Helatorstaiviikonlopun mökkitalkoot

Meidän perhehän on vähän sellainen laiskanpulskea mitä tulee pihahommiin, rakentamiseen, remontointiin ja siivoamiseen. Kukaan meistä ei tunne mitään paloa noihin hommiin, mutta pakkohan niitäkin on  tehdä. Tämän kertaisen projektin olisin voinut jättää tulevaisuuteen odottamaan. 

Tänä talvena emme ehtineet Ilonan kanssa mökkeilemään lainkaan. Jos olisimme ehtineet, niin tämä projekti olisi lykkääntynyt. Talven aikana kävi nimittäin niin, että apelta loppui polttopuut eikä hän huonoselkäisenä saanut kannettua niitä lisää. Ilona on kantanut aina mökkireissullaimme apelle reilusti halkoja. Kahtena edellisenä talvena appi on pärjännyt harvoilla mökkikäynneillään Ilonan kantamilla puilla. Puut tulivat erityisen tärkeiksi, kun mökin määräaikainen sähkösopimus umpeutui ja ainoa järkevä tarjolla ollut vaihtoehto oli pörssisähkö.

Kuvassa hieman harvinaisempi puu verivaahtera. Sen lehdet puhkeavat keväällä kirkkaanpunaisina ja muuttuvat kesällä vihreiksi.

Appi siis ilmoitti, että nyt tarvitaan halkoliiteri. Jotta liiterille saisi paikan riittävän läheltä taloa, piti ryhtyä puunkaatoon. Tontin puusto on murheenkryyni. Anoppi ei antanut kaataa puita 40 vuoteen. Nyt se on vaikeaa ja ammattilaisen käyttäminen tulee todella kalliiksi. Appi oli sitä mieltä, että halkoliiterin tiellä olevat puut Hra Kepponen pystyy kaatamaan itse, samoin kuin se yhden pystyyn kuolleen puun. Minä olin hieman epäilevällä kannalla. Hra Kepponen on tähän saakka onnistunut piilottelemaan minulta metsurintaitonsa.

Puiden kaatumislinjaa piti varmistella vinssillä ja köydellä, koska puusto on niin tiheää.

Kuollut puu kaatui juuri siihen kohtaan kuin oli tarkoituskin

Ehdimme jo ajatella, että urakka sujuu leikiten. Kunnes homma eteni isoon koivuun. Puu oli valmiiksi kallellaan ja sille paras kaatosuunta olisi ollut vastakkainen suunta. Appi oli sitä mieltä, että on liian vaikeaa kaataa puu vasten suuntaa johon sen nojaa ja sille olisi juuri sopiva mutta kapea kaatolinja. Noh, koivu jäi latvasta kiinni isoon mäntyyn.

Ei kaadu puu edes pikkutraktorin voimin :(

Hra Kepponen sahasi puun poikki ja vieläkin on latvasta kiinni

Nyt on jumissa moottorisahakin

Aikamoinen urakka oli pätkiä puuta ja jännittää että miten se käyttäytyy

Appi kikkailee traktorilla loppupätkää alas

Viidentenä puuna kaadoimme huonokuntoisen vanhan superpaksun vaahteran. Se oli niin paksu, että välillä piti jäähdytellä ja huoltaa moottorisahaa.

Paksu vaahtera on kaadettu ja palastelu aloitettu

Perjantaina meillä oli työ-työpäivä. Sen verran palkitsimme itseämme edellisen päivän puurtamisesta, että kävimme Kirkkonummen BistroOmatissa erinomaisella lounaalla.

Kuohkeaa suppilovahverokeittoa

Entrecote-pihviä, rapeita lohkoperunoita ja bernaisekastiketta

Illalla saunoimme ja minä kävin uimassa. Vesi oli yllättävän kylmää, olisi saanut olla avantohanskat mukana. Järvellä ui kaksi joutsenta ja toinen piti jonkinlaista konserttia. Liekö oli käynnissä soidinmenot. Olisi kyllä niin ihanaa, jos järvelle tulisi joutsenpariskunta. Lauantaiksi olin palkannut tuttavani meille avuksi hommiin. Hän toi pojat mukanaan vielä lisäavuksi.

Pojilla oli ensimmäiseksi edessä risusavotta. Ukki oli hankkinut näppärän moottorioksasahan.

Pienempää puuta rivissä

Aikamoinen kokoero vasemman ja oikean laidan pölleillä

Ukki kaivoi minitraktorilla pohjan halkovarastolle ja pojat ajoivat traktorilla karkeamman soran ja asennushiekan. Appi oli hyvin tyytyväinen uusiin ja näppäriin traktorikulkettajiin, hänellä selkä kipeytyy pidemmästä traktorointiurakasta. Saimme pohjan valmiiksi, rakennuspakettikin on jo saapunut paikan päälle. Tulossa on vielä seuraava tiukka kahden päivän rutistus, jolloin rakennus laitetaan kasaan.

Minun vastuullani oli vain kevyttä pikkutyötä ja porukan ruokahuolto. Niin olen loman tarpeessa, että pienemmätkin hommat verottivat voimiani. Palasimme illalla myöhään kotiin ja siellä meitä odotti iloinen yllätys. Esikoinen oli tehnyt valkosuklaamansikkajuustokakun ja siitä oli kolme neljännestä vielä jäljellä.

Herkullinen kakkuyllätys

Kävimme esikoisen kanssa sunnuntaina moikkaamassa vaaria ja kakkua riitti sillekin vierailulle.

Vaariakin hymyilyttää kakkukahvit

Vähän tahmeasti on työviikko sujunut, kun palautuminen jäi vähäiseksi. Saimme veroilmoitukset korjattua ja kotia siistyttä. Meidän pojat ja ystäväni Hannan tytöt eivät ole nähneet vuosikausiin tosiaan. Sitä lukuunottamatta, että meidän keskimmäinen oli Hannan esikoisen riparilla isosena. Treffattiin meillä helpon grilli-illan merkeissä ja katseltiin 10-13 vuotta vanhoja kuvia. Sitä jaksoimme nauraa, että ruokapöytäkuvissa aina joltakin puuttui paita :D Nuoriso tuli mukavasti juttuun keskenään edelleenkin. Sitä harmiteltiin, että Hanna ei tuonut mukanaan koiraansa Lakua.  

Ylävasemmalla nuoriksi aikuisiksi kasvaneet lapsukaiset, sitten kaksi söpöstelykuvaa tytöistä ja meidän pojista ja Hanna tyttöjen kanssa poreilemassa.

Taas alkaa arkiviikko kallistumaan loppua kohden. Viikonloppu on täyteen ohjelmoitu. Vähän tälläinen tyypillinen alkukesä, jossa tarvitaan sitkeyttä, että jaksaa juhannukseen saakka. Sen jälkeen töissä helpottaa ja heinäkuussa koittaa loma. Kesäloman motto tänä vuonna on "mahdollisimman vähän ohjelmaa". Luottamus tähän sloganiin on kotona kehno, Hra Kepponen on ajatellut tehdä lomalla lähinnä töitä (on selvästi laskenut sen varaan, että viihdytän itseäni heinäkuun) ja nuoriso kysyy, että mitä me tehdään lomalla ja pyörittelee silmiään vastaukselle, että ollaan mökillä tekemättä mitään ja syödään paljon eineksiä.

Mukavaa viikonloppua!

Pariisin ruokia

Minulle tällä hetkellä Eurooppalaisten kaupunkien ruokatarjonnassa ovat kärkisijalla Pariisi ja Lissabon. Pariisin ruokatarjonta hakkasi aivan mennen tullen viimekesäloman Gardajärven tarjonnan - paitsi jäätelön osalta. Meillä oli ainoastaan yksi etukäteen etsitty ja varattu ravintola, muuten valitsimme ravintolan fiiliksen ja sen hetkisen sijaintimme perusteella.

Majoituimme huoneistohotellissa. Kuvien perusteella oli etukäteen vaikea päätellä, että millainen se on. Se osoittautui siistiksi ja tilavaksi ja rauhalliseksi. Positiivisen yllätyksen kruunasi hotellin kattoterassi, joka oli aina vapaana meitä varten. Kesäkuumalla hotelli ei olisi hyvä valinta, koska siellä ei ole ilmastointia. Meillä ei kuulunut majoitukseen aamiaista, mutta sen olisi saanut ostaa lisähinnasta. Aamiainen näytti sen verran aneemiselta, että päädyimme siihen, että Hra Kepponen kävi poikien kanssa ostamassa aamiaisen lähemmistä leipäkaupasta eli boulangeriesta. Oi, kuinka rakastankaan ranskalaisia boulangerieta ja patisserieta. Nyt kyllä rakastaa osa pojistakin!

Näkymä hotellin kattoterassilta Montmarten kukkalalle ja Sacre Coeur kirkolle

Sacre Coeur zoomattuna

Kattoterassiaamiainen

Täyttyjä patonkeja, mehuja ja quiche-piirasta

Kahvila-aamiainen, etualalla taivaallinen mantelicroissant

Jumalainen mantelicroissant ansaitsee lähikuvan, jouduin jakamaan sen keskimmäisen kanssa, kun hälmöyksissäni menin kehumaan sitä :)

Satunnaisen patisserien valikoimaa

Lounas lohiquiche kahvilassa

Olin käyttänyt melkoisesti aikaa ranskalaisen bistron etsimiseen. Kun olin vihdoin tehnyt valintani, selvisi, että ravintolaan voi tehdä pöytävarauksen vain puhelimitse. Piti tarkastaa googlessa viikonpäivän nimi ja reippaasti pistin rimpauttaen Pariisiin. Introvertti Hra Kepponen ei tykkää puhelimessa puhumisesti ja oli aika järkyttyneen oloinen pelkästä soittosuunnitelmastani. Minulla ei ollut mitään hävittävää, ainoastaan varauksen verran voitettavaa. Puhelimessa eivät puhuneet englantia, mutta varauksen teko onnistui hyvin. Kotona tuulettelin kuin suuremmankin suorituksen jälkeen :D

Olen tuuletellut aiemminkin hyvin pahasti rapistuneella ranskallani. Muutamia vuosia sitten Pohjois-Afrikan työmatkoilla tarvittaessa tein sellaista, että asiakas voi kysyä minulta ranskaksi ja minä vastaan englanniksi. Asiakkailla oli välillä hieman kynnystä puhua englantia, vaikka sitä ihan hyvin osasivatkin. Sitten kerran puhelin soi ja naamalta tietämäni nainen työnantajan markkinointiviestinnästä soitti, koska etsi messuille ranskankielistä myyjää. Hän oli kuullut Pohjois-Afrikan myynnistä, että minä puhun erinomaista ranskaa. Sieltä oli varmana tietona kerrottu, että kommunikoin ranskankielisten asiakkaiden kanssa sujuvasti :) Olen jään riikkomiseksi esitellyt itseni Ranskaksi ja kertonut jotain Suomen kurjasta säästä enkä mitään muuta. Harmi, että minulla oli silloin sellainen työtilanne, että en pystynyt lähtemään messuille treenaamaan lisää kuinka olla puhumatta ranskaa.

Takaisin Pariisiin ja ruokaan. Vaivannäkö kannatti, bistron ruoka oli erinomaista! Google kääntää näppärästi menut ja ravintolan toinen tarjoilija puhui erinomaista englantia.

Jaoimme neljä alkupalaa eli kolme annosta grillattuja jättirapuja ja yhden ison etanapannun. Jättikatkarapujen kanssa oli punajuurilisäkettä ja ihanaa kastiketta. Etanapannu tirisi rasvaa ja valkosipulia. Molemmat annokset olivat erinomaiset. Tarjolla olisi ollut alkuun ainakin hanhenmaksaa, sipulikeittoa ja tartarpihviä.

Jättikatkaravut

Jättikatkaravut

Etanat

Minä ja kuopus söimme pääruuaksi grillattua hummeria, keskimmäinen ja Hra Kepponen entrecotepihvit ja ranskalaiset ja esikoinen paistettua ankan rintaa.

Ankanrinta oli erinomainen annos

Marinoitu entrecote melkein suli suussa. Aika harvakseltaan saa noin hyvää lihaa. Annokseen kuului omassa astiassaan tarjoilu "dippikastike". Keskimmäistä häiritsi se, että marinadi oli aika suolainen. 

Hummeri ja pasta oli erinomainen annos. Kuopus manaili sitä, että liha on aika vaikea irrotettava saksista ja sinä aikana pasta ehti vähän jäähtymään. Pisteet pojalle, joka valitsi ennakkoluulottomasti hummerin.

Jaoimme muutaman jälkiruuan. Kuvassa pöydässä liekitetty uunijäätelö. Sininen liekki näkyy kuvassakin. Sekin oli erinomainen. Annos oli niin reilu, että jos olisimme tilanneet noita viisi, olisi jäänyt syömättä.

Ravintolan hinnoittelu toimi niin, että saattoi ostaa yksittäisen annoksen tai sitten kolmeruokalajia, tai kaksi ruokalajia. Kahden tai kolmen ruokalajin paketeissa taisi olla kaksi hintakategoriaa. Meidän pojat eivät ole ennen päässeet syömään tälläistä ateriaa "tottakai voit ottaa hummerin listalta, jos haluat" ja olihan tämä varsinainen elämys. Lasku oli 203€. Siinä oli ruokien lisäksi pari isoa lasia viiniä ja poikien cocikset. Meidän perhe ei meinaa selvitä edes pizzeriasta satasella ulos, joten siihen nähden loppulasku oli kohtuullinen.

Muut ravintolakäynnit olivat lyhyemmän kaavan mukaan. Saimme kyllä muitakin hyviä annoksia. 

Huoneistohotellin vieressä oli kiva pikkuravintola, jossa oli erinomaista napolilaista pizzaa. Ihan joka reissulla pitää syödä pizzaa :)

Ravintolassa oli burgereitakin tarjolla, mutta nuoriso valitsi jälleen ankkaa

Erinomaista Burgundin pataa aika sattumalta valitussa ravintolassa

Tryffelipastaa ja lmakuivattukinkkua

Yksi keskinkertainen ateria osui reissuun. Se kertonee aika paljon ranskalaisten ravintoloitten tasosta. Pojat ehtivät sanoa monta kertaa reissussa, että kyllä Pariisissa on hyvää ruokaa. Nautittiin kaupungin tunnelmasta, kävelimme paljon ja tykkäsimme nähtävyyksistä. Kaikkiaan todella onnistunut reissu. Kirjoittelen vielä myöhemmin erikseen nähtävyyksistä.

Meillä on takana ensimmäinen osa talkooprojektia mökillä. Aikalailla imi mehut ainakin perheen keski-ikäisistä. Onneksi on sunnuntaina hieman aikaa toipua ennen työviikkoa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Voi mahdoton mikä viikonloppu!

Harvoin sattuu näin jännittäviä, hauskoja ja mieleenpainuvia viikonloppuja.

Perjantaina lähdin heti töiden jälkeen ajamaan Akaan kautta Tampereelle. Akaalta poimin kyytiin ystäväni Leenan. Meillä oli vihdoin pitkään odotettu Anastasia-musikaali. Niin oli viikonloppuliput myytyjä, että meni melkein sesongin loppuun ennenkuin saimme liput teatteriin.

Kuva: https://tampereenteatteri.fi/

Musikaali kertoo kuviitteellisen tarinan Venäjän viimeisen tsaarin nuorimmasta tyttärestä Anastasiasta. Anastasia ei tulekaan teloitetuksi yhdessä perheensä kanssa. Hän selviää, mutta menettää muistinsa. Kaksi huijarikaverusta on keksinyt, että jos he löytäisivät jonkun Anastasiaksi sopivan se olisi heidän lippunsa ulos Neuvostoliitosta ja varakkuuteen. Vanha leskikeisarinna on luvannut Anastasian löytäjälle muhkean palkinnon. Tarina kulkee valmisteluista pakomatkan kautta Pariisiin leskikeisarinnaa tapaamaan.

Lavastus on todella hieno. Teknologia tarjoamat lavalle heijastetut videot ja kuvat toivan huikean visuaalisen lisän. Puvustus on runsas upeine tanssiaispukuineen ja neuvostounivormuineen. Kaikkineen lavastuksen ja puvustuksen osalta on kuin katsoisi ensiluokkaista pukudraamaa! Se vetosi minuun.

Musiikki ei ole helpoimmasta päästä, mutta hyvät laulajat suoriutuvat siitä hyvin. Pääosan esittäjä Pia Piltz on erinomainen. Hän säteilee ja laulaa niin hyvin. Pidin myös Sinikka Sokasta, ja tykkäsin kyllä ihan jokaisesta esiintyjästä.

Teatterin jälkeen pyörimme hetken aikaa kaupungilla. Minä näin ensimmäistä kertaa, kuinka hienot kisastudiot Tampereen keskustaa on rakennettu. Ne näyttivät niin kutsuvilta ja sääkin oli vielä illalla mukavan lämmin. Jos asuisin Tampereella, niin menisin varmasti katsomaan jonkun pelin kaupungille, vaikka en lätkäfani olekkaan.

Leenan kanssa kisatorilla

Kutsuvan näköinen kisatori

Tunnelmallinen ja kesäinen Finlaysonin alue

Ajoimme Leenan luokse yöksi. Aamulla minulla oli luksusaamu, sain nousta valmiiseen aamiaispöytään. Leena oli keittänyt minulle suosikkipuuroani ja paistanut croissantitkin. Ihana Leena!

Tämähän on kuin olisin taas Pariisissa

Aamiaisen ja maailman parantamisen jälkeen hieman askartelimme. Jälleen niitä kreppikukkia. Tällä kertaa osasin mitoittaa kukan kärsivällisyyteni mukaisesti. Valitsemassani kukassa oli kuusi terälehteä. Leena valitse haasteellisemman kukan, jossa terälehtiä piti värjätä tussilla. Tajusin olla lähtemättä siihen mukaan.

Leenan kukan osia

Leenan krysanteemi alkaa valmistua

Askartelujen jälkeen ajelin kotiin syömään ja Euroviisujen kisastudioon. Johan oli jännät kisat! Olen aivan hämmentynyt Käärijä-huumasta ja olihan se ihan uskomatonta, kuinka Liverpoolin halli huusi Käärijää ja Cha-Cha-Chata! Tottakai olisi halunnut Käärijän voittavan! Meillä kotona hetken aikaa maailman vihatuin ihminen on Loreen ja seuraavalla sijalla kaikki ruotsalaiset ja kolmannella suurin osa ammattiraatien jäsenistä :) Perheemme keski-ikäiset pääsivät nopeasti pettymyksen ylitse ja osasivat iloita hyvästä menestyksestä ja Käärijän saamasta yleisön suosiosta. Käärijä ei musiikillisesti edusta suosikkigenreäni, omat viisusuosikkini olivat Viron ja Ranskan kappaleet.

Sunnuntaina nukuimme koko perhe pitkään ja minä vielä muita pidempään, koska odottelin äitienpäiväaamiaistani. Se oli herkullinen.

Kuopuksen tekemä kinkkujuustomunakas

Esikoisen tekemät amerikkalaiset pannkakut

Jättikortti ja ruusut mieheltä

Sain lisäksi kortin ja suklaalevyn kuopukselta. Niin ja sain pienen lahjan mieheltäni. Meillä ostetaan aikuisille lahjoja, jos tulee joku erinomainen idea mieleen tai jos päivänsankari toivoo lahjaa. Tämä oli aivan yllätyspaketti. Lahjan lisäksi Hra Kepponen kokkasi toiveestani ruuaksi lohta, parsaa ja Hollandaisekastiketta. Lohena oli Hra Kepposen erikoisuus, jota kutsumme karstaloheksi. Erittäin kuumalla pannulla lohpalasta paistetaan nopeasti pinnat tummiksi niin, että lohipala ei kuitenkaan pääse kuivumaan liikaa.

Jälkiruuaksi keskimmäinen teki suklaamoussea. Jo oli herkullinen juhlapäivä. Kiitos perhe <3 

Vaikka välillä perhe-elämä tuntuu kuormittavalta ja verenpaine on 200 poikien "tein ensin ja mietin sitten" tyylin kanssa, niin kyllä perhe ja parisuhde ovat elämäni peruskallio ja  tärkein asia. Pojilla on muuten nykyisin uusi vaihe, enää ei ole niinkään, että "tein ensin ja mieten sitten" vaan "jätin tekemättä, enkä miettinyt lainkaan". Ihan ei voi koulun omatoimisesta hoitamisesta kaikkia poikia kehua. Olen taas uhannut kännykkäliittymän sulkemisella useasti.

Myöskin tänä äitienpäivänä minua kosketti se, että serkkuni vei kukkia myös minun äitini haudalle. Aikaisemmin siitä huolehti yleensä setäni, mutta hän on sairastellut viime aikoina pahasti. Toivon hänelle kuntoutumista ja parempia päiviä. Äitini haudattiin samaan hautaan vanhempiensa kanssa ja minulla on matkaa hautausmaalle noin tunti suuntaansa. Kiitos sedälle ja serkulle <3

Vaaria emme uskaltaneet tänä viikonloppuna tavata. Meillä on nuoriso taas vaihteeksi vähän flunssainen. Ollan tehty koronatestejäkin, mutta negaa näyttää.

Kivaa alkanutta viikkoa! Melkein riemuitsen siitä, että on taas nelipäiväinen työviikko. Meillä on mökkitalkoot ohjelmassa helatorstaina ja jatko-osa lauantaina. Meikäläisen fysiikalla talkoot ovat aikamoinen ponnistus ja toipumiseen voi mennä särkylääkettä ja lihasrelaksanttia ja tietenkin allergialääkkeitä ja silmätippoja.