Hetkessä: mielenkiintoinen kaivosmuseo

Jo useamman vuoden museo/retkikohdelistallani on ollut Tytyrin kaivosmuseo Lohjalla. Vihdoinkin onnistuin suoritumaan paikalle. Lohjan omenakarnevaalien yhteydessä kävin ystäväni kanssa Tytyrissä.

Kalkkikiveä ja Tytyrin kaivoksen torni

Moni on kehunut Tytyriä, mutta en silti tiennyt, mitä odottaa. Kierros oli minusta todella mielenkiintoinen! En ole ikinä ennen käynyt kaivoksessa. Kalkinlouhinta ja kalkin käyttökohteet ovat minulle aivan tuntemattomia. Hyvä opas osasi kertoa paljon kaivoksen historiasta sekä nykyisyydestä ja se oli yllättävän mielenkiintoista.

Tytyrin kaivos ei ole mikään suljettu kohde, vaan toiminnassa oleva kaivos, josta louhitusta kalkkikivesta tuotetaan paikalla olevalla tehtaalla erilaisia kalkkituotteita muiden teollisuuden tarpeisiin kuten paperi-, lannoite-, muovi- rakennustuoteteollisuuteen. Kaivos- ja jalostustoimintaa pyörittää Nordkalk. Kaivoksen kiertokäynnit järjestää Lohjan kaupunki.

Museokierroksella pääsee tutustumaan kaivostilaan 80 metrin syvyydessä. Tällä hetkellä kalkkia kaivetaan 330m syvyydessä. Museokäytävällä on nähtävillä toiminnassa käytettyä kalustoa sekä erilaisia postereita Tytyrin historiasta ja itse kalkista. Museossa on jonkin verran kaivokselle varta vasten tehtyjä työkaluja, kuten 30kg painoinen jakoavain :)

Kuva lainattu Tytyrin kaivosmuseo

Museoon on kuljetus lippumyymälästä. Jo kuljetuksen aikana alkaa kutkuttava jännitys, kun autolla ajellaan alaspäin pitkin kaivoksen käytävää. Museokierrokseen kuuluu esittelyvideo kaivoksen toiminnasta, kiertelyä käytävillä ja käyminen tyhjäksi louhitussa onkalossa, josssa on valoshow. Lopuksi kurkataan vielä vuokrattavissa oleva juhlasali. Paluumatkan voi tehdä autolla tai tiettyä käytävää pitkin kävellen.

Valoshow tyhjäksi kaivetussa jättimäisessä onkalossa. Kuva lainattu http://www.nordkalk.fi/

Omat kännykkäkuvani hämärästä kaivoksesta on kehnoja laadultaan, mutta pääsee niillä tunnelmaan.

Työkoneisiin ja kiville saa vapaasti kiivetä

Käytäville on annettu nimiä, tässä Itäkalkintie

Tätä tunnelia pitkin voi kierroksen lopuksi kävellä ulos

Juhlatilana toimiva sali

Yksi pystysuorista kaivoskuiluista on vuokrattu Koneelle, joka testaa siellä hissejään. Testauksessa oli vierailuhetkellä Koneen pilvenpiirtäjiin tarkoitettu huippunopea hissi. Kävimme kuuntelemassa hissin etäistä hurinaa :)

Mielestäni museo sopii sekä aikuisille että lapsille - ja etenkin pienille pojille. Lasten kannalta on mukavaa, että joka paikkaan saa koskea. Haloweenin aikaan museossa on erityisiä Halloween-kierroksia. Kaivosmuseo luon varmasti jännittävät puitteet Halloweenin. Joulun aikaan on tarjolla joulunäytelmä. Muuten kaivosmuseo on pääosin auki kesäkaudella, joten aukioloajat kannaattaa aina tsekata netistä: Tytyrin kaivosmuseo.

Suosittelen!

Viikonlopun onnen ja epäonnen hippuset

Upea viikonloppuni päättyi kirjaimellisesti mahalaskuun. Olin aikeissa ulkoilla auringonpaisteessa ja raikkaassa meri-ilmassa, mutta kompastuin. Löysät nivelsiteeni pettivät minut, kuten ne usein tekevät, mutta tällä kertaa en saanutkaan tasapainoa korjattua, vaan kaaduin. Jotain saattoi venähtää, koska nilkka on vietävän kipeä.

Sunnuntai päätyikin sitten pötköttelyyn kiristyssiteen ja kylmäpakkauksen kanssa. Veikkaan, että huominen menee etätöiksi ja tiistaille suunnittelemani uuden elämän aloitus ohjatulla jumppatunnilla lykkääntyy. Saako lohdutukseksi syödä suklaata, jos ei pääse jumppaan ?? ;)

Viikonloppuun mahtui paljon ihania Hetkiä. Perjantaina kävin katsomassa Onegin-baletin. Musiikki oli hyvin kaunista, koreografia ilmaisuvoimainen ja tanssijat hyviä. Jälleen kerran oli ihana ilta, vaikka olinkin taas nauttimassa baletista yksikseni. Viime aikoina olen bongannut monia hyviä tarjouksia, tämäkin lippu hyvällä paikalla permannolla oli puoleen hintaan.

Kuva lainattu: http://www.ooppera.fi/

Kuvassa suosikkini Oneginin roolin tanssinut Wilfried Jacobs.

Ensimmäistä kertaa elämässäni suosikikseni nousi miestanssija.

Ihan huippua oli taloyhtiön perinteiset autotallibileet. Bileet todellakin pidetään autohallissa ja hallien välissä yleensä grillaillaan. Nyyttäripöytä notkui herkkuja, autotalli raikui naurusta ja musiikista. Lapset juoksentelivat pitkin pihaa ja odottivat malttamattomina hodareita ja jälkiruokaa. Koska monella on koululaisia, voivat vanhemmat vielä jatkaa iltaa senkin jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Kyllä meille on sattunut aivan huippu taloyhtiö!

Alkupaloja ja salaatteja. Pääruokia tuli kahdessa erässä. 

Juustoja ja jälkkäriä - lettujen lisäksi

Biletilana autohalli

Grillimestari valmistelemassa pääruokaa ja ruusukimppu autotallissa

Kyllä autotallikin voi olla tunnelmallinen paikka

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Etätyöpisteen täydelliset tarvikkeet

Tiedättehän te kuvat ammattibloggareiden hurmaavista työpisteistä. Niihin kuuluu Applen läppäri, tuoreet leikkokukat ja herkullinen ja terveellinen välipala kuten vaikka chiavanukas marjoilla. Nyt läväytän teille kuvan Rva Rämän etätyöpisteestä. Tässä lähes täydelliset ja hyvin elegantit työtarvikkeeni läppärin lisäksi:

Paperiroskaako? Ei suinkaan.

Kuvan lappusiin liittyen kävimme seuraavanlaisen keskustelun Hra Kepposen kanssa:

Minä: Oletko nähnyt mun sellaista muistilappua?

Hra Kepponen: Ai sitä mikroruuan pahvivyötettä?

Minä: Ei, en mä sitä etsi vaan sukkapaketin kantta.

Hra Kepponen: Sitä en ole nähnyt.

Vanhuus ei tule yksin, se tulee muistilappujen kera.

Viime aikoina olen joutunut aloittamaan muistilappujen käyttämisen töissä. Mennyttä on se aika, kun muistin kaiken tuosta vaan. Nykyisin tarvitsen palavereihin pieniä lunttilappuja.

Etäpäivänäkin iskee muistilapun tarve. Silloin ei ole käden ulottuvilla hienoa muistilappupinkkaa, vaan pitää tyytyä siihen, mikä ensimmäiseksi käteen osuu. Ei pidä nirsoilla :) Pahvia on aina kotitalouksissa tarjolla :D :D

Yläkuvan pahvilappuset ovat yhden pitkän päivän muistilaput. Tärkeimpänä keskellä on töiden jälkeen tehdyt alustavat kesälomamatkasuunnitelmat. Siksi se sukkapaketinkansi olikin niin tärkeä!

Ihan hirveästi ei tarvinnut kuvassa piilottaa tekstiä lapuista :) 

Luultavasti viikon päästä en ymmärtäisi lapuista itsekään mitään 

Iloa työpäivään - muistilapuilla tai ilman!

Sääilmiöitä

Syksy on tähän saakka ollut HIENO. Se on tarjonnut mielenkiintoisia sääilmiöitä jatkuvalla syötöllä: tiheitä sumuja, joissa voi kuvitella olevansa Skotlannin ylängöillä sekä niin lämpimiä päiviä, että voi kuvitella käynnissä olevan vielä heinäkuun syyskuun sijasta.

Tänään bongasin ensimmäistä kertaa omin silmin kokonaisen tuplasateenkaaren! Yhtäaikaa paistoi ja satoi vettä. Taivaalla näkyi poikkeuksellisen kirkas sateenkaari. Sen yläpuolella oli hailakka ihan kokonainen toinen sateenkaari.

Onneksi jono päätiellä seisoi ja huomasin tämän huikean sääilmiön. On siitä ruuhkaisesta liikenteestä joskus jotain hyötyä :) Heti, kun pääsimme pois päätieltä, vetäisimme kuopuksen kanssa kadun reunaam parkkiin kuvaamaan sateenkaaria kännykkäkameralla. Vettä satoi niin paljon, että auton tuulilasi oli koko ajan kiusallisen märkä. Sain kuitenkin jonkinlaisen räpsyn ikkunan kautta :)

Ensimmäinen näkemäni kunnon tuplasateenkaari - ja saman tien kuvattuna

Sade loppui nopeasti kotimme kohdalla ja päätimme yrittää uudestaan kuvausta. Tuplasateenkaari oli kovin lyhytaikainen, se oli jo kadonnut. Muutaman minuutin viiveen päästä oli enää tämän verran näkyvillä:

Säästä puhuminen, saatikka siitä kirjoittaminen, on varmasti jälleen merkki vakavasta keski-ikäistymisestä ;) Silti on pakko dokumentoida, että olipa hieno sää viikonloppuna. Sunnuntai 20.9 oli niin lämmin, että meren rannalla pystyi istumaan t-paitasillaan. Alla olevat merimaisemakuvat ovat Helsingin Uutelasta.

Lämpöisestä säästä nautti myös heinäsirkka. Varmasti kesän viimeisiä sirkkoja.

Hetkessä: omenakarnevaalit ja Suomen parhaat kakut

Olipas mukava lauantai. Tapasimme ystäväni kanssa Lohjalla, jossa vietettiin omenakarnevaaleja. Paikalla oli mukavan paljon erilaisia myyjiä. Oli luokkaretkirahastoa kartuttavia, vähäisesti tapahtumia kiertäviä käsityöläisiä, omenalimpun ja -piirakoiden myyjiä sekä markkinoiden ammattilaisia. Minulle omenakarnevaalien top-3 oli seuraavanlainen:

1. Alpakat
Voi jestas alpakat ovat söpöjä. Hassut etuhampaat yhdistettynä lelumaiseen ulkonäköön tuovat hymyn huulille jokaiselle. Oletteko kuulleet miltä alpakka kuulostaa? Sehän kuulostaa ihan vauvalta. Nämä yksilöt ovat hyvin kesyjä. Alpakat tulivat Alpaca Fuente tilalta.

Myönnän: Olen jo googlannut alpakkaa lemmikkinä :D

2. Onnellinen seppä
Onnellisen sepän kojulla oli menossa työnäytös. Ja näin houkutteleva mainos:

Päivän "seppäkurssi" alkoi heti polttelemaan. Eikö minun olisi vähän velvollisuus osallistua, koska isoisäni oli alkuperäiseltä ammatiltaan seppä? Tilaa on vielä 26.9 ja 17.10 kursseilla.

3. Ihanat kranssit ja korut
Jos minulla olisi tarvetta vaikka kivalle tuliaiselle tai muulle pienelle muistamiselle, olisin ehdottomasti valinnut kranssin. Nyt ei ollut tarvetta. Materianvastustamiseni repsahti korukojun kohdalla. Vielä jää nähtäväksi, että päätyykö suloinen enkelinsiipilusikkakoru omaan kaulaani vai jääkö se odottelemaan sopivaa omistajaa

Ihania kransseja

Nämä lusikkakorut olivat minusta kivoja - raskinko enää luopua tästä?

Vaikka markkinat pursuivat erilaisia herkkuja, me kävelimme St. Honoren kahvilaan. Minä olen tutustunut siihen anopin kautta, joka hankkii sieltä juhlapäiviin suussa sulavat kakut ja pullat. Myös hääkakkumme tuli St. Honeresta. Olen edelleen sitä mieltä, että sieltä tulevat Suomen parhaat kakut. Tuulihattupohjainen kakku on niin hyvä ja samoin myös erilaiset moussekakut. Valitsemani punaherukka-valkosuklaamousseleivos oli suorastaan taivaallinen.

Mukavaa sunnuntaita!

Antishoppailija vauhdissa

Vaatteiden lisäksi tarvitsin uudet mustat kengät. Hakusessa oli sellaiset siistit perusavokkaat, joilla olisi hyvä seistä ja jotka kävisivät melkein joka asuun. Teen istumatyötä, mutta aina välillä joudun seisomaan pitkään, pahimmillaan muutaman päivän. Koska en ole tottunut pitkään seisomiseen, se käy joko jalkojen päälle tai alaselän päälle ja usein molemmat ovat kipeinä.

Sovittelin avokkaita ja siroja kävelykenkiä, sitten laitoin huvikseni sellaiset aamutossukengät jalkaani. Jestas, ne olivat hyvän tuntuiset jalassa, mutta ne eivät olleet tyylillisesti yhtään sitä, mitä olin hakemassa. Myyjä kiikutti minulle äkkiä saman merkin toisen mallin. Ne oli vielä paremmat kuin tohvelikengät!! Myyjä hehkutti, että jokainen pari valmistetaan käsin ja laatu on ensiluokkaista. Kuulin myyntipuheet vain etäisesti, koska olin jo siirtynyt pumpulijalkataivaaseen.

Budjetti ylittyi, mutta en voinut jättää kenkiä kauppaan.

Olen toiveikas siinä, että nämä ylittävät käyttömukavuudellaan jopa tämän hetkisen suosikkini El Naturalistan. Tästä eteenpäin Mephiston kengät ovat alebongauslistan ykkösinä. Onko tuttu merkki?

Hetkessä: Hyvinvointia ulkoilusta

Minun pitäisi ehdottomasti muistaa, että yksi helpoimpia ja kannatavimpia satsauksia omaan hyvinvointiini on ulkoilu! Happi ja kevyt liikunta virkistää, tyhjentää mieltä ja saa paremmalle tuulelle. Voi, miksi tulee niin usein jämähdettyä sohvalle tai lenkkeiltyä vain sohvan ja jääkaapin väliä?

Teen jälleen lupauksen itselleni ulkoilla enemmän. Puitteista se ei ole kiinni. Kotikaupunkini Helsinki on täynnä pururatoja. Yksi niistä menee aivan kotini ohitse. Tällä kertaa poikkesin pururadalta ja kiipeilin kalliolle. Söin mustikoita ja nautin huumaavasta auringon paisteesta täysin omassa rauhassani. Keli oli kohdillaan. Ehkä viimeistä kertaa, mutta en saa antaa sään tulla minun ja ulkoilun väliin. Ulkoilu kallioilla oli ihanaa, varsinainen Hetki minulle. Rentousta, piristystä ja hyvää mieltä :)

Kalliolla ei ollut lisäkseni ketään

Paikka on itse asiassa huomattavan korkealla

Ulkoiluvälipala

Loppukesän sudenkorennot ovat minusta ihania. 

Ne ovat ihania siitä huolimatta, että tuovat haikeaa fiilistä mukanaan. 

Sudenkorentojen ilmestyminen tarkoittaa väistämättä kesän loppua.

Osa olikin aloittanut kesän vieton uudestaan :) Rannalla oli pari auringonpalvojaa.
Uimarit ovat vakikamaa, koska ranta on yksi kaupungin avantouimapaikoista. 

Minulle riittää hyvin cityluonto. En tarvitse koskemattomia erämaita enkä osaa niissä liikkuakaan. Ulkoilualueet täyttävät minun ulkoilutarpeeni. Niihin pääsee helposti ja nopeasti.

Tiedän, että on masentavan keski-ikäistä sekä epätrendikästä ihastua ulkoiluun, mutta silti:

Ulkoilu 

Vanhaa ja uutta blogihaastetta

Kevättalvella moness blogissa kiersi kiva haaste matkakuvista. Ajattelin itsekin tarttua siihen. Enpä sitten ehtinyt tai muistanut, mutta tänään oli kiva hetken aikaa muistella menneistä reissuja.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa kovasti kotimaan ja lähialueiden matkailu. Niinpä tuli mieleeni, että haluaisin tehdä haasteesta kotimaanmatkailuversion. Olisi niin kiva kuulla, että mitkä ovat juuri sinun suosikkisi kesään, talveen, museoon ja tapahtumiin. Alan pusaamaan kysymyksiä ensi viikolla. Kuka haluaa tulla haastetuksi? Hihkaise kommenttiboxiin. Saatanpa jopa tehdä kysymyksen juuri sinua varten. Toivottavasti saadaan kiva vinkki- ja kuvakimara kotimaan ihanuuksista.


Mutta ensin siihen alkuperäiseen haasteeseen. Se on siis lähtenyt liikkeelle helmikussa 2015 Journey Diary - blogista. Eli alla otsikon mukaiset 10 silmään miellyttävää matkakuvaa.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Valinta osoittautui varsin helpoksi :) Kuvailen hyvin harvoin lentokoneesta mitään ja ainoat kelvolliset digikuvaotokset löytyivät tammikuulta 2012. Kuvassa näkyy Teiden tulivuori Teneriffalla.

2. Paras vahingossa onnistunut kuva

Upeat vahingossa onnistuneet kuvat loistavat poissaolollaan. En ole saanut vahingossa vangittua valoa eikä kuviin ei ole tullut ylimääräisiä eläimiä. Parhaat vahinko-onnistumiset ovat yleensä ne harvat pimeässä onnistuneet kuvat. Kuvaan nykyisin niin paljon kännykällä ja pelkästään käsivaralla, joten kuvista tulee yleensä tärähtäneitä. Parhaaksi valitsen kännykkän räpsyn Firenzen yöstä.

2015 Ponte Vecchion silta Firenzessä

3. Matkakuva joka saa hyvälle tuulelle

Nyt iskee jo valinnan vaikeus. Hyväntuulen kuvia on monta, mutta lasten pursuava ja pulppuileva ilo on niin tarttuvaa, että valitsen tämän:

Keskimmäinen ja kuopus kylpyammeessa Teneriffalla vuonna 2012

4. Luontokuva

Parhaat ja sykähdyttävimmät luontokuvat ovat ehdottomasti Etelän-Afrikan Pilanesbergin safarilta. Vaikeus on että, minä niistä tähän valitsisin. Kuvateknisesti tämä ei ole parhaimmistoa, mutta valitsin sarvikuonon. Sarvikuonot ovat kuolemassa sukupuuttuun salametsästyksen takia. Niitä metsästetään myös luonnonsuojelualueina. Mikäli suojeluohjelmat eivät onnistu kääntämään tilannetta, kohta maapallo on taas yhtä lajia köyhempi :(

Kuva Pilanesburgista Etelä-Afrikasta vuodelta 2013

5. Kuva yläilmoista

Tämän valinta oli helppo. Kuva Tokiosta Roppongi Hillsin pilvenpiirtäjästä vuodelta 2014. Tokiolla on aina erityinen paikka sydämessäni.

6. Postikorttimaisema

Jälleen valinnan vaikeutta. Olkoon se tällä kertaa Dubrovnik, joka on kyllä lumoavan kaunis.

Dubrovnikin vanha kaupunki, kuva vuodelta 2015

7. Kuva matkaseurasta

Matkusta perheen kanssa, joskus ystävän kanssa ja harvoin miehen kanssa kahdestaan. Noin puolet viime vuosien matkoista on ollut työmatkoja, jotka olen tehnyt yksin. 

Ravintolassa Dubrovnikissa, kumma juttu että lomalla sitä näyttää 5v nuoremmalta ;)

8. Fiilistelykuva palmujen alla

Kumman vähän on tullut kuvailtua palmuja, vaikka juuri palmut antavat sen etelän fiiliksen.

Tämä on Eilatista Israelista, johon tein äiti-poika-reissun keskimmäisen kanssa vuonna 2012

9. Hyvää huomenta kuva

Aamutorkkuna en ole ollut kärppänä paikalla ikuistamassa auringonnousuja. Tiedän, että menetys on minun. Pari sentään löytyi. Valitsin joulukuisen Pariisiin.

Huomenta Montmartren kaupunginosa, aika nousta. Pariisi 2013

10. Lempikaupunkini

Minulla ei ole yhtä paikkaa, johon haluaisin kerta toisensa jälkeen matkustaa uudelleen. Suosikkeja, joihin mielelläni palaan säännöllisesti, on useita. Valintani ei ole kaupunki, mutta mennään sillä. Valitsen Rivieran. Helppo tavoittaa esim. Nizza, helppo liikkua julkisilla, hyvä ruoka, ihanat maisemat ja hyvä ilmasto.

Nizza 2013