21. huhtikuuta 2021

Koronaturvallisesti Levillä

Tuntui oudolta palata Lapin lumilta tänne pitkälle edelleeseen kevääseen ja koivun siitepölyn keskelle. Päälimmäinen miete oli, että voi kunpa olisin voinut olla vielä viikon pidempään pohjoisessa.

Meri-Lapin reissuun liitttyi pitkä viikonloppu Levillä. Meidän perheeltämme jäi kevättalvella 2020 Levin loma väliin. Loman siirtoyritys itsenäisyyspäiväviikonloppuun meni pieleen ja nyt oli viimeinen mahdollisuus käyttää se. Ennen lomaa mielessä kävi useastikin, että käyttämättä jää koko varaus. Mietin omaa ja muiden turvallisuutta ja ennen lähtöä spekulaatiot liikkumisrajoituksista olivat korkeimmillaan.

Suunnittelimme Ilonan kanssa mahdollisimman kontaktittoman Levin loman. Ruuat ostimme valmiiksi jo ennen Leviä ja selvisimme yhdellä pikaisella maidon ja leivän haulla Levillä. Matkavarusteisiini kuuluu nykyään käsidesiä, desinfioivia siivous- ja käsipyyhkeitä. Levipäivät suunnittelimme siten, että voimme syödä vuokrahuoneistossamme ja käydä siellä myös vessassa. Lisäksi olimme molemmat käyneet koronatesteissä ennen pohjoiseen siirtymistä.

Levillä kausi oli hiljentynyt huomattavasti, ei ollut hissijonoja eikä tungosta. Kolmena aurinkoisena laskettelupäivänä osuimme kahdesti muutaman minuutin hissijonoon. Ihmiset olivat oppineet pitämään välimatkaa, eikä kukaan vieras tunkenut samaan hissiin. Sää oli ihanan aurinkoinen ja Lapin maisemat niin komeat! Rinteet olivat vielä varsin hyvässä kunnossa. 

Nyt kun tiedän millainen tilanne oli ja miten näppärästi pystyi välttämään kontakteja, niin olisi kyllä harmittanut jättää käyttämättä maksettu varaus. Toisaalta tilannehan olisi voinut olla aivan päinvastainenkin. Siihen varauduimme sillä suunnitelmalla, että voimme ajaa takaisin Tornionjoelle mökkiin milloin vaan. Levillä aukesi ravintolat meidän sinne saapuessamme. Emme todellakaan käyneet Levin yössä. Kävimme yhtenä iltana iltakävelyllä ja edellämme käveli kolmen miehen porukka, jonka partaveden tuoksu leijui kymmeniä metrejä heidän perässään. Epäilen, että tuoksuvat miehen olivat menossa, johonkin baariin. Ravintolat tosiaankin aukesivat meidän saavuttuamme, mutta me kiersimme ne kaukaa.

Me vietimme iltaa huoneistossamme

Ja söimme omia kokkailujamme

Näistä kuvista saa realistisen käsityksen ihmismäärästä rinteissä. Sinisissä rinteissä emme juuri lasketelleet, South Pointin rinteissä on saattanut olla enemmän laskettelijoita. Tosin lapsiperheitä oli vähäisesti paikalla.

Ilonan kanssa kahdestaan tässä rinteessä

Minä olen saanut koko rinteen itselleni

Tästä näkee hyvin väen määrää


Tuulisena päivänä muodostui muutaman minuutin hissijono suojaisan South Pointin tuolihissille



Levin maisemien äärellä tunsin huikaisevaa onnea.

Vaikka olen ihan tavallinen palkansaaja, niin välillä tunnen olevani onnekas ja etuoikeutettu, koska olen pystynyt perheen ohella tekemään itseäni ilahduttavia asioita eikä toistaiseksi haaveet ole heti kaatuneet huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai terveyteen. Laskettelu kaatuu kohta huonoon kuntoon. Reidet huusivat hoosiannaa ja perun kaikki puheeni siitä, että laskettelu ei ole liikuntaa. Alastuloon tarvitaan muutakin kuin painovoimaa. Melkein valui kyyneleet, kun tiukemmassa rinteessä sattui reisiin niin.

Järkytyin hissilippujen hinnoista. Päivälippu oli 47€ ja 3t 39,5€. Meidän perheelle liput tuolla hinnoittelulla päiväksi maksaa 188€. Huh, huh.

 


Uusien West Point rinteiden ja tuolihissin myötä nykyisin pääsee helposti laskemaan elokuvan Joulutarina joulupukin majalle. Se on kyllä upealla paikalla!



Nykyisin on muodostunut perinteeksi, että jotain pientä vastoinkäymistä liittyy jokaiseen matkaan, joko juuri ennen matkaa tai sitten reissussa. Tällä kertaa Levillä iski silmätulehdus. Se on ollut melkein jatkuva riesa viimeisen puolen vuoden aikana. Pääsin nopeasti yksityislääkärille ja siellä kelpasi matkavakuutuskorttini. Viimeisenä laskettelupäivänä oli tuulista ja tuuli vaan yltyi iltapäivää kohden. Gondolihissi ja yksi tuolihisseistä suljettiin ja jouduimme kiertoreitille takaisin parkkipaikalle. Reitti vei tunturin laen kautta. Tuuli siellä oli aivan mahdoton, eteenpäin oli hyvin hankala päästä. Välillä ajattelin, että en vaan pääse enkä jaksa. Ensin oli sivutuulta ja lopuksi vastatuulta. Niin kovaa sivutuuli piiskasi kasvojani, että vasen puoli oli kosketusarka pari päivää. Jopas oli kokemus! Lumimyrskyepisodin jälkeen päätin hieman joustaa kontaktittomasta Levistä ja söin poropizzan. Olin niin kohmeessa ja nälkäinen. Jos joskus nenäni edestä suljetaan Levillä hissejä tuulen takia, tiedän että otan varmasti taksin enkä lähde ylittämään tunturia.

Kovasti toivon pääseväni tunturiin ensi kaudellakin!

Ravintolasortuminen - tarkasti vahdittiin, että asiakasmäärä ei ylity ja että ravintolassa liikuttaessa asiakkaat käyttävät maskeja ja desinfioivat kätensä. Iso peukku sille!

Pizzaa lukuunottamatta pysyimme ulkoruokinnassa

15. huhtikuuta 2021

Rakastuin mä kuukkeliin

Muistatteko Nylon Beatin takavuosien hitin rakastuin luuseriin. Se on pyörinyt päässäni, mutta muodossa rakastuin mä kuukkeliin :)

Torniosta teimme muutaman päivän reissun Leville. Lisää siitä myöhemmin, mutta ensin pitää kirjoittaa kuukkelista.

Yhtenä päivänä Levillä sää oli harmaa ja reisiin sattui edellisten päivien laskettelu. Silloin päätimme Ilonan kanssa tehdä patikointiretken Särkitunturille. Leviltä matkaa Muonion puolella sijaitsevaan Särkitunturiin tulee noin 50km. Tosin jollekin rouvalle tuli menomatkalla ylimääräiset 50km, koska Rovaniementie 1513 löytyy myös Kittilästä. En huomannut ajavani väärään suuntaan. Noh, tekevälle sattuu.

Rovaniementie 1513, Muonio osoitteesta löytyy parkkipaikka. Ensimmäinen elämys koittaa jo parkkipaikalla. Sieltä on hieno näkymä järven ylitse Pallastuntureille. Tien toiselta puolelta lähtee opastettu reitti Särkitunturin huipulle. Matkaa huipulle on 3,2km ja noin puolessa välissä on uusi ja hieno kota, puuvarasto ja puuceet. Särkitunturilla on korkeutta vaatimattomalta tuntuvat 492m, mutta sen sijainti on niin mainio, että maisemien takia kannattaa ehdottomasti kiivetä huipulle.

Harmaanakin päivänä parkkipaikalta aukeaa tälläinen näkymä Pallastuntureille

Reitti kodalle on hyvin tallattu ja jatkuu hyvän matkaa samanlaisena. Kun puut vähenevät, niin polku kapeni ja muuttui pehmeämmäksi. Olimme ottaneet sauvat mukaan ja puurajan yläpuolella ne olivat hyvä lisä. Heti puurajan yläpuolelta pääsee ihailemaan maisemia. Särkitunturin valttina on se, että sieltä näkyy monta tunturia. 

Reitin alkupäässä

Sää oli ajoittain todella harmaa ja aurinko yritti paistaa pilvikerroksen lävitse. Näytti kuin taivaalla olisikin ollut kuu. Palatessamme tunturilta alkoi sadella hiljakseen lunta. Kun pääsimme takaisin Leville lunta alkoi tulla taivaan täydeltä. Sääolosuhteiden muuttuessa, emme tarponeet aivan huipulle saakka. Meillä meni vajaa 30min kävelyyn laavulle ja hieman pidempään huipulle kävelyyn. Paluumatka kävi joutuisammin ja kevyemmin. Ilonan kellon matkamittarin mukaan jäimme huipulla käymisestä n. 300m vajaaksi. Polkukin kävi jatkuvasti kapeammaksi. Särkitunturille nousee siis myös vähäisesti liikuntaa harrastava konttorityöläinen. Mutta kyllähän se nousu pisti puuskuttamaan.

Harmaan päivän aurinko on kuin kuu

Matkalla huipulle näin paljon erikoisia puita

Ilona on ylittänyt puurajan

Maisemia Särkitunturilta

Kännykän kamera ei enää oikein poiminut Pallastunturien huippuja kuvaan 
 

Kesällä Särkitunturilla on paljon kävijöitä, kuulemma melkein ruuhkaksi asti suosituimpana lomakautena. Maisemien ja reitin helppouden lisäksi Särkitunturin kauneus houkuttelee paikalle kävijöitä. Tunturilla on muutama pikkuinen järvi, jossa voi pulahtaa. Kodan kohdalla on laiturikin. Harmaana talvisena iltapäivänä näimme yhden hiihtäjän ja neljä kävelijää kodan kohdalla.

Sitten vihdoin siihen kuukkeliin. Puolessa välissä matkaa on siis uusi ja hyvin varusteltu kota. Siellä on polttopuita, puuceet ja kuukkelit. Ainakin talviaikaan kuukkelit ovat keksineet helpottaa energian saantiaan syömällä retkelijöiden eväitä. Kolme kuukkelia istui puussa kytiksellä, mutta vain yksi rohkaistui hakemaan ruokaa vierestämme. Se kuukkeli olisi hakenut ruuan kädestäni.

 
Uudehko ja komea kota

Koska kuukkeli oli niin söpö, teimme sellaisen jaon, että kuukkeli sai karjalanpiirakan ja minä söin pullan. 

Ihan vaan muina kuukkeleina tässä katselen, että mitäs aiot syödä Kepposka

Ihanko totta -minullekko? Syöksy kohti karjalanpiirakkaa

Pieni pyörähdys kohti herkkua

Evään laadun tarkastus

Peukku eikun pyrstö ylös hyväksynnän merkiksi

Lentävä karjalanpiirakka

Adios hetkeksi, tulen kohta hakemaan lisää

Syöttelin pala kerrallaan melkein koko karjalanpiirakkani ilmeisesti tuolle yhdelle ja samalle kuukkelille. Minua on ilmeisesti helppo ilahduttaa, koska olin niin tyytyväinen elämääni, kun sain keskellä luonnon kauneutta syötellä kuukkelia. Ihan parasta! 

Itse haukkasin pullasta ennen kuvausta
 
Kun kävin välillä lämmittelemässä laavussa sisällä ja syömässä pullaani, niin kuului lehahdus ja sitten reppu mätkähti maahan. Kuukkeli se siellä kävi tarkastelemassa, että voisiko suoraan repusta napata eväitä. Aika epeleitä nuo kuukkelit! Syötin sitten lopun karjalanpiirakkani kuukkelille. Kun lähdin kävelemään kodalta poispäin, jäi kuukkeli naukumaan perääni. Mutta siinä vaiheessa oli jo kaikki eväät syöty ja ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat maahan.

Heippa nyt sitten vaan!

10. huhtikuuta 2021

Lumoava Tornionjoki

Terveisiä Tornionjoen varresta! Tällä kohtaa missä mökkeilemme ystäväni Ilonan sukumökillä, Tornionjoki on hyvin leveä. Kesäisin leveys on 800-1000m, veden määrästä riippuen. Siinä on joella kunnolla leveyttä! Pituuttakin riittää, joki on 522km pitkä ja on Euroopan pisin vapaana virtaava joki.

Dronekuvasta näkyy parhaiten joen leveyttä


Tornionjoki toimii Suomen ja Ruotsin välisenä rajajokena. Mökiltä voikin katsella Ruotsin puolelle. En pelkästään tyytynyt katselemaan Ruotsin puolelle, pakkohan se oli tehdä ihan pieni rajarikkomus ja hiihdellä Ruotsin puolelle. Että meikäläinen se käväisi ulkomailla ja vielä koronaturvallisesti, kun en ketään edes nähnyt. Rajavartiostokaan ei saanut vihiä kurittomuudestani eikä päässyt takavarikoimaan suksiani rikosvälineinä.

Hiihtosää oli aivan taivaallisen hyvä! Katsokaa nyt näitä maisemia!


Onnellinen hiihtelijä

Rikollinen palaa Ruotsista
 
Vielä pari fiilistelykuvaa lisää Tornionjoelta

 
 
Hiihtämisen lisäksi kävimme joella pilkillä Ilonan isän kanssa. Emme valitettavasti saaneet mitään saalista, mutta Ilonan isä toi meille pakkasesta Tornionjoen siikaa ja Tornion metsien mustikoita ja karpaloita.


 
Pilkillä

Leveä Tornionjoki soveltuu myös hyvin auringonlaskujen ihailuun.



Kävimme pulahtamassakin Tornionjoessa. Oli raikasta!


Minulla on vielä toinen pohjoisen viikko edessä. Ihanaa! Ohjelmassa on koskivierailua, mademertojen tarkastusta ja madekeittoakin lupailtu. Minulla on pari päivää lomaa ja tarkoituksena olisi päästä hieman laskettelusuksillekin. 
 
Lopuksi vielä kaksoiskaupunki Tornio-Haparandan rajatilanteesta. Koronan vuoksi raja on tosiaan suljettu. Rajan ylitse vieviä teitä valvotaan jatkuvasti, tällä hetkellä sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Työpaikkaliikenne on ymmärtääkseni vielä mahdollista, mutta kaikki muu on kiellettyä. Kaksoiskaupunkiin on ilmestynyt korona-aita. Onneksi molemmin puolin on aika lainkuuliaista sakkia, koska muutenhan tuo aita ei ketään pidättelisi :)

Vuoden jaettuna oleminen on toki tuskaista kaksoiskaupungin asukkaille. On sukulaisia ja perhettä molemmin puolin rajaa, joiden tapaaminen on vaikeutunut. Sitten on harrastukset, ravintolat ja kaupat, joiden taloudellinen pohja on rakennettu kaksoiskaupungin molempien puolien varaan. On hankalaa elämää. 

Toivottavasti koronatilanne hellittää. Olen ehtinyt katselemaan uutisia telkkarista normaalia enemmän ja vähän siltä kuitenkin tuntuu, että vielä ei olisi aika höllentää rajoituksia.