kortti & ostoksia

Sairaspäivän piristykseksi päätin askarrella kortin p*askarteluhaasteen #27 mukaisesti. Kortin saajakin on selvillä, ja olen sen mukaisesti kasannut väritystä. Olen kyllä jo vähän höpsähtänyt noihin ihaniin papereihin, etenkin sellaisiin joissa on selkeä iso kuvio ja voimakas väri. Haasteen tarkka luonnos otti koville, sillä en vieläkään meinaa saada tungettua kortiin niin paljon matskua. Pieni toteutuskämmy kävi. Kortin oikeassa alareunassa pitäisi olla teksti ja minulla oli jäljellä yksi Onnea -ääriviivatarra. Yritin irrottaa pinseteillä ja juuri ratkaisevalla hetkellä pikkuapuri töni :( No, teksti tulee siihen kunhan saan kaupasta lisää niitä.

Ennen sairastumista ehdin tehdä pikkushoppailut. Minä olen niin laiska, että en yleensä viitsi lähteä läheistä ostoskeskusta pidemmälle hakemaan mitään tiettyä tuotetta. Jos nyt siis on ihan tavallisesta sisäkäyttövaatteesta kysymys. Mutta nyt oli minunkin kammettava itseni POPiin hakemaan niitä ihania sinikuviollisia paitoja. Olivat huvenneet hurjaa vauhtia. Samalla kiersin Name It:n ja sieltä löytyi aivan ihanat siniset raitavelourit. Esikoinen ja keskimmäinen sai paidat ja kuopus raitavelourit ja bodyn. Harkinnassa on, että lähden katsomaan että saisiko vielä kuopukselle paidan ja keskimmäiselle velourit lisää. Noi velourit ovat ihanat päällä.

Tosiaan neljäs angiina kolmen kuukauden sisään menossa :( Onneksi näitä piristysruiskeitakin on riittänyt. Voitin meinaa neljännenkin blogiarvontapalkinnon (siis yksi per sairaus :) ) ja nyt on ihana parannella kipeää kurkkua marjaisalla teellä. Rasiaan ajattelin laittaa teen sijasta ihanimpia askartelutarvikkeitani. Kiitos Annelle blogiin Kaunis pieni elama.

Kahvila-asu kuopukselle

Hakusessa on ollut hillitty ja vähän siistimpi asu kuopukselle sitä varten, että kun liikumme kuopuksen kanssa kaupungilla, niin olisi kiva pukea poikaa joskus muuhunkin kuin veloureihin. Farkut eivät toistaiseksi sovi, koska vaatteen on mentävä helposti villahaalarin ja toppapuvun alle. Ja mielellään vielä sukat pitää saada housunlahkeiden päälle. Eikä mitään napitettavaa.

Tälläinen kokonaisuus sitten syntyi. Koko 86cm. Housut ovat sivusaumattomat (helpotti kummasti ruutujen kohdistamista), kankaana Eurokankaan joustava sametti. Housuista tuli hyvät ja oli helppotekoiset. Bodyn kaivoin kaapinpohjalta ja aplikoin siihen tähden. Elämäni ensimmäinen aplikointi siis. Siinä ei ole muuta vikaa kuin, että ylös tarkoittu sakara lipsahtikin sivulle (oli oikein merkattu ja kaikkea). Olen kahdenvaiheilla, että purkaisinko vai ei. En taida viitsiä. Tässä sen taas huomaa, että yhtään keskeytystä ei meikäläisen ompeluprosessi kestä. Mutta eiköhän tällä kehtaa kahvilassa notkua.

Meillä ei ole vähään aikaan ollut beige-vaaleansininen yhdistelmää ja kyllä se musta taas tuntuu niin hyvältä parilta. Kaapista kaivelin vielä esikoisen jäljiltä asuun sopivan neuleen :)

Kepposindeksi oli perjantaina taas korkealla. Esikoinen on jo pidempään himoinnut silmälaseja, koska yhdellä tosi coolilla pojallakin on. Minä en näille pyynnöille lämmennyt. Sitten päiväkodista sanoivat, että esikoinen sanoo ettei näe, että voisi kannattaa tarkastuttaa näkö. Silloin jo vähän arvelin, että mahtaisiko kyseessä olla juoni silmälasien saamiseksi. Noh, esikoinen kävi neuvolassa näkötarkastuksessa, eikä näössä ollut mitään vikaa :) Uusi reissu terveyskeskukseen tulikin sitten jo muutaman tunnin päästä: Keskimmäinen oli päiväkodissa työntänyt lounaan jälkeisen hammaspastillin sieraimeensa eikä sitä enää saatu pois.

Leppis ja Sydänystävä

Meillä on viikko lähtenyt mukavasti käyntiin, toivottavasti kaikilla lukijoillakin. Eilen tehtiin poikien kanssa koko päivän retki Hoploppiin, tänään meillä on poikkeuksellisen raukeita poikia. Ja heti alkuun sain vihdoin valmiiksi esikoiselle paidan. Ihan perustrikoopaita, mutta siinä ei ole yhtään ekalla kerralla onnistunutta osaa. Meinasi jo mennä matonkuteiksi, mutta periksi en antanut. Aaltoilevaa kauluaukkoa lukuunottamatta se näyttää valmiina ihan paidalta. Syy b-luokan tekeleen esittelyyn on paidan pienissä leppäkertuissa. Ne onnistuivat hyvin, olen jälleen käyttänyt kutistemuovia. Meillä kutistemuovi on kestänyt käytössä hyvin, myös pesua. Leppiksiä on kolme, kaikki oli tarkoitus laittaa hihan "tereeseen", mutta laitoinkin yhden kaula-aukkoon. Esikoinenkin tykkää, hänestä on ihanaa kun saa silitellä leppäkerttuja. Ja ne ovat hänestä ihan oikeita :) Kangas ja vaaleankeltainen resori Eurokankaasta.

 

Osallistuin Salaiseen Sydänystävään ja sain paketin blogistilta Risulinnun pesässä. Blogi on minulle ihana uusi tuttavuus -miten kauniita juttuja. Paketti oli varsinainen sydänjuttujen ilotulitus, kuten alta näkyy. Paketissa oli iso turkoosi sydänmagneetti, linnunpönttömagneetti, huopainen heijastin avaimenperä, pinkki huopapallo kaulakoru ja kauniissa pussissa punaista villaa ja kortissa huovutusneula. Ihana setti. Kiitos!

Äitihän ei saanut yksin pitää kaikkea ja pienoinen kädenvääntö käytiin. Esikoinen ja keskimmäinen kinastelivat linnunpönttömagneetista. Keskimmäinen nyörtyi sitten sydänmagneettiin ja lohdutuskarkkiin :) Kuopus oli ensimmäinen valitsija ja valkkasi avaimenperän. Loput jäi äidille.

Meillä pojat elää vielä osittaisessa mielikuvitus maailmassa. Tänään ihmettelin, että miksi esikoinen yrittää saada ikkunan auki. No tietenkin siksi, että pienen pieni muuttolintu voisi tulla ja lentää meille sisään ja tehdä pesänsä pinkkiin pönttöön :)

Ja kiitos vielä blogiin Tyylikkäät termiitit. Sieltä kotiutui tosi hieno arvontavoitto. Aivan ihanat askartelukirjat ja paperia. Sormet syyhyää ihan hirvittävästi päästä ensin lukemaan ja sitten kokeilemaan. Suurkiitos. Kyseinen blogi on muuten ihan ensimmäinen, mitä olen ikinä seurannut :)

Viikon varrelta: vastatuulta ja Valentine's day

Viikko alkoi reippaissa merkeissä maanantai-illan uintireissulla isompien poikien ja Hannan ja Mimon kanssa. Sitten alkoi vastatuuli. Kuopus nukkui huonosti ja rähisi koko tiistain. Kaverilla on sitkeää limaa ja se ilmeisesti vaivasi. Jatkuva rähinä oli suorastaan shokki, koska kuopus ei juuri turhista huutele ja on varsin aurinkoinen ja puuhakas. Olin niin puhki, etten jaksanut mennä edes kauppaan. Keskiviikkona ei auto käynnistynyt ja ompelukurssi jäi väliin. Ja ei tietenkään päästy edes kauppaan. Ja seuraavaksi hajosi tietokone. Hoitamattomia asioita oli kertynyt ihan liikaa joita sitten piti yrittää hoitaa jalkaisin, eli yksi rattaissa ja kaksi pulkassa. Sujuuhan ne pakolliset kuviot hitaamminkin, mutta harmittaahan se, koska silloin se kuuluisa oma-aika typistyy about varttiin :(

Heikompi karma katkesi onneksi perjantaina, kun kävin ystävättäreni kanssa lounaalla ja tulihan siinä matkalla vähän shopattuakin. Ja onneksi meille on kolissut ihania paketteja viikolla. Eilen vietimme miehen kanssa ystävänpäivää -vaihdoimme kortit, herkuttelimme Belgialaisilla konvehdeilla ja katsoimme romanttisen elokuvan. Isommat pojat olivat anoppilassa yökylässä, joten meillä oli tosi rauhallista täällä kuopuksen kanssa.

Alla kuvasatoa viikolta.

Arpaonni on suosinut meitä: voitimme kivan numerokirjan blogista Hetki elämästä ja palkinnon myös blogista Prinssit ja viikarit. Viimeksi mainitun paketin pidän ihan itse, mutta olihan poikien saatava hetki kokeilla superkevyttä sateenvarjoa. Kiitos molemmille blogisteille!

Kuopus tutkii, että ketäs siellä varjon alla piilottelee. Ettei vaan isoveljet olisi siellä.

 

Askartelimme kortteja. Alla keskimmäisen (2v 9kk) tekeleitä. Äiti on kirjoittanut ja isoveli tehnyt pari leimaa avuksi.

Kuopus ei tehnyt kortteja, vaan helmiaskarteli:)

 

Miehelleni ystävänpäiväksi: kortti ja suklaata.

Jos vaikka ensi viikolla valmistuisi joku käsityö tai edes kortti. Olen toiveikas :)

Hyvää ystävänpäivää!

p*askarteluhaaste #25

Haaste täysin minun makuuni: turkoosia ja punaista.

Visio oli selvä. Kaunis turkoosi paperi, vaikka sellainen intialainen käsintehty, tai pilkku- tai kukkapaperi. Sitten kirsikanoksaleima tai edes -kukka. Punainen samettinauha ja sitten käsin piirretty kanji. Voisi laittaa ystävyys-, rakkaus- tai vaikka kevät-kanjin. Mitään sopivaa tarviketta ei löytynyt -ei mitään :(

Uuden vision muodostumista nopeutti se, että kaupassa oli tasan kaksi turkoosia paperia. Valitsemani on ehkä enemmän petrooli, mutta eiköhän se kelpaa. Sentään kaunista nauhaa löytyi ja ihana nappikin. Reunaan kokeilin heti siksakkia -tykkään. Päiviltä täältä bongasin korttiompelun. Yksinnkertaisella linjalla jatkan. Voi olla, että jos käytän tämän synttärionnitellun, niin lisään onnea leiman kanteen. Jos menee ystävänpäiväksi, niin sitten en lisää mitään.

Sitten lähden nauttimaan päivästä anoppilaan -pojat ovat ihan täpinöissään ja minä arvostan hyvän seuran lisäksi valmista ruokaa :) Huomenna jatkan hermojen menettämistä perustrikoopaidan kanssa -miten voi yhden paidan teko ottaa niin koville?

Salainen ystävä ja p*askarteluhaaste #24

Aloitanpas tästä korttihommasta. Kävin lyhyessä leimailuopissa. Leimaaminen ja korttiaskartelu vaikutti oikein mukavalta puuhalta. Aikamoisen tavara-arsenaalin tuo harrastus vaatisi. Ennenkuin alan tyhjentämään lompakkoani ja täyttämään kotia myös noilla tarvikkeilla, ajattelin vähän kokeilla, että minkä verran näitä leimailuja ja kortteja innostun tekemään. Ostin leimasetin tykötarpeineen, chalksit, vähän papereita ja korttipohjia. Yksi paperileikkuri löytyy entuudestaan. Loput improvisoin.

Olen ihaillut harrastajien tuotoksia. Itse en vaan vielä osaa tehdä mitään romanttista, pinkkiä tai kukkakorttia, ei vaan vielä tunnu yhtään omalta jutulta. Ehkä kuukauden tai kahden päästä :) Heti kun sain jotain kasaan päätin osallistua p*askarteluhaasteeseen. Siellä ei meinaa sanottu, että tumpelot aloittelijat älkööt vaivautuko. Kortissa piti olla bling blingiä. Tuosta sitä löytyy kangassydämistä, kukkakimpussa on kiilleliimaa ja lisäksi leimakuvaa on väritetty helmiäs chalkseilla.

Kyllä oli vaikeaa toi kuvaus. Keskiyön pimeydessä ei edes lisäsalamalla onnistu.Kortti on heleämpi luonnossa ja kangassydämet eivät ole kulahtaneita eikä niiden nukka näytä siltä, että olisin hampailla jyrsinyt niitä. Seli-seli-seli.

Viime viikolla kävin hakemassa postista aivan loisto paketin Salaiselta ystävältä. Paketti oli pojille. Sieltä löytyi nuppipalapeli kuopukselle, isommille pojille Pokémon munat ja vielä Pokémon puuha CD. Vähänkös täällä on ollut pojat tohkeissaan ja tyytyväisiä. Ja tietenkin kävi vielä niin loistavasti, että toisesta munasta tuli jo aikaisemmin himoittu mammutti.

Kiitos Salainen Ystävä! Olet niin osuvasti piristänyt arkeamme aivan ihanin yllätyksin. En voi muuta todeta kuin, että vähänkös meillä kävi hyvä onni, kun olit meidän Salainen Ystävämme. Kiitämme ja toivotamme sinulle hyvää vuotta 2010.