Retki Etelä-Pohjanmaalle

Loman lopuksi tein yhden naisen pienen roadtripin kotimaassa. Pääkohteeni oli vierailu ystäväni Sirkun luona. Sirkku oli passittanut muun perheensä mummolaan ja me saimme nauttia Sirkun perheen komeasta maalaistalosta kaksin ja pyöriä aivan vapaalla aikataululla reissuillamme.

Vierailuni alkoi makeasti maistelemalla Kauhajoella kahvila Valkoisen Puun kakkuja. Olipas ne hyviä. Mielestäni parhaat olivat hiukan erikoisempi speltistä leivottu marja-kinuskikakku sekä Britakakku. Marjakakussa mehevään pohjaan yhdistyi kirpeät marjat ja täyteläinen makea kinuski. Kakkuun oli käytetty lähituottajien munia, kermaa ja marjoja. Aivan mahtava kakku oli myös Valkoisen Puun Britakakku. Nämä kaksi hakkasivat minusta kahvilan myyntimenestyksen eli todella suklaisen suklaakakun. Olihan se herkkua sekin, mutta nykyisin minuun vetoaa paremmin kakut, joissa on vähän raikkautta mukana.

 

Suosikkikakkuni 

Kakkumaistiaiset ja ihanat cold brew kahvit

Kakkutiski

Valkoinen Puu toimii sievässä vanhassa puutalossa Kauhajoen keskustassa. Talo on hankerahojen ja kuntalaisten toimesta restauroitu upeaksi. Sanoisin, että Valkoinen Puu on sellainen idylli ja niin maukas, että 98% pääkaupunkiseudun kahviloista häviää sille. Valkoisella Puulla on kahvila myös Seinäjoella.

Ystäväni on todellinen ulkoilmaihminen ja liikkuu luonnossa aktiivisesti. Luvassa oli parhaita paloja etelä-pohjalaista luontoa ja uimista. Ensimmäiseksi teimme Sirkun ja koirien kanssa suoretken. Maisemat olivat komeat ja suon tuoksu ihana.

 Suolampi

Koirat kävivät välillä juomassa suolammesta 

Ystäväni ottama kihokkikuva

Suon reunassa on hiekkapohjainen reilunkokoinen lampi, jossa kävimme uimassa. Matkalla lammelle söimme mustikoita suoraan puskasta, myös toinen koirista marjastaa itse. Missään ei ollut muita kuin me kaksi, koirat ja lintuja. Iltapäivän kuumuudessa luontokin oli hiljaisimmillaan. Siellä sitten kelluimme äksinä lämpimässä vedessä suolammessa. Sanoisin, että ihanaa luontoluksusta.

Suolampi

Kuoharipullosta huolimatta ponkaisimme seuraavana päivänä reippaasti jatkamaan retkeilyä. Vuorossa oli Pyhävuoren pirunpelto. Pirunpelto on muinaisranta, joka on syntynyt jääkauden aikana. Jäätikön vetäydyttyä yli puolet Suomesta on ollut merenpohjaa. Vesi on kuljettanut erilaisia maa-aineksia ja hionut kiviä. Pirunpeltoja löytyy myös pitkältä sisämaasta. Pyhävuori sijaitsee arviolta 10km päässä Kristiinankaupungista. Minusta nuo jääkauden merkit ovat mielenkiintoisia.

Pyhävuoren pirunpelto on todella kookas

Kierroksemme jatkui Kristiinankaupunkiin. Siellä on hyvin säilynyt vanha puukaupunginosa. Iso osa yli satavuotiaista taloista on asuinkäytössä. Mukulakivikaduilla vallitsee leppoisa ja hiukan unelias tunnelma. Olisin voinut kierrellä katuja, vaikka kuinka kauan, mutta +30 asteen helle verotti voimia. Vanhassa kaupungissa sijaitsee kotimuseo Lebellin kauppiaantalo, joka esittelee elämää 1700-1800 lukujen Kristiinankaupungissa. En hikoilultani kyennyt sisätiloihin :D

random snap

Tämä taitaa olla se Lebellintalo takapihalta kuvattuna

random snap

Mikä piha!!!

Raatihuoneen kellotorni ja Ulrika Eleonoran kirkon kellotapuli

Kristiinankaupungin kaunein rakennus on ehdottomasti Ulrika Eleonoran kirkko. Punainen puukirkko on supersuloinen. Se on auki yleisölle ja sisätilatkin ovat syötävän suloiset. Kävimme koeistumassa herrasväen "karsinoita" kirkkosalissa ja hetken aikaa elin kuvitelmissani vuotta 1700 jolloin kirkko valmistui.

Ulrika Eleonoran kirkon pääty, takana pilkistää vinossa oleva torni

Kirkkosali

Oli ihanaa vierailla ystävälläni ja kokea hänen esittelemänään Etelä-Pohjanmaan helmiä. Hienoja paikkoja! Minusta kannattaa lähteä tutustumaan alueeseen. Etelä-Pohjanmaalla voi myös hankkia aivan unohtumattoman ja hullun saunakokemuksen Kammikylässä. Ystäväni järjesti siellä viime kesänä naisten saunaillan.

Luontoretkellä Kiikun- ja Kuninkaanlähteellä

Helteisenä lomapäivänä lähdin esikoisen ja ystäväni Annan kanssa luontoretkeilemään Lahden suunnalle. Pääkohteemme oli kauniiksi kehuttu Kiikunlähde Hollolassa.

Netin tietojen mukaan Kiikunlähde on Suomen suurin lähdeallas. Pisimmillään se on 400m ja leveimmillään 100m. Se ei jäädy talvellakaan, koska sinne purkautuva vesi on +5. Luonto"nähtävyyden" kiikusta tekee sen upea turkoosi ja vihreä väri. Lähde ponkaisi tietoisuuteen Järven tarina dokumentin myötä.

Paikalle on helppo löytää Kiikuntieltä. Etukäteen jännitimme, että huomaammeko varmasti parkkipaikan tien varresta. Se oli helppo huomata, etenkin kun se oli aivan täyteen parkkeerattu. Tieltä on lyhyt kävelymatka lähteelle.

Lähteellä seurasi pieni harmistus. Jokamiehen oikeudet eivät toteudu Kiikunlähteellä. Maanomistajat ovat tuplapiikkilangoittaneet koko lähteen ympäri. Piikkilankojen väliin on jätetty kapea kaistale, josta voi käydä ihailemassa lähdettä. Ymmärrän halun suojella yksityisyyttä ja lähdettä, mutta minusta tuo piikkilangoitus on jokamiehen oikeuden vastainen. Etenkin kun vapaaksi jätetty kaistale on aika pieni ja rinne sillä kohtaa jyrkkä ja juurakkoinen. Minä jouduin hiukan odottelemaan ylhäällä, ennenkuin pääsin lähteen rantaan ihailemaan sitä. Huonopolvisena en halunnut mennä lasten ja koirien kanssa alas yhtäaikaa.

Lähteessä oli iso turkoosi kohta sekä vihreä kohta. Komeat olivat värit, mutta kyllä minua silti häiritsi tilan vähyys ja täysin estetty liikkuminen lähteen ympärillä. Todella aurinkoinen kesäpäivä oli huono lähteen kuvaukseen.

Kun Hollolassa liikuimme kävimme myös piipahtamassa Hollolan komeassa keskiaikaisessa kivikirkossa. Kirkon vieressä sijaitsee vanha pappilan rakennus ja vastapäätä entinen kunnantalo. Nämä kolme muodostavat viehättävän kokonaisuuden.

Entinen kunnantalo

Koska Kiikunlähde ei ollut täysin odotetun arvoinen luontokokemus, päätimme käydä katsomassa Nastolassa sijaitsevan pienen Kuninkaanlähteen. Pienellä haparoinnilla löysimme Orakastien ja parkkeerasimme sen päähän. Talojen välistä meni polku Vanhalle kirkkotielle, joka on ilmeisesti ulkoiluväylä. Sen varresta löysimme pienen, mutta todella suloisen kuninkaan lähteen.

Lähteessä on hieno hiekkapohja ja vesi on aivan kristallin kirkasta. Kun vesi pulppuaa hiekan läpi siitä tulee illuusio, että kyseessä olisi kupliva mutavelli. Pienestä lähdealtaasta vesi jatkaa purona läpi kauniin metsän. Paikalla ei ollut meidän lisäksemme muita. Kuninkaanlähteellä oli enemmän luontofiilistä kuin Kiikunlähteellä, koska Kuninkaanlähteellä sai kävellä vapaasti itsekseen ja metsä ympärillä oli niin kaunis ja puro piti kaunista solinaa.

Oli mielenkiintoinen fiilis kuumana kesäpäivänä upottaa jalat jääkylmään lähdeveteen. Hiki helmeili otsalla, mutta jalat olivat hetkessä niin kylmät, että tunto meinasi lähteä :D

Tämä ei ole kiehuvaa mutavelliä vaan hiekkapohjainen lähde

Mutkaisen reitin on puronut muokannut metsään

Tässä lyhyessä pätkässä näkyy kuinka monesta kohtaa vesi pulppuaa hiekan lävitse lähdealtaaseen

Kiva ja vähän erilainen päivä oli tämä meidän lähderetkeilypäivämme. Tarkoituksenani oli käydä samalla reissulla uimassa Lahden maauimalassa mäkimontussa, mutta minun piti kiirehtiä kotiin Facebook-huutokauppaan katsomaan saanko ostettua sieltä itselleni koko päivän lasinpuhalluskurssin. Tärppäsi!

Edited 30.7
Ystäväni Anna laittoi viestiä, että Facebookin mukaan lähteelle on rakennettu rinteeseen portaat. Se lisää turvallisuutta ja toivottavasti parantaa lähdekokemustakin.

Täydelliset lomasäät

Ihan uskomattoman hienot lomasäät! Lomaa on takana kaksi viikkoa ja siihen osunut ainoastaan yksi sateinen päivä. Ihanaa hellettä näyttää sääennuste vielä viimeisellekin lomaviikolleni.

Toinen lomaviikko on kulunut uidessa ja läheisiä ja ystäviä tavatessa. Pojilla meinasi jo kiinnostus perusuimiseen lopahtaa kokonaan, mutta toki vilkkaat kundit keksivät kaikenlaista muutakin puuhaa vedessä.

Järkevä vesipuuha on uusi pumpattava kajakki. Se on vesilelun ja oikean kajakin risteytys. Aivan kuivana siinä ei selviä. Kajakilla pääsee todella kovaa ja mikä parasta se voi kaataa ja tulla kajakin kanssa uiden takaisin.  Jopa meidän teinimme innostui kajakista ja tehnyt sillä muutaman kilometrien lenkkej. Minäkin olen käynyt sillä pidemmällä lenkillä. Pienemmillä pojilla pitäisi olla pelastusliivit päällä ennenkuin uskallan laskea heidät kauemmas.

Kuopus ja poikien kylässä käynyt kaveri

Esikoinen

minä

Mitä yhteistä on kaikissa kuvissa?

Tietenkin meidän virallinen vesiturvallisuusvalvoja. Anopin koira saattaa saada jonkun stressivaivan näistä meidän vesipuuhistamme. Jos laiturilta poistuu liian kauas, koira aloittaa huolestuneen vinkunan ja yrittää seurata rantoja pitkin. Soveliaan matkan raja on ylitetty, kun virallinen vesiturvallisuusvalvoja haukkuu :) Yritämmekin jättää koiran sisään mökille, mutta siitä se vasta huolestuminen tulee, kun lauma katoaa eikä koiraa oteta mukaan. Niinpä meillä on useinmiten virallinen vesiturvallisuusvalvoja tarkkailemassa tilannetta laiturin nokassa. Hän on ottanut myös tehtävän yrittää nuolemalla kuivata kaikki vedestä nousevat perheenjäsenet.

Hieman arveluttavampaan lomapuuhaan kuuluu tee-se-itse sukelluskello. Tässä harrastuksessa virallisena valvoja toimii Hra Kepponen, joka kellottaa sukelluskellossa oleskelu aikaa. Sukelluskellohan on lieriö, joka lasketaan veteen ja sen sisään jää ilmatasku. Pojat keksivät, että sukelluskellon voi tehdä aivan itse ämpäristä. Ämpäristä on riittänyt paljon hupia.

En todellakaan uskalla kenellekkään tätä leikkiä suositella, mutta alla kuvasarja sukelloskellon käytöstä. Turvallisuussyistä meillä saa vetää toistaiseksi henkeä sukelluskellosta vain kerran.

Sukeltaja valmistautuu yhdessä avustajan eli painon kanssa

Huolellinen valmistautuminen on tärkeää, että syntyy ilmatasku

Sukellukseen tarvitaan paino, koska tämä sukelluskello ei ole tehty raskaasta materiaalista

Sukellus käynnissä

Lomaruuat koostuvat vain helpoista ja nopeista jutuista. Pojat ovat ihastuneet kaupan valmiiseen torttupohjaan, joten lomaruokavalioon on kuulunut marjakakut. Kuopuksen palaan ei kuulemma pidä vaivautua laittamaan mitään marjoja. Hänestä parasta on kakkupohja ja kermavaahto :)

Marjatorttu vaarin tyyliin

Viimeisen lomaviikkoni lopuksi haaveilen yhden naisen roadtripistä Pohjanmaan suuntaan. Muuten jatkamme samaan tyyliin veden äärellä tekemättä mitään sen kummempaa.

Kivaa alkavaa viikkoa!

Romantic get away

Meillä oli viime viikolla Hra Kepposen kanssa lomaa aivan kahdestaan. Iso osa lomasta meni kodinhoidollisiin toimenpiteisiin, mutta teimme yhden yön reissun. Halusimme jonkin söpön ja kauniin paikan, jossa olisi hieman nähtävää, ravintola ja joku kiva majoitus. Kohteeksemme valikoitui Saloon kuuluva Teijon alue eli Mathildedalin ruukki ja Teijon kansallispuisto. (Sori salolaiset, mutta ensin ajatus romantic getawaysta Salossa kuulosti kuin haaleaksi jääneltä Camping-makkaralta ilman sinappia illallikseksi). Teijolle oli muutama vaihtoehto, mutta läheltä Mathildedalia löytynyt majoitus upeilla merinäköaloilla ratkaisi suunnaksi Teijon.

Pakkasimme kuoharia ja marjoja kylmälaukkuun ja vajaassa parissa tunnissa ajoimme Mathildedaliin. Vanhoissa ruukin rakennuksissa toimii käsityöyrityksiä kuten kehräämö ja kutomo. Alueella laiduntavat alpakat, joiden villa päätyy kehräämön ja kutomon kautta tuotteiksi. Vanhoissa ruukin rakennuksissa toimivien yritysten lisäksi alueella on panimo, baari, leipomo ja kahvipaahtimo. Vanhoissa punamullan värisissä taloissakin toimii osassa yrityksiä, kuten bed and breakfast. Sataman alueella on kaksi majoitusta ja ravintolapalveluita tarjoavaa yritystä. Nähtävää ei ole kovin paljoa, mutta tunnelma on suloinen!

Vanhoja ruukin rakennuksia

Kehräämö ja kutomo

Ostimme Petri S Chocolate roomista lisää herkkuja illaksi

Me siis vain kävelimme kierroksen Mathildedalissa ihaillen ympäristöä. Tutkimme kauppoja, mutta ostimme vain suklaata. Kävimme moikkaamassa alpakoita, taputtaa en uskaltanut, koska noilla suloisilla veijareilla on oikeasti aika hurjan näköiset hampaat. Kierroksen lopuksi söimme Ruukin krouvissa, jonka ruoka oli maukasta.

Tunnelmakuva Mathildedalista

Tunnelmakuva Mathildedalista

Ruukin krouvin ruoka-annos 

Kävimme myös katsomassa Teijon ruukin. Siellä on edelleen teollisuutta eikä ympäristö ole yhtä suloinen kuin Mathildedalissa. Bongasimme Teijossa suloisen kirkon ja joen, joka laski viemäriin. Kohina kuului, mutta vesi katosi näkymättömiin. Meillä meni hetki kummastellessa, että mihin vesi katoaa :D

Teijon kirkko

 Lomaselfie ja viemäriin katoava joki.

Majoituimme Mathildedahlissa Villa Seaviewessa. Se tuli vastaan Bookin.comia selatessani ja ihastuin kuviin upeista merinäköaloista. Majoitus on isossa omakotitalossa, joka on tällä hetkellä täysin bed & breakfast kohteena, jota omistaja pyörittää. Talossa on huoneisto omalla keittiöllä sekä huoneita. Meillä oli talon master bedroom, johon kuului ihana parveke, suihku, wc, mikro ja jääkaappi. Pihapiiri on hyvin hoidettu ja siellä on useita mukavia paikkoja loikoiluun ja maisemasta nauttimiseen.

Villa Seaviewn oma ranta

Talo rannalta päin kuvattuna

 Kävimme nautiskelemassa talon saunaosastosta, jossa oli hulppean kokoinen poreamme, tavallinen sauna ja höyrysauna.

Sievästä merellisesti sisustetun huoneemme edessä oli upea maisema parveke ja  muhkeat lepolasset. Vietimmekin ison osan illasta nauttien maisemista, kuoharista ja marjoista. Toki teimme asiantuntevan suklaatastingin ostamistamme suklaista. Iltamme kruunasi lämmin sää.

Huoneemme ja käynti parvekkeelle

Eväät

Huikea maisema parvekkeeltamme

Iltasävyt

Oli aivan ihana minireissu. Nyt tekisi mieli tehdä lisää tällaisia kotimaan minipyrähdyksiä, koska sellaisten järjestäminen ilman lapsia on ainakin teoreettisesti mahdollista. Mikä olisi sinun vinkkisi meille?