Kolmas adventti ja melkein jouluaatto

Tätä kirjoittaessa on melkein puoliyö ja kohta on jouluaatto. Kaikenlaista on tapahtunut sitten edellisen blogipostauksen - myös ikävämpiä juttuja.

Keskimmäisen ja kuopuksen flunssa olikin sitten influenssa. Hämmästyttävää kyllä, se ei tarttunut kenenkään muuhun perheessä. Keskimmäinen lähti ehkä vähän liian nopeasti kouluun ja kylillä ja jälkitaudiksi on jäänyt yskää.

Kolmantena adventtina polvi oli sen verran parempi, että päätin tehdä kepittömän koekävelyn Puotilan kartanon joulumyyjäisiin. Myyjäisten valikoima ei puhutellut minua, mutta tunnelma oli ihana.

Puotilan Kartanon joulumyyjäiset 

Myyntikokuja oli sekä ulkona että sisällä. Myyjinä oli pienyrityksiä ja yksityishenkilöitä

Koekävely meni erinomaisesti ja vahvisti sen, että pystyin lähtemään seuraavana päivänä ystäväni Sirpan mukana Turkuun.

Ensimmäiseksi pysähdyimme Kasvihuoneilmiöön. Olen joskus löytänyt sieltä sopivia lahjoja, mutta nyt ei löytynyt mitään

Sirpa meni hoivakotiin katsomaan äitiään ja minä kiersin sillä välin Turun joulumarkkinat ja kävin opastetulla kierroksella Qwenselin talomuseossa. Siellä esiteltiin säätyläisten jouluperinteitä 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. Olen käynyt Qwenselin talossa aikaisemminkin myös joulun aikaan. Olin varustautunut väärin matkaan. Turussa oli selvästi vähemmän lunta kuin Helsingissä ja nastakenkäni raapivat jäätöntä ja lumentonta jalkakäytävää. Kengillä on todella ikävä kävellä paljailla kaduilla ja se kipeyttää nopeasti jalkani ja selkäni.

Joulumarkkinoilla

Sitten Qwenselin talomuseoon, kuvassa museokahvilan sisäänkäynti

Mikä ihana tunnelma!

Muodin mukaisessa joulupöydässä oli kalahyytelöä, kasvishyytelöä, makkaraa, kinkkua ja jälkiruuaksi kondiittorin tekemä kakku, jossa oli oman pihan omenoita ja marsipaaniherkkuja. Tuohon aikaan joulun juoma oli olut tai sitten Kupittaan lähdevesi

Kävimme Sirpan kanssa syömässä. Tarkoituksenamme oli kävellä, mutta polveani särki niin, että yhteinen kävelulenkki jäi haaveeksi. Paluumatkalla pysähdyimme Design Hillissä jouluostoksilla.

Maanantaina jalkani olivat niin kankeat ja kipeät Turun reissusta. Sama homma tiistaina. Tiistaina joku pojista oli jättänyt roskapussin pahaan paikkaan ja kompastuin siihen. En kaatunut taaskaan, mutta iskin pikkuvarpaani keittiön ja ruokatilan väliseen kantikkaaseen tolppaan. Se mokoma murtui ihan huolella. Pikkuvarvasta särkee edelleen niin, että syön säännöllisesti särkylääkettä. Ainoa jalkaan käyvä jalkine on Hra Kepposen sporttisandaali.

Mustelmainen varvas teipattuna toiseen varpaaseen

Varvas oli niin kipeä, että kävin näyttämässä sitä työpaikkalääkärille. Hän sanoi, että ainoa hoito on tosiaan teipata varpaaseen. Kävin samalla toimistolla yksissä läksijäisissä ja palavereissa. Asusteeni lumisateisena päivänä oli aika eksoottinen.

Mekkopäivä

Jalassa pitkät villasukat, eikä sukkahousuja ja sitten nuo sporttisandaalit. Ystäväni Otilia tiesi, että minulla on uudet silmälasit, mutta ei huomannut niitä lainkaan, kun villasukka-sandaali yhdistelmä oli niin eksoottinen

Jouluvalmisteluita olemme helpottaneet tilaamalla ruuat kotiin. Ihan ei mennyt tilaus putkeen, koska niistä jäi puuttumaan lähes kaikki jouluaaton ruuat. Hra Kepponen on joutunut hoitamaan kaikki kauppa-asiat. Meillä on jouluvalmistelut melkein tehty. Huomenna syödään pitkän kaavan mukaan isoisien kanssa ja seuraavat kaksi päivää rötväillään.

Sitten vielä kuva joulun ainoasta askartelustani. Työkiireiden vuoksi kortit jäivät tekemättä, mutta havukranssin sain aikaiseksi. Halusin tehdä pöytämallin kynttilöille. Kuusen oksat ovat mökiltä.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Upea Slovenia

Hitsit, tässähän meinaa tulla kiire kirjoittaa vielä tämän vuoden puolella alkusyksyn reissusta, joka on vielä kokonaan kirjoittamatta blogiini. Kävin syyskuun alussa ystäväni Sirpan kanssa muutaman päivän matkalla Sloveniassa, johon ihastuimme molemmat.

Majoituimme maan pääkaupunkiin Ljubljanaan. Teimme sieltä retken huikean kauniille Bled-järvelle sekä jättimäiseen Postojna-luolastoon. Ljubljana on viehättävä pikkukaupunki, jossa on kompakti osittain autoton kaunis vanha keskusta. Kaupunkia halkoo Ljubljanica-joki, jonka rantaan keskittyy kaupungin iltaelämä monine ravintoloineen, joilla on isot ulkoterassit. Nähtävyyksiä Ljubljanassa on vähän, mutta aika kuluu kivasti ihan vaan nauttimalla kaupungista ja sen tunnelmasta. Nähtävyyksiä Sloveniasta kyllä löytyy ja maan pienen koon vuoksi, niihin on lyhyt matka.

Hintatasoltaan Ljubljana ei ole halpa, ruoka on hieman Helsinkiä halvempaa ja alkoholi selvästi halvempaa ravintolassa. Valitsemalla ruokapaikkansa turistien suosimien ravintoloiden ulkopuolelta, voi ruokailla selvästi edullisemmin. Paikallinen keittiö on aika lihavoittoinen ja raskas, mutta maukas. Jälkiruokapuolella Ljubljana saa loistavan arvosanan. Monien maitten ruokakulttuuri on hyvin edustettuna ja me söimme kerrassaan ihanassa libanonilaisessa ravintolassa kahdesti.

Olimme reissussa syyskuun alussa ja sää oli vaihteleva. Saimme kaunista auringonpaistetta, kunnon sadetta ja siltä väliltä.

Ensiksi muutama kuva tekemältämme jokiristeilyltä:

Ylhäällä näkyy linnantornia

Upea punainen rakennus on kirkko

Sitten jatketaan muilla kaupunkikuvilla

Kaupungin tunnus on nämä siltaa vartioivat lohikäärmeet

Tässä ollaan menossa funikulaarilla ylös linnalla. Itse linnassa ei ollut mitään nähtävää, sinne en suosittele ostamaan lippua. Ylhäältä on kivat näköalat ja söpö paikka.

Maisema linnalta kaupungille

Näkymä linnan pihalla

Polvi meinasi lopettaa toimintansa jo alkumatkasta. Niinpä menimme Sirpan kanssa paikalliseen maauimalaan vesijumppaamaan. Stadikalla ja Leppävaaran maauimalassa oli lämpöisempää vettä, mutta ihan kelvollinen paikka oli tämäkin.

Erinomainen libanonilainen ravintola

Sirpa juo paikalliset sumpit ja miettii, että riittääkö varmasti sokeri ;)

Rantakadun perinteistä slovenialaista ruokaa tarjoileva ravintola. Paikassa oli turistilisää, tilaamani pasta oli hyvä.

Saman ravintolan ihan käsittämätön jälkiruokataideteos. Pähkinäpohja, kakussa vadelmaa, päällä vadelmaa kuivattuna, vadelmakastiketta ja sitten tuollaisia pyöreitä palloja. Nyt en muista, mitä niissä oli sisällä, mutta nekin olivat niin hyviä. Lisukkeena vielä jäätelöä. Sirpan kanssa jaoimme jälkkärit ja olisimme tilanneet toisen, mutta pähkinä kutitteli sen verran suuta, että piti jättää väliin. Ihan huikea jälkkäri.

Tämä slovenialainen ravintola oli lähellä hotelliamme. Söimme siellä kerran illallisen ja sitten palasimme viimeisenä iltana syömään omat omenapiirakat.

Ilta alkaa hämärtää

Minusta Slovenia sopii hyvin matkakohteeksi pitkäksi viikonlopuksi. Kannattaa huomioida, että lähellä on ainakin kaksi maailmanluokan nähtävyyttä: Lake Bled ja Postojna Caves. Ne pystyy tsekkaamaan yhden pitkän retkipäivän aikana, mutta omasta mielestäni kannattaa tehdä eri päivinä. Pidemmälle reissullekin riittää näkemistä ja kokemista lähistöllä.

Olisin halunnut kirjottaa vielä tähän samaan postaukseen Postojnan luolista, mutta klo löi jo yksi yöllä ja nyt on pakko painaa Julkaise-painiketta ja mennä nukkumaan. Ehkäpä näen kirjoittamisen ja kuvaselauksen jäljiltä jotain ihania matkaunia.

 

Melkein kävin tulivuoren kraaterin reunalla

Vielä kerran palaan postaamaan Santorinin matkasta. Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan yksi kolmesta retkestämme. Ostimme laivaretken katsomaan Santorinin tulivuoren purkauksen yhteydessä sortuneen kraaterin reunaa sekä uimaan kuumille lähteille.

Retki ei mennyt aivan nappiin. Laivaretki lähti Firan satamasta, jonne pääsee ainoastaan gondolihissillä tai kävelemällä 7000 askelta alas vuorenrinnettä. Meillä oli iltapäivän lähtö. Menimme hyvissä ajoin gondolihissille ihan vaan kaiken varalta. Hissille oli aikamoinen jono. Satamassa oli parin pienemmän laivan lisäksi myös Norwegianin risteilyalus. Osa risteilymatkustajista olikin jo palaamassa lounasaikaan takaisin laivalle. Jono tuntui etenevän hitaasti ja päädyimme hätäratkaisuun kävellä rinne alas. Minun polvilleni alaspäin meneminen on ihan myrkkyä. 

Hetken aikaa harkitsin aasikyytiä, mutta en sitten halunnut riskeerata aasiparan selkää ratsastamalla sillä. Olosuhteet aaseille eivät ole hyvät. Rinteeseen porotti aurinko, aasit kulkivat portaita ylös ja alas, osa kantoi aika painaviakin turisteja ja vettä oli saatavilla vain alhaalla satamassa. Kävelijöiden kannalta aasit eivät olleet miellyttäviä, portaat oli aika tehokkaasti miinoitettu aasien jätöksillä. Kävelijät joutuivat väistelemään aaseja, parikin aasia tuuppi minua turvallaan matkalla. Yhdelle aasille, joka yritti kävellä lävitseni, ehdin uhota, että äläpäs töni minua tai joudut kantamaan minut alas ;)

Kuva lainattu: https://www.santorinidonkey.com/ Minulta jäi aasit ja koko alaspäin meno kuvaamatta

Pääsimme ajoissa alas satamaan, onneksi oli vettä ja evästä mukana. Eikä tarvinnut uhrata yhdenkään aasin hyvinvointia meikäläisen siirtämiseen.

Tuon Norwegianin aluksen takana näkyvän siksakin tulimme alas kävellen. 

Satama on aika pieni

Tästä näkee, että oli kuuma alastulo. Naaman punotus ei tainnut ehtiä laskea ennenkuin vasta paluumatkan pysähdyksellä uimaan kuumille lähteille. Merituuli sentään kuivasi hiukset :D

Pikkulaiva vei meidät Nea Kamenin geologiseen kansallispuistoon. Nea Kamenin saari on muodostunut kokonaan laavasta. Saarella on osa tulivuoren kraaterin reunaa. Loput ovat meressä. Alla oleva kuvasarja näyttää kuinka laavaa on tullut purkauksissa viimeisen parintuhannen vuoden ajan. Sininen on laavaa merenpinalla alla ja vihertävä saarta merenpinnan yläpuolella.

Kun olimme päässeet saarelle puhelimeni soi ja yllätyksekseni puhelimessa oli omalääkärini. Olin Maisasta varmistanut puhelinaikapäivän, että en buukkaa sille päivälle mitään retkeä ja lääkäri soitti aivan oikeasti päivän aikaisemmin. Asia oli aika pitkä ja jäimme heti kättelyssä muusta porukasta jälkeen. Puhelun päätyttyä lähdimme taivaltamaan tietä ylöspäin. Tien laatu heikkeni ylöspäin mennessä. Polveni olivat saaneet niin paljon kuormitusta jo, että en uskaltanut jatkaa ylöspäin nousua, kun aloin epäilemään, että pääsenkö enää alas. Niinpä meiltä jäi kraaterin reuna näkemättä. Saaren laava- ja merimaisemat ja näkymä kohti Firaa olivat niin hienot, että minua ei jäänyt harmittamaan tilanne. Jos olisin voinut valita niin mieluummin olisin kävellyt kraaterin reunalle kuin ne aasinjätösportaat alas satamaan. Sanottakoon nyt niin, että kohtalo valitsi tälle turistille kraaterinreunan sijasta polvikidutuksen aasinkakan keskellä :D

Sitten vihdoin niihin maisemiin.

Kraaterisaaren Nea Kamenin satama ja näkymä meren ylitse kohti Firaa.

Nea Kamanin laavakiveä ja takana Fira 

Retkiveneitä parkissa

Osa kävelytiestä saarella oli näin hyvää

Tälläistä nousua olisi jatkunut pitkään

Näillä kohdin luovutimme

Seuraava kohde retkellä oli veden alaiset kuumat lähteet pienellä saarella Nea Kamenin takana. Kuumille lähteille mentiin laivalta uiden. Uimamatka oli 50-100m väliin. Kovin kuumalta ei vesi kuumien lähteiden luona tuntunut. Eron huomasin vasta uidessa takaisin laivalle, kun vesi alkoi tuntua niin kovin kylmältä. Kuumien lähteiden vedessä on rautaa ja rikkiä. Rauta oli värjännyt kiviä oranssiksi. Kuumissa lähteissä oli mukava kelluskella. Oikein mukava ja rentouttava kokemus.

Meikäläinen lähteillä

Tässä uimme jo takaisin kohti laivaa

Laivan tikkaille muodostui jonoa

Tämä oli ensimmäinen kokemus vedenalaisista kuumista lähteistä Hra Kepposelle. Minä olen käynyt Azoreilla kahdessa paikassa, jossa on vedenalaisia kuumia lähteitä. Niistä toinen oli kuin olisi istunut paljussa. Kaikenlaisia paikkoja sitä maailmasta löytyykin. Jos kiinnostaa Azoreitten tuliperäisyys, niitä siitä voit lukea lisää täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2019/09/huikeita-kokemuksia-azoreiden.html

Palju azorilaiseen tyyliin

 

Noin muuten viikko on mennyt ihan vaan töitä tehdessä ja arkisissa puuhissa. Lauantaille jäi harmillisesti rästitöitä. Sunnuntaina sitten syödään hyvin ja juhlistetaan isänpäivää.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset postaukset Santorinilta:

Santorinin upeita maisemia

Santorinin retkiä