Pitkällisen webbisurffailun jälkeen löysin meille yksityisen veneretken, joka lähti Palaun satamasta kiertelemään La Maddalenan saaristoa. Ensisijainen haaveemme oli Lavezzin saaristo Korsikan puolella, mutta päädyimme helpompaan vaihtoehtoon eli La Maddalenaan. Retki oli todella kiva ja kuljettajamme Rodolfo ihan huippu. Retken ostin täältä: http://www.natoursardinia.com/en/ ja minusta hintakaan ei ollut paha.
Sardiniassa saa lyhyeenkin ajomatkaan matkaan kulumaan runsaasti aikaa. Menomatkalla ajoimme pidemmän reitin (sininen kuvassa) ja takaisin tullessa tulimme kaikkein nopeinta ja vuoristoisinta reittiä. Menomatkan reitiltä eksymisestä saan varmasti kuulla vielä vuosienkin päästä, mutta löysimme aivan upean rannan ja sympaattisen pikkukylän. Aloimme heti haaveilemaan, että vietämme siellä vanhuuden päiviämme.
La Maddalenan saaristo on luonnonsuojelualuetta. Nykyisin monelle rannalle veneellä rantautuminen on kokonaan kielletty, uimalla saa mennä rannoille. Rantautumiskieltoon havahduttiin Sardiniassa liian myöhään. Esimerkiksi vaaleanpunaisella rannalla kävi 3000 matkailijaa päivässä ja he veivät vaaleanpunaisen hiekan mukanaan rannalta.
Vesi saariston laguuneissa on huikean turkoosia ja hiekka valkoista. Koska sesonki ei ole vielä edes kunnolla alkanut saimme nauttia rannoista ja poukamista lähestulkoon omalla porukalla. Kipparimme Rodolfo kertoi, että sesonkina laguunit täyttyvät veneistä ja hyvä kun enää mahtuu sekaan uimaan.
Vähän vilkkaampi uimaranta
Tämä ranta oli aikoinaan pinkki
Keskimmäinen veneen kyydissä
Aina väitän etten tee sillä selfiekepillä mitään, mutta olisihan se kätevä...
Rantakalliot ovat suurimmaksi osaksi harmaata jykevää graniittia, joita meri on vuosisatojen kuluessa muokannut mielenkiintoisen näköiseksi. Näimme noitakallio, krokotiilin, mopsin ja Italian kartan kalliona. Osalle saarista voi tehdä myös kävelyretkiä. Me jätimme saarikävelyt poikien kanssa väliin turvallisuussyistä.
Noitakallio. Meistä se on enemmänkin kotkakallio
Merivesi oli vielä aika viileää, ehkä noin 20-asteista. Kipparimme valitsemme meille snorklaukseen suojaisan ja matalan poukaman, jotta vesi olisi mahdollisimman lämmintä ja että pojilla ylettyisi tarvittaessa jalat pohjaan. Pojilla ja ystävälläni oli märkäpuvut ja niiden avulla he tarkenivat snorklata. Minä tarkenin ilmankin (ihonalainen rasvakerros toimii ;) ). Pojat heittivät todella reippaasti elämänsä ensimmäisen snorklausreissun Välimeressä. Kipparillamme olisi ollut maskeja ja putkia lainattavaksi, mutta me käytimme pääosin omia välineitämme. Keskimmäinen testasi kipparin valikoimasta koko naaman peittävää maskia ja se vaikutti todella hyvältä esimerkiksi ensimmäistä kertaa snorklaavalle lapselle.
pikkukaloja
Kivenkolossa oli merisiili
Meriheinän seasta bongasimme älyttömän suuria simpukoita. Niiden kuoren läpimitta oli ainakin 30cm. Ensimmäistä kertaa näin noin suuria simpukoita.
Kipparimme Rodolfo toi pojilla nähtäväksi merisiilin ja sen kuoren ja lisäksi hän näytti vedessä meritähteä. Näiden lisäksi pojat näkivät useita merimakkaroita.
Elävä merisiili ja vieressä merisiilin luuranko
Retken menestys oli taattu, kun kipparimme päästi pojat vuorollaan ajamaan moottorivenettä.
Yksinkertainen, mutta mauskas, piknik syötiin ihanassa ilta-auringossa. Loput sardinialaiset rapeat leivät heiteltiin kaloille. Vielä olisi ehtinyt pulahtamaan kerran kalojen sekaan, mutta meidät valtasi hetkellinen raukeus.
Kalat syövät leivänmuruja
Meiltä La Maddalena ja Rodolfon firma saavat suuret suosittelut. Retki oli unohtumaton!