Pullatesti: Cafe Korvari sekä upeat magnoliankukat

Minulla oli yhtenä aamuna lääkäriaika Meilahdessa. Otti koville ehtiä ajoissa paikalle enkä ehtinyt juomaan aamukahviakaan. Ilmoittautumisautomaatti sanoi tylysti, että sinulla ei ole voimassa olevia ajanvarauksia. Aloin kaivelemaan kännykkääni ja silloin satuin huomaamaan, että olin saanut tekstiviestin. Aikani oli peruutettu kaksi tuntia aikaisemmin. Aamukiireessäni en ollut huomannut viestiä. Melkein meinasi mennä kuppi taas nurin. Istuin hetkeksi aulaan miettimään tilannetta ja tajusin, että nyt minulla on kalenterissa tyhjä kolo ja siitä osa kannattaa käyttää johonkin kivaan. Vaikka pullaan :) Mietin, että menen yhteen suosikkipaikoistani pullakahveille. Sitten muistin, että olin lukenut Hesarista kahvila-arvion, jossa ylistettiin lähistöllä sijaitsevan minulle tuntemattoman kahvilan korvapuusteja. Pikainen googlaus ja olin löytänyt perustiedot Cafe Korvarista.

Cafe Korvari on Hesarin mukaan aamuvirkkujen paikka, koska siellä tarjoillaan yksi kaupungin aikaisimmista aamiaisista. Korvari on myös töölöläisten kanta-asiakkaiden paikka, mutta pullan tuoksu houkuttelee kuulemma ohikulkijoita pistäytymään sisään. Omistaja Juha Holm on pyörittänyt kahvilaa vuodesta 1990. Paikassa sijaitsi jo aiemminkin kahvila.

Sisustukselle ei ole tehty mitään. Se on täynnä 80-luvun estetiikkaa. Kahvilassa on kuvattu kohtauksia Hormonit! tv-sarjaan sekä Kuolleet lehdet elokuvaan. Kuten tuon ajan paikkoihin kuuluu, niin luettavissa on päivän iltapäivälehdet sekä Hesari. Ilahduin kovasti paperisesta iltapäivälehdestä. Minua nauratti se, kuinka ihanan vanhanaikaiselta tuntui lukea paperilehteä ja istua 80-luvulla sisustetussa kahvilassa. Oikea aikahyppy! Ainoa mistä kiitin nykyhetkeä on kiristynyt tupakkalainsäädäntö. Mieleeni tuli 80-luvun kahvila Tikkurilassa, jossa ilma oli sinisenä savusta ja hiukset piti pestä kotona kahvilavierailun jälkeen.

Cafe Korvari, Stenbäckinkatu 12

Olin paikalla hieman klo 9 jälkeen ja yllätyksekseni korvapuustit olivat hetkellisesti loppu. Niitä tulisi lisää saataville noin vartin päästä. Päätin odotella, juoda kahvin ja syödä karjalanpiirakan. Karjalanpiirakka oli Fazerin, päällä oli mukavan runsassuolaista munavoita. Kahvipannussa oli pohjat jäljellä ja minä inhoan sitä viimeistä kupillista, joka on yleensä kärsinyt seisottamisesta. Vatsani erittäin huonoina vuosina, nenäni kehittyi siihen, että pystyn haistamaan kahvista, että kestääkö vatsani sitä. Tämä on ihan tosi juttu. Pannu vaihtui uuteen pyytämättä ja kahvi oli hyvää.

Kahvilassa oli japanilaisia asiakkaita useampi odottelemassa pullaa ja ihmettelemässä kaurismäkeläistä tunnelmaa. Viereisen pöydän naisia hämmensin juttelemalla heille muutaman fraasin japaniksi.

Entäs sitten se kehuttu pulla? Korvapuusti on mukavan kuohkea ja hyvänkokoinen ja on ehdottomasti kehut ansainnut. Korvarilla on oikein hyvä korvapuusti. Kun nyt olen pullakriitikoksi alkanut niin totean, että Korvarin korvapuusti ei kuitenkaan ole täydellinen. Mielestäni kanelia oli saanut olla hieman enemmän. Sinänsä tämä on paljon pienempi puute kuin se, että nykyisin monesti korvapuustit ovat aivan liian kanelisia. Sokeria olisi voinut olla hieman vähemmän. Hinta-laatusuhde on kova!

Jos haluaa aikahyppäyksen 80-luvun kahvilasisustukseen, niin kannattaa nauttia pulla paikan päällä. Minä taidan nykyisin usein odottaa kahvilakäynniltä myös esteettistä tai eksoottista elämystä, niin voi olla seuraavan mahdollisuuden tullen otan korvapuustit vaan mukaan Korvarista. Minulle on osoitettu uusi aika Meilahdesta vielä toukokuulle ja yritän saada silloin hankittua korvapuustit kotiin mukaan. 

Kahvilan korvapuustien menekki on Hesarin jutun perusteella niin kova, että iltapäivästä pullat saattavat olla loppuneet. 

Sitten seuraavaksi kukkabongauksen kuvasaldoa. Kävimme Hra Kepposen kanssa yhtenä iltana pikaisesti piipahtamassa Torkkelinmäellä katsomassa magnolioita. Elämys alkoi jo heti autosta ulos astuessa, koska se huumaavan ihana tuoksu iski samantien sieraimiini. Ihan vaan senkin takia kannattaa mennä paikalle. Kukkien lisäksi bongasin ystäväni Marjon magnoloitten luona.

Aurinko paistoi vielä korkeitten talojen takaa jonkin verran, mikä sai ison valon ja varjon kontrastin aikaa, mikä vaikeutti kuvaamista.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset pullatestauspostaukset uusimmasta vanhimpaan
Pikku Kepponen: Pullatesti: Upea Vuosaaren Kartano tuo tuulahduksen Ranskaa
Pikku Kepponen: Pullatesti: Kahvila Kampela on Itä-Helsingin merellinen kestosuosikki
Pikku Kepponen: Pullatesti: ällistyttävien makujen Boa & Bim kahvila

Kirsikankukkabongausta ja äitienpäivän syömingit

En olisi nuorempana arvannut, että keski-ikäisenä tärkeitä asioita ovat jäällä kävely, avannossa käyminen ja kukkabongaus. Olisin varmaan ajatellut, että hirvittävän tylsää elämää. Mutta tämähän on suorastaan jännittävää. Voi jännittää, että osuuko sopivaan aikaan katsomaan kukkia ja jos on parhaimpaan sesonkiin, niin saako auton parkkiin ja onko paikalla suorastaan tungos :)¨

Tänä vuonna kirsikanpuut puhkesivat kukkaan tyyliin yhdessä yössä. Sattumalta huomasin asioilla käydessäni, että kirsikkapuut olivat alkaneet kukkimaan. Seuraavana päivänä olin antamassa keskimmäiselle ajotuntia ja päätimme poiketa ex-tempore Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Saimme auton helppoon parkkiin. Se oli helpotus, koska en ole vielä opettanut pojalle taskuparkkeerausta. Puisto oli jo komeassa kukassa ja melkein tyhjä. On se vaan niin upea paikka! Silloin kun Roihuvuoren hanami oli pieni juhla, kävimme siellä koko perhe. Vaikka hanamijuhliin en ole viimevuosina mennyt, on Roihuvuori jokakeväisellä vierailulistallani. 

Puolitoista vuotta sitten kirsikkapuiston puita leikattiin väärin ja oli pelkona, että isoimpiin puihin ei tule enää kukkia lainkaan. Niiden kukkamäärä on vähentynyt, mutta komeita ne ovat edelleen. Onneksi kaikki puita ei ehditty leikkaamaan.

Tämä puu on leikkaamaton

Tästä osasta puut ehdittiin leikata väärin, ne ovat kyllä myös selvästi edellisen kuvan puuta korkeampia, mutta kukkien määrä oli ennen leikkausta isompi

Koska meillä oli niin onnistunut kukkabongaus, päätin viedä vaarinkin ihailemaan kirsikankukkia. Googlasin, että löytyisikö Itä-Vantaalta hyvää kirsikankukkapaikkaa. Vuosi sitten oli paikallislehti mainostanut, että Tikkurilan kirjaston puistossa on upeat kirsikankukat ja ihana tunnelma. Sinne sitten! Lisäsin Vaarin retkeen jännittävän lisän, siihen kuului matkustus ajo-oppilaan kyydissä.

Tikkurilan kirjaston puisto ei todellakaan lunastanut lupauksiaan! Itä-Vantaa on pelkkää rakennustyömaata. Siihen on kaksi syytä: rakenteilla oleva raitiotielinjasto ja Tikkurilassa lisäksi myös rakennusbuumin häntäpää. Kirjastopuistoa ei ollut enää. Paikka oli yksi suuri ja ruma työmää. Mikä pettymys!

Että tälläinen puisto tällä kertaa :(

Kirsikkapuita oli jäljellä viisi ja ne kyllä kukkivat kauniisti

Koska puisto oli pettymys, päätin että teemme pienen autolenkin Vantaan Hiekkaharjussa. Netin mukaan Hiekkaharjussa asukkailla on pihoillaan todella hienoja kirsikkapuita. Bongasimme muutamia aivan valtavan kokoisia ja niin upeasti kukkivia kirsikkapuita. Tämä oli hyvä lisäys hieman epäonniseen retkeemme.

Olen ehtinyt bongaamaan myös magnoliat. Ehkä palaan vielä siihenkin kuvien kera. Seuraavaksi haluan kirjoittaa äitienpäivän vietostamme. Ruuasta kiinnostuneessa perheessä tietenkin äitienpäivänä syödään. Koska ravintoloissa on isoina juhlapäivinä yleensä hinnat korkeimmillaan, laatu heikoimmillaan ja tungosta, niin yleensä syömme kotona. Niin teimme tänäkin vuonna.

Opin vuosia sitten reseptin onnistuneeseen äitienpäivän viettoon.
Se on aika simppeli:
1) Muistuta perhettäsi ajoissa äitienpäivästä
2) Kerro mitä haluaisit saada ja kuulostele kuka lahjan antaja innostuisi mistäkin
3) Lopuksi kerää sitoumukset.
4) Jos nuoriso tekee ruokaa, niin hanki raaka-aineet valmiiksi.

Hra Kepposelta sain kukkia ja illallisen 

Esikoiselle esitin toiveen, että saisin aamiaiseksi uppomunia. Hän katseli parit videot ja sanoi, että todennäköisesti onnistuu. Esitin pienen toiveen, että voisinko saada ne peräti eggs Benedict annoksena eli mukana olisi pekonia (tai lohta) ja Hollandaisekastiketta.

Tässä esikoisen ensimmäinen uppomuna. Pojan mielestä edelleenkään hänen tulevaisuutensa ei ole ruuan parissa.

Avaustesti: täydellinen kypsyys

Keskimmäiseltä sain lahjaksi yhtä lempisuklaistani. Sain myös ison suklaa-cookien, joka oli tarkoitettu aamiaisen päätteeksi sen toisen kahvikupilliseni kanssa. Ai, että maistui!

Äitikarhu kahvimukin sain kaksi vuotta sitten keskimmäiseltä äitienpäivälahjaksi

Hra Kepponen laittoi illalliseksi yhtä perheemme suosikkiruuista eli pork bowlia. Resepti löytyy blogistani Pikku Kepponen: Yksi parhaimmista resepteistämme: pork bowl. 

Kuopus aloitti omat valmistelunsa jo lauantai-iltana. Silloin hän leipoi Brita-kakun pohjan. Brita on siinä mielesä näppärä, että sen voi täyttää juuri ennen tarjoilua, joten se ei vaadi jääkaappitilaa. Meillä tuollainen pieni Brita katoaa hetkessä, joten tarjoilun jälkeenkään ei tarvita jääkaappitilaa. Yksi pala kakkua jäi, koska vaadin :)

Valmis Britapohja

Väliin purkki kermaa, palasteltuja tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita

En halunnut peittää marengin rapeutta, siksi päällä ei ole kermavaahtoa lainkaan. Minusta tämä toimii näin tosi hyvin, mutta nämä ovat makuasioita. Osan mielestä kermavaahto pitää olla päälläkin

Muistelen haikeana ja liikuttuneena poikien lapsuusvuosien äitienpäiviä. Päiväkodin äitienpäiväaamiaiset olivat ihan huiput! Samoin ne liikuttavat itse askarrellut kortit ja lahjat. Aivan yhtä varmasti tulevaisuudessa muistelen haikeana ja liikuttuneenä näitä nuorten aikuisten kanssa vietettyjä syömäjuhlia.

Välillä on käynyt niin, että äitienpäivä on mennyt hieman pannukakuksi. Verenpaine on voinut siinä hetkessä olla vähän korkealla, mutta sellaista sattuu. Yhteen päivään ei kannata ladata hirveän paljoa odotuksia ja liikaa toiveita. Keep it simple. Eikä aina voi onnistua.

Muutaman kerran olen ollut reissussa äitienpäivänä. Ne ovat olleet mokia. En ole merkinnyt sähköiseen kalenteriini äitienpäivää ja kappas siinä onkin ollut vapaa kolo pienelle reissulle ja sitten vasta myöhemmin olen tajunnut miksi. Meillä synttäreitä ja muitakin juhlapäiviä voidaan viettää myös "vääränä päivänä". Aina olen jonkun muistamisen saanut, vaikka olisinkin ollut poissa kotoa. En usko, että nuoriso on kärsinyt poissaolostani, koska Hra Kepponen on pehmentänyt iskun tilaamalla kotiin pizzaa äitienpäivän kunniaksi. Lapsuudessa ainakin murheet tai pienet vastoinkäymisen unohtuivat pizzalla.

Alla muutama vanha äitienpäiväpostaus vuosien varrelta

Pikku Kepponen: Malttamattomat

Tässä postauksessa vuodelta 2012 pikkupalleroiseni herättävät minut työmatkan jälkeen aamulla aikaisin avaamaan lahjat päivän etukäteen.

Pikku Kepponen: Äitienpäivä Keppostyyliin
Vuonna 2013 on ollut aikamoinen härdelli äitienpäivä. Virheenä oli se, että yritin saada yhdistettyä hyödyllistä hommaa äitienpäivään. Tuloksena oli koti kaaoksessa ja kukkakaupassa itsensä niin hyvin kastellut poika, että auto piti vuorata muovilla.

Pikku Kepponen: Äitiydestä ja äitienpäivästä

Vuonna 2017 olen saanut ensimmäistä kertaa poikien askartelemat lahjat ja kortit vasta äitienpäivänä. Pienempänä lahjat piti antaa heti, kun ne koulusta/päiväkodista tuotiin kotiin. Tässä postauksessa olen tuskaillut, miten jakaa aikaani poikien ja omien tarpeitteni välillä sekä kasvatustyön haastavuutta.

Pikku Kepponen: Äitienpäivähaikeus
2018 on ollut haikea äitienpäivä, koska molemmat isoäidit olivat tuolloin päätyneet hoivakotiin. Vuonna 2019 anoppi kuoli ennen äitienpäivää ja oma äitini noin 3kk anopin jälkeen. Vuonna 2020 äitienpäivänä kärvistelimme korona-sulun keskellä.

Pikku Kepponen: Reissuterveisiä Sveitsistä
Äitienpäivänä olin sukuloimassa Sveitsissä vuonna 2019. Äitini alzheimer oli siinä pisteessä, että hänen kanssaan äitienpäivää saattoi viettää milloin vaan. Marjat ja kakku maistuivat aina. Sveitsissä perheen äiti sai useamman tunnin vapaata. Pakkasimme perheen isän, joka on Hra Kepposen serkku, kanssa vauvan autoon ja ajoimme pienelle turistikierrokselle. Söimme lounaan ja äitienpäivän kunniaksi pöydät oli koristeltu ruusunterälehdillä. Ehkä oudoin äitienpäivän lounaskokemus on istua ravintolassa "lainamiehen ja -lapsen" kanssa. Etenkin kun tarjoilija kävi kehumassa suloista poikaani :D siis sitä "lainapoikaa". 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Erinomaista teatteria: Komedia pankkiryöstöstä ja Kysy siskoilta

Lueskelen teattereiden ohjelmistoja sillä silmällä, että mikä niistä sopisi koko perheelle. Yritän käyttää koko perheen ainakin kerran vuodessa teatterissa. Tulisi ehkä käytyä useamminkin, jos lippuhinnat olisivat alhaisemmat. Esimerkiksi syksyllä HKT:n ohjelmistoon tulevan Nauravan kulkurin perusliput maksavat 64€ kpl. Jos syksyllä saisin vain yhden koululais/opiskelijalipun, niin perheen teatteriliput maksaisivat 288€. Usein täyden hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa mennä teatteriin viikonloppuna.

Ohjelmistosta erityisesti pisti silmiini kaksi Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää: Komedia pankkiryöstöstä sekä Let's play business. Onneksi odotin, että Komedia pankkiryöstöstä näytelmästi tuli Hesariin arvostelut ja ystäväni Marjo kävi katsomassa sen heti alkupään näytöksissä ja molemmat kehuivat kovasti. Näiden kehujen jälkeen ostin siihen heti liput. Yritän yleensä odotella Hesarin tai jonkun ystävän arvion näytelmästä, ennenkuin ostan koko perheelle liput. Olisi aika tympeää maksaa pitkästi päälle 200€ ja joutua neuvottelemaan nuorison kanssa siitä, että saako teatterista poistua väliajalla. Let's play busineksen kävimme katsomassa Hra Kepposen kanssa kahdestaan ja olen erittäin tyytyväinen, että valitsin näin päin. Koko perheen teatterireissut ovat olleet toistaiseksi kaikki onnistuneita. Yllättäen vähiten nuorison pitämä esitys oli menestysmusikaali Pieni merenneito. Se oli heistä vähän tylsä. Nuoriso oli tietenkin nähnyt Disneyn animaatioelokuvan ainakin pariin kertaan eikä poikia kiinnostanut romanttinen ja surullinen rakkaustarina. Komedia pankkiryöstöstä menee perheen top-3.

Komedia pankkiryöstöstä on farssi. Onnistuakseen farssi vaatii sekunnin tarkan ajoituksen ja uskalluksen vetää asiat kunnolla överiksi. Tämä toteutuu täydellisesti Komedia pankkiryöstöstä näytelmässä. Näytteleminen on tässä näytelmässä myös hyvin fyysistä. On iskuja ja potkuja, joissa ajoituksen on osuttava kohdilleen. Näyttelijät uhmaavat painovoimaa roikkumalla katosta köysissä. On takaa-ajoa, kiipeilyä ja putoamisia. Vauhtia ja yllättäviä käänteitä riittää koko näytelmän ajan. Näytelmän kääntäminen on taatusti ollut haasteellista, koska siinä on niin paljon sanaleikkejä. Minusta käännös toimi loistavasti. Farssi pitää otteessaan, naurattaa tai ainakin hymyilyttää alusta loppuun.  

Kuva lainattu https://hkt.fi/

Näyttelijäsuorituksen ovat erinomaisia. Niiden yläpuolelle nousee aivan huikea näyttämön käyttäminen ja lavastus. Pienet musiikkipätkät olivat keksiliäitä ja nykyaikaan viittaavia, mikä tuo hauskan kontrastin siihen, että näytelmän tapahtumat sijoittuvat 50-luvun Helsinkiin.  

Farssissa voi tapahtua vaikka mitä :) Kuva lainattu https://hkt.fi/

Valitettavasti näytökset ovat tältä kevätkaudelta jo päättyneet, eikä näytelmä palaa ainakaan ensi syksynä ohjelmistoon. Mutta kannattaa pitää tätä näytelmää silmällä, jos se vaikka palaisi ohjelmistoon.

Teatteriselfie kuopuksen kanssa

Toinen kevään ihastatuttanut teatterielämys on Suomea kiertänyt Kysy siskoilta-musikaali. Se käsittelee naisen elämää: murrosiästä vaihdevuosiin, äitiydestä lapsettomuuteen ja ulkonäköpaineista näkymättömäksi muuttumiseen.

Idea musikaaliin lähti vaihdevuosiin liittyvästä Facebook-julkaisusta, jonka kommenttikentässä räjähti. ”Vaihdevuosiin liittyvät mielikuvat tuli heitettyä tämän prokkiksen myötä roskikseen. Naisen elämään liittyvät hormonaaliset muutosvaiheet murrosiästä synnytykseen ja pms-tuskasta ulkonäköpaineisiin ovat asioita, jotka yhdistävät naisia. Kun valitsee vaikenemisen sijaan kokemusten jakamisen, on lopputulos riemukasta ja koskettavaa kuultavaa.” kuvailee Satu Rasila, käsikirjoittaja ja ohjaaja. [Lainaus musikaalin sivuilta, linkit katoavaista sorttia]

Ilmeisesti musikaalin esiintyjien kokoonpano on hieman vaihdellut paikkakunnittain ja ajankohdittain. Esitys on kiertänyt ainakin Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Espoossa. Helsingin Aleksanterin teatterin esiintyjät olivat kaikki erinomaisia ja esiintyihän siinä suosikkini Maria Ylipää. Esityksessä on paljon asiaa, mutta myös huumoria sekä erinomaista musiikkia. Pidin todella paljon. Suosittelen etenkin kaikille naisille, mutta tämän näkeminen olisi opettavaista naisen kanssa parisuhteessa eläville miehille.

Grande vappu-etkot!

Tämän vuoden vappusuunnitelmia hahmotellessani sain aikaiseksi aivan uuden juhlasuunnitelman. Keskimmäinen ja nuorin poikamme innostuivat yhteisestä vappuaaton lounaasta, kuohuvasta keskustassa ja Mantan lakituksesta. Hra Kepponen on töissä keskustassa ja pääsimme hyödyntämään etkopaikaksi toimistokompleksin neuvotteluhuonetta. Minä onnistuin pummimaan itselleni päiväksi etätyöpisteenkin ja sain oman huoneen. Minä olen kärvistellyt isossa ja meluisessa avkonttorissa ehkä vuodesta 1999. Tämä oli niin hyvä kokemus, että taidan yrittää pummia uudestaankin etäpisteen tuolta.

Lounaspaikaksi olimme valinneet erittäin hyvät google-arvostelut saaneen 99 TopMeal nimisen kiinalaisen nuudeliravintolan Aikatalossa. Hra Kepponen on lounastanut siellä aikaisemminkin. Pieni ja ulkoisesti vaatimaton ravintola on auki koko päivän ja lounasaikaan on tarjolla hieman edullisempi lounasmenu. Se vaihtelee viikottain, lounaslistalla on vakiona ankka-nuudelikeitto. Valitsimme kaikki ankkakeiton. Liemen keittämiseen menee kuulemma kolme tuntia. Ruoka oli hyvää, annokset isto ja palvelu ystävällistä. Suosittelemme!

Ankkakeitot olivat todella hyvät, nuorisokin tykkäsi niistä todella paljon

Mahat pullollaan keittoa lyllersimme Hra Kepposen kanssa toimistolle lepuuttamaan. Nuoriso lähti ostamaan jotain pientä herkkua ja sipsejä. Herkkuvalikoimat olivat tuohon aikaan jo vähissä, mutta muffinsit oli sentään löytyneet.

Hyvä sää oli houkutellut Mantan lakitusta katsomaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Pohjois-Esplanadi oli suljettu liikenteeltä ja alueella oli muitakin liikennerajoituksia. Kun palasimme lakituksesta takaisin päin, ihmisiä virtasi vielä lisää Espalle ja poliisi oli sulkenut osan poikkikaduista myös jalankulkijoilta. Saavuimme paikalle sen verran myöhään, että onnistuimme pääsemaan vain Espan lavan kulmalle saakka. Siitä näki reilun puolikkaan isosta screenistä. 

Alamme lähestyä ihmismuurin loppupäätä

Tästä ei enää juuri eteenpäin päässyt, mutta pääsimme hieman keskemmälle

Hetkellisesti näkyy ihan koko screeni ja sen välityksellä yläilmoissa oleva lakitustiimi

Lakit ilmaan!

Lakit päähän!

Palasimme vielä toimistolle Hra Kepposen kanssa lepuuttamaan ja vessaan ennen kotimatkaa. Oli kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa Mantan lakitusta. Ihmisiä oli niin paljon paikalla, että tämä saattoi jäädä viimeiseksi paikan päällä koetuksi Mantan lakitukseksi. Koen väenpaljouden epämiellyttävänä eikä polvet ja selkä kestä pitkää seisoskelua.

Nuoriso jatkoi etkoilta tietysti varsinaiseen vapun juhlintaan. Äitinä näinä tälläisinä supervilkkaina juhlapäivinä tietenkin jännittää, että eihän nuorisolle vaan tapahdu mitään pahaa. Hyvin on onneksi aina mennyt nuorison juhlareissut. Tästä vapusta tuli ensimmäinen omaisuusvahinkojen vappu. Kuopus oli tiputtanut vajaa 6kk vanhan puhelimensa ja se meni rikki. Onneksi oli ostettu halpa puhelin. Kotivakuutuksemme omavastuu on niin iso, että siitäkään ei taida olla mitään hyötyä tässä tilanteessa. Suurkiitos sille bussikuskille, joka päästi pojan kyytiin vappuna, vaikka kännykästä ei voinutkaan kuukausilippua näyttää. Keskimmäisen lenkkarit puolestaan lähtivät tyttöystävän veljen vappujuhlista jonkun muun jalkaan ja ovat nyt Turussa. Niiden osalta on vielä toivoa, että kengät palaavat takaisin oikealle omistajalleen.

Vietitkö vappua?