Iso puiden harvennusurakka mökillä

Mökkitontilla puut ovat saaneet aikalailla vapaasti kasvaa viimeiset 40 vuotta. Joskus on joku huono jouduttu kaatamaan pois. Edesmennyt anoppi vastusti puiden kaatamista ja siitä tuli tapa.

Viisi vuotta sitten aloin puhumaan, että haluaisin kaataa rannalta isoja terveleppiä pois, jotta sinne paistaisi aurinko ja näkyisi järvi. Mökkitontilla ei pystynyt ottamaan aurinkoa missään muualla kuin pienellä pläntillä ylhäällä talon kuistin edessä. Rantaan ei aurinko paistanut mihinkään. Rantahan on tontin rinteestä johtuen hyvin kapea. Appi pikkaisen kiristeli hampaitaan, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen muutaman metrin mittaisesta aukkohakkuusta. Tuon hakkuun teki Hra Kepponen ja esikoisen kanssa olimme apuna siivoamassa jäljet pois. 

Rantahakkuu siivousta vaille valmiina. Hra Kepponen oli pitänyt kynttilää vakan alla ja olin tähän saakka täysin tietämätön siitä, että hän on varsin näppärä tee-se-itse metsuri

Tästä hakkuusta vierähti vielä vähän aikaa ennenkuin sain rannalle tehtyä kahvittelupaikan. Se on mallia simppeli. Minitraktorilla hieman tasattiin ja kuorittiin maata, sitten suodatinkangas alle ja soraa päälle. Rannassa oli siis leveyttä valmiina kapean tien verran, jonka appi oli aikoinaan tehnyt sitä varten, että minitraktorilla pääsi alas saunalle mahdollisiin huoltotoimiin.

Tässä mittaillaan, että kyllähän tähän nyt hienon kahvittelupaikan saa. Tässä vaiheessa muiden usko ei ollut yhtä vahva kuin omani :)

Koekaivaus

Siinä se sitten on valmiina kahvittelupaikka ja auringonottopaikka rannassa

Rannanpätkä on vielä aika lailla etelään, kyllä tässä kelpaa kahvitella

Aloin houkuttelemaan appea kanssani kahvittelemaan rantaan. Hänkin ihastui kovasti siihen, että tontilta on jostain näkymä järvelle. Siinä taas kerran istuessamme, appi totesi minulle, että hän ylentää minut kiinteistön ulkonäkövastaavaksi ja siihen kuuluu myös puuston hallinta ja tästä eteenpäin minulla on vapaat kädet kaataa tai kaadattaa ihan mitä haluan. Vapaus koskee aika lailla myös koko taloa apen makuuhuonetta ja työpöytää lukuunottamatta.

Ei mennyt kauaa, kun suunnittelimme apen kanssa jo harvennushakkuuta. Appi ryhtyi hakkuuvastaavaksi ja pyysi tarjouksia. Yhtä harkitsimme vakavasti, mutta jäimme miettimään hintaa. Sitten appi keksi, että hän ottaa yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen ja kysyy heiltä neuvoja. Neuvot osoittautuvat meille rahanarvoisiksi. Jos saisimme kasaan metsäfirmojen suosiman minimikiintiön, niin he noutavat ja ostavat puut pois. Metsänhoitoyhdistykseltä sai tähän paljon käytännön neuvoja. Metsänhoitoyhdistyksen suositteleman metsurifirman edustaja tuli tontille arvioimaan tilannetta. Reilummalla hakkuulla saisimme kuulemma helposti kasaan tarvittavan tukkimäärän. Appi alkoi sopimusten tekoon.

Sovimme että talvella 2025 hoidetaan kaato. Urakkaan kuului myös sellainen kevyt siistintä ja puiden lajittelu erilaisen myyntitarkoituksen mukaisesti. Merkkasimme kaadettavat puut syksyllä. Appi oli paikalla seuraamassa urakkaa helmikuussa. Kaatotyön teki useamman hengen porukka. Valtaosa työstä tehtiin jollain pienemmällä ja kevyemmällä harvesterilla (huomaa asiantuntemattomuuteni), joka säästää ympäristöä. Isolle metsäkoneelle sanoimme jo heti aluksi ei kiitos. Ystäväni hyvälle tasamaatontille kaatofirma tuli isolla koneella ja koko metsänpohja oli sen jälkeen rikki ja kuin taistelutanner. Saunan luota rinteestä piti kaataa muutama puu metsurien voimin.

"Oksakasa" oli ihan oikella oli ihan käsittämättömän kokoinen, se oli ainakin 3m korkea ja varmaan 10m pitkä

Myytävää syntyi kolmelle eri ostajalle ja neljässä eri kiintiössä: metsäfirmojen tukille asettamat kokomitat täyttävät puut myytiin heille havupuu ja lehtipuu-kiintiössä. Tontilla oli niin isoja puita, että niiden läpimitta ylitti metsäfirman tukkikoon ja ne myytiin sahayrittäjälle. Oksat menivät hakefirmalle ja niistä sai tyyliin jätskirahat.

Metsuriyrityksen jäljiltä maasto oli todella siistissä kunnossa. Hieman jäi meille vielä siivottavaa. Kaikki ne alueet joissa niittyä leikataan minitraktorille piti lisäsiivota oksankarahkoista, jotka mahdollisesti rikkoisivat minitraktorin niittolaitteen. Nuorisotyövoima hoiti tuon. Vielä lopuksi päätimme investoida siihen, että maksoimme yhdelle yritykselle muutaman kannon järsimisestä.

Emme päässet rikastumaan puukaupoilla. Se oli aika lailla nollasummapeli työnhinnan ja myyntitulojen suhteen. Ystäväni teki omalla kaadollaan selvästi voittoa, mutta tontti oli helpompi ja hän hyväksyi isojen koneiden käytön aiheuttamat jäljet. Minä sekä appi olimme kuitenkin todella tyytyväisiä tuohon nollatuloon. Nimittäin niistä kahdesta "maisemahakkuu"tarjouksista halvempi oli noin 4000€ ja työn tekevä firma pitäisi lisäksi myös kaadetut puut. Toki tarjoukset sisälsivät arvion pienemmän puumäärän kaadosta, mutta metsähoitoyhdistyksen firma tosiaan sanoi heti paikalle tullessaan, että tontilta on helppo saada riittävän iso kaato metsäfirmalle myyntiä varten. Kyllä jäi paha jälkimaku tuosta maisemointihakkuu tarjouksen tehneestä yrityksestä. 

Miltä näyttää nyt mökillä? Ja mitä pidän tuloksesta

Kuistilta ja ruokailutilan ikkunasta näkee ensimmäistä kertaa järveä. Tykkään! Koko tontti tuntuu ihanan valoisalta. Parista kohtaa olisi voinut kaataa vielä enemmänkin puita. Toisaalta pihatien tuntumasta kaadatimme ehkä vähän liikaa ja nyt talo näkyy isommalle tielle todella hyvin. Ennen näkyi vain yksi kulma ja sekin näytti surkealta. Maisema aukeni myös vähän liikaa naapurin saunalle, joka on aikoinaan rakennettu varmaankin liian lähelle tontin rajaa. Olemme miettineet, että pitäisikö kasvatella pari puuta siihen saunan lähettyville. Me emme sillä kohtaa tonttia oleskele juuri lainkaan, joten haitta ei ole suuri. Naapuri itse toivoi niiden isojen tervaleppien kaatamista saunan läheltä, joten heiltä ei ole tullut asiasta valitusta.  Kaato ei ollut aivan täydellinen, mutta oikein hyvä kuitenkin.

Ranta on suurimmaksi osaksi nyt kokonaan puuton. En ollut itse paikalla, kun remppa-apurini rakensi lisää rantaa ja siitä ei tullut sellainen kuin oli tarkoitus. Nyt syksy on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt viedä suunnitelmia lainkaan eteenpäin.

Ranta näyttää omituiselta ja hiekka tarvitsee tukirankenteita. Tykkään kuiten siitä, että isot kuuset on kaadettu pois varjostamasta ja haittaamasta rantasuikaleen käyttöä. En varmaankaan saa rannasta tehtyä omalla suunnittelullani, hyvin niukalla budjetilla ja remppamiehen avulla mitään lähellekkään huvila-ja-huussi-makeoveria. Täytyy skaalata odotuksiani alaspäin reilusti.

Tästä avarasta näkymästä saunalle vieviltä portailta tykkään kyllä todella paljon. Melkein jo aloin miettimään, että pitäisikö sinnekin saada joku paikka tuolille.

Tässä näkyy nyt koko ranta-alue, joka rajoittuu oikealla saunaan

Se kahvittelupaikka, josta kaikki sai alkunsa, mahtuu kuvaan vain osittain

Nyt juuri sinulla on mahdollisuus vaikuttaa Kepposten rantaan. Onko ideoita, että millä siitä saisi tehtyä enemmän "sisustetun" oloisen? Mitä sinä laittaisit rannalle?

Meillä on siis mökkityylinen pöytä ja 4 tuolia sekä kaksi kokoontaitettavaa kevyttä lepolasseja. Rannalla voisi olla joku grillipaikka. Toisaalta rannalle tuo jyrkät ja käyttöikänsä loppua lähestyvät portaat, joten ihan hirveästi sinne ei mitään ruokatarpeita huonojalkainen jaksa kuljettaa. Joku helposti järjetettävä valaistus olisi syksyä varten kiva. 

Pitäisikö aluetta rajata jottain kevyellä tolppa-köysisysteemillä? Mitä tuonne oikein keksisi? Kalliit ratkaisut, kuten puuterassit eivät mahdu budjettiin. Puhtain jaloin kulkemista edistävä halpa ratkaisu olisi kyllä mieleinen. Esikoinen haaveilee paljusta. Sille varatun tilan pohjatyöt epäonnistuivat täysin, joten saa nähdä, että miten sen haaveen käy.

PS. Tänä iltana aloitan muutaman päivän nettipimennon, johtuen siitä, että matkakohteestani ei pääse Internettiin. Palaan linjoille jossain vaiheessa ensi viikolla. 

Mukavaa viikonloppua!

Mökkeilyä ja muita alkusyksyn iloja

Olin viikonloppuna ystäväni Ilonan kanssa mökillämme. Meidän piti alunperin mennä Ilonan mökille parempien sieniapajien perässä, mutta jouduimme lyhentämään reissuamme ja ei kannattanut ajaa niin kauas. Mökkiretkemme oli onnistunut. Keski-ikäistä ilahdutti upean aurinkoinen sää ja se, että saimme aika mukavasti sieniä ja että ruoka oli hyvää ja oli rento reissu. 

Sunnuntaina ilma oli +15 ja istuimme kahvittelemassa rannalla. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että ulkohousut piti laskea puoli tankoon ja olla t-paitasillaan. Viime vuonnakin kirjoitin, että oli poikkeuksellisen mukava syyskuu, koska oli aurinkoista ja kivaa ulkoilusäätä. Ihan saman voin kirjoittaa tästäkin vuodesta. Toivon jatkossakin tälläisiä aurinkoisia ja lämpimiä syyskuita.

Koimme niin kauniin aamun

Iltapäiväkin oli upean aurinkoinen

Järvi oli todella tyyni ja vesillä oli poikkeuksellisen paljon ihmisiä

Sienestämässä

Aamiaiseksi oli kantarellimunakas, illalliseksi lohta ja kantarellikastiketta, lounaaksi salaattia ja suppilovahveropiirakkaa (Ilona toi mukanaan) ja herkuksi omenapiirakkaa.

Vaarille tuliaisia suoraan metsästä. Toinen pussi on Ilonalta <3

Pikkuserkkuni miehensä kanssa kävi meillä kylässä elokuun puolella. He ovat keskimmäisemme kummeja. Ensin kävimme moikkaamassa porukalla vaaria ja sieltä jatkoimme meille.

Keskimmäinen sai niin hauskan ja mieluisan 18v lahja kummeiltaan. Kummitäti neuloo ihania sukkia ja tuli puheeksi, että keskimmäinen ilahtuisi varmasti lonkerosukista.

Turkoosia lankaa ei ollut enää saatavilla, joten tulikin limen vihreät sukat

Sukat olivat juurikin 18-vuotiaan makuun täydellisesti sopivat! Eikä siinä vielä kaikki. Lahjaan kuului kokonainen setti lonkero brändättyjä tuotteita. 

Kyllä hymyilyttää :) Poika on jo osallistunut erinäisiin videopuheluihin lonkerohattu päässä.

Alkusyksyn urotöihin kuuluu se, että saimme hankkittua kuopukselle silmälasit. Se vaati kaksi reissua keskustaan. Ensimmäisellä optikko sanoi, että pojan on mentävä silmälääkärin vastaanotolle. Valitsimme kuitenkin sillä reissulla kehykset valmiiksi. Esikoinen oli makutuomarina mukana. Palkitsimme itsemme hyvästä työstä lounaalla Kampin Lie Mi ravintolassa. Ensimmäistä kertaa ikinä Lie Mi oli vähän pettymys. Shanghai tacot suorastaan uivat kastikkeissa.

Team "Silmälasit kuopukselle" on suoriutunut jo palkintovaiheeseen

Se on viimeinen päivä syyskuuta tänään. Ihan hirvittävän nopeasti nämä päivät menevät. Liian nopeasti.

Minulle vuoden raskaimmat kuukaudet ovat marras- ja joulukuu sekä tammikuun alkupuoli. Lokakuu on säistä riippuen pahimmillaan yhtä paha kuin tammikuun alkupuoli. Vuoden loppu on kiireistä aikaa töissä ja joka syksy jännittää, että miten jaksan syksyn. Perinteisesti olemme myös sairastelleet enemmän tai vähemmän loppu- tai alkuvuodesta tai pahimmillaan molempina. Mutta ei tässä muuta voi kuin mennä reippaasti kohti lokakuuta ja toivoa sen pitävän energiat korkealla.

Koetko sinä marras-joulukuun ajan raskaana?

Krapin pajan keikka ja Downton Abbey leffa

Viime viikolla oli vielä kaikenlaista ihanaa pientä menoa. Tästä eteenpäin yritän pitää menojen määrää vähäisenä, jotta ehtisin liikkumaankin ja töissä töiden määrä näin syksyisin kasvaa viikko viikolta. Lisäksi pimenevät illat ja päivät tulevat verottamaan jaksamistani. Pitää alkaa ennakoimaan näitä  kalenterissani. Tälle viikolle ei olekaan mitään kivaa menoa. Päinvastoin - minulla on hammaslääkäri. Loppukeväällä juurihoidetusta hampaastani löytyi vain kolme juurikanavaa, vaikka olisi pitänyt löytyä neljä. Tietenkään se mokoma hammas ei ole täysin tunnoton ja hieman jännittää, että miten viimeinen hoitokerta mahtaa sujua. Inhoan ja vähän pelkäänkin hammaslääkäriä.

Takaisin kivoihin juttuihin. Viikolla olin ystäväni Katin kanssa Krapin Pajassa keikalla kuuntelemassa Maria Ylipäätä ja Emma Salokoskea. Maria Ylipää on yksi suurista näyttelijä- ja laulajasuosikeistani. Krapin Paja on pieni ja tunnelmallinen keikkapaikka. Siellä istutaan pöydissä ja pöytiin voi tilata ennakkoon pientä syötävää ja juotavaa. Baari tarjoilee lisää virvokkeita. Meidän pöytämme oli aika takana, mutta näimme hyvin lavalle.

Krapihovi on tosi viehättävä paikka

Maria ja Emma ovat julkaisseet yhdessä kaksi levyä. Omani uni ilmestyi 2010 ja Kauniita piikkejä ilmeisesti 2024. Levyt eivät ole kotimaista peruspoppia tai iskelmää, vaan sekotelma erilaisia vaikutteita klassisesta, jazzista ja kansanmusiikista chanson-tyyliin. Biiseistä moni on ollut alunperin runo. 

Keikka ei ollut sellainen, että olisi voinut iloisesti rallatella tarttuvien biisien mukana. Keikka oli sellainen, jossa alusta loppuun ihailin bändin soittoa ja niin taitavia laulajia ja yritin kuulla kaikki hienojen runojen sanat. Bändissä oli kaksi viulua, alttoviulu, sello, basso, rummut ja kitara.

Perjantaina, ensi-iltapäivänä, olin katsomassa uusimman ja ilmeisesti vihoviimeisen Downton Abbey elokuvan. Minun piti mennä sinne ystäväni Tiinan kanssa, mutta hän olikin estynyt. Tiina on kova urheilemaan ja myös penkkiurheilemaan. Hänen oli pakko jäädä katsomaan Suomen koripallopeli :) Ihana Sutkautuksia blogin Taru asuu myöskin täällä Itä-Helsingissä ja hän tuli minulle leffaseuraksi.

Elokuva oli juonellisesti ehkä hieman köyhä, mutta näyttelijäntyö ja koko tuotanto oli jälleen loistavaa. Minä olisin voinut katsoa Downton Abbeyn keittiön toimintaa ja herrasväen pukujen vaihtoa vaikka toisetkin kaksi tuntia. Tykkäsin jälleen! Minulla on harkinnassa, että aloittaisin katsomaan tv-sarjaa alusta. Harkinnassa on toki myös matka kuvauspaikoille yhdistäen siihen Shakespearen kotikonnut.

Sunnuntaissa oli melkein työpäivän makua. Lähdin ensin moikkaamaan vaaria. Sieltä jatkoin mökille hakemaan esikoista ja hänen tyttöystäväänsä pois. Minulla oli mökillä myös mittaus- ja suunnitteluhommia. Loppukesän projektini meni vähän pieleen ja joudumme tekemään sille pientä korjaushommaa.

Mökillä oli syksyinen, mutta mukavan leppoisa sää vielä.

Vaikka rannan kanssa onkin ongelmia, niin kyllähän sen jaksaa joka kerta ilahduttaa, että mökillä on nyt järvinäköala ja ranta.

Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman edullisesti rantaan oleskelupaikkoja. Jos olisin lähtenyt terassien rakentamiseen, joka oli ensimmäinen haaveeni, niin koko ensi vuoden matkabudjetti olisi mennyt siihen - eikä olisi edes riittänyt. 

En päässyt itse valvomaan rannan rakennusta, koska lupasin mökimme yhdelle läheiselle remonttievakkopaikaksi. Kehtasin lähettää remppa-apurini sinne, mutta en kehdannut mennä päiväksi itse mukaan. Rinteen kaivaminen ei onnistunut minitraktorilla, jolloin remppa-apuri oli päättänyt tasata paikan hiekalla. Hiekkahan ei tule tuossa pysymään, eli nyt tarvitsen jonkun hiekan tukiratkaisun. Hiekkaa on kaikkialla niin paljon, että se tulee ajan kanssa valumaan järveen, ellen ala tukemaan jotenkin sitäkin metrien matkalta. 

Apen kanssa vähän jo aikaisemmin mietittiin, että mitä tälle voisi tehdä. Ei kuulkaas ole helppoa tämä kaupunkilaisrouvan pieni raksahommailu. Aika usein joutuu tekemään jonkun asian kahdesti ja lopputulos ei vastaa suunnitelmaa. Netissä on kulunut melkein saman verran aikaa kuin itse hommiin. Voin tosin kehaista, että tiedän aika hyvin, että mitä tarvikkeita on missäkin kohtaa K-Rautaa.

Hra Kepponen raataa hulluna työtöitä, joten jälleen nämä mökin remppasuunnitelmat ja -toteutukset ovat minun, remppa-apurini ja nuorison pakkotyön varassa. Appi toki pyydettäessä konsultoi.

Jos on ainakin 40cm liikaa hiekkatasanteella korkeutta, niin ei paljoa haittaa. Eihän?

Sunnuntain kohokohta oli se, että esikoinen ruokki tyttöystävänsä lisäksi minutkin. Hänen keitoksillaan ihan varmasti rapisee hyväpoikaystäväpisteitä. Minulta suorastaan satoi hyvälapsipisteitä.

Kanaa teriyakikastikkeessa, pannulla paistettua parsakaalia, paistettuja herkkusieniä

Ihan helkkarin hyvä tiramisu

Mukavaa viikonjatkoa!

Kaikkien aikojen kantarellisaalis

Reilu viikko sitten olin ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemässä Tammelan seudulla, jossa Ilona on mökkeillyt koko elämänsä ja hän tietää hyvät sienipaikat sielä. Sienisaalisodotukset olivat siis korkealla! Odotuksena oli, että vähintäänkin mökillä syödään sieniruokia ja jotain pientä saisi kotiin pakastimeen.

Tähän saakka "the kantarellisaalis" sain alakouluikäisenä. Olimme isäni kanssa sienestämässä sukumökillämme Kuhmoisissa ja menimme metsään sukulaisten talon luota Hietamäestä. Saimme kunnon saaliin, ainakin pari litraa. Isä teki siitä kastikkeen ja söimme sen kertaheitolla. Tätä olemme muistelleet vaarin kanssa viimeiset 40 vuotta. Ystäväni Sirpa sanoi, että useimmille ei-niin-hyvillä-paikoilla-sienestämille minun kokemukseni on sukupolvikokemus. Kantarelleja yleensä löytyy vähän ja pari litraa on suuri saalis. 

Tuo muisto toki säilyy mielessäni, mutta kantarelliennätyssaalis on nyt kasvatettu aivan uusiin lukemiin! 

Polvivaivani ovat aiheuttaneet ikävän selkävaivan, joka vaikeuttaa kävelemistä. Metsä onneksi tarjoaa kiviä ja kantoja, joille istua lepäämään. Koska minä olen hidas ja Ilona nopea, niin välillä teimme niin, että Ilona etsi ensimmäisen sienipaikan ja minä jäin putsaamaan sitä ja ilona jatkoi kauemmaksi ja minä könkkäsin perästä. Usein kantarelleja löytyi isompi esiintymä pienellä hakemisella. Kantarellien löytämisen jännityksen ja ilon voimalla jaksoin liikkua metsässä. Paluumatkaa varten taskussani oli pieni herkku :)

Kantarelliyhdyskunta löydetty

Itse löysin :)

Lisää todistusaineistoa - vielä taivun poimimaan sieniä

Metsän ihailua kannonnokasta käsin

Lauantain saalis odottaa putsaamista

Tämän vuosituhannen ensimmäinen löytämäni syömäkelpoinen tatti. Tällä oli painoa yli 300g. Monenlaisia uusia kokemuksia osui tälle reissulle.

Kantarellikastikkeen lisäksi herkuttelimme tattirisotolla

Tässä taitaa olla saalistilanne maanantaina

Tiistaina minulla oli tosi tiukka työpäivä, enkä päässyt metsään lainkaan. Ilona lähti. Sitten metsästä alkoi tulla viestejä "Aivan mahdottoman hyvä paikka löydetty". Saalis täydentyi vielä ainakin kolmella pussilla.

Siinä on meidän saalis. Ilona poimi siitä ainakin kaksi kolmasosaa.

Virallinen saaliin punnitsija

Arvuuttelimme kotiväeltä sekä Instassa sienisaaliin painoa kiloina. Instassa moni arveli, että noin viitisen kiloa. Ilonan isä arvasi oikein, samoin meidän keskimmäinen. Lähimmäksi Instassa veikkasi Marjo Marjon Matkassa blogista. Marjo veikkasi 8kg.

Sienisaaliin paino oli 10,277kg

Ilonan isä ja meidän keskimmäinen siis arvasivat 10kg. En ole edes ikinä osannut haaveilla tälläisesta kantarellisaaliista. Sen putsaaminen ja säilöminen on ottanut suorastaan koville :) 

Jaoimme saaliin puoliksi, taisin saada ehkä jopa vähän enemmän. Elämäni sienisaalis! Tätä muistelen vielä pitkään! 

Muut mökkihuvit olivat perinteiset: saunomista ja uimista. 18-asteinen järvivesi tuntui yllättävän kylmältä. Viimeksi olin uinut omalla mökillämme ja silloin vesi oli huikeat +28.

Paikalliset eläimet tykkäsivät minusta

Tämä kaveri ei sentään tullut iholle