Lomamoikat Espanjasta

Vietämme koko perheen syyslomaa Marbellassa. Ihan täydellisesti ei ole loma mennyt, esikoisemme on sairaana ja keskimmäisemme sai ilmeisesti Helsinki-Vantaan kentältä ruuasta jotain ja oksensi parin tunnin ajan lennolla. Huh, mikä lento.

Sää on toistaiseksi ollut hyvä. Aikaisempi +24 putosi tänään hieman viileältä tuntuvaan +21, mutta auringossa on toki tosi lämmintä. Uima-altaan vesi tuntuu vähän viileältä sinne mennessä, mutta se on täysin uimakelpoista. Ensimmäiset päivät saimme pitää altaan lähes kokonaan itsellämme, ennenkuin pari muuta lapsiperhettä saapui hotelliin.

Olemme ottaneet lomailun rennosti. Päivät koostuvat uimisesta, palloilusta ja pienistä kävelyretkistä lähiympäristössä. Kukkien ja palmujen ihailu käy loma viihteestä. Droneakin olemme ehtineet lennättämään ja katselemaan lomakohdettamme lintuperspektiivistä.

Kivaa viikkoa!

Alkuviinit

Minulta on jäänyt luonnoksiin roikkumaan pari mielenkiintoista kokemusta, jotka haluan ehdottomasti jakaa. Yksi niistä liittyy alkuviineihin.

Lokakuussa 2018 olin työkaverini Sirpan kanssa lomamatkalla Georgiassa. Reissu oli tosi onnistunut ja tarjosi monta mieleenpainuvaa kokemusta. Työkaverini Jukka toimii vapaa-ajallaan viinikouluttajana ja suorittanut laajahkot opinnotkin viineistä. Jukka suosii itse luomuviinejä ja on suositellut minulle viinejä, jotka olisivat mahdollisimman ystävällisiä vatsalleni. Minun vatsani ei nykyisin siedä juurikaan alkoholia, mutta aterian kanssa viinilasillinen välillä tuntuu kovin houkuttelevalta. Ennen reissuamme Jukka kehotti meitä tutustumaan myös georgialaisiin alkuviineihin.

Kakheti on ehkäpä Georgian tunnetuin viinialue. Joka kylässä on paljon maistelupaikkoja. Nämä kuvat on Sighnaghin kylästä

Georgia ja Armenia ovat maailman vanhimmat viinintuotantomaat. Maiden välillä on jatkuva kisa siitä, että kumpi löytää vanhemmat todisteet viinintuonnostaan. Tällä hetkellä ilmeisesti Georgia johtaa, ja todisteet viinivalmistuksesta ajoittuvat aikaan 8000 eKr.

Tbilisistä löysimme kivan ravintolan, jossa melkein kaikkia ravintolan viinejä sai ostaa laseittain. Ravintolalla oli myös iso valikoima alkuviinejä. Ystävällinen tarjoilija kyseli makutottumuksistamme ja toi ensimmäisen alkuviinin maistettavaksi. Siinä katselimme hetken ajan Sirpan kanssa toisiamme ja mietimme, että kehtaako kumpikaan sanoa, että emme tykkää. Tarjoilija taisi jo arvata mielipiteemme ja ehdotti, että minkälaista voisimme maistaa seuraavaksi. Kolmannella maistiaisella löytyi Sirpalle sopiva alkuviini ja neljännellä minulle. Vakuutuimme, että alkuviineistä löytyy varmasti jokaiseen makuun sopiva viini. Usko oli tätä ennen horjuva, kahdessa edellisessä ravintolassa minulla oli jäänyt viinilasillinen juomatta.

Oikella lasissa pahaa alkuviiniä, vasemmalla georgialaisesta saperavi-rypäleestä tehty punaviini

Mikä on alkuviini? Alkuviini (natural wine) valmistetaan perinteisten tuhatvuuotisten menetelmien mukaisesti. Valmistusprosessi on luonnollinen eikä siihen puututa kemikaalein lainkaan. Käymistä ei kiihdytetä sokerilla ja hiivalla, vaan käyminen tapahtuu luonnollisesti rypäleisiin muodostuvan villihiivan avulla. Rikkiä viineihin ei lisätä lainkaan. Rypäleet viljellään biodynaamisesti ilman kemikaaleja ja rypäleet kerätään käsin.

Alkuviineistä:
https://www.alko.fi/juoma-ruoka/makujen-maailma/viinien-maailma/alkuviinit-tutuksi
https://sugar-universe.com/luonnollisen-viinin-abc/
https://yle.fi/uutiset/3-10696870

Ostimme netin kautta jo ennakkoon kuljetuksen Tbilisistä Kakhetin viinialueelle. Retkeen kuului vierailu kolmella viinitilalla, Bodben luostarissa sekä Sighnaghin kylässä. Viimeinen retken viinitiloista oli yksi Georgian parhaimmista viinitiloista Kindzmarauli, jonka tuotannosta 90% menee vientiin. Mielenkiintoisin oli ensimmäinen Numisin viinitila.

 Tälläiseen näkyyn olen tottunut viinitiloilla käydessäni: isoja tankkeja, joissa valmistusprosessia kontrolloidaan tarkasti kemikaalien avulla. Kuva on Kindzmaraulin tilalta.

Meillä ei ollut opastusta ja kuljettajamme ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää ja hänen venäjänsäkin oli hyvin heikko, joten emme tienneet yhtään mihin olimme saapuneet. Tulimme 500 vuotta vanhaan viinitilaan, jossa valmistetaan ainoastaan alkuviinejä. Pölähdimme suoraan tilan piskuiseen "viinimuseoon", johon yhdistyy myös viinin valmistustiloja. Isommille ryhmille yläkerrassa on ruokailu- ja viinimaistelutilat erikseen.

Vanhoja viininvalmistusvälineitä, varsinainen yllätys on tilan takaosassa

Aluksi saimme pienen katsauksen tilan historiaan sekä pienen tietoiskun siihen, että kyseessä on alkuviinitila ja mitä alkuviinin tuottaminen tarkoittaa. Jo hetken päästä harpoimmekin tilan takaosaan katsomaan valmistusprosessia. Tilan perällä on jättimäisiä saviruukkuja haudattuna lattialle. Edellisenä päivänä käsin poimitut rypäleet oli murskattu ja rypälemehu kuorineen oli kaadettu saviruukkuihin. Ruukusta tosiaan näkyi vain suuaukko ja näky ruukkuun muistutti enemmän hernekeittoa kuin viiniä.

Käyminen on alkanut

Olimme Sirpan kanssa molemmat aika hämmentyneitä valmistusprosessista. Kyseessä ei ole kovin steriiliä touhua. Vieressä mies pesi harjan kanssa tuollaista jättiruukkua ja jäin miettimään että miten pesuveden jämät saa ruukusta pois. Sitä kun ei tuolta talon perustuksista niin vaan nosteta. 

 

Käyminen lähtee siis spontaanisti käyntiin, sekaan ei lisätä hiivaa tai sokeria. Villit hiivat rypäleiden pinnasta saavat aikaan sen. Rypäleet kerätään käsin ja murskataan isossa puukaukalossa. Siinä niitä villejä hiivoja varmaan kertyy. Käymisen aikana mäskiä pitää käydä säännöllisesti kääntelemässä. Käyminen sai lisäpontta kääntelystä ja ruukusta kuului aikamoista pulinaa kääntelyn yhteydessä. Kuvassa näkyvä keppi on siis tärkeä työväline viinin kääntelyssä. Niin hämmentyneitä olimme näkemästämme Sirpan kanssa, ettemme tajunneet mikä selfiemahdollisuus olisikaan ollut viinimäskin kääntelyssä. Meitä opastanut vanha herrasmies olisi varmasti antanut meidänkin sekoitella viiniä, mutta me vain katsoimme silmät ymmyrkäisin. Ehdin avointa ruukkua katsellessani miettiä muutaman skenaarion kuten kännykkä putoaa ruukkuun vahingossa, potkaisin likaa maasta ruukkuun vahingossa tai kompastun ja silmälasini putoavat ruukkuun.Meidän jäljiltämme ruukkuun ei päätynyt mitään ylimääräistä.

 

Tilan esittelykierroksen vetäjä ja takana käynnissä ruukunpuhdistus  

Pienempiä ruukkuja 

Luulen, että Numisin viinitilan ruukut eivät olleet aivan näin isoja. Tämä kuva on otettu yhden Georgian arvostetuimman viinitilan Kindzmaraulin pihalla. Kindzmaraul tekee pienen osan viineistään alkuviineinä

Kuvattu lainattu Numisi Wineryn FB-sivuilta

Käymisen jälkeen kävimme lävitse viinin muut valmistusvaiheet ja tutustuimme viinin säilytystiloihin. Sitten olikin vuorossa maistelu. Ronskin prosessin jälkeen mietin, että uskallanko edes maistaa. Sirpa teki reippaasti koemaiston ja totesi viinin olevan hyvää. Vatsani kesti nämä alkuviinit erinomaisesti ja maku oli hyvä.

Viinien takana oli maisteltavaksi vielä paikallinen pontikka

Tämä oli varsin erilainen viinitilakierros. Olen käynyt muutamalla tilalla aikasemminkin ja niissä vierailuissa on korostettu prosessin tarkkaa valvontaa lämpötilan ja lisättävien aineiden kuten hiiva, sokeri, rikkidioksidin avulla. Tarkoin kontrolloitu prosessin takaa tasalaatuisemman tuotannon. Noh, Numisissa tehdään viiniä eri tavalla. Alkuviinitilalla käyminen oli minusta erittäin mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kokemus. Oletko sinä tutustunut alkuviinehin?

 

Kaikkiaan Georgian reissu oli varsin elämyksellinen.

Georgian reissun postaukset:

Georgialainen ruoka

Armenian luostarit ja reissun paras ateria 

Georgia

Melkein kuin Lapissa

Koimme viikonloppuna Hra Kepposen kanssa erilaisen, ja onnistuneen, ulkoiluelämyksen. Minä olen jo pari vuotta suunnitellut, että tustustun ennen Vuosaaren satamaa sijaisevaan Vuosaaren Huippuun. Joskus nämä projektini ovat hitaasti toteutuvia. Olen kuullut paljon Vuosaaren Huipulta avautuvista näkymistä, kauniista luonnosta sekä kivoista pienistä poluista, jotka risteilevät pitkin poikin mäkeä. Noin lähtökohtaisesti nuo täyttömäet eivät ole mitään kummoisia luontoelämyksiä. Täyttömäkien paras puoli lienee mahdollisuus porrastreeniin ja lapsille talvella pulkkailuun. Mutta Vuosaaren Huippu on jotain aivan muuta!

Dronekuva Vuosaaren Huipulta

Vuosaaren Huippuun on varastoitu vuosikymmenien ajan ylimääräistä maa-ainesta. Viimeisimmät suuremmat määrät ovat peräisin Vuosaaren sataman rakentamisesta. Täyttömäen vieressä muhii 1980-luvulla suljettu kaatopaikka, jonka metaanin tuonannon päättymistä odotellaan edelleen. Sen jälkeen jätevuori tullaan maisemoimaan täyttömäkeen sopivaksi.

Vuosaaren Huipun aisemointisuunnitelma on nerokas. Mäestä ei tehty perinteistä nurmikolla peitettyä kukkulaa vaan se on tehty muistuttamaan Lapin tunturia. Hieman matalaksi on jäänyt Itä-Helsingin oma tunturi, se korkein kohta on 65 metriä. Näkymät ovat kuitenkin komeat.

Korkeimman huipun ohella on muitakin huippuja, jotka kohoavat 40-metrisiksi

Täyttömäelle on istutettu matalaa kasvistoa imitoimaan tunturimaisemaa. Siellä kasvaa paljon katajia, kanervia ja heiniä. Tosin bongasimme myös runsaasti metsämansikkaa. Kiviaineksista on tehty muurinpätkiä ja jopa pieni kuru, jossa metsämansikka rehottaa. Alueella risteilee paljon polkuja.

Me Hra Kepposen kanssa ihastuimme välittömästi Vuosaaren Huippuun. Siellä on sopivasti vaihtelua ja erityisesti minua kiehtoi kivien käyttö siellä. Retki ylös oli kuin pieni seikkailu. Kivimuurin kohdalla ajattelin olevani ehkäpä Irlannissa ja olisin voinut kuvitella mutkan takaa vastaantulevan lammaslauman. Sitten taas hetkessä toisessa kohtaa palasin lappifiiliksiin.

Vuosaaren Huipusta on tullut vakiopaikka lintuharrastajille. Paikka tarjoaa tilaa monille harvinaisemmillekin eläimille. Helsingin kaupungien nettisivujen tietojen mukaan Vuosaaren Huipulla on nähty jopa ilves. Alue on varsin laaja, kaikkiaan 60 hehtaaria. Sinne mahtuu useampikin ulkoilija. Edes Huipun huipulla ei ollut tungosta. Meidän lisäksemme siellä oli 6 muuta ihmista, joista 4 oli lintuharrastajia.

Vuosaaren Huipulta on näkymä kohti satamaa, mutta säästän teidät siltä kuvalta ;) Me palaamme varmasti vielä monta kertaa Vuosaaren Huipulle! Tämä on minun vinkkini syysloman viettäjille: tehkään tunturiretki Vuosaaressa.

Idean isä on luontotarhuri Jukka Toivonen. Mahtava idea ja hieno toteutus!

Hyvä tietopaketti Vuosaaren Huipusta: https://vihreatsylit.fi/vuosaarenhuippu/

Pieni tunturipolku

Hra Kepponen minikurussa

Siellä häämöttää tunturin korkein kohta, matkalla on upeat katajat

PS. Me emme löytäneet varsinaista sisäänkäyntiä Vuosaaren Huipulle, emmekä virallista parkkipaikkaa. Helsingin Kaupungin nettisivut antavat osoitteeksi suurpiirteisesti Niinisaarentie. Kävelimme kohti huippu Tryvikintieltä, joka kääntyy Satamakaarelta.

Lapsiperheen rapujuhlat

Ehdimme viettää syyskuussa ystäväni Lauran ja hänen perheensä kanssa rapujuhlat meidän maalaismummolassa. Pidimme rapujuhlat nyyttärihengessä, Lauran perhe hoiti pääruuan tykötarpeineen ja meidän perhe ravut ja jälkkärin.

Ohjelmaan kuului saunomista alkupalojen jälkeen. Osa saunojista, minä mukaanlukien, kävivät saunasta uimassa. Vesi oli vielä syyskuussa yllättävän pulahduskelpoista. En ole mikään kylmän veden uimari, mutta tänä kesänä ja syksynä olen uinut saunasta paljon tavallista myöhempään. Aloin jo miettiä, että tuleekohan minusta vihdoinkin avantouimari. Epäilen, että kylmän sietokykyni ei ole parantunut ja syynä lienee se, että tänä syksynä olemme olleet maalaismummolassa aikaisempia vuosia enemmän.

Pojat ja miehet pelasivat Torakkapokeria naisten saunavuoron aikana. Esikoinen oli suunnitellut uuden juonen ja voitti jälleen Torakkapokerin :) Muutoin illan ohjelma koostui syömisestä ja rennosta seurustelusta.

 Tervetuloa rapujuhliin

Ostimme juhlakoristeeksi ison rapu-foliopallon

Maalaismummolassa on anopin astiakokoelma. Anoppi oli innokas vanhojen tavaroiden keräilijä.  Anopin keräilemät astiat ovat ihania ja aina kun katan niillä pöydän, tulee anoppi mieleeni.

Alkuruuaksi oli tarjolla lohimousseleipiä, patonkia, tuorejuustoa ja kasviksia. Pääruaksi oli savulohta, keitettyjä perunoita ja kermaviilikastiketta. Pääruuan jälkeen söimme vielä pienet jälkkärit. Meidän esikoisemme teki pannacotat jokaiselle. Vasta sitten aikuiset siirtyivät rapuihin.

Meillä rapujuhlat tulivat syksyiseksi ohjelmaksi vasta 2010-luvun alussa. Muutamat rapujuhlat olimme koeluonteisesti pitäneet jo aiemmin kaupan ulkolaisilla pakasteravuilla, kun niitä alkoi ilmestyä joka kaupan pakastealtaaseen. Ne eivät olleet minun makuuni, ei nekään huonoja ole. Elävien rapujen käsittelystä ja keittämisestä en innostu lainkaan. Yhtenä kesänä selvisi, että hyvän kolleegani sisko ravustaa mökillään niin ahkerasti, että häneltä voi ostaa rapuja. Kolleegan sisko keittää ravut hyvässä liemessä ja pakastaa ne. Hän suosittelee aina freesaamaan jäiset ravut kaatamalla niiden päälle uusi suolatillimausteliemi. Me olemme vain sulattaneet ravut ja ne ovat olleet erinomaisia sitenkin. Varaamme rapuja 5-6kpl per henkilö. Varasimme tänä vuonna rapuja myös lapsille maistiaisiksi, mutta ne jäivätkin aikuisille syötäväksi. Minusta tuo viitisen rapua on ihan riittävä, koska onhan rapujen kuorimisessa aikamoinen vaiva. Yleensä syön ensimmäisen ravun sellaisenaan ja loput paahtoleivällä. Se yksi rapuleipä jonkun kuplivan kanssa maistuu erinomaiselta. Enempää en viitsi askarrella auki. Keitettyjä rapuja myy Helsingissä ainakin Herkku ja Wotkins.
 

Nämä herkut toimitetaan yleensä kotiovelleni. Tänä syksynä kävin ne hakemassa. Jäin tietysti suustani kiinni tavatessani kolleegan siskoa ensimmäistä kertaa ja siinä meni päälle tunti parkkipaikalla :D

Esikoinen teki joko kotona 9kpl pannacottia mukeihin valmiiksi

Varsinainen jälkiruoka, joka tosin tarjoiltiin todella myöhään, oli vohveleita.

Minusta juhlat olivat oikein onnistuneet ja mikä parasta ne valmistuivat aika pienellä vaivalla. Pojat vähän näyttivät imuria maalaismummolan alakerralle. Ravut piti vain sulattaa ajoissa ja lohimousse mättää saaristolaisnapeille. Jälkkäristä vastasivat esikoinen ja Hra Kepponen. Vohveleihin olemme alkaneet käyttämään "reissussa" kaupan valmiita jauhepusseja niiden helppouden takia. Laura toi pääruuan, leivät, levitteet, kermaviilikastikkeen ja kasvikset ja perunat valmiiksi pestyinä. Kala oli suoraan kaupan kalatiskistä. Ravut ja pullo kuohuvaa toivat juhlafiilistä pöytään.

Samalla kaavalla voisi pitää vaikka raglettejuhlat: alkuun nälkäisen nuorison vatsoja täyttämään joku tuhti alkukeitto ja sitten grillailemaan. Meillä ei ole raglettegrillejä, mutta ystäväni on vähän lupaillut lainata kahta grilliään. Ehkäpä jonain ei-niin-kylmänä syksy- tai talviviikonloppuna menemme maalaismummolaan ja takkatulen loimussa vietetään ragletteiltaa. Kuulostaa tunnelmalliselta, vai mitä?

Sitten loppuun vielä rapujuhlien eläinlöydös. Joidenkin mielestä ällöttävä, mutta minusta aika komea. Jääkaappisäilytettävää oli rapujuhlien aikaan sen verran paljon, että piti ottaa kellari käyttöön. Kun Hra Kepponen meni kellariin, niin ovenkahvassa oli varsin komea etana. Kyseessä on Googlen mukaan ukkoetana, joka on Euroopan suurin etana. Kuvan yksilö on ujosti sykkyrällä ja mahdollisimman pienenä. Mittaa sillä on reilusti etusormea enemmän.

Ukkoetana