Sain liput Ruoka- ja Viinimessuille, samalla lipulla olisi toki päässyt kirjamessuille. Meikäläisen selkä ja polvet eivät kestä messuilua, mutta ajattelin, että tuon ruoka- ja viinipuolen ne voisivat kestää. Koska liput tuli viinipuolen toimijalta, he mainostivat omaa tarjontaansa ja etenkin samppanjabaaria. En ole ehtinyt kirjoittamaan vielä siitä, että kävin Ranskan Champagnessa lomamatkalla ja opin ihan hirveästi samppanjasta. Joten samppanjabaari ja Alsacen Cremant-kuohuviinit kiinnostivat kovasti. Sain värvättyä Hra Kepposen lähtemään kaveriksi heti ensimmäisenä messupäivänä alkuiltapäivästä.
Ajoituksemme oli erinomainen. Jokapaikassa oli väljää eikä tarvinnut juurikaan jonotella ja kaikkialla oli vielä siistiä. Viikonloppuna oli juttua lehdissä, että pöydät olivat lainehtineet roskia ja roskikset tyhjentämättä.
Asioimme juomien osalta neljässä eri pisteessä ja palvelu oli erinomaista. Säntäsin messuilla suoraan asiaan eli Viinikellari.comin samppajabaariin. Siellä oli vaihtoehtoja todella paljon ja asiantuntijoita tiskillä. Olin toki tekoälyllä tsekannut, että mitä minun kannattaisi maistaa.
Vasemmalla asiantuntijan ehdotus ja oikealla tekoälyn. Vasen oli enemmän makuuni. Tykkäsin!
Seuraavalle kierrokselle haimme yhden samppanjan lisää ja ensimmäisen ruoka-annoksen. Annos oli Vinteron herkkutattirisotto, joka oli tehty kotimaisesta speltistä. Päällä olevat sienet oli marinoitu hieman makeiksi ja ne olivat niin hyvä lisä. Parmesaanissa ei kitsasteltu.
Kolmas samppanja oli Mousse L'Esquisse Blanc de Noirs. Hyvin pehmeä ja helposti juotava, ostaisin samalla rahalla kolme hyvää Cremantia mieluummin. Vähän liian hapokkaana pitämäni Gratiot-Pilliere Millesime 2018 sopi erinomaisesti spelttirisoton pariksi. Nämä olivat erinomainen aloitus.
Sitten maistelimme Vinteron loistava tartaria ja sille punaviinimies Hra Kepponen kävi hakemassa kaksi maisteluannosta. Tartarin päällä oli paahdettuja kapriksia ja ne olivat niin hyviä. Noin muuten olen sitä mieltä kapriksista, että kyllähän niitä syö, mutta ei ne mitään ruokaa paremmaksi tee.
Mielettömän hyvä tartar
Kolmas ruoka oli sorsamuhennosleipä, jonka valmistajaa en enää muista. Leipä oli niin rasvainen, että rasvaisuus peitti sorsan makua. Sille paritettu viini oli kyllä hyvä.
Tämä annos oli pieni pettymys
Sitten olikin aika siirtyä takaisin samppanjaan ja vertailun vuoksi myös cremantiin sekä jälkiruokaan. Jälkiruuaksi ostimme konvehteja Tallipihan Suklaapuodin messuosastolta.
Pol Roger 2018 oli kerrassaan erinomaista. Nämä olivat Vinetumin osastolta.
Palasin vielä takaisin Viinikellari.comin osastolle kyselemään, että löytyiskö makuuni vielä Pol Rogeria paremmin sopiva samppanja. AI oli ehdottanut kahta. Asiantuntija tiskillä epäili AIn ehdotuksia minulle huonosti sopiviksi. Sain niistä mini maistiaisen ja AI oli aivan hakoteillä. Asiantuntijan valinta oli juuri nappiin minulle.
Paras lasillinen
Pienessä huppelissa katsastimme äkkiä messujen muun tarjonnan. Cafe Savoyn ruoka-annokset olisivat kiinnostaneet, mutta ne jäivät maistamatta tällä kertaa. Olisin ollut kiinnostunut pienistä ostoksista, mutta suklaan lisäksi minua houkutteli ainoastaan Ullan pakarin leivät. Muu tarjonta muistutti minua ulkona tapahtuvien markkinoiden tarjonnasta pastoineen, fudgeineen ja vastaavineen.
Katuruoka tyyliset annokset, joita oli aika runsaasti tarjolla, eivät meitä tällä kertaa kiinnostaneet. Minusta monikaan niistä ei tuntunut hyvältä parilta viineille saatikka samppanjalle. Jos olisin maksanut lipusta ja halunnut päästä tutustumaan ruokauutuuksiin, kenties syödä vähän tuhdimmin hyvin, niin ehkä olisin ollut messuihin vähän pettynyt. Tosin minä en ole mikään innokas messuilija muutenkaan. Samppanjanmaisteluun kivan pienen syötävän kanssa messut olivat oikein hyvä kokonaisuus. Meillä oli onnistunut messuretki.
***
Koska rahat oli torstaina messuilla tuhlattu, piti viikonlopuksi löytää ilmaisia huveja. Sain kaveriltani tärpin. Vantaan Kylmäojassa oli bongattu kutemaan noussut taimen. Lueskelin netistä vähän taimenen kutemisesta, se vaikutti yllättävän mielenkiintoiselta ja päätin lähteä bongausretkelle. Hra Kepponen lähti mukaan. Pienessä tihkussa rämmimme sitten Kylmäojan rannoilla.
Ken tästä käy, saattaa taimenen bongata
Missä olette kaikki taimenet?
Tästä taimenen bongauksesta oli tulossa varsinainen mahalasku-pannukakku, mutta sitten näimme jonkun taskulampun kanssa kurkistelemassa ojaan. Me olimme bonganneet kutubongarin! Varovasti kyselimme kokeneelta bongarilta vinkkejä. Saimme kattavasti tietoa miten sateet ja lämpötilat vaikuttavat kutukäyttäytymiseen ja kutubongari näytti kännykästään parhaimmat kutuvideot. Ne olivat aikamoisia! Kutubongari lähti vielä näyttämään Hra Kepposelle Vantaan parhaan kutupaikan "Siellä meno on ollut niin irstasta, että katsojatkin ovat välillä kastuneet". Kutubongarin tapaaminen oli upea onnenkantamoinen.
Aloitteleva kutubongari otsalampun kanssa
Sanoin Hra Kepposelle, että suomalaisia haukutaan ihan turhaan jäyhiksi ja tuppisuiksi. Hra Kepponen totesi, että harrastukset yhdistävät :)
Taimenen kuteminen ei ole siis vielä kunnolla alkanut. Kävimme uudestaan katsomassa Kylmäojan ja tällä kertaa bongasimme yhden taimenen. Sinäkin ehdit siis vielä mukaan taimenen kutemisen bongaukseen. Minä kovasti toivon, että näkisin kuinka useampi taimen etenee todella matalassa purossa vastavirtaan. Huipentuma olisi tietysti nähdä, kuinka naaras hieroo soraan itselleen kutupaikan. On tämä keski-ikä ihmeellistä aikaa, kun sitä saattaa yhtäkkiä kiinnostua vaikkapa taimenen kutemisesta.
Pääkaupunkiseudun parhaaksi paikaksi useampi lähde mainitsee Pukinmäen ja Malmin välimaastoon osuvan Longinojan. Sieltä saatat bongata meidätkin tulevana viikonloppuna.
Onhan tämä todella surkea luontokuva, mutta ylpeänä esittelen sen. Kuvassa on ainakin 40cm taimen kuvattuna pimeässä kännykällä.
