Kotikokkailuja sekä pullatestissä Pauligin huvila

Olin taas tässä käymässä Meilahden sairaala-alueella ja yleensä noiden reissujen jälkeen palkitsen itseni kahvilakäynnillä. Olin aikeissa mennä sympaattiseen Cafe Regattaan. Löysin parkkipaikan aika läheltä sitä ja kun nousin autosta ulos tajusin pysäköineeni aivan Pauligin huvilan viereen.

Villa Hummelvik, jota taas nykyisin kutsutaan Pauligin huvilaksi, oli pitkään Helsingin kaupungin omistuksessa. Kaupunki on jo pidempään myynyt vanhoja hienoja, mutta kalliita korjauksia odottavia, kiinteistöjään pois. Myös Villa Hummelvik tuli myyntiin. Sen osti Pauligin suvun omistama yritys. Heillä on historialliset vahvat siteet rakennukseen, se kuului Pauligeille 46 vuoden ajan. Tiet erkanivat, kun tontin vuokrasopimus aikoinaan päättyi 1930-luvulla. Kaupunki purki tontilla olleet sivurakennukset, jäljelle jäi vain huvila ja sen ranta-aitta, jossa toimii Cafe Regatta.

Pauligien yrityksellä oli edessä pitkä ja vaativa miljoonaremontti. Paulig on luvannut jo ostovaiheessa kaupunkilaisille pääsyä huvilaan. Siellä on tarkoituksena järjestää taidenäyttelyitä ja kivijalassa toimii Cafe Bertha, joka on nimetty aikoinaan huvilan hankkineen Pauligin pariskunnan vaimon mukaan.

Cafe Berthan miljöö on todella kaunis, kukat kukkivat huvilan edustalla, isot puut ja vehreys eivät tunnu kaupunkiolosuhteilta lainkaan. Sisällä on yllättävän vähän asiakaspaikkoja. Tilat ovat tyylikkäät. Kauniina elokuisena päivänä valitsin ulkopöydän.

Tulin paikalle hieman nälissäni, joten päätin ottaa myös pienen lohipiirakan cappucinon ja korvapuustin lisäksi. Kassalla oli pieni järkytys, lasku oli 17,9€. Odotin saavani kyseiseen hintaan spektaakkelimaisen hyvän pullan ja piiraan. Piiras oli oikeastaan aika reilun kokoinen ja siinä oli hyvin lohta. Korvapuusti oli tavanomainen, tosin mehevä ja sopivasti kanelinen. Minun makuuni paistoaika oli ollut vähän liian pitkä, koska pohjakerros oli ehtinyt kovettumaan liikaa. Cappucino oli hyvä.

Tuotteet olivat hyvää keskitasoa, mutta tasoon nähden hinnoittelussa on mielestäni liian iso miljöölisä. Mutta kuten sanoin viehättävä paikka. 

***

Kotona pääsin herkuttelemaan esikoisen koeversioilla pavlovasta. Ne eivät olleet keskitasoisia vaan oli suorastaan loistavia. Esikoinen teki itse marenkipohjat, keitti kaardemummalla maustetun marjakompotin ja valmisti mascarpone-kermavaahdon. 

Esikoisen tekemä pavlova. Marjakompotissa oli kaupan pakastemarjasekoitus, jossa oli mukana herukkaa, jonka kirpeys taittoi hyvin marenkipohjan makeutta.

Näitä esikoisemme herkullisia ruokia ja jälkkäreitä syödessäni aina mietin, että pääsisipä poika opiskelemaan Helsinkiin ja suostuisipa hän asumaan kotona :)

Minun leivontani tuntui aika vaatimattomalta esikoisen suoritukseen verrattuna. Tein perheelle pellillisen omenapiirakkaa. Sehän katosi ihan muutamassa tunnissa, joten maku oli ihan kohdillaan.

Pizzauuni on onnistuneesti otettu käyttöön ja ensimmäiset pizzat syöty. Esikoinen hoiti koko homman alusta lautaselle saakka. Testierässä täytteet olivat sitä, mitä esikoinen pizzalle laittoi. Myöhemmin jokainen voi täyttää omansa. Pizza oli todella hyvää. Minähän en ole mikään suuri pizza ystävä, mutta nämä maistuivat.

Kun loppukesästä kasvikset kypsyvät syömme aina kukkakaaligratiinia sekä jotain kesäkurpitsaruokaa. Silloin kun grillasimme nykyista paljon enemmän, grillasimme paljon kesäkurpitsaa. Tänä kesänä ja syksynä kesäkurpitsa on päätynyt lautasellemme pastan kaveriksi.

Meillä ateriakiertoon kuuluu muutama "kastikkeeton" pasta. Niissä siis säästetään pastan keitinvettä pieni määrä parista ruokalusikallisesta puoleen desiin pastan määrästä riippuen. Saman verran ruokakermaa. Valutettu pasta laitetaan takaisin kattilaan ja nesteet perään ja kevyt sekoitus. Tässä kohtaa laitan usein vielä vähän yrttejä mukaan sekä lohipastalle sitruunamehua. Pasta annostellaan lautaselle ja täytteet päälle.

Kesäkurpitsan pareina käytämme paistettua chevreä tai murusteltua fetaa ja paahdettua pinjansiemeniä.

Tämän pasta-annoksen valmisti Hra Kepponen ja jestas oli hyvää

Helsingissä satoi paljon perjantaina ja sää oli synkkä ja sateinen lauantainakin. Päätimme avata syyskauden valmistamalla pitkään haudutettavaa Burgungin pataa sunnuntairuuaksi. Tänään sunnuntaina sää on ihanan aurinkoinen ja houkuttelee ulkoilemaan. Mutta ei auta, jonkun pitää haudutella pataruokaa.

Mukavaa sunnuntaita!

Safaripäivä Botswanan Chobessa

Zimbabwen Victoria Fallsissa on myytävillä varsin kattavasti erilaisia safariretkiä myös naapurimaihin. Olen pitkään haaveillut pääseväni Botswanan Chobeen ja safariretki sinne onnistuu näppärästi Victoria Fallsista. Ajomatka oli kohtuullinen ja rajanylityskin aika sukkela. Aikaisimmat retket lähtevät jo ennen viittä, jotta perillä oltaisiin auringon nousun aikaan. Varasimme ensin aikaisen retken, mutta päädyimme vaihtamaan sen klo 7 lähtöön. Safari tehtiin Choben kansallispuiston Riverfront alueelle. Se on kuuluisa siitä, että siellä on paljon elefantteja. Odotin kovasti vihdoin näkeväni poikasia. Se toive toteutui <3

Alla ensin hieman yleisnäkymiä Chobejoelta:

Pitkulaiset hahmot ovat virtahepoja

Ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan mangustien puuhia. Ilahduin valtavasti. Myöhemmin Namibiassa olimme hotellissa, jonka pihalla oli mangusteja. Ne olivat sopeutuneet turisteihin eivätkä olleet ihmisistä moksistakaan. Päinvastoin tulivat jo liian lähelle.

Ensimmäiset elefantit poikasineen olimme bonganneet jo matkalla Chobeen, aika pian näimme pari naarasta poikasineen. Poikaset eivät olleet pienimmästä päästä, mutta ihania. Alla upotus instastani ja viimeisenä (klikkaa sivunuolia) on lyhyt video söpöstä norsunpoikasesta jätti-isoine korvineen.

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet 

 

Voi suloisuus

Puhvelin bongauksen myötä Jonna sai Big-5 kokoelmansa täyteen (leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli). Big-5 nimitys tulee siirtomaavallan ajalta siitä, kuinka vaikeaa eläin oli metsästää. Minun Big-5 bongaus täyttyi kaksi vuotta sitten Pilanesbergissä, kun näin puuttuvan leopardin. Olen siisn nähnyt koko Big-5 revohkan Pilanesbergissä.

Autosafarilla pääsimme seuraamaan varsinaista jännitysnäytelmää. Kuljettaja oli saanut vinkin, että yksittäinen naarasleijona on nähty joen rannan heinikossa. Lähdimme siis bongaamaan leijonaa. Kuljettaja löysi leijonan nopeasti ja sanoi, että näyttää siltä, että se vaanii kahta pahkasikaa. Päätimme myöhästyä lounaaltamme ja jäädä katsomaan, että saako leijona lounasta.

Leijona kärsivällisesti odotteli piilossaan, että pahkasiat tulisivat lähemmäksi

Toinen pahkasioista tuli sellaisen matkan päähän vaanivasta leijonasta, että leijona päätti hyökätä. Pahkasika oli yllättävän nopea myöskin. Mutta näytti siltä, että se ei pärjää leijonalle. Viime hetkellä pahkasika teki U-käännöksen. Leijona ei pystynyt toistamaan samaa perässä ja pahkasika pääsi karkuun. Pettynyt leijona jolkotteli automme ohitse pois joen rannasta.

Miten kaunis eläin!

Kirahveja bongasimme paljon. Uusiin bongauksiin tuli lisää shakaali. Namibiassa näimme niitä lisää ja sieltä on parempia kuvia.

Ruokailun jälkeen vaihdoimme safariautoista veneeseen. Venematkalla näimme Niilin krokotiilejä. Se on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä ja aiheuttaa vuosittain satoja ihmisten kuolemia. Lisäksi näimme paljon lintuja. Se odotetuin bongaus oli tietenkin norsut.

Afrikan ihmiselle vaarallisimpien eläinten lista on yleensä: hyttynen, Niilin krokotiili ja virtahepo.

Naaraita poikasineen juomassa

Omassa ryhmässään olleet nuoret urokset tappelivat, niin että tanner tömisi ja pölysi

En liioitellut töminää ja pölyä yhtään, tässä näkee kuinka maa pölyää

Nuorten urosten lauma

Jäimme toisen veneen kanssa seuraamaan tämän yksilön puuhia, josko kävisi niin hyvä tuuri, että näkisimme elefantin uivan.

Olin kyllä niin onnellinen tästä näystä!

Norsu ui siis paremman ruuan perässä ja alkoi heti syömään

Näissä päiväretkissä jää väliin ne aikaisimmat aamun tunnit, jotka ovat parasta aikaa eläinten bongaamiseen sekä upea auringonlasku. Siitä huolimatta päiväretket ovat hyvä vaihtoehto nähdä eläimiä helposti. Tämä retki oli ihan huikea elämys.

Vielä lopuksi videomateriaalia norsun peniksestä :D Safariopas selostaa kovaan ääneen videolla, että nyt näette viisijalkaisen norsun. Oli siinä vehkeellä kokoa, se melkein hipoi maata. Kannattaa klikata video koko ruudun kokoiseksi, niin näet ällistyttävän viisijalkaisen norsun paremmin.

Faktat: täysikasvuisen norsun penis voi olla noin 1–1,5 metriä pitkä ja painaa jopa 25–30kg. Se on S-kirjaimen muotoinen ja lihaksikas ja ohjailtavissa samaan tyyliin kuin norsun kärsä. Maalla elävistä nisäkkäistä norsulla on isoin penis. Lepoasennossa penis on vetäytyneenä tuppeensä eikä ole näkyvissä. 

Näköjään tappelussa pitää rehennellä toiselle urokselle, että mullapas on näin iso.

Tämä on oletettavasti ensimmäinen, viimeinen ja ainoa penisjuttu blogissani :D Voiko nyt sanoa nähneensä kaiken näkemisen arvoisen?

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit

Piipahdus kaverin mökille eli sienestystä ja herkuttelua

Ystäväni Ilonan mökki on mahtavien sienipaikkojen lähellä. Olimme sopineet elokuuksi sienestysviikonlopun, mutta Ilona joutui siirtämään sitä. Uuden ajan löytäminen osoittautui hankalaksi. Saimme onneksi varattua kalentereista sellaisen pätkän, että molemmilla oli kolmena päivänä mahdollisuus lopettaa työt aikaisemmin. Lähdimme viikolla etätöihin Ilonan mökille. Säät suosivat meitä, joka päivä tuli vähän sadetta, mutta aamupäivisin. 

Kantarelleista osa oli mennyt jo metsässä pahaksi. Niiden aika alkaa olla ohitse. Suppilovahverot on vasta tuloillaan. Saimme kuitenkin ihan kivasti saalista, vaikka se ei ollut mitään verrattuna viime vuoden jättisaaliiseen Pikku Kepponen: Kaikkien aikojen kantarellisaalis.

Metsän kaunokaisia

Kun bloggaaja sienestää, niin onhan siitäkin hommasta otettava paljon kuvia ;)

Sienestyskuntoni on valitettavasti huonontunut viime vuodesta selvästi. Selkäni ja polveni kestävät entistä vähemmän aikaa. Ratkoimme asiaa ajamalla mökiltä muutama satama metriä tien varteen ja minulla oli repussa se retkijakkara. 

Grande sienestäjä pakollisella istumatauolla. Retkijakkara on ollut hyvä ostos!

Metsässä on ihanaa!

Sammaleen ihastelu terapiaa

Vaikka kroppa on romuna, niin silti yritän harrastaa itselleni mieluisia juttuja edes vähän. Yritän sienestää, lähden laskettelureissulle ja käyn paristi mäessa kolmen tunnin lipulla, lähden hiihtämään ja olen tyytyväinen että hiihdin 3km tai käyn marjastamassa ja kerään litran.

Mitä söimme mökkireissulla? Kantarellipastaa, kantarellileipiä ja lohta ja kantarellikastiketta. Juuri ennen mökkeilyä ystäväni Sirpa kehui tehneensä ruispuolukkapuuroa ja se oli kuulemma ihana aamiainen ja välipala. Ilona kävi keräämässä puolukoita pihalta ja keitti meille puuron.

Meillä ei ollutkaan juustoraastetta, mutta hyviä oli leivät ilman sitäkin

Oli hyvää!

Ruispuolukkapuuroa

Ruispuolukkapuuro | Reseptit | K-Ruoka käytimme vähän ohjetta reilummin puolukkaa

Kävin poimimassa puolukoita kotiin mukaan, jotta voin keitellä minäkin ruispuolukkapuuroa

Meillä oli herkkuina vain kaupan pikkupullat ja paketti keksejä - siis useammaksi päiväksi. Sehän oli ihan liian vähän. Aloimme haaveilemaan kaikenlaisista piirakoista, mutta ainoastaan puolukoita oli tarjolla ja minä ronkeloin tässä kohtaa ja en syö puolukkapiirakkaa. Ajelimme paristi yhden talon ohitse, jossa oli aina hiljaista ja ihan hirveästi maahan pudonneita omenia. Mietimme, että kehtaisimmeko käydä sosialisoimassa muutaman omenan mukaamme. Siihen maahanhan niitä oli mädäntymässä reilusti. Kävimme siis omenavarkaissa. Nopea jalkainen Ilona kävi hakemassa muutaman omenan maasta ja Kepposka ajoi pakoautoa. Omenoista tuli todella hyvä piirakka, liekö kielletyn hedelmän makua?

Vaikka omenat eivät kovin kummoisilt näyttäneetkään, niin piirakka oli ihan älyttömän hyvää.

Saunoimme ja uimme

Olin vain kaksi yötä poissa kotoa, tein vajaata työpäivää saldotunneilla 17 tuntia 22,5 tunnin sijasta ja tuntui kuin olisin ollut lomalla ja pidemmälläkin reissulla. Olin selvasti raittiin ilman sekä kevyen liikunnan tarpeessa ja pieni maisemanvaihdos teki myös hyvää.

Meillä on edessä pizzasunnuntai ja lauantaina siihen varustelu. Nuorison toiveesta olemme hankkineet pizzauunin ja sunnuntaina on sen vihkijäiset. Esikoinen on luvannut ryhtyä perheen pizzan paistajaksi.

Mukavaa viikonloppua!

Onnistunut talkoopäivä mökillä

Postaukseni ovat viime aikoina keskittyneet matkailuun, pullaan ja huvitteluun, joten kirjoitan vaihteeksi myös arkisimmista asioista. Ei me koko ajan huvitella ja pullastakin pitää yrittää pysyä useampina päivinä erossa. Arkisin tehdään töitä ja kokataan vaihtelevan kokoiselle laumalle. 

Viikonloppuna oli talkoopäivä mökillä, johon tarvisimme koko nuorison paikalle. Muutamia vuosia sitten mökkitalkoopäivät saattoivat aiheuttaa narinaa, nykyisin nuoriso pakkautuu takapenkille mutinoitta. Meidän kahden konttorirotan rapautumaan päästetyllä fysiikalla ei enää juuri hommia paineta. Nuoriso sen sijaan tekee niitä ihan tuosta vaan.

Pojat joutuivat istumaan matkan mökille neljän tolpan kanssa

Pari kuutiota halkoja siirtyi hetkessä halkovajaan. Koska heti aluksi yritys saada halot siistiin pinoon epäonnistui, niin nykyisin sovellamme vapaata asettelua :) 

Kaadoimme yhden haavan reilu pari vuotta sitten ja saimme siltä kaikkein aikojen koston: noin 40 neliötä haapavesakkoa. Piti oikein ostaa vehje sen kaatamiseen. Se on nyt kolmesti kaadettu.

Rantasauna on hyvin pesty ja kiinnityksiä vahvistettu

Lapiohommia riittää mökillä aina. Tässä aloitellaan pengerryksen vahvistusta. Kesän aikana kasvillisuus suorastaan ryöpsähti rannalle ja siellä täytyy vielä pitää aikamoiset rikkaruohotalkoot.

Pengerryksen suunnittelusta olen ylpeä. Appi on pari vuotta sanonut, että vanha sähkötolppa pitää hävittää. Melkein seitsemän metrinen tolppa olisi pitänyt vetää useaksi palaseksi, jotta olisimme voineet kuljettaa sen henkilöautolla jäteasemalle. Samaan aikaan meidän olisi pitänyt hankkia pengerrykselle puumateriaalia ja tuskailla, että miten saamme ne kuljetettua mökille. Ehdotin, että pengerretään sähkötolpalla. Perhe pyöritteli hetken aikaa silmiään, mutta appi sanoi sen olevan teknisesti ihan toimiva vaihtoehto. Tarkoituksena oli laittaa kolme tolppaa tueksi. Esikoinen sanoi, että kahdella tolpalla komea tukki pääsisi paremmin esiin. Komea tukkipa hyvinkin :)

Lopputäyttöä vaille valmis pengerrys. Hävitettävästä tolpasta jäi n. 20 cm pala.

Poltettiin komea risukokko. Huolestuneille tiedoksi, meillä on uppopumppu järvessä ja ympäristö kastellaan aina kun poltto alkaa.

Raivasimme yhden lahonneiden halkojen ja muun puumateriaalin rytökasan, laitoimme ison ulkopöydän tuoleineen talviteloilleen, putsasimme leikkimökin kattoa, Raivasimme kituvien marjapensaiden ympäriltä rikkakasveja pois, kävimme läpi kuivatavaroita. Talveksi yritämme saada kuivatavarat minimiin, koska meillä on ollut mökillä hiiriä.  

Söimme lohisoppaa, appi oli leiponut saaristolaisleivän ja hankkinut sille ihanaa katkarapumoussea ja oli meillä tonnikala-paprikapiirakkaakin

Saunan pesijältä kastui paita ja siksi meillä ruokapöydässä paidaton nuori mies.

Lähileipomon pullaa. Maistuu kotipullalta. Välillä erinomaiselta kotipullalta ja välillä keskinkertaiselta. Runsaasti olemme tukeneet leipomoa.

Talkoopäiväksi sattui erinomainen sää

Meidän perhe ei ole ainoa mökillä oleva jengi, jonka ruuan kulutus on iso

Kuoriainen on väriltään minusta enemmän idänlehtikuoriainen kuin lepänlehtikuoriainen

Talkoot menivät niin hyvin, että nuorison kanssa keskustelimme siitä, että pitäisikö meidän yrittää ensi kesänä tehdä terassi. Vielä pitää tehdä yksi talkoopäivä, mutta lyhyempi päivä riittää eikä kaikkia poikia ole pakko saada mukaan. Olen ylpeä nuorison suorituksesta.

Talkoiden miesväki heitti yhdeksän tunnin työpäivän. Minä pyöritin komentokeskusta, josta jaetaan työtehtäviä ja lisäksi konsultoin rannan pengerryksen tekoa. Appi jakaa ohjeita ja tekee traktorihommia. Vastaan yleensä ruokinnasta. Koska olin edellisellä viikolla flunssainen, appi ilmoitti tilaavansa lohikeiton siltä varalta, että minä jään kotiin. Olen myös kuljetusvastaava. Paluumatkalla autossa kuului unisten matkustajien raskasta hengitystä.