Vaari 89v ja Malminkartanon omenatarha

Meillä on vietetty onnellisesti lakkiaiset. Otti voimille ja koti on on sekaisin, mutta jääkaapissa kakkua useammaksi päiväksi ja pöytä notkuu kukista. Ennenkuin jaksan kirjoitella lakkiaisista palaan viime viikon toisiin juhliin, joista ehdin jo aiemmin aloittamaan postausta.

Vaari, eli isäni, täytti viime viikolla 89 vuotta. Olin suunnitellut kukkaistutuksia vaarin parvekkeelle ja koko perheen kakkukahveja juhlaohjelmaksi. Sitten vaarin kuulokojeeseen tuli jotain vikaa ja ainoa vapaa aika viime viikolle osui tietenkin vaarin synttäripäiväksi. Päätin, että käymme vaarin kanssa kahdestaan nauttimassa synttärikahvit, jossain kahvilassa kuulokojehuollon jälkeen.

Kuulokojeesta pitää sanoa, että se on kyllä herkästi vikaantuva laite, joka vaatii melkein päivittäistä putsausta. Minun on vaikea ymmärtää, että kuinka noinkin iäkkään ihmisen oletetaan hoitavan itse  kuulokoje ja eikö ole olemassa toimintavarmempia ja helpompi hoitoisia malleja. Hienomotoriikka ja näkö pitää olla hyvä, että pystyy tekemään mitään laitteelle. Itse putsailen sitä toistaiseksi onnistuneesti ilman silmälaseja, kaksitehoni eivät toimi siinä hommassa yhtään. Vaarin toisesta kuulokojeesta hajosi vuosi sitten korvakappale. Sitä ennen yksi kuulokoje on ollut pitkässä huollossa ja nyt molemmat korvakappaleet pitää uusia. Aina, kun laite lähtee huoltoon, niin siinä menee melkein se kuukausi. Nyt yritetään pärjätä kuukausi vanhoilla, kunnes tulee uudet. Niin paljon olen asioinut kuulokojefirman kanssa, että puhelinnumeroni on yhdistetty isäni tietoihin ja tervehtivät etunimeltä ja kyselevät, että kuinka isäni voi ja minkälaisia kuulo-ongelmia hänellä tällä kertaa on.

Kuulohomman jälkeen pääsimme sitten kahvittelemaan. Koska isä on ollut 46 vuotta vantaalainen, valitsimme kahvipaikaksi Fazerin vierailukeskuksen kahvilan Vantaalla. Siinä muisteltiin samalla menneitä käyntejä Fazerilla. Noina aikoina pääsi vielä käymään tehdashallissa ja katsomaan vierestä kuinka kone teki suklaata.

Paljon onnea 89-vuotiaalle!

Lautasella Menorca-kakkupala, joka maistui taivaallisen hyvältä

Toivottavasti pääsemme ensi vuonna juhlimaan 90v juhlia!

Kukkabongailuni on kasvanut tänä vuonna yhdellä uudella vierailulla bongauspaikalla. Viikko sitten kävimme Hra Kepposen kanssa Helsingin Malminkartanon omenatarhassa. Vierailun suunnitteluun meni useampi vuosi. Se oli ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Aion mennä sinne jonain keväänä uudestaan ja silloin otan mukaan eväät. Alueella on muutamia piknik-pöytiä.

Vierailumme aikaan kukinta oli parhaimmillaan. Omenapuita pellolla on satoja ja tämä kohde oli ihanan ruuhkaton. Omenatarhan alkuperäinen käyttötarkoitus oli yliopiston tutkimusprojekti. Omenantarhaan saa mennä puiden kukkiessa toukokuussa. Syksyisin kaupunki järjestää omatoimista omenanpomintaa omenatarhassa. 

Otin omenatarhassa pari onnistunutta videota, jotka näyttävät paikan viehättävyyden paremmin. Mutta ne ovat vielä kännykässä, joten täytyy palata niihin myöhemmin. Hurjaa, että juhannukseen on vajaa kolme viikkoa. 

Kivaa uutta viikkoa! 

Erinomainen ravintola Teller sekä kotikeittiön vitello tonnatto

Kun katselimme kalentereita Hra Kepposen kanssa selvisi, että olemme yhtenä viikonloppuna kahdestaan kotona. Antiikkisella nuorisoslangilla meillä oli siis KÄTY (=kämppä tyhjä). Pojilla käty houkuttelee kutsumaan kavereita pienempään tai suurempaan illanviettoon mahdollisesti virvokkeiden kera. Olisimme voineet tehdä saman, mutta meille suurempi houkutus on mennä kahdestaan syömään johonkin kivaan ravintolaan. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että saimme pöytävarauksen Telleriin.

Valitsimme molemmat Tellerin menun, Hra Kepponen pippuripihvillä ja minä kuhalla. Hra Kepponen otti viinipaketinkin.

Ensimmäisenä alkupala oli endiiviä, taatelia, hasselpähkinää ja fromage blanc-juustoa. Minä sain hasselpähkinän sijasta pinjansiemeniä. Olen tehnyt tee-se-itse siedätyshoitoa pähkinöillä, mutta saksanpähkinät ja hasselpähkinät saattavat vielä aiheuttaa oireita, etenkin allergiakautena. Tämä oli niin herkullinen annos! Ainakin pinjansiemen versiona.

Sieltä pilkistää jotain lisuketta endiiveille

Googlailin tätä annosta, että löytyiskö reseptiä sen tekemiseen kotikeittiössä. Löysin reseptin, joka menee varmaan aika lähelle alkuperäistä. Olen kopioinut sen tämän postauksen loppuun.

Seuraavana annoksena oli karhunlaukkarisottoa, vihrää parsaa & suolasitruunaa. Annoksen kirkkaan vihreä väri, joka tulee siis karhunlaukasta, oli huikea. Makukin oli erinomainen.

Minulla oli pääruuaksi kuhaa. Kastikkeessa oli mausteisuutta. Näin kertakokeiluna se toimi ihan mukavasti, mutta en ehkä toista kertaa innoistuisi tästä annoksesta, vaikka se oli toimiva kokonaisuus. Hra Kepposen pippuripihvi oli parempi annos.

Grillattua kuhaa, kuhabrandade, rapubisque & togarashiöljyä

Tellerin pippuripihvi, suippokaalia & pancettaa

Jälkiruokana oli erinomainen passionilla ja vaniljalla maustettu Crème Caramel

Hinnaltaan Teller on kallis. Hinnan vuoksi tämä saattaa jäädä ainoaksi käynniksi. Hra Kepposen mielestä ruoka oli parempaa kuin Basbasissa, jossa söimme koko perhe joulukuussa. Minä ehkä kuitenkin kallistun siihen, että Basbas oli parempi ruualtaan ja etenkin tunnelmaltaan.

***

Italialaisissa ravintoloissa tsekkaan aina, että onko listalla vitello tonnattoa. Se on yksi lempialkupaloistani. Suomessa sen toteutus ei aina osu nappiin, mutta Italiassa en ole ikinä saanut edes keskinkertaista vitello tonnattoa. Esikoisemme jakaa kiinnostukseni vitello tonnatto kohtaan ja päätti kokeilla, miten sen tekeminen onnistuu kotikeittiössä.

Reseptiksi esikoinen valitsi https://viinimaa.fi/reseptit/vitello-tonnato

Resepti poikkeaa monesta muusta reseptistä netissä siinä, että tähän versioon ei tule majoneesia. Useimmat reseptit, jotka ovat tarkoitettu noin 400-500g naudanpaistia, sisältävät 1-2dl majoneesia kastikkeessa. Minusta majoneesi kuuluu vitello tonnaton kastikkeeseen. Se pehmentää kastikkeen makuja sopivasti ja kyllähän kunnon majoneesi on herkullista melkein missä vaan. 

Majoneesittoman kastikkeen valintaa puolsi se, että Italiassa on kuulemma koulukunta, jonka mielestä se ei kuulu "aitoon ja oikeaan reseptiin".

Meillä ei taito ja välineistö riittänyt sellaisiin ihan ohuisiin naudanpaistiviipaleisiin, joten oli tyydyttävä vähän paksumpiin. Ensimmäiset vitello tonnatto annokset eivät yltäneet lähelle ravintolatasoa, mutta olivat maukkaat. Näitäkin on siis mahdollista valmistaa kotikeittiössä, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Oletko maistanut vitello tonnattoa? Tykkäätkö?

Sitten vielä lopuksi se mainitsemani Tellerin alkupalaresepti. Tämän löysin netistä ja se menee meillä ehdottomasti kokeiluun.

Lähteestä Bella Table - Podcast kopioitu resepti

Tein copy-catin Tellerin klassikkoannoksesta (hatarien makumuistikuvien perusteella). Endiiviä, vatkattua pehmeää vuohenjuustoa ja mascarponea, pannulla kevyesti lämmitettyä paahdettua hasselpähkinää ja taatelia ja appelsiini-ruohosipuli vinegretti. Hapokasta, kermaista, paahteista ja makeaa. Nam!

6:lle

4 isoa endiiviä

200g pehmeää vuohenjuustoa

100g mascarponea

1 dl paahdettuja kuorittuja hasselpähkinöitä

6 (medjool)taatelia

Vinegretti

1 luomuappelsiinin kuori + 1/2 mehu

1,5 rkl hienonnettua ruohosipulia

1 rkl hunajaa

2 rkl omenaviinietikkaa

0,5 dl extraneitsytoliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Valmista vinegrette. Lisää pannulle hasselpähkinät ja silputut taatelit ja lämmitä. Lisää muutama ruokalusikallinen vinegretteä.

Pese ja kuivaa endiivit. Vatkaa vuohenjuusto ja mascarpone tasaiseksi kreemiksi. Lusikoi lautaselle nokare, asettele endiivin lehdet sivuun, lusikoi hasselpähkinöitä ja taateleitä kreemin päälle ja vinegrettiä endiivin lehdille.

***

Arki on ollut aika kiireistä ja kuormittavaakin. Se johtuu töistä, mutta myös siitä että ensi lauantaina meillä juhlitaan tuoretta ylioppilasta. Tässä on siivoiltu kotia sekä myös pihaa juhlakuntoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Haastepostaus

Kukkapilli-blogin Satu oli aikaisemmin keväällä kehitellyt tälläisen haastepostauksen ja vihdoin vastaukseni on valmis.

1. Miten hemmottelet itseäsi?

Retki jonnekin mukavaan paikkaan, käynti kahvilassa tai ravintolassa. Hyvä ruoka on myös varsin yleinen hemmottelumuoto taloudessamme "Olipas raskas viikko, nyt kaipaan jotain hemmottelua! Pihviä ja punaviiniä pöytään siis! Tai suklaalevy" Hemmottelen itseäni sauna- ja avantokäynnillä, Netflix-maratonilla sohvalla jätskikulhon kanssa tai lukemalla jotain hyvää kirjaa. Koska rakastan matkustelua, niin pitää varmaan todeta, että myös matkat ovat useinmiten jonkinlaista hemmottelua itselleni sellaista täydellistä irtaantumista arjen velvollisuuksista. Perhematkat saattavat olla vähemmän hemmottelua, koska niissä monen ihmisen toiveita ja aikatauluja pitää sovitella yhteen. 

Osalle naisista hemmottelu tarkoittaa kasvohoitoa, uusia kauneudenhoitotuotteita, kynsien laittamista, shoppailua tai vastaavaa. Minulle nuo eivät ole hemmottelua. Välttelen shoppailua, kasvohoidot yleensä saavat ihoni ärtymään, enkä ole kiinnostunut kauneudenhoidosta juurikaan. Kampaaja kyllä käy hemmottelusta. 

Koko perheen hemmottelua itse tehdyllä raamenkeitolla ja kaupan sushilla

2. Mitä kivaa joku on sanonut tai tehnyt sinulle viime aikoina?

Mieheni laittoi minulle aamupuuron ja kahvin. Useampana aamuna <3

3. Millainen matkailija olet?

Olen kaikkiruokainen matkailuaddikti :) Tykkään kotimaan- ja ulkomaanmatkailusta, luontokohteista, historiallisista paikoista, snorklauskohteista, kaupungeista, merestä, vuoristoista ja laskettelukohteista. Voin koota matkani eksoottisiinkin kohteisiin itse tai sitten ostaa valmismatkan vaikka Välimerelle. Olen matkustanut perheeni kanssa, useiden ystävieni kanssa, mutta myös yksin. Jos rahavarat sallivat ja tilanne on sopiva, niin saatan valita kalliimman majoituksen, usein valitsen ihan sellaisen perustason. Vaatimattomat ilman omaa suihkua, vessaa ja ilmastointia/lämmitystä olevat majoitukset yleensä jätän väliin. 

Minä pakkaan kevyesti ja en yleensä ikinä vaivaudu purkamaan matkalaukkua kokonaan. Siksi minun on helppo vaihtaa majoitusta yhden reissun aikana useammankin kerran. 

Käyn matkoillakin todella harvoin yöelämässä, saatan käydä jossain kivassa maisemabaarissa drinkillä. Mutta voi olla, että en käy missään muualla kuin ruokaravintoloissa. Olen myös todella laiska shoppailija ja yleensä en osta matkoilta mitään paitsi jotain elintarvikkeita. 

4. Mikä kodissasi on parasta?

Olen asunut tässä kodissa kohta 24 vuotta. Koti kaipaisi kaikenlaista remonttia, mutta ei ole ollut voimavaroja eikä oikein rahaakaan niihin vielä. Tykkään tästä alueesta, täällä on vehreää ja rauhallista. Kadun toisella puolella kulkee merenrantaan vievä ulkoiluväylä. Lähellä on niin uimarantakin kuin talviuimapaikka. Eli parasta on tämä alue. Tykkään pihastani, vaikka en aina jaksaisikaan hoitaa sitä. Helsingissä on vaikea löytää isohkoja rivitaloja ja vaikka tämä onkin meille pieni, oli tämä varsinainen löytö aikoinaan. Tykkään myös taloyhtiöstäni. Täällä on ollut mukavaa, sujuvaa ja riidatonta asumista. 

Piha, joka usein on hoitoa vailla

5. Ketä haluaisit kiittää? 

Suurin kiitos kuuluu läheisilleni: perheelleni ja ystävilleni, isälleni. Lisäksi haluan kiittää hyvän työyhteisöni tyyppejä. Poikien lapsuusvuosien babysitteriä, ilman häntä olisimme uupuneet. Kivoja ja hyviä naapureita. Poikieni ystäviä, jotka ovat heille tärkeitä. Poikieni kummeja, jotka ovat myötäeläneet ja juhlineet kanssamme. Koulun musiikinopettajia, joiden opetuksessa kuopus on oppinut soittamaan. Kiitos ilman muuta kuuluu myös blogiyhteisölle.

6. Mikä naurattaa? 

Tilannekomiikka, dad jokes ehdottomasti, arjen kommellukset. Nuorisollamme on välillä erittäin hyvät jutut. Minua ei haittaa, vaikka välillä naurun syynä olen minä. Yllättävän usein meillä nauretaan. Minulla ja miehelläni käy huumorintaju hyvin yhteen, samoin kuopuksen kanssa.

7. Jos voisit palkata henkilökuntaa, kenet palkkaisit?

Tähän on erittäin helppo vastata: palkkaisin kodinhoitajan. Olisi niin kiva, kun koti pysyisi siistinä, vaatteet olisivat kaapissa kenties silitettynä, jääkaappi siisti ja täytetty ja välillä kodinhoitaja myös kokkaisi jotain hyvää ja terveellistä. Kodinhoitaja varmaan ehtisi välillä hoidella myös pihaa.

Voisin palkata terveysasiantuntijan, joka vahtisi syömisiäni, liikkumisiani sekä sitten selvittäisi puolestani lääkäriltä, että tarvitseeko hoitoa muuttaa. Kerran pari viikossa fysioterapeuttini voisi tehdä kotikäynnin.

8. Mikä on vetänyt sinua viime aikoina puoleensa?

Lukeminen ja matkasuunnittelu. Valitettavasti myös jääkaappi. Ulkoilu ja vesijuoksu pitäisi saada vetovoimaiseksi taas. Nyt vähän tuntuu siltä, että juuri avautuneet maauimalat voisivat vetää minua puoleensa.

Leppävaaran uimahalli - please ala kutsua minua puoleesi vähintään kerran viikossa, mieluiten kaksi.

9. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Minä olen yleensä hyvällä tuulella. Sellaisen olen saanut opetella tämän rajun kakkostyypin diabeteksen kanssa, että verensokerin laskut liian alas aiheuttavat nopean ärtymyksen. Ärtymyksen jälkeen katoaa voimat ja iskee kauhea väsymys. Eli onnistuneella ruokinnalla pysyn yleensä hyvällä tuulella. Enenrgiatasooni vaikuttaa ratkaisevasti valonmäärä. Mielialaani nostaa auringonpaiste ja hyvä sää. Kauniit maisemat ovat kyllä sellaiset, jotka nostavat aina hymyn huulilleni. 

10. Millaisia ajatuksia kevät sinussa herättää? 

Lisääntyvä valo on keväässä parasta. Tämä vaihe, kun lehdet kasvavat melkein silmissä, linnut laulavat ja kaikki on ihanan vihreää, on keväässä ihanaa. Kärsin pahasta koivunsiitepölyallergiasta, joten kevät saattaa olla myös sisällä nököttämisen aikaa minulle. Keväisin alkaa myös tuntua se, että pidemmästä lomasta on kulunut kohta vuosi, joten en ole virkeimmilläni. Kevät on ehkä se vuodenaika, josta pidän vähiten.

Limenvihreä kevätpäivä Lauttasaaressa

Bonuskysymys: Jos olisit auto etkä pääsisi katsastuksesta läpi, mikä olisi todennäköinen hylkäämisen syy?

Vikalista olisi varmasti erittäin pitkä. Vakavaa vikaa pallonivelissä, joka haittaa ohjausta ja pahimmillaan voi estää auton liikkumisen. Starttimoottori toimii epäluotettavasti, akku tyhjenee jatkuvasti, jopa kesken ajon. Vaihteisto nykii. Ruostetta siellä sun täällä ja myös kantavissa rakenteissa. Katsastusmies varmaan olisi sitä mieltä, että minussa on niin paljon B-luokan osia ja vikoja, että leiman saaminen tulee todella kalliiksi.

Edited: Blogger on lopettanut postauksieni näyttämisen kokonaan Lukulistalla. Olen neuvoton. Onko muilla sama ongelma?

Pullatesti: Cafe Korvari sekä upeat magnoliankukat

Minulla oli yhtenä aamuna lääkäriaika Meilahdessa. Otti koville ehtiä ajoissa paikalle enkä ehtinyt juomaan aamukahviakaan. Ilmoittautumisautomaatti sanoi tylysti, että sinulla ei ole voimassa olevia ajanvarauksia. Aloin kaivelemaan kännykkääni ja silloin satuin huomaamaan, että olin saanut tekstiviestin. Aikani oli peruutettu kaksi tuntia aikaisemmin. Aamukiireessäni en ollut huomannut viestiä. Melkein meinasi mennä kuppi taas nurin. Istuin hetkeksi aulaan miettimään tilannetta ja tajusin, että nyt minulla on kalenterissa tyhjä kolo ja siitä osa kannattaa käyttää johonkin kivaan. Vaikka pullaan :) Mietin, että menen yhteen suosikkipaikoistani pullakahveille. Sitten muistin, että olin lukenut Hesarista kahvila-arvion, jossa ylistettiin lähistöllä sijaitsevan minulle tuntemattoman kahvilan korvapuusteja. Pikainen googlaus ja olin löytänyt perustiedot Cafe Korvarista.

Cafe Korvari on Hesarin mukaan aamuvirkkujen paikka, koska siellä tarjoillaan yksi kaupungin aikaisimmista aamiaisista. Korvari on myös töölöläisten kanta-asiakkaiden paikka, mutta pullan tuoksu houkuttelee kuulemma ohikulkijoita pistäytymään sisään. Omistaja Juha Holm on pyörittänyt kahvilaa vuodesta 1990. Paikassa sijaitsi jo aiemminkin kahvila.

Sisustukselle ei ole tehty mitään. Se on täynnä 80-luvun estetiikkaa. Kahvilassa on kuvattu kohtauksia Hormonit! tv-sarjaan sekä Kuolleet lehdet elokuvaan. Kuten tuon ajan paikkoihin kuuluu, niin luettavissa on päivän iltapäivälehdet sekä Hesari. Ilahduin kovasti paperisesta iltapäivälehdestä. Minua nauratti se, kuinka ihanan vanhanaikaiselta tuntui lukea paperilehteä ja istua 80-luvulla sisustetussa kahvilassa. Oikea aikahyppy! Ainoa mistä kiitin nykyhetkeä on kiristynyt tupakkalainsäädäntö. Mieleeni tuli 80-luvun kahvila Tikkurilassa, jossa ilma oli sinisenä savusta ja hiukset piti pestä kotona kahvilavierailun jälkeen.

Cafe Korvari, Stenbäckinkatu 12

Olin paikalla hieman klo 9 jälkeen ja yllätyksekseni korvapuustit olivat hetkellisesti loppu. Niitä tulisi lisää saataville noin vartin päästä. Päätin odotella, juoda kahvin ja syödä karjalanpiirakan. Karjalanpiirakka oli Fazerin, päällä oli mukavan runsassuolaista munavoita. Kahvipannussa oli pohjat jäljellä ja minä inhoan sitä viimeistä kupillista, joka on yleensä kärsinyt seisottamisesta. Vatsani erittäin huonoina vuosina, nenäni kehittyi siihen, että pystyn haistamaan kahvista, että kestääkö vatsani sitä. Tämä on ihan tosi juttu. Pannu vaihtui uuteen pyytämättä ja kahvi oli hyvää.

Kahvilassa oli japanilaisia asiakkaita useampi odottelemassa pullaa ja ihmettelemässä kaurismäkeläistä tunnelmaa. Viereisen pöydän naisia hämmensin juttelemalla heille muutaman fraasin japaniksi.

Entäs sitten se kehuttu pulla? Korvapuusti on mukavan kuohkea ja hyvänkokoinen ja on ehdottomasti kehut ansainnut. Korvarilla on oikein hyvä korvapuusti. Kun nyt olen pullakriitikoksi alkanut niin totean, että Korvarin korvapuusti ei kuitenkaan ole täydellinen. Mielestäni kanelia oli saanut olla hieman enemmän. Sinänsä tämä on paljon pienempi puute kuin se, että nykyisin monesti korvapuustit ovat aivan liian kanelisia. Sokeria olisi voinut olla hieman vähemmän. Hinta-laatusuhde on kova!

Jos haluaa aikahyppäyksen 80-luvun kahvilasisustukseen, niin kannattaa nauttia pulla paikan päällä. Minä taidan nykyisin usein odottaa kahvilakäynniltä myös esteettistä tai eksoottista elämystä, niin voi olla seuraavan mahdollisuuden tullen otan korvapuustit vaan mukaan Korvarista. Minulle on osoitettu uusi aika Meilahdesta vielä toukokuulle ja yritän saada silloin hankittua korvapuustit kotiin mukaan. 

Kahvilan korvapuustien menekki on Hesarin jutun perusteella niin kova, että iltapäivästä pullat saattavat olla loppuneet. 

Sitten seuraavaksi kukkabongauksen kuvasaldoa. Kävimme Hra Kepposen kanssa yhtenä iltana pikaisesti piipahtamassa Torkkelinmäellä katsomassa magnolioita. Elämys alkoi jo heti autosta ulos astuessa, koska se huumaavan ihana tuoksu iski samantien sieraimiini. Ihan vaan senkin takia kannattaa mennä paikalle. Kukkien lisäksi bongasin ystäväni Marjon magnoloitten luona.

Aurinko paistoi vielä korkeitten talojen takaa jonkin verran, mikä sai ison valon ja varjon kontrastin aikaa, mikä vaikeutti kuvaamista.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset pullatestauspostaukset uusimmasta vanhimpaan
Pikku Kepponen: Pullatesti: Upea Vuosaaren Kartano tuo tuulahduksen Ranskaa
Pikku Kepponen: Pullatesti: Kahvila Kampela on Itä-Helsingin merellinen kestosuosikki
Pikku Kepponen: Pullatesti: ällistyttävien makujen Boa & Bim kahvila