Vuosi 2020

Vuosi 2019 on minulle erittäin raskas vuosi. Olin onnellinen, kun vuosi päättyi ja toivoin parempaa ja lempeäpää vuotta. 

Tammikuu
Vuoden ensimmäistä päivää vietimme yhdessä Sveitsin sukulaisten kanssa. Elenan kanssa rentouduimme porealtaassa viinin kanssa sillä välin kun pojat ja miehet viihdyttivät pientä Matiasta. Tammikuun alussa nautimme toistaiseksi kaupungin parhaan afternoon tean Sirpan ja Ilonan kanssa St. Georgessa. Kuukausi jatkui ihanissa merkeissä ulkomaanmatkalla Dubaihin ja Omaniin ystäväni Lauran kanssa. Matka meni hyvin, mutta kyllä sen kanssa oli kauhea säätäminen. Ensin oli se Irakissa alas ammuttu matkustajalentokone, sitten USAn ohjusiskut vaikuttamassa matkasuunnitelmiin. Omanissa meitä odotti suljettu maa pitkäaikaisen hallitsijan kuoleman vuoksi ja vielä loppuyllätykseksi rankkasade joka sai pääkaupunki Muscatin tulvimaan. Ajomatka aavikkohotelliin ja siellä yöpyminen oli unohtumaton kokemus. Loman lopun laiskat rantapäivät olivat niin tervetulleet. Hra Kepposen synttärit vietimme yhteisellä illallisella, meillä oli tosin kolmas pyörä mukana eli esikoisemme - kiva niin! Hieno tammikuu!

Ylärivi vasemmalta: Ilonan ja Sirpan kanssa Afternoon tealla, Hra Kepposen synttäri-illallisella, yksi synttäri-illallisen ruuista

Keskivi vasemmalta: Afternoon tean suolaisia, Elena, afternoon tea

Alarivi vasemmalta: Helsinki aamulla lentokoneesta kuvattuna, Matias meillä, kohti lomaa Finnairin kyydissä

 

Ylärivi vasemmalta: Hiekka-aavikolla Omanissa, Dubai Miracle Garden, Omanin rantahotelli

Keskirivi vasemmalta: Dubain hotelli, Muscatin kaupunkihotelli, Omanin hiekka-aavikolla

Alarivi vasemmalta: Suihulähdeshow Dubaissa, Dubai marinan lähistöltä, hotellin Omanin hiekka-aavikolla

 

Helmikuu 

Helmikuukin alkoi juhlavasti. Poikien ihana pieni serkkupoika täytti 4 vuotta. Syötiin komeaa Ninjagokakkua, rakenneltiin legoja ja saatiin pieni ex tempore konserttikin leikkikitaralla. Pojat saivat vaarilta lahjaksi liput Pieni merenneito musikaaliin ja kävimme siellä koko perheen voimin. Kummityttö siskonsa ja äitinsä kävi meillä poreilemassa. Kuukausi päättyi myös juhliin, olimme vieraina Hra Kepposen serkun tyttövauvan kastejuhlassa. Hiihtoloma meni harmillisesti flunssassa. Onneksi vaan ihan tavallisessa flunssa. Vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta olivat niin vauhdikkaat, että piti jo suunnitella menojen vähentämistä. Enpä osannut arvata, että kohta menot hiljenisivät täydellisesti.

Ylärivi vasemmalta: koko perhe teatterissa, Katja-vauvan kastejuhlassa, suloinen 4-vuotias
Keskirivi vasemmalta: kukkia ja ilmapallo ystävänpäivänä Hra Kepposelta, teatterissa, kummityttö poreilemassa
Alarivi vasemmalta: 4v esiintyy, Katjan kastejuhla, suloinen pikkuprinsessa Katja

Maaliskuu
Kun kaikki pysähtyi. Viimeistä kertaa tapasin työkaveriani, kun vietimme Sirpan kanssa kiva etäpäivän UMAn etätyötilassa maaliskuun alussa. Työkaverimme Otilia oli jo omaehtoisessa koronakaranteenissa. Hän oli juuri palannut Milanon kautta Italiasta laskettelemasta ja oli aika pelästynyt tilanteesta. Pian koulut suljettiin. Yksi työpaikaltamme sairastui koronaan. Meiltä peruuntui Lapin matka. Aluksi omat menetykset ärsyttivät, mutta sitten tajuntaan iski, miten korona riepotteli maailmaa ja kuinka rajusti se iski monen talouteen. Typerryttävän kamala kuukausi. Lehtiuutiset olivat surullisia ja pelottavia. Yleensä minulle kertyy hirvittävä määrä valokuvia jokaisesti kuukaudesta, maalikuusta ei ole kovin montaa kuvaa.

Ylärivi vasemmalta: Vuosaaren huippu, viimeinen yhteinen "työpaikkalounas" Sirpan kanssa keskustan intialaisessa ravintolassa, Vuosaaren hippu

Keskirivi vasemmalta: Kalvik, Esplanad matkalla UMAn tiloihin etätöihin, kuopus leipoi piparkakku taikinat pois

Alarivi vasemmalta: Vuosaaren huippu, pipareita maaliskuussa, työkaverin kuva autioituneista Pekingin metroista

Huhtikuu
Huhtikuu jatkoi maaliskuun ikäviä teemoja. Uutiset olivat täynnä kuolemaa. Pojilta ei meinannut sujua etäkoulu lainkaan, alakoululaiset eivät saaneet juuri mitään opetusta vain tehtäviä. Onneksi jo huhtikuuhun mahtui kivan aurinkoisia päiviä. Aurinko toi toivoa ja ulkona olo tuuletti mukavasti päätä. Pääsiäiseksi kehittelimme vaaria varten koronakahvilan. Vaari istuu lasiterassilla oman pöytänsä ääressä lasin takana ja muu perhe istuu ulkona. Sillä lailla saimme syötyä yhteisen pääsiäisaterian ja myöhemmin pidimme lettukestit koronakahvilassa. Ilonan kanssa tein suoretken ja söimme ulkona omia eväitä, se avasi ajatuksia, että kavereita voisi tavata varoivaisesti ulkona. Kävimme koko perhe mökkeilemässäkin ihan vaan jotta saimme vaihtelua ikuiseen kotona olemiseen. Lisääntyvä valo ja kevät toivat toivoa.

Ylärivi vasemmalta: Pääsiäisateria terassilla, mökillä, esikoisen tekemät amerikkalaiset pannukakut
Keskiviri vasemmalta: Ilona suolla, suopursu, lettukestit koronakahvilassamme
Alarivi vasemmalta: Vaari saapuu pääsiäisaterialle koronakahvilaan, ostettiin kalakeitot kahvila Kampelasta ja syötiin ne betoniporsaiden päällä, vaari meidän koronakahvilassamme

Toukokuu
Toukokuussa oli paljon ihanan aurinkoisia päiviä eikä juuri ollenkaan koivun siitepölyä. Pystyin puuhastelemaan ulkona paremmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Aivan loistava tuuri! Olisipa ollut toukokuu paljon kurjempi, jos olisin potenut allergiaa sisätiloissa. Ulkoilu ja pihahommat toivat elämääni niin paljon sisältöä. Enpä olisi uskonut tälläistäkään kirjoittavani :D Lisäksi toukokuussa uskaltauduin varovaisesti tapaamaan muutamia ystäviäni. Kasvojen kohennus lasiterassille ja ulkoterassille teki niistä houkuttelevammat. Toukokuussa oli koronakaranteenin jälkeen sellaista orastavaa toivoa, että kesällä voisimme elää hieman normaalimmin.

Aivan pelkissä mukavissa merkeissä ei toukokuu mennyt. Hra Kepponen joutui altistuskaranteeniin ja yksi hänen kolleegansa sai siitä palaverista koronatartunnan. Me selvisimme pelkällä säikähdyksellä ja Hra Kepposen kolleegalla korona oli lievä.

Ylärivi vasemmalta: Kirsikankukkia Alppipuistossa, Vaarin synttärikahvit meidän terassillamme, magnolia kukkii Kalliossa
Keskirivi vasemmalta: Magnoliapensas Kalliossa, äitienpäivälounas, äitienpäivänä tarkenimme syödä ulkona ilman toppatakkeja
Alarivi asemmalta: Terassin uusi sisustus, ulkoterassin ja ulkotuolien huolto tehtynä, Tiinan kanssa tapasimme Roihuvuoren kirsikkapuistossa ja söimme Treffi pubin myyntivaunusta hyvät hampparit.

 

Kesäkuu
Kesäkuusta on jäänyt parhaiten mieleen helteet. Mittasin klo 11 kukkapenkistäni +30 astetta ja upeat pionini meinasivat nuupahtaa aivan hetkessä. Merivesi oli tosi lämmintä jo ennen juhannusta. Juhannuksena syötiin mökillä ulkona ja uitiin. Kesäkuun alussa meillä pääsi ensimmäiset työntekijät palaamaan takaisin toimistolle. Se ilo tosin jäi hetkelliseksi. Sirpan kanssa teimme suoretken, vaikka emme varsinaisesti edes löytäneet suota. Kävimme myös uimassa muutamalla rannalla ja söimme synttärieni kunniaksi jo ennakkoon täydellisen illallisen ravintola Purpurissa. Silmät ymmyrkäisinä katselimme kesäyössä, kuinka kaupungilla kulkevat ihmiset olivat jo unohtaneet koko koronan ja turvavälit ja olivat huumaantuneet kesästä (ja virvokkeista).

Kesäkuusta teki hienon sää ja kukoistava luonto! Ja vähän vapaampi eläminen.

Ylärivi vasemmalta: Juhannus mökillä, uimareissu mökille, mökkiranta
Keskirivi vasemmalta: lupiineja, ensimmäinen maauimalareissu, juhannus mökillä apen kanssa
Alarivi vasemmalta: Sirpan kanssa uimassa Nurmijärvellä, Sirpan kanssa suolla, kahden vuoden etsinnän jälkeen meillä on vihdoin riittävän leveä tv-taso

Ylärivi vasemmalta: Vaari ja keskimmäinen jälkijuhannuksen vietossa kotona, pionini kukkivat, Sirpan kanssa ravintola Purpurissa - ensimmäinen ravintolakäyntini koronan jälkeen
Keskirivi vasemmalta: Vaarin tekemä kakku jälkijuhannusbileisiin, oman pihan pioni, kesäkuun hitti oli viileähkö poreamme - kävimme siellä jäähdyttelemässä
Alarivi vasemmalta: Pioneja ja pullaa, vesitrampan siirto-operaatio, Apen hankkimat juhannuskakut

Heinäkuu
Minulla oli kesällä neljä viikoa lomaa ja kolme niistä heinäkuussa. Kolmen viikon loma heinäkuussa hujahti aivan hetkessä. Oli patoutunutta tarvetta nähdä ystäviä ja läheisiä. Heinäkuu alkoi ihanasti viikonloppuretkellä Raumalle ystäväni Leenan kanssa. Loma alkoi hyvällä säällä ja pääasiallinen ohjelmanumero oli uiminen ja saunominen. Haimme Vaarin lomailemaan kanssamme mökille ja pidimme Kaikki kokkaa-haasteen. Siitä jäi hyvät muistot ja ensi kesänä voisimme ottaa uusinnan.

Heinäkuussa teimme Vaarin kanssa retken Mustion linnan puistoon, Hra Kepposen kanssa kävimme Fagervikin ruukissa, Porkkalassa luontoretkeilemässä ja BistrOmatissa syömässä. Vaarin, keskimmäisen ja Hra Kepposen kanssa kävimme hoitamassa äitini hauta-asioita ja joimme keskimmäisen synttärikahvit Lahden satamassa serkkuni perheen kanssa. Ystävälleni Tiinalle järjestin myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi naisten retkipäivän, jonka aikana ehdimme tutustua Strömforsin Ruukkiin, Kuninkaalliseen kalastusmajaan, Kotkan Sapokan puistoon ja syödä illallista Porvoossa. Kuukauden viimeisenä päivänä olimme mukana Hra Kepposen serkun yllätyssynttäreillä. Todella ihanat lomaviikot, vaikkakin tuolle ohjelmamäärällä ja sille pakastusurakalle olisi saanut olla yksi viikko enemmän.

Ylärivi vasemmalta: Mustiossa minä, Hra Kepponen ja Vaari, Kuopus päiväsaunoo, Puu-Rauma
Keskirivi vasemmalta: Mustio, Leena vanhassa Raumassa, Synttärini - kukat Hra Kepposelta ja kakku Vaarilta
Alarivi vasemmalta: Kylmäpihlajan majakka, uimapatjailua mökillä, Leenan kanssa lautalla kohti Kylmäpihlajaa

Ylärivi vasemmalta: Strömforsin ruukki, Ystäväni Tiina Sapokan puistossa, Fagervikin kirkko
Keskirivi vasemmalta: Porkkalan kalliot, Auringolasku Porvoossa, Kaikki Kokkaa-haasteen illallinen a la Hra Kepponen
Alarivi: Kaikki Kokkaa haasteen saldoa

Elokuu
Elokuu oli melkein yhtä hyvä kuukausi kuin heinäkuu. Elokuussa teimme ystäväni Sirpan kanssa roadtripin Käsivarren Lapin kautta Lofooteille. Sää Lapissa oli aivan mahtava! Lofooteilla sää oli vaihteleva, saimme sekä sadetta ja aurinkoa. Maisemat olivat silmiä ja sielua hivelevät, meininkimme rento. Sain aivan älyttömän Lappikuumeen.

Olin jo aikaisemmin kysynyt Sirpaa roadtripille pohjoiseen, mutta Sirpa oli todennut, että ajatus on hyvin houkutteleva, mutta hänellä tuskin on muutamaan seuraavaan vuoteen lomaa pohjoiseen, koska perhematka Välimerelle on korkeammalla prioriteetillä. Kun aloimme lähestyä kesää, Sirpa soitti minulle ja kysyisi, että vielä kiinnostaisi pohjoisen roadtrip. Jänniteltiin melkein koko kesä, että pääsemmehän reissuun. Vaikka lofootit olivat niin kauniit ja Kilpisjärvellä täydellinen sää, ehkä reissun kokokohta oli kuitenkin se hieman syrjäinen tyhjä hotelli, jonka terassillta seurasimme sään muutoksia vuonon yllä. Siinä samaisessa vuonossa kävimme aiemmin päivällä uimassa.

Ylärivi vasemmalta: Nusfjordin kylä Lofooteilla, Vuononäkymä, Vikin ranta Lofooteilla
Keskirivi vasemmalta: Jäämeren rannalla Norjassa, Lofoottien maisemia, Auringonlasku vuonolta nähtynä
Alarivi vasemmalta: Maisema Saanalta, Auringonlasku Levillä, Poroja Saanalla

Elokuuhun mahtui muutamia ihania tapaamisia ystävien ja työkavereiden kesken, paljon aurinkoisia päiviä ja mökkeilyä. Ilona innoistui kovasti yhteisistä mökkipyrähdyksistä elokuisen mökkikeikkamme jälkeen ja olemme sen jälkeen käyneet mökillä jo kolmesti. Elokuun suurin lähiyllättäjä oli auringonkukkaviidakko Tuomarinkylässä. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt niin korkeita aurinkokukkia, paikasta tuli mieleen ihan oikea viidakko sekä se vanha Muumijakso, jossa Muumit löytävän salaperäisiä siemeniä, joista kasvaa yössä viidakko. Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa kävimme paristi "kahvittelemassa" Uutelan Kahvila Kampelassa. Työporukan kanssa meidät oli kutsuttu kesäjuhliin, jotka vasta illan aikana paljastuivat salaviisikymppisiksi. Naureskeltiin monta kertaa, että olipas ikimuistoisia 50v lahjoja kuten mustikkapiirakkaa, tonkallinen kotitekoista tsatsikia ja pussikaupalla sipsejä. Elokuusta tuli varsinainen kantarellikuukausi, löysin Facesta sienimyyjän ja lähti kantarellihulluus vähän lapasesta.

Ylärivi vasemmalta: Ilonan kanssa mökkeilemässä ja vuorossa kasvojen tehokosteutus, Selfie Vanhan Viilatehtaan maisemissa Vantaalla, Kävimme työporukalla lounastamassa Vanhan Viilatehtaan ihanalla terassilla
Keskirivi vasemmalta: Kuopuksen pommihyppy mökillä, Yksin mökillä, Hra Kepponen ja auringonkukkaviidakko
Alarivi vasemmalta: Keskimmäinen Kahvila Kampelan terassilla, kantarellimaniaa, Salaviisikymppisjuhlat

Syyskuu
Oikeastaan syyskuukin oli kiva kuukausi. Aloitimme sen mökkeilemällä Ilonan kanssa, samalla marjastimme ja sienestimme ja kävimme ostoksilla mukavassa Maatilapuodissa Kirkkonummella. Työkaverini Otilia tuli kanssamme saunomaan ja illalliselle. Hra Kepposen kanssa kävimme ravintola Farougessa syömässä. Pelkäsin, että myöhemmin syksyllä, en enää uskaltaisi syödä ulkona ja kyllä siinä paria lounasta lukuunottamatta kävikin juuri niin. Syyskuussa oli paljon aurinkoisia päiviä ja yhtenä viikonloppuna katoimme tukevan brunssin terassille ja kutsuimme vaarin mukaamme. Pojille piti kaivaa aurinkolaseja eteen, niin kirkkaasti paistoi. 24.9 kävin iltakahvilla Kahvila Kampelessa merenrannalla ja lämmintä oli vielä auringon laskiessa +18. Aurinkoista oli myöskin kuun loppupuolella, kun vietimme apen myöhästyneitä synttäreitä mökillä. Kuukauden lopuksi kävin Ilonan ja Sirpan kanssa kukkakurssilla.

Ylärivi vasemmalta: Kukkakurssin tuotos, Mökiltä saatu kantarellisaalis paistetttuna munakkaan päällä, Kotibrunssin hedelmävati
Keskirivi vasemmalta: Apen synttärit, Apen synttäreiden ruokia ja kukkia, Kotibrunssilla Hra Kepponen ja Vaari
Alarivi vasemmalta: Kirkkonummen Maatilapuodin antimia, Mökillä uimassa Ilona ja Otilia, Ravintola Farouge

Lokakuu
Lokakuun alkuun sattui muutamia kauniita päiviä, jolloin kävimme Hra Kepposen kanssa ruskaretkeilemässä dronen kanssa. Sain happea ja nautin luonnonkauneudesta. Olipas upea ruska! Koronatartuntaluvut jatkoivat nousemistaan ja se sai mielen matalammaksi. Keskimmäinen joutui viralliseen koronaaltistuskaranteeniin harmillisesti koko syyslomaksi. Siinä meni sitten syysloma. Ei meillä mitään suurempia suunnitelmia ollut, mutta nekin vähäiset piti jättää väliin. Suhtauduin paljon rennommalla mielellä keskimmäisen karanteeniin kuin Hra Kepposen keväiseen altistuskaranteeniin. Pienet kierrokset nosti saamani hälytys koronavilkkusovelluksesta, ystäväni Sirpa sai hälyn myös. Minä kävin meidän perheen ensimmäisessä koronatestissä ja tulos oli onneksi negatiivinen. Sirpan kanssa kävimme Ilonalla syömässä. Kuukauden paras juttu oli ehdottomasti naisten saunailta upeassa Glo Hotel Artissa.

Ylärivi vasemmalta: Selfie naisten saunaillasta, Ruskaretkellä dronen kanssa Vanhankaupunginkoskella, Dronekuva Kalvikistä
Keskirivi vasemmalta: Vanhankaupuginlahti, Syysmaisemaa kotinurkilta, Ruskaa Kallvikissa
Alarivi vasemmalta: Buffet naisten saunaillassa, Hotel Glo Art, Ilonalla syömässä

Marraskuu
Lehdet uutisoivat melkein joka päivä uuden koronatartuntaennätyksen. Yleisin puheenaihe oli, että kauanko tilanne voi jatkua ilman, että maan johto joutuu määräämään lisää tiukennuksia. Minulla painoi aivan jäätävä väsymys päälle. Kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna kävin ystäväni Tiinan kanssa kahvittelemassa Koiramäen pajutallin pihalla. Ilona tsemppasi minut lähtemään kanssaan meidän mökille. Olin ihanasti Ilonan täyshoidossa koko reissun ajan. Käytiin lounaalla sienestämässä ja saimme tosi muhkean saaliin. Siitä riitti vaarillekin suppiloita. Uskaltauduimme erikoispöytäjärjestelyllä viettämään kuopuksen synttärit ravintola Il Farossa. Ystäväni Tiinan kanssa askartelimme joulukortteja, olin niin väsynyt, että minulla päivä meni haukotellessa. Seura oli hyvää ja pieni puuhastelukin tuntui kivalta. Ystäväni Lauran kanssa kävin lounaalla. Kuukauden helmiin kuuluu uimahallireissu marraskuun ensilumen päivänä, jolloin aurinko paistoi kirkkaasti ja kaikki näytti hetken aikaa talviselta taikamaailmalta.

Jotenkin marraskuu tuntui tosi raskaalta ja olo aika karmealta, mutta kun nyt selailin kuvia ja muistelin marraskuun juttuja, niin onhan siihenkin kuukauteen mahtunut paljon hyvääkin.

 Ylärivi vasemmalta: 12v synttärisankari, Tiinan kanssa ruskaa ihailemassa, Ensilumi
Keskirivi vasemmalta: Koiramäen pajutalli, Sienisaalis mökiltä, Ilona aamu-uinilla mökillä
Alarivi vasemmalta: Leppävaaran maauimalassa oli vielä marraskuussa vedet altaassa, Tiinan kanssa joulukorttiaskartelua, Mahtava ruska

Joulukuu
Joulukuuta on leimannut nämä perheen terveyshaasteet ja toki yleinen koronameininki. Olin aikeissa kirjoittaa, että joulukuu alkoi mahtavasti ystäväni Sirkun kanssa Tampereella, mutta sitten katsoin kalenteri ja totesin, että tapasimme Sirkun kanssa marraskuussa. Koska kuvakollaasi marraskuulle on jo tehtynä, niin Tampereeen joulutorivierailu olkoon joulukuun juttu. Oikeasti joulukuussa pidimme saunapikkujoulut mökillä Ilonan ja Otilian kanssa. Mökeilyn ohella kävimme tutustumassa bypias concept storeen ja yritimme sienestääkin. Muutaman sienen löysimme aamiaismunakkaan kaveriksi. Ystäväni Jonnan kanssa uhmasimme koronaa ja kävimme syömässä Kulosaaren Casinossa joulubuffeen. Valitsimme todella myöhäisen kattauksen siinä toivossa, että ravintolassa olisi hyvin väljää. Se suunnitelma meni nappiin ja koronatoimet olivat muutenkin aivan viimeisen päälle: käsidesiä oli joka paikassa ja kädet piti desinfioida aina ennen jälkeen noutopöydässä käymisen tai käyttää kertakäyttöhansikoita, yhtään jonotussumppua ei ollut noutopöydässä ja meidän pöytämme oli erillään. Joulu oli erilainen kuin kertaakaan aikaisemmin, koska kukaan isovanhemmista tai muista sukulaisista ei viettänyt sitä kanssamme.

Ylärivi vasemmalta: Tampereen joulutori, bypiias concept store Kirkkonummen Sjökullan kartanossa, joulubuffet Kulosaaren Casinossa
Keskirivi vasemmalta: Minun ja Ilonan joulukuinen suppilosaalis, bypiias myymälän kahvila, bypiias myymälä
Alarivi vasemmalta: Ilonan tekemä munakas suppilovahveroilla, Tampereen joulutori, pikkujoulusauna mökillä

Onhan tämä 2020 ollut maailman laajuisesti poikkeuksellinen vuosi ja niille jotka ovat menettäneet läheisensä tai työnsä erityisen raskas. Vaikka kuulunkin niihin onnekkaisiin, jonka läheiset tai elanto ei ole kärsinyt koronasta, on vuosi ollut paikoittain henkisesti raskas. On oikeastaan huojentavaa todeta, että kehnompaankin vuoteen voi silti mahtua paljon ilon hetkiä. Sille tämä vuosikatsaus avasi taas silmät.

En haluaisi liittyä niiden maireiden hymistelijöiden kerhoon, jolle koronavuosi on opettanut paljon. Joudun kuitenkin antamaan sen verran periksi, että koronavuosi on opettanut minua nauttimaan pienemmistä asioita ja myös syventänyt ystävyyssuhteita. Keskusteluista tulee pakostakin erilaisia ystävien kanssa kun pikaisen lounaan tai ravintolaillallisen sijasta lämmitetään hartaudella puusaunaa ja kokataan yhdessä.

Moni on kysynyt, että miltä on matkailuun hurahtaneesta tuntunut se, ettei pääse matkustamaan? Olisin toki mieluummin matkustanut kuin ollut matkustamatta. En ole lainkaan samalla sivulla niiden, kanssa joilta matkailun sulkeutuminen on vienyt elämän sisällön. Sitä ei ainaa kaikkea haluamaansa heti tai koskaan, joten lähemmäs 5-kymppisellä muijalla riittää kärsivällisyyttä odotella aikoja parempia. Lisäksi pystyn hyvin toistaiseksi näkemään itseni lähinnä kotimaanmatkailijana. Haavelistallani on norppien bongausretki, karhujen katseleminen piilomajasta, jäänmurtajaretki jossa kellutaan kuivapuvuissa meressä jäiden seassa, siian lippoamisretki, Lapin kesäretki ja ehkäpä reissu Norjaan sinne missä kuningasravut ovat ekologinen riesa (ehkä en pysty kuitenkaan syömään niitä yksin pois).

Toivon itselleni ja koko maailmalle ensi vuodeksi terveyttä ja iloa!

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulua ja farssia

Jännitysnäytelmä "kuinka et saa diabetekselle hoitoa" on jälleen saanut jälleen jatkoa. Kuten edellisen postauksen kommenteissa kerroin, niin erikoislääkärin tekemä sähköinen lähete ei mennytkään perille. Erikoislääkäri soitti minulle faksanneensa (siis jossain on vielä olemassa fakseja?) lähetteeni uudestaan ja minun pitäisi soitella lähetteeni perään varmistaakseni, että se on mennyt perille.

Tein töitä käskettyä. Luonnollisesti minulle kerottiin, että faksatun lähetteen käsittelyssä ilmenee viivettä, koska jonkun pitää naputella lähete tietojärjestelmään. Lopulta lähetteeni ilmaantui tietojärjestelmään ja lääkäri hylkäsi sen. Potilas palautetaan perusterveyden hoitoon, toki kiireellisenä. Kyseisen klinikan sairaanhoitaja sanoi, että kun arvot ovat noin hirveän huonot, niin kannattaa ottaa välittömästi yhteyttä omaan terveyskeskukseen, jotta pääsen hoitoon.

Otin heti yhteyttä terveyskeskukseeni. Siellä sairaanhoitaja luki tietojani ja sanoi, että onpas sulla ihan hirveän korkeat sokeriarvot ja sanoi katsovansa ihan jokaisen diabeteshoitajan, jotta löytäisi minulle ajan. No, arvaattehan toki miten farssi etenee. Ei löydy yhtään vapaata aikaa avoimelle varauskirjalle ja seuraavaa ei ole vielä luotu. Sairaanhoitaja sanoi, että valitettavasti hän ei voi nyt muuta sanoa kuin, että soittelepas taas ensi viikolla uudestaan, josko se varauskirja olisi silloin avoinna. Minulla ei ole tähän mitään julkaisukelpoista kommentoitavaa.

Joulu meni oikein mukavasti koko perheellä. Jouluaattona kävin moikkaamassa vaaria maski naamalla. Vaari ei sitten kuitenkaan uskaltautunut tulemaan meille joulun viettoon. Samalla sosialisoin vaarilta joulukinkkua. Vaari oli taas onnistunut kinkun paistossa erinomaisesti! 

Alisuoriutujan jouluun kuului supistettu joulumenu. Meillä oli pöydässä vain graavia lohta, savulohta, perunoita, kinkkua ja perunalaatikkoa. Eikä edes jälkiruokaa. Mätileivät, porkkana- ja lanttulaatikko sekä rosolli jäivät tänä vuonna pois pöydästä. Mätileivät syödään sitten ensi viikonloppuna. Mitään ei jääty kaipaamaan. Tai jäätiin - olisi pitänyt olla ihan kokonainen skumppapullo :)

Pienemmässä ruokamäärässä oli se hyvä puoli, että tähteitä ei jäänyt juurikaan. Kinkun ja laatikot söimme kokonaan ja loppu savulohi meni lohilaatikkoon. Ainostaan pari palaa graavia lohta päätyi jätteeksi. Eikä jouluruokaa tarvinnut syödä kuin kahdesti.

Joulupöytä

Aattona syötiin ja vaan hengailtiin koko perheen voimin. Toki avattiin lahjat. Pojilla ei ollut juurikaan lahjatoiveita. Keskimmäinen toivoi jotain tietokonevälpettä, kuopus sai lahjaksi kitaran korjauksen ja virittimen. Kaikki pojat saivat lautapelin ja tätä postausta kirjoittaessani vieressäni pelataan lahjaksi saatua Port Royalia. Näiden lisäksi pojat saivat rahaa ja jonkin verran suklaata. Keskimmäinen sai hienot villasukat onkin käyttänyt niitä ahkerasti.

Keskimmäisen sukat ja karkkirasioita lainehtiva pöytä

Sanoin Hra Kepposelle, että haluaisin avata joululahjan, että osta minulle jotain. Painostuksen alla valitsin lahjaksi jonkun edullisen ja miedosti tuoksuvan vartalovoiteen. Hra Kepposen paketin lisäksi sain ihanan yllätyspaketin Mikkelistä. Siellä oli minullekin villasukat ja mikkeliläisiä elintarvikkeita.

Lahjoja kuusessa

Ihanat tuotteet Kenkäverosta ja Tertin kartanosta

Ilahduin kovasti saamistani lahjoista. Aivan lahjattomaksi en olisi jäänyt kuitenkaan, koska ostin itselleni joululahjan black friday tarjouksesta. Mahani on tehnyt täydellisen stopin suodatinkahville ja ostin itselleni kahvikoneen. 

Ensimmäinen cappucino onkin mennyt pitkin pöytää ja alustaa

Nyt cappucino osuu jo kuppiin

Minä aktivoin jälleen Bookbeatin tunnukseni ja lukaisin jouluna yhden dekkarin ja yhden chick litin. Chick lit inspiraation sai Tarulta Mhairi McFarlanen kirjaan Mitä jos en löydä sinua koskaan. Ihastuin McFarlaneen saman tien. Katselimme jollain porukalla telkkaria. Kuopus leipoi pipareita meille joulupäivänä.

Loman lopuksi vietimme mökkipäivän. Istuttiin takkatulen ääressä, pelattiin lautapeliä ja Hra Kepposen kanssa saunoimme. Tein itselleni avannon, tosin liian pienen. Kävin reippaasti kastautumassa avannossa. Kastautuminen meni tosi sujuvasti ja tuntui niin hyvältä jaloissani pitkään.

Kohta uimaan

Meidän joulu oli juurikin sopivan rento. Ei ollut pöydässä kaiken maailman jouluruokia, olimme ihan rennoissa arkivaatteissa ja tänä vuonna ainoat joulukoristeet olivat joulukuusi ja joulukukat. Emme tehneet mitään erikoista, kaikilla oli omaa aikaa, mutta yhteistäkin aikaa oli kivasti. Ei valittamista joulun suhteen. Vähemmälläkin saa aikaiseksi kivan joulun.

Olin ajatellut pitää tässä joulun ympärillä vapaata, mutta töissä onkin sellainen tilanne, että vapaa jäi haaveeksi.

Farssia ja yllättäviä kädenojennuksia

Kuten olen kirjoitellut, niin tänä syksynä on ollut veto poissa ja tuntuu, että useampikin asia on ollut vastatuulessa ja välillä mikään ei meinaa ratketa.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pulmat kiireellisen hoitoni kanssa. Siitä tuli varsinainen farssi. Työpaikkalääkärini soitti illalla minulle laboratoriotuloksistani ja sanoi, että tarvitsen kiireellisesti hoitoa. Paastosokeriarvoni olivat niin korkealla, että minulla voisi olla vaikka minkälaisia pahojakin oireita. Työpaikkalääkäri yritti kysellä minulta, että tiedänkö helsinkiläisenä, että mihin minun pitäisi mennä. No, en tiennyt ja minusta sen selvittäminen kuuluu lääkärille eikä potilaalle. Lisäksi olin lapseni kanssa juuri silloin oikojalla, joten en oikein pystynyt etsimään tietoa webistäkään. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen kuntoon ja sanoi, että HUSista otetaan minuun yhteyttä viimeistään parin vuorokauden sisään.

Mitään ei kuulunut. Kolmantena päivänä yritin tavoitella lääkäriäni tuloksetta. Lääkäri ei vastannut yhteenkään sähköpostiin eikä edes ajanvaraukselle välittämääni soittopyyntöön. Ajattelin sitten itse selvitellä, että missäköhän lähetteeni mahtaa olla. Googlailulla löysin nopeasti paikan, johon kuvittelin lähetteeni menneen. Heillä ei ollut minun lähetettäni. Omakannasta näin lähetteen, mutta en osannut tulkita oikein, että mihin se on oikein lähetetty. Aloin taas tavoittelemaan työpaikkalääkäriäni ja lopulta sain varattua hänelle puhelinajan. 

 

Tämä pinkki amaryllis, jonka sain työkaveriltani Otilialta on ilahduttanut minua jo pitkään

Työpaikkalääkäri oli hyvin kummissaan, että miksei HUSista kuulu mitään, kun joku on lähetteen siellä kuitannut hyväksytyksi. Hän ajatteli helposti korjaavansa asian tekemällä samanlaisen lähetteen uudestaan. Olin jo soitellut pariin HUSin toimipisteeseen, jossa kuvittelin että minua voitaisiin hoitaa ja kenelläkään en ollut jonossa. Toisessa paikassa jopa myönnettiin, että todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tulen päätymään heidän asiakkaakseen.Tästä syystä vaadin päästä erikoislääkärille että saisin edes oiken lähetteen. Sain lähetteen erikoislääkärille. 

Lääkärikeskuksessa oli ainoastaan yksi aika ennen joulua jäljellä heti seuraavaksi päiväksi. Lähetteeni ei tietenkään kelvannut. Pyörin asiakaspalvelunumeroiden välillä 1t 45min, päädyin kahdesti jopa samalle henkilölle. Sivistynein arvio syystä, että miksi lähete ei kelvannut oli se, että lähetteeni oli sisätautilääkärille ja aika oli vielä erikoistuneemmalle sisätautilääkärille endokrinologille. Sitten löysin työnantajani sivuilta työterveyshoitajien puhelinnumerot. Aloin soittelemaan niihin ja sain kiinni työterveyshoitajan. Hän ystävällisesti lupasi, että tilanteessani hän soittaa lääkärini kiinni. Kun parin tunnin päästä oli lähete korjattu, pääsin varaamaan ajan ja onnekseni se oli jäljellä. Tähän mennessä aikaa labratulosten tulemisesta oli kulunut 10 vuorokautta, että ihan en päässyt hoitoon maksimissaan kahden vuorokauden sisällä.

Erikoislääkärin vastaanottopäivän aamuna olin keskimmäisen kanssa koululääkärillä. Koululääkäri on ottanut lapseni aivan oikeasti hoitaakseen, tutkimusia on tehty ja lisää tulossa ja hoitosuunnitelmakin on. Paastosokeriarvoista puhuttaessa mainitsin omasta ongelmastani. Koululääkäri oli aivan järkyttynyt siitä, että miten voi olla edelleen ilman hoitoa ja istua hänen vastaanotollaan. Koululääkäri totesi, että hänestä lähete on tehty väärään paikkaan. Kerroin, että seuraava oljenkorteni on iltapäivän erikoislääkäri. Koululääkäri sanoi minulle, että jos asia ei siellä ratkea, niin voin soittaa hänelle seuraavana aamuna ja hän tekee minulle uuden kiireellisen lähetteen oikeaan paikkaan. Juurikin sinne, johon arvioivat minun ennemmin tai myöhemmin päätyvän. Koululääkäri antoi vielä oman kännykkänumeronsakin, että voisin soittaa hänelle seuraavana aamuna. Mikä mahtava kädenojennus hoitaa pojan lisäksi myös äitiä! High respect! Koululääkärin kanssa sanailtiin, että nyt sattui ilmeisesti sellainen vaiva, joka olisi ehdottomasti kannattanut löytää terveyskeskuksessa. Jokainen terveyskeskuslääkäri tietää mitä tehdä. Neuvoni onkin, että jos epäilet diabetestä, käänny terveyskeskuksen puoleen! 

Vasta neljäntenä adventtina leivoimme ensimmäiset joulutortut

Erikoislääkäri oli kyllä ihan tehtäviensä tasalla. Hoitoni aloittamista olisi helpottanut se, että työpaikkalääkäri olisi tehnyt B-lausunnon valmiiksi. Jos minulla olisi ollut Kelan erityiskorvattavuus, niin hoito olisi voitu aloittaa insuliinilla. Tablettilääkityksen ongelmana on se, että se ärsyttää suolistoa, joka on jo valmiiksi heikossa kunnossa. Olisin ollut varsin valmis kestämään piikitystä, jos olisin säästynyt lisävatsavaivoilta. Ilmeisesti suolistoni kuntoon vaikuttaa myös liian korkea verensokeri. Toivottavasti ei mene joulu vessassa. 

Lähetteeni on toivottavasti nyt oikeassa paikassa ja sieltä käy kutsu nopeasti. Tulen tarvitsemaan vielä lisätutkimuksia. Kyllähän minua edelleen jännittää, että miten ja milloin asiani etenee. Ihan hirveän tympäätynyt ja pettynyt olen työpaikkalääkäriin, joka nakkaa lähetteeni ihan vaan jonnekkin, että selvittäköön lähetteen vastaanottaja, mihin potilas kuuluu. Lähettäisin sähköpostia huonosta hoidostani, mutta se on aikamoista yksinpuhelua, koska lääkäriltä on kaikki aiemmatkin sähköpostini todennäköisesti lukematta. Olen miettinyt, että kehtaanko varata yhden puhelinajan vaan sitä varten, että valittaisin saamastani huonosta hoidosta. Aion äänestää toki jaloillani ja vältellä kyseistä lääkäriä.

 

Tämän ihanan joulukukan sain ystävältäni Tiinalta

Joulu lähestyy ja meidän koti on ollut ihan hirveässä sekamelskassa sekä pölyssä. Olen tuntenut pientä ahdistusta asiasta. Kukas rientääkään ensimmäisenä apuun? 83-vuotias isäni, osittaisinvalidi tarjoutui meille siistijäksi. Vaari kävi sitkeästi selvittämässä olohuoneen rytökasan pois. Kiitos vaari! Vuonna 2019 olit puutarhurina ja vuonna 2020 siivoojana meillä. Joka vuotena olet ollut myös minun perinneruokakokkini. Siivouksesta huolimatta vaadimme edelleen silakkapihvejä. Aina kun keskimmäinen kysyy silakkapihvejä, niin sanon, että vaari tekee. Ehkä sitten kun täytät 90 vuotta, niin päästetään sut eläkkeelle meiltäkin ;)

Siivoukseen liittyen sain vielä toisenkin yllättävän kädenojennuksen. Olin hieroja-kosmetologillani hierottavana ja puhuimme jouluvalmisteluista ja kerroin että meillä on ihan hirveä sotku ja kaikki valmistelut tekemättä. Mainitsin myös siitä, että ostaisin siivouksen, mutta tilanne on niin paha, että en usko sen ratkeavan sillä, että joku yrittää siivota ilman opastustani, enkä pysty työpäivien aikana olemaan koko ajan mukana. Hierojani totesi siihen, että hän voisi tulla meille siivoamaan. Uusimmat koronarajoitukset ovat tehneet sen, että hänellä työtunnit vähentyneet ja hän voisi paikata tilannetta siivoamalla meillä. Aloitimme yhdessä yhtenä lauantaina ja kävimme paikkoja lävitse ja suunnittelimme siivousta. Hieroja-kosmetologillani on oma koti ja piha aina todella tiptop ja hän on mukava tyyppi, joten arvasin, että saamme homman sujumaan. Nyt 12 ostetun siivoustunnin ja muutaman oman työtunnin jälkeen alakertamme alkaa näyttämään ihan hyvältä. Järjestelyurakka jatkuu ensi vuonna kosmetologi-hierojan varauskirjan sallimissa puitteissa.

Kaverini nauroi, että minä olen varmasti ainoa ihminen, jolle hieroja tulee myös siivoamaan. Muut eivät kuulemma kerro estottomasti siivoushaasteistaan joka paikassa :) Ihan älyttömän hyvä, että tulin sanoneeksi. Sain palkattua mieleistäni ja erittäin tehokasta työvoimaa ja hierojani sai lisäansioita taloudellisesti vaisuksi jääneeseen joulukuuhun. Lisäksi siivoukseen liittyy kiva bonus, hieroja tulee meille koiransa kanssa siivoamaan. Koira muistuttaa luonteeltaan kotioloissa anopin Tippa-koiraa, joka asui meillä viimeiset aikansa. On niin paljon kotoisampaa olla etätöissä, kun on koira jalkojen lämmittimenä. Meidän pojat tietenkin tykkäävät koiravieraasta paljon.

Ihana jalkalämmitin

Joulua en ole juuri ehtinyt laittelemaan. Tänään vielä klo 10 uskoin, että minulla on keskiviikko vapaata, mutta usko alkaa horjumaan. Todennäköisesti joudun töihin vielä keskiviikkonakin. Minulla ei ole joulustressiä vielä. Kuten uhosin, aion olla tämän joulun alisuorittaja. Vaari lupasi paistaa kinkkua niin, että siitä riittä meillekin. Laatikot ostan kaupasta valmiina, samoin kalat. Meillä lapset syövät todennäköisesti jouluruokia vain yhden kerran ja sitten aion siirtää heidät jollekin helpolle pastaruualle ellen peräti Dr. Oetkerin pakastepizzalle. Joulukuusi pitää laittaa ja vähän vielä nurkkia siistiä ja joulu on ruokakauppakäyntiä vaille valmis.

Kivaa joulunalusviikkoa!

Uhmasin hallitusta

Olen tavannut aikoinaan blogiskenen kautta mahtavan, pohjalaisen voimanaisen Sirkun. Ensimmäiset treffit meillä oli entisen kesämökkipaikkakuntamme Virtojen ja Sirkun kodin puolivälissä vuonna 2013. Sen jälkeen olemme tavanneet vähintään joka kesä. Tänä vuonna meidän kesätreffimme ovat lykkääntyneet ja lykkääntyneet ja ne saatiin lyötyä kalenteriin vasta ensimmäiseksi adventiksi.

Juuri tuohon aikaa koronatartuntaluvut ryöpsähtivät uusiin ennätyksiin ja hallitus alkoi painostamaan kaikkia pysymään kotonaan. Minä olen kesälomaa lukuunottamatta pysynyt kotonani 9 kuukautta. Istun tässä ruokapöydän ääressä, kuten nytkin tätä kirjoittaessani, kuukaudesta toiseen. Elokuun jälkeen olen tavannut 9 ihmistä oman perheeni lisäksi. Sen lisäksi olen käynyt muutaman tyypin kanssa kahdesti lounaalla. Pitkän mietinnän jälkeen päätin, että lähden treffaamaan Sirkkua Tampereelle. En usko, että vaarantaisin muita, koska olin täysin terve ja kuten sanottu istun täällä kotonani päivästä toiseen. Päätin käyttää mahdollisimman paljon maskia ja vältellä ihmisiä turvatakseni itseäni.

Tihkusateista pikkujoulutunnelmaa Tampereella

 

Tampereen reissu oli varsin voimaannuttava! Lisäksi myös sivistävä. Sirkku on kestävän kehityksen naisia ja on ammattinsa vuoksi perehtynyt erityisesti ruuantuotannon ongelmakohtiin. Ruuantuotannon lisäksi Sirkun kiinnostus ulottuu myös tekstiiliteollisuuteen. Ensimmäinen kohteemme Tampereella oli Seele vaateliike, jonka valikoimassa on ainoastaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita. Se tarkoittaa suunnittelua Suomessa, tuotantoa Euroopassa ja jopa kotimaassa, eko-seritifoituja luonnonmateriaaleja, kierrätettäviä pakkausmateriaaleja ja ennen kaikkea ajatusta, että vaatteelle tulee mahdollisimman monta käyttökertaa. Palvelu Seelessä oli erinomaista. Myyjä etsi meille uutta sovitettavaa ja teki kivoja ehdotuksia. 

Lumoan-valmistajan mallistosta ostin mustan collegemekon. Se on riittävän siisti vaikka teatteriin tai ravintolaan, mutta kuitenkin rento ja todella mukava päällä. Nilkkureiden tai tennareiden kanssa mekko sopii arkeenkin. Lumoan-valmistajall on osa mallistosta saatavilla myös plus kokoina 46-52. Mekko maksoi 109€. Jos materiaali pysyy pitkään hyvänä, niin malliltaan mekko on iätön ja aion käyttää sen loppuun.

Kuva lainattu https://kauppa.lumoan.fi/

 

Kaupassa farkkukankainen kimonojakku näytti jotenkin ihanan freesiltä. Joten sorruin ostamaan senkin. Tämä on sen verran erikoinen vaate verrattuna muihin kaapissani, että nyt suorastaan jännittää, että tuleeko sille käyttökertoja minkä verran. Kaikkein epäekologisin ostos on sellainen vaate, jolla ei juuri ole käyttöä. Valmistajana https://www.hopiavuori.com/

  

Kakkukahvit nautimme Valkoinen Puu kahvilassa torin reunalla. Valkoinen puu on luomukakkujen edelläkävijöitä Suomessa. Viljana käytetään pohjalaista spelttiä. Maitotuotteet, kananmunat ja marjat ovat myöskin pohjalaista luomua. Kakut ovat sellaisia ronskeja ja reheviä ulkomuodoltaan. Valkoisen Puun kirsikkabritakakku otti minun listallani Suomen parhaimman kakun tittelin. Siinä yhdistyy ihanasti suklaa ja kirsikkahillo perinteiseen britaan. Lohjalainen St. Honore on ollut yli 20 vuotta mielestäni Suomen parhaimpien kakkujen tekijä, suosiikkikakkuni on tosin vaihdellut marjatartaletistä ranskalaisen suklaakakun kautta mustikkamascarponeleivokseen, mutta nyt St. Honore jäi kakkoseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Valkoisessa puussa, jos liikut Tampereella, Seinäjoella tai Kauhajoella!

 

Suomen paras kakku! Kuva: https://valkoinenpuu.fi/

Illansuussa piipahdimme hieman tunnelmoimassa joulutorilla. Joulutori aukesi vaiheittain ja kaikki kojut eivät olleet vielä auki. Illalla asiakkaita oli enää aika vähäisesti. Joulutorilla on ihania koristeita ja valoja, joten olihan se sellainen tunnelman nostattaja.

Tallipihalla ehdimme piipahtamaan pikaisesti. Minun tieni vei heti ensimmäiseksi Suklaapuotiin, josta ostin muutamat pikkujoululahjasuklaat. Tampereen reissu oli todella onnistunut oikea hyvän mielen reissu. Joulustamme on tulossa hiljainen juhla vain oman perheen kesken. Appi ilmoitti jo aiemmin, että ei uskalla tavata meitä. Ala-asteella on ollut isompi korona-altistus, johon ilmeisesti kuopuksemme ei kuulu. Sen jälkeen en kyllä anna poikien tavata isääni. Ehkäpä uskaltaudun piipahtamaan isälläni suodattava maski päällä joulun aikaan ja sittenhän ehdimme vielä tapaamaan ennenkuin pojilla alkaa koulu.

Tallipihan Suklaapuodin upea talo

Minä menen kohta apteekkiin hakemaan diabeteslääkkeeni ja sitten siirryn viikonlopun viettoon. Ohjelmassa on lepäilyä, ehkä ihan vähän siivousta ja jos olen tosi jaksavaisella tuulella, niin voisin toimia kuopuksen työnjohtajana ja leivottaa hänellä pienen satsin piparkakkuja.

Mukavaa viikonloppua!