Vapputööt

Huhtikuu on ollut sellainen kuukausi, että työt ovat imeneet minusta mehut ja kaiken aivokapasiteetin. Silloin menee kaikki hommat ihan sähläämikseksi.

Keitin jättikattilallisen makkarakeittoa ja tyytyväisenä ajattelin, että siitä syödään vähintään yksi kerta lisää. Seuraavana aamuna kun laitoin aamupuurooni voisilmää, nanosekunnin ihmettelin sitä makkarakeiton tuoksua nenässäni. Kunnes tajusin, että koko keiton loppu oli jäänyt yöksi lämpimään ja minulla oli kattilallinen biojätekamaa. Nyyh.

Torstaisin käyn työkaverini kanssa uimassa ja vesijuoksemassa. Keskiviikkona ihmettelin, että mihin olen laittanut uimapuvun kuivamaan, kun en löydä sitä. Uimakassi oli tyhjänä, mutta kuivaustelineen vierestä löytyi muovikassi. Heti tiesin, että oli tullut joku keskeytys ja uikkari on ollu melkein viikon kassissa homehtumassa. Se on ainoa kelvollinen uikkarini ja meinasin tikahtua harmiin. Tikahtuminen olisi ollut ennen aikaista. Uikkarini tuoksui ihanasti kesäiseltä niityltä. Melkein täysi kampaamosta ostettu shampooni oli valunut muovikassiin viimeistä tippaa myöden.

Viime viikonloppuna tulin ihan varmuuden vuoksi kurkanneeksi kuopuksen passia. Tarkistusoperaatiohan oli sinänsä tarpeeton, koska aivan selvästi muistan, kuinka uusin passejamme Arabiemiraattien reissua varten vuonna 2014. Hämmästys oli suuri, kun kuopuksen passi olikin mennyt vanhaksi. Minun ja kuopuksen yhteinen reissu on jo ihan nurkan takana. Ainoa varattava aika löytyikin sitten Porvoosta. Kävimme tekemässä koejonotuksen Vantaalla ja meitä onnisti. Uusi passi odottaa enää hakijaansa. Passin noutoa en saa sössiä!

Olisihan jo tästä kuvastakin pitänyt tajuta, että ei vastaa lähimainkaan ekaluokkalaista

Normisettiä lienee se, että kirjaston kirjat ovat taas myöhässä ja yksi lapsi kulkee talvikengissä, koska alkukevääksi ajattelemani sisälenkkarit ovat mystisesti kadonneet. 

Jos joku meni putkeen, niin se oli myyjäisurakka. Esikoisen luokan tavoitteena oli myydä lähemmäs 400 munkkia, mistä luonnollisesti seurasi vanhemmille leivontahommia. Hra Kepposen kanssa ostettiin pakastemunkkeja, joita lämmitetään 2-3min uunissa ja kieritellään sokerissa. Täytyy todeta, että lämpöisinä nuo Vaasan munkit olivat oikein hyviä. Voi olla, että joudumme ostamaan vielä yhden pussin lisää kotiin.

Vappusuunnitelmanamme on lähteä ystäväperheen kanssa Ullanlinnanmäelle vapunpäivänä. Hiukan kuohuvaa ja pikkuevästä ja toivottavasti kivaa säätä! Tänään vappuaattona ajattelin rentoilla sekä väistellä Game Workshoppiin minifiguurihommiin joutumista parhaani mukaan :)

Hauskaa vappua!

30 munkkia lähdössä koululle myytäväksi

Vuokatin plussat ja miinukset

Palaan vielä pääsiäiseen ja lomaamme Vuokatissa plus/miinuslistauksen muodossa. Vuokatista voisi todeta, että se on erittäin hyvin hoidettu perheille soveltuva lomakohde runsaine oheispalveluineen. Paras oheispalvelu on ehdottomasti Angry Birds Activity Park. Suomen tylsimmän kylpylän tittelin puolestaan nappasi Katinkullan kylpylä.

Rinteet
+soveltuu koko perheelle
+rinteissä mukavasti pituutta Suomen oloihin
+hyvä hissikapasiteetti
-kaikki rinteet loivia, itse kyllästyisin muutamassa päivässä (siksi hiihto on hyvää vaihtelua)
-rinneravintolan ruoka ei vastannut odotuksia, ei edes pizza

Ladut
+kattava ja huollettu latuverkosto
+Nuasjärven jäällä on kiva hiihdellä lasten kanssa

Majoitus
-en löytänyt majoitusta, josta olisi päässyt suoraan rinteeseen
+paljon vaihtoehtoja

Valitsimme majapaikaksemme Vuokatti Suitesin. Huoneistoissa oli kaksi makuuhuonetta parivuoteineen ja kahdelle sai nukkumapaikat vuodesohvasta. Huoneisto oli toimiva, hyvin varusteltu ja tyylikäs sisustukseltaan. Iso parveke järvelle päin. Ovet toimivat sähköisillä numerolukoilla. Huoneiston outous oli saunassa oleva kyltti, että kiuasta saa pitää päällä 2t/vrk ja sitä etävalvotaan. Me emme ole saunaihmisiä, joten mahdollinen rajoite ei meidän saunomistamme haitannut.

Kaupat
+kaksi isoa, hyvin varustelua ruokakauppaa. Normaalihinnoittelu

Angry Birds puisto
+paljon tekemistä
+suurempikin kävijämäärä mahtuu puistoon
+erinomainen ruoka Robson's ravintolassa
+siistiä
-vähäisiä jonoja esim. pesäpallokentälle

Pojat tykkäsivät ihan hirveästi!

AB puistossa tuli hiki ja posket hohtivat punasina vielä ruuan saapuessa pöytään :)

Niin herkullinen burger

Katinkullan kylpylä
-aivan liikaa asiakkaita
-vain yksi pieni vesiliukumäki ja hirvittävä jono
-hankalat pukeutumistilat
-jono suihkuihin
-ei juuri mitään lapsille esim. villi virta, hyppypaikka tai aaltokone
+paljon vesihierontapisteitä
+tilava kuntouintirata
+ulkona savusauna
Kylpyläkäynti oli reissun ainoa pettymys.

On vaikea valita, että oliko tämä auringonlasku suosikkihetkeni vaiko revontulet

Vuokatti oli ehdottomasti ajovaivan arvoinen kohde! Tykkäsime todella paljon. Toisaalta, nyt kun se on nähty, en tiedä tuleeko sinne vielä palattua. Angry Birds puiston vuoksi pojat varmasti istuisivat ajomatkan vielä uudestaankin, mutta oma mieleni halajaa pidempiin mäkiin. Lappiin saakka ei ajokunto eikä etenkään poikien autossa istumiskunto riitä. Budjetti ei taida taipua Lappiin lentämiseen, mikä hämmästyttävää kyllä näyttää olevan saman hintaista ellei jopa halvempaa kuin perheemme autojunapaikat makuuvaunuilla. Ehkäpä Vuokatti on meidän seuraavakin talvilomakohteemme. Toisaalta Himoksella ihastuimme kovasti koirasafariyritykseen ja ulkoporeammeeseen ja reilun kahden tunnin ajomatka on luksusta.

Mitä laskettelukohdetta suosittelisit meille?

Laatuaikaa

Lauantaina vietin äiti-poika-aikaa kahdestaan keskimmäisen kanssa. Olimme jälleen Kampin Game Workshop kaupassa. Viimeksi olimme siellä kaksi viikkoa sitten maaliostoksilla. Tällä kertaa maalasimme pojan miniatyyrihahmoja ja saimme siihen lisäopetusta. Tämäkään ei ole harrastus, joka minua erityisemmin kiinnostaisi, mutta ukkojen maalailu menettelee. Parasta hommassa on tietenkin se, että poika on siitä niin liekeissä ja hän myös arvostaa maalausseuraani korkealle. Äiti saa aina parhaat taistelijat maalattavaksi :)

Harrastuksena miniatyyrihahmot ovat paljon montaa muuta pelaamista parempi. Pelaamisen lisäksi niihin liittyy kädentaidot, keräily ja hahmojen ja sääntöjen opiskelu. Hahmot täytyy itse koota ja maalata. Maalaus ei ole mikään pikkujuttu vaan se vaatii taitoa ja etenkin kärsivällisyyttä. Lauantaina vietimme neljä tuntia Game Workshopissa, sinä aikana maalasimme yhteensä 7 rottaa ja aarnikotkan. Poika ehti pelaamaan maalauksen välissä kaksi vartin pikapeliä, mutta muun ajan poika maalasi ja opetteli uusia maalaustekniikoita.

Maalauksen jälkeen kävimme syömässä Zetorissa. Vasta ravintolassa keskimmäinenkin havaihtui siihen, että emme olleet syöneet, juoneet tai käyneet vessassa melkein viiteen tuntiin. Ruoka Zetorissa ei ollut mitenkään kummoista, mutta nälissämme söimme lautaset aivan tyhjäksi. Olisin kuvitellut Zetorin sisustuksen tekevän poikaan vaikutuksen, mutta hänestä oli outoa eikä miellyttävää, että kaikenmaailman vanhat romut tuodaan ravintolaan. Minua traktori baaripöytänä jaksaa aina hymyilyttää, mutta muusta rekvisiitasta olen poikani kanssa aivan samaa mieltä ;)

Keskimmäiselle lohikeittoa. Alkupala keittoannos oli juuri sopivan kokoinen.

Minulle muikkuja

Varovaisesti arvioiden minulla meni pojan pohjatöiden jälkeen ainakin neljä tuntia aikaa kaikkiaan aarnikotkan maalaukseen. Tässä tälläisia pimeitä yökuvia sain pojan uudesta aarteesta.

Yön pimeydessä hiipii rotta-armeija

Toiminnan täyteinen päivä jatkui esikoisen ja kuopuksen uinneilla ja vaarilla vierailulla. Vaari onneksi tankkasi lapsenlapsensa ja tyttärensä mahat täyteen maailman parasta pannukakkua. Niin ja minulle vahvaa kahvia.

Illalla tuuletin aivoja pienellä kävelyllä ja nautin yön ja hiljaisuuden lasketumisesta kaupunkiin. Joutsen lipui ohitseni ja usva alkoi kerääntyä merelle ja kiemurrella sieltä viereiselle pururadalle. Olisin voinut ihailla illan pimenemistä pidempäänkin ellei lämpötila olisi laskenut nollaan ja varpaani alkaneet jäätyä pikkukengissä. Aikamoinen päivä, huitelin pitkin pääkaupunkiseutua melkein 10 tuntia. Ei ihme, että sunnuntai meni vaan rentoillessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Nyt ärsyttää...

Se on ehkä keski-ikäistymisen merkki, että niin moni asia yhteiskunnassa ärsyttää. Vai olenko kenties paalamassa takaisin nuoruuteen?

Aloitetan kevyemmästä päästä. Olen korviani myöten täynnä fitness-buumia. Minut voi toki leimata kateelliseksi röllykkämahaiseksi keski-ikäiseksi. Vaikka olisinkin sitä, en silti ymmärrä, kuinka tärkeää vartalosta tai sen osista on ihmisille tullut. En pysty ymmärtämään sitä, että yhä useamman ihmisen ajatukset täyttyvät siitä, että kuinka saa pakaransa mahdollisimman pyöreäksi. Arvostan terveydestä huolehtimista korkealle ja siihen kuuluu tärkeänä osana liikunta, mutta en arvosta nykyistä ulkonäkökeskeistä tyyliä.

Kehuskellaan kuinka erilaiset "fitnessit" ovat juuri se paras elämäntapa ja kuinka se täyttää koko elämän. Herrajumala eikö nuorilla ihmisillä ole mitään muuta ajateltavaa kuin oma kroppansa? Tai että tuliko syötyä tarpeeksi proteiinia? Miksi ne perinteiset tulevaisuuden suunnitelmat eivät kiinnosta? Alkaen siitä, että pitäisi opiskella jotain ja hankkia ammatti sen täydellisen perseen sijasta? On ihan ok olla erottamatta miljoonaa miljardista, tietämättä yhtään hallituksen jäsentä tai BKT:tä, olla lukematta yhtään kirjaklassikkoa, jos vaan kroppa näyttää hyvältä.

Olen kuullut, että useat nuoret miehet fanittavat Bull Mentulaa. Seriously? Mies näyttää kaikkea muuta kuin terveeltä. Kun Bull esiintyy televisiossa tuijotan häntä kauhunsekaisesti, että kai tuolla kaverilla juuri nyt otsasuoni poksahda ja kuolo korjaa pois. Siis ainoastaan katson Bullia, olen jo oppinut, että suusta ei tule juuri mitään kuuntelemisen arvoista sellaiselle henkilölle, jota ei kiinnosta, että mistä kohtaa lihas ei erotu tarpeeksi hyvin. Naistenlehden syväluotaushaastattelusta mieleeni syöpyi, että Bullin kanssa on vaikea esim. matkailla. Kävely ei onnistu, koska reidet hankaavat toisiinsa niin pahasti, että Bull tulee kipeäksi. Mitä tuollaisessa on tavoittelemisen arvoista?

Minä varmaan elän väärällä vuosisadalla. Olisin sopinut paremmin sinne Leinon ja Edelfeltin aikaan jolloin arvostettiin sivistystä enemmän kuin ahteria. Tai edes 60-70-luvulle koulujärjestelmän uudistamisen aikaan. Minä en näe siinä mitään kiinnostavaa saatikka kunnioitettavaa, että joku onnistuu muokkaamaan itselleen hyvän pyllyn.

No miksi tämä sitten ärsyttää? Kai jokainen saa käyttää aikansa ja energiansa mihin haluaa ja huonompiakin kohteita on kuin fitness. Siksi, että mietin millaisen kuvan annamme nuorille tytöille (tai pojillekin) elämästä ja tavoitteista? Mikä on elämässä tärkeää? Haluammeko kasvattaa heistä sivistyneitä, pohdiskelevia, omia arvojaan rakentavia, itseään ja toisiaan kunnioittavia vai maanisesti hiilareita laskevia salihirmuja? Onko elämässä tärkeää, että lihakset näkyvät vai olisiko kuitenkin monta muuta taitoa tai ominaisuutta, johon kannattaisi panostaa ensin? Haluatko nuorellesi hyvin kurinalaista, normaalielämää sotkevaa harrastusta, jonka pääasiallinen tavoite on hankkia ihailua vartaloa kohtaan? Opetatko hakemaan ihailua ulkoisilla avuilla?

Se, että fitness-personaat saavat jatkuvasti lisää media-aikaa ja -tilaa, vaikuttaa varmasti nuorten ja erityisesti tyttöjen omakuvaan ja käsityksiin tavoiteltavista asioista. Valitettavasti kuva näistä fitness-persoonista on jäänyt varsin yksiulotteiseksi. Se voi toki olla median vika, mutta karrikoiden sanottuna julkisuuskuva on kropan treenausta ja jonkun puolisona/tyttöystävänä olemista. Nainen määrittelee itsensä jonkun miehen kautta tai pakaroidensa pyöreyden kautta. Minä olen kasvanut aivan erilaisiin arvoihin.

Varmasti fitness-buumi on tuonut paljonkin hyvää mukanaan, moni on saanut kipinän fyysisesta kunnostaan huolehtimiseen. Minusta tällä hetkellä parasta, mitä voisi buumille tapahtua olisi uudenlaiset keulakuvanaiset. Sellaiset joilla olisi koulutusta, ammatti ja muitakin kiinnostuksenkohteita kuin treenaus. Sellaiset naiset, jotka liikkuvat pitääkseen itsestään huolta, jaksaakseen enemmän ja voidakseen hyvin, eikä pakaran täydellisyydellä olisi mitään väliä.

Alalle tekisi myös hyvää, jos personal trainereiden koulutus yhtenäistettäisiin ja alalle tulisi jonkun riippumattoman osapuolen antamaa koulutusta ja tutkintoja. Nythän minkä tahansa kaupallisen toimijan muutaman viikon koulutuksella voi julistautua alan ammattilaiseksi. Minä voisin perustaa KuntoKepposen ja alkaa kouluttamaan personal trainereita. Haluan todeta, että minusta alalla on toimijia, joiden malli on lähes identtinen verkostomarkkinoinnin kanssa. Myydään koulutusta, jotta seuraava taso voi myydä koulutusta ja palvelua. Jää hiukan epäselväksi, että minkälaista palvelua se ketjun viimeinen lenkki oikeasti saa ja miten sen laatua mitataan. Varmasti monella on hyvä osaaminen ja työmoraali, mutta itse erilaisia kuntoutusmuotoja polveni kanssa kiertäneenä olen kuullut liian monta tarinaa jopa leikkaushoitoon johtaneista treeniohjelmista.

Mitä mieltä olet fitnessbuumista? Hyvä vai huono vai molempia?

Ärsytyslistani kärjessä ovat hallituksen esityksen naurettavat nippeliviilaukset työllisyyden lisäämiseksi sekä yleiseurooppalainen kädettömyys tunnustaa, että islamitaustaisten maahanmuuttajien integroinnista nykyiset toimenpiteet eivät ole riittävät ja ainakaan tavallisen kansalaisen näkökulmasta tietojärjestelmiä ei käytetä riittävän tehokkaasti potentiaalisesti radikaalisoituneen väestön liikkumisen tarkkailuun tai jopa liikkumisen rajoittamiseen. Ehkäpä avaan sanaisen arkkuni näistäkin aiheista..

Paasauksesta huolimatta erinomaista viikonloppua!

Jyväskylän seudun nähtävyydet

Vuokatin reissumme paluumatkalla yövyimme Jyväskylässä. Jyväskylä on jäänyt minulle hyvin vieraaksi kaupungiksi ja kaikki sen nähtävyydet Alvar Aallon rakennuksia lukuunottamatta olivat näkemättä. Poikia varten valitsin Suomen Ilmavoimamuseon ja itseäni varten UNESCON maailmanperintölistalle kuuluvan Petäjänveden puukirkon. Kirkko on säännöllisesti auki ainoastaan kesäkaudalla, mutta oppaalle sopi tulla näyttämään kirkkoa toivomamani päivänä.

Tikkakoskella sijaitsevaan ilmavoimamuseoon varasimme yksityisopastuksen. Siellä olisi myös mahdollista päästä kokeilemaan lentosimulaattoria, mutta pojat ovat siihen vielä liian pieniä. Minusta ja Hra Kepposesta opastus oli varsin mielenkiintoinen ja se antoi hyvän katsauksen ilmavoimien kaluston kehitykseen. Pojilla keskittymiskyky herpaantui puolen tunnin jälkeen ja yleisen hölmöilyn ja ympäri juoksun jälkeen pojat siirtyivät kahvilaan. Jäätelöt kestivät sekä pojista että vanhemmista aivan liian vähän aikaa ;)

Lapset on huomioitu kivasti museossa. Siellä on peräti kolme ohjaamoa, joihin pääsee sisään ja nappulapaljoutta saa vapaasti räplätä. Tässä kohtaa pojat innostuivat uudelleen museosta. Ulkona olisi ollut vielä lisää koneita nähtävillä, mutta meillä alkoi jo olla kiire kotiin päin.

Suosittelemme museota koko perheen kohteeksi. Meistä opastettu kierros sopii lähinnä aikuisille tai erityisesti ilmailusta kiinnostuneille lapsille.

Petäjäveden puukirkko kuuluu niihin paikkoihin, jotka olen halunnut nähdä. Olimme paikalla harmaana iltana ja ehdimme tutustua kirkkoon juuri ennen pimeää. Ankeasta säästä ja vähenevästä valosta huolimatta kirkko oli hieno kokemus. Voin kuvitella kuinka kaunis kesäsää kruunaisi vierailun.

Kirkko on rakennettu 1764.

Kirkon upein osa on ehdottomasti kattorakenteet.

Upea kupoli, sieltä voi bongata rakennusvuoden 1764 sekä rakentajien nimikirjaimet

Kirkon jännittävin paikka olisi ehdottomasti ollut salakäytävä, joka kiertää kirkkoa kupolin ja seinän risteyskohdassa. Kuulemma vielä 60-luvun lapset ovat päässeet juoksentelemaan salakäytävää pitkin ennenkuin se turvallisuussyistä suljettiin. Olisipa ollut todella jännittävää päästä salakäytävään.

Oletettavasti kuvassa näkyvän levennyksen päällä kulkee salakäytävä

Jyväskylä ei minusta matkailullisesti kuulu maamme kärkikastiin, mutta kivoja kohteita sieltäkin löytyi ja näkemättömiä kohteita riittää vielä seuraavillekin vierailuille.

Menetetty viikonloppu

Yksi elämän pienistä ärsyttävistä jutuista on viikonloppuna ja lomalla sairastelu! Tämä on lyhyen ajan sisään jo toinen viikonloppu, mikä menee sairastellessa. Heräsin lauantaiaamuna flunssaan, enkä päässyt koko päivänä ylös sängystä. Kyseessä voi toki olla huono tuuri tai sitten hektisellä työputkella on oma osuutensa siihen, että kevät on alkanut pahasti puolikuntoisena.

Arkipäivät menevät yhdessä hujauksessa ohitse. Olen joutunut Kehä I korjauksista johtuen ruuvaamaan jälleen töihinlähtöaikaa aikaisemmaksi, eli 6:45. Ennen klo 6 tapahtuvat aamuherätykset ovat pahasti luontaista rytmiäni vastoin, mutta se on ainoa tapa saada arki edes jotenkin sujumaan. Arki on ollut sen verran tiukkaa, että koko ajan jää kotihommia rästiin. Sairaana ei huvittaisi noiden rästien purkaminen yhtään.

Viikolla olin yhden päivän työnantajan järjestämällä kurssilla. Siihen kuului keskellä päivää ulkoilua sekä rentoutushetki. Varsinaista luksusta! Ulkoilussa sai painella kovempaa kävelyreitteja sauvojen kanssa tai kuljeskella rantaa pitkin ihailemassa kevään saapumista. Maisemien takia valitsin tietenkin jälkimmäisen.

Tämä kuva on otettu aamulle 7:55. Lämmintä oli +2 ja mereltä tuuli. Olin jäässä hetkessä.

Päiväulkoilun aikana aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja tuulensuojaisissa paikoissa olisi voinut luopua takistakin.

Kävimme Hra Kepposen kanssa koestamassa Hesarin Nyt-liitteen mielestä Suomen parhaimman kiinalaisen ravintolan Chengdun. Tämä varsin askeettisen näköinen ravintola sijaitsee Kulosaaren ostarilla.

Chengdua on kehuttu siitä, että he tarjoavat ns. alkuperäistä kiinalaista ruokaa ja heillä on erikoisempiakin annoksia ruokalistallaan. Moni ruoka oli merkattu 2-3 chilin kuvalla. Koska vatsani ei välttämättä kestä kovin tulista ruokaa, valikoima supistui. Eli tulisen ruuan ystävälle löytynee paljon sopivia annoksia. Päädyimme tilaamaan kanapataa Xinjiangin tyyliin sekä teppanyakia naudanlihalla.

Edessä teppanyaki, takana kanapata. Kanapadassa oli sopivasti potkua.

Annokset olivat kyllä varsin erilaisia useimpiin kaupungin kiinalaisiin ravintoloihin verrattuna. Se sellainen kiiltävä runsas kastike loisti poissaolollaan :) Annokset olivat maukkaat, mutta eivät mitenkään mieleenpainuvat tai kaupungin muusta tarjonnasta erityisesti erottuvat. Hintatasoltaan Chengdu on montaa muuta paikkaa kalliimpi. Lasku annoksista ja yhdestä cociksesta oli 35,8€. 

Helsingissä on paljon kivoja kiinalaisia ravintoloita, mutta mikään ei ole päässyt lähellekkään kalifornialaisen tavallisen kortteliravintolan moo shu porkia tai hunan chickeniä. Vielä yli 20 vuoden jälkeen muistelen noita annoksia haikeudella :)

Minä palaan takaisin sänkyyn, nauttikaa te muut sunnuntaista!

Helppo ja herkullinen parsapasta

Aloitimme viikonloppuna parsakauden. Parsa kuuluu suosikkiherkkuihini. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että suosikkiherkkujeni lista on aikamoisen pitkä, mutta parsa on pitkän listan kärkikastia. Toinen parsanipuista jäi viikonloppuna käyttämättä ja halusin tehdä siitä jonkun helpon arkiruuan.

Reseptini perustaksi valitsin Hesarissa olleen parsapastan. Ohje oli mukavan yksinkertainen. Vähensin sitruunamehun määrää radikaalisti, koska vatsani ei siedä sitruksia. Tuoretta valkosipulia ei ollut kotona, joten piti tyytyä kuivattuun murskaan. Sen sijaan kotona oli pinjansiemeniä ja lisäsin ne reseptiin.

Ainekset: nippu vihreää parsaa, tagliatellea, oliiviöljyä, parmesania, sitruunamehua, suolaa, mustapippuria ja valkosipulia

Homma meni suunnilleen näin:
1. Kuori parsa perunankuorimaveitsellä ja leikkaa 2-4cm tyvestä pois. Pilko parsa valmiiksi.
2. Keitä sopiva määrä tagliatelleä ja toisessa kattilassa parsa. Parsan keittoaika riippuu paksuudesta, 4-6min on hyvä arvio. Parsa kannattaa ottaa pois kiehumasta, kun siinä on vielä purutuntuma jäljellä.
3. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla. Tämä on tarkka homma, koska ne kärvähtävät hetkessä.
4. Sekoita keitetyn pastan joukkoon sitruunamehua. Minä käytin n. 2rkl.
5. Sekoita keitetyn pastan joukkoon oliviiölyä n. 2rkl ja pinjansiemet ja mausteet
6. Sekoita keitetyt parsat
7. ripottele annoksen päälle haluamasi määrä (=runsaasti) parmesania.

Todella helppoa ja maukasta.
Hätäiseen ehdin nappaamaan kuvan pastasta. Annokseni meinasi kadota parempiin suihin ;)

Makaroonilaatikkokansalainen halusi maistaa lautaseltani ja minun piti pitää puoleni, jotta ei käynyt niin, että minulle olisi jäänytkin pelkästään annos makaroonilaatikkoa. Pasta siis maistui esikoisellemme, vaikka parsan poika arvioi "tätä voi syödä", mutta selvästi lapsille voisi tarjota parsapastaa ilman parsaa :)

Parsasta olen postannut aikaisemminkin, kevään 2012 parsa-annoksia löytyy täältä.

Löytyykö muita parsafaneja? Mikä on suosikkiparsareseptisi?

Hetkessä: kukista kummituksiin

Viime viikkoon mahtui kaksi Hetkeä.

Hetki-projektinhan käynnistin melkein kaksi vuotta sitten
"Itse lähden tavoittelemaan arkea, johon mahtuu säännöllisesti hetkiä itselleni. Hetki voi vaikka olla termoskahvit luontopolulla, viiden ruokalajin illallinen, hyvä elokuva, uusi kahvila, treffit miehen kanssa, ystävien kokoontuminen tai se ensimmäinen hiuslakka, joka pitää lupauksensa. Hetki on minulle itselleni, aikuisen naisen makuun."

Sunnuntain Hetki oli vierailu Kevät 2016 messuilla. 

Messut olisivat ehkäpä muuten jääneet väliin, mutta onnekkaana voitin Satulinna-blogista liput. Kiitos Tuija! Lauantaimessuilu jäi väliin ja vietinkin lauantaita yhden hyvin määrätietoisen pojan kanssa Kampin Game Workshopissa *huoh*. Sunnuntainakin messuilu jäi aika viime tinkaan, minkä takia rakennus/sisustuspuoli jäi kokonaan katsomatta, mutta pihajutut olivatkin päälimmäisenä mielessäni. Minusta parasta messuissa on se kukkaloisto!

Muutamia kivoja ideoita tuli tallennettua. Minipuutarha lasipurkissa jäi mieleeni parhaiten. Hyväksi kakkoseksi kiilasi mehikasvikuppikakut, eli punaisiin kakkuvuuan näköisiin purkkeihin oli istutettu erilaisia mehikasveja ja pienet ruukut oli aseteltu kerrosvadille. Nytpä olisi syytä bongata joltain kirpparilta edullinen kerrosvati terassin pöydälle :)

Viime tingan messuilussa oli yksi erinomainen puoli. Ostoksia saattoi tehdä alennettuun hintaan. Viime vuodesta opin kuitenkin sen, että minun aikataulullani ja puutarhanhoitoinnokkuudella, kukkia pitää ostaa silloin kun uskon saavani ne saman tien maahan. Pysyttelin siis varsin maltillisissa ostoksissa. Jaloneilikka ja iso leikkokukkakimppu oli yhteensä 15€. Viime elokuussa jäimme ilman Opan savustusastiaa keskimmäisen harmiksi. Meinasimme jäädä ilman sitä nytkin, mutta saimme mukaamme sopuhintaan mallikappaleen. Onneksi oli Hra Kepponen mukana kanto-orjana ;)

Viikon ehdoton kohokohta oli Oopperan Kummitus. Liput hankin jo puoli vuotta sitten, kauden viimeiseen näytäntöön on vielä jonkin verran lippuja jäljellä. Koko tuotanto oli ihan nappisuoritus, lavastus ja puvustus olivat jälleen tyrmäävän hienot. Tämä sopii hyvin sellaisellekin katselijalle, joka ei täysimittaisesta oopperasta innostu. Esitys on musiikiltaan hyvin vaihtelevaa ja varsin viihdyttävä. Paras Suomessa näkemäni musikaali!

Kuvalähde: http://oopperabaletti.fi/

Hra Kepposelle naureskelin, että Ooppera saisi kehittää jonkun selfie-paikan, kun muuten innokkaalle elämänsä dokumentoijalle jää reissusta kuvaksi käsiohjelman kansi tai leivoskahvit :D

Näillä Hetkillä pitäisi nyt jaksaa painaa toukokuun puolelle. Työkiireet eivät ole vieläkään helpottaneet ja keskimmäinen odottelee jo kiihkeästi synttäreitäänkin.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ruokaviikko

Helmikuussa keräsin ihan tavalliselta arkiviikolta ruokakuvia ruokaviikkopostausta varten. Kuvat ovat hetken marinoituneet kansiossa, mutta nyt päätin rykäistä, kun ehkä vielä muistan, että maistuiko ;)

Maanantai
Uuniperunoita kahdella eri täytteellä.

Viikonlopun vohvelikesteistä jäi lohi- ja savuporotäytettä ja loput söimme uuniperunoiden kanssa. Oli muuten ihan näppärä tapa järjestää tarjoilu 9 hengelle. Tein kaksi taikinaa vohveleita varten, toisen suolaisena. Yhteen suolaiseen täytteeseen tuli graavilohihakkelusta, tilliä, sitruunaa ja maustamatonta tuorejuustoa. Toiseksi savupororouhetta ja tuorejuustoa. Makeille hilloa, kermavaahtoa, jäätelöä ja marjoja.

Tiistai
Spagettia ja jauhelihakastiketta. Vähintään kerran viikossa meillä on jauheliharuoka. Aikuiset saattavat syödä jotakin muuta. Jauhelihakiintiö on niin täynnä *syvä huokaus*

Lisukkeena pakasteesta kukkakaali-parsakaalimix. Kilohintaa tulee kasviksille, mutta näppäryys houkuttelee. Pussi mikroon ja 1min 30s. ja kasvikset ovat valmiit. Spagettina käytän aina täysjyvää.

Keskiviikko
Tiikerirapupasta. Helppoa ja nopeaa. Kastikkeen teen paseeratusta tomaatista, chilistä, sitruunamehusta, mustapippurista, suolasta ja ketsupista. Jos olen viitseliäs niin irrottelen kuoret, mutta välillä kippaan tiikeriravun pyrstöt sellaisenaan pakastepussista kastikkeeseen. Nopea lämmitys ravuille, ei kiehuttamista. Kaveriksi täysjyväspagettia.

Torstai
Pihvit. Lapsille valmistimme makaroonilaatikon. Esikoinen syö pihviä, mutta pienemmät eivät suostu edes maistamaan.

Perjantai
Pikalasagne. Jaahas meille aikuisille viikon toinen jauheliharuoka ja lapsille kolmas. Pikalasagne maistuu aina. Se vaatii kaverikseen raikkaan salaatin. Tarjoilen sen yleensä ananassalaatin kanssa, jossa siis yksinkertaisesti keräsalaattia ja säilykeananasta. Eli pikalasagne ja pikasalaatti :)

Pikalasagnen ohje on jo blogissani, mutta tässä vielä kertaus. Lasagneen käytetään perinteisen lasagnelevyjen sijasta tortilloja.
1. Paista ja mausta jauheliha.
2. Laita kattilaan vähintään 500g paseerattua tomaattia, mausta pippurilla, suolalla, valkosipulilla ja ketsupilla. Lisää purkillinen ruokakermaa ja anna porista hetki. Lisää jauheliha.
3. Kokoa lasagne. Laita alimmaksi kastiketta ja juustoraastetta, sitten tortilla. Sitten taas kastiketta ja juustoraastetta. Itse käytän joka toiseen kerrokseen kaksi tortillaa jne. Päälimmäiseksi tulee kastike ja juustoraaste. Juustoa kannattaa laittaa kevyesti tai ruuasta tulee muuten hirveän raskasta.
4. Paista uunissa, 225 astetta ja 20-30min.

Puolet lasagnesta katosi sillä välin kun etsin kännykkääni :)

Lauantai
Sushia kauppakeskuksessa. Mitäköhän muu perhe söi :D Varmaan sen makaroonilaatikon loput...

Sunnuntai
Kanaa ja sataykastiketta. Rakastan sataykastiketta. Tällä kertaa halusin tehdä oikein paksun kastikkeen, jotta sitä olisi helppo annostella yhtä paljon kuin kanaa. Lapset söivät kanapihvinsä Knorrin pussista tehdyn currykastikkeen kanssa, satay ei maistunut edes esikoiselle. Ei hätää, minä imuroin kaiken :)

Kokkailuinspiraationi on ollut kadoksissa pitkään. Eilen Hra Kepponen laittoi parsaa ja heräsi pieni kipinä "parsaviikkoon" eli huhti-toukokuussa voisin kokkailla parsaa ja tehdä parsaviikkopostauksen.