Vuosi 2015

Tammikuu
Joskus tammikuut ovat sellaisia vähän tylsiä "välikuukausia" jolloin ei oikein tapahdu mitään. Tammikuu 2015 oli täynnä ystävien tapaamisia, kivoja menoja ja herkullisia aterioita. Askartelin ystäväni kanssa, toisen ystäväni kanssa kävin ihastelemassa Lux Helsinkiä ja kolmannen ystävän kanssa herkuttelin ravintola Töölönrannassa brunssilla. Poikien kanssa yritimme hiihtää, mutta vaihtelevat säät vaikeuttivat hommaa, niinpä siirryimme sisähommiin kuten elokuviin ja minecraft-askarteluun. Hra Kepposen kanssa kävimme raakasuklaakurssilla ja vietimme hänen synttäreitään illastaen Savoyssa. Kulttuuriakin mahtui kuukauteen: kävin kuuntelemassa Andrea Bocellia Hartwall Areenalla ja katsomassa stand upia. Tapasimme kaikki keskimmäisen kummit.

Jopas oli tapahtumarikas ja hieno tammikuu!

Helmikuu
Helmikuun starttasi työmatka Azerbaijanin pääkaupunkiin Bakuun. Baku oli positiivinen yllätys. Sen sijaan Istanbulin Ataturkin lentokentästä jäi p*ska maku suuhun. Joku varasti siellä passilompakkoni ja aiheutti rutkasti huolta, hermostumista ja vaivaa. Kypsähdin työmatkailuun rankasti. Samalla kypsähdyksellä kävin vielä kääntymässä Amsterdamissa, jonka jälkeen rojahdin potemaan flunssaa sängynpohjalle. Koska potilaita tuli muitakin, piti sairasvuoteelta johtaa minecraft-askarteluja :) Helmikuu oli aika sairasteluvoittoinen ja oma flunssani aiheutti lopulta keuhkoputken tulehduksen. Keskimmäinen ja kuopus onneksi saivat käytyä loppuun laskettelukoulunsa Talmassa. Terveet kotimaan päivät osuivat hiihtoloman kohdalle ja kävimme kahden päivän minilomasella laskettelemassa Messilässä. Messilä saattaa pysyä pitkässä pannassa, koska yksi pojista lasketteli siellä puuta päin. Onneksi selvisimme säikähdyksellä!

Olipas taas tapahtumarikas kuukausi! Passivarkaus ja tiukka puukontakti olisivat voineet jäädä väliin. Eikä tuosta sairastelustakaan olisi ollut niin väliksi, mutta kaikkiaan hyvä kuukausi!

Maaliskuu
Maaliskuu alkoi askartelusessiolla Kätevien emäntien kesken, tosin vain minä ja Anna suoriuduimme Leenalle. Pöytä tietysti notkui kaikenlaisia herkkuja :) Maaliskuussa vietimme varsinaisen hiihtoloman, kohteenamme oli laskettelukeskus Himos Jämsässä. Himos oli meistä todella kiva paikka. Lapset nauttivat laskettelun lisäksi mökin ulkoporeammeesta ja valjakkokoira-ajelusta. Harmillisesti lunta oli todella vähän ja murtsikan hiihtämisestä ei tullut mitään. Lapsuuden ystäväni kanssa pidimme kvartaalitreffit Kevätmessuilla. Kuukauden kulttuuriantina oli ystäväni kanssa näkemäni Ciruque du Soleil. Palmusunnuntaina meiltä lähti vielä kaksi noitaa virpomaan. Saas nähdä, että mikä noitatilanne pääsiäisenä 2016.

Maaliskuu oli ihana kuukausi.

Huhtikuu
Huhtikuu alkoi mukavasti pääsiäisen vietolla. Teimme perheretken Suomen pääsiäiskaupunkiin Riihimäelle ja vierailimme kuopuksen kummeilla samalla reissulla. Tosi hauska päivä. Kevätsää antoi odottaa itseään aika pitkälle huhtikuuhun. Valitettavasti perheeseemme rantatui parikin kiertotautia. Keskimmäinen poti 10 päivän kuumeen ja kuopus sai vatsataudin. Pojat vaihtoivat taudit päikseen ja esikoinen-raukka sai molemmat yhtäaikaa. Taas askarreltiin lisää minecraft-juttuja sairastupalaisten kanssa. Loppukuun valopilkku oli esikoisen luokan tarjoamat kakkukahvit, joita varten koululaiset olivat tehneet hyytelökakkuja ja valmistelleet nokkahuiluesityksiä. Toinenkin valopilkku liittyi ruokaan ja esikoiseen, jonka kanssa kävin syömässä hyvin italialaisessa ravintolassa. Esikoiselle se on ollut yksi vuoden kohokohdista.

Toukokuu
Toukokuu oli ihan huippu! Kuukausi alkoi matkalla silmiä hivelevän kauniiseen Dubrovnikiin yhdessä ystäväni kanssa. Nautimme täysillä paikan kauneudesta ja ihanasta joutilaisuudesta. Teimme päiväretken Montenegroon. Hra Kepposen kanssa kävimme Fazerin hääkakkutastingissa -eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus uusisimme valamme ;) Helsingin Roihuvuoressa vietetään toukokuussa Hanamia eli kirsikankukkajuhlaa ja meidät bongaa sieltä varmasti, niin myös toukokuussa 2015.

Hra Kepposella oli viikonlopputöitä Firenzessä - päätin lähteä mukaan. Saimme kuljeskella illat käsi kädessä romanttisesti ja minä viiletin päivät nähtävyyksissä. Otin koko pitkän päivän bussiretken ja kiertelimme Toscanaa. Juhlia riitti toukokuulle. Keskimmäinen sai liikuntatapahtuman synttärien sijasta, koulut päättyi ja viimeinenkin nassikka päätti päivähoitouransa. Vielä ehdittiin juhlimaan suvun nuorinta tulokastakin. Huippu kuukausi!

Kesäkuu
Kesäkuun pääteema oli yläkerran remontti. Monta kertaa meinasi uskoa loppua suunnitelmien toimivuuteen, mutta hyvä siitä tuli. Koko syksyn olen ihastellut, että olipa hyvä kun saimme sen aikaiseksi. Poikien kanssa kävimme rokkaamassa Helsinkipäivän konsertissa. Ystäväni kanssa olimme menossa Tallinnaan, mutta päädyimmekin Helsinkikiertoajelulle :) Esikoinen ja keskimmäinen kävivät tiedeleiriä Heurekassa ja vierailimme Heurekassa koko perhe. Ystäväni kanssa kävimme tutustumassa Pokrovan luostariin puutarhapäivänä. Kesäkuun kohokohta oli perheloma Samoksella. Olihan se varsinainen hotellissa möllötysloma, mutta lepo, hyvä ruoka ja aurinko tekivät koko jengille niin hyvää! Olipas se kesäkuukin niin ihana!

Heinäkuu
Heinäkuu oli lomakuukautemme. Minulla ja Hra Kepposella oli yhteistä loma-aikaa 2 viikkoa ja se kului suurimmaksi osaksi ukin mökillä. Mökkeilyn lisäksi kävimme ystäväperheen kanssa Oittaalla, toisen ystäväperheen kanssa perinteisellä Suomenlinnan retkellä, Kätevien emäntien kanssa brunssilla Perobassa ja kierroksella Hvitträskissä, vietin poikien kanssa kivan retkipäivän Seurasaaressa ja Hra Kepposen kanssa juhlimme syntymäpäiviäni ravintola Pastorissa. Mökillä tapasimme poikien pikkuserkkuja, teimme päiväreissut Power Parkiin ja Nokia Edeniin, ihailimme Torisevan rotkojärvien upeita maisemia ja minä kävin mehiläisvahamaalauskurssin. Säät olivat koko lomani ajan tosi kehnot. Kuljin kolme viikkoa välikausi takissa :( Pojat tarkenivat pulahtaa märkäpuvuissaan. Ensimmäistä kertaa 13 vuoteen en uinut koko kesänä meressä. Olihan tuossa kehnossa säässä sellainen hyvä puoli, että tuli tehtyä paljon kaikenlaista. Hellekeleillä loma olisi kulunut laiturin nokassa istuessa. Ihana kuukausi!

Elokuu
Elokuussa sää lämpeni, kun palasin töihin. Pojat saivat nauttia lämmöstä isänsä kanssa sekä pari päivää mummilassa. Hyödynsimme heti kaksi vapaailtaa. Ensimmäisenä nautimme ihanasta ilmasta ja merimaisemasta Stansvikissa ja toisena söimme hyvin ravintola Ragussa. Kesäloman viimeinen huvitus lapsille oli käynti Helsinki International Airshowssa, jonka varsinainen vetonaula meidän perheelle oli Robinin keikka. Loppukuusta teimme kesäretken keskimmäisen kummien luokse Savoon, jossa nautimme ihanista herkuista ja aurinkoisesta säästä. Tehokkaalla shoppailureissulla Savossa hankin mm. elämäni parhaat ballerinat ja lempparineuletakkini. Ulkoiltuakin tuli, erityisesti mieleen jäi helteinen päivä Kivinokassa. Kulttuurista nautin upeassa Kaunotar ja hirviö baletissa. Elokuu oli hieno!

Syyskuu
Syyskuu oli varsinainen ulkoilukuukausi. Viikonloppuisin aurinko paistoi aivan ihanasti ja siksi pääasiallinen ohjelma oli ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua. Syyskuussa on poikiemme alakoulussa aina joinain lauantaina koulupäivä ja silloin pääsee tutustumaan opetukseen ja vanhemmat pyörittävät myyjäisiä. Meillä siinä on aika urakka, jos joka luokan pöytään leipoo ja käy tekemässä myyntivuoron. Myyjäispäivä oli kiva. Syyskuussa oli taloyhtiön ihanat autotallibileet. Ystäväni kanssa kävimme Lohjan omenakarnevaaleilla ja samalla reissulla jännittävässä Tytyrin kaivosmuseossa ja kahvittelemassa Honoreessa. Edullisen balettilipun houkuttelemana kävin katsomassa Oneginin. Syyskuu oli ihana! Yleensä tässä vaiheessa alkaa jo apeus, mutta superhieno sää piti energiani korkealla :)

Lokakuu
Lokakuun säät olivat aivan uskomattoman hienot. Viikonloppuisin teimme pitkiä kävelyitä merenrannalla ja aina olin varma, että tämä on viimeinen hyvän saan retki, kunnes taas seuraava viikonloppu koitti. Lokakuu alkoi huvittelulla. Teimme perheretken katsomaan Sirkus Finlandiaa. Kävin Lontoossa epäonnisella työmatkalla, Bend it like Beckham musikaalista sentään jäi kiva muisto. Töihin liittyi sellainen yllätys, että hyvin lyhyellä varoitusajalla aloitin samalla työnantajalla uuden homman. Se kurjasti tarkoitti, että tein vanhoja töitä ja yritin samalla opetella uusia hommia :( Vaihdos tuli ihan puskista, joten pienen ajatusprosessoinnin tilanne vaati. Uusi duuni paljasti valttikorttinsa heti, nimittäin pullapiirin :) Pojat olivat kaksi päivää syyslomalla Luontoliiton päiväleirillä Villa Elfvikissä ja tykkäsivät - etenkin siitä nuoresta ohjaajamiehestä. Hra Kepposen kanssa kävimme elämämme ensimmäistä kertaa ravintolassa pikaisesti syömässä niin, että lapset olivat kotona keskenään. Se tuntui huikealta saavutukselta. Monta kävelylenkkiäkin heitimme ihan kahden kesken. Kuukausi päättyi vuoden toiseksi suurimpaan juhlaan eli Halloweeniin. Huippu kuukausi!

Marraskuu
Marraskuussa toteutin unelmieni matkan Galapagokselle ja Peruun, se veikin puolet kuukaudesta. Ennen matkaa elin matkajännityksessä ja sen jälkeen ajatukset pyörivät pitkään kaikessa kokemassani. Vaikka olen monta postausta tehnyt reissustani, riittää materiaalia vielä yhteen ellei jopa kahteen postaukseen. Olipa huikea reissu!

Joulukuu
Joulukuu on myös tarjonnut säiden suhteen erinomaisia hetkiä hehkuvien auringonnousujen ja -laskujen muodossa. Lämmintä on riittänyt, monena päivänä ero kesälomalämpötilaamme on ollut n. 8 astetta. Esikoinen on kulkenut joulun ylitse välikausikamppeilla. Esikoisen ja kuopuksen synttäreiden vietto lykkääntyi matkani takia joulukuulle. Muutakin pientä juhlistamista mahtui kuukauteen jo ennen joulua: työkavereiden kanssa kävimme afternoon tealla, ystävän kanssa vietimme ikimuistoisen kylpyläreissun todentaen, kuinka kylpyläkin on bilemesta ja toisen ystävän kanssa kävimme Club for Fiven joulukonsertissa. Esikoinen juhli prameasti Helsingin ylipormestarin Itsenäisyyspäiväjuhlissa ja vanhemmat pääsivät katsomaan tanssit etukäteen. Ehdimme askartelemaan poikien kanssa joulujuttuja ja tekemään jouluisen retken Koiramäen pajutalleille ja kummitytönkin kanssa tuli vietettyä päivä. Yksi yllättäen todella inspiroiva juttu oli Linda Liukkaan luento. Joulunpyhien rentoilu ja pari lisälomapäivää ovat mukavasti nollanneet syksyn kiireet. Ihana joulukuu :)

Vuoteni on ollut hieno. Olen saanut viettää sen rakkaitteni kanssa, olen pystynyt tekemään paljon asioita joista nautin ja minulla on ollut työtä. Tuntuu hienolta sanoa, että kiireisessä, työn ja vastuiden täyttämässä keski-iässä voi viettää sittenkin elämänsä kärkikastin vuoden.

Vuoteen on mahtunut myös vastoinkäymisiä, jotka ovat kaikki liittyneet terveyteeni ja joista osa rajoittaa elämääni. Taas on itsetarkastelun aika sen suhteen, että omilla valinnoillani pystyn vaikuttamaan terveydentilaani joidenkin sairauksien osalta jopa parantavasti ja muiden osalta prosessia hidastaen. Muutos vaatii rautaista itsekuria, jota selkärangattomana minun on ollut vaikea toteuttaa. Jälleen uuden vuoden kynnyksellä suurin toiveeni ensi vuodelle on selkärangan kasvattaminen.

Kiitos lukijoille kulkemisesta kanssani ja onnellista vuotta 2016!

Hurja joulupolkka

Rakkaat lukijat, tässä tulee teille rahalla tuotettua YouTube sisältöä. Alunperin tämä riemastuttava, hölmö ja energiaa pursuava Nisse-polkka on esitetty yksinoikeudella isovanhemmille joulupäivänä ja se oli kestoltaan noin nelinkertainen. Olen ostanut taiteilijoilta maailmanlaajuiset esitysoikeudet lyhennettyyn versioon joulupolkasta. Itsehän en tätä pysty nauramatta katsomaan :D

Nyt YouTubessa: Keppospolkka! Enjoy!



Ei kuulkaa käy meikäläisen elämä tylsäksi ;)

Ei kai tätä joululaiskottelua pidä vielä lopettaa?

Joulumme on ollut hyvin leppoisa ellei suorastaan laiskottelun täyttämä :)

Meille melkein iski "pula-ajan" joulu ;) Aatonaattona oli nimittäin suklaarasiat myyty loppuun!! Kävimme kahdessa kaupassa etsimässä joulusuklaita. Yhtään Fazeria, Pandaa tai Marabouta ei ollut. Toisessa kaupassa oli muutama ranskalainen tryffelirasia ja toisessa pari ruttuista Toffifeeboxia. Toisessa kaupassa tapasin kiireisen miehen, joka oli jo kolmannessa kaupassa ja jatkoi kiireesti kauppalistalla eteenpäin. Siis kauppalista käsitti lähialueen kauppoja, joista hän jatkoi suklaan etsintää.

Vaari oli onneksi ostanut joulukarkit pojille ja appivanhemmat olivat tavoilleen uskollisena hamstranneet ruokatarpeita pienelle armeijalle. Joten joulun kalorit on taatusti kerrytetty vyötärölle ja aikuiset lapset ovat saaneet suklaansa.

Anopin joulupäivän kahvit. Kakkua oli tarjolla noin 1/3 per kakunsyöjä

Kakut ovat ehkä Suomen parhaasta konditoriasta Lohja St. Honoresta.

Tarjoilujen pummiminen olikin tämän joulun tarjoilujemme kulmakivi Stockmannin laatikoiden ohella. Jouluaattona vierailin esikoisen kanssa vanhemmillani ja veistelimme tyynesti kolmasosan vaarin paistamasta joulukinkusta mukaamme. Vaaria oli toki etukäteen varoitettu aikeesta sosialisoida kinkkua. Joulunpäivän aterian söimme anoppilassa ja mukanamme kotiin matkasi melkein kokonainen kakku, lohta kahdella tavalla ja iso porsaanfilee. Vastapalveluksena sosialisoidusta kinkusta, kurvasimme vaarin kautta ja luovutimme hänelle osan anopin lohipaketista. Ruokaakin voi näin kierrättää :)

Kodin jouluvalmistelujen suhteen otimme rennosti. Teimme kevyen siivouksen. Pojat tosin ihmettelivät, että minkä ihmeen takia pitää imuroida, jos ei ole ketään tulossa kylään :D Poikien kanssa laittelimme hiukan joulukoristeita, tosin pääasiallinen koristeemme on joulukuusi. 

Joulukuusi on minulle varsinainen joulumielen nostattaja. Pidän paljon enemmän aidosta kuusesta, mutta helppouden takia tänäkin vuonna koristelimme muovikuusen. Ehkä sitten aito ja oikea kuusi ensi jouluna. En ole koriste- enkä sisustusihmisiä, mutta joulukuusen koristeista on tullut rakkaita. Ostin joulukuussa 2013 paljon uusia joulukoristeita Pariisista ja on ihanaa ottaa ne esille. Uudet bling-bling lumihiutaleet sopivat hyvin yhteen Pariisin koristeiden kanssa. Niitä tehtaillaan ensi jouluksi lisää.

Pariisin koristeita

Aikuisten kesken meillä vietettiin lahjatonta joulua, joten ainoaksi joululahjakseni jäi ystävältäni saama pokkari ja herkullinen suklaarasia. Tosin suklaat söin pahimpaan maailman tuskaan silloin, kun polveni hajosi. Tulivat tarpeeseen! Lapsien totuttaminen vähempään lahjamäärään ja aineettomiin lahjoihin alkoi tänä vuonna. Meiltä lapset saivat lahjakortteja, sukulaisilta ja kummeilta tuli kirjoja ja pienemmille pari kovaa pakettia. Aineettomien lahjojen vastaanotto sujui aika mallikkaasti, vain yksi pieni narina siitä, että olisi pitänyt olla *jotain* enemmän kuultiin. Lapsi tosin ei edes pystynyt määrittelemään, että mitä se jotain olisi ollut :)

Viisihenkisen perheen kaikki joululahjat

Poikien lahjakortteja

Hra Kepponen oli toki jälleen kunnostautunut shoppailussa ja lipsunut lahjapolitiikassa :) Koska ensimmäistä kertaa oli ollut Lego Mindstormit tarjouksessa, ei Hra Kepponen ollut voinut vastustaa. Jos ennen manailin legojen kalleutta, niin nyt olin suorastaan tyrmistynyt. Mutta Hra Kepposen mukaanhan Mindstormsit eivät kuulu lelukategoriaan vaan opetusvälineisiin. Luonnollisesti paketti oli osoitettu opetushenkilökunnalle ;)

Elektroniikan alkeet legojen avulla

Pyhien ohjelma on koostunut syömisestä, lautapeleistä, lukemisesta ja telkkarin tuijottamisesta. Jalkavaiva ei vielä salli liikkumista, joten olen löhönnyt hyvällä syyllä. Katson todella vähän telkkua, mutta nyt olen kunnostautunut varsinaisella maratonilla: reilu kausi Breaking Badia on tuijotettu. Tänään on jo ihan nopeasti välähtänyt päässä sellainen ajatus, että pitäisiköhän tämä laiskottelu jo lopettaa? Onneksi nuo ajatukset ovat jättäneet minut nopeasti rauhaan. Ensi viikolla on vielä pari vapaa päivää :)

Mukavaa sunnuntaita ja tsemppiä niille, joita työt huomenna kutsuvat!

Hetkessä: Floreanan rannat

Galapagoksen risteilyn kolmannen päivän kohteena oli asumaton Floreana-saari. Floreanan parasta antia oli Post Office Baylla merikilpikonnan perässä snorklaus ja vastaan uineet kaksi isohkoa rauskua. Vedenalaisen kauneuden lisäksi Floreana tarjosi myös upeita rantamaisemia Cormorant Pointilla.

Post Office Bay
Kun tulimme kumiveneillä Post Office Baylle, rantavedessä oli useita reilun 50cm mittaisia riuttahaita. Ne kyllä lähtivät nopeasti meitä pakoon, mutta ensimmäisellä veneestä veteen laskeutujalla oli kyllä hiukan pelokas ilme naamallaan ;)  Rannalla ihmettelimme pelikaania. Yritimme kurkkia pidempään, että mitä ihmettä se keräsi rantavedestä nokkapussiinsa. Pelikaani ei meita arastellut vaan meidän piti huolehtia siitä turvavälistä. Näytti siltä, että nokkapussiin päätyi pikkukiviä. Kehittelimme teorian, että pelikaani tarvitsee niitä ruuansulatuksen avuksi, mutta oikeasti se mitä ja miksi nokkapussiin päätyi jäi hämärän peittoon. Unohdimme kysyä oppaaltamme Edwiniltä.

Kävimme toki katsomassa sen "postitoimistonkin". Rannalla on postilaatikko, johon voi jättää kortin toimitettavaksi ilman postimerkkiä. Aikaisemmin merimiehet kuljettivat kortteja mukaan kotimaahansa ja toimittivat edelleen saajalle. Nykyisin toiset matkailijat poimivat kortteja mukaansa maanmiehilleen toimitettavaksi. Australialaiset uudet ystävämme löysivät kotikaupunkiinsa osoitetut kortit, joissa oli myös puhelinnumero ja viesti, että saaja voi tarvittaessa noutaa kortin. Aussit ajattelivat, että onpa kiva vaihtaa kokemuksia myöhemmin kotikaupungissa toisien Galapagoksella käyneiden kanssa. Yhtään suomalaista korttia ei tullut vastaan, monia ruotsalaisia kylläkin.

Kun siirryimme rantasnorklauksen jälkeen seuraavalle snorklauspaikalle kumiveneellä, näimme lisää suulia. Nyt näimme vihdoin läheltä sinijalkasuulia.

Blue footed boobie eli sinijalkasuula

Cormorant Point
Cormorant Pointille saavuimme kumiveneillä kauniille rannalla ja teimme kävelyretken.

Rannalla pääsimme katsomaan lähempään miltä näyttää pencil urchin (merisiilin sukulainen). Kuten merisiililläkin tällä kaverilla on suu "mahapuolella" ja lisäksi ikävän näköiset naskalihampaat. Oppaamme kertoi lapsena piirrelleensä noilla piikeillä.

Piikit eivät ole edes terävät, eli aika harmittoman näköinen pallero

Mahapuolella on suuaukko ja viisi hammasta

Snorklauskuva noista kynämerisiileistä

Minulle oli yllätys Galapagoksen saarien karuus ja kuivuus. Rantakuvan rehevä puu antaa saaren kasvillisuudesta väärän kuvan. Pääasiallisesti saaria peitti matalahkot, kuivat käkkyräpensaat. Veden puutteen vuoksi monien saarien ottaminen pysyvään asumiskäyttöön epäonnistui aikoinaan. Hyvä niin. Muuten tuskin luonto olisi säilynyt.

Tyypillinen maisema, kuivia pöheikköjä. Osassa pensaita on vihreät latvukset.

Pensaiden latvukset

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli murtovesialtaalla, jossa asustaa flamingoja.

Harmi, että mukanani oli vaan pokkarikamera

Flamingojen luota matkamme jatkui seuraavaksi huikean kauniille rannalle. Ensin hiukan harmitti, että siellä oli uiminen kielletty.

Kaunista!

Siinä tuijotellessamme lumoutuneena rantaa huomasimme jotain. Aivan rannan tuntumassa kierteli suurikokoinen hai.

Kauniit ranta-aallot ja keskellä näkyy aavistus jostain - nimittäin evästä

Sieltä se evä pilkottaa

Varsinainen syy uimakieltoon selvisi, kun tuijottelimme tarkemmin rantaveteen. Ranta oli täynnä rauskuja. Helposti pystyimme erottamaan viisikin isoa rauskua kerralla. Rauskut eivät ole agressiivisia ja väistävät ihmistä, mutta riskinä on, että ihminen pääsee yllättämään rantahiekassa piileskelevän rauskun ja astuu vahingossa sen päälle. Tällöin rausku yleensä hyökkää ja pistää myrkyllisellä piikillään. Jäimme kiltisti rannalle, uimahimot katosivat :)

Rausku

Matkaseurani

Ei lisättävää ;)

Hetkessä: Espanolan eläimet

Palaan jälleen Galapagoksen muistoihin. Toisena risteilypäivänä tutustuimme asumattomaan Espanolan saareen. Ohjelmassa oli kävelyä rannalla merileijonien keskellä, sen jälkeen joko oleilua rannalla tai snorklausta rannalta tai veneestä. Iltapäivällä oli vuorossa pidempi kävelyretki Espanolalla ihaillen maisemia ja eläimiä.

Gardner Bay
Paikka, johon rantauduimme aamulla, oli Gardner Bay. Se on ihana korallihiekkainen paratiisiranta. Sää oli harmaa, mutta lämmin.

Rannalla meitä odotti aamupäivän tähdet eli merileijonat. Sääntönä on, että 2m turvaetäisyys ja turisti väistää. Nuo kaverit eivät kyllä ihmisiä arastelleet lainkaan.

Haaremin herra saapui rannalle kurinpitoon ja tarkkailemaan rouvalaumaansa

Haaremin kingi

Merileijonien poikaset olivat niin söpöjä. Tätä pientä kaveria tarkkailin yksikseni pidem. Se oli syötävän suloinen!

Päiväuniaika 

Mitäköhän sitä nyt tekisi?

Ihan kuin pentu pyytäisi minua leikkimään kanssaan.

Rantakävelyn jälkeen hyppäsimme kumiveneeseen ja teimme reissun ensimmäisen snorklauksen.

Suarez Point

Iltapäivällä rantauduimme Suarez Pointille. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi hurjaan määrään Galapagokselle tyypillisiä punaisia rapuja pitkin kallioita.

Kun lähdimme kävelemään kivikkoista luontopolkua Suarez Pointilta, luonto-oppaamme varoitteli useasti astumasta meri-iguaanien hännän päälle. Sitä saikin varoa. Meri-iguaanit maata pötköttelivät kivipolulla eivätkä välittäneet ihmisistä yhtään mitään. Niinpä väistelimme iguaanien hännät. Iguaaneja kannatti muutenkin väistellä, koska ne mokomat välillä syljeskelevät. Muuten meri-iguaanit olivat leppoisan oloisia laumaeläimiä, jotka lämmittelivät kasoina. Varsinaisia ryhmähaliveikkoja :) 

Kävelimme myös paikallisen "lentokentän" ohitse. Siellä albatrossien poikaset opettelevat lentämään. Yhtään lentotuntia ei ollut käynnissä, mutta kakkamäärästä ja höyhenistä päätellen, kenttä on ollut ahkerassa käytössä. Pöheikössä kentän reunalla istui albatrossivanhempi hautomassa munaa.

Albatrossiherra ja -rouva vuorottelevat munan hautomisessa. Jos hautovan puolison pitää siirtyä johonkin munaa vieritellään mukana. Espanolan maasto on kivikkoista ja jos munaa ei pystykään vierittämään voi vanhempi joutua hylkäämään munan. Mekin löysimme yhden hylätyn munan :(

Seuraavaksi innostuin kovasti, koska näin haukan lentelevän hyvin alhaalla. Sitten vasta olinkin täpinöissäni, kun haukka lasketui reilun 10m päähän. Lähestyin sitä hiipien ja toivoin saavani kuvia. Lopulta olin 2m päässä haukasta ja kiersin sitä etsin parasta kuvakulmaa. Aivan käsittämätöntä!

Retkemme päättyi jyrkälle kallioseinämälle, jossa asuu paljon lintuja. Maisemat olivat hienot.

Aallot saivat veden suihkuamaan rantakallion kolosta

Kallioilla pesii suuri määrä ruskosuulia (eng. boobie). Niitä on montaa eri alalajia, kuten sinijalka ja punajalka. Kyseinen kallio oli pääosin Galapagosinnaamiosuulien aluetta. Yhdellä herralla oli pesärakennuspuuhat menossa. Hauskan näköinen lintu.

Ihailimme matkan päästä Galapagoksen lunta. Kun linnut pesivät kallioilla kuivana kautena, muuttuvat kalliot vähitellen valkoiseksi. Se on sitä Galapagoksen lunta :D

Aurinko alkoi jo laskemaan, kun suuntasimme kumiveneelle ja takaisin kohti laivaa ja kannella pidettyjä grillibileitä :)

Toivon, että päivä säilyy muistoissani ikuisesti!