3. lokakuuta 2022

Viikon parhaat palat

Maanataina olimme vielä Portugalissa, mutta jätetään se nyt näistä parhaista paloista pois ja keskitytään arkisen elämän parhaimpiin paloihin.

Tiistaina oli kerrassaan upea sää ja lähdimme Hra Kepposen kanssa katselemaan ruskaa. Sattumalta löysin paikan, jossa mustikanvarvut hohtivat auringossa punaisena. Se oli niin kaunis näky! Olen pitkään himoinnut pääseväni Lappiin ihailemaan, kun siellä varvut hohtavat punaisena. Se haave odottaa edelleen toteutumistaan. Onneksi pääsin sentään ihailemaan Helsingin komeaa maaruskaa.


Tiistaina, kun tulimme reissusta kotiin, huomasimme heti ensimmäiseksi, että kotona oli ihanan siistiä. Esikoisemme oli huolehtinut siitä, että tiskejä ei ollut päässyt kertymään. Mahtavaa!

Kuopuksen piirakoiden leipomisinto jatkuu edelleen. Nam! Tällä kertaa teimme yhdessä mustikkapiirakan. Tämä taitaa olla piirakka nro neljä.

Mustikkapiirakka odottaa muroseosta ja paistamista

Lauantaina tapasimme ukkia eli appeani ja teimme yhdessä mökillä raivausurakkaa. Raivausurakat ovat minulle aikamoista pakkopullaa, mutta kyllä urakan jälkeen on aina hyvä fiilis! Peräkärry täyttyi oletettua nopeammin ja meille jäi mukavasti aikaa seurusteluun ja hienosta syyspäivästä nauttimiseen.

Sitä vaan mietin, että jos kerran vuodessa ajaa peräkärryllisen tavaraa jäteasemalle, niin loppuuko peräkärrykeikat joskus?
 
Meillä oli nuoriso mukana mökillä, koska tarkoituksena oli nostaa laituri talviteloille. Sepäs ei aivan onnistunutkaan. Vesi on niin alhaalla, että uimaportaat ottivat pohjaan kiinni. En muista tälläistä tapahtuneen ikinä aikaisemmin.


 
Sunnuntai oli varsinainen sukulaispäivä. Hra Kepposen serkku tuli Sveitsistä perheensä kanssa Suomeen ja tapasimme heitä. Heidän perheensä kasvoi kesällä suloisella pikkuprinsessalla. Minä olin jo aiemmin ehtinyt käydä Elenan kanssa lounaalla. Elenan kanssa meillä juttua riittää 15 vuoden ikäerosta ja erilaisesta kulttuuritaustasta huolimatta. Hänen sukunsa on niin sukurakas, että Elenan lääkäriveli on auttanut minua terveysongelmissani. Meidän ystävyytemme on lähentänyt meidän molempien perheitä sekä myös meidän suhdettamme nuorempaan serkkuun eli Elenan puolison pikkuveljeen. Meidän ystävyytemme sai alkunsa Elenan ja hänen puolisonsa häistä, joista voit lukea täältä https://pikkukepponen.blogspot.com/2016/09/pari-inspiroivaa-tarinaa.html. Keväällä 2019 vietin Elenan perheen luona Sveitsissä mahtavan viikon.

Treffit sovimme Angry Birds puistoon, jotta perheen leikki-ikäisellä olisi kivaa puuhaa
 
Minä pakkasin mukaan retkieväät

Leikkipuistosta jatkoimme matkaa vaarille eli minun isälleni kyläilemään. Toivon kovasti, että vältymme kulkutaudeilta ja uskallan käydä tapaamassa vaaria. Kovasti toivoin, että olisimme saaneet vaarin meille viikonlopun kotibilekarkottimeksi, kun olimme reissussa. Esikoinen oli lähtöviikolla flunssassa ja pienessä kuumeessa, enkä todellakaan uskaltanut pyytää vaaria meille. Reissu meni hyvin ja kotimme ei ollut paikallinen bilekeskus. Alustavasti puhuimme Hra Kepposen kanssa, että kaikki meni kotona niin hienosti, että ensi vuonna voisimme tehdä jonkun pikkureissun taas kahdestaan.

Viikon parhaat summeeraan: läheiset, auringonpaiste ja komea ruska.
 
Minulla energiatasot laskevat selvästi syksyn edetessä. Tiedostan, että pitää alkaa laskemaan kierroksia ja tekemisen määrää ja valmistautumaan jonkinlaiseen "kaamosköllöttelyyn" kotona. Kaamosköllöttelyssä suoriudutaan töistä ja välttämättömistä asioista ja lepuutellaan mahdollisimman paljon. Toivon kovasti hienoa lokakuuta, että edessä olisi vielä monta aurinkoista ja värikästä syyspäivää.

Kivaa alkanutta viikkoa!

30. syyskuuta 2022

Kesän paras ja kehnoin kirja

Minulla oli tarkoituksena lukea paljon kesällä ja etenkin kesälomalla. Sitten kesäohjelmaa alkoi tulvia ovista ja ikkunoista ja olin melkein pulassa sen kanssa. Lisäksi mahtavan lämmin järvivesi mahdollisti pitkät vesijuoksulenkit ja loputtoman uimisen. Päätin suosia vesiaktiviteettejä, koska ne tekevät hyvää polvilleni. Taas jäi siis lukeminen suunniteltua vähäisemmäksi.

Lukulistalleni osui erinomainen kirja ja Pulitzer palkinnon voittanut kirja, joka oli minusta yllättävän heikko.

Kesän paras kirja oli ehdottomasti Minna Rytisalon Rouva C. Tiesin jo etukäteen, että mitä todennäköisimmin tulen pitämään siitä ja siksi olin säästellyt sen lukemista ajankohtaan, jolloin saan lukea kirjaa keskeytyksettä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin joutua jättämään hyvä kirja ja palata sen lukemiseen vasta päivien päästä. No, okei. Tiedän muutaman vielä ärsyttävämmän jutun, mutta tämä keskeytyslukeminen on kuitenkin erittäin ärsyttävien asioiden joukossa.

Olen aina ihaillut Minna Canthia. Hänen ajatuksensa ja päämääränsä olivat hänen elinaikanaan moderneja ja suorastaan radikaaleja ja silti ne ovat vielä tänä päivänä erittäin relevantteja. Minna on ajanut naisten asemaa, koulutusta, oman talouden hallintaa, tuonut esille päihdeongelmien perhevaikutukset ja kritisoinut rankasti luokkayhteiskuntaa. Kaikki asioita, jotka vaativat huomiotamme ja työtä vielä tänäkin päivänä.

Kirjaa lukiessani piti aina välillä muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin fiktio eikä faktaa. Minä eläydyin ja uskoin aivan täysin kirjan kasvutarinan nuoresta opiskelijatytöstä suurperheenäidiksi ja palon vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olin Minnan puolesta niin onnellinen, että hänen aviomiehensä osoittautui lempeäksi, rakastavaksi, puolisoaan tukevaksi ja Minnalle elintilaa antavaksi.

Minulle tämä oli todellakin 5/5 teos.

 

Rouva C. pyörii jo parissakin eri teatterissa näytelmänä ja niin haluaisin mennä katsomaan sitä Lahteen. Harmillisesti viikonloppuni ovat todella täynnä, mutta jatkan kalenterini järjestelyä toiveikkaana.

Sitten siihen kesän kehnoimpaan kirjaan. Suurin toivein aloitin lukemaan Elisabeth Stroutin kirjaa Olive Kitteridge, olihan kirja saanut Pulitzer palkinnon vuonna 2009. Kirjasta on tehty myös kiitelty tv-sarja alunperin HBOlle.

Minua Oliven synkkä ja kulmikas hahmo ei puhutellut lainkaan. Kirja oli kokoelma minusta aika yhdentekeviä kohtaamisia. En päässyt kirjan maailmaan sisään lainkaan. Minulle kirja jäi joukoksi sekalaisia sepustuksia ja luettuani ihmettelin, että miten kirja on saanut Pulitzer-palkinnon. Luin kuitenkin kirjan toiveikkaana loppuun. Loppukaan ei kohottanut lukukokemusta. Viimeisellä sivulla totesin, että kappas tämä loppui tähän.

Minulle tämä palkittu teos oli 2-/5 kategoriaa. Sain kuitenkin luettua loppuun saakka.

Sitten vielä kesän mielenkiintoisin lukemani dekkari: se oli ehdottomasti Claire Mackintoshin Annoin sinun mennä. Kirjassa ei tutkita perinteistä murhamysteeriä eikä jahdata sarjamurhaajaa vaan tutkitaan liikenneonnettomuutta ja etsitään paikalta paennutta auton kuljettajaa. Äiti päästää hetkeksi lapsensa kädestä irti, tämä säntää tielle ja jostain kaahaa auto lapsen päälle. Juoni on taidokkaasti rakennettu ja se imaisi minut täysillä mukaan. Tämä kirja oli nopeasti hotkaistu ja luen varmasti lisää Mackintoshin kirjoja. Tämä oli dekkarikategoriassa 4,5/5.

 

Kesällä minun piti ehdottomasti ehtiä vihdoin lukemaan Delia Owensin Suon villi laulu. Se on kirja, jota haluan lukea mahdollisimman pitkään keskeytyksettä. Ei sitten tullut lomalla toista sopivaa putkea, ensimmäinen meni Rouva C. lukemiseen.


Oliko sinulla joku erinomainen lukukokemus kesällä? Olisi ihanaa, jos jakaisit sen kanssani.

 

26. syyskuuta 2022

Reissuterveisiä Lissabonista

Nyt meillä on harvinaista herkkua Hra Kepposen kanssa: olemme kahdestaan ulkomaan matkalla. Edellisestä kerrasta on ehtinyt kulua kauan, vuonna 2014 olimme kahdestaan Lontoossa. Toki kotoa poissaoloa olemme harjoitelleet parina viime vuotena olemalla välillä mökillä kahdestaan ja sen lisäksi olemme olleet ainakin 3 irrallista yötä hotellissa kahden.

Olemme viettäneet pitkää viikonloppua Lissabonissa. Vielä on yksi päivä aikaa ja sitten paluu arkeen. Olemme ottaneet rennosti eikä minulle tyypillisesti ahnehtien näkemistä ja kokemista.

Olemme katselleet nähtävyyksiä, käyneet fado-konsertissa, syöneet hyvin ja minä olen uinut hotellin katolla olevassa altaassa hyvin tyytyväisenä. Kyllähän tälläiseen lomailuun aikuisten kesken voisi hyvinkin tottua, mutta vielä muutama vuosia perhe lomia teinien kanssa. Kivaa meillä oli koko jengillä kesällä Italiassa. 

Belemin torni

Castello S. Jorgelta kuva

Kaupunkinäkymää linnalta

Vähän liian raskas hotelliaamiainen 😆

Lämmintä on ollut +25 ja aurinkoista. Sunnuntaina oli aikamoinen tuuli.

Kivaa uutta viikkoa! 


22. syyskuuta 2022

Porvoo is always a good idea

Blogien välityksella tutustuneitten Säkenöivien Keksiäkäisten kanssa vietimme mukavan ja leppoisan syyspäivän Porvoossa. Syksyn ensimmäiset sävyt olivat juuri pulpahteet esille ja aurinko paistoi niin lämpöisesti, että kahvilan terassilla pystyi istumaan hetken aikaa t-paitasillaan.  

Porvoonjoki ja ihanasti punastunut pihlaja




Söimme lounasta Zum Beispielissa. Listalla oli montakin houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kaiksi meistä päätyi loheen kantarellikastikkeella ja kaksi lemon sauce burgeriin. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Zumiin. Minulla on edelleen maistamatta monien kehumat Gabriel 1763 ravintolan pizzat. Ehkäpä sinne sitten seuraavalla Porvoon vierailulla.



Kiertelimme hieman kauppoja. Pakolliset pienet ostokset tuli tehtyä Brunbergin myymälästä, muuten olin aivan ikkunaostoslinjalla. Tällä kertaa ihastuttavimpana kauppana koin Galleria Rahlingin. Onneksi kotona ei ole yhtään säilytystilaa, joten edes pienille astiaostoksille ei ole tilaa.


Pitää olla varovaisesti :) Ettei nyt vaan kävisi mitään :D
 
Vähän rennompaa poseerausta :)

Paras poseeraaja on gallerian pitäjän ihana löytökoira Travis


Sitten vuorossa vanhan Porvoon kaunein sisäänkäynti. Niin upeat kukat!



Löysin Porvoosta vielä avoimen pihapiirin Cafe Fannyn takaa, johon en ole ikinä aikaisemmin kurkannutkaan. Viehätyin siitä välittömästi.
 
 

Miten suloisesti vinksallaan. Kuinka kaunista onkaan kulunut ja epätäydellinen!
 
Lisää ihania istutuksia ja Säteileviä Keksiäkäisiä 



Kakkukahvit kuuluvat olennaisesti Porvoossa käymiseen ja tarkenimme juoda ne ulkona terassilla. Ihanaa luksusta.

Keski-ikäiset ne jaksaa sädehtiä koko päivän. Tämä on minusta niin ihana kuva.

Oli ihana päivä Porvoossa. Mukana menossa oli:
https://arkitaivas.blogspot.com/
http://kinttupolut.blogspot.com/
https://sutkautuksia.blogspot.com/

Kaipasimme kovasti sairastapauksen vuoksi kotiin jäänyttä:
http://meneeohi.blogspot.com/

Päivästä saamallani nais- ja aurinkoenergialla jaksoin ponnistaa seuraavana aamuna maauimalaan vesijuoksemaan. Sinäkin päivänä ennustettu vesisade oli mennyt jonnekkin muualle ja sain melkein puolet ajasta nauttia valohoidosta. Ihanaa kun syyskuussakin on aurinko paistanut.