Sukukokous ja muita kesän kohtaamisia

Koska ollaan jo syyskuussa, niin on korkea aika paketoida loppuja kesän kivoja juttuja postaukseksi. Aloitan sukukokouksella, johon kuului retki.

Hra Kepposen isoisä oli aikoinaan mukana perustamassa sukuseuraa. Siihen kuuluu samasta kantaisästä lähtöisin olevien kolmen suvun jäseniä. Tänä päivänä jäseniä on noin 150. Sukuseura järjestää joka toinen vuosi hieman isomman retken ja sen yhteydessä sukukokouksen ja joka toinen vuosi pienemmän retken. Olemme vuosien aikana osallistuneet useaan sukuseuran retkeen sekä myös hienoihin iltapukujuhliin, jotka järjestetään kerran 10 vuoteen. Kaksi vuotta sitten retkelle osallistui keskimmäinen poikamme, joka tykkäsi retkestä todella paljon. Itse sairastuin ja en päässyt mukaan tuolle retkelle lainkaan. Keskimmäinen on kehunut retkeä vuolaasti pitkään. Kun tänä kesänä kyselimme halukkaita osallistujia, kaikki pojat ilmoittautuivat mukaan. Koska nuo retket ovat keskimmäisen mielestä niin hienoja, niin tiedustelimme mahdollisuutta ottaa mukaan hänen tyttöystävänsäkin. Niinpä meitä oli koko meidän perhe, Hra Kepposen isä ja keskimmäisen tyttöystävä. Retkellä oli myös Hra Kepposen täti ja kaksi serkkua. 

Sukuseuraan kuuluu kaksi entistä museonjohtajaa. Ohjelmassa on aina johonkin historialliseen kohteeseen, museoon tai näyttelyyn tutustuminen, ruokailu ja vähintään pullakahvit. Museoihmisten ja muutaman muun hyvin verkostoituneen toimijan vuoksi on mahdollistä välillä päästä yleisöltä suljettuihin kohteisiin. Tänä vuonna oli luvassa juurikin tälläinen kohde, joka on Suur-Sarvilahden linnakartano. 

Suur-Sarvilahden kartano on barokkivaikutteinen kartanolinna entisen Pernajan kunnan alueella Loviisassa. Amiraali Lorentz Creutz aloitti sen kolmikerroksisen päärakennuksen rakentamisen vuonna 1672, ja se valmistui vuonna 1683. Creutz oli vauras ja noussut korkealle tasolle Ruotsissa, todennäköisesti hän oli tuohon aikaan varakkain Suomessa asuva henkilö. Hän tarvitsi arvolleen sopivan kodin. Creutzin suvun jälkeen kartanon omistajuus siirtyi von Bornin suvulle. Alix ja Ernst von Born olivat viimeiset kartanon omistaneet yksityishenkilöt. Heillä ei ollut lapsia ja he testamenttasivat kartanon maineen Svenska Litteratursällskapet in Finlandille. He halusivat, että kokonaisuus säilytetään kotina ja sinne valitaan asumaan Ernst von Bornin isän suora jälkeläinen. Muutama vuosi sitten edelliset iäkkäät asukkaat luopuivat asumisoikeudestaan ja kartanoon valittiin Oliver Michelsson perheineen.

Oliver vaimonsa Kristiinan kanssa avasi sukuseuran retkeläisille ovensa linnaan. Jännittävää!

Päärakennus edustaa hollantilaista klassismia

Kokonaisuuteen kuuluu kaksi identtistä keltaista sivurakennusta

Kartanolinnan nykyiset asukkaat
Oven päällä on tärkeitä lukuja. Tila on perustettu 1618, linnakartano valmistunut 1683
Vuonna 1880 tulipalo tuhosi kolmannen kerroksen ja korjaukseen meni yli kolme vuotta.

Koska kyseessä on yksityiskoti, joudun rajoittamaan kuvat vastaavanlaisiin, joita julkisuuteen kartanolinnasta on jaettu jo aikaisemmin. Uusimmat omistajat ovat avanneet kotinsa ovet Hesarille (linkki maksumuurin takana) Michelssonin perhe valittiin asumaan Loviisan Suur-Sarvilahden kartanoon | HS.fi ja edelliset asukkaat Iltalehdelle Suur-Sarvilahden kartano – tältä siellä näyttää.

Linnan portaikko on kierrätetty jostain balttialaisesta linnasta. Barokkisuuntaus tuli vahviten esiin linnan aulassa sekä kolmannen kerroksen juhlasalin kalustuksessa. Aulassa oli muhkea takka. Paloturvallisuussyistä tulisijoja ei saa enää käyttää.

Upea kalusto ja maalaus

Kirjastoon oli uusien asukkaiden myötä tullut televisio. Kirjastossa on huikea kokoelma vanhoja kirjoja.

Kolmannen kerroksen juhlasali johon melkein 50 retkeläistä mahtui noin vain

Kartanolinnan takapihalla oli samana päivä puistokonsertti. Pääsimme hetkeksi kuulemaan kuoron harjoittelua. Puistokonsertit on tapa päästä näkemään kartano ulkoapäin pihoineen.

Toinen retken kohokohta oli kakkukahvit Loviisan Kappelissa. Loviisan Kappeli on kahvila, joka toimii hienosti restauroidussa 1800-luvun kylpylän ravintolarakennuksessa. Olen käynyt Kappelissa kerran ennenkin sekä suunnitellut vierailevani siellä pidettävissä skonssibrunssissa. Loviisan Kappelin kakkupalat olivat erinomaisia!

Ihania asetelmia kahvilassa

Tämä se vasta hieno näky olikin, sukuseuran kakkukahvit

***

Toinen kesäinen ihana muisto on vierailu keskimmäisen tyttöystävän kotona. Hänenkin perheessään on puhelias ja seurallinen äiti. Meillä olisi juttua riittänyt ihan loputtomiin. Mukavaa oli tutustua tyttöystävän perheeseen.

Tulkaa pistäytymään kahville ja sitten pöydässä on ateria :)

Tyttöystävä oli koonnut vähän tiramisutyyliset jälkkärit laseihin valmiiksi. Nam!

Tyttöystävän kotona oli todella siistiä ja viihtyisää. Aloin potemaan siisteyskateutta. Meillä on aina koti enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki siihen vaikuttaa meidän ahtaammat asuinneliöt ja suurimmalla osalla perheestä on sotkuinen tyyli elää ja olla. Siisteyskateuden lisäksi iski tietenkin koirakateus.

Hän oli niin kiltti, rauhallinen ja ihana. Tarkoitan koiraa. Poikakin (kuvassahan on meidän keskimmäinen) on ihana, mutta ei niin rauhallinen.

Koiran IG-sivuilta selvisi, ettäkiltteys ei koske mutakylpyjä. Heti seuraavana päivänä oli koira ottanut mutakylvyn :D Hetken taas mietin, että olisinko sittenkään sopiva koiran omistajaksi. Poikien kurapeikko vaiheen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että en jaksa kuratouhuja lainkaan.

***

Ystäväni Katin kanssa tapasimme kesän aikana kahdesti. Ensin kahvittelimme Cafe Birgitassa ja loppukesästä kävimme Riihimäen kesäteatterissa katsomassa Kuumia Aaltoja. Se oli karaokemusikaali, jonka pääosissa oli Anu Sinisalo ja Maarit Poussa. He tutustuvat Karaoke-baarissa, ystävystyvät ja jakavat elämänsä suruja ja iloja illan aikana toisiaan tukien. Kuumia Aaltoja oli hyvänmielen näytelmä naisten elämästä ja ystävyydestä. Yleisö sai laulaa mukana ja sitä varten oli "lauluvihkot".

Cafe Birgitassa

Kuumia aaltoja

***

Ystäväni Pinkki ryhmästämme Säkenöivät keksiäkäiset viestitteli yhtenä päivänä, että lähde kahville. Sanoin, että voin lähteäkin, mutta tekisi mieli suositella, että tule meille kahville. Meillähän ruualla juhlitaan, mutta sitä syödään myös suruun. Vaarin kuoleman jälkeen esikoinen ryhtyi tiramisun tekoon ja kerroin Pinkille, että nyt olisi vielä tarjolla yhtä Helsingin parhaista tiramisuista. Niinpä sain Pinkin meille kahvittelemaan. 

***

Paljon on kesää mahtunut iloakin <3 surun ja hautajaisten lisäksi.

Mukavaa viikonloppua! 

Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit

Aloimme järjestelemään Zimbabwen majoituksia noin 6kk ennen matkaa. Hämmästyksemme oli aikamoinen, meille suositeltu hotelli oli jo niin täynnä, että saimme vain yhden yön sinne. Olimme jo aiemmin päättäneet, että yhden yön majoitumme Viktorian aikaisessa siirtomaavalllan ajan hienossa pytingissä. Hinta oli niin korkea, että siksi vain yksi yö. Lopuksi kahdeksi yöksi valitsimme edullisemman paikan, etenkin kun olimme yhden koko päivän retkellä poissa hotellista.

Ensimmäinen hotelliyömme oli siinä loppuunmyydyssä hotellissa. Hotelli sijaitsi syrjemmässä Victoria Fallsin kylästä luonnon keskellä ja sen vetonaulana oli mahdollisuus katsella eläimiä juomapaikalla hotellin baarista tai oman huoneen terassilta. Joka päivä klo 13 hotellin edustalla ruokittiin korppikotkia ja paikalla oli myös koululaisluokka katsomassa ruokintaa.

Hotellin uima-allas. Kävin toki uimassa, vaikka vesi oli kylmää

Hotellihuone (hotelli oli Victoria Falls Safari Lodge)

Korppikotkia taivaalla

Tätituristit ovat asemoituneet baariin kiikaroimaan

Kiikaroinnin kohteena oli juomapaikka

Yhdistimme luontobongaukseen vähän auringossa loikoilua ja drinkit

Värit luonnossa muuttuvat syvemmiksi kun auringonlasku lähestyy

Miten upea luonto onkaan!

Illallisen jälkeen istuimme hotellihuoneemme parvekkeella ja kiikaroimme juomapaikalle tulleita norsuja. Juomapaikalla oli sen verran valoa, että ne erottuivat. Hotellin valoissa erotimme myös parvekkeemme alapuolella ruokailevat ruohonsyöjät.

Seuraavaksi majoituimme siihen kalliiseen siirtomaavallan aikaiseen hotelliin. Olimme sitä varten suunnitelleet löysemmän aikataulun. Hotelli oli hieno ja sen sijainti oli hyvä. Kävimme illalla kävelemässä kylillä ja tekemässä hieman matkamuisto-ostoksia. Minä en yleensä osta matkamuistoja, mutta esikoinen oli erikseen toivonut niitä, joten yritin täyttää toiveen. 

Kyllä on kelvannut siirtomaaherrojen ja -rouvien istua täällä

Hotellin The Livingstone dining hall on koko Afrikan top-3 hiennoimpien ravintolasalejen listalla. Ymmärtääkseni se on avoinna vain tilauksesta. 

Huoneet olivat todella isot ja tyylikkäät, oli walk-in closet ja iso kylppäri

Uima-allasalue oli ihana ja hullut suomalaiset saivat olla siellä ihan keskenään :) Tarjoilijat olivat fleecetakit päällä alueella kytiksellä, jos tarvitsisimme palvelua.

Aamiainen oli loistava! 

Hotellin terassiravintolassa syömämme ateria oli ihan ok. Kuvassa falafelit

Eläimiä pääsimme katselemaan The Victoria Falls hotellissakin. Pihalle tuli kokonainen lauma pahkasikoja.

Hotellin näkymiä Viktorian putouksille oli mainostettu paljon. Hotellista ei näy itse putouksia lainkaan. Kaukaisuudessa näkyy putouksista nouseva sumupatsas.

Matkamuistoshoppailu oli aika kiihkeä kokemus. En tiedä olisinko jaksanut sitä sitäkään vähää ellei paikalla olisi ollut bussilastillinen koululaisia. Laulu raikui bussista ja lapset olivat niin iloisia ja uteliaita meistä. Kovin montaa muuta turistia ei siellä markkinapaikalla ollut kanssamme samaan aikaan. Kerrottakoon tässä sellainen kuriositeetti, että matkamuisto-ostosten jälkeen päädyin ostamaan Jonnalta yhden matkamuiston. Vasta muutaman hutiostoksen jälkeen minulle alkoi selviämään, että mitä esikoinen haluaisi.

Jonnan matkamuisto päätyi sitten meidän esikoiselle. Minustakin tuo on hieno.

Paikalle tuli bussilastillinen koululaisia. Kävelimme kylillä pimeässä eikä ollut mitään ongelmia.

Kolmas ja edullisin majapaikkamme erottautui erittäin ystävällisellä palvelulla. Se oli myös mukavan rento ja jotenkin kotoisa.

Huoneemme Shongwe Lookout hotellissa

Tämä uima-allas jäi kokeilematta

Shongwen ravintola ja aula, josta sai läpivuorokauden vettä ja päiväsaikaan kahvia maksutta

Yhdellä lounaalla mietimme, että mitä tekisimme illalla ja varasimme haaveilmani veneretken Sambesi-joelle. Saatavilla oli enää paikkoja dinner cruiselle. Jokiristeily sekä Zimbabwen että Sambian jokialueella oli hieno kokemus. Näimme virtahepoja, rannalla pötköttäviä krokotiilejä ja paljon lintuja. Auringonlasku oli tyrmäävän upea ja ruokakin oli erinomaista.

Tyytyväisiä retkeläisiä

Pääruoka valittiin heti jokiretken aluksi ja kysyimme tarjoilijalta suositusta ja hän sanoi, että ottaa strutsia. Annos oli niin herkullinen! 

Taivas alkaa punertamaan ja horisontissa näkyy putouksen aiheuttamat sumupilvet

Virtahepoja

Tämä oli huikea hetki, kun saimme tuijotella virtahevon kitaan

Seuraavaksi matkamme jatkui päivän safariretkellä Botswanan Choben kansallispuiston Riverfront alueelle.