Epäjärjestyksen kuningatar, viimetingan mestari

Nuo kaksi otsikon ominaisuutta eivät ole luonteeni parhaita piirteitä. Minulla on vaikeuksia pitää tavarat järjestyksessä. Valitettavasti mies on vähintäänkin yhtä epäpätevä. Tärkeät (ja vähemmän tärkeäat) tavarat ovat usein hukassa juuri silloin kun niitä kipeästi tarvitsisi. Tämä ei elämää niin kovasti haittaisi, jos en valmistautuisi aina kaikkeen viimetigassa. Joo, mä olen se joka juoksee bussiin ja ostaa kaupasta kinkkua jouluaattona.

Tässäpä malliesimerkki. Huomenna minulla on asiakastilaisuus: paita on vielä kuivamassa, housut silitetty ja esitys melkein valmis (ja herätys on 6 tunnin päästä). Vaikka valmistelut ovatkin hyvällä mallilla (ainakin minun mittapuun mukaan), koin pienimuotoisen katastrofin. Pesusta tulleet housuni olivat kauttaaltaan vaaleassa nöyhdässä. Tietenkään vaateharjoja ei löydy mistään. Paniikki! Pakko saada housut jalkaan aamulla.

Heikomman järjestyksen pidon pystyn onneksi korvaamaan keksiäisyydellä. Alla tee-se-itse vaateharja, joka toimii :)

Vessapaperirullaan kiinnitin pakkausteippiä.

"Kahvaksi" talouspaperirulla.

Kolme kerrosta teippiä meni nöyhdän poistoon.

Pitäisiköhän viimeinkin ottaa opiksi ja vähintäänkin edes aloittaa valmistelut aikaisemmin -tai sitten todeta, että kyllä hätä keinot keksii ja porskuttaa eteenpäin...

Poikaenergiaa

Viikonloppu on ollut täynnä menoa ja meininkiä. Pojilla riittää virtaa ihan käsittömättömästi - ainakin verrattuna väsyneeseen kohta 4-kymppiseen äiteeseen.

Tänään olen hiukan askarrellut. P*skarteluhaasteessa #83 piti käyttää työssä lilaa. Lila on minun lempivärejäni ja olin jo ehtinyt muhitella suunnitelmaa, minkälaisen kortin tekisin. Suunnitelmat muuttuivat lennosta, koska "sain" askarteluseuraa. Niinpä osallistummekin yhdessä kohta 4v poikani kanssa tämän viikon p*skikseen. Toivottavasti lilan määrä riittää haasteeseen.

Kortti on tehty Djecon lasten robottileimapaketin tarvikkeilla, olemme leimanneet ja suunnitellet pojan kanssa yhdessä robotit. Tämä on toinen Djecon paketti meillä ja pojat jaksavat keskittyä leimaamiseen todella hyvin. Kohta 4v työskentelee nykyisin jo varsin siististi ja osaa itse laittaa musteen leimasimeen ja leimata. 6v työskentelee niin hyvin, että hänelle uskallan lainata omia tarvikkeitanikin. 2v onnistuu myöskin leimailemaan muutakin kuin pelkkää suhrua, mutta tarvitsee jatkuvasti apua. Kukat ja nappi ovat minun valikoimistani. Ja minä kirjoitin ;)

Lisää robotteja

Leimailun lisäksi olemme tänä viikonloppuna käyneet uimassa ja Kaapelitehtaalla jossain Ilmastotapahtumassa. Minulle ei vieläkään selvinnyt, että mikä tapahtuma se oikein oli, mutta kivaa oli. Tapahtumassa esiintyi Kengurumeininki, Heurekan tiedekeskus teki tiedetemppuja, oli fillaritemppuilua ja pyöriä/skeittejä pääsi kokeilemaan.

Poikien käytöksestä tosin pitää todeta vanhaa sanontaa mukaillen, että ilo ilman teknisiä vempeleitä / naisseuraa on teeskentelyä. Ensimmäiseksi tapahtumassa katselimme Kengurumeiningin keikkaa. Pojat istuivat lattialla, katselivat keikkaa, eivät tanssineet eivätkä olleet kovinkaan mukana juonessa. Hetken päästä pojat halusivat katsomaan, että mitä muuta hallissa on. Pyörät ja skeitit olivat menestys -siis vempaimet kiinnostavat. 

Kun kengurumeininki aloitti soittamaan uudestaan, pojille tuli "naisseuraa". Ja jopas kiinnosti keikka ja tanssiminen. Ja hymy oli leveä. Esikoinen veti monta biisiä bändin ohjeitten mukaisesti, keskimmäinen tanssitti Mimosaa ja kuopus joraili itsekseen ja kävi välillä pussailemassa Mimoa.

Ei meidän perhe toista autoa tarvitse -fillari riittää ja isienergia :)

Parinmuodostusta -kuka hakisi ja ketä?

Sitten pompputanssit.

 Slovareitten vuoro

 Arvon neidit bändi sanoi että nenä ikkunaan päin!

Aamuhemmottelua

Moni aamu on kiireinen, kauhealla hösselillä pitää saada lapset päiväkotiin ja itsensä "työkuntoon". Pahimpina aamuina tämä kaikki pitää suorittaa niin, että starttaan päiväkodilta töihin 07:00. Ei sovi luontaiseen rytmiini. Vastapainoksi minulla on päiviä, jolloin teen töitä kotona ja kun olen vienyt pojat hoitoon minulle saattaa jäädä hetki aikaa nauttia aamupalaa rauhassa.

Näinä aamuina nautiskelija sisälläni herää. Ei mitään terveellistä puuroa työtietokoneen ääressä vaan uunituoreita croissantteja lähikaupasta. Päälle hilloa. Iso maitokahvi tuplaespressolla. Aamunlehti. Tai pari blogia. Tänään vielä extrabonuksena aurinko paistaa, suorastaan häikäisee.

Mikäs se siellä kuvassa onkaan takana? Omenankuorimalaite tietenkin.

Nauratti miehen höpsöys, kun hän osti vempeleen meille joulukuussa. Ajattelin, että se jää kaappiin pölyttymään. Kävi ihan päinvastoin. Vempaimella jaksaa laiskempikin (isä) kuoria lapsikatraalleen omenoita. Ja jos omenoita tarjoaa välipalaksi, niin ihan parin ompun kuoriminen ei riitä taloudessamme. Homma toimii niin, että omena kiinni ja veivaa kammesta. Nopeaa ja siistiä. Omenaan ei jää inhottavaa siemenkotaa mukaan ja siivuista tulee mukavan ohuita. Ilmankin omenankuorimalaitetta elämässä pärjää :) mutta meillä tykätään. Sopinee hyvin myös lahjaksi sellaiselle, jolla on jo lähes kaikkea.

Alkuviikon apeuden karkoitus

Alkuviikon apeuden karkoitus ... eli koristekinkerit... Töissä on ollut vähän vastatuulta ja olin kovasti odottanut, että asiaan olisi tullut parannusta maanantaina. Toisin kävi. Töistä tullessa olin pienen piristyksen tarpeessa ja kipaisin ostamassa Sinellistä ympyräleikkurin.

Ja - Tadaa - apeus vaihtui koristeisiin. Paperiruusukkeisiin ja paperinappeihin.

Koristeiden teko on varsin mukavaa ja minulle hyvin sopivaa, koska koristeita voi tehdä lasten vieressä, vaikka yksi ympyrä kerrallaan. Ympyräleikkurin mekanismi on niin hyvä, että jopa 3v voi auttaa. Noita pikkuympyröitä on lisäksi hauska taitella. Pojistakin pikkuympyröissä on jotain vetoavaa, he haluavat lajitella niitä erilaisiin kasoihin yhä uudestaan ja uudestaan.

Kiitos vielä etuverannan Jonnalle linkistä ruusukkeiden tekoon (se löytyy edellisen postauksen kommenteista). Napit tein mukaillen ohjetta elinarskun blogissa.

Toivottavasti sinun viikkosi on alkanut mainiosti. (Jos ei, niin suosittelen koristekinkereitä ;) )

Kortintekijöiden askartelupäivä

Olimme eilen Leonidan  kanssa Satun ja Serjan järjestämässä kortteilupäivässä. Kivaa oli! Olimme molemmat ensimmäistä kertaa tällaisessa tapahtumassa. Kuuden tunnin päivä hujahti ihan hetkessä ohitse. Teimme pieniä ostoksia, pitihän sitä juoda kahvit, syödä lounaaksi pizzaa, ja muuten vaan höpötellä uusien tuttavuuksien kanssa. Kiitos järjestelyistä!

Kaksi korttia sain sentään tehtyä silmällä pitäen keväisiä juhlia. Toisesta puuttuu vielä teksti.

Nyt olisi kova polte askarrella. Haluaisin ehdottomasti tehdä paperisia koristenappeja ja sitten sellaisia mielettömän hienoja kukkia, joita heti aloin himoitsemaan vieruskaverilta :)

Leppoisaa sunnuntaita!

Italiasera: Kirjallisuus

Ciacy, joka asuu perheensä kanssa Italiassa, pyörittää blogissansa kuukausittain Italiaseraa, jossa on vaihtuva Italiaa käsittelevä aihe. Tänään aiheena on kirjallisuus. Oma kiinnostukseni Italiaan on vähän pinnallisempaa sorttia, nimittäin matkailullista. Rakastan taidetta ja vanhaa arkkitehtuuria, joten Rooman, Firenzen ja Venetsian vetovoima on vastustamaton. Lisäksi rakastan kimmeltävää merta, kauniita maisemia ja ruokaa -ja Italiahan tuota kaikkea.

Mutta kirjallisuuteen... Kerron teille yhdestä lempparikirjastani: Axel Munthe - Huvila meren rannalla. Munthe eli 1857-1949 ja Huvila meren rannalla kertoo Axelin elämästä, etenkin Caprilla ja San Michelle huvilan rakentamisesta sinne.

No, miksi minua kiinnostaa ruotsalaisen ajat sitten kuopatun ukon elämä? Siksi, että Axel on kuin Capri parhaimmillaan: huikaiseva ja säkenöivä. Hän ollut aikansa kosmopoliitti ja älykkö. Viittä kieltä sujuvasti puhuva lääkäri. Älyn lisäksi Axelilla oli myös sydän paikallaan ja hän teki uransa aikana varsin paljon työtä ilmaiseksi. Axel on myös ihminen, joka janoaa kauneutta ja taidetta ympärilleen ja uskon että juuri siksi hän rakastuu Caprin korkeisiin kallioihin, hohtavaan mereen ja ylikulkeviin muuttolintuparviin. Varsin humaanina Axel haluaa suojella myös eläimiä ja etenkin Caprilla lepääviä muuttolintuja.

Tarkkanäköinen Axel kuvailee aikansa ihmisiä ja ilmiöitä välillä varsin pisteliäästikin, mutta pohjavireeltään kirja on lempeä. Kirja on toki kuvaus myös Axelin elinajan Euroopasta ja kuinka ihmisiä riepottelee vastoinkäymiset kulkutaudeista sotaan. Mutta kirja on ennenkaikkea ylistys Caprin kauneudelle.

Kirjan aloittaminen vaati minulta hiukan syventymistä, koska teksti on vanhahtavaa. Aluksi se tuntui raskaalta, mutta nopeasti solahdin tekstiin sisään ja aloin elää mukana Axelin jännittävää elämää. En tiedä olisiko mahdollisesti tuoreempi käännös saatavilla. Omani olen ostanut kirpparilta 20 pennillä ja kaupanpäällisenä tulin kellarin ummehtunut haju.

Kirja on vetänyt minut Caprille. San Michelle huvilassa voi vierailla (se kuuluu Ruotsille). Näkymät ovat edelleen lumoavat, Capri on kaunis. Mutta jokainen tietää, miten käy pahaiselle pikkukylälle, kun 15 minuutin välein lautat kuljettavat laumoittain turisteja paikalle ja jokaiseen mahdottomalta näyttävään rakennuspaikkaan nousee hotelli tai trattoria. Mieleni tekee silti vielä palata Caprille, keväällä silloin, kun Afrikasta palaavat muuttolinnut tulevat taivaan täyttävinä parvina Caprille lepäämään jatkaakseen matkaansa kohti pohjoista ja sohjoista.

Minulle Amalfin rannikon kauneus teki Capria suuremman vaikutuksen. Istuskelimme miehen kanssa Sorrennon ulkopuolella näköalapaikalla kahdestaan. Ympärillä oli niin kaunista. Ei ollut kiire mihinkään. Niinpä otimme kirjat ja suklaat esiin :) Se oli eräs elämäni nautinnollisimpia lukuhetkiä.

Ja sitten vielä matkailuvinkkejä:
-Valmismatkoja on useilla matkatoimistoille Sorrentoon, Ischiaan (kylpyläsaari) ja jopa Caprille
-Omatoimimatkailija voi lentää Napoliin tai Roomaan
-Roomasta pääsee junalla Napoliin ja Sorrentoon. Tai vuokra-autolla.
-Parhaiten alueesta nauttii erittäin vilkkaan turistisesongin (heinä-elo) ulkopuolella. Itse oli reissussa lokakuun puolivälissä.
-Helpoiten Amalfin rannikolla liikkuu vuokra-autolla.
-Caprille pääsee nopeasti lautalla
-Kannattaa myös vierailla Pompeijissa
-Ei ole varsinainen rantakohde

Kuva lainattu http://www.capri.net/

 

 Sorrento

Kartta lainattu

http://goitaly.about.com/library/bl_amalfi_coast_maps.htm 

Petipotilaita ja 2,8kg kesävaatteita

Pienen suvantovaiheen jälkeen flunssa iski uudella voimalla. Tänään olemme kuopuksen ja keskimmäisen kanssa maanneet sängyssä tai patjoilla olohuoneen lattialla kilpaa yskien, niistäen ja syvästi huokaillen. Päivän ateriaksi söimme kolmeen pekkaan yhden sämpylän, muutaman keksin ja paljon mehua. Valitettavasti jatkamme huomenna samalla ohjelmalla.

Pojilta oli tosiaan aamupäivällä veto ihan poissa. Pikkumiehet retkottivat raatoina sohvalla molemmilla Gormiti kädessään. Mutta eivät jaksaneet leikkiä. Pojat eivät jaksaneet edes tapella. Ihan yrityksen puutteesta ei voi poikia syyttää. Toinen pojista jaksoi välillä tsempata ja tökkäisi varpaallaan veljeään. Tökkäisty kiljahtaa surkeasti ai. Sitten pojat makaavat taas minuuttitolkulla sohvalla, kunnes tökkäisty jaksaa kostaa suuren vääryden :)

Illan pirteimpänä hetkenä avasimme kuopuksen kanssa H&M paketin, jossa on pieni täydennys poikien kesävaatteisiin. Nauratti vaan, että pienellä täydennyksellä oli painoa 2,8kg. Mutta, kun kolmelle tilaa... Kesävaatteita on ennestään, mutta nyt on jokaiselle samanlaista ja hyvin värikästä. 

Olen nimittäin todennut kovin käteväksi poikien kanssa ihmisivilinässä liikkuessa sen, että kaikilla on samanlaiset värikkäät vaatteet. Sillä tavoin erotan omani joukosta ja kauempaa, ja helppo laskea tyyliin kolme keltaista näkyvissä, kaikki tallella. Jos joku pojista onnistuisi livahtamaan karkuun, on helppo näyttää yhtä poikaa ja kuvailla etsivänsä juuri samalla lailla puettua veljeä. Parhaiten homma toimii omatekoisilla vaatteilla, mutta toimii myös H&M perusvaatteella. Että tässäpä tällainen kuumeisen äidin Pirkka-niksi.

Äidin pikku apulainen

Reilusti väriä -tykkään.

Oli siellä paketissa vähän hillitympääkin.

Huomioliivin sijasta päähän oranssi lippis, niin jopa erottuu

Kuopus oli vieressä kiskomassa vaatteita pois 

ja valitsemassa uutta päälle. Yritin tarjota raitapaitaa,

mutta nuorimies oli iskenyt silmänsä turkoosiin. 

Ja uusi lippis päähän saman tien.

Päivän asu = omatekemää + Lindex

Sairastuvalta terveisiä. Koko viikko on mennyt flunssaa potiessa, ainoa toistaiseksi säästynyt on mies. Kun kuume laskee, jälkitaudiksi tulee aivan hirvittävä yskä. Sellainen yskä, ettei taida nukkua naapuritkaan.

Illan piristykseksi muutama asukuva, joissa jokin aika sitten valmistuneita ompeluksia yhdistettynä Lindexin vaatteisiin.

Kuopuksella Lindexin tarjouksesta ostetut resorifarkut ja omatekoinen paita.  Paidan kangas Eurokankaasta, kanttaukset mustalla resorilla. Pidän tuosta Eurokankaan kuosista niin paljon, että olen harkinnut sitä monesti itselleni (harmi vaan, että minulle ei riitä kolme pallonleveyttä :( )

 

Kangasjemman pohjalta löytyi sinne unohtunut metri viidakkovelouria. Siitä tuli juuri kahdet 100cm housut. Viidakkovelour sai taas iloisen vastaanoton. Housut olivat alunperin tarkoitettu kuopukselle, mutta menevät vielä hetken aikaa keskimmäiselle. Housujen kaveriksi käy vaikka Lindexin perustrikoopaita mustana tai punaisena.

Huomiseksi on pakko keksiä jotain kivaa tekemistä ja vaihtelua koko porukalle. Tämän päivän ohjelmana on ollut se, että pirtein kiusaa väsyneempiä, tervein sairaampia. Mikäköhän siinä muuten on, että silloin, kun pitäisi keksiä jotain tekemistä, niin mieleen ei tule yhtään mitään. Kun ei ole mahdollisuutta mennä mihinkään, niin silloin mielessä olisi tuhat ja yksi kivaa juttua. Että mitäköhän sitä huomenna tekisikään...

Hyvää viikonloppua!

p*skarteluhaaste #80 -edited

Meillä vietetään sairaspäivää -esikoinen on kunnon flunssassa. Päivän piristykseksi päätin osallistua viime hetkellä p*skikseen nro 80 ja tehdä siihen jonkun oikein pirteän kortin. Lisäksi päätin käyttää jotakin leimoistani, jota en ole vielä käyttänyt.

Alemassa kuvassa sävyt ovat vääristyneet, mutta teksti näkyy

Ihastuin kaupassa välittömästi tuohon sammakkoleimaan. Kotona totesin, että se on täydellinen hutiostos. En keksi miten voisin sitä käyttää. Väkisin vääntämällä tein siitä ystävänpäiväkortin. Siinä on kukkaa, glitteriä, timantteja ja pinkkiä (joita kaikkia vierastan). En osaa päättää, että tykkäänkö vai inhoanko. Kysyin esikoiseltakin, että tuliko hyvä? Poika vastasi kohteliaasti "En osaa sanoa" :)

Edit:
Päätinpäs kokeilla saamiani neuvoja kortin sommitteluun. Yläteksti ei mihinkään liiku, mutta tekaisin yksiväriset tekstit ja asettelin päälle koekatseluun. Ja paremmaltahan tuo näyttää.

Metsolan traktoripojat ja Huimalan retki

Kuopuksemme tykkää ihan älyttömästi Metsolan traktorikankaasta. Itse pidän turkoosista. Olihan se sitten tilattava tuttua traktori-joustofroteeta uutuusvärissä turkoosina. Kangas ei minusta kyllä ole luonnonvalossa turkoosia vaan ihan selvästi petrooli. Yritin oikein kuvata värisävyä, mutta kuvissa väri näyttää monta astetta kirkkaamalta. Paidoista tuli joka tapauksessa pojille mieleiset. Metristä leveää kangasta riittää vielä esikoiselle etu- ja takakappaleet.

Sitten Catwalk kävelyä

Vertailukohteena muita turkooseja vaatteita ja housut joiden sävy on tumma petrooli.

Tuossakin kuvassa traktorijoustis on kirkkaampi sävyinen kuin luonnossa.

Eilen olimme retkellä Huimalassa. Meille tämä oli ensimmäinen käynti Huimalaan. Kaksi äitiä ja kaksi esikoista. Pojat jaksoivat touhuta tuntikaupalla. Ja tykkäsivät. Esikoinen ei muistanut, että Huimalassa olisi ollut jotain sellaista, mitä kilpailevissa paikoissa ei ole.

Miinusta:

-Lasten ruoka-annoksen ranskalaiset olivat niin hurjasti maustettuja, että minäkään en pystynyt syömään niitä.

-Olematon valvonta

-Hinnoittelu

Jos meidän perhe (kaksi yli 3v, yksi 2v + aikuiset) lähtee pyörähtämään Huimalassa ilman S-etukorttia (jolla aikuinen pääsee ilmaiseksi) hinnaksi tulee 2*17e+11e+2*5e= 55euroa. Nuiva äiti toteaa, että liian kallis säännölliseksi vierailukohteeksi. Kilpailevan HopLopin hinnoittelu on ystävällisempi kukkarolle 2*11+7= 29 euroa.

Vaikka vanhemmat valvovat lapsensa Huimalassa, paikalle tekisi hyvää yksi napakka aikuinen. Nyt paikalla ollut henkilökunta koostui 16-kesäisistä, jotka eivät puuttuneet sääntöjen vastaiseen toimintaan mitenkään. Meno liukumäessä oli aikamoinen, kun lauma ala-asteikäisiä poikia juoksi liukumäkeä ylös muiden laskiessa alas. 

Plussaa:

+isot tilat

+siedettävä melutaso

+siistiä

 

Meillä pojat joskus kyselevät, että pääsevätkö HopLopiin, laajamittaiselta ruikutukselta olemme välttyneet (saas nähdä mitä tulevaisuus tuo, esikoinen on nyt saanut ensimmäisen teemasynttärijuhlakutsun). Keväästä syksyyn käymme leikkipuistoissa. Talviaikaan sunnuntaisin nautimme Helsingin kaupungin järjestämistä Liikuntahulinoista. Siellä pääsee mm. oikealle juoksuradalle, temppuradalle, hyppimään pomppupatjalle, ajamaan erilaisia taitopyöriä, kokeilemaan seinäkiipeilyä, pelaamaan ilmapallotennistä. Suosittelen. Ja tämä huvi on lähes ilmaista: 3e/aikuinen ja lapset ilmaiseksi.

Olisipas kiva kuulla kuinka usein muut perheet käyvät näissä maksullisissa sisäleikkipuistoissa.

Meillä siis käydään noin 3 kertaa vuodessa.

Naisena pikkupoikien maailmassa

Minulla on paljon selkeitä muistoja noin 4-vuotiaasta alkaen. Muistan, mitä leikin ja mistä tekemisestä pidin. Olen yrittänyt siirtää omia mieluisia juttuja omille lapsilleni. Välillä onnistuu. Välillä lapseni tuntuvat aivan oudoilta -miksi he noin tekevät? Ja vastaus on yleensä: he ovat poikia.

Vaikka olen viettänyt viimeiset 20 vuotta miesten keskellä, olen pienten poikien maailmassa olen suht uusi tulokas, jolla on opittavaa.

Episodi 1
3v on puistossa laskemassa pulkkamäkeä. Näytän hänelle, että siellä on pari hyppyriä ja kerron, että voi pudota pulkasta ja peppuun voi sattua, jos laskee sellaisesta. Muutaman laskun jälkeen poika laskee vahingossa hyppyriin. Lasku päättyy kovaan itkuun, peppuun sattui. Poika haluaa kotiin.

Muutaman päivän päästä olemme samassa pulkkamäessä. Isot pojat laskevat hyppyreistä. 3v haluaa mennä myös, äiti muistuttaa että edellisellä kerralla se sattui kovin.

Poika laskee kiellosta huolimatta. Aluksi menee hyvin, mutta vauhtia pitää ottaa joka laskulla enemmän. Lasku päätyy karjahdukseen "Ai mun muniin sattuu". Äiti on hämmentynyt terminologiasta, mutta säntää hädissään paikalle. Poika on jo menossa takaisin ylös ja selittää "Äiti isot pojat laskee hyndeistä täysii."

Episodi 2
Äidillä on vaikeuksia motivoida 6-vuotiasta luisteluharjoituksiin.  Kentän vahtimestari tulee paikalle.
Vaksi : "Pistä se tuki pois, et tarvitse sitä, osaat luistella ilmankin.
6v: "En mä osaa luistella."
Vaksi "Ihan varmasti osaat. Osaat kiellosta huolimatta juosta sisällä luistimet jalassa. Jos juoksee niin kovaa kuin sinä, osaa myös luistella".

Poika pistää tuen pois ja lähtee haparoivasti luistelemaan. Äiti pahoittelee juoksua sisätiloissa ja kiittää vaksia. Vahtimestari toteaa "noi pienet pojat on välillä just tollasia". Poika toteaa myöhemmin, että "se mies tietää nää luistelujutut".

Episodi 3
6v jalkoja särkee luistelun harjoitteminen. Aika menee lähinnä lepäämiseen. Paikalle tulee kaveri isänsä kanssa pelaamaan jääkiekkoa. Jalkasärky unohtuu välittömästi. Tunnin päästä saan neuvoteltua pojan pois jääkiekkokaukalosta.

Samaan aikaan 3v kieltäytyy kaikesta luisteluun liittyvästä, ei edes seiso luistimilla. Lainaan samaiselta vahtimestarilta mailan ja kiekon. 3v alkaa hutkia kiekkoa ja yrittää luistella. Kaatumiset eivät haittaa lainkaan. 3v kieltäytyy lähtemästä kotiin, koska "poikien pitää pelata jääkiekkoa".

Episodi 4
Leikin vauhdikkaan 3-vuotiaan kanssa muovieläimillä. Ne nukkuvat, hankkivat ruokaa ja leikkivät. Äiti on ylpeä, onpas rauhallinen ja fiksu leikki. 3v asettelee eläimet ympyrään.
3v: "Nyt alkaa suuri koitos"
Äiti: "Lähteeko eläimet etsimään juotavaa?"
3v: "Nyt taistellaan! Viimeinen eläin pystyssä on voittaja"
Se siitä kehittävästä leikistä... olisihan se pitänyt muistaa kaikki taistelee - jopa popcornit.

Episodi 5
2v pyörii lattialla.
Äiti: "kylläpäs sinä olet oppinut hienosti pyörimään"
3v tulee paikalle "ei se ole pyörimistä, se on spinjitsua"
2v huitoo näyttävästi käsillään.
3v: "Pojat on ninjoja. Äiti sä voit olla prinsessa. Istu sä tonne niin me ninjat suojellaan sua"
 Äiti unohdetaan sohvan nurkkaan, kunnes hetken päästä on nälkä. Silloin prinsessan tulee kääriä hihat ja tehdä ruokaa hetkessä.

Mistä ne oppii nämä? Onko ne ihan oikeesti koodattuna siihen kuuluisaan y-kromosomiin?

Pojat saivat eilen uusia Ninjago legoja. Meidän 2v ei tosiaan puhu mitään. Mutta osasi heti käyttää spinneriä ja osaa myös koota aluksia pikkulegoista.

Päivän asu eurolla

Joskus kivat jutut eivät maksa juuri mitään, niinkuin tämä kuopuksen päivän asu. Pitkästä aikaa  tuunasin paitoja. Raitapaidan ostin kirpparilta eurolla ja painoin siihen lentokoneita ja pilviä.

Jalassa on aivan ihanat resorivyötäröiset farkut, joissa on mageet taskut. Meille näiden kustannus oli nolla, koska nämä tulivat meille Mimosan vaatekaapista. Hanna on tehnyt ne vanhoista äitiysfarkuistaan, joten materiaalikustannukset ovat olleet 2-4€ resoriin.

Kuopuksesta tuli Kanarian matkalla todella kova Bamse-fani, kun hän pääsi halailemaan Bamsea ja kavereita. Uudet Bamse-sukat piti saada kuvaan mukaan :)

Kuka trimmais mun kuontalon?

Kuopuksen paidan lisäksi tuunasin vielä uuden H&M trikoopaidan. Se on menossa yhdelle pienelle pojalle, josta kuulemma tulee lentokoneinsinööri. Käytin poikkeuksellisesti Semitonen värejä: hopeista helmiäispastaa ja valkoista peittoväriä. Vaikuttavat laadukkailta, mutta ovat juoksevampia kuin FolkArt Fabricin värit... mikä melkein johti katastrofiin.