Petra

Viime vuodelta jäi kirjoittamatta Petran retkestä. Haluan ainakin itselleni talteen muistoja ja ehkä niistä on jollekin muullekin hyötyä tai iloa.

Ostimme matkanjärjestäjältä retken Petraan Eilatin lomallamme. Hinta oli suolainen, toki matkanjärjestäjäkin keräsi siitä omat provikkansa, mutta iso osa kuluista muodostui sisäänpääsystä alueelle ja rajanylitysmaksuista Israel-Jordania-Israel. Museoalueen lippu maksoi 95 USD, eli noin puolikkaan paikallisen keskimääräisen kuukausiansion verran. Retki oli hieno kokemus. Olen käynyt monissa "ulkomuseoissa" ja kyllä Petra sijoittuu aivan kärkipäähän (jaetulla ykkössijalla on chitzen itza ja Pompeji).

Etukäteen hiukan jännitin, että miten retki sujuu vilkkaan 5v kanssa, mutta se meni ihan mukavasti.

Rajamuodollisuudet olivat sujuvat, vaikka jonotettavia luukkuja oli aivan liian monta.

Bussimatka rajalta kesti muistaakseni noin puolitoista tuntia. Tie oli hyvä kuntoinen ja maisemat vuoristoon noustessa jännittävän näköiset. Petra sijaitsee vuoristossa, reilun kilometrin korkeudessa (tiedot tuntuvat vaihtelevan väliltä 1200m-1500m).

Aamuvarhain pysähdyimme 1000m korkeudessa kahville.

Bussin ikkunasta, aika läheltä Petraa

Muinaisesta Petran kaupungista on säilynyt ainoastaan hautoja ja jumalien palvontapaikkoja sekä jonkin verran nerokasta vesijärjestelmää. Kaupungin ovat perustaneet nabatealaiset noin 300 ekr. Vanhan testamentin tapahtumia on sijoitettu Petran alueelle. Siellä Mooses iski sauvallaan kallioon, josta alkoi valua vettä ja Aaron on haudattu läheisen korkean vuoren huipulle.

Petra on sijainnut kauppareitin varrella ja ollut kukoistava valtakunta noin ajanlaskun alun aikoihin. 106 jkr Petra liitettiin Rooman valtakuntaan ja Petra toimi Palestiinan provinssin pääkaupunkina. Petrassa on säilynyt Rooman valtakunnan aikaisia rakennuksia. Petra jatkoi kukoistustaan Rooman valtakunnan osana kunnes se tuhoutui pahasti maanjäristyksessä vuonna 363. Uusimpien tietojen mukaan Petra toipui järistyksestä ja jatkoi kukoistavana kauppapaikkana ainakin 500-luvun seuraavaan maanjäristykseen.

Länsimaalaisten tietouteen Petran toi sveitsiläinen tutkimusmatkailija Burckhardt vuonna 1812. Aaronin haudan etsimisen varjolla hän onnistui näkemään Petran rauniot vaikka ei ikinä päässyt vierailemaan siellä.

Tästä retki alkaa.  Ennen solaan laskeutumista on nabatealaisten pieniä hautamuistomerkkejä ja jumalien palvontapaikkoja.

Laskeutumisen jälkeen alkaa Siq-sola. Se on lumoava. Solassa näkyy paikoittain hyvin säilyneenä nabatealaisten vesijärjestelmä.

Solassa. Vasemmalla vyötärön korkeudella näkyy vesikanava

Sola päättyy alueeseen, jossa on kuuluisimmat haudat ja amfiteatteri. Niiden perässä on vielä upeat Rooman valtakunnan aikaiset rakennukset.

Petran kuuluisin rakennus

Al Khazneh

Amfiteatteri

Ylös vuorenrinteeseen on hakattu upeita hautamuistomerkkejä

Ylhäällä ollaan

Upeat maisemat ylhäältä kohti roomalaisaluetta

Hautamuistomerkit ovat sisältä täysin tyhjiä. Siellä voi vain ihailla eri kalliolajien värien kirjoa. Pojalle sisätilan tyhjyys ei ollut ongelma, hän ajeli siellä uudella kauko-ohjattavalla temppumönkijällään :)

Petrassa asui ennen kuin siitä tehtiin ulkoilmamuseo beduiineja. Beduiinit joutuivat väistymään ja myönnytyksenä heille Jordanian valtio lupasi beduiineille yksinoikeuden Petrassa tuotteiden ja palveluiden myyntiin. Tarjolla oli matkamuistoa, pientä kahvilaa ja kyytiä hevosella, aasilla, rattailla tai kamelilla. Surullista oli se, että oppivelvollisuusmaassa osa myyjistä oli kouluikäisiä lapsia siitäkin huolimatta, että peruskoulu on maksuton (ja siis pakollinen).

Kävelyä Petrassa kertyy noin 5km. Solasta osa on päällystetty ja se on helppokulkuista. Vuorenrinteellä oleviin hautoihin vie portaiden lisäksi portaaton kiertotie. Heikompikin kävelijä pärjää reissussa. Sää oli retkemme aikana vaihteleva. Solassa tuuli ja oli varjoisaa, takki ja pitkähihainen tulivat tarpeeseen. Auringossa ja tuulensuojassa oli lämmintä.

Keskimmäinen olisi aika hyvin jaksanut kävellä koko matkan, mutta meiltä loppui aika paluumatkalla kesken ja ostimme hevoskärrykyydin. Jestas miten pomppuista ja löyhkäävää kyyti olikaan! Mutta se oli keskimmäisen kohokohta Petran-retkessä :)

Meidän hevoskyyti (kuriositeettina tingitty hinta oli 20€)

Muut kohokohdat pojalla oli kauko-ohjattavalla ajelu ja paikallisoppaan kanssa remuaminen. Matkanjärjestäjän pitää ostaa jordanialaiset opaspalvelut (vaikkakin tarpeettomat) ja opas ystävällisesti viihdytti poikaa koko opastetun retkiosuuden ja minä sain kuunnella suomalaisoppaan selostukset. Poika oli superreipas. Retkibussi lähti seitsemältä ja koko pitkän päivän tosi myöhäiseen lounaaseen vedimme parilla voileivällä, limsalla ja suklaapatukoilla.

Kalapedikyyri

Hetki Elämästä -blogin Jassu kertoi käyneensä kalapedikyyrissä. Koska Jassun pedikyyrissä oli niin niukanlaisesti kaloja, niin minun piti "nokittaa" :) ja näyttää oma kalapedikyyrini.

Yhtenä pilvisenä päivänä Eilatissa menin kalapedikyyriin. Siinä siis tietty kalalajike syö jaloista kuolleen ihosolukon pois. Kaloilla ei ole hampaita, joten homma vain kutittelee mukavasti. Jalat pestään lievästi desifioivalla pesuaineella. Haavaisilla jaloilla ei voi mennä kalapedikyyriin. Itselläni oli jonkun hyönteisen purema (en ollut itse huomannutkaan), mutta siihen riitti teippaus.

Allas oli tarkoitettu useammalle asiakkaalle. Olimme aikaisin aamulla liikkeellä ja olin suurimman osan ajasta yksin. Ostin ensin vartin ja sitten vielä toisen vartin. Hoidon jälkeen ainoastaan isovarpaissa oli hiukan kovettumaan jäljellä, muuten oli niin pehmeät jalat. Hoito tuntui mukavalta, ainoa pieni juttu oli se, että toisen isovarpaan kynsinauhan ympäriltä syövät kalat jotenkin ärsyttivät. Ratkaisu oli helppo: varvas veden pinnalle.

Henkilökunta kertoi, että kalat ruokitaan päivittäin. Kuollut ihosolukko on kalojen herkkua -suklaata kaloille, ei varsinainen ateria.  Olin päivän ensimmäinen herkkupala, joten vastaanotto oli sen mukainen. Hillitön kuhina kävi altaassa jo pelkästä varjostani. Hauska kokemus :)

Kalat odottavat herkkua

Lähikuvaa

Taistelu makupaloista on alkanut

Aluksi kaloja oli jaloissani ihan hillittömän paljon. Siinä vaiheessa, kun altaaseen tuli kahden muun asiakkaan jalat, minulle jäi vähiten kaloja. Mikä ei sinänsä haitannut yhtään :)

Uudet asiakkaat ovat vähentäneet kalamäärää

Tällä kuvalla voinkin samalla osallistua siihen "kuva itsestäsi ilman meikkiä" 

blogeissa kiertäneeseen haasteeseen. 

Bonuksena hiuksiin laitettu latvahoide, auringosta punottava nenä

ja pelastusrenkaan paljastava asu.

Eilat - Coral World

Olen kerran päässyt snorklailemaan kunnon koralleilla. Muiden matkailijoiden mukaan Israelissa oli hyvät snorklailu mahdollisuudet. Se on helppo uskoa sen perusteella, mitä katselimme lasin läpi merenalaisessa observatoriossa.

 Merenalainen observatorio lasipohjaveneestä kuvattuna.

Pikkasen innostuin kuvaamaan koralleja ikkunan lävitse. Olisin itse viihnyt observatoriossa tunteja, mutta poikaa alkoi jossain vaiheessa selvästi ahdistaa merenpohjassa oleskelu.

Coral Wordissa katselimme korallien lisäksi muutamat akvaarioaltaat, kävimme leffateatterissa jossa penkit heiluivat ja ajelimme kierroksen lasipohjaveneellä. Lasipohjaveneajelu jännitti poikaa ihan älyttömän paljon.

Sitten tutustuimme haihin erittäin lähietäisyydeltä - onneksi muovisiin :)

Coral World oli oikein oiva retkikohde sekä lapselle, että aikuiselle. Kiva päivä!

Coral Worldiin tullessa ihmettelimme edustalla leijuvaa karmeaa hajua. Takaisin tullessa vihdoin huomasimme hajun lähteen :) Olimme siis niin innoissamme kaloista, että kolme kamelia jäi huomaamatta.

Lomafiiliksiä Israelista

Palasimme tänään keskimmäisen kanssa lomalta kotiin. Loma oli varsin onnistunut ja tarjosi molemmille mukavia juttuja ja unohtumattomia kokemuksia.

Minä muistelen Petran upeita maisemia, poika muistelee pomppuista hevoskärrykyytiä siellä. Minä muistelen erinomaista risottoa, poika allasbaarin hodareita. Minä muistelen punaisen meren lämpimiä laineita, poika muistelee pierupantterileikkiä kylpyammeessa :D

Petraan johtava Siq-sola

Lomasäät eivät olleet täydelliset. Lomaviikolle osui kaksi täysin pilvistä päivää, joista toinen oli viileäkin. Marraskuun alussa aurinko oli paistanut vielä kuumasti ja lämpöä oli ollut päälle kolmenkympin. Paremmat lomasäät meille on osunut Kanarialla, mutta ihan kohtuulliset nämäkin olivat.

Hotelimme oli Isrotel Royal Garden. Se oli hyvin varusteltu, siisti, mutta ikä alkoi jo näkyä. Huoneisto oli tilava ja minikeittiön varustelu hyvä. Meillä oli näköala rakennusten väliseen rehevään puistoon. Aamuisin katselin, kuinka vihreät papukaijat lentelivät palmusta toiseen. Ihana aloitus päivälle :)

Pientä miinusta siitä, että näimme huoneistossa muutaman hyönteisen ja liskon. Varsinainen jupinan aihe on lämmitetyt uima-altaat. Vesi oli todella kylmää! Yhdessä altaassa en pystynyt uimaan lainkaan.

Niin houkuttelevaa, mutta liian kylmää!

Pienihän tuo lisko on, mutta pelästyin kun tuollainen kaveri pinkaisi liikkeelle sukkien seasta

Eilat on virkeä turistikohde, jossa suurin osa turisteista vaikutti olevan paikallisia. Paikallisasutus sijaitsee turistikeskuksen ulkopuolella. Palveluja on joka lähtöön ja shoppailumahdollisuudet ovat hyvät. Paikallisten englannin taito on hyvin vaihtelevaa, huonolla tuurilla voi sattua tarjoilija, joka ei osaa lainkaan englantia tai hotellin respa ei ymmärrä kellonaikoja. Palvelu on hiukan jäykkää ja hidasta. Lapsiin -myös meluisiin ja juokseviin- suhtauduttiin joka paikassa mukavasti.

Eilatin hintataso on lähelle Suomen hintatasoa. Ravintolaruokailu tekee siis kunnon loven lomabudjettiin. Turistialueen minimarkettien hintataso on kuulemma melkein tupla paikallisten käyttämiin ja valikoimiin kuului vähäisesti tuoretuotteita. Ravintolaruoka oli aina tuoretta ja kunnolla valmistettua. Itse pidin erityisesti paikallisista salaateista. Pastat ja pizzat eivät olleet kummoisia. Söimme pari kertaa yhdessä Eilatin turistialueen parhaista ravintoloista, joka oli hyvä. Mitään sellaista ruokailukokemusta, että olisin halunnut nuolla lautasen ei kohdalle osunut. Ehdotonta plussaa siitä, että jäätelö uskaltaa syödä rantakadun kioskeistakin.

Paikallista kalaa ja risottoa. Erinomaista!

Muut matkalaiset kehuivat snorklausmahdollisuuksia. Itseltäni jäi kokematta. Sen sijaan ihailimme koralleja ja kaloja merenalaisesta observatoriosta ja lasipohjaveneestä. Vapaana liikkuvia delfiinejä olisi voinut katsella maksullisella riutalla. 

Eilatin plussat:

+siisti kohde ja hyvä hygienia ravintoloissa

+hyvät rannat niin lapsille kuin snorklaukseen

+mielenkiintoisia retkikohteita (Petra, Jerusalem, Kuollut meri...)

+kivaa tekemistä kaupungissa

+hyvät ostosmahdollisuudet

+lyhyt lento

miinukset:

-hinnat Suomen tasolla

-kylmät uima-altaat

-epävakaa sää talvikaudella

Lomakuvat

Ensin ei onnistunut kuvien siirto millaan, kunnes tumpelo keksi, etta se on helppoa. helpompaa tasta tabletista on kuvat blogiin syytaa kuin mihinkaan muualle. Alla pari kuvaa hotellilta.

Lomakokemuksia jakoon Israelista

Vaihdoin kesällä lomarahani vapaaksi, eli kerrankin minulla on mahdollisuus sekä syyslomaan, joululomaan ja hiihtolomaan. Ou jee! Nyt olenkin lomakuumeessa. Olen kesästä saakka "korvamerkannut" rahaa lomailuun, joten pitäisihän ne päästä käyttämään ;)

Se kävi selväksi, että mies ei tänä vuonna lomaile :(  Kavereistakaan en saa lomaseuraa. Olenkin taas suunnannut katseeni jälkikasvuun ja ajatellut ottaa seuraavan jonosta mukaani reissuun (eli keskimmäinen 5v sankari olisi vuorossa).

Valmismatkatarjonnan kärkisijaa pitää tällä hetkellä Israel. Siitä huolimatta, että vastustan suurelta osin Israelin politiikkaa ja etenkin laajentumishankkeita. Ehkäpä tästä johtuen toinen puoli minusta epäilee, että Israel ei ole mukava maa matkustaa etenkään lapsen kanssa. Vaikka maan hygieniaa kehutaan, säästatistiikka näyttää hyvältä, on nähtävyyksiä - silti epäilyttää.

Koska nuorimies ei vielä shoppaile (paitsi Legoja) eikä bailaa, matkakohteemme olisi Tel Avivin sijasta Eilat.

Kertokaa kokemuksianne Eilatista ja Israelista!

Omat odotukset:
-syötävää ruokaa, seuralainen preferoi Mäkkäriä ja pizzaa, joten emme tarvitse Michelinin tähtiravintoloita.
-aurinkoa
-siisteyttä
-nähtävyyksiä
-sujuvaa (vähintään välttävää) palvelua englanniksi

-mielellään ei hotellissa tai kaupoissa hampaisiin saakka aseistettuja vartijoita
-ei mellakkapoliiseja nähtävyyksien ympärillä
-haluan pitää vaatteet päälläni lentokentän turvatarkastuksessa
-en halua viettää tuntikausia maahantulo/poistumis -muodollisuuksissa
-ei mitään hyttys/torakka/lutikkaparatiisia
-ei mitään "aina täällä tuulee perkeleesti/hiekkaa/kameleita" kohdetta
-haluan varata yksinoikeuden rähjätä huonokäytöksiselle lapselleni
-en ehdoin tahdoin halua mihinkään räjähdysherkälle alueelle
-en halua tutustua tankkeihin / sinkoihin / ohjuksiin

Viihtyykö näillä spekseillä viikon israelaisen uima-altaan äärellä?
Uskaltaako joulukuussa lähteä Jerusalemiin vai valmistaudutaanko siellä pommien kera kristittyjen juhlaan?
Onko tämä ihan turhaa spekulaatiota kaikki? Jos matkaopas/lentoemäntä ei kertoisi, että tervetuloa Israeliin, menisikö viikko helposti luullen, että olen Kanarialla?

Kertokaa kokemuksistanne!

Eremitaasi

Palaan vielä Pietarin tunnelmiin.

Eremitaasista pitää ensimmäiseksi todeta, että se on aivan valtava. Eremitaasi koostuu viidestä rakennuksesta: Talvipalatsista, Pienestä Eremitaasista, Vanhasta Eremitaasista, Uudesta Eremitaasista ja Eremitaasin teatterista. Retken aikana kävimme läpi muutamia highlightseja jokaisesta rakennuksesta teatteria lukuunottamatta.

Talvipalatsin kulma (vajaa neljännes julkisivusta)

Salit ovat toinen toistaan upeampia. Kulta ja kristallikruunut hohtavat. Välillä tuntuu suorastaan karmealta kävellä niin upeilla lattioilla, jotka oikeastaan pitäisi olla taideteoksina seinällä eikä ainakaan syysrapaisten kenkien tai korkkareiden armoilla.

Talvipalatsin pääsisääntuloportaikko

Valtaistuinsali

Yet another valtaistuin sali

Upea sali Pienessä Eremitaasissa, jonka Katariina II Suuri

rakennutti taidekokoelmalleen

Samaisen salin lattiakoriste

Taidekokoelmat ovat valvat ja pitävät sisällään huomattavat määrät Rembrandtia, impressionisteja kuten Monet, Renoir ja Van Gogh, paljon Picassoa ja Matissea sekä muutaman Da Vincin. Paljon on muotokuvataidetta Venäjän hallitsijoista ja heidän perheistään sekä sotapäälliköistä. Katariina II Suuri on ollut erittäin merkittävä taidevarannon kokoaja. Lokakuun vallankumouksen jälkeen maan ylhäisön taidekokoelman kansallistettiin ja ne päätyivät Eremitaasiin. Lisää taidetta "kansallistettiin" Berliinistä toisen maailman sodan yhteydessä. Lisäksi Eremitaasi on saanut merkittäviä lahjoituksia nykypäivään saakka yksityishenkilöiltä.

Rembrandt

Da Vinci

Van Gogh

Eremitaasissa iskee helposti turtuminen taiteeseen ja upeisiin saleihin. Sali toisensa jälkeen täynnä taideaarteita. Suuren määrän lisäksi Eremitaasissa on myös liikaa turisteja. Tunnetuimpia helmiä katsomaan joutuu jonottamaan. Ihmismäärää kuvaa hyvin valokuvausyritykseni yhdessä upeassa salissa. Joka kuvassa oli jonkun nenä tai kyynärpää ja salilla oli kokoa vaatimattomat 700 m2 eikä se ollut edes niitä tunnetuimpia saleja.

Sitten vielä sitä venäläisten rakastamaa lehtikullan loistoa

Kello osoittaa lokakuun vallankumouksen kellonaikaa, jolloin talvipalatsi vallattiin.

Mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Tungoksesta ja paljosta kävelystä johtuen en suosittele lapsille. Enkä niille, jotka inhoavat ihmismassoja. Enkä niille, jotka haluavat vain nopeasti vilkaista jonkun historiallisen nähtävyyden/museon.