Tuntui oudolta palata Lapin lumilta tänne pitkälle edelleeseen kevääseen ja koivun siitepölyn keskelle. Päälimmäinen miete oli, että voi kunpa olisin voinut olla vielä viikon pidempään pohjoisessa.
Meri-Lapin reissuun liitttyi pitkä viikonloppu Levillä. Meidän perheeltämme jäi kevättalvella 2020 Levin loma väliin. Loman siirtoyritys itsenäisyyspäiväviikonloppuun meni pieleen ja nyt oli viimeinen mahdollisuus käyttää se. Ennen lomaa mielessä kävi useastikin, että käyttämättä jää koko varaus. Mietin omaa ja muiden turvallisuutta ja ennen lähtöä spekulaatiot liikkumisrajoituksista olivat korkeimmillaan.
Suunnittelimme Ilonan kanssa mahdollisimman kontaktittoman Levin loman. Ruuat ostimme valmiiksi jo ennen Leviä ja selvisimme yhdellä pikaisella maidon ja leivän haulla Levillä. Matkavarusteisiini kuuluu nykyään käsidesiä, desinfioivia siivous- ja käsipyyhkeitä. Levipäivät suunnittelimme siten, että voimme syödä vuokrahuoneistossamme ja käydä siellä myös vessassa. Lisäksi olimme molemmat käyneet koronatesteissä ennen pohjoiseen siirtymistä.
Levillä kausi oli hiljentynyt huomattavasti, ei ollut hissijonoja eikä tungosta. Kolmena aurinkoisena laskettelupäivänä osuimme kahdesti muutaman minuutin hissijonoon. Ihmiset olivat oppineet pitämään välimatkaa, eikä kukaan vieras tunkenut samaan hissiin. Sää oli ihanan aurinkoinen ja Lapin maisemat niin komeat! Rinteet olivat vielä varsin hyvässä kunnossa.
Nyt kun tiedän millainen tilanne oli ja miten näppärästi pystyi välttämään kontakteja, niin olisi kyllä harmittanut jättää käyttämättä maksettu varaus. Toisaalta tilannehan olisi voinut olla aivan päinvastainenkin. Siihen varauduimme sillä suunnitelmalla, että voimme ajaa takaisin Tornionjoelle mökkiin milloin vaan. Levillä aukesi ravintolat meidän sinne saapuessamme. Emme todellakaan käyneet Levin yössä. Kävimme yhtenä iltana iltakävelyllä ja edellämme käveli kolmen miehen porukka, jonka partaveden tuoksu leijui kymmeniä metrejä heidän perässään. Epäilen, että tuoksuvat miehen olivat menossa, johonkin baariin. Ravintolat tosiaankin aukesivat meidän saavuttuamme, mutta me kiersimme ne kaukaa.
Näistä kuvista saa realistisen käsityksen ihmismäärästä rinteissä. Sinisissä rinteissä emme juuri lasketelleet, South Pointin rinteissä on saattanut olla enemmän laskettelijoita. Tosin lapsiperheitä oli vähäisesti paikalla.
Ilonan kanssa kahdestaan tässä rinteessä
Levin maisemien äärellä tunsin huikaisevaa onnea.
Vaikka olen ihan tavallinen palkansaaja, niin välillä tunnen olevani onnekas ja etuoikeutettu, koska olen pystynyt perheen ohella tekemään itseäni ilahduttavia asioita eikä toistaiseksi haaveet ole heti kaatuneet huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai terveyteen. Laskettelu kaatuu kohta huonoon kuntoon. Reidet huusivat hoosiannaa ja perun kaikki puheeni siitä, että laskettelu ei ole liikuntaa. Alastuloon tarvitaan muutakin kuin painovoimaa. Melkein valui kyyneleet, kun tiukemmassa rinteessä sattui reisiin niin.
Järkytyin hissilippujen hinnoista. Päivälippu oli 47€ ja 3t 39,5€. Meidän perheelle liput tuolla hinnoittelulla päiväksi maksaa 188€. Huh, huh.
Uusien West Point rinteiden ja tuolihissin myötä nykyisin pääsee helposti laskemaan elokuvan Joulutarina joulupukin majalle. Se on kyllä upealla paikalla!
Nykyisin on muodostunut perinteeksi, että jotain pientä vastoinkäymistä liittyy jokaiseen matkaan, joko juuri ennen matkaa tai sitten reissussa. Tällä kertaa Levillä iski silmätulehdus. Se on ollut melkein jatkuva riesa viimeisen puolen vuoden aikana. Pääsin nopeasti yksityislääkärille ja siellä kelpasi matkavakuutuskorttini. Viimeisenä laskettelupäivänä oli tuulista ja tuuli vaan yltyi iltapäivää kohden. Gondolihissi ja yksi tuolihisseistä suljettiin ja jouduimme kiertoreitille takaisin parkkipaikalle. Reitti vei tunturin laen kautta. Tuuli siellä oli aivan mahdoton, eteenpäin oli hyvin hankala päästä. Välillä ajattelin, että en vaan pääse enkä jaksa. Ensin oli sivutuulta ja lopuksi vastatuulta. Niin kovaa sivutuuli piiskasi kasvojani, että vasen puoli oli kosketusarka pari päivää. Jopas oli kokemus! Lumimyrskyepisodin jälkeen päätin hieman joustaa kontaktittomasta Levistä ja söin poropizzan. Olin niin kohmeessa ja nälkäinen. Jos joskus nenäni edestä suljetaan Levillä hissejä tuulen takia, tiedän että otan varmasti taksin enkä lähde ylittämään tunturia.
Kovasti toivon pääseväni tunturiin ensi kaudellakin!
