Ystävänkevät kortti

Ystävänpäiväni vaihtui ystävänkevääksi ja yksi kortti on lähtenyt eteenpäin.

Osallistun tällä kortilla p*skarteluhaasteeseen #130. Haasteessa bingoiltiin. Valitsin rivikseni: naru, metalli ja keltainen. Mikään näistä ei ole korttini pääelementtinä, mutta kaikki kortista löytyvät.

Olen tehnyt kortin Mirkan luona ja pumminut kaikki tarvikkeet häneltä. Mikäköhän siinä on, että toisten välineillä ja materiaaleista tulee aina niitä omia parhaimpia kortteja?

Tapahtumahorisontti meinaa taas tukkeutua. Nyt flunssa on kiertänyt minulle saakka, työmatkalle lähtöön on reilu vuorokausi ja en ole kiireiltäni yhtään ehtinyt katsomaan pukeutumisasiaa kuntoon. Huomenna voi olla paniikkiostosten paikka ja pikkasen asia stressaa :(

Mies lastenvaateostoksilla

Pyysin miestä katsastamaan työmatkallaan jonkun outletin tai vaikka Gapin ja tuomaan pojille hupparit. Hyvin isi suoriutui tehtävästä ja oli vielä päättänyt ottaa huppareiden lisäksi jälleen yhdet Star Wars paidat. (Jos naisella ei voi ikinä olla liikaa kenkiä, ei pojan viikarilla voi olla liikaa Star Wars paitoja). Alla miehen valinnat:

Yksi SW paita menikin saman tien päälle. Loppulasku ei päätä huimannut, 3 hupparia ja 3 Star Wars paitaa lähtivät kohtiin 98 usd:llä. Koot olivat ohjeitteni mukaiset ja paljastuivat varsin isoiksi. Taitaa tulla keväthuppareiden sijasta syyshupparit. Oli mies saanut laukkuunsa mahtumaan myös aikamoisen lelukasankin -jopa autoradan :) Ja se mitä vaatekaupassa säästettiin, kuulemma tuhlattiin moninkertaisesti lelukaupassa...

Esikoinen on hiihtolomalla, mutta aikuisilla ei ole lomaa :( Minun oli tarkoitus pitää vapaata pari päivää, mutta tulikin tiukka työputki. Suorastaan harmitti esikoisen surkeat lomajärjestelyt. Ihan kiva loma kuitenkin järjestyi, osaltaan siksi, että keskimminen oli vielä maanantaina ja tiistainakin sairaana ja isi hoiti poikia. Meno oli aika rauhallista, kiitos tuliaislelujen. Viikonloppuna isovanhemmat veivät esikoisen ja kuopuksen kylpylään, tänään olimme iltapäivän lumisateessa laskettelemassa, huomenna vaari tulee hiihtämään ja eiköhän jotain vielä keksitä perjantaiksikin. Itsekin olisin niin löhöpäivän tarpeessa -ehkä sitten ensi kuussa...

Puuhelmiä

Perjantaina oli pakko edistää henkistä hyvinvointia pienillä askarteluostoksilla. Kokeilulistallani on ollut pienen ikuisuuden puuhelmet. Pari kertaa olen käynyt etsimässä sopivia helmiä, mutta voimakas pinkki on puuttunut valikoimasta. Tälläkin kertaa pienet pinkit helmet olivat loppu, mutta vaihdoin värit toisin päin ja valitsin isot pinkit ja pienet mustat helmet.

Tykkään itse paljon väriyhdistelmästä. Käytän vaatteissa mustaa ja nämä tuo mukavasti väriä ja särmää vaikkapa yksinkertaiseen trikoopaitaan. Valmistaminen oli ihan älyttömän helppoa, ohje täältä.

Jäin näpertelykoukkuun ja kipaisin ostamaan lisää helmiä. Vahingossa ostin joustavaa nauhaa nahkajäljitelmän sijasta. Kokeeksi kokosin helmet ja jousto ei haittaa. Joustava nauha sopii pienten lasten äidille hyvin, kun ne pienet sormet eivät meinaisi millään pysyä erossa helmistä :)

 "Kanervikko"

Loppuviikko on sujunut rauhallisemmin. Perjantaina kaikki lapset olivat koulussa/hoidossa ja terveinä. Ihana anoppi lupasi minulle lapsivapaan vuorokauden. Toteutuminen jäi hiukan puolitiehen, koska kotiin jäi sairastunut keskimmäinen. Taas on mennyt yö kuunnellessa hillitöntä yskimistä. Vielä pitäisi saada haettua pojat kotiin, ajokeli näyttää karmealta. 

Onneksi tänään tulee mies kotiin. Ja Sinellistä saa lisää helmiä :)

Ystävänpäiväkortteja

Ystävänpäivä meni meillä tänä vuonna kuin varkain ohitse. Oli vähän viikolla hässäkkää.

Tänäkin vuonna oli tarkoitus tehdä (sekä lähettää) ystävänpäiväkortteja. Aika ei vaan riitä :(

Ystävänpäivän korttisaldo jäi 5 korttiin, joista on vielä 2kpl lähettämättä. Ankeaa. Näitä telinekortteja olisin tehnyt enemmänkin, mutta loppui sekä teipit että gluedotsit. Näitä oli kiva tehdä ja itse tykkään paperin herkkuväreistä paljon.

Ajattelin viettää ystävänkevään, eli tehdä suunnitelemani kortit ja lähettääkin ne ennen juhannusta.

Kapuloita rattaisiin

Tällaiset pidemmät yksinhuoltajuusputket eivät ole mun juttu. Koska silloin aina sattuu ja tapahtuu. Nyt mennään vasta keskiviikossa ja tapahtumasaldo on lähtynyt kivasti karttumaan.

*Maanantai iltapäivä
Haen lapsia hoidosta. Esikoinen huutaa pihalla aivan hysteerisenä leuka veressä. Hyvän kaverin kanssa oli tullut riitaa, jota oli selvitetty lyömällä. Sen seurauksena pojalta puuttuu yksi hammas ja toinen heiluu. Tilanteen selvittelystä ei oikein tullut mitään, kun oma lapsi ei rauhoittunut ja toinen osapuoli piiloutui tai huuteli päivän oleva hyvä, koska poikaani sattui. Ilmeisesti hänkin oli järkyttynyt. Keskimmäinen oli tosi vihainen, kun jalkapallokoulu jäi väliin hammasepisodin takia. Onneksi löytyi pingispallo ja otimme sillä fudismatsin pojan kanssa.

*Maanantai yö
Herään ennen puolta yötä siihen, että vieressäni on tulisena hehkuva ja vaikertava kuopus. Flunssa, kunnon kuume.

*Tiistai aamu
Alan soittelemaan tapaturmapäivystysaikaa hammaslääkäriin esikoiselle ja perään aikaa terveydenhoitajalle kuopuksen sairauslomatodistusta varten. En muista milloin olisi viimeksi ollut näin lyhyet jonotusajat ja vastaanottoajatkin saimme nopeasti. Keskimmäisen käyn tipauttamassa pikaisesti päiväkotiin.

*Tiistai aamupäivä
Lähdimme terveydenhoitopalvelukierrokselle esikoisen ja kuopuksen kanssa. Esikoisella oli onnea matkassa. Maitohampaat olivat hyvin lähellä irtoamista ja mitään pysyvää vahinkoa ei pitäisi tulla. Terveyskeskuksessa meinasi huumorintaju hetkellisesti loppua. Kuopus itki sylissäni, särkylääkkeen vaikutus loppui. Ajanvaraus oli sotkenut jotain ja joku vanha rouva halusi päästä meitä ennen vastaanotolle. Meinasin saada hepulin kiilaavasta mummosta, koska terkkari oli jo myöhässä ja mulla ihan pakollinen puhelinpalaveri tulossa. Jätin kuitenkin mummon ja terveyskeskuksen haukkumatta ja hoitaja rokotti mummon minuutissa.

*Tiistai iltapäivä
Hoidin mallikkaasti puhelinpalaverini. Pojat katselivat telkkaa kuulokkeet päässä. Hetkellinen ihme.

*Tiistai ilta
Olin hankkkinut illan puhelinpalaveriin asiakkaan kanssa itselleni sijaisen. Sijainen jäi lentojumiin eikä pystynytkään osallistumaan. Oli pakko osallistua palaveriin. Pojat tietenkin huusivat ja tappelivat kuin heikkopäiset :( On mahdollista, että asiakas harkitsee ostavansa lisäominaisuuden "voiperkeleenpojat"...

*Keskiviikko yö
Kuopus herää klo 03, eikä meinaa rauhoittua millään. Pilkimme yhdessä valittaen aamuun saakka. Vanha nainen ei pysty latautumaan vartin unipätkillä.

*Keskiviikko aamu
Esikoisella on kunnon yskä. En raaski lähettää häntä kouluun ulkoilupäiväksi. Päätämme jäädä kaikki kotiin. Kaikki yritykset lastenhoitajan saamiseksi epäonnistuvat. Kuopus alkaa oksentamaan limaa. Lähdimme pakon edessä koko jengi otattamaan minusta verikokeet. Kuopus vetäisi limaoksennusvanat Mehiläisen käytävälle. Poistuimme paikalta pahoitellen ja hyvin nopeasti.

Kotimatkalla näemme vastakkaisesta suunnasta tulevan paloauton kääntyvän kotitiellemme. Mietin kiihkeästi, että mikä meillä voisi palaa. Tönö on onneksi pystyssä ja savuton ja liekitön. Rapun edustan 30cm kinos ei ole itsekseen kolautunut.

*Keskiviikko päivä
Pomo latoo lisää töitä tekemättömien muhkeaan pinoon. Motivaatio ei ole aina korkealla, koska todennäköisesti ryhmämme joutuu osallistumaan erittäin rankasti firman henkilöstövähennyksiin. Jotenkin pitäisi kuitenkin jaksaa kuroa pari kesken jäänyttä hommaa kasaan. Toisaalta motivaatio mennä toimistolle nauttimaan rauhasta on kova.

Puhtaista alusvaatteista ja sukista on yllättäen pulaa, vaikka juuri pesin ison satsin. Syy selviää. Yksi satsi on märkänä (ja haisevana) pyykkikoneessa ja toinen märkänä kuivausrummussa. En enää muista mikä homman keskeytti.

Mies tulee kotiin vasta sunnuntaina, tässähän ehtii tapahtumaan vaikka mitä...

Ja sellainen pitää todeta, että äitiyden ja työn yhdistäminen on helppoa ja henkistä tasapainoa edistävää. Ja pojat ovat niin kivan mutkattomia -erimielisyydet eivät aiheuta kyräilyä eikä toisten sulkemista pois leikeistä, koska ne voi näppärästi selvittää nyrkein.

 

Pikkupotilas

Hampaaton tappelupukari

Viikonlopun helmet

Viikonloppu ilman isiä on mennyt hujauksessa. Olemme lasketelleet, tehneet laskiaispullia, pizzaa ja ystävänpäiväkortteja ja pelanneet Afrikan tähteä. Välipalakioski on laajentanut toimintaansa kenkäkaupaksi, jossa on myös legoja ja karkkiakin.

*Kuopus on kuin synnäinen kenkäkauppias. Kun menen hänen kioskilleen ostoksille, hän osaa heti valita minulle sopivat kengät. Silitellä hellästi kengän pintaa ja mainostaa sen olevan nahkaa. Jumipohkeen ei tarvitse suinkaan itse kurotella kenkiä jalkaan vaan toki kauppias auttaa. Maksaa voi halutessaan Afrikan tähden rahoilla. Suosittelen vastaavaa putiikkia jokaisen äidin kotiin tai ainakin kenkäostosfriikeille :)

*Jumipohje johtuu siitä, että laskettelu on sittenkin urheilua. Olin pitkästä aikaa suksilla muutaman tunnin ja pohkeeni ovat jumissa. Eikä tässä mitään alppeja koluttu vaan paikallista nyppylää "altitude 5500cm". Laskettelukaverina oli ensin hyvä ystävä ja sitten oma lapsi -huippuseuraa!

*On mulla aika iso poika jo, kun hänen kanssaan voi kaupunkimatkailla, uida aikuisten altaassa, luistella ja lasketella. Vastahan me miehen kanssa ihmettelimme, että millä taikatempulla sen pää punaisena jatkuvasti kiljuvan käärön saisi rauhoitettua.

*Pojat täytti äidille pizzan.

*Koska isi on poissa, nukumme kaikki yhdessä rivissä vanhempien makuuhuoneessa. Kun katselen rauhallisesti nukkuvaa riviäni, tunnen hetkellistä huikaisevaa onnen tunnetta.

*Kuopuksen hiukset tuoksuvat ihanasti vaarin partavedeltä. Pienempiä poikia vahtinut vaari on siis sylitetty ja halitettu hyvin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Varsinainen pakkaus

Kävin tänään vihdoin noutamassa Crocs-tilaukseni postista. Meinasin pyörtyä, kun postivirkailija toi tiskin sivusta hervottoman kokoista laatikkoa. Heti sanoin, että eihän tuo voi olla minun. Kyllä se oli. Jopa kurkistin laatikkoon sisään. Siis todellakin 7 paria muovikenkiä oli pakattu laatikkoon, jonka mitat ovat 67cm*55cm*50cm! Sinne mahtuu sisään kaksi leikki-ikäistä. Pikkaisen risoi raahata laatikko kauppakeskuksen poikki (sen lähemmäksi postia ei autolla pääse). Vielä enemmän risoi se, että lähetyksessä oli yksi väärä tuote.

 Pikkaisen ylimitoitettu laatikko. Koko tilaus laatikon päällä ja vieressä mittatikkuna 4*2l Pepsi. Laatikkoon olisi varmaankin mahtunut 12 kpl noita Pepsipakkauksia ;)

Säästin laatikon, kun arvelin, että osa perheestä saattaisi olla laatikon v-mäisyydestä kanssani eri mieltä. Pojillehan se oli suorastaan aarre. Äkkiä askartelimme siitä välipalakioskin.

Kioski valmiina, myyjä paikalla

"Hei te siellä, kohta aukeaa välipalakioski"

 

"Voileipiä saatavillaaaaaa!"

Vastuullinen kioskinpitäjä luonnollisesti tarkastaa tuotteen laadun ensin itse

Välipalakioski saavutti heti suuren suosion

Luontaisetuna myyjälle paahtoleipää all-you-can-eat tyyliin

Huomisaamusta alkaen olemme ilman isää 9 päivää. Olen kauhusta kankeana, että kuinka saan kaiken toimimaan. Selviänkö? Perusarjen ja työn lisäksi olisi lastenharrastuskuljetusta ja puhelinpalavereita parhaimpaan lasten nukutusaikaan. *Huoh*. Ei muuta kuin eteenpäin sanoi Kepponen hangessa ja paukkupakkasessa ;)

Mikä tyyli? Toimistoklassinen tietenkin!

Aiemmin olen kirjoitellut muutamasta "ulkonäkökriisistä" ja vastareaktiostakin. Vastareaktio on toiminut hyvin, ehkäpä jopa liian hyvin. Ystäväni, joka on tuntenut minut pari vuotta, sanoi viikonloppuna, että on nähnyt minut hyvin pukeutuneena ja meikattuna kerran. Kai hän sentään on välillä nähnyt minua toimistolookissakin vaikka yleisin on vapaa/etäpäivän pukeutumiskoodi. Eli vanhat farkut, t-paita, crocsit (talvella joudun antamaan periksi lämpimämmille jalkineille) eikä meikkiä.

Toimistopukeutuminen on ajoittain tuottanut päänvaivaa. Työnantaja auttoi ongelman ratkaisussa. Tällä kertaa ei tullut vuokramekko dirdnliä vaan muutto eri kerrokseen. Siellä "pukukoodi" on farkut, neule ja terveyssandaalit ... and I absolutely love it :)

Joka tapauksessa olen yrittänyt pukeutua siististi toimistoon ja kehitellä asuja. Olen viime aikoina lukenutkin tosi paljon tyyliblogeja. Osaa vakituisesti ja osaa kerran. On nimittäin vaikea löytää tyyliblogia, josta voisin soveltaa juttuja itselleni. Mieleeni on jäänyt hyvin eräs kirjoittaja, joka mietti trenssistään, että onkohan se liian tätimäinen. Olisi katastrofaalista, jos hän näyttäisi aivan nelikymppiseltä menossa Silja Linelle.

En sitten viitsinyt kysellä, että miltä hänen mielestään nämä katastrofit näyttävät. Mä oon 40v ja käyn Siljalla, joten tyylin pelastusoperaatio olisi ollut varmaan turhan työläs ;) Olen muutenkin huomannut, että ne toimistovaatteet joista mä tykkään ja käytän, ovat sellaisia, jotka tyyliniekat listaavat vältettävän tätityylin puolelle:

• suorat housut (mulla on ne parjatut prässitkin)
• paitapuserot (enkä ikinä laita niitä housujen sisään, koska siellä on perhemallin pelastusrengas)
• tunikat
• ruutubleiserit (koska niihin voi yhdistää melkein minkävärisen alaosan tahansa)

Koska nämä ovat minusta kaikki varsin kelpoja vaatekappaleita, julistan että niitä kutsutaan tästä eteenpäin toimistoklassikoiksi. TOIMISTOKLASSIKOIKSI. Kysymykseen miten kuvaan omaa pukeutumistyyliäsi, voin vastata että toimistoklassinen. Tai klassinen, toimisto flavourilla ;)

Jotta kaverikin uskoisi mun pukeutuvan johonkin muuhun kuin niihin ihanan kuluneisiin farkkuihin, niin tulen julkaisemaan teille sarjan toimistoklassikoiden helmiä. Tai ainakin yhden.

Sen aineksena ovat villasekoitekankaiset suorat prässihousut. Tällä kertaa olen suorastaan irroitellut ja yläosana on musta t-paita ja sen päällä todella ohut pitkä neule (jotain oppia on jäänyt tyyliniekoilta, ei kaikki toimistoklassikoita yhtäaikaa päälle). Kaulassa kolme hopea ketjua. Lisukkeena housujen harmaan sävyinen käsilaukku.

Toimistoklassikkokampaus: polkkatukka

Kannattaisiko mun kokeilla uusia tyylejä? No, mikä ettei.
Mutta kaikenlaista olen kokeillut, jopa tätä:

Motivaatio kohdallaan

Esikoinen on yllättänyt minut laskettelun opettelemisen motivaatiollaan. Hän on sitä sorttia, että kaikki pitäisi osata saman tien ja harjoittelu on tylsää tai jopa vastenmielistä. Olen suorastaan ylpeä nähdessäni hänen keskittyvän harjoitteluun.

Sunnuntaiaamuna klo 09:30 lämpömittari näytti seuraavaa:

Minä olin aikeissa liikkua ainoastaan laittamaan lämmitystä kovemmalle ja villasukat jalkaan. Esikoinen oli lähdössä laskettelukouluun kylmyydestä huolimatta. Eihän siinä auttanut muu kuin lähteä sinne palelemaan. Pakkasta ei ollut onneksi kuin -19 perillä. Siinä vaiheessa laskettelukoulua, kun poika pääsi aikuisten rinteeseen, kylmyys unohtui täysin.

Olen miettinyt, että vasta sitten kun tiedän, että laji kiinnostaa poikaa, ostan hänelle omat välineet. Olisikohan riittävä motivaation osoitus se, että -19 asteessa pitää laskettelukoulun jälkeen vängätä siitä, että voiko jäädä rinteeseen vai ei? Olen onnellinen tilanteesta. Olen toivonut, että poika innostuisi jostain urheilusta ja nyt kipinä on lajiin, josta itsekin pidän. Lienee aika siirtyä suksikaupoille.

Viime viikolla sain ihanaa postia. Voitin Lauran korttihaaste blogissa arvonnan. Kirjeestä paljastui ihanan kukkaisia papereita ja nauhoja sekä Lauran itsensä tekemä kortti. Kiitos Laura!

Sumuisten kuvien syynä on se, että olen räpsinyt ne heikolla kännykkäkamerallani.

Päätän ja tunnustan

Uuden kuun ajan Mirka haastoi minua jokin aika sitten kertomaan, mitä valitsisin tai päättäisin, jos saisin aivan vapaat kädet.

• Maailman ihmiset löytäisivät tasapainon kulutustarpeittensa ja luonnonvarojen välillä.
• Ihmisistä tulisi suvaitsevaisia ja toisiaan kunnioittavia ja arvostavia.
• Valtioiden ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysbudjetista leijonan osa menisi hankkeisiin, jotka edistävät ympäristön hyvinvointia. Ja tulosta syntyisi.
• Suomen talvi kestäisi 3kk, mukavasti lunta ja pakkasta about -5. Kevät kestäisi 2 vkoa, syksy kuukauden ja lopun aikaa olisi lämmin kesä. Päivä jolloin ei näy aurinkoa olisi poikkeus.
• Meressä ei olisi sinilevää. 
• Ihmiset eivät olisi ahdistuneita eikä yksinäisiä.

• Minä ja perheeni ja ystäväni saisimme onnellisen, terveen, mielenkiintoisen ja riittävän pitkän elämän.
• Tajuaisin yhtäkkiä, että mitä minusta tulee isona ja pystyisin toteuttamaan sen.
• Työn ja perheen yhdistäminen muuttuisi erittäin helpoksi
• Kotimme laajenisi vähintään yhdellä huoneella, mieluummin kolmella ja pysyisi siistinä itsekseen. 
• Yksi Lapin tuntureista siirtyisi yön aikana vaikka Sipooseen (vastapainona mun mahakumpu siirtyisi jollekin palelevalle vahvajalkaiselle porolle)
• Minulla olisi aikaa, voimia, taitoa ja mahdollisuuksia harrastaa
• Voisimme perheen kanssa oikeasti kiertää maailmaa, asua ja työskennellä eri maissa ja muuten vaan ihmetellä maailmaa.
• Vanhana voisin todeta, että elämä oli upea seikkailu ja nukahtaa kivuttomasti pois.

• Jos nyt oikein vielä materialismi iskisi niin toivoisin oikeastaan taloni kasvavan pieneksi kartanoksi, pihani isoksi itsekseen hoituvaksi puutarhaksi kasvihuoneineen ja grillikotineen. Autotalliin voisi tulla tila-auto ja miehelle kauppakassi. Vaatehuone voisi täyttyä jostain tyylikkäästä ja laadukkaasta. Lapsille voisi omien huoneiden lisäksi tulla reilusti äänieristettyä tilaa ja pari kuutiota legoja lisää. Vene voisi tulla tuonne lähisatamaan. Ja voisin näyttää ihan törkeän hyvältä ...ja voihan tän listan toteuttamisen aloittaa lopustakin, jos hyvällä haltijalla on kiire tai suorituspaineita ;)
  

Konkkaronkan Veralta sain ihanan tunnustuksen. Tunnustuksen ja samalla haasteen, ideana on kertoa omista alle 200 lukijan suosikkiblogeistaan, ja samalla laittaa haastetta eteenpäin näihin blogeihin. Minä yhdistän tähän samalla tuon ylläolevan Jos Saisin Päättää haasteen. Eli jos et ole blogissasi vielä aiheesta kirjoittanut, niin nyt on se aika ja tietenkin jakaa tunnusta eteenpäin viidelle. Valintani ovat:

1. Uuden kuun aikaan
Mirkalla on taito kirjoittaa

2.  Suomimamma Sisiliassa
Verkkaisesta päivitystahdista huolimatta odottelen toivekkaana aina uutta postausta :) Anna kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti lapsiperheen elämästään Sisiliassa.

3. Keinosiementäjä
Keinosiementäjä on hulvaton tyyppi!

4. Kinttupolut
Letkeää arkimeininkiä.

5. Eloisat
Kauniita lastenvaatteita, myös pojille.

Tästä kiitän Riikkaa. Tämän mukana piti kertoa 8 asiaa itsestään. Uutta asiaa.

1. Olen pienestä perheestä ja pienestä suvusta.
2. Minulla ei ole sisaruksia ja lähisukulaisia vain setäni perhe.
3. Haaveilin lapsena ja nuorena omasta isosta perheestä. Kolme lasta oli ihan minimi. Nyt se kyllä taitaa olla absoluuttinen maksimi :)
4. Olen koira-ihminen. Koko elämäni olen haaveillut koirasta, mutta allergia ei salli koiran hankkimista. Nykyisessä elämäntilanteessa ei riittäisi kyllä voimatkaan koiran hoitoon.
5. Allergiat vaivaavat vieläkin. Täyteläisen turpeat huulet saan ilman botoxia, kiiwi riittää ja Angelina Jolie jää kakkoseksi. Varomattomalla annostuksella ylähuuli voi ottaa nenään kiinni.
6. En ole ikinä käyttänyt silmänympärysvoidetta.
7. Nykyinen kotini on pitkäaikaisin kotini. Kesällä tulee 10v täyteen.
8. En ole ikinä laulanut karaokea, olen harkinnut pitää linjani ainakin seuraavat 30-40 vuotta.

Aurinko ja hymyä alkavaan viikkoon :)

Viikko I: ruokalista, ruokailubudjetti ja ruoka

Marika Kinttupolulta haastoi itsensä ja muut kynnelle kykenevät suunnittelemaan viikon ruokalistaa ja vahtimaan ruokaan kulutettua rahaa. Tavoitteena siis ostaa vain suunniteltuja tarvikkeita ja samalla vähentää kaupassa käyntiä ja säästää rahaa.

Välillä suunnitelmallisuus onnistuu minulta hyvin ja välillä ei. Hyvinä aikoina teen kerran viikossa isot ostokset. Täydennystä viikon aikana tarvitsemme kerran tai kaksi. Täydennyksenä on yleensä lisää maitoa (hurja kulutus), leipää ja salaattia (ei säily) ja mehua.

Tässä yhden viikon saldo. Viikko on perjantaista torstaihin. Torstaina ostin:
maitoa 6l
ruokakermaa 2 tlk
omenamehua 3l
kinkkua 2 pkt
jauhelihaa 700g
2 pkt siitakkeita
tagliatellea
juustoraastetta 2 pussia
lisäaineetonta ja nitriititöntä makkaraa 2 pkt
tortelliineja 2 pkt
tortilloja 1 pkt
paseerattua tomaattia
tölkkiherkkusieniä
ruisleipä
reissumies
paistoleipiä 3 pkt
sämpylöitä
cocista
salaattia 2 pkt
tomaatteja
avokadoja
banaaneja 2kg
omenia 1 kg
appelsiineja
perunoita 1,3kg
keittojuureksia
mustikka-vadelma pakastemarjoja
vaniljakastike
pizzapohjia
karkkia lapsille ja aikuisille

Rahaa meni noin 90€. Unohdin ostaa margariinia. Jääkaapissa oli aika kivasti kaikkea kuten juustoa, kirsikkatomaatteja, mehua ja maitokin. Kanasuikaleet oli jo jääkaapissa, samoin makaroonilaatikko. Maanantaina oli ostettava margariinia, mehua, kinkkua ja maitoa. Mies kävi kaupassa ja rahaa meni noin 30€ (summa 120€).

pe ilta: makaroonilaatikon loppu, meloonisalaattia. Jälkkäriksi banaania

la aamu: patonkia, kinkkua, juustoa, mehua, kaakaota, kahvia
la lounas: pikalasagne, salaattia
la ilta: aikuiset ravintolassa
lapset tekivät pizzaa: jauhelihaa (lasagnesta säästettyä), kinkkua, herkkusieniä, paseerattua tomaattia, juustoa
Karkkipäivä

su aamu: patonkia 3 kpl, kinkkua, juustoa, mehua, kaakaota, kahvia
su lounas: kanapasta (lounas syötiin tosi myöhään)
Esikoisella eväänä reissumies, pillimehu ja banaani laskettelukoulussa)
su ilta: isovanhemmat tulivat kylään. Lapset söivät voileipiä, pullaa, pikkuleipiä ja omenaa.
aikuisille patonkia

ma ilta: Tortelliineja (pepperonea+juustoa), salaattia. Isin kunniaksi marjapiirakkaa ja vaniljakastiketta

ti ilta: Siitakepasta. Aikuisille loput marjapiirakasta, hedelmä.

ke ilta: makkarakeittoa, ruisleipää. Lapsille mehujäät jälkkäriksi.

Torstaina kipaisin jälleen kauppaan. Tei etätöitä ja tarvitsin mikroruuan lounaaksi ja perhe lisää leipää ja maitoa. Innostuin ostamaan reilun kilon lohta ja vasta kauppakuitista huomasin, että pala maksoin 19€. Oli kyllä erinomaista, mutta oiskohan pitänyt ostaa se vakuumipakattu lohi, jonka kilohinta oli 6€? Pikatäyttö oli 60€, mutta siinä ruokaa siten, että seuraava kauppakeikka on sunnuntaina (yhteensä 180€). Eli siis 2/3 viikon varsinaisesta kauppalaskusta.

to ilta: paistettua lohta, perunamuusi ja hollandaise-kastiketta (Knorrin pussista)

Ilta- ja välipaloja en ole listannut. Ne ovat tyypillisesti hedelmiä, leipää ja maitoa. Meillä lapset syövät huonosti hedelmiä ja etenkin kasviksia. Yritän syöttää ne kotiin tullessa välipalana nälkäisille. Jos ruuan valmistus kestää pitkään, lapset tosiaan syövät välipalan kotiin tullessaan ja ilallinen on sitten seitsemän jälkeen. Jos ruoka on nopeasti valmis, silloin lapset saattavat syödä vielä iltapalan. Aamupalana leipää minulle ja esikoiselle. Pienemmät pojat syövät päiväkodilla aamupalan ja mies töissä.

Ruokakuluihin tulee vielä päälle minun ja miehen työpaikkaruokailut, joka on noin 30€/vko/suu. Miehen synttärilahjaksi antamaani ravintolaillallista en laskenut mukaan. Ruokaan on sitten viikossa kulunut ainakin 240€. Mielestäni ihan perusruokaa, ainekset hankittu Prismasta. Mun mielestä hirvittävä summa. Mitään sen säästösuunnitelmaa ei ollut, ja tuotteet valittu vanhojen kulutustottumusten mukaan.

Ensi viikko voi vaikka olla edullisempi, koska perjantaina söimme "edellisen viikon" hankintoja ja jääkaapissa on vielä puolet makkarakeitosta jäljellä.

Sitten viikon ruoka: pikalasagne. Ohje on aikoinaan ollut Valion jonkun maustetun ruokakermapurkin kyljessä ja olen soveltanut sitä lasten makuun paremmin sopivaksi.
Ainekset:
tortilloja (omaan vuokaan menee 6 kpl, täysjyvä on hyvä ja maissitortillasta tulee kiva maku)
jauhelihaa 400g
paseerattua tomaattia (oiskohan siinä purkissa 500g)
ruokakerma
sipulia, mausteita maun mukaan (itse käytän vain suolaa, mustapippuria, valkosipulia)
juustoraastetta

Paista sipulit ja jauheliha. Mausta. Laita sekaan paseerattu tomaatti ja kerma. Anna kiehahtaa.
Lado vuokaan alimmaiseksi kastiketta, sitten tortilla, kastiketta, tortilla... Itse laitan aina 2 tortillaa päälekkäin, jotta tulee jotain pureskeltavaa. Viimeiseksi kerrokseksi kastiketta ja päälle juustoa. Paista uunissa 225, noin 30 min. Kaveriksi sopii raikas meloonisalaatti (keräsalaattia ja meloonia). Ruuan ainoa huono puoli on, että vuoka menee kerralla.

Oikeus perhevapaisiin

Suomen lainsäädäntö takaa jokaiselle työntekijälle oikeuden perustaa perheen ja oikeuden perhevapaisiin. Vakinainen työsuhde säilyy äitiys/vanhempainvapaan aikana ja myös senkin aikana, jos vanhempi hoitaa alle 3-vuotiasta kotona. Hienoa, vai mitä?

Omalla alallani työntekijän oikeuksia koetellaan jatkuvasti. Etenkin niitä perhevapaisiin liittyviä. Monien oikeudet tulevat poljetuksi, harva lähtee taisteluun. Miksikö?

Aina ei ole juridisesti selvää, mikä riittää työnantajan velvollisuuksien täyttöön. Selvitykseen voi tarvita lakimiestä. Oman alani liitoissa on ollut viimeaikoina nousevaa kiinnostusta ottaa mittaa asioista. Minusta tuntuu, että naiset ovat liian kainoja vaatimaan oikeuksiaan juristin kanssa.

Pelätään ikävän ihmisen mainetta. Kuka haluaisin työskennellä hankalan (=oikeuksistaan kiinnipitävän) tyypin kanssa. Etenkin kun monessa työpaikassa työ on projektiluonteista, mikä tarkoittaa sitä, että työntekijä etsii uutta työtehtävää säännöllisen epäsäännöllisesti.

Monelle paluu takaisin työelämään on jännittävä ja stressaava kokemus. Sitä helposti sortuu omien taitojensa vähättelyyn. Etenkin jos ilmapiiri on sellainen, että vapailta palaavien kyvykkyyttä voivat  kaikki avoimesti / kriittisesti / avoimen vihamielisesti arvioida.

Ehkä nuorena sinkkuna omakin näkemys saattoi olla sen verran kapea, että en ole suhtautunut perhevapailta palaaviin kannustavasti. Miesvaltaisella alallani saattoi olla ihan tavallista heittoa, että kaikki perhevapailta palaavat pitää laittaa uudelleenkoulutukseen, kun ne EIVÄT ENÄÄ OSAA MITÄÄN. "Tervetuloa takaisin tuore äiti, olemme kaivanneet sinua".

En tietenkään voi kiistää, etteikö kertaus- tai lisäkoulutus olisi tarpeen, etenkin pitkältä vapaalta palatessa. Mutta kunnollinen ammattitaito harvoin haihtuu vuodessa tai muutamassa. Vai meinaatteko, että vuoden äitiysvapaalla ollut kampaaja pitäisi vuosien uran jälkeen passittaa kampaajakouluun? Tai pari vuotta kotona ollut kokki ei osaakaan enää paistaa pihviä? Tai 5 vuotta kotona ollut opettaja ei osaa enää lukea? Moni ammatillinen homma on kuin pyörällä ajaminen, sitä ei voi kokonaan unohtaa. Taito palautuu nopeasti.

Miesvaltaisilla aloilla on usein voimakas mentaliteetti "tieto on valtaa". Koska et tiedä juuri kaikkein uusimpia detaljeja, olet täysin nobody. Moni alahan luo itsensä muutamassa vuodessa täysin erilaiseksi. Yes, sure. Kumma juttu on, miten organisaatiossa sallitaan toisten pantata tietoja ja olla neuvomatta muita. Tyhmä ei ole se joka kysyy, vaan se joka ei neuvo!

Yksityisaloilla tuntuu olevan tavallista, että hoitovapaalta palatessa "sijainen" jatkaa toimessasi ja saat itse etsiä jotain muuta. Kolmelle ystävälleni on käynyt näin lyhyen ajan sisään. Yksi heistä hoiti toimeaan vuosia (varmaan lähemmäs 10), omistautuen, huolellisesti ja menestyksellä. Hän oli vuoden poissa. Hän hankki itse itselleen sijaisen firman sisältä ja koulutti tämän. Naisen palatessa takaisin ja vaatiessaan paikkaansa, hänelle todettiin valitellen, että eihän nyt hyvää sijaista voi siirtää pois. Mieshän kokisi, että hyvästä työstä hänet alennetaan -ei olisi reilua, ei. Tuoreelle äidille kelpaa vähän vähemmän vaativa työ, saahan hän saman palkan ja samat edut edelleen. Riittää, että työ on riittävän samankaltainen. Kaksi ystävää antoivat tuollaisessa tilanteessa periksi. Jotta elämä olisi reilua sijaiselle, voi heidät alentaa. Ymmärrän ratkaisun -voimat eivät aina riitä. Hattua nostan tälle kolmannelle, joka päätti taistella oikeuksistaan. Minun oikeustajuni mukaan hänen on ehdottomasti saatava paikkansa takaisin. Kanssani samaa mieltä on luottamusmies ja hänen liittonsa juristi.

Itse luulin ensimmäistä töihin paluutani vaikeaksi. Moniin muihin tarinoihin verrattuna siinä oli vain pikkuinen mutka/kupru. Esikoisen jälkeen palasin töihin vuoden päästä. Hyvissä ajoin kävin keskustelut esimieheni kanssa siitä, mitä tulisin tekemään. Valitsimme minulle homman ja minun olisi pitänyt aloittaa se aiemmin kuin mitenkään pystyin. Saimme kompromissin aikaiseksi, sovimme aloituspäivän.

Järjestelin perheenasiat valmiiksi, ilmoitin töihin kun olin saanut hoitopaikan. Vajaata kahta kuukautta ennen paluutani kolleegani soittaa ja kysyy, että enkö palaakaan. Hänelle oli tarjottu minulle "varattua" projektia. Aloituspäivä kuukautta ennen paluutani. Soitan esimiehelle, hän on vaihtamassa työpaikkaa. Ex-pomo korostaa "Luonnollisesti se, että kyseinen työpaikka olisi minun, oli ehdotus ja sen hetken suunnitelma. Ehdotukset ja suunnitelmathan eivät aina toteudu, kai nyt sen ymmärrän -etenkin jos tulee uusi esimies?". Noh, minä se nyt olin niin tyhmä, että suunnittelin perheeni elämän sopimaan työnantajan projektiaikatauluun.

Uusi esimies ei myöskään katsonut olevan perusteita sille, että päätös pyörrettäisiin. Hänhän ei ollut luvannut minulle mitään. Olin toki tervetullut takaisin töihin luomaan itselleni työnkuvaa. "Eiköhän sitä jotain aina löydy" uusi pomo totesi.

Istuin 2 viikkoa toimistolla tekemättä mitään. Join paljon kahvia. Pomolla ei ollut aikaa paneutua "ongelmaani", se kuulemma ratkeaisi parhaiten siten, että kävisin tiedustelemassa työkavereiltani, että onko heillä ylimääräisiä hommia. Kävin kyselemässä, työkaverit neuvoivat odottamaan tiimiesimiehen paluuta työreissulta. Olimme työskennelleet aikaisemmin yhdessä ja se oli paitsi tehokasta myös mukavaa. Palattuaan hän jakoi mielellään hommia pinostaan minullekin. Tilanne normalisoitui.

Jos koet itse olevasi samantyylisessä tilanteessa, haluan antaa sinulle 5 neuvoa
1. Tilanne ei johdu sinun kyvyistä, osaamisestasi tai persoonastasi. Älä suhtaudu tilanteeseen henkilökohtaisesti. (helpommin sanottu kuin tehty)
2. Se, mihin sinun pitää suhtautua henkilökohtaisesti, ovat oikeutesi. Pidä kiinni niistä. Hanki tarvittaessa apua.
3. Älä sotke asiaan muuta työyhteisöä. Tilanne on sinun ja työnantajasi välillä. Työantajaa edustaa esimies ja henkilöosaston esimies. Mikäli keskustelut ovat hankalia, ota mukaan tukea kuten luottamusmies, liiton edustaja / juristi.
4. Älä häpeä tai salaile tilannetta. Sinulla ei ole siihen mitään syytä. Kerro siitä asiallisesti.
5. Älä tee mitään typerää, kuten jätä töihin tulematta ilman asianmukaista lupaa tai irtisano itseäsi (ellet ole löytänyt uutta paikkaa).

Kun työkaverisi palaa perhevapaaltaan, tarjoa apua. Kerro, mitä muistat muuttuneen vaikka viimeisen vuoden aikana. Näytä, miten se uusin tietokoneohjelma toimii. Tee lista tärkeistä nimistä, osoitteista, organisaatiosta etc. Tai juo edes kahvit yhdessä. Lopeta vitsit siitä, että äitiys vastaa lobotomialeikkausta ;)

Tämä kirjoitus on kannustukseksi ystävälleni hänen taistelussaan oikeuksistaan.