Erinomainen ravintola Teller sekä kotikeittiön vitello tonnatto

Kun katselimme kalentereita Hra Kepposen kanssa selvisi, että olemme yhtenä viikonloppuna kahdestaan kotona. Antiikkisella nuorisoslangilla meillä oli siis KÄTY (=kämppä tyhjä). Pojilla käty houkuttelee kutsumaan kavereita pienempään tai suurempaan illanviettoon mahdollisesti virvokkeiden kera. Olisimme voineet tehdä saman, mutta meille suurempi houkutus on mennä kahdestaan syömään johonkin kivaan ravintolaan. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että saimme pöytävarauksen Telleriin.

Valitsimme molemmat Tellerin menun, Hra Kepponen pippuripihvillä ja minä kuhalla. Hra Kepponen otti viinipaketinkin.

Ensimmäisenä alkupala oli endiiviä, taatelia, hasselpähkinää ja fromage blanc-juustoa. Minä sain hasselpähkinän sijasta pinjansiemeniä. Olen tehnyt tee-se-itse siedätyshoitoa pähkinöillä, mutta saksanpähkinät ja hasselpähkinät saattavat vielä aiheuttaa oireita, etenkin allergiakautena. Tämä oli niin herkullinen annos! Ainakin pinjansiemen versiona.

Sieltä pilkistää jotain lisuketta endiiveille

Googlailin tätä annosta, että löytyiskö reseptiä sen tekemiseen kotikeittiössä. Löysin reseptin, joka menee varmaan aika lähelle alkuperäistä. Olen kopioinut sen tämän postauksen loppuun.

Seuraavana annoksena oli karhunlaukkarisottoa, vihrää parsaa & suolasitruunaa. Annoksen kirkkaan vihreä väri, joka tulee siis karhunlaukasta, oli huikea. Makukin oli erinomainen.

Minulla oli pääruuaksi kuhaa. Kastikkeessa oli mausteisuutta. Näin kertakokeiluna se toimi ihan mukavasti, mutta en ehkä toista kertaa innoistuisi tästä annoksesta, vaikka se oli toimiva kokonaisuus. Hra Kepposen pippuripihvi oli parempi annos.

Grillattua kuhaa, kuhabrandade, rapubisque & togarashiöljyä

Tellerin pippuripihvi, suippokaalia & pancettaa

Jälkiruokana oli erinomainen passionilla ja vaniljalla maustettu Crème Caramel

Hinnaltaan Teller on kallis. Hinnan vuoksi tämä saattaa jäädä ainoaksi käynniksi. Hra Kepposen mielestä ruoka oli parempaa kuin Basbasissa, jossa söimme koko perhe joulukuussa. Minä ehkä kuitenkin kallistun siihen, että Basbas oli parempi ruualtaan ja etenkin tunnelmaltaan.

***

Italialaisissa ravintoloissa tsekkaan aina, että onko listalla vitello tonnattoa. Se on yksi lempialkupaloistani. Suomessa sen toteutus ei aina osu nappiin, mutta Italiassa en ole ikinä saanut edes keskinkertaista vitello tonnattoa. Esikoisemme jakaa kiinnostukseni vitello tonnatto kohtaan ja päätti kokeilla, miten sen tekeminen onnistuu kotikeittiössä.

Reseptiksi esikoinen valitsi https://viinimaa.fi/reseptit/vitello-tonnato

Resepti poikkeaa monesta muusta reseptistä netissä siinä, että tähän versioon ei tule majoneesia. Useimmat reseptit, jotka ovat tarkoitettu noin 400-500g naudanpaistia, sisältävät 1-2dl majoneesia kastikkeessa. Minusta majoneesi kuuluu vitello tonnaton kastikkeeseen. Se pehmentää kastikkeen makuja sopivasti ja kyllähän kunnon majoneesi on herkullista melkein missä vaan. 

Majoneesittoman kastikkeen valintaa puolsi se, että Italiassa on kuulemma koulukunta, jonka mielestä se ei kuulu "aitoon ja oikeaan reseptiin".

Meillä ei taito ja välineistö riittänyt sellaisiin ihan ohuisiin naudanpaistiviipaleisiin, joten oli tyydyttävä vähän paksumpiin. Ensimmäiset vitello tonnatto annokset eivät yltäneet lähelle ravintolatasoa, mutta olivat maukkaat. Näitäkin on siis mahdollista valmistaa kotikeittiössä, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Oletko maistanut vitello tonnattoa? Tykkäätkö?

Sitten vielä lopuksi se mainitsemani Tellerin alkupalaresepti. Tämän löysin netistä ja se menee meillä ehdottomasti kokeiluun.

Lähteestä Bella Table - Podcast kopioitu resepti

Tein copy-catin Tellerin klassikkoannoksesta (hatarien makumuistikuvien perusteella). Endiiviä, vatkattua pehmeää vuohenjuustoa ja mascarponea, pannulla kevyesti lämmitettyä paahdettua hasselpähkinää ja taatelia ja appelsiini-ruohosipuli vinegretti. Hapokasta, kermaista, paahteista ja makeaa. Nam!

6:lle

4 isoa endiiviä

200g pehmeää vuohenjuustoa

100g mascarponea

1 dl paahdettuja kuorittuja hasselpähkinöitä

6 (medjool)taatelia

Vinegretti

1 luomuappelsiinin kuori + 1/2 mehu

1,5 rkl hienonnettua ruohosipulia

1 rkl hunajaa

2 rkl omenaviinietikkaa

0,5 dl extraneitsytoliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Valmista vinegrette. Lisää pannulle hasselpähkinät ja silputut taatelit ja lämmitä. Lisää muutama ruokalusikallinen vinegretteä.

Pese ja kuivaa endiivit. Vatkaa vuohenjuusto ja mascarpone tasaiseksi kreemiksi. Lusikoi lautaselle nokare, asettele endiivin lehdet sivuun, lusikoi hasselpähkinöitä ja taateleitä kreemin päälle ja vinegrettiä endiivin lehdille.

***

Arki on ollut aika kiireistä ja kuormittavaakin. Se johtuu töistä, mutta myös siitä että ensi lauantaina meillä juhlitaan tuoretta ylioppilasta. Tässä on siivoiltu kotia sekä myös pihaa juhlakuntoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Haastepostaus

Kukkapilli-blogin Satu oli aikaisemmin keväällä kehitellyt tälläisen haastepostauksen ja vihdoin vastaukseni on valmis.

1. Miten hemmottelet itseäsi?

Retki jonnekin mukavaan paikkaan, käynti kahvilassa tai ravintolassa. Hyvä ruoka on myös varsin yleinen hemmottelumuoto taloudessamme "Olipas raskas viikko, nyt kaipaan jotain hemmottelua! Pihviä ja punaviiniä pöytään siis! Tai suklaalevy" Hemmottelen itseäni sauna- ja avantokäynnillä, Netflix-maratonilla sohvalla jätskikulhon kanssa tai lukemalla jotain hyvää kirjaa. Koska rakastan matkustelua, niin pitää varmaan todeta, että myös matkat ovat useinmiten jonkinlaista hemmottelua itselleni sellaista täydellistä irtaantumista arjen velvollisuuksista. Perhematkat saattavat olla vähemmän hemmottelua, koska niissä monen ihmisen toiveita ja aikatauluja pitää sovitella yhteen. 

Osalle naisista hemmottelu tarkoittaa kasvohoitoa, uusia kauneudenhoitotuotteita, kynsien laittamista, shoppailua tai vastaavaa. Minulle nuo eivät ole hemmottelua. Välttelen shoppailua, kasvohoidot yleensä saavat ihoni ärtymään, enkä ole kiinnostunut kauneudenhoidosta juurikaan. Kampaaja kyllä käy hemmottelusta. 

Koko perheen hemmottelua itse tehdyllä raamenkeitolla ja kaupan sushilla

2. Mitä kivaa joku on sanonut tai tehnyt sinulle viime aikoina?

Mieheni laittoi minulle aamupuuron ja kahvin. Useampana aamuna <3

3. Millainen matkailija olet?

Olen kaikkiruokainen matkailuaddikti :) Tykkään kotimaan- ja ulkomaanmatkailusta, luontokohteista, historiallisista paikoista, snorklauskohteista, kaupungeista, merestä, vuoristoista ja laskettelukohteista. Voin koota matkani eksoottisiinkin kohteisiin itse tai sitten ostaa valmismatkan vaikka Välimerelle. Olen matkustanut perheeni kanssa, useiden ystävieni kanssa, mutta myös yksin. Jos rahavarat sallivat ja tilanne on sopiva, niin saatan valita kalliimman majoituksen, usein valitsen ihan sellaisen perustason. Vaatimattomat ilman omaa suihkua, vessaa ja ilmastointia/lämmitystä olevat majoitukset yleensä jätän väliin. 

Minä pakkaan kevyesti ja en yleensä ikinä vaivaudu purkamaan matkalaukkua kokonaan. Siksi minun on helppo vaihtaa majoitusta yhden reissun aikana useammankin kerran. 

Käyn matkoillakin todella harvoin yöelämässä, saatan käydä jossain kivassa maisemabaarissa drinkillä. Mutta voi olla, että en käy missään muualla kuin ruokaravintoloissa. Olen myös todella laiska shoppailija ja yleensä en osta matkoilta mitään paitsi jotain elintarvikkeita. 

4. Mikä kodissasi on parasta?

Olen asunut tässä kodissa kohta 24 vuotta. Koti kaipaisi kaikenlaista remonttia, mutta ei ole ollut voimavaroja eikä oikein rahaakaan niihin vielä. Tykkään tästä alueesta, täällä on vehreää ja rauhallista. Kadun toisella puolella kulkee merenrantaan vievä ulkoiluväylä. Lähellä on niin uimarantakin kuin talviuimapaikka. Eli parasta on tämä alue. Tykkään pihastani, vaikka en aina jaksaisikaan hoitaa sitä. Helsingissä on vaikea löytää isohkoja rivitaloja ja vaikka tämä onkin meille pieni, oli tämä varsinainen löytö aikoinaan. Tykkään myös taloyhtiöstäni. Täällä on ollut mukavaa, sujuvaa ja riidatonta asumista. 

Piha, joka usein on hoitoa vailla

5. Ketä haluaisit kiittää? 

Suurin kiitos kuuluu läheisilleni: perheelleni ja ystävilleni, isälleni. Lisäksi haluan kiittää hyvän työyhteisöni tyyppejä. Poikien lapsuusvuosien babysitteriä, ilman häntä olisimme uupuneet. Kivoja ja hyviä naapureita. Poikieni ystäviä, jotka ovat heille tärkeitä. Poikieni kummeja, jotka ovat myötäeläneet ja juhlineet kanssamme. Koulun musiikinopettajia, joiden opetuksessa kuopus on oppinut soittamaan. Kiitos ilman muuta kuuluu myös blogiyhteisölle.

6. Mikä naurattaa? 

Tilannekomiikka, dad jokes ehdottomasti, arjen kommellukset. Nuorisollamme on välillä erittäin hyvät jutut. Minua ei haittaa, vaikka välillä naurun syynä olen minä. Yllättävän usein meillä nauretaan. Minulla ja miehelläni käy huumorintaju hyvin yhteen, samoin kuopuksen kanssa.

7. Jos voisit palkata henkilökuntaa, kenet palkkaisit?

Tähän on erittäin helppo vastata: palkkaisin kodinhoitajan. Olisi niin kiva, kun koti pysyisi siistinä, vaatteet olisivat kaapissa kenties silitettynä, jääkaappi siisti ja täytetty ja välillä kodinhoitaja myös kokkaisi jotain hyvää ja terveellistä. Kodinhoitaja varmaan ehtisi välillä hoidella myös pihaa.

Voisin palkata terveysasiantuntijan, joka vahtisi syömisiäni, liikkumisiani sekä sitten selvittäisi puolestani lääkäriltä, että tarvitseeko hoitoa muuttaa. Kerran pari viikossa fysioterapeuttini voisi tehdä kotikäynnin.

8. Mikä on vetänyt sinua viime aikoina puoleensa?

Lukeminen ja matkasuunnittelu. Valitettavasti myös jääkaappi. Ulkoilu ja vesijuoksu pitäisi saada vetovoimaiseksi taas. Nyt vähän tuntuu siltä, että juuri avautuneet maauimalat voisivat vetää minua puoleensa.

Leppävaaran uimahalli - please ala kutsua minua puoleesi vähintään kerran viikossa, mieluiten kaksi.

9. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Minä olen yleensä hyvällä tuulella. Sellaisen olen saanut opetella tämän rajun kakkostyypin diabeteksen kanssa, että verensokerin laskut liian alas aiheuttavat nopean ärtymyksen. Ärtymyksen jälkeen katoaa voimat ja iskee kauhea väsymys. Eli onnistuneella ruokinnalla pysyn yleensä hyvällä tuulella. Enenrgiatasooni vaikuttaa ratkaisevasti valonmäärä. Mielialaani nostaa auringonpaiste ja hyvä sää. Kauniit maisemat ovat kyllä sellaiset, jotka nostavat aina hymyn huulilleni. 

10. Millaisia ajatuksia kevät sinussa herättää? 

Lisääntyvä valo on keväässä parasta. Tämä vaihe, kun lehdet kasvavat melkein silmissä, linnut laulavat ja kaikki on ihanan vihreää, on keväässä ihanaa. Kärsin pahasta koivunsiitepölyallergiasta, joten kevät saattaa olla myös sisällä nököttämisen aikaa minulle. Keväisin alkaa myös tuntua se, että pidemmästä lomasta on kulunut kohta vuosi, joten en ole virkeimmilläni. Kevät on ehkä se vuodenaika, josta pidän vähiten.

Limenvihreä kevätpäivä Lauttasaaressa

Bonuskysymys: Jos olisit auto etkä pääsisi katsastuksesta läpi, mikä olisi todennäköinen hylkäämisen syy?

Vikalista olisi varmasti erittäin pitkä. Vakavaa vikaa pallonivelissä, joka haittaa ohjausta ja pahimmillaan voi estää auton liikkumisen. Starttimoottori toimii epäluotettavasti, akku tyhjenee jatkuvasti, jopa kesken ajon. Vaihteisto nykii. Ruostetta siellä sun täällä ja myös kantavissa rakenteissa. Katsastusmies varmaan olisi sitä mieltä, että minussa on niin paljon B-luokan osia ja vikoja, että leiman saaminen tulee todella kalliiksi.

Edited: Blogger on lopettanut postauksieni näyttämisen kokonaan Lukulistalla. Olen neuvoton. Onko muilla sama ongelma?

Pullatesti: Cafe Korvari sekä upeat magnoliankukat

Minulla oli yhtenä aamuna lääkäriaika Meilahdessa. Otti koville ehtiä ajoissa paikalle enkä ehtinyt juomaan aamukahviakaan. Ilmoittautumisautomaatti sanoi tylysti, että sinulla ei ole voimassa olevia ajanvarauksia. Aloin kaivelemaan kännykkääni ja silloin satuin huomaamaan, että olin saanut tekstiviestin. Aikani oli peruutettu kaksi tuntia aikaisemmin. Aamukiireessäni en ollut huomannut viestiä. Melkein meinasi mennä kuppi taas nurin. Istuin hetkeksi aulaan miettimään tilannetta ja tajusin, että nyt minulla on kalenterissa tyhjä kolo ja siitä osa kannattaa käyttää johonkin kivaan. Vaikka pullaan :) Mietin, että menen yhteen suosikkipaikoistani pullakahveille. Sitten muistin, että olin lukenut Hesarista kahvila-arvion, jossa ylistettiin lähistöllä sijaitsevan minulle tuntemattoman kahvilan korvapuusteja. Pikainen googlaus ja olin löytänyt perustiedot Cafe Korvarista.

Cafe Korvari on Hesarin mukaan aamuvirkkujen paikka, koska siellä tarjoillaan yksi kaupungin aikaisimmista aamiaisista. Korvari on myös töölöläisten kanta-asiakkaiden paikka, mutta pullan tuoksu houkuttelee kuulemma ohikulkijoita pistäytymään sisään. Omistaja Juha Holm on pyörittänyt kahvilaa vuodesta 1990. Paikassa sijaitsi jo aiemminkin kahvila.

Sisustukselle ei ole tehty mitään. Se on täynnä 80-luvun estetiikkaa. Kahvilassa on kuvattu kohtauksia Hormonit! tv-sarjaan sekä Kuolleet lehdet elokuvaan. Kuten tuon ajan paikkoihin kuuluu, niin luettavissa on päivän iltapäivälehdet sekä Hesari. Ilahduin kovasti paperisesta iltapäivälehdestä. Minua nauratti se, kuinka ihanan vanhanaikaiselta tuntui lukea paperilehteä ja istua 80-luvulla sisustetussa kahvilassa. Oikea aikahyppy! Ainoa mistä kiitin nykyhetkeä on kiristynyt tupakkalainsäädäntö. Mieleeni tuli 80-luvun kahvila Tikkurilassa, jossa ilma oli sinisenä savusta ja hiukset piti pestä kotona kahvilavierailun jälkeen.

Cafe Korvari, Stenbäckinkatu 12

Olin paikalla hieman klo 9 jälkeen ja yllätyksekseni korvapuustit olivat hetkellisesti loppu. Niitä tulisi lisää saataville noin vartin päästä. Päätin odotella, juoda kahvin ja syödä karjalanpiirakan. Karjalanpiirakka oli Fazerin, päällä oli mukavan runsassuolaista munavoita. Kahvipannussa oli pohjat jäljellä ja minä inhoan sitä viimeistä kupillista, joka on yleensä kärsinyt seisottamisesta. Vatsani erittäin huonoina vuosina, nenäni kehittyi siihen, että pystyn haistamaan kahvista, että kestääkö vatsani sitä. Tämä on ihan tosi juttu. Pannu vaihtui uuteen pyytämättä ja kahvi oli hyvää.

Kahvilassa oli japanilaisia asiakkaita useampi odottelemassa pullaa ja ihmettelemässä kaurismäkeläistä tunnelmaa. Viereisen pöydän naisia hämmensin juttelemalla heille muutaman fraasin japaniksi.

Entäs sitten se kehuttu pulla? Korvapuusti on mukavan kuohkea ja hyvänkokoinen ja on ehdottomasti kehut ansainnut. Korvarilla on oikein hyvä korvapuusti. Kun nyt olen pullakriitikoksi alkanut niin totean, että Korvarin korvapuusti ei kuitenkaan ole täydellinen. Mielestäni kanelia oli saanut olla hieman enemmän. Sinänsä tämä on paljon pienempi puute kuin se, että nykyisin monesti korvapuustit ovat aivan liian kanelisia. Sokeria olisi voinut olla hieman vähemmän. Hinta-laatusuhde on kova!

Jos haluaa aikahyppäyksen 80-luvun kahvilasisustukseen, niin kannattaa nauttia pulla paikan päällä. Minä taidan nykyisin usein odottaa kahvilakäynniltä myös esteettistä tai eksoottista elämystä, niin voi olla seuraavan mahdollisuuden tullen otan korvapuustit vaan mukaan Korvarista. Minulle on osoitettu uusi aika Meilahdesta vielä toukokuulle ja yritän saada silloin hankittua korvapuustit kotiin mukaan. 

Kahvilan korvapuustien menekki on Hesarin jutun perusteella niin kova, että iltapäivästä pullat saattavat olla loppuneet. 

Sitten seuraavaksi kukkabongauksen kuvasaldoa. Kävimme Hra Kepposen kanssa yhtenä iltana pikaisesti piipahtamassa Torkkelinmäellä katsomassa magnolioita. Elämys alkoi jo heti autosta ulos astuessa, koska se huumaavan ihana tuoksu iski samantien sieraimiini. Ihan vaan senkin takia kannattaa mennä paikalle. Kukkien lisäksi bongasin ystäväni Marjon magnoloitten luona.

Aurinko paistoi vielä korkeitten talojen takaa jonkin verran, mikä sai ison valon ja varjon kontrastin aikaa, mikä vaikeutti kuvaamista.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset pullatestauspostaukset uusimmasta vanhimpaan
Pikku Kepponen: Pullatesti: Upea Vuosaaren Kartano tuo tuulahduksen Ranskaa
Pikku Kepponen: Pullatesti: Kahvila Kampela on Itä-Helsingin merellinen kestosuosikki
Pikku Kepponen: Pullatesti: ällistyttävien makujen Boa & Bim kahvila

Kirsikankukkabongausta ja äitienpäivän syömingit

En olisi nuorempana arvannut, että keski-ikäisenä tärkeitä asioita ovat jäällä kävely, avannossa käyminen ja kukkabongaus. Olisin varmaan ajatellut, että hirvittävän tylsää elämää. Mutta tämähän on suorastaan jännittävää. Voi jännittää, että osuuko sopivaan aikaan katsomaan kukkia ja jos on parhaimpaan sesonkiin, niin saako auton parkkiin ja onko paikalla suorastaan tungos :)¨

Tänä vuonna kirsikanpuut puhkesivat kukkaan tyyliin yhdessä yössä. Sattumalta huomasin asioilla käydessäni, että kirsikkapuut olivat alkaneet kukkimaan. Seuraavana päivänä olin antamassa keskimmäiselle ajotuntia ja päätimme poiketa ex-tempore Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Saimme auton helppoon parkkiin. Se oli helpotus, koska en ole vielä opettanut pojalle taskuparkkeerausta. Puisto oli jo komeassa kukassa ja melkein tyhjä. On se vaan niin upea paikka! Silloin kun Roihuvuoren hanami oli pieni juhla, kävimme siellä koko perhe. Vaikka hanamijuhliin en ole viimevuosina mennyt, on Roihuvuori jokakeväisellä vierailulistallani. 

Puolitoista vuotta sitten kirsikkapuiston puita leikattiin väärin ja oli pelkona, että isoimpiin puihin ei tule enää kukkia lainkaan. Niiden kukkamäärä on vähentynyt, mutta komeita ne ovat edelleen. Onneksi kaikki puita ei ehditty leikkaamaan.

Tämä puu on leikkaamaton

Tästä osasta puut ehdittiin leikata väärin, ne ovat kyllä myös selvästi edellisen kuvan puuta korkeampia, mutta kukkien määrä oli ennen leikkausta isompi

Koska meillä oli niin onnistunut kukkabongaus, päätin viedä vaarinkin ihailemaan kirsikankukkia. Googlasin, että löytyisikö Itä-Vantaalta hyvää kirsikankukkapaikkaa. Vuosi sitten oli paikallislehti mainostanut, että Tikkurilan kirjaston puistossa on upeat kirsikankukat ja ihana tunnelma. Sinne sitten! Lisäsin Vaarin retkeen jännittävän lisän, siihen kuului matkustus ajo-oppilaan kyydissä.

Tikkurilan kirjaston puisto ei todellakaan lunastanut lupauksiaan! Itä-Vantaa on pelkkää rakennustyömaata. Siihen on kaksi syytä: rakenteilla oleva raitiotielinjasto ja Tikkurilassa lisäksi myös rakennusbuumin häntäpää. Kirjastopuistoa ei ollut enää. Paikka oli yksi suuri ja ruma työmää. Mikä pettymys!

Että tälläinen puisto tällä kertaa :(

Kirsikkapuita oli jäljellä viisi ja ne kyllä kukkivat kauniisti

Koska puisto oli pettymys, päätin että teemme pienen autolenkin Vantaan Hiekkaharjussa. Netin mukaan Hiekkaharjussa asukkailla on pihoillaan todella hienoja kirsikkapuita. Bongasimme muutamia aivan valtavan kokoisia ja niin upeasti kukkivia kirsikkapuita. Tämä oli hyvä lisäys hieman epäonniseen retkeemme.

Olen ehtinyt bongaamaan myös magnoliat. Ehkä palaan vielä siihenkin kuvien kera. Seuraavaksi haluan kirjoittaa äitienpäivän vietostamme. Ruuasta kiinnostuneessa perheessä tietenkin äitienpäivänä syödään. Koska ravintoloissa on isoina juhlapäivinä yleensä hinnat korkeimmillaan, laatu heikoimmillaan ja tungosta, niin yleensä syömme kotona. Niin teimme tänäkin vuonna.

Opin vuosia sitten reseptin onnistuneeseen äitienpäivän viettoon.
Se on aika simppeli:
1) Muistuta perhettäsi ajoissa äitienpäivästä
2) Kerro mitä haluaisit saada ja kuulostele kuka lahjan antaja innostuisi mistäkin
3) Lopuksi kerää sitoumukset.
4) Jos nuoriso tekee ruokaa, niin hanki raaka-aineet valmiiksi.

Hra Kepposelta sain kukkia ja illallisen 

Esikoiselle esitin toiveen, että saisin aamiaiseksi uppomunia. Hän katseli parit videot ja sanoi, että todennäköisesti onnistuu. Esitin pienen toiveen, että voisinko saada ne peräti eggs Benedict annoksena eli mukana olisi pekonia (tai lohta) ja Hollandaisekastiketta.

Tässä esikoisen ensimmäinen uppomuna. Pojan mielestä edelleenkään hänen tulevaisuutensa ei ole ruuan parissa.

Avaustesti: täydellinen kypsyys

Keskimmäiseltä sain lahjaksi yhtä lempisuklaistani. Sain myös ison suklaa-cookien, joka oli tarkoitettu aamiaisen päätteeksi sen toisen kahvikupilliseni kanssa. Ai, että maistui!

Äitikarhu kahvimukin sain kaksi vuotta sitten keskimmäiseltä äitienpäivälahjaksi

Hra Kepponen laittoi illalliseksi yhtä perheemme suosikkiruuista eli pork bowlia. Resepti löytyy blogistani Pikku Kepponen: Yksi parhaimmista resepteistämme: pork bowl. 

Kuopus aloitti omat valmistelunsa jo lauantai-iltana. Silloin hän leipoi Brita-kakun pohjan. Brita on siinä mielesä näppärä, että sen voi täyttää juuri ennen tarjoilua, joten se ei vaadi jääkaappitilaa. Meillä tuollainen pieni Brita katoaa hetkessä, joten tarjoilun jälkeenkään ei tarvita jääkaappitilaa. Yksi pala kakkua jäi, koska vaadin :)

Valmis Britapohja

Väliin purkki kermaa, palasteltuja tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita

En halunnut peittää marengin rapeutta, siksi päällä ei ole kermavaahtoa lainkaan. Minusta tämä toimii näin tosi hyvin, mutta nämä ovat makuasioita. Osan mielestä kermavaahto pitää olla päälläkin

Muistelen haikeana ja liikuttuneena poikien lapsuusvuosien äitienpäiviä. Päiväkodin äitienpäiväaamiaiset olivat ihan huiput! Samoin ne liikuttavat itse askarrellut kortit ja lahjat. Aivan yhtä varmasti tulevaisuudessa muistelen haikeana ja liikuttuneenä näitä nuorten aikuisten kanssa vietettyjä syömäjuhlia.

Välillä on käynyt niin, että äitienpäivä on mennyt hieman pannukakuksi. Verenpaine on voinut siinä hetkessä olla vähän korkealla, mutta sellaista sattuu. Yhteen päivään ei kannata ladata hirveän paljoa odotuksia ja liikaa toiveita. Keep it simple. Eikä aina voi onnistua.

Muutaman kerran olen ollut reissussa äitienpäivänä. Ne ovat olleet mokia. En ole merkinnyt sähköiseen kalenteriini äitienpäivää ja kappas siinä onkin ollut vapaa kolo pienelle reissulle ja sitten vasta myöhemmin olen tajunnut miksi. Meillä synttäreitä ja muitakin juhlapäiviä voidaan viettää myös "vääränä päivänä". Aina olen jonkun muistamisen saanut, vaikka olisinkin ollut poissa kotoa. En usko, että nuoriso on kärsinyt poissaolostani, koska Hra Kepponen on pehmentänyt iskun tilaamalla kotiin pizzaa äitienpäivän kunniaksi. Lapsuudessa ainakin murheet tai pienet vastoinkäymisen unohtuivat pizzalla.

Alla muutama vanha äitienpäiväpostaus vuosien varrelta

Pikku Kepponen: Malttamattomat

Tässä postauksessa vuodelta 2012 pikkupalleroiseni herättävät minut työmatkan jälkeen aamulla aikaisin avaamaan lahjat päivän etukäteen.

Pikku Kepponen: Äitienpäivä Keppostyyliin
Vuonna 2013 on ollut aikamoinen härdelli äitienpäivä. Virheenä oli se, että yritin saada yhdistettyä hyödyllistä hommaa äitienpäivään. Tuloksena oli koti kaaoksessa ja kukkakaupassa itsensä niin hyvin kastellut poika, että auto piti vuorata muovilla.

Pikku Kepponen: Äitiydestä ja äitienpäivästä

Vuonna 2017 olen saanut ensimmäistä kertaa poikien askartelemat lahjat ja kortit vasta äitienpäivänä. Pienempänä lahjat piti antaa heti, kun ne koulusta/päiväkodista tuotiin kotiin. Tässä postauksessa olen tuskaillut, miten jakaa aikaani poikien ja omien tarpeitteni välillä sekä kasvatustyön haastavuutta.

Pikku Kepponen: Äitienpäivähaikeus
2018 on ollut haikea äitienpäivä, koska molemmat isoäidit olivat tuolloin päätyneet hoivakotiin. Vuonna 2019 anoppi kuoli ennen äitienpäivää ja oma äitini noin 3kk anopin jälkeen. Vuonna 2020 äitienpäivänä kärvistelimme korona-sulun keskellä.

Pikku Kepponen: Reissuterveisiä Sveitsistä
Äitienpäivänä olin sukuloimassa Sveitsissä vuonna 2019. Äitini alzheimer oli siinä pisteessä, että hänen kanssaan äitienpäivää saattoi viettää milloin vaan. Marjat ja kakku maistuivat aina. Sveitsissä perheen äiti sai useamman tunnin vapaata. Pakkasimme perheen isän, joka on Hra Kepposen serkku, kanssa vauvan autoon ja ajoimme pienelle turistikierrokselle. Söimme lounaan ja äitienpäivän kunniaksi pöydät oli koristeltu ruusunterälehdillä. Ehkä oudoin äitienpäivän lounaskokemus on istua ravintolassa "lainamiehen ja -lapsen" kanssa. Etenkin kun tarjoilija kävi kehumassa suloista poikaani :D siis sitä "lainapoikaa". 

Mukavaa alkanutta viikkoa!