Liikaa vauhtia

Yleensä tammikuu on vähän tylsä kuukausi ja samoin melkein helmikuun alkukin. Nyt on vauhtia, mukavia juttuja ja yllättäviä epämiellyttäviä käänteitä ollut jo aivan liikaa. Sunnuntaina mietin, että nyt pitää ajaa vauhtia alas.

Mutta hetkeksi vielä raportoimattomiin vauhtikohtiin. Tammikuussa olin työn puolesta seminaarissa, joka jatkui KlausK:ssa tarjotulla illallisella ja stand up esityksellä Aleksanterin teatterissa. Stand up on vaikea laji. Illan aloitti Tommi Mujunen, joka sai hartiavoimin lämmitellä aika jähmeää yleisöä. Illan päätti Jaakko Saariluoma, joka oli aivan älyttömän hauska. Aion mennä joskus uudestaankin katsomaan stand upia. Kiva kokemus!

Illallisena oli välimerellinen buffet, jonka lohipastrami oli mielettömän hyvää.

Pääruokana oli ylikypsää possua pekoni-sipulikastikkeessa.

Lapset ovat aloittaneet myös laskettelukauden. Keskimmäinen ja kuopus käyvät laskettelukoulua Talmassa. Sunnuntaina oli minun vuoroni kuskata poikia. Olin sunnuntaiaamuna väsynyt passiepisodistani ja raskaasta paluumatkasta, enkä olisi jaksanut lähteä. Kylläpä raitis ilma teki hyvää! En ollut itse suksilla, mutta olin katsomassa poikien harjoituksia. Kuopus oppi sunnuntaina tekemän siistejä aurakäännöksiä. Keskimmäinen on lasketellut aikasemminkin, joten hänelle opetellut asiat ovat jo tuttuja.

Hiihtokoululaisia

Vauhdin hurmaa on koettu myös päiväkodin jäisellä pihalla. Kuopus haluaa haettaessa esitellä uudet laskutyylit :)

Melkein kokonainen työpäivä paloi siihen, että hain itselleni expresspassin. Toki olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että lentokenttä on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, joten expresspassi on aivan mahdollista hakea. 

Yhden päivän suhasin Hollannissa. Koneeni oli reilusti etuajassa, mutta silti myöhästyin junasta. Story of my life on viime päivinä ollut kulkuvälineistä pois jääminen :( Amsterdamissa alkoi jotkut messut ja jonot junalippuautomaateille olivat aivan järkyttävät. Suurimmalla osalla asiointi automaatilla kesti vielä tuskaisen kauan. Onneksi emme olleet tiukalla aikataululla liikkeellä. Ehdimme juoda rauhassa kahvit ennen tapaamista.

Kuvaan mahtui vain vajaa puolet jonosta

Hollannissa aina jaksan hämmästellä kanavajärjestelmää. Alla on oiva esimerkki siitä. Parkkipaikka on kanavan vieressä, mutta muutaman metrin sen alapuolella. Pitää kiivetä portaat ylös, jotta pääsee kanavanrantaan. Työkaverini ajaa aina Hollannissa navigaattorilla ja etenkin näillä nurkilla kyttään navia silmä tarkkana. En tiedä saako missään muualla maailmassa ohjeita, että käänny tielle, joka menee 5m merenpinnan alapuolella :)

Cappucino ja kanavanäkymä

Päivän Eurooppakeikat ovat työmatkustamisen tuskakategoriaa. Lennot lähtevät viimeistään klo 8, usein jo klo 7 paikkeilla. Parhaimmillaankin lähtö kotoa on hiukan ennen 7. Paluulennot tulevat takaisin siinä klo 23 paikkeilla. Kotona olen yleensä puolilta öin. Päivän olen viettänyt notkuen lentokentällä, istuen koneessa ja yleensä vielä lisäksi junassa/bussissa/taksissa, toimistolla valmistautuen tapaamiseen, tapaamisessa ja päälle jälleen juna/bussi/taksi+lentokone ja odottelut. Päivä menee yleensä kahvin ja epämääräisten sämpylöiden voimalla. Hyvällä tuurilla paluumatkalla kentällä ehtii syömään jonkun rasvaisen pizzapalan tai nahistuneen salaatin riistohintaan. Nykyisinhän sen varaan ei voi laskea, että lennolla saisi jotain ruokaa :(

Tässä päivän ateriani:

Ehdimme syödä asiakkaan toimitilan kahvilassa juuri ennen sulkemista. Jäljellä oli kalkkunapatonkeja ilman voita (miksi ilman voita/margariinia??) ja jugurttia.

Kanavoileipä. Ilman voita :) sen sijaan oli rutkasti Dijon-sinappia.

Näin kehnoja eväitä piti täydentää pähkinämarjapatukalla, suklaapatukalla ja cociksella. Aikaa olisi ollut ostoksiinkin ja vakaassa harkinnassa oli hollantilaisten puukenkien malliset huopaiset sisätossut :D mutta koska meillä ei kukaan käytä tossuja, niin palasin sitten järkiini. Vaikka hauskat nuo oranssit töppöset olisivat olleet.

Oranssit ovat huopaa

Nyt siirryn hitaampaan elämään. Poteroidun toimistolle ja kotiin. Harrastan ainoastaan kävelyä ja ehkä hiukan talvilajeja. Poteroitumista edes auttaa se, että Hollannin reissulla minulle puhkesi flunssa. Tänään olen viettänyt petipäivää.

Tien päällä

Tämä on kolmas työreissuni tänä vuonna ja toinen, joka on samaan aikaan miehen reissun kanssa. Asioilla on varsin outo taipumus kasaantua :(

Pelastuspartio mummi ja isotäti ovat rientäneet avuksemme. Ihanat! Minulla on onneksi vain kahden päivän keikka.

Tämän keikan tiesin jo etukäteen sellaiseksi työläämmän puoleiseksi, jolla huvien osuus jäänee lähes nollaan. Tänään olen lentänyt, junaillut ja kiskaissut kolmioleivän lounaaksi kioskilla ennen asiakkaan tapaamista, tavannut asiakasta, valmistellut toimistolla seuraavaa tapaamista ja juuttunut erittäin pahaan liikenneruuhkaan. Sellainen 14 tunnin setti (väli kotoa hotelliin). Lentomatkakakin oli kaukana rentouttavasta. Käytävän toisella puolella istui vanhahko nainen, joka kärsi erittäin pahasta matkapahoinvoinnista. Aika diskreetisti häneltä sujui pieni oksennus sekä nousun että laskun aikana. Oksennusfoobikkona tilanne oli minulle epämiellyttävä.

Päivä Hollanissa Haagissa on sujahtanut nopeasti. Alla parit räpsyt.

Hotellini on hiukan syrjässä keskustasta söpön puiston vieressä.

Matkalla syömään illallista (=päivän ensimmäistä kunnon ruokaa) bongasin

"laiva-asuntoja". Jotenkin tosi sympaattisia, vaikka eivät vimpan päälle olekaan kunnossa.

Tulin Amsterdamista Haagiin junalla

Bongasin hienon perhemallifillarin. Edessä ja takana lastenistuimet ja ihan edessä tavaratila. Tällä Hra Kepponen voisi kuljettaa pojat päiväkotiin :)

Bongasin myös mielenkiintoisen pyöräparkin asemalla. Olin juuri selvittelemässä,

että kuinka pyörän saa ylös, kun kolleega soitti, että missä oikein luuraat.

Jotenkin katsoin olevani oikeutettu johonkin nautintoon tai hupiin tälläkin reissulla. Jouduin varmistamaan ne jo Helsinki-Vantaalla.



Tuo Fazerin appelsiinicrisp-tummasuklaa on aivan älyttömän hyvää! Lisäksi se on siitä ihmeellistä, että sitä riittää kohtuullinen määrä ja koko levyä en pysty syömään, vaikka kuinka yrittäisin (Tämä on todellakin totta)! Toistaiseksi en ole nähnyt sitä vielä ruokakaupoissa.

Huomenna sitten samanlainen 14 tunnin setti vähän niinkuin käänteisessä järjestyksessä kotiin päin.

Toivottavasti pojat ovat olleet kiltisti ja pääsevät torstaina Mäkkäriin syömään. Se olisi ihan win-win: lapset pitävät Mäkkäriruuasta valitettavan paljon ja äiti välttyy ruuanlaitolta :)