Budjettimatkailua koululaisen kanssa

Palaan vielä hetkeksi viime viikkoisen reissun tunnelmiin. Oli varsin mukava reissu -meistä molemmista.

Vuotuinen matkailubudjetti oli jo oikeastaan käytetty, joten tämä ylimääräinen reissu piti toteuttaa niukemmalla budjetilla. Eli siis halvoilla välilaskullisilla lennoilla, edullisella majoituksella ja julkisella liikenteellä. Ruuasta ja huvituksista ei sentään tingitty, tuliaisista yritin :)

Lennot sujuivat pojan kanssa mukavasti, Angry Birdsistä oli paljon apua. Matkakohteemme oli Nizzan alue. Hotelli oli *** luokitukseltaan, mutta ranskalaiseen tyyliin pieni ja kulunut. Kelpasi meille ihan hyvin, vaikka allergiaa meinasi pukata tunkkaisesta kokolattiamatosta. Perillä kuljimme kaikki siirtymät junilla tai busseilla. Se oli helppoa. Sää oli lämmin, 22-24 astetta, yhtenä päivänä yllätti sadekuuro.

Mitä teimme? Käytännössä olimme aina koko päivän liikkeellä. Kävelimme Nizzan vanhassa kaupungissa, satamassa ja rantabulevardilla. Välillä söimme puistonpenkillä eväitä tai istuimme kahvilassa.

Pidimme kisaa siitä, kumpi löytää hienomman parvekkeen.

Poika kävi meressä uimassa ja aurinkoisina päivinä rannalla oli vielä auringonpalvojia. Nizzan alueen sileä kiviset ja voimakas aaltoiset rannat eivät ole hyviä lapsille. Vahdin poikaa herkeämättä ja olin koko ajan "pelastusvalmiudessa". Poika itse tykkäsi isoista aalloista hirmuisesti, vaikka välillä hörppäsikin suolavettä vahingossa. Vajaan parinkymmenen kilometrin päästä löytyy lapsille sopivia hiekkarantojakin.

Kokonaisen päivän vietimme Biotissa Marinelandissa. Suhtaudun eläintarhoihin ja etenkin näytöksiin ristiriitaisin tuntein: paheksuako ja boikotoida vaiko pitää niistä? Mutta onhan se todettava, että tappajavalaat ovat upeita eläimiä. Marinelandissa oli tappajavalas-, delfiini-, merileijona- ja hylje-showt akvaarioiden lisäksi. Ihan hirvittävän huonoa ei eläinten kohtelu voi olla sillä sekä tappajavalas että delfiini olivat saaneet tänä vuonna poikasen. Siellä pikkuisetkin olivat mukana opettelemassa temppuja.

 Valasperhe

Pikkuinen harjoittelee

Kävimme modernin taiteen museossa

Pojalla on ihan mainokseen sopiva asukin :)

Ruokailun kanssa oli iltaisin vähän haastetta. Pyrimme syömään aina ranskalaista ruokaa. Esikoinen oli yleensä päivästä niin väsynyt, ettei meinannut pysyä ravintolassa hereillä. Kovin pitkän kaavan mukaan emme siis syöneet ja yhtenä iltana söimme ruokakaupan herkkuja hotellihuoneessa. Ranskassa laskun saaminen yleensä kestää ikuisuuden. Kummasti nopeuttaa hommaa, kun lapsi lepuuttaa päätään ravintolan pöytää vasten. Meistä molemmista oli parasta yhden ravintolan alkupalaksi tilatut katkaravut. 

Ruoka tarjosi muutenkin elämyksiä. Kiertelimme ahkerasti ruokakauppoja, kalakauppoja, leipäkauppoja, karkkikauppoja ja isoja supermarketteja. Kotona ikinä ei nää sellaisia mereneläviä kalatiskissä puhumattakaan niistä valmiiksi nyljetyistä kaniineista.

Tässä ihaillaan halloween-karkkeja

Muuten kaupoista kävimme hankkimassa vain tuliaiset. Siis leluja ja ruokaa. Kauppakeskuksen IKKS:n ja Catiminin liikkeet kyllä olisivat houkutelleet. Esikoinen sai kalapelin, joka oli varsin hyvä ostos. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli kiva pelailla pari peliä. Itselleni nappasin hotellin viereisestä kaupasta käsilaukun, ihan sillä perusteella, että moni muukin osti niitä.

Pojasta parasta oli: Marineland ja uiminen.
Minusta: aurinko ja kaunis kaupunkikuva.

Suosittelemme perheille, jotka haluavat jotakin muutakin kuin rantalomaa. Sopinee etenkin autoilusta pitäville, koska rantatie on hieno ja alue täynnä vierailun arvoisia pysähdyspaikkoja.

Kotijoukot olivat pärjänneet hyvin. Kateutta siitä, että kaikki eivät päässeet reissuun, en ole havainnut (keskimmäisen kanssahan olimme kahden kesälomareissulla). Tuliaisilla saattoi olla osuutta asiaan. Keskimmäinen odottaa, että koska hänestä tulee koululainen. Hän tahtoo silloin matkalle Espanjaan ja katsomaan härkätaistelua. Toivottavasti äiti/isi on kolmen vuoden päästä varoissaan ;)

Viikon asu

Tällä viikollahan ei tosiaankaan tarvitse miettiä, että mitä sitä pukisi päällensä töihin. Työnantaja on vuokrannut minulle työpuvun. Kyseessä on aivan ehta baijerilainen mekko dirdnl.

Kävin vähän ajelemassa hissillä ja näppäisin kännykällä kuvan. Voila:

Mekko on ihan jees muuten, mutta kaula-aukko on todella avara. Kun minut oli puettu asuun, pakenin heti vessaan nykimään puseron mahdollisimman ylös (ainakin rintsikat peittoon). Minä kun olen osaa firman vieraista paljonkin pidempi, kaula-aukko saattaa asettua mukavasti heidän silmien korkeudellensa :)
Dirdnlejä on vaikka missä värissä ja pituudessa, mutta toivoin pitkää mallia.

En taaskaan muistanut, kuinka rankkaa homma koko päivän seisominen on. Kahtena päivänä seisoin korkokengillä ja selkä huutaa hoosiannaa. Hoosiannaa huutaa myös luottokorttini. Väsymyksestä huolimatta olen käyttänyt illat joko ostoksilla käyntiin tai varovaiseen tutustumiseen baijerilaisiin oluisiin (en juurikaan juo olutta).

Yksi tuttava jo totesi, että ravintola- ja matkailualallahan on ihan tavallista "teema-asut". Itse olen ihan muussa busineksessa, joten en ole tottunut tällaiseen. Mutta ihan varmasti kysyn seuraavaan kotimaan tapahtumaan itselleni lapin pukua!

Lisäsin tänne itselleni muistoksi parit tunnelmakuvat Oktoberfesteiltä. Firman vieraille varatussa paikkakiintiössä sattui olemaan tilaa vielä yhdelle dirdnl-neidolle :)

Vuosi sitten iltani Oktoberfesteillä ei ollut yhtä vauhdikas, koska olin liikkeellä yksin. Kiva ilta oli sekin, koska pöytääni tunki puhelias saksalainen perhe lapsineen.

Kesälomareissussa - Virrat & Ähtäri

Koko perheen yhteisen reissun tukikohtana toimii Virrat. Perille pääsimme kunniallisesti. Takapenkiltä on kyllä kuulunut lähinnä kitinää ja nahistelua - onneksi ei sentään oksentelua.

Murphyn lain mukaisesti mökillä ei paista aurinko. Todistettu se on taas! Vettä on ripeksinyt jonkin verran ja yhtenä päivänä satoi taivaan täydeltä, useinmiten on sentään ollut lämmintä. Sää ei ole hidastanut kepposkolmikon lomailua lainkaan. Paras sadepäivän viihde oli makkaroiden paistaminen takassa. Pojat harjoittelivat tulen sytytystä ja sitten makkaran paistoa. Niin ovat vekarat amerikkalaisen kulttuurin kyllästämiä, että vaahtokarkkeja olisi pitänyt olla myös.

Tehkää tilaa kolmannelle grillaajalle!

Vierailimme mieheni tädin ja hänen puolisonsa mökillä. Pieni saari on kuin kesäparatiisi suihkulähteineen ja rehevine kukkapenkkeineen. Nautimme kauniista ympäristöstä ja upeasta ateriasta. Pojille retki oli ikimuistoinen: kalastusta, venematka, koirat ja iso kasa lahjoja. Kuka oikeastaan kaipaakaan enää aurinkoa (minä! minä!) jos on uusia Star Wars legoja?

Poikia lainaten "Mikä onnen päivä!"

Kalastuskausi avattiin varovaisesti pienillä särjillä.

Kaupunkilaislapsilla on tietenkin hanska kädessä kalaa pidellessä.

Tämän jälkeen saimme SIKAISOJA kaloja. Todistusaineistoa on!

Olemme retkeilleet lähiympäristössä, josta löytyi mukavasti tekemistä lapsille. Pojat ovat syöttäneet poneja ja vuohta, katsastaneet kanavan ja pari leikkipaikkaa. Pidemmän retken teimme Ähtärin eläinpuistoon.

Poneja voi syöttää ihan hyvin kun pitää samaan aikaan nenästä kiinni

Pojat pitivät Ähtärin eläinpuistosta kovasti. Suosikki oli yllättäen kärppä. Ne vaan olivat niin kovia juoksemaan ja kiipesivät suoraan seinää ylöspäin. Pojilla oli vaikeuksia jälleen noudattaa ohjeita ja vielä yli puolessa välissä reittiä kierrokset olivat sen verran kovat, että esikoinen onnistui katoamaan. Kurinpidolliset toimenpiteet seuraavat katoamista, mutta onnittelut siitä, että esikoinen selvisi tilanteesta hienosti (ja sai kahvilan tädiltä pillimehun).

Mun poikaset voisivat ottaa mallia villisian pennuista. I want siesta!

Kahvakuulajumppa?

Minua alkaa vaivaamaan koti-ikävä. Home sweet home.

Kesäreissussa -suloinen savo

Teimme keskimmäisen kanssa ihanan lomasuunnitelman: päätimme lähteä tapaamaan pojan kummeja Savoon. Pikkujäppinen oli innosta piukeana matkasuunnitelmista. Ei muuta kuin kassi autoon ja matkaan. Kovin nopeata ei ollut matkanteko 2,5 tunnin ajomatkan saimme kulumaan 4 tuntia.

Ehdimme tekemään paljon reilussa kahdessa päivässä: rakentelimme legoilla, kävimme kaupungilla lounaalla ja vaateostoksilla (vaatteita minulle!) ja ajoimme autoradalla. Söimme ihania herkkuja kuten muurinpohjalettuja ja itse savustettua lohta.

Pikkuserkkuni oli järjestänyt minulle upean synttäriyllätyksen. Hemmotelujalkahoito. Jalat liotettiin, raspattiin, rasvattiin, hierottiin, kynnet laitettiin ja vielä lopuksi tuli parafiinihoito. Olipas kevyet ja niin pehmeät jalat hoidon jälkeen. Ja kun äiti nautti hoidosta, poika pääsi kummisedän suhteilla katsomaan poliisiautoja.

Parafiinihoito

Pojan jalkasanasto: jarpaat ja alapohja :)

Yhden ihanan iltapäivän ja illan vietimme Puulavedellä saaressa. Saunoimme ja uimme ja herkuttelimme. Aika monta puhelua on pitänyt soittaa kotiin: "isi minä sain vesibakuganeja", "Isi, täällä on tosi paljon legoja", "isi mä olin juuri moottoriveneessä".

Suurkiitos isäntäväelle! Oli ihanaa!

Nyt matka jatkuu kohti Tamperetta, josta poimimme muun perheen kyytiin.

Sitä sun tätä ja kuudetta

Paketoinpas nyt oikein sillisalaattipostauksen. Aloitan vaihteeksi ompelujutuista. Olen ostellut kankaita vähän sieltä sun täältä ja suurin osa niistä odottaa (valitettavan pitkään tai jopa ikuisuuden ;) työn alle päässyä). Tänään hain postista uusimmat. Kiitos Tiinalle Tosimummo-blogiin mahdollisuudesta päästä mukaan kimppatilaukseen.

Tilauksessani oli vähän perusvelouria ja paljon resoreita. Ainoa trikoo oli ihan täysosuma, kangas josta esikoinen ja kuopus sanoivat haluavansa paidan. Itsekin yllätyin iloisesti, kuvittelin ostavani sinipohjaista kangasta, mutta onhan se ihan selvä turkoosi -yksi lempiväreistämme! Tekisi oikeastaan mieli yrittää tehdä pätkästä jokaiselle pojalle t-paita yhdistäen siihen jotain muuta kangasta.

 Värivertailuna kuvassa kirkasta sinistä ja petroolia

Edellisen ostossatsin kankaista ensimmäisenä vaatteeksi pääsi musta robottikangas. Siitä tuli  peruspaita esikoiselle syksyyn keltaisella kaula-aukon kanttauksella.

Ompeluista vielä Kroatian reissuun.

Minusta ihan parasta Kroatiassa olivat valloittavat pienet rannikkokylät. Niissä oli tunnelmaa: kapeita mukulakivikatuja, lempeä merituuli ja usein vielä vuoretkin taustalla. Ensimmäinen kuvasarja on matkalta Makarskan Rivieralle. Itse Makarska oli pieni kaupunki yhden rantabulevardin varrella. Alueen rannat ja hotellit jäivät bongaamatta, koska satoi. Suurinosa valmismatkoista kohdistuu Makarskaan tai Dubrovnikiin.

Valloittavin pikkukylistä oli Trogir. Jos menen Splitin alueelle uudestaan ei-rantalomalle, haluan asua Trogirissa.

Shoppailumahdollisuudet olivat ihan hyvät ja yhdessä ostoskeskuksessa kävin hakemassa tuliaisia kotiin. Minulla on antishoppailu-kausi (mikä ei koske vielä kankaita), mutta jaksoin sentään valita itselleni sandaalit. Ne on mun konservatiivisella ja käytännöllisellä mittapuulla suorastaan repäisevät :D

Bosnia-Hertsegovina

Yhtenä päivänä päätimme hurauttaa naapurimaahan Bosnia-Hertsegovinaan. Paikka on tuttu Balkanin sodasta, jossa maan kolme etnistä ryhmää sotivat toisiaan vastaan syyllistyen siviilien järjestelmälliseen terroriin.

Vierailukohteemme oli Mostar, joka on 1400-luvulla perustettu idyllinen vanha kaupunki. Mostarissa käytiin myös taisteluita. Uuden kaupungin puolella on jäljellä emmentaliksi ammuttuja taloja ja pommien jäljiltä olevia raunioita. Osa taloista on saneerattu, ja osaan niistä on jätetty yksittäisenä raitana näkyviin sodanjälkeinen kunto.

Mostarin vanha kaupunki on täysin kunnostettu. Kroatit tuhosivat kuuluisan vanhan sillan sodanaikana ilmeisesti vain huvikseen -sekin on korjattu. Vanha kaupunki on kuin karamelli, todella ihastuttava paikka! Matkailijat on siellä otettu hyvin huomioon, kaikki puhuvat englantia, maksaa voi maan oman valuutan lisäksi euroilla ja Kroatin kunilla. Vanha kaupunki on pieni, mutta muutama tunti siellä kuluu helposti nauttien kahviloiden tarjoilusta ja ihaillen kaupunkia. Ruoka oli hyvää ja jäätelö italialaistyyppistä ja maksoi 50c tötterö :)

Näkymiä Mostarin vanhasta kaupungista

Sodanjälkiä

Tie Bosnia-Hertsegovinaan oli hyvä, pieni vuori oli matkalla ylitettävänä. Paikalliset ajavat rinteillä kuin kaistapäiset. Matkalla pysähdyimme Kroatian puolella syömään pieneen kylään, jossa oli yksi ravintola. Ravintolassa oli yksi lounasvaihtoehto. On kyllä aikaa, kun olen moiseen silavapossuun törmännyt...

Luvassa vuorten ylitystä. Autosta räpsäisty.

Maistuisiko lounas?