Viimeiset Pariisin kuvat

Eiffel
Ystäväni halusi käydä Eiffel-tornissa ja minullakin edellisestä käynnistä oli kulunut melkein 15 vuotta. Reilun tunnin jonottelimme hissikyytiä aika napakassa tuulessa ulkona. Ylösnousu ja näkymät olivat nytkin aivan yhtä vaikuttavat kuin ensimmäiselläkin kertaa.

Pilvet roikkuivat alhaalla, mutta näkyvyys oli silti hyvä. Välillä pilvien välistä kirkkaat valokiilat halkoivat kaupunkia.

Olin juuri asemoinut itseni kuvaamaan nuo valokiilat pilvien raosta, kun kaupan päälle tuli pariskunta :)

Moulin Rouge

Reissun kohokohta oli Moulin Rougen Freerie show. Tanssijat olivat taitavia ja puvustus erittäin näyttävä. Tanssinumeroiden välissä oli huikeita akrobaattiesityksiä.

Naiset tanssivat useimmissa numeroissa rinnat paljaana. Onhan se outo konsepti, mutta minua se ei mitenkään häirinnyt. Mikään silikonishow ei todellakaan ollut kyseessä, tytöt olivat huippuunsa treenattuja tanssijoita ja vartalot sen mukaisia.

Riemukaari

Laiskana en viitsinyt kiivetä 284 rappusta ylös, etenkin suunnitteilla oli Eiffelin vierailu

Sacre-Couer

Hotellistamme oli näkymä Montmarten kukkulalle ja Sacre-Couerille. Se on kyllä kaunis kirkko ja näkymät alas kukkulalta ovat myös vierailun arvoiset. Vierailupäivänämme oli aivan erinomainen sää. Aurinko paistoi niin ihanasti. Suurimmassa osassa puita oli vielä lehtiä jäljellä.

Aurinko nousee aamulla Montmartressa

Kierreltiin ystävättären kanssa kauppojakin. Minähän en välillä viitsi uhrata minuuttiakaan lomastani kauppojen kiertelylle, mutta pitihän sitä uteliaana tutkia luksuskaupat Hermesistä Vuittoniin. Myyjät olivat erittäin ystävällisiä myös ikkunaostoksilla liikkuville (sortuminen oli lähellä). Liikkeiden asiakkaat tuntuivat olevan suurimmaksi osaksi turisteja. Ostokset teimme edullisemmista paikoista. Banana Republicin paitapuseromallisto sattui istumaan mukavasti päälle. Punaisella olen jo käynyt joulujuhlan ja oopperan. Kuvan vaalealla menen lauantaina joulujuhliin.

Mukavaa perjantaita!

Herkkujen Pariisi

Pariisin kahviloiden ja pâtisserieiden tiskit notkuvat toinen toistaan houkuttelevamman näköisistä herkuista. En ymmärrä miten pariisittaret pitävät linjansa.

Kävimme leivoskahveilla Cafe Angelinassa. Kahvila on erittäin suosittu ja se oli mainittu myös Matkalehden Pariisiartikkelissa. Osa maineesta perustuu siihen, että Angelina oli aikoinaan Coco Chanelin suosiossa. Kahvilan edessä kiemurteli pieni jono, mutta saimme pöydän noin vartissa.

Kahvila oli hurmaava. Kaunis sisustus, pieni kauppa ja konditoriamyymälä notkuivat herkuista ja sievistä pakkauksista. Päädyimme molemmat valitsemaan kahvin kanssa Mont Blanc-leivoksen, josta Angelina on kuuluisa. Leivos oli pettymys. Päällä oleva suklainen pähkinätahna oli meistä molemmista aivan liian makeaa. Emme olleet ainoat: viereisessä pöydässäkin pähkinätahna jäi syömättä. 

En ole varsinaisesti macaronsien ystävä ja olen ihmetellyt Ladureen suurta suosiota. Meinasin jättää kokonaan Ladureen väliin, mutta onneksi en. Ladureen macaronsit olivat erinomaisia, parhaita ikinä maistamiani. Hra Kepponen pyörsi myös mielipiteensä macaronseista ja kehui Ladureeta.

Söimme kahtena iltana illallisen lähellä hotelliamme, siinä oli paljon ravintoloita, joista valita. Yhtenä iltana jonotimme L'Entrecote ravintolaan. Ravintola oli mielenkiintoinen kokemus: pihviä pikaruokana. Ravintolaan ei tulla istumaan ja lorvehtimaan vaan syömään reippaasti, jotta seuraavat jonosta pääsevät sisään. Alku- ja pääruuassa ei ole vaihtoehtoja. Pöytiä pitää siirrellä, jotta asiakkaat mahtuvat istumaan tai poistumaan. Palvelu on kiireistä.

Liha oli suussasulavaa, mutta kastike oli outo. Emme koko ruokailun aikana keksineet, että millä yrteillä se oli maustettu. Jälkiruokani oli erinomainen. Mielestäni paikka sopii lounaalle. Kuvakollaasissa L'Entrecoten liharuoka on alin oikealla (se tillilihan näköinen klöntti) ja sen vieressä heidän jälkkärinsä. Muut ruuat kalaravintolasta.

Vielä lopuksi kuvakollaasi ihanasta kahvilasta, jossa söimme kahdesti aamiaista. Kaakao oli niin suklaista ja croissantit voisia :) Kahvilan rustiikkista fiilistä korostettu runsaalla patina/ruostemaalilla. Vessa oli erityisen mielenkiintoinen ruostemaalauksineen ja paksuine rautaovineen.

Pariisin Joulu

Viime viikonlopun vietin ystäväni kanssa ihastellen Pariisin joulua.

Champs-Elyséesisin päästä alkoivat ranskalaiset joulumarkkinat upeine jouluvaloineen. Siellä myytiin joulukoristeita, juustoja, kuumaa viiniä, patonkeja, makeita churroseja ja crepsejä.  Lapsille oli katsottavaksi leikkieläimiä, pari leikkipaikkaa sekä luistinrata. Tungos etenkin sunnuntai-iltana oli aikamoinen.

Joulufiilis Champs-Elyséesillä oli ihana!

Olen käynyt Münchenin joulumarkkinoilla eikä Pariisi yhtään hävinnyt saksalaisille joulumarkkinoille. Tosin se täytyy todeta saksalaisten kunniaksi, että heillä tuskin olisi käynyt tällaista mokaa. Saanko esitellä alla ranskalainen joulupukki ja poro :)

Tavaratalot olivat varsinaisessa bling-bling koristuksessa. Printemps-tavaratalon joulukoristevalikoima oli huikea. Jopa tällainen "ei-niin-jouluihminen" koki syvää tarvetta joulukoristeiden hankintaan.

Galeries Lafayette

Joulukoristeet Printemps-tavaratalo

Nämä kaikki sain kuljetettua ehjänä kotiin

Pikkujoulut vuosikymmenen tauon jälkeen

Aika kääntää ajatukset perjantain onnettomuudesta mukaviin asioihin. Ensi viikonloppuna vietän pikkujouluja :)

Olen ollut viimeksi työnantajan järjestämissä pikkujouluissa vuonna 2003. Vielä vuonna 2005 niitä vietettiin, mutta en päässyt paikalle. Sen jälkeen työnantajan säästökuuri vei pikkujoulut enkä ole kuulunut sellaiseen organisaatioon, jossa niitä olisi järjestetty omakustanteisenakaan. En ole ollut hirveän innokas pikkujouluilija. Jotkut juhlat jäivät välistä, joskus kävin paikalla vain kääntymässä, mutta joskus venyin jatkoille saakka. Aikaisemmin pikkujoulujen puute ei mitenkään haitannut. Lasten ollessa aivan pieniä pikkujouluiksi riitti päiväkodin, koulun tai kaveriporukan kanssa piparit ja glögi. Vähitellen on pikkujoulujen puute alkanut häiritä. Niinpä pitää järjestää itse pikkujoulut.

Ajattelin ottaa kerralla vahingon takaisin 10 vuoden menetetyistä bileistä. Nämä pikkujoulut kestävät perjantai-illasta maanantai-iltaan! Näissä pikkujouluissa:

• Aamu aloitetaan kuoharilla ja illallinen syödään pitkän kaavan mukaan

Kuva Moet & Chandon

• Päiväkahveilla herkutellaan leivoksilla

Kuva http://www.lapatisseriedesreves.com/

• Ihaillaan nähtävyyksiä ja kaupungin jouluvaloja sekä tutkitaan kauppojen valikoimaa

Kuva parisinfo.com

• Kirsikkana kakun päällä katsotaan show

Kuvat http://www.pariisiliput.fi/kabaretti/moulin-rouge/

Ensi perjantaina lähden ystäväni kanssa viikonlopuksi Pariisiin. Yhteisestä reissusta on puhuttu yli puolitoista vuotta ja perjantaina se toteutuu. Ollaan aika fiiliksissä molemmat :)

Ulkoilupäivä ja treffi-ilta

Pakkohan tässä on hetkellisesti innostua syksystä, kun ruska on kauneimmillaan ja ulkona on paistanut aurinko niin kirkkaasti ja lämpimästi. Eilen oli täydellinen syksyinen ulkoilusää.

Älyttömän kaunista!

Illalla pääsimme miehen kanssa kahden kaupungille. Palkinto-ohjelma syksyn ankeuden selätykseen on siis käynnissä. Kävimme syömässä Strindbergillä. Strindbergin hintaluokassa olevassa ravintolassa syömisen pitäisi minusta olla pieni elämys. Palvelun tulee olla moitteetonta, ruuan suussa sulavaa tai kekseliästä (tai molempia :) ) ja annosten kauniita.  Strindbergissä ei ollut varsinaisesti vikaa, mutta vaatimuksiani se ei aivan täyttänyt.

Jäimme johonkin palvelukatveeseen :( 

Kahden viereisen pöydän asiakkaat lukivat ruokalistoja, kun saavuimme paikalle. Siinä vaiheessa, kun me vielä odotimme jälkiruokia, toisen pöydän asiakkaat olivat poistuneet ja toiset maksaneet. Palvelua piti erikseen pyytää "saisinko tilata?" ja osaa asioista kahdesti. Hitaus alkoi siinä vaiheessa ärsyttämään, kun mietimme, että ehtiikö lastenhoitaja enää metroon.

Miehen omenainen alkudrinkki

Tällä kertaa minun annokseni, jälkiruokaa lukuunottamatta, olivat selkeästi paremmat kuin miehen. 

Alkupalani vitello tonnatto - erinomaista. Kaupungin parhaita versioita.

Miehen puhvelinmaitomozzarellasalaatti - aika pliisu

Katrisaa dijonsinappikuorrutuksella. 

Herkullista, mutta mielestäni liian pieni annos.

Ulkonäköön ei ollut satsattu. Miksi nuo lihapalat oli tökkästy perunamuusin päälle?

Miehen vasikan entrecote, bearnaisekastikkeella.

Hyvä, mutta karitsa oli parempaa.

Pääruokia odotimme todella pitkään ja sen jälkeen palvelu oli olematonta. Vaikka mies oli jo tilannut jälkiruuan valmiin menun mukana ja minulla oli se vielä valitsematta. Jälkiruokia saimme odottaa pitkään ja odottelun määrä latisti fiilistä.

Ajattelin, että jälkiruoka nostaa kyllä tunnelman. Omalta osaltani niin ei käynyt. Strindbergin köyhät ritarit olivat hyvin perinteiset ja tosiaan köyhät. Pullaviipaleiden paistopinta oli minusta liian paksu ja tumma. Minun lapsetkin osaa valmistaa tällaisen annoksen ja todennäköisesti ravintolaa nopeammin. Hintaa herkulla on 10,4€.

Miehen lakkavalkosuklaauunijäätelö oli parempi valinta. 

Ravintolan hintatason huomioiden voi olla, että tieni ei vie Strindbergille enää, vaikka vitello tonnato kyllä houkuttelee. Tai ainakin jälkiruuan siirryn syömään alakertaan kahvilan puolelle.

Ulkona olisi jälleen täydellinen ulkoilusää. Verenpaine on valmiiksi korkealla, koska ulkoilun sijasta olen lähdössä ostamaan shoppailua, sovittamista ja ulkovaatteita inhoavalle sällille talvivaatteet. Ollaan varmaan tänään se tosilleen rähisevä äiti-lapsi-pari, mutta mä hoidan homman vaikka väkisin ;)

Kaikki kuvat otettu Lumia 1020.

Mikä putki!

Tällaista sattuu harvoin. Minulla on ollut vapaailtaputki. Ihan hurjaa ;) Niitä oli kaksi peräkkäin.

Superhyvä babysitterimme on käymässä Suomessa ja olemme heti hyödyntäneet hänen palvelujaan. Tänään olimme miehen kanssa kaupungilla syömässä ja teatterissa. Kuulostaa kovin keski-ikäiseltä ja -luokkaiselta, mutta ilta oli kiva ja rento. Ilta avasi myös syysketutuksen taltuttajan ja elämän piristäjän eli palkinto-ohjelman. Tästä käynnistyi siis kolmas palkinto-ohjelma.

Söimme kiinalaisessa ravintolassa Dong Bei Hussa, joka mainostaa itseään aidoksi, moderniksi ja laadukkaaksi. Dong Bei Hu toki eroaa edukseen peruskiinalaissyöttölästä raaka-aineiden sekä makujen osalta. Paikka on myös peruskiinalaista hinnakkaampi. Ruoka oli hyvää, annokset reiluja, palvelu hyvää ja sijainti keskeinen, noilla eväillä pärjää varmaan pitkälle. Ainakaan ravintola ei ehtinyt lopettaa niiden vuosien aikana joina suunnittelin syöväni siellä ihan lähitulevaisuudessa. Minuun ravintola ei tehnyt sellaista vaikutusta, että juuri tähän ravintolaan pitäisi päästä uudestaan.

Tyylikäs ja krääsätön sisustus 

Tilasimme ankkaa (vasemmalla), lihatäytteisiä dumplingeja ja nautaa valkosipulilla ja sienillä.

Jälkiruuat nautimme Ekbergillä. Omena taikinakuoressa vaniljakastikkeen kanssa oli erinomainen. Ekbergin miljööstä ei ole tullutkaan nautittua ikuisuuteen.

Kävimme Aleksanterin teatterissa katsomassa Isyyspakkausta. Se oli samaan aikaan koskettava ja pohdiskeva, mutta ennen kaikkea hauska. Käsikirjoitus sekä Rasilan suoritus olivat molemmat erittäin hyviä. 

Jonkin aikaa olen potenut haikeutta siitä, että minulla ei ole enää pientä lasta - saatikka vauvaa. Mutta kyllä tänä iltana tunsin monologia katsellessa myös helpotusta siitä, että emme ole enää vauva- tai edes taaperoperhe ja parin vuoden päästä lapset voi jättää yksin kotiin ainakin kauppareissun ajaksi ja lasten kanssa voi nykyisin tehdä asioita varsin monipuolisesti.

Torstai-iltaiseen ravintolaan sen sijaan ihastuin niin paljon, että sinne haluaisin palata. Olin illallisvieraana espanjalaisessa ravintola Nuevossa. Nuevo valikoitui kohteeksi sen takia, että heidän tapasvalikoimassaan oli runsaasti kasvissyöjälle sopivia vaihtoehtoja. Olen muistaakseni kerran aikaisemmin jonain kesäiltana syönyt Nuevon terassilla. Nuevon tapakset olivat niin herkullisia. Pääruuatkin olivat hyviä, mutta mielestäni eivät yltäneet tapasten tasolle. Minun mielestäni osa pääruuista oli hyvin pieniä ja silti hinnakkaita. Jälkiruokani oli taivaallista.

Harmi, että kännykkäkamerani on niin surkea, että sillä saa harvoin onnistuneita kuvia. Sisätila ja etenkin ruoka on lähes mahdoton kuvata sillä. Harkitsen vakavasti uuden kännyn hankkimista.

Tapaksia. Oma suosikkini toiseksi viimeisenä oleva sienipiiras 

Paellaa (tämä oli annoksista isoin ja varmasti riittävä vaikka yksinkin)

Tuorejuustovanukasta ja mehustettu ananasta

Ei ole ihme, että housunnappi kiristää. Edellisen viikon olin reissussa ja söin tuhteja ravintolaruokia ja nyt vielä tämä kahden illan herkkuputki perään. Salaatit ja keitot löytyvät ensi viikolla edestäni! 

Ihanaa viikonloppua!