Tornion seudun upeita maisemia ja kulttuuria

Vielä paluu elokuuhun ja etätyöjaksooni Torniossa. 

Reissun viimeisenä lauantaina lähdimme ajelemaan jokivartta pitkin Ruotsin puolella. Ensimmäiseksi ajelimme ihailemaan jo monesti tässäkin blogissa esittelemääni Kukkolankoskea, tosin ensimmäistä kertaa minulle siis Ruotsin puolelta. Kosken näkymät aukeavat paremmin Ruotsin puolelta ja jos mahdollista koski on vielä hienompi tästä kulmasta.

Lippokalastaja taideteos rannalla

Teoksesta näkyy lippo, eli se on pitkämallinen haavi, joka on pitkän varren päässä. Arvioisin varren mitaksi kolmisen metriä

Suomen puolelle Kukkolankoskea saavuimme retkipäivän ja aikaisen illallisen päätteeksi katsomaan siikojen jakoa. Molemmin puolin Kukkolankoskea kalastetaan perinteisellä tyylillä eli lippoamalla. Lippo on ohut pitkänmallinen haavi, joka on kiinnitetty pitkään varteen. Arvioin, että varsi lienee kolmimetrinen. Lippoa kuljetetaan lähellä pohjaa myötävirtaan ja kun siika ui vastavirtaan se ui lippoon. Lippoaminen vaatii joen tuntemusta, koordinaatiota koska lippouslaiturit ovat lähinnä kasa lautoja sekä hyvää ylävartalon lihaksistoa. Sitä ihmettelen, että kuinka vanhat miehet jaksavat lipota tuntikausia.

Suomen puolella lippoamisoikeudet on sidottu maa- ja vesialueiden omistukseen ja maanomistajat järjestävät kalastuksen. Ilonan isällä alkoi siian jaon kanssa samaan aikaan lippoamisvuoro ja katselimme jonkin aikaa, että kuinka lippous sujuu. Tokihan Ilonan iskä teki parinsa kanssa siihen mennessä suurimman tuloksen. Olimme jo aiemmin viikolla käyneet katsomassa yhden siian jaon. Samat papparaiset ovat jokaisena iltana koskella seuraamassa siianjakoa. 

Siianjaosta löytyy hyvä kuvaus: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Siianjakaminen

Ilonan isä kun osaa käyttää tietokonetta hyvin, niin hänen vastuullaan on jakovuorolistan tekeminen. Siian nousu on vuosien saatossa siirtynyt myöhäisemmäksi ja saaliit ovat pienenemään päin. Siitä riittää puhetta jokaiseen jakokertaan.

Tämä pappa on saanut jaossa osuutensa eli 15kg siikaa. Yhtä osuutta saattaa olla jakamassa useampikin "perijä", mutta tämä pappa pisteli kaikki siiat omaan säkkiinsä. Ilona onnistui tästä jaosta pummimaan meille siiat perhetuttavaltaan. Ilonan isähän sai saalista vasta oman lippovuoronsa päätteeksi, jolloin me olimme jo melkein Helsingissä saakka. 

Lippovapoja

Lippoajia

Ruotsin puolella kävimme kävelemässä Luppiovaaralla (ruotsiksi Luppioberget) ja katsomassa sinne rakennettua uutta mökkikylää. Rinteeseen oli noussut muutama kymmenen uutta, pientä design mökkiä erinomaisilla näköaloilla. Kävimme hotellin ravintolassa lounaalla. Jututimme hieman henkilökuntaa ja he sanoivat, että varauskirja näyttää kovin varatulta talvikaudelle marraskuusta alkaen. Asiakkaat ovat pääosin ulkomaalaisia turisteja, joille on myyty muutaman vuorokauden matkapaketti sisältäen ohjelmaa. 

Hotellin aulatiloja

Ravintolan terassi

Maisema ravintolan terassilta

Luppiobergetillä oli tälläisiä pystysuoria kallioita

Ylös Luppiovaaralle pääsee portaita pitkin

Kyllä näissä maisemissa Kepposkan silmä lepää

Tässä näkyy muutamia mökkejä

Minä olen todella ihastunut Tornionjokeen ja alueen luontoon. Olen niin onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus vierailla Tornion alueella Ilonan mukana jo kolme kertaa. Toivottavasti tulee vielä lisää vierailukertoja!

Tällä vierailulla asuimme kaupungissa. Kävimme aamuisin läheisellä uimarannalla aamu-uinnilla. Aika monena iltanakin tuli käytyä pulahtamassa. Aamuisin uimassa oli useampi vanha rouva, yksi heistä köpötteli paikalle rollaattorilla. Jotenkin tosi suloista.

Uimapaikkamme

Iltauinnilla

Ilonan äiti hemmotteli meitä kantarellipiiraalla

Ilonan isä savusti meille siiat

Ilonan äiti laittoi meille myös herkullista kanaa ja tälläiset pienet skagen alkupalat

Torniossa oli nähtävänä Tornion oma purkutaiteen näyttely. Tekemiseen oli osallistunut paikallisten taitelijoiden lisäksi paljon nuoria. Varmasti huikea kokemus nuorisolle. Keravan tasolle Tornion pukutaidetalo ei yltänyt, mutta Keravalla oli iso näyttely ja paljon ammattilaisten töitä. Tässä vielä lopuksi muutama makupala Tornion purkutaidetalosta.

Talon päädyssä on koko kaupungin tuntema pullonkerääjä

Lopuksi vielä muutama satunnainen kuva

Haaparannan uimaranta

Taidetta Torniossa

Tornionjoki, kuva Ilonan ottama

Tornionjoki, kuva Ilonan ottama

Tämä etätyöreissu oli niin onnistunut. Kaverin kanssa etäily jatkuu toivottavasti jo ensi viikolla, jolloin olisi tarkoituksena etäillä meidän mökillämme. Ohjelmassa on ainakin saunomista ja uimista ja jos kalenterit sallivat niin hyvä lounas Kirkkonummella.

Muut postaukset reissusta:
Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä
Arktista auringon palvontaa

Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä

Terveisiä Torniosta!

Selkävaivoista ja sähköautoilun kommervenkeistä huolimatta pystyin lähtemään matkaan ja pääsimme jopa perille Tornioon saakka ystäväni Ilonan kanssa. Viime sunnuntaina teimme retken Ruotsin puolelle Luulajan Gammelstadin kirkkokylään. 

Gammelstadin kirkkokylä on UNESCOn maailmanperintökohde. Kirkkokylä on kasvanut Alaluulajan 1400-luvulla rakennetun ison kivikirkon ympärille. Etäisyydet pohjoisessa ovat pitkät, tuohon aikaan tiet olivat huonot ja kulkepeleinä oli jalat, sukset, hevoskärrty tai reki tai joillakin onnekkailla oma pyörä. Kirkkoon oli tietenkin pakko tulla. Niinpä kirkon ympärille rakennettiin pieniä mökkejä, joissa yövyttiin kirkkoretkellä. Näitä mökkejä on ollut enimmillään 484 kpl ja tänä päivänä 405. Osa pienistä mökeistä oli jaettu, jolloin yhden perheen "mökin" koko oli huoneen verran.

Mökit on rakennettu hyvin lähelle toisiaan ja kohta taitaa käydä niin, että osa mökeistä nojaa toisiinsa. Mökit ovat suurimmaksi osaksi yksikerroksisia, ne on maalattu punaisella ja ikkunanpielet, ikkunaluukut ja ovet ovat valkoisia. Osa ikkunanpielistä on koristeellisia. Ne ovat suloinen näky!

Kaikki mökit ovat punamullalla maalattua ja suurin osa hieman vinossa. 

Siellä se kirkkokin pilkottaa korkeimmalla kohdalla

Kirkkotupien rakentaminen on todennäköisesti alkanut 1500-luvun puolivälin paikkeilla. Ensimmäinen historiallinen merkintä on vuodelta 1600, jolloin mökkejä on ollut useita. Rakentaminen kiihtyi 1600-luvulla, jolloin Ruotsissa oli kirkossakäyntipakko. Etäisyyden mukaan määrättiin, että kuinka monena sunnuntaina on käytävä kirkossa. Kirkko omisti ja omistaa edelleen kirkkokylän maat, mökit kuuluivat talonpojille ja heidän jälkeläisilleen tai mökin ostaneelle. Bongasimme yhden mökinmyynti-ilmoituksen.

Kirkkokylä alkoi taantumaan 1900-luvun alussa. Tuli bussit ja yksityisautot. Eikä ollut enää pakkojumalanpalveluksiakaan. 1960-luvulla alueen historiallinen ja kulttuurinen arvo ymmärrettin ja siinä alkoi alueen suojelu myös kaavoituksella. UNESCOn maailmaperintölistalle paikka pääsi 1996.

Tänä päivänä kirkkotupien käyttöä säädellään tarkasti. Niissä saa asua vain viikonloppuisin ja kirkkopyhisin. Tuvat ovat edelleen vedettömiä, mutta alueelle on rakennustalousrakennuksia, joissa on suihkut ja wc:t. Haaveet kirkkotuvan ostoon karisevat suurimmalla osalla siinä kohtaa, kun saa kuulla, että kirkkotuvan voi ostaa ainoastaan henkilö, joka asuu Luulajan kunnan alueella.

Alueen reunamilla oli muutamia uusia punamultaisia pientaloja, jotka olivat selvästi vakituisessa käytössä. Kirkkokylässä toimii pari kahvilaa ja maahanmuuttajataustaisen perheen pyörittämä pizzeria. Pohjoismaitten yhteinen uusi kansallisruoka on pizza. Ei löydy niin pientä paikka, etteikö siellä olisi pizzeriaa. Muutama vuosi sitten Norjassa oli pari niin pientä paikkaa, että pizzeria puuttui. Silloin pizzaa sai ostaa ruokakaupan aulasta.

Yhteen kirkkotupaan pääsee sisälle ja siellä on paikallisoppaat kertomassa alueen historiasta ja kirkkotupien käytöstä.

Ihana kerrossänky, jonka luukut tarjoavat yksityisyyttä :)

Näkymä kirkkotuvasta ulos kadulle

Gammelstadin kirkkokylän jatkeena on sievä maksuton ulkomuseo Hägnan. Sekin on hyvin viehättävä paikka. Siellä on vuohia, lehmiä ja lampaita sekä pieni kauppamuseo ja useita rakennuksia, joihin pääsee sisään. Tässä vielä muutama makupala sieltäkin.

Kauppamuseossa tiskillä myyntitavaraa ja takahyllyillä ja katosta roikkui museotavaraa. Ihastuttava putiikki!

Sisäkuva yhdestä museotalosta

Tämä oli minulle erittäin mieluinen vierailukohde! Olen käynyt kerran aikaisemmin tutustumassa kirkkotupiin ja se oli Utsjoella. Siellä tupia on jäljellä vain muutama ja ne ovat selvästi vaatimattomampia kuin Luulajassa. Utsjoen kirkkotupia pääset kurkkaamaan *tästä*.

Kivaa alkanutta viikkoa! 

Pohjoisen upeita maisemia ja ulkoilua

Tornion etätyöjakson illat olivat pyhitetty ulkoilulle. Upea luonto ja hyvä sää tarjoilivat monta hienoa kokemusta. Minuun pohjoisen maisemat ja luonto vetoavat niin, että haaveilen joskus viettäväni siellä useamman kuukauden. Pohjoisen ja Lapin hulluus tuntuu olevan ainoastaan noususuunnassa. Haluaisin kesälläkin pohjoiseen. 

Aavasaksassa kävelyllä
Kävimme ennen laskettelumäkeen menoa Aavasaksan huipun näkötornin juurella ihailemassa lumisia vaaramaisemia. Aavasaksa mainostaa itseään Lapin vanhimpana matkailukohteena. Siellä on käyty patikoimassa, ihailemassa keskiyön aurinkoa ja tanssimassa tanssilavalla. Juhannustanssit on tanssittu yli sadan vuoden ajan. Aavasaksa sijaitsee Ylitorniossa ja on alueen korkein vaara 242m korkeudellaan. Vertailutiedoksi Levi 530m, Ruka 493m, Saana 1029m ja Tahkovuori 300m.

Tänä talvenakin Aavasaksassa on ollut kävijöitä sen verran, että lumeen on tallattu pienet polut.

Aavasaksan huipulla sijaitsee varsinainen yllätys: vuonna 1882 rakennettu rakennus, joka on nimetty keisarinmajaksi. Aleksanteri II suunnitteli matkaa Lappiin ja siihen olisi kuulunut käynti Aavasakassa. Aleksanteri II joutui pommi-iskun kohteeksi ja menehtyi ennen matkaansa. 

Toivottavasti rakennuksen ei anneta rapistua pois. Sen omistaa valtio.

Aavasaksasta takaisin päin ajellessa näin ehdottomasti tämä talven upeimman auringonlaskun. 

Lumikenkäilemässä Matkakoskella
Kävimme lumikenkäilemässä Matkakoskella. Minä ostin pari vuotta sitten edulliset lumikengät ja en ole niitä tätä ennen edes kokeillut. Ilona on niitä testannut. Malli on sellainen, että en sillä mihinkään tunturivaellukseen lähtisi. Kevyeen ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen ne kelpaavat kyllä.

Matkakoski on kaunis koski, vaikka ei päihitäkään suosikkiani Kukkolan koskea. Kukkolankoskella käy kova kosken pauhu myös talvisin. Matkakoskella on talvisin todella rauhallista, koska sinne pääsee vain suksilla, lumikengillä tai moottorikelkalla. Kesäisin se on suosittu lohipaikka. 

Ilona Matkakoskella

Meikäläinen tarpoo eteenpäin

Tälläiseen auringonlaskun nähtyämme lähdimme nopeasti paluumatkalle

Ruotsin Dundretissa laskettelemassa
Lauantaiaamuna meillä soi kello aikaisin aamulla. Aamupalaa, tavarat autoon ja auton nokka kohti pohjoista ja Ruotsia. Valitsimme viikonlopun laskettelukohteeksi Ruotsin Jällivaarassa sijaitsevan Dundretin. Keskus on pieni ja ruuhkaton, mutta tunturilla mukavasti korkeutta 823m.

Tässä ylitämme juuri napapiirin Ruotsin puolella

Melkein heti kyltin jälkeen oli poroja tiellä. Yhdellä oli iso lehmänkello kaulassa.

Dundretissä sää vaihteli täyden auringonpaisteen ja puolipilvisyyden välillä. Sää oli todella ihana. Rinteet olivat hyvässä kunnossa ja hisseille ei ollut jonoa. Rinnevalikoima on aika pieni, mutta hyvä. Laskettavaa riitti hyvin kahdeksi päiväksi, olisi hyvässä säässä mennyt päivä tai pari lisääkin.

Just tällä hetkellä aivan ihana sää

Ihana pikkupoikajengi viuhahtaa oikealla ohitse

Dundret oli todella positiivinen kokemus. Päätimme ostaa 3 tunnin liput, koska hississä ei ollut yhtään jonoa. Kolmen tunnin lippua enempää jalkani eivät olisikaan jaksaneet. Rinteet olivat mukavan tyhjät ja hissi veti nopeasti, joten laskuja kertyi lyhyessäkin ajassa. Paikalla oli ilmeisesti pohjoisen paikallista väkeä, jotka laskettelevat paljon. Laskettelutaidot olivat erittäin korkealla. Oli ihana laskea, kun ei yhtään tarvinnut varoa muita. Välttelen viimeiseen saakka kaatumista, joten en ole mikään vauhtihirmu. Suomen rinteissä on usein ongelmana se, että edessä on aina hitaasti menijöitä ja pitää tarkkailla, että kuka kaatuu juuri eteeni tai yrittää laskea päälleni. Dundretissa ruotsalaiset sujahtelivat nopeasti ohitseni viuh vaan, eikä mikään häirinnyt laskemista.  Majoituimme edullisesti Jällivaarassa, joten reissun kulut pysyivät mukavan matalina. Ainoa moite Dundretille tulee heikoista ravintolapalveluista. Kahvila tarjoaa hampurilaisaterian tai päivän padan. Hampurilaisateria oli surkea. 

Olisimme majoittuneet Jällivaaran Grand hotelissa, mutta murtomaahiihtokisojen vuoksi se oli täyteen myyty. Kävimme siellä syömässä ja kahvittelemassa ja kaikki oli herkullista. 

Vaikka tuntimäärällisesti tämä kausi ei ole kovin kummoinen, niin taisin silti tehdä lasten syntymän jälkeen ennätyksen rinnepäivien määrässä.

Sitten lopuksi vielä muutama maisemakuva. Tunnen kiitollisuutta, että pääsin Ilonan mukaan ja että sää oli niin upea ja että näillä rikkonaisilla jaloilla pystyy vielä tekemään vähän jotain. Toivon, että ensi talvikaudellakin pystyn laskettelemaan.

Kuva mökiltä Tornionjoelle

Minä Kukkolankoskella

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!