Esimakua Minskin reissusta

Minun ja ystäväni Jonnan kommunismikiertue täydentyi yhdellä uudella kohteella viikonloppuna: kävimme Minskissä.

Reissu alkoi kuumottelevasti. Autonkuljettajamme ei meinannut saada maksettua tie/parkkimaksua lentokentältä poistuttaessa mitenkään. Häntä kävi jo yksi poliisi hätyyttelemässä maksukopilla. Sitten paikalle ajoi tuliterä poliisibemari ja sitä ajava poliisi oli raivoissaan. Hän huusi mikrofoniinsa sylki roiskuen kirosanoja ja uhkauksia auton siirtämisestä. Auto oli pysäköitynä puomien edessä, kuljettaja maksukopilla ja me istuimme hieman kalvakkaina takapenkillä katsoen ja kuunnellen raivoavaa poliisia. Sellainenhan ei mitenkään onnistunut, että olisimme päässeet puomien läpi maksamatta, kun kopissa ei pystytty käsittelemään maksua ;)  Kuskimme sai lopulta maksettu ja pääsimme porteista läpi ja meidät ohjattiin äkkiä sivukadulle. Olimme jääneet maan presidentin Lukashenkon autosaattueen potentiaaliseksi tukokseksi. Luonnollisesti Lukashenkoa varten piti tyhjentää kilometrikaupalla tietä.

 Minskin keskustan pääkatu

Lukashenkon autosaattueen potentiaalisena tukkeena oleminen jäikin reissun ainoaksi jännittäväksi asiaksi. Minsk oli siisti ja erittäin turvallinen. Palvelut olivat toimivia, joskin ajoittain henkilökunta hiukan hidasta. Maahan saapumis/poistumismuodollisuudet olivat sujuvat ja nopeat. Pari perinteistä itäblokin ankeaa asiaskaspalvelijaa osui vastaan, muuten palvelu oli yllättävän ystävällistä. Englannintaito oli aika vähäistä. Kaikissa ravintoloissa oli menut myös englanniksi, joten turisti pärjää kyllä. Jonnan hyvälle turistivenäjälle oli käyttöä, mutta ilmankin olisimme pärjänneet. Hintataso on edullinen.

Valitsimme hotellimmeksi mahdollisimman neuvostoliittolaishenkisen hotellin. Aina saapuessamme hotelliin se jaksoi hihityttää meitä. Aamupala oli suorastaan elämys kokemus. Muuten ruoka oli hyvää. Eikä hotellissakaan ollut valitettavaa - olihan meillä sviitti :)

 Kyllä on komea aula, on reliefilaattaa, feikkimarmoria lattiassa ja tiski sellainen että tuon onnettoman tyttösen lisäksi olisi mahtunut ainakin 9 muuta respatyttöä

Pyörimme kaupungilla ja teimme kokopäiväretken katsomaan kahta eri linnaa. Laitoimme testiin minskiläisen retkifirman bisneksen tekohalukkuuden, ostimme lauantaina klo 12 sunnuntaiaamuksi linnaretken. Njet problem! Luulin olleeni suhteellisen hyvin perillä Euroopan historiasta, mutta Valko-Venäjällä selvisi, että en lainkaan tiennyt Liettuan olleen aikoinaan itäinen mahtimaa, joka kattoi myös Valko-Venäjän ja osan Puolaa.

Minskissä on aivan omanlaisensa tunnelma. Se on neuvostoliittolaisin kaupunki, jossa olen käynyt. Hassuhattuista puolimilitääristä valtion henkilöstöä on huimat määrät. Kaupan kassoilla on päässään 50-luvun hilkat. Leninin patsas on vielä jäljellä paraatipaikalla. Minsk se on myös orastava sekoitus uutta henkeä. Kauppakeskuksessa on paikallisten tuotteiden ohella kaiken maailman ketjukaupat ja muutama luksusputiikkikin. Perinteisten perunapannukakkujen sijasta voi mennä vaikka sushibufeeseen. Kadunvarsilla on houkuttelevia terassiravintoloita.

Matkustaisinko uudestaan Minskiin tai Valko-Venäjälle?
Sanoisin, että Minsk on nyt nähty. Valko-Venäjällä olisi minulle vielä yksi houkutus jäljellä. Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueen luonnonpuistossa ja metsissä on jäljellä Euroopan viimeinen populaatio visenttejä eli eurooppalaisia biisoneja. Olisihan se aivan ällistyttävää nähdä koivumetsässä biisoni!

Juuri tällä hetkellä minua suorastaan kuumottelee biisonimatkailu. Haluaisin ehdottaa perheelle, että ensi kesänä ajetaan Balttian läpi Puolaan etsimään biisoneita. En kuitenkaan taida uskaltaa, koska saatan lähestyä sitä pistettä lomasuunnittelussa biisoniretkimatkalla, jossa Hra Kepponen takavarikoi kaikki matkustusasiakirjani ja ehkäpä myös ajokorttinikin :D

Matkustustietoa
-Minskiin voi matkustaa lentäen ilman viisumia. Maksimi perilläoloaika on 5vrk
-Belavia lentää suoraan Helsingistä 5-6 päivänä viikossa
-Maahan saapuessa pitää olla kirjallinen todistus matkavakuutuksesta