7. kesäkuuta 2021

Tapahtumarikkaan viikon ja lukuvuoden päätös

Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, niin viime viikon alkupuolelle mahtui yllättäviä tapahtumia kuten sisälle pyrkinyt kissa ja kilpikonna sekä yöllä kadonnut lapsi. Perjantaina tuttavani olivat nähneet Herttoniemessä hirviä ja somessa oli yhteinen näkemys, että hirvet ovat matkalla meille :)

 
Taloyhtiön ihania kukkia

Meillä oli rauhallinen perjantai ja lauantai. Hirvet eivät löytäneet perille. Sunnuntaiaamuna varhain viikko sai "arvoisensa" päätöksen. Esikoinen oli ystäviensä kanssa ulkona juhlimassa peruskoulun päättymistä ja oli saanut luvan olla ulkona tosi myöhään. Olin jo melkein unessa, kun kuulin pojan tulevan kotiin. Ehdin nukahtaa uudestaan, kunnes havahduin puheeseen. 

Meidän esikoisemme oli ystäviensä kanssa aamuyöstä poreammeessamme. Syy metelin voimakkuuden kasvamiseen oli se, että porealtaassa oli kaikki poreet päällä. Poreilu pitää sen verran kovaa ääntä, että jutteleminen poreiden ylitse vaatii kovaäänistä puhetta ellei jopa huutamista. Ensin ajattelin tylsänä keski-ikäisenä lopettaa nuorison aamuöisen kylpyvuoron kokonaan. Sitten vilkaisin altaaseen tarkemmin, siellä esikoisemme istui tyytyväisenä tyttöryhmän keskellä poreammeessa. Päädyinkin nappaamaan nuorisolta vain poreet pois päältä. Kömmin takaisin sänkyyn ja äänet pysyivät sellaisella tasolla, että sain nukuttua. Seinänaapurit olivat onneksi mökillä.

Naapurin huikean aniliininpunaiset kirsikankukat

Lukukausi on ohitse ja pojat ovat siirtyneet kesälomalle. Esikoisellamme on ollut opiskelumotivaation suhteen vaikeuksia yläasteella. Koulutyö on ollut suurin väännön ja riitelyn aihe vanhempien ja esikoisen välillä. Yhdeksäs luokka sujui selvästi kahdeksatta luokkaa paremmin ja esikoinen sai hieman päälle kahdeksan keskiarvon. Sillä aukeaa Helsingissäkin lukion ovet. Hienosti tsempattu! 

Keskimmäisellä ja kuopuksella sujui kevätlukukausi aika lailla oletusten mukaisesti ja hyvät todistukset tuli molemmille. Pojilla on 10 viikkoa edessä pelkkää lomailua. Olen kovasti kannustanut esikoista matematiikan kertauskurssille ja keskimmäistä ruotsin kertauskurssille. Säästin muutaman satasen, koska molemmat kieltäytyivät. Keskimmäinen olisi kyllä valmis kertaamaan matematiikkaa, mutta ainoastaan vanhempien kanssa. Minulla ei taida rahkeet riittää ruotsin opettamiseen ja valitettavasti Hra Kepposella ei ole tänä kesänä lomaa lainkaan. Toivottavasti hän ehtii pitämään edes muutaman irtovapaapäivän. Ei keski-ikäinen perheenisä oikein lomatta jaksa, vaikka pitääkin työstään todella paljon.

 

Päättäjäispäivänä keskimmäisellä ja kuopuksella oli suut messingillä. He saavuttivat tavoitekeskiarvonsa ja vaari oli luvannut siitä aika ruhtinaallisen rahapalkkion. Esikoinen jäi vain yhdellä kymmenyksellä tavoitteestaan ja vaari päätti maksaa melkein täysimääräisenä esikoisellekin palkkion. Joten alkoi hymyilyttämään esikoistakin.

Minä odotan lomaa kuin kuuta nousevaa! Uuteen viikkoon starttaan pahasti kurkkukipuisena ja mietiskelen juuri, että pitääkö tässä lähteä jälleen koronatestiin.

Onnea kevään uusille ylioppilaille ja muille valmistuneille!
Ihanaa, että moni on pystynyt edes pienesti juhlimaan tärkeän etappinsa saavuttamista.


3. kesäkuuta 2021

Karannut kilpikonna ja muita viikon kuulumisia

Viikko on vasta yli puolen välin ja kaikenlaista tapahtumaa on mahtunut jo nyt tähän viikkoon.

Maanantai oli haikea päivä. Hyvä ystäväni ja kolleegani Sirpa oli viimeistä päivää töissä. Sirpa jäi eläkkeelle! Sitä ollaan porukalla ihmetelty, että miten niin nuorekas, nuoren näköinen, menevä ja energinen voikin olla eläkeläinen. 

Sirpan olen tiennyt nimeltä ja naamalta melkein parikymmentä vuotta. Loppuvuodesta 2015 olemme olleet samassa yksikössä töissä. Meistä tuli Sirpan kanssa nopeasti ystäviä myös työn ulkopuolella. Olemme vesijuosseet yhdessä useamman vuoden ja matkustelleetkin yhdessä. Kohta kolme vuotta sitten olimme Georgiassa ja viime kesänä Lapissa ja Lofooteilla. Parasta nykyisessä työssäni on ollut ehdottomasti työkaverit. Porukkamme alkaa harmillisesti hajoamaan töiden osalta, mutta pidämme yhtä vielä kuitenkin virtuaalikahvein ja whatsap-ryhmällä. 

Erityisen onnellinen olen ollut naistyökavereista. Hyvin miesvaltaisella alalla minulla on ollut useita työvuosia ilman yhtään naista samassa tiimissä. Sirpan läksijäisissä iski haikeus. Pari vuotta sitten toinen töistä ystäväksi tullut työkaverini Ilona vaihtoi firmaa. Viime kesänä koronan keskellä lähti lounasporukan Kati toiselle työnantajalle. Edellisessä muutossa Otilia joutui kokonaan toiseen taloon. Nyt lähti Sirpa. Harmikseni ympäriltäni katoavat naistyökaverit. Onneksi yhteys ja ystävyys on säilynyt ja niin tulee aivan varmasti käymään Sirpankin kanssa.

Sirpa on säilyttänyt nuoruuden ennakkoluulottoman ja reippaan asenteensa läpi työvuosiensa. Nuorena naisena Sirpa olisi halunnut opiskella ulkomailla. Se oli Sirpan opiskeluaikaan todella harvinaista herkkua eikä Sirpalla ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Sirpa kuuli, että Neuvostoliitto tarjosi vaihto-opiskelumahdollisuuksia siten, että koko opinnot suoritetaan venäläisessä korkeakoulussa. Ennakkoluulottomasti täysin venäjän kielen taidoton Sirpa tarttui mahdollisuuteen ja sai stipendin Leningradin teknilliseen korkeakouluun konetekniikan opintoihin ja opiskeli itsensä venäjäksi diplomi-insinööriksi. Sirpan opiskeluvuodet ovat aika ehtymätön hyvin juttujen sammio.

Tuore eläkeläinen keskellämme

Etätyöhön on alkuviikosta tullut vaihtelua alueen elämistön ansiosta. Tiistaista raportoin seuraavaa Facebookiin.

Keskiviikkona eläinpostaukseni sai suorastaan uskomattoman jatko-osan. Hra Kepponen lähti aamulla ennen kahdeksaa töihin ja lupasi heittää muuten koulusta myöhästyvän kuopuksen matkalla kouluun. Meni hetki ja Hra Kepponen palasi takaisin kotiin ja pyysi minua pihalle HETI katsomaan.

Ulko-ovemme läheisyydessä oli pieni kilpikonna. Hra Kepponen siinä mietiskeli ääneen, että eikös niin ole, että konnat eivät kuulu Suomen luontoon.


Facebookin kaverit olivat sitä mieltä, että konna oli valinnut meidät. Olisi suorastaan kohtalo, että saisimme konnalisäyksen perheeseemme :)

Aloitin kuitenkin operaation "konna kotiin". Ilmoitin konnasta alueen facebook-ryhmässä ja sitten keksin laittaa sähköpostia kaikille naapureille, jos he olisivat kuulleet karkuteillä olevasta konnasta. Naapurin rouva oli ollut edellisenä päivänä etsintäpartiossa mukana ja ilman mitään sen kummempia yhteystietojeni jakamisia vartin päästä sähköpostista ovikellomme soi. Tuntematon nainen oli siellä kysymässä, että onko totta, että olen löytänyt heiltä karanneen konnan. Naapurikin tuli pihalle kertomaan, että kyseiseltä perheeltä on konna karannut. Karkulainen oli heidän VilleGallensa ja niin VilleGalle pääsi onnellisesti takaisin kotiin.

VilleGalle ehti olla vajaan kaksi vuorokautta karkuteillä ja karkumatkaa kertyi kuitenkin ainakin pari sataa metriä. Onnea oli matkassa, koska meidän pihamme jälkeen tulee autotie ja sen toiselta puolelta alkaa ulkoilualue. Jos konna olisi sinne saakka päässyt, niin voi olla, että sitä ei olisi ikinä löydetty.

VilleGalle oli kyllä niin söpö, että hän olisi mielellään saanut viettää meillä vähän kauemmin. En ehtinyt edes kunnolla seurustelemaan konnan kanssa. Naapuri kertoi, että lapset olivat olleet aivan lohduttomia, että sinänsä hyvä, että VilleGalle pääsi nopeasti takaisin kotiin.

Sisälle tulleeseen kissaan vielä sen verran, että kissaahan on yritetty saada alueelta kiinni kohta vuoden. Ihmeesti kissa selvisi kovan pakkastalven ylitse. Se on kuitenkin niin arka, että en ehtinyt saamaan ovea kiinni ennenkuin kissa ehti livahtamaan ulos. Asutusten läheisyydessä kissa pyörii jatkuvasti. Olen raportoinut havaintoni. Omistajalla on ollut useita loukutusyrityksiä.

***

Jos naapureilta katosi konna, niin meiltä oli tänä aamuna kadonnut lapsi. Hra Kepponen meni herättämään kuopusta, joka ei yllättäen ollutkaan sängyssään eikä vessassa eikä alakerrassa. Siinä sitä oli hämmenyksen hetki. Mihin on joutunut 12-vuotiaamme yön aikana?

Meidän kadonnut lapsi löytyi parvekkeelta :) Pojalle oli tullut alkuyöstä liian kuuma (niin oli minullakin) ja hän oli mennyt jäähdyttelemaan parvekkeen pihakeinuun. Uudet pehmusteet ovat kuulemma varsin mukavat ja poika oli nukahtanut keinuun. Hra Kepponen oli illalla nukkumaan mennessään sulkenut parvekkeen oven, joka napsahtaa saman tien lukkoon. Kuopus oli herännyt aamuyöstä, mutta ei ollut päässyt sisälle. Kukaan meistä ei herännyt, hänen olisi pitänyt pitää oikein kunnolla meteliä. Kuopus oli sitten tuumannut, että mikäs tässä ja mennyt takaisin keinuun nukkumaan. Poika heräsi parvekkeelta, kun isi etsi häntä.

Parvekekeinu "varasänkynä" ei ole meillä täysin uusi ilmiö. Odottaessani esikoista kroppani jäähdytysjärjestelmä sekosi pahemman kerran ja koko loppukesän minulla oli todella tukalan kuuma. Silloin olen nukkunut usein osan tai koko yön tuossa samaisessa keinussa parvekkeella.

Hyvin oli poika tarennut koko yön pelkällä fleecepeitolla, parveke on lasitettu.
Kuvassa ne uudet ja ihanan paksut keinun pehmusteet

29. toukokuuta 2021

Perhe on paras

Viikonlopun kunniaksi kehua retostelen sillä, kuinka mahtava perheeni välillä onkaan! Aloitetaan kehuskelu vanhimmasta nuorimpaan!

Vaari
Perennapenkistäni on siivottu rikkaruohot, kuolleet oksat ja muu törky. Sinne on lisätty multaa ja kuorikatetta. Penkki näyttää niin siistiltä! Perennapenkin hoiti kuntoon 84-vuotias isäni. Vaari hoiti myös pienen mansikkamaamme kuntoon. Kiitos vaari! "Velvoitin" vaarin hommiin pullapalkalla, mutta tässä kävi niin, että vaari toi pullatkin mukanaan. Seuraavat pullakahvit tarjoan todellakin minä :)


Kyllä on siistiä! Ja kohta kukkii ensimmäiset kasvit

Hra Kepponen
Viikolla tuli Queen + Adam Lambert keikkaliput myyntiin. Siinä on keikka, jonka olen halunnut nähdä todella, todella pitkään. Kerrankin oli onni myötä: sain jonosta sellaisen numeron, jolla pääsi ostamaan kohtuulliset paikat. Sitten Ticketmaster ilmoitti, että salasana on resetoitu turvallisuussyistä ja siihen se homma sitten hyytyi ja liput menivät sivu suun. Harmitti aivan vietävästi.

Myöhemmin sain kaverilta viestiä, että tuli lisäkeikka. Myöhästyin todella pahasti sen lipunmyynnistä, vain pikkupikku jämät oli jäljellä. Olin jo ostamassa kaksi hajapaikkaa piippuhyllyltä, kun Hra Kepponen kielsi ostamasta. Olin hieman hämmentynyt. Hra Kepponen joutui paljastamaan, että oli ostanut minulle synttärilahjaksi (aivan liian kalliit) VIP-liput. Olin ihan puulla päähän lyöty. Luterilainen kotikasvatus iski hetkeksi ja olin sitä, mieltä, että nyt Hra Kepposella meni överiksi. Tokenin tilanteesta ja olen erittäin otettu. Harmi, että yllätys meni siltä osin pieleen, että nyt Hra Kepponen ei näe naamaani. Hänen oli tarkoitus antaa fyysiset liput minulle 50v synttäriaamunani.

Tätä pitää odottaa vielä yli vuosi

Keskimmäinen
Meidän taloyhtiöllämme on isot ja hienot yhteiset piha-alueet ja varmaan parisataa metriä erilaisia pensasaitoja, koristekirsikkapuita, kriikuna- ja päärynäpuu ja marjapensaita. Työtä on niin paljon, että esimerkiksi aitapensaiden leikkuun hoitaa puutarhafirma. Tämän vuoden kevättalkoissa oli aikamoiset mullan, kuorikatteen, hiekkalaatikkohiekan sekä kivimurskeen siirto- ja levityshommat. Sain rekrytoitua keskimmäisen puolestani yli kahdeksi tunniksi talkoisiin mullan levitykseen. Olen toki nähnyt nopeampiakin duunareita, mutta poika oli hommissa mukana aikuisten seassa reippaasti ja jutteli ja nauratti naapurin rouvia. Meidän 14v pärjäsi niin hyvin vieraiden aikuisten kanssa, että minä pääsin hoitamaan muita asioita. Olen tosi ylpeä pojasta! Poika on myös kovasti kiinnostunut kesätöistä ja uskon että hän pärjäisi hyvin, jos vaan onnistuu tulevaisuudessa saamaan kesätyötä.

Taloyhtiön päärynäpuu kukkii


Koristekirsikkapuu kukkii

Taloyhtiön mustaherukka kukkii. Keskimmäinen alkoi heti muistelemaan kaikkia pihalla syömiään karviaisia

Taloyhtiön keskipihaa. Tämän lisäksi on kulmatontti ja yläpihat
 
Noin muuten arkeeni kuuluu tällä hetkellä lähinnä pelkkää puurtamista. Töissä on kiireistä ja paineita päällä. Sen lisäksi yritämme hieroja-kosmetologini ruoskinnan alla tehdä kodin siistintää ja kunnostusta. Maalina on se, että viimeistään synttäreilläni meillä on alakerta ja piha juhlakunnossa. Tuntuu, että en ole ollut lainkaan vapaalla sitten niiden muutaman päivän, jotka vietin huhtikuussa Levillä. Nytkin viikonloppu kuluu pihatöissä ja työtöissä. Kotitöiden osalta mieli on hyvä. Meidän pihaprojektimme on nytkähtänyt vihdoin kunnolla eteenpäin. Näkösuojat poreammeen ympärillä ovat pystyssä. Lähemmäs tuhat kiloa poistettua maa-ainesta on vihdoinkin poissa pihalta ja paikalla on pari tuhatta kiloa kivituhkaa ja koristekiviä. Maansiirtoprojektin jäljiltä meillä on ainoastaan kuollutta nurmikkoa. Vähän jännittää, että riittääkö voimat kesälomaan saakka. Lomasuunnitelmat ovat pääosin rentoa mökkeilyä voimia keräten. 
 
Viime viikon ilopilkkuna toimi ystäväni Ilonan ehdotus yhteisestä aamiaisesta Bulevardille avatussa uudessa hotel Indigossa. Hotel Indigo on avajaistarjouksena myynyt kaksi aamiaista yhden hinnalla, eli 29€ syö kaksi. Aamiaiseen kuuluu erinomaista erikoiskahvia: me joimme lattet. Lämpinä ruokina oli pekonia, kasviksia, herkkusieniä, munakokkelia, punajuuripullia, kananmunia, makkaroita, lettuja ja puuroa. Aamiainen oli tosi hyvä! Ihanaa, että Ilona sai minut houkuteltua täältä etätyökotipoterostani kaupungille.
 

Kivaa viikonloppua!

24. toukokuuta 2021

Viikonlopun kulttuurijutut

Lauantaina meillä oli pop-kulttuurin ilta: Katsoin pitkästä aikaa Euroviisut. Joka vuosi emme ole jaksaneet innostua Euroviisuista lainkaan, mutta tänä vuonna Suomen biisi oli minusta hyvä ja kertosäe tarttuva. Suomi taitaa parhaiten sellaisen raskaamman mutta melodisen genren. Keskimmäisemme ehti katsomaan semifinaalien jälkeen sen verran monta Blind Channelia buustaavaa Tiktok-videota, että hän kiinnostui Euroviisuista ja ehdotti kisastudiota.

Blind Channel

Esikoinen ja kuopus kävivät viihtymässä kisastudiossamme lettujen paiston ja syömisen ajan :) Meillä oli todella hauska Euroviisuilta ja -yö. Keskimmäisemme voisi ryhtyä pisteidenlaskun radioselostajaksi. Tosin kielenkäyttöä pitäisi ehkä hieman siivota, mutta viisuhuumassa emme jaksaneet siitä närkästyä lainkaan. Keskimmäinen jaksoi uskoa loppuun saakka, että yleisöäänillä Blind Channel nousee vielä kovaa. Hra Kepposen kanssa ehdimme jo menettää toivon 10 parhaan joukkoon pääsemisestä, joten yleisöäänimenestys oli meille iso yllätys. 

Lisäksi jännitimme sitä, että voittaako minun suosikkini Ranska ja eihän vaan keskimmäisen inhokki Sveitsi voita. Hra Kepponen hoiti perinteistä jännitystehtävää, että voittaako Suomi Ruotsin. Voittaja Italia ei kuulunut meidän suosikkeihimme. Suosikkimme Ranskan ohella oli Islanti.

Harvinaista herkku pistelistalla. Olisipa jäänyt lopulliseksi tulokseksi

Sunnuntaina oli vuorossa maailmanluokan maalaustaidetta. Kävimme Ateneumissa katsomassa Ilja Repinin näyttelyn. Kerrankin oli lippujen kanssa ajoissa liikenteessä ja silloin lippuja oli saatavilla ihan joka päivälle ja joka kellonaikaan.

 

Rakastan Ateneumin sisätiloja ja pitkän tauon jälkeen jo pelkät Atskin portaat tekivät vaikutuksen

 
Repin on yksi Venäjän suurimmista ja tunnetuimmista taiteilijoista. Repin oli erittäin taitava muotokuvamaalari. Näyttelyssä on yksi iso valokuva muotokuvaa maalaavasta Repinistä ja hänen mallistaan. Jotenkin Repinin työ on ilmaisuvoimaisempi ja mallia paremmin kuvaava kuin valokuva. Katsojasta tuntuu kuin Repin onnistuisi korostamaan malliensa olennaisia piirteitä töissään ja kuin niistä voisi päätellä jotain henkilön persoonallisuudesta.
 
Repinin tytär
 
Tunnetuimmat Repinin työt ovat Venäjän yhteiskunnan oloja kuvaavia teoksia kuten Volgan lautturit, jonka ikäluokastani tuntevat varmasti lähes kaikki.

Volgan lautturit. Tuo punainen seinä taustalla sopi taululle todella hyvin!

Maskiselfie Volgan lauttureiden kanssa


Nyt toukokuussa on jo jonkin aikaa tuntunut elämä helpommalta. Olen tavannut pienesti kavereita, appea, päässyt museoon ja kävin ravintolassakin. Nämä pilahdukset "entisestä elämästä ennen koronaa" ovat tuntuneet aivan ihanilta. Yksi isoimmista toiveistani on, että pääsisin heinäkuussa Lapin kautta Norjan puolella ja Jäämeren rannalle. Töissä näkyy Intian paha tilanne ja se pitää olon epävarmana ja tulevaisuuden odotukset hyvin maltillisina. Mutta nautin mahdollisimman täysillä "uusista vapauksista"!

Kivaa uutta viikkoa!

Ateneumin esittely Repin-näyttelystä:
"Ilja Repin (1844–1930) tunnetaan ennen muuta psykologisen ihmiskuvan ja venäläisen kansankuvauksen mestarina. Näyttelyssä nähdään Repinin tunnetuimpia, taiturimaisen yksityiskohtaisia maalauksia, kuten Pietarin Venäläisen taiteen museosta tulevat Volgan lautturit (1870–1873) ja Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (1880–1891).

Näyttelyn lukuisissa muotokuvissa esiintyvät niin taiteilijan perheenjäsenet kuin ajan kulttuurivaikuttajatkin, kuten säveltäjä Modest Musorgski ja kirjailija Leo Tolstoi. Kaikkiaan Repin maalasi yli 300 muotokuvaa ja kuvasi paljon myös naispuolisia kulttuurielämän voimahahmoja.

Ilja Repin on aikansa merkittävin venäläinen taiteilija, joka kuvasi maaorjuudesta 1860-luvulla vapautunutta Venäjän kansaa sekä aikansa älymystöä ja kansan suhdetta hallitsijoihin. Siksi hän on vaikuttanut vahvasti siihen, mikä on yhä suomalaistenkin käsitys venäläisyyden olemuksesta.

Näyttely on ensimmäinen Repinin koko uraa esittelevä katsaus Suomessa 2000-luvulla. Näyttelyssä on esillä yli 140 maalausta ja paperipohjaista teosta yli kuudenkymmenen vuoden ajalta. Suuri osa teoksista nähdään ensimmäistä kertaa Helsingissä. Myös Ateneumin kokoelmaan kuuluu runsaasti Repinin teoksia.

Näyttelyn toteuttavat Ateneumin taidemuseo ja Petit Palais, Musée des Beaux-Arts de la Ville de Paris/Paris Musées yhteistyössä Tretjakovin gallerian ja Venäläisen taiteen museon kanssa. Ateneumin näyttelyn kuraattori on intendentti Timo Huusko. Ateneumin jälkeen näyttely on esillä Pariisin Petit Palais’sa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan runsaasti kuvitettu ja asiantuntijoiden artikkeleista koostuva näyttelyluettelo suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Julkaisun toimittaa amanuenssi Anne-Maria Pennonen."

Lainattu  https://ateneum.fi/

19. toukokuuta 2021

Täydellinen kesäpäivä toukokuussa

Aivan ihana oli se äkillinen helle, joka ehti helliä ainakin Uudellamaalla meitä suurimman osa viimeviikosta. Puitten lehdet kasvoivat melkein silmissä ja järvivedet lämpenivät jäätävästä viileäksi päivissä. Aivan mahtavaa! Sade on tehnyt luonnolle hyvää, mutta tuo ihana lämpö saisi palata!

 
Valkovuokko mökillä

Ihan pelkkää riemua ei ole helle ollut. Helle on saanut kukkien lisäksi koivut pölyttämään rajusti. Ilmeisesti tänä vuonna on muutenkin keskimääräistä pahempi siitepölyvuosi, viime vuonnahan siitepölyn määrä taisi olla elämäni vähäisin. Olen valitellut sitä, että etten voi juurikaan olla ulkona. Hra Kepponen kehotti kokeilemaan ulkoilua hyvän FFP2-maskin kanssa. Oman kokemukseni mukaan maski päällä voi ulkoilla pidempään! Suosittelen kokeilemaan, jos kärsit koivun siitepölyn aiheuttamista hengitystieoireista. 

Pitkästä ulkoilusta saan hengitystieoireiden lisäksi iho- ja silmäoireita, joihin maski ei auta. Olen tietysti jo miettinyt pirkkaniksiä, jossa ulkoiluun maskin ohella yhdistetään uimalasit vahvuuksilla. Kylläpä melkein harmittaa etten ole tullut niitä hankkineeksi :D

Nautiskelimme ihanasta kesäsäästä sunnuntaina mökillä. Maskin turvin kävin kartoittamassa kaikki tontin kukkivat metsäkukat. Niitähän riitti! Samaan aikaan kukki valkovuokot, loput sinivuokot, ensimmäiset ketoorvokit, rentukat, käenkaali eli ketunleipä, ensimmäiset lemmikit sekä aivan ensimmäinen metsämansikkakin. Samaan aikaan kuuntelin linnunlaulua. Luonnon konsertti ja taidetta siis!

Keski-ikäisen riemua: kukkivat orvokit ja rentukat

Suurimman läikähdyksen sydämessä sai aikaan ihanasti kukkivat ketunleivät. Ne kasvavat isoina ryppäinä ja ovat herkän kauniita. Kuin keijukaisten juhlamekkoja.
 




Täydelliseen kesäpäivään kuuluu tietysti hyvä ruoka. Meillä oli tarpeet sekä alkupaloihin että pääruokaan mutta päätimme yhdistää. Maha ei olisi vetänyt perunoita. 


Illalla saunoimme ja uimme. Edellisestä uimakerrastani oli kulunut reilut kaksi viikkoa. Silloin merivesi Matinkylän uimarannalla oli 3,5 astetta. Mökkirannan veden lämpötilan mittaus jäi kuopuksen tehtäväksi ja aivan selvää lukemaan emme saaneet. Mutta vesi oli ainakin 15-asteista, saattoi olla jopa asteen tai kaksi enemmänkin. 

Talviuintikauden jälkeen 15-asteinen järvivesi tuntui yllättävän lämpöiseltä. Siellähän pystyi uimaan ihan kunnon lenkkejä. Kuopus oli ensin sitä mieltä, että vesi on liian kylmää. Kun minä olin aikani siellä kauhonut, niin kuopus päätti alkaa uimaan kanssani.

Sellaiseen kehitysvaiheeseen on päädytty, että mökkisaunassa poikien toiveesta käytetään uikkareita. Kiva on että kuitenkin kelpaan sauna- ja uimakaveriksi. 

Uidessa kuulimme käen kukkuvan useasti. Monta vuotta on mennyt niin, ettei ole käkeä kuulunut. Viime kesänä kuului kukunta jälleen.

Enää ei kukaan vietä biitsipäivää meidän perheestäämme alaosattomissa kuten vuonna 2010 vietettiin

Kylläpäs teki mahtava kesäpäivä hyvää ihmiselle!
Lisää niitä kiitos!

14. toukokuuta 2021

Magnoliahuumaa

Vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa ihailemassa Torkkelinmäellä magnolioita. Helatorstaina kävin siellä ystäväni Sirpan kanssa. Äkillinen sään reipas lämpeäminen oli saanut aikaan sen, että valkoisen magnolian kukista iso osa oli auennut yhtäaikaa. Kukkia on tänä vuonna todella paljon. Niin kaunista! 

Olen koko kevään katsellut instasta, kuinka magnoliat kukkivat ihanasti Lontoossa ja Tukholmassakin ja olen odottanut, että nuo kaksi puuta kukkisi Helsingissä. Olen todella keski-ikäinen, kun elämän pieniin, mutta tärkeisiin kohokohtiin kuuluu magnolioiden ja kirkkapuiden kukkiminen :)

Suomen kasvuoloissa magnolia on vaativa kasvatettava. Se tarvitsee valoa, mutta ei paahdetta ja tilaa. Se on arka koville pakkasille ja jotkut lajikkeet myös keväisille hallaöille. En tiedä, miten näitä Torkkelinmäen magnolioita vaalitaan, mutta ne tuntuvat menestyvän erinomaisesti. Omassa unelmien pihassa kasvaisi upeasti kukkiva magnolia, omenapuita sekä sellainen kirsikkapuu, joka tekisi muhkeita kukkia, joissa terälehtiä olisi monessa kerroksessa. Kukkivien puiden lisäksi olisi pioneja notkuva perennapenkki.

Voi tuota kukkien määrää

Myös vaaleanpunainen magnolia kukkii komeasti

 
Pihahaaveeni magnolioista ja mahtavista perennapenkeistä ovat hyvin epärealistiset. En oikein jaksa panostaa pihan hoitoon. Koivunsiitepölykausi on usein sellainen, että pysyttelen silloin enimmäkseen sisätiloissa ja pihan kevättyöt jäävät tekemättä ja sitten alkaakin jo mökkikausi. Mutta ainahan sitä voi haaveilla.

Hupsusti haaveilen myös kukkabongausmatkoista. Haluaisin nähdä jakarandan kukkivan. Jakaranda kukkii hyvin näyttävästi kirkkaan violetein kukin, jotka täyttävät puun oksat. Ehkä joskus matkustan Maderaille bongaamaan jakarandan.


10. toukokuuta 2021

Äitienpäivä onnistui yli odotusten

Jopas oli mahtava äitienpäivä! Välillähän meininki on ollut aikamoista sähläystä :) Pienempinä pojat eivät jaksaneet millään odottaa päiväkodissa askarteltujen lahjojen kanssa juhlapäivään saakka ja sitten välillä pojat eivät ole oikein jaksaneet innostua äitienpäiväpuuhista. Tänä vuonna kaikki meni onnellisten tähtien alla.

Meidän keskimmäinen 14v leipoi suklaakakun. Ihan pikkaisen piti neuvoa, mutta hyvin sujui. Yhdessä koristelimme kakun. Olen todella ylpeä pojan tekemästä kakusta! Se oli kaunis ja maukas.

Keskimmäinen antoi myös työpanoksen lahjaksi ja istutti ostamani orvokit kahteen astiaan. Tuo mäyräkoirapajukori on meistä aivan syötävän suloinen, koska se muistuttaa meitä mummin Tippa-koirasta, joka vietti viimeisen elinaikansa meillä. 

Kuvassa näkyy kuopuksen minulle askartelema onnittelukortti.

Kyllä minun kelpaa: kukkaistutus, kortti ja kakku äitienpäiväksi

Hra Kepponen osti minulle ruusuja
 
Meillä ei ole tapana ostaa mitään lahjoja Hra Kepposen kanssa toisillemme äitien/isänpäivänä. Se kumman päivää juhlitaan saa joko aamiaisen tai illallisen tai parhaimmassa tapauksessa molemmat. Sain ruusujen lisäksi Hra Kepposelta valitsemani aterian. Valitsin parsaa, hollandaisea ja savulohta. Yksi kevään parhaista jutuista on parsa :)
 
Äitiä ei ole minulla eikä Hra Kepposella elossa lainkaan. Oudoltahan se näin juhlapäivinä tuntuu vielä parin vuoden jälkeenkin. Onneksi saimme ruokapöytään kanssamme isäni eli vaarin.

Parsaa ja lohta



Illan kruunaus ja rentoutus

Onnistunut äitienpäivä tuli todellakin tarpeeseen. Oli aikamoinen viime viikko. Töissä oli kiirettä ja paineita ja olisi pitänyt todellakin jaksaa painaa aika pitkää päivää pää kirkkaana. Hra Kepponen sai ilmeisesti hyvin rajun ruokamyrkytyksen ja meillä kävi ensihoitoyksikkökin tarkastamassa tilanteen. Ei kuitenkaan olla ihan ummikkoja vatsatautien suhteen, ollaan podettu tavallisten vatsatautien lisäksi parit norot ja rota, jonka aikaan esikoinen oli kaiken kaikkiaan 6 viikkoa pois päiväkodista. Mitään sellaista kuin viime viikolla, emme ole ikinä aikaisemmin kokeneet. No, onneksi ei ollut tarttuvaa mallia ja Hra Kepponen toipui, tosin hitaasti. Viikolla jäi yksi yö nukkumatta ja se tämän ikäisellä tuntuu pitkään. Nyt on juhlittu ja levätty ja näillä voimilla ja ilolla uuteen viikkoon. Ensi viikolla sitten jotain terveellisempää herkkua, esikoinen on luvannut tehdä minulle smoothieta lahjaksi.

Kivaa viikkoa!