Meillä on takana aika kuumottavat pari viikkoa.
Täytyy myöntää, että kun koronalle altistumisesta ja siihen liittyvästä kahden viikon karanteenista saa puhelinsoiton, niin ajatukset lähtevät laukkaamaan. Soitto on ihan erilailla pysäyttävä, kun se osuu omalle kohdalle tai omaan perheeseen. Soiton jälkeen ehdin miettiä, että mitä sitten tehdään, jos me molemmat vanhemmat sairastumme pahasti tai tarvitsemme jopa sairaalahoitoa. Kuka hoitaa lapsia? Pitäisikö tehdä testamentti ja hoitotahto? Pelkkä altistuskaranteenikin nostaa stressitasoa. Ei se ole kaikilla sellainen, että rauhassa vaan odotellaan ja katsellaan, että kuin käy.
Mitä meille tapahtui? 10 kotona vietetyn viikon jälkeen Hra Kepponen osallistui liikepalaveriin. Hänen yrityksestään osallistui 5 henkilöä ja uutta mahdollista kotimaista kumppania edusti kaksi henkilöä. Kenelläkään palaveriin osallistuneella ei ollut oireita. Palaveri kesti pari tuntia, se pidettiin tilavahkossa kokoushuoneessa. Ei kätelty, käsihygieniasta huolehdittiin.
Palaveri oli toukokuisena maanantaina. Keskiviikko aamupäivällä Hra Kepposen kolleega otti yhteyttä. Mahdollinen liikekumppani oli ilmoittanut saaneensa flunssan ensioireet saman iltana ja saaneensa keskiviikkoaamuna positiivisen koronatuloksen. Iltapäivällä soitti kaupungin viranomainen ja asetti Hra Kepposen tartuntatautilain nojalla viralliseen karanteeniin.
Koska testit ovat kalliita ja oireettomilla mutta sairastuneilla testituloksista on huomattava osa virheellisiä negatiivisia, altistuneet eivät pääse testiin ennenkuin oireet ilmaantuvat. Toki tällä hetkellä saattaa päästä yksityisellä puolella testiin omalla kustannuksellaan, vaikka ei olisikaan oireita. Soitosta alkaa odotus. Odotuksen päättä sairastuminen tai viranomaisen ilmoittama karanteenin päättymisaika. Mietimme yksityistä testausta, mutta tuon 14vrk aikana testauksen olisi voinut joutua tekemään useamman kerran ja siltikin olisi voinut saada vaikka pari negatiivista ja silti vielä sairastua karanteenin aikana.
Hra Kepponen osaa olla erittäin zen. Hän pystyi keskittymään töihinsä aivan normaalisti. Minulla meni keskiviikko ja torstaikin ihan harakoille.
Kotona aloitimme kevyet eristystoimet. Hra Kepponen siirtyi nukkumaan olohuoneeseen varavuoteeseen ja aloitti laajan kertakäyttöhanskojen käytön käsien pesemisen lisäksi. Hankimme vähän kertakäyttöisiä puhdistusliinoja, joilla voi helposti pyyhkiä esim. ovenkahvoja ja vesihanoja.
Hra Kepposen tilastoguru-kolleega teki tilastollisia malleja saatavilla olevan oireiden ilmeentymisdatan perusteella ja päätyi siihen, että vielä viidennen päivän päästä altistuksesta ei voi huokaista helpotuksesta. Siihen mennessä vain puolet ovat sairastuneet. Päivän 10 jälkeen todennäköisyys sairastua on vain muutama prosentti.
Päivän 7 kohdalla Hra Kepposen tiimiin osui. Yksi tiimistä sai flunssan oireet ja seuraavana päivänä positiivisen testituloksen. Hän on nyt sairastanut viikon. Oireet ovat olleet kuulemma kuten perusflunssa, mutta hirvittävä väsymys. Nyt sairastuneesta tuntuu siltä, että tauti on väistymässä. Kovasti toivomme kaikki, että ei tule takapakkia. Sairastunut sanoi, että ennen koronaa hän olisi tietenkin lähtenyt sellaisessa pikkuflunssassa toimistolla, mutta treenit olisi jättänyt väliin. Koronan on nyt pakko katkaista se kulttuuri, jossa töihin tullaan räkäisenä ja yskäisenä! Olen niin inhonnut sitä, että toimistolle tullaan pää kainalossa levittämään viruksia.
Sairastumisuutisen jälkeen vatvoin taas lyhyesti kaikki ikävät skenaariot. Hra Kepponen pysyi oireettomana koko karanteeniajan ja on oireeton edelleen. Uskallan nyt hengittää vähän helpommin, me taisimme selvitä pelkällä säikähdyksellä.
Vaikka karanteeni koski ainoastaan Hra Kepposta, olemme viettäneet koko perhe lähes karanteenin omaista elämää. Olen joutunut käymään kahdesti ruokakaupassa kotiin kuljetettujen ostosten lisäksi. Muuten olen pysytellyt kotona, enkä ole tavannut ketään. Olin odottanut kovasti, että pääsisin ravintolaan syömään ja tapaamaan ystäviäni hieman laajemmin. Hra Kepposen altistuminen ja kolleegan sairastuminen sai minut näkemään tilanteen pessimistisemmin ja arvioimaan riskejä entistä tarkemmin. Nyt en tiedä, että uskallanko ruokailla ainakaan sisällä ravintolassa, maauimalaan menemisessäkin näen riskit eri lailla kuin ennen ja taidan haluta tavata ystäviänikin vielä vain ulkotiloissa.
Meidän perheeltä teille sellaiset terkut, että huolehtikaa turvaväleistä ja käsihygienistä. Tämä ei ole vielä ohitse. Pysykää terveinä!