Huippudesignin ikkunaostoksilla

Viime viikon työmatkalla Düsseldorfissa ehdin lompsia hiukan kaupungilla tihkusateessa, kaatosadetta piti aina paeta kauppaan sisään. Tavaratalosta ostin pari paitaa kesään. Rajumpana tarkoituksena oli tehdä kunnon lovi säästötiliini palkkioksi raskaasta talvesta.

Düsselissä on kuuluisa ja mukavan kompakti huippudesignia ja luksusbrändejä myyvä katu Königsallee eli Kö. Pelkästään näyteikkunoita on kiva katsella. Pohjatutkimus jäi vajavaiseksi, en tiennytkään, että Köllä on Michael Korsin iso liike. Siellä olisin ehdottomasti halunnut käydä, mutta se meni nenän edestä kiinni. Muutenkin olin varannut aivan liian vähän aikaa Kölle, itselleni mieluisimmat kaupat olivatkin toisessa päässä katua ja kello lähestyi sulkemisaikaa.

Myymälät ja tavarat ovat tyylikkäitä. Tavarat on sijoitettuna vitriineihin kuin kruununjalokivet konsanaan. Hinnat tähtitieteellisiä. Hypistelin kaunista laukkua. Laadukasta työtä. Ajaton. Tyylikäs. Maksaa saman verran kuin perheemme kuukauden ruuat. "Nerokas" markkinatalouden tuote: ylihinnoiteltu, halpa tuotanto ja logistiikka, markkinoitu tavoittelemisen arvoiseksi, elegantiksi hiottu (ellei peräti koukuttava) ostoskokemus. Päätin sittenkin sanoa -ainakin toistaiseksi- ei kiitos.

(Hetken aikaa ajattelin tekeväni säästötiliini loven ruokailemalla jossain Helsinkiläisessä huippuravintolassa, mutta lyhyt vilkaisu vyötärölleni sai minut muuttamaan mieleni. Olen saanut jo liikaa palkintoherkkujakin :()

Jatkoin kuitenkin kauniiden näyteikkunoiden tuijottelua ja kuvasin teille surkealla kännylläkamerallani suosikkini.

Pradan ikkuna oli somistettu amerikanraudan perällä ja herkkuvärisillä laukuilla. Kyllähän tuollainen piristäisi kevätpäivää. Kengät olivat mielestäni aivan huikeita, suorastaan veistoksellisia. Itselleni aivan varmasti käyttökelvottomia. Ylhäällä näkyvä punainen pari kyllä tosiaan sopisi siihen kruununjalokivivitriiniin.

 

Huikeat!

Toinen tyylillään tyrmäävä ikkuna on Chanelilla.

Musta hame näyttää kauempaa perustavalliselta, mutta siinä on näyttävä sivuhalkio ja erikoinen tasku päällä. Tuo on täysin vaikka hyvän kotiompelijan toteuttavissa. Hameen päälle tulee musta vyö, jonka voi asetella siten, että alta pilkahtaa ihan pikkaisen ihoa. Iltapukukriteerit täyttävät rock-henkinen design-vaate. Harmi ettei lähikuva onnistunut ikkunan lävitse.

Chanelia

Chanelin vieressä oli upea putiikki täynnä laadukasta perusbusinessvaatetta. Asukokonaisuudet oli mietitty siten, että niissä kaikissa oli ajattomia perusosia ja sitten mausteena trendikkäitä juttuja ja rohkeita värejä. Sisällä myymälässä oli tuon asukokonaisuuden osista koostettu muun valikoiman kanssa pari muutakin kivaa kokonaisuutta. Olisin ostanut ainakin nuo housut, jos olisi nappi mennyt kiinni.

Mitään en ostanut lapsille. Mikä on hyvä juttu :)

Jollain tuota omaa vaatekaappia pitäisi hinata kohti keväisempää ja kesäisempää. Edessä on muutamat työjutut ja pitkästä aikaa häät. Sovituskoppirumba vaan on syvältä - ja pelastusrengas on talven aikana vaan kasvanut.

Lopuksi muutama räpsy kaupungilta:

Königsallee - kohta meilläkin on näin vihreää!

Vanha kaupunki

Vanhan kaupungin kadut ovat täynnä ravintoloita

Rheinin ranta on kaunista. 

Kuljetus piti kuvata, koska poikia kiinnostaa aina tällaiset jutut :)

Aurinkoista viikonloppua!

Kotiinpaluu

Soittelin reissusta pojille ja muistutin käyttytymään hyvin. Iso-täti vakuutti kaiken sujuvan hyvin ja homman olevan aivan hanskassa. Luottavaisin mielin olin reissussa, vaikka välillä vähän jännittikin. Tosin lähinnä se, että uuvuttavatko pojat tädin kokonaan.

Öinen kotiinpaluu oli yksi elämäni parhaista. Talo oli aivan hiljainen, lapset olivat unessa. Siivoojat olivat käyneet. Oli aivan ihanan näköistä, niin siistiä. Nälkäisenä menin heti ensimmäiseksi jääkaapille. Minulla on ollut toteutumattomana, kiireellisenä projektina joulusta saakka jääkaapin perusteellinen puhdistus. Meinasin sokaistua puhtauttaan hohtavasta jääkaapista (siis se kauhea törkykaappi). Täti oli laittanut tuulemaan. Tädin magic touch oli ylettynyt myös sekaiseen kodinhoitohuoneeseen. Ihana yllätys.

Poikien mielestä täti on tosi hyvä hoitaja. Täti oli ostanut pojille Muumi-pelin ja pelannut sitä. Se oli ollut tosi kivaa. Keskimmäisen silmät loistivat, kun hän heti aamulla kertoi pelin säännöt. Kuopus tuli tänään illalla sänkyyn uuden repun kanssa. Kertoi saaneensa sen kummitädiltään (iso-täti on kummi kahdessa sukupolvessa: miehelleni sekä kuopuksellemme). Kuopus höpötteli siinä viekussa itsekseen, että minun minun minun. Kun kysyin, että sinunko reppu, poika vastasi, että mun reppu ja MUN kummitäti. Täti on myös hyvä kokki. Täti lukee hyvin satuja. Tädillä on pehmeä tukka.

 Uusi Muumipeli

Tähän saakka viikko on mennyt hyvin. Vaikka tekemistä oli paljon jo valmiiksi, onnistuin jopa käymään kampaajalla ja vihdoinkin vaihdattamaan kesärenkaat.  Väsymys alkaa jo painaa, mutta onneksi enää yksi työpäivä. Pojat ovat käyttäytyneet niin kivasti, että varmasti pääsevät viikonloppuna hankkimaan vapputarvikkeita palkkiorahoillaan.

Töissäkin kävi sellainen ihme, että lento oli etuajassa, taksi nopea, järjestelmän pystytys onnistui ekalla yrityksellä 20 minuutissa. Matkassa nautin ihan vaan siitä, että sain katsella kevään vaalean vihreää heleyttä ja kukkivia puita. Minulle jäi aikaa myös sellaiseen ylellisyyteen kuin illallinen. Ehdin jo suunnitella terassikauden avausta, mutta harmillisesti satoi. Mitenkä kävikään, että mun suosikki tavaratalo oli juuri kohdalla ja vielä avoinna, kun vettä alkoi tulla kaatamalla :)

Puntti tutisee

Puntti tutisee, kun ajattelen ensi viikkoa. Mies lähtee taas Atlantin yli aikaisin sunnuntai aamuna, minä jään käynnistelemään yksinhuoltajaviikkoa.

Maanantaina normi työpäivä, paitsi että yksi lapsen hammaslääkärikeikka mukavasti keskellä päivää. Illalla pitää yrittää saada työantajan kamppeita täynnä olevaan lentolaukkuun pakattua vielä meikit ja edes vaihtoalusvaatteet. Bad hair day tulee, koska kiharrin ei ainakaan mahdu kyytiin.

Tiistaina extreme vaihdetta sisään. Minä lähden Keski-Eurooppaan. Extremet siinä mielessä, että kotona lapsia 3, vanhempia 0.

Huoltajaksi olemme saaneet miehen tädin. Nostan hattua tädin rohkeudelle ja halulle auttaa meitä. Oltais muuten aivan pulassa. Ihana täti. Nostan sen pojan seinälle, joka on ollut kuin pirunpoikanen poissaolessani. Lisäksi syön pirunpoikasen seuraavan vuoden karkkipäivän karkit ja vien legot kirppikselle. Asiallisesti käyttäytyneille olen lupaillut päivärahaa.

Suunnitelma perillä on myös extremeluokkaa. Lentolaukussa olevat vermeet pistetään kasaan tunnissa. Viimeksi meni päivä. Tosin ennätys on ollut 10 min. Sitten keskiviikkona suunnitelmana on vetäistä kaksi presentaatiota tuntiin 8 tunnin ajan. Taksiin, kentälle ja kotiin puolen yön jälkeen.

Paluumatkalla aina jännittää turvatarkastus, aikaa ei taaskaan ole liikaa. Puolet lentolaukun sisällöstä pitää purkaa ulos läpivalaisua varten. Eikä välttämättä kertavalaisu riitä. Siinä sitä on välillä vierähtänyt hyvän aikaa syvällisissä keskusteluissa vaikkapa siitä, että miksi laukussani on reititin.

Torstaina aamulla lapset reippaasti tarhaan. Työpalaveri, joka vaatii skarppausta. Seuraavaksi säntään koululle tapaamaan esikoisen opettajaa. Iltapäiväksi olin suunnitellut nokosia.


Perjantaina normitoimistopäivä. Illalla on aika laskea, että joutuuko lapsille oikeasti maksamaan päivärahaa. Tässä kohtaa mitä suurempi summa, sitä suurempi ilo. Aika avata isin pojille ostama pikku yllätys.

Nyt kun tämä plani on tässä, niin täähän tuntuu oikeastaan ihan toteuttavissa olevalta.

Toivon, että kaikki ovat terveitä ensi viikolla ja pojat käyttäytyy tädille hyvin. Ja että täti ei olisi ihan puhki. Ja että tunti riittää kasaukselle.

Huima kisa

Taas seikkaallan Luke Skywalkerin kotiplaneetalla Tatooinella. Siellähän ajetaan pikkuisilla avaruusaluksilla rallia korkeiden vuorten ja kallioiden välissä. Tiukka kisa on kohta alkamassa. Kolme erittäin vahvaa ja tasaväkistä kilpalijaa ottavat mittaa toisistaan.

Rata on valmiina, yleisö katsomossa ja lämmittelykierros edessä. Alla muutama tunnelmakuva kisapaikalta. Jännitys suorastaan väreilee ilmassa.

 

"Juotavaa myytävänä" kailottaa myyjä.

"Kisat alkaa kohta -JEE" aaltoja tekevä yleisö mylvii.

Kisailijat uhovat toisilleen starttiruudussa

"Mä hoitelen kisan!"

"Etpäs."

"Mä voitan!!!"

Ruutulippu heilahtaa "Mennään!"

Ensimmäisenä rampille ehtii mustapukuinen kuljettaja

"Mä johdan!"

Mustiin pukeutunut kuljettaja herpaantuu hetkeksi ja 

sinipukuinen kuljettaja tekee todella taidokkaan ohituksen. 

Samaa yrittää myös valkopukuinen kuljettaja. Sinisellä 

kuskilla taisi olla liikaa vauhtia rampilla, koska ilmalento on huikea.

"Jee!" kiljuu lentävä kuljettaja.

 Kisan johtoon siirtyy sininen kuljettaja. Toisena on valkoinen.

"APUA! Kivi."

Yhtäkkiä vuorelta vierii iso järkäle radalle ja suoraan valkoisen

kuljettajan päälle. Onneksi romuttuu vain alus. Yleisö huutaa kauhistuneena.

Sininen kuljettaja pelästyy ja jarruttaa tarkastaakseen tilanteen.

Musta kuljettaja tajuaa tilaisuuden ja yrittää kaasuttaa ensimmäisenä tunneliin.

"Mun tilaisuuteni tuli - mä ohitan"

"Ekana tunnelissa" riemuitsee musta kuski.

Sininen on aivan takana, kumpi on ensimmäisenä maalissa?

And the winner is:

"Voitin!" tuulettaa musta kuski kultainen pokaali kädessään.

Tarina, kuvausjärjestely ja vuorosanat: esikoinen

Valokuvat ja tapahtumien kuvaustekstit: rva Kepponen

Laattikkomaailma: suunnittelu esikoinen, toteutus yhteinen

(valitettavasti hämärässä kuvattu)

Tämä kilparatalaatikko syntyi esikoisen pitkäaikaisen painostuksen lopputuloksena. Väsymys ja kiire on muka estänyt ryhtymästä toimeen aiemmin. Oli tosi kiva ilta. Nämä laatikot ovat yllättävän tärkeitä esikoiselle ja hän kertoo näistä ylpeänä ystävilleen. Ovellamme kävi eilen esikoisen kaveri moikkaamassa pyörälenkillä ja en tiedä, miten isänsä sai hänet kotiin saakka, koska poika olisi ehdottomasti halunnut jäädä meille laatikkoilemaan (oli aivan liian myöhä). Meinasi itku tulla pojalta, kun isänsä määräsi kotiin. Minäkun ajattelin, että laatikkoinnostus on vain meidän perheen kummallisuus :)

Luke koti Tatooinella: laatikko 1

Ewokien kotiplaneetta Endor: laatikko 2

Laatikko 1 kuuluu yhteen tämän laatikon kanssa, koska ovat molemmat samaa planeettaa.

Laatikot pitää esikoisen mukaan ehdottomasti blogata, jotta jää muisto ja jotta tarinoita voi lukea uudestaan ja uudestaan. Poikaa edelleenkin harmittaa, että laatikko 1 tarinan jatko-osa on jäänyt kirjoittamatta muistiin.

Valmiita ompeluksia (vihdoinkin)

Pitkäperjantaina otin Berninani kainaloon ja livahdin muutamaksi tunniksi kaverin kanssa ompelemaan. Bernina tuli Karnaluksin kontrollitud-paketista, eli se oli kaupassa purettu, säädetty ja koekäytetty. Minulle käyttöön otto oli nopea. Nostin koneen laatikosta, laitoin johdot ja lankatelineen kiinni ja ei muuta kuin hurruuttelemaan. Ihana Bernina. Täydellinen tikki.

Viime vuoden puolella Saksasta hankitut kankaat päätyivät vihdoin paidoiksi. Esikoiselle olen pitkään tehnyt vaatteet Ottobren kaavoilla siten, että leveys on 122 ja pituus 134. Nyt on aika siirtyä leveydessä reilusti suurempaan, sitä se teettää kun siirtyy painossa miinuskäyrältä plussan puolelle. Toivottavasti paidat mahtuvat esikoiselle ensimmäisen pesukerrankin jälkeen. Laiskana en viitsinyt "esipestä". Kukahan jaksaisi vielä päätellä roikkuvat langat?

Kepposkolmikon pingviinipaidat

Esikoisen paidat ovat niin isoja, että kankaan leveydestäkään ei jää juuri mitään.

Pienempi paita ei ole vauvan paita vaan about 100cm.

Esikoiselle vielä kettupaita

Yhden pojan sain houkuteltus sovituskuvaan.

Tummahko kuosi käy yllättävän hyvin sekä blondille että ruskeatukkaiselle.

Kulutan -siis olen

Monessakin blogissa on sivuttu tai pidempään puitu kuluttamista ja rahankäyttöä. Itse mietin asiaa lähes päivittäin. En ole saanut ekologista herätystä enkä ole rahatonkaan. En pode moraalista krapulaa hetkellisestä kulutusövereistä, koska koen vältelleeni niitä aika hyvin. Jossain sisällä kuitenkin kaihertaa, että olenko haalinut ympärilleni liikaa turhaa tavaraa ja innostunko liian helposti asioista, joita muut ihmiset hehkuttavat? Annanko mainosten ja muiden esimerkin vaikuttaa liikaa omaan kulutuskäyttäytymiseeni? Ostanko mielikuvaa tai unelmaa tuotteen sijasta?

Monikin asia on saanut minut miettimään kuluttamista. Muistan 90-luvulla työskennellessäni aasialaisen asiakkaan kanssa tyrmistykseni, koska heidän asiakasdemografiassaan naisten yleisin harrastus oli shoppailu. Äkkiä vetäisin hätäisen johtopäätöksen, että miljoonakaupungin ainoa kaikkien ulottuvissa oleva massoille skaalattu harrastus oli jättimäisissä ostoskeskuksissa haahuilu ja kuluttaminen. Hetken aikaa jaksoin olla onnellinen suomalaisesta luonnosta, pururadoilla kalisevista kävelysauvoista ja kirjastoista. Tuolloin päätin, että shoppailusta ei tule harrastustani mieluummin opettelen vaikka pitsinnypläystä tai esperantoa.

Shoppailu harrastuksena meinasi kuitenkin hetkellisesti livetä käsistä. Ostoskäyttäytymiseni muuttui radikaalisti. Tuli nettikaupat ja monta söpöä ja helposti puettavaa/tarviketettavaa perheenjäsentä lisää. Raskaan päivän päätteeksi oli mukava katsella nettikauppojen tarjontaa ja välillä hiirisormi toimi kuin noiduttuna. Nettishoppailu on helppo harrastus. Paljon helpompi kuin se pururadalle meno. Päätin tässä kohtaa palata vanhaan helppoon harrastukseeni nimittäin lukemiseen.

Kuluttamisen ja haluamisen noidankehän näen lapsistani niin selvästi. Himo seuraavaan Lego-pakettiin on korkeimmillaan silloin, kun uusi paketti on avattu. Silmät kiiluvat ja pieni pää kihisee ajatuksia siitä, minkä ihanuuden haluaisi seuraavaksi. On pakko saada lisää legoja! Kun lego-ostosmaniaa pidättelee muutaman päivän tai viikon, kuume haihtuu. Muut asiat täyttävät mielen. Asia hoituu siten, että selitän kärsivällisesti, miksi nyt ei osteta ja pysymme poissa kaupoista.

Sama ilmiö on aikuisessakin, enemmän tai vähemmän pinnan alla. Vai mikä muuten voisi selittää vaikkapa kymmenet korkokenkäparit tai kymmenet metrit erilaisia elektroniikkakaapeleita ja -liittimiä? Lapsissa haluaminen näkyy vain niin peittelemättömästi. Sovellan samaa taktiikkaa itseeni: jos ostan nyt vaikkapa kankaita, niin vähintään kuukausi pitää olla väliä ennen seuraavaa ostosta (ellei kankaat kerrankin loppuisi). Pyrin hoitamaan ostokset kerralla: lapsille kesävaatteet 1-2 ostoskerralla eikä viikottain vähän ihanaa sieltä ja tuolta. (Omat vaatteet ja kengät ovat toistaiseksi off-the-limits, koska niiden ostaminen on työlästä).

Koen reagoivani mainostamiseen aika laimeasti. Minuun tuntuu vaikuttavan helpommin "suusta suuhun markkinointi", jota sosiaalinen media on pullollaan. Kun joku tuntemani (tai jonka kuvittelen tuntevani) henkilö, joka omaa arvostamiani ominaisuuksia, suosittelee jotain kulutettavaa, alan nopeasti harkita sitä itselleni. Jos kymmenen vuotta sitten en kehdannut ostaa juuri samanlaisia kenkiä kuin parhaan kaverini ylistämä ja käyttämä pari, on tänä päivänä ongelma usein ratkaistu. On miljoona eri väriä, tsiljoona eri koristetta, biljoona koron korkeutta. Voin siis olla täysin yksilöllinen copy-cat. Tai kopioida henkilöa, jota en tapaa in-real-life ikinä. Laumasieluisuuteni törmäsin pahasti silloin, kun olin ostamassa kallista laukkua, josta olen ensi näkemästä saakka ollut sitä mieltä, että se ruma. Sen lisäksi se oli myös tarpeilleni täysin sopimaton ja edelleenkin ruma. Vaikka tyylikäs nainen näyttää tyylikkäältä ruman laukun kanssa ja pitää laukustaan, niin se ei tarkoita että minä näyttäisin sen kummemalta kuin että minulla on ruma (mutta kallis) laukku. Luotan edelleen kaveriarvioihin, mutta keskittyen omiin tarpeisiini. Olen myös pyrkinyt karsimaan seuraamaani media siten, että vaihdan ostamiseen "inspiroivat" johonkin toiseen mm. lehtitilausten määrä on vähentynyt  ja laatu muuttunut ja shoppailublogien lukeminen on vaihtunut muihin aiheisiin.

Loppujen lopuksi tapani ovat varsin yksinkertaiset: 1) pysy poissa kaupoista, 2) hoida ostokset kerralla ja pidä taukoa ja 3) älä osta siksi, että muutkin ostaa. Ja lisäksi: 4) puhu asiasta oikeilla nimillä. Minkä tahansa kulutushyödykkeen ostaminen on ostamista - ei esimerkiksi sijoittamista. Ravintolaillallinen tai elokuva ovat juurikin niiden ostamista eikä itsensä hyvinvointiin sijoittamista mieleenpainuvalla elämyksellä.


Miten turhan kuluttamisen karsiminen näkyy elämässäni? Olen elänyt/yrittänyt elää turhaa kulutusta karsimalla jo pidempään. Välillä pankkitilille on jäänyt vähän enemmän rahaa, jonka tosin viisi henkinen perhe käyttää helposti vaikka harrastuksiin tai huvituksiin. Sen osalta voin toki onnitella itseäni, että raha menee kotimaiselle yrittäjälle.  Harkitsen ostoksiani ja olen päässyt hyvin siihen, että kaikki mitä ostan tulee käyttöön. Iloitsen näistä pienistä saavutuksista.

Muuten joudun toteamaan, että turhan kulutuksen karsimisen vaikutus on aika pieni. Ainakin kuukausien aikavälillä tarkasteltuna. Positiivista on se, että mistään en tunne jääneeni paitsi. Yksikään väliin jäänyt kulutusmahdollisuus ei vaivaa mieltäni. Yhä edelleen elämäni ja kotini täyttyy kuluttamisesta, jonka koen olevan välttämätöntä. Ei hengissä pysymiselle vaan elämän helppoudelle ja jonkinlaiselle sosiaaliselle viitekehykselle. Jos haluaisin saada erittäin merkittäviä muutoksia, minun pitäisi paneutua näihin välttämättömäksi kokemiini asioihin. Sieltä löytyy aivan varmasti turhaa kuluttamista. Radikaaleihin todella merkkittäviin ratkaisuihin en ole valmis, tässä turhassa kuluttamisessakin riittää minulle vielä työtä,  aion pyrkiä eteenpäin.

Meriräyhäystä

En ole risteilyihminen lainkaan. Oikeastaan koko konsepti merellä lillimisestä olematta varsinaisesti matkalla minnekkään, tunkea muiden seassa jonottamassa kinkkuleikkelettä ja kuunnella jotain trubaduuria baarin nurkassa on lähes absurdi. Minusta risteilyn parasta antia on se, kuinka upealta Suurkirkko näyttää mereltä (ja sen voi kokea helpommin Suomenlinnan lautalta). Pitäähän sitä tasaisin väliajoin kuitenkin kokeilla, että olisiko minusta kuoriutunut risteilyihminen. Eikä risteileminen ole minulle vastenmielistä, se ei vaan kiinnosta. Perheessämme on kolme täysiveristä risteilyihmistä eli lapset. Poikien mielestä laivalla parasta on ihan kaikki. Heidän haaveenaan on muuttaa Ruotsin laivalle :)

Kotiuduimme aamulla Siljan Meriräyhä-risteilyltä, jolla esiintyi Hevisaurus. Laiva oli lastattu saurusten lisäksi tupaten täyteen muksuja. Ravintolakapasiteetti ei meinannut riittää riittävän aikaiseen illallisruokintaan, rattaat loppuivat kesken eikä Hevisaurusten keikalle meinannut mahtua edes sisään ja äänentoistokin tökki (nimmareita Hevisaurukset jakoivat ihan jokaiselle jonottajalle). Tungoksesta huolimatta tunnelma oli mukava ja ihmiset olivat selvästi lomalla :) Tai sitten muutkin vanhemmat olivat onnistuneet kiertämään pikaisesti viinibaarin kautta.

Reissu sujui poikien kanssa yllättävän leppoisasti. Leikkihuoneessa pojat leikkivät hyvin ja aikuista tarvittiin vain hätätapausten varalta. Lastenkasvatusmenetelmissä siirryimme hetkellisesti kyseenalaiselle linjalle. Rauhallisen hetken viinibaarissa mahdollisti se, että esikoinen vahti keskimmäistä leikkihuoneessa 2€ rahapalkkaa vastaan. Kuopus jaksaa istua pöydässä ja hän halusikin drinkille. Paluumatkan pitkän kaavan illallisella pojilla oli lupata pelata Nintendoilla pääruuan jälkeen ja jos jaksaa istua koko vanhempien ruokailun ajan nätisti pöydässä ansaitsee euron. Meillä oli oikein onnistunut illallinen :)

 

Onneksi yksi perhe teki pojille tilaa ja saimme tällaisen "kerroskatsomon" keikalle

Tukholmassa kävimme Skanssenilla. Siellä on uusi Lill-Skansen, jossa pienille mukavasti puuhaa ja maatilan eläimiä katseltavaksi. Kuopus jaksoi koko päivän reippaasti kävellen.

Itselleni muistiin: inhoan nukkumista yläsängyssä. Etenkin jos on merenkäyntiä. Keinuva fiilis jatkuu edelleen :( Parempi siis maksaa kahdesta hytistä.

Uudet lempparihousut by Phister and Philina

Keskimmäinen potee samaa ongelmaa kuin esikoinen pienempänä: housut meinaavat pudota jalasta. Velourit pysyvät hyvin jalassa sekä H&M resorifarkut. Muissa housuissa on ehdottomasti oltava vyötäröllä kiristys. Silloin niitä voi pitää ainakin sisällä. Ulos mentäessä vyötärökiristyshousut voivat olla varsinainen marinan kohde. Ei tunnu kivalta kun vyötäröllä on liikaa ryppyä ja päälle pitää vetäistä ulkohousut. Se, että ulos mennessä keskimmäinen vaihtaisi ulkohousujen alle leggingsit tai velourit, ei toimi - ei riitä kärsivällisyys.

Keskimmäisen mielestä velourit eivät ole ison pojan vaate, joten usein miten pojalla on jalassa H&M resorifarkut. Nyt tuli vaihtelua vaatetukseen ja uudet lempparihousut. Ostin Piilo-kirppikseltä kolmet Phister and Philinan housut. Farkut keskimmäinen totesi liian paksuiksi ja jäykiksi ulkohousujen alle, mutta kaksista canvas-tyylisistä housuista tuli suosikit. Olen muutaman kerran katsellut housuja webbikauppojen kuvissa, kuvat eivät tehneet oikeutta housuille.

Housut ovat läpäisseet ensimmäisen kulutustestin, yhdellä parilla on viikko hinkattu karhennettua laattalattiaamme. Polvet ovat vielä aivan ehjät :) Housujen kangas on tosi notkeaa. Malli istuu hyvin päälle. Vyötärö on sen verran kapea, että kiristyksellä ei tule pahasti ryppyjä vyötärölle. Nappi on kuin jättikokoinen neppari ja vetoketjun sijasta on tarranauha. Erittäin toimiva ja helppokäyttöinen ratkaisu! Siis superhyvä! Isot ja hauskat taskut. Vielä lopuksi plussaa erikoisemmista leikkauksista. Hyvin silitettyinä näitä voisi mielestäni käyttää ihan hyvin parempina housuina kauluspaidan kanssa. Ja juhlasesongin jälkeen ottaa arkikäyttöön.

Keskimmäinen käyttää kokoa 116cm (poika itse about saman pituinen), tämä koko hänelle reilu, mutta ihan käyttökelpoinen. Lahkeessa reilusti pituutta. Jopa meidän pitkäjalkaiselle lahje on vähän liian pitkä.

Ainoa miinus housujen kovasta ovh:sta 40-50€. Ehkä yhden parin raskisin täydellä hinnalla ostaa. Nämä menee ehdottomasti alebongaus-listalle.

Hauskat takataskut

Housut ovat tässä vaiheessa olleet viikon jalassa tauotta,

joten etupuoli ei kestänyt kuvausta :)

Tämä satsi menee kyllä kirppislöytöjen kärkikastiin :)

Ketutuksen kautta pääsiäiseen

Minulla oli tänään lomapäivä. Vaivalla järjestetty ja säästelty lomapäivä. Ohjelma oli selvä: nukun pitkään ja sitten avaan Bernina-laatikon. Päivä itselleni (ja Berninalle) -mikä nautinto!

Keskimmäisen yskä tuntui yön aikana vain pahenevan. Sairashan tai vähintäänkin toipilas poika oli aamulla. Minun kallisarvoisena lomapäivänäni.

Täytyy sanoa, että harmitti. Hetken aikaa ajattelin, että laitan pojan päiväkotiin, kun kehtaa sairastua äidin lomapäivänä. Oisko se nyt liikaa vaadittu, että 30 päivän vuosilomasta saisi yhden päivän itselleen? Sitten järki alkoi taas kulkemaan ja itsekkyyteni nolotti. Keskimmäisen pitää tietenkin jäädä kotiin lepäilemään ja kuopus voi jäädä seuraksi. Äiti hoitaa.

Huonon tuulen syynä ei ollut pelkästään myttyyn mennyt lomasuunnitelma vaan se, että minullakin on flunssaa. Olin niin väsynyt, että nukahdin sänkyyn poikien rakennellessa majaa vieressäni sängyssä. Heräsin myöhemmin viileään tuuleen ja kauempaa kuuluvaan meteliin. Joku huutelee ulkona virvonvarvon-lorun pätkää ja kikattaa kauheasti päälle. Vai olisiko huutelija meidän parvekkeella? Toipilas ja sen seuralainen siellä viihdyttivät ohikulkijoita loruttelemalla hyvin kevyessä vaatetuksessa ja sitten syöksyivät pihakeinuun peiton alle piiloon ja lämmittelemään. Ei ollut äidillä taaskaan huumorintajua ja performanssi päättyi välittömästi. Riitahan siitä tuli kun taiteilijasieluja ei ymmärretty.

Komensin performanssitaitelijat alakertaan ulisemaan ja auttamaan ruuan laitossa. Pikkasen kirpaisi taas katsella sitä avaamatonta Berninan laatikkoa. Teimme pizzaa ja maha täynnä maailma näytti poikienkin mielestä ihan mukavalta paikalta. Siivosimme yhdessä legosotkut ja ne yli 500 lattialle levitettyä hamahelmeä. Keräsimme kaikki roskatkin. Esikoinen illemmalla vielä imuroi alakerran. Sitten laittelimme vähän pääsiäiskoristeita. Esikoinen oli tehnyt koulussa tosi kivoja koristeita. Ihanaa oli laittaa ne esille. Pienet ovat kasvatelleet pääsiäisruohot. Sieltä se juhlapyhäfiiliskin nousi.  Ohjelmaa vapaapäiviksi on kivasti, mutta se on rentoa sellaista. Kivaa yhdessä oloa. Huomenna yritän pientä ompelusessiota ja leivomme, lauantaina käydään mummolassa ja sunnuntana olemme toivottavasti kaikki niin terveitä, että pääsemme Hevisaurus risteilylle.

Esikoisen tekemä suloinen tipu

Omien lasten ja virpoja-noitien koristelemia oksia

Oksalle hyppäsi esikoisen tekemä musta kissa

Maljakon juurella unkarilaisia pääsiäismunia.

Kaksi on joutunut hukkateille. Ihan varmasti en ole syönyt, koska ovat umpipuuta.

Nauttinnollisia vapaapäiviä ja hyvää pääsiäistä!

Edited:

Osaa se äiti tehdä muutakin karjua pojilleen ja haaveilla yhteisestä ajasta vain Berninan kanssa. Äiti osaa myös askarrella lapsilleen pienet pääsiäisyllärit. Kuka voisi vastustaa pieniä tipurasioita, jossa on nameja?

Rasia taittuu hetkessä tällä ohjeella:http://www.yhteishyva.fi/vapaa-aika_perhe/askartelu/lahjarasioiden_taitteluohjeet/fi_FI/paperirasia/

Edited 2:
Haltiakummi kommentissaan epäili, että pienet sievät tipuset voisivat vaikka päätyä pesukoneeseen. Aika lähelle osui. Kuopus halusi kovasti kylvettää pikku tiput. Koska toinen niin suloisesti pyyti ja perusteli, että tiput ovat likaisia ja tykkäävät kylpeä, niin olihan minun hellyttävä. Pieni kylvetti hellästi tiput. Kylpy sujui hyvin (sekä siististi). Valitettavasti kuopuksen suureksi suruksi tiput sokeutuivat (silmät tippuivat kirjaimellisesti päästä). Mutta äiti fiksaa ne vielä kuntoon... (mulla on toinenkin tipusatsi).