Koulu sujuu teinillä vaihtelevasti: poika saa halutessaan kiinnostavista aineista kiitettäviä, mutta kantaa kotiin seiskaa niistä aineista, jotka eivät kiinnosta. Yritämme panostaa ja painostaa teiniä siihen, että hän opettelisi yläasteen aikana säännölliseen koulutyöhön. Teinin itsensä on vielä vaikea ymmärtää rutiinien voimaa. Kuulemma 90% läksyistä ehtii hyvin tekemään koulussa välitunneilla. Tänä syksynä teiniä on kuitenkin ollut mahdollista kiristää ja maanitella läksyjen tekoon. Useimpina iltoina teini on saanut koko 20 minuutin kouluun panostuskiintiönsä täyteen :) Ehkä ensi lukuvuotena päästään yli puolen tunnin. En ole ollut aivan järkyttynyt koulutyöhön käytetyn ajan vähyydestä. Muistan, kuinka itse tein peruskoulussa läksyjä lähinnä poikkeustapauksissa. Lukion alku ja pitkä matematiikka ja fysiikka olivatkin työmäärän osalta varsinainen shokki.
Samaan aikaan puolukka sekä kukkii että siinä on kypsät marjat
Viime lukuvuonna teiniltä jäi ainakin yksi koulutyö palauttamatta. Koska ei kiinnostanut, niin pääsi unohtumaan. Tämä lukuvuosi on alkanut selvällä parannusaskeleella nimeltään viimetinka. Noh, ei siinä mitään, olen viimetingan ihminen itsekin.
Muutama viikko sitten teini alkoi jo keskellä viikkoa vaatimaan, että viikonlopuksi pitää mennä maalaismummolaan. Perillä selvisi syy maalaismummolavierailuun. Teinin piti maanantaina palauttaa digikasvio, joka oli annettu tehtäväksi jo toukokuun alussa. Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin maanantaina päättyi digikasvion keräämiseen annettu jatkoaika. Teini aloitti digikasvion keräämisen siis 48t ennen deadlinea. Pisteet kuitenkin siitä, että teinillä oli jonkinlainen käsitys siitä, että maalaismummolasta löytyy hyvin jäkäliä ja sammalia, joita olikin aikamoinen määrä listalla. Jotain on jäänyt mieleen lapsuuden metsäretkiltä ja mökkilomilta.
Poronpallerojäkälä
Teini ei paljoa minun seurastani enää perusta, mutta tuona viikonloppuna
olinkin todella mielestä seuraa metsäkaverina ja kasvintunnistajana.
Saimme hyvin kuvattua kasveja. Minusta digikasvion kerääminen oli hauskaa ja tykkäsin kuvailla sammalia ja jäkäliä ihan omaksi ilokseni.
Digikasvion keräämisen viehätys koki tällä viikolla romahduksen. Keskimmäinen sanoi, että hänen pitää tehdä digikasvio. 40 vapaavalintaista kasvia, joista 10 saa olla puita. Hyvänen aika sentään! Miten tuollaista aletaan keräämään näin myöhään syksyllä. Kohtahan ei ole enää lehtiäkään puissa. Vai onkohan viimetingan geeni periytynyt keskimmäisellekin?
Lisää digikasvion ja metsäretkeilyn riemua tuli siitä, että teini vahingossa myöhästyi bussista, jolla luokka meni metsäretkelle. Epäilemme, että vahinko ei ollut aivan vahinko. Joka tapauksessa teinille tuli tuosta hyvästä vanhempien järjestämä metsäretki sekä ylimääräisiä tehtäviä, nimittäin digisieniö. Onneksi vaari auttoi digisieniön kasaamisessa, minä en harmillisesti kovin montaa sientä tunnista. Metsäretki on vielä tekemättä. Olen vähän elätellyt toiveita, että saisin houkuteltua sienestävän ystäväni mukaamme ja saisimme jopa saalista retkeltä.
Torstaina teini ilmoitti todellakin olevansa ilmastolakossa perjantaina. Hetken jo riemuitsin, että perheessämme on tiedostava nuori. Ilmastolakkoilun päämotivaationa oli se, että kyllä eduskuntatalon portailla notkuminen aina koulupäivän voittaa. Toivon, että sieltä tilaisuudesta olisi jotain jäänyt itämään teinin mieleen. Onhan se viesti asian tärkeydestä jo tavoittanut teinin. Tosin iiedostavuuden tasossa olisi hieman nostettavaa, koska ilmastolakkoon menevä teini pummi autokyytiä metroasemalle ;)
Teinin kunniaksi pitää sanoa, että hän on hoidellut kotityöosuuttaan mukavasti. Oma-aloitteisuuteen on vielä matkaa, mutta pyynnöstä moni homma sujuu mutisematta ja nopeasti. Teini välillä auttelee keittiössä ruuanlaitossa ja pystyy tarvittaessa ruokkimaan sekä itsensä että veljensä. Olisi aika saada esikoinen hyville raiteille, koska ensi kesänä meillä on kaksi poikaa virallisesti teini-iässä. Voi elämä!
