Lensin ulkomaille

Olen edellisen kerran lentänyt ulkomaille tammikuussa 2019. Silloin korona oli vielä lähinnä vain kiinalaisten ongelma. Aikamoista säätämistä oli viimeinen ulkomaanmatkani tuolloinkin, oli Trumpin ohjusiskuja, matkakohteen sulkeva suruaika ja kaatosateesta tulvivat kadut yleensä rutikuivassa maassa. Noista kommelluksista lisää *täällä*

Kun THL poisti suosituksen välttää ulkomaille matkustamista, päätin rohkaistua ystäväni Jonnan kanssa pidennetylle viikonloppureissulle. Lensimme viime viikon perjantaina Sveitsiin Zurichiin, josta vuokrasimme auton ja ajoimme Ranskan puolelle Riesling-viinien valmistusalueelle Alsaceen.

Helsinki-Vantaan lentokentällä minua odotti yllätys: aivan hirvittävä jono turvatarkastukseen. Hieman huolestuneena katselin sitä ihmisimassaa ja mietin, että onko turvaväleistäkin luovuttu kokonaan. Kaivelin laukustani FFP2-luokan maskin ja sukelsin sekaan ihmismereen. Olin kentällä 90min ennen koneen lähtöä, jonoista johtuen jäi uusi huulipuna ja ripsiväri ostamatta, ehdin sentään lennolle.

Toivottavasti Finavia herää kasvaneeseen matkustajaliikenteeseen ja koululaisten syyslomaviikolle lisätään turvatarkastuksen kapasiteettia. Ystäväni sanoi lukeneensa lehdestä, että Finavia on pandemian alussa irtisanonut työntekijöitään ja osa lähtenyt itse, joten ruuhkaa voi olla kentällä luvassa pidempään.

Eräänpainen paluu menneeseen: turvatarkastusryysis

Sveitsiin lennettäessä pitää netissä täyttää maahantulokaavake ja siitä saa ladattavan QR-koodin. Finnair tarkasti nämä QR-koodit ja koronarokotustodistukset ennen koneeseen nousua. Sveitsin päässä on ilmeisesti runsaasti lentokenttäkapasiteettia käyttämättä ja siksi oli mahdollista allokoida Finskin lennolle oma tulohalli. Suoraan koneesta kävelimme tulohalliin odottamaan laukkuja ja siellä ei ollut minkään muun lennon matkustajia. Siitä sitten suoraan hallista ulos.

Sveitsin ja Ranskan rajalla muutama rajavartija/poliisi nojaili autoonsa tylsistyneen näköisenä. Ketään ei kiinnostanut Ranskan vaatimat paperiset tulolomakkeet, jossa piti vannottaa olevansa terve ja rokotettu. 

Ajomatka Zurichistä Colmariin kestää noin pari tuntia, reitin ainoat pienet ruuhkat koimme vasta paluumatkalla, jolle osui yksi pidempi tietyö. Navigointi sujui helposti kännykän avulla ja kylistä löysimme parkkipaikan aika kivuttomasti. Toki nyt on kyseessä low season ja koronan jälkeinen aika, kesällä lienee parkkipaikan löytäminen aika tuskaista. Ranskassa koronapassi tarkastetaan kaikissa ravintoloissa ja koronapassiksi käy rokotustodistus. Sen voi näyttää kännykästä.

Viikonloppu Alsacessa oli hurmaavan ihana! Alueen kylät ovat syötävän suloisia ristikkoseinineen ja korkeine kattoineen. Siellä tulee sellainen fiilis, että astuisi satukirjaan. Loistava sää täydensi satumaista tunnelmaa. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Lämpötilat ovat lokakuun alussa jo viileät, päivän ylin siinä 16 asteen tietämillä. Jos ei tuullut, niin auringossa tarkeni päivällä t-paitasillaan. Viinit olivat erinomaisia, samoin ruoka. Pitkä viikonloppumme kului rennosti kylissä kävellen ja niiden kauneutta ihaillen ja toki viinitiloilla ja -myymälöissä ja kylien ravintoloissa viinejä maistellen. Tietysti hyvät lounaat ja illalliset kuuluivat olennaisena osana viikonloppuun.

Viiniviljelmillä. Näytänpä onnelliselta, kun aurinko paistaa :)

Alsacilainen perinneherkku tarte flambee tai flammekueche. 

Ja kuten kuvasta näkyy lounas tarte flambeeni söin ulkona auringossa. 

Iltapäiväkahvit ja kuoharit.
Kuvan rosekuohari todettiin ahkeran kartoituksen jälkeen parhaaksi ja ajaa hurautimme tilan myymälään maistelemaan muutkin tuotteet ja ostamaan muutaman pullon mukaan

Kirjoitan vielä erikseen ainakin Colmarista, jossa majoituimme. Jos kiinnostaa Alsacen viinit ja viininmaistelut, niin laittakaa komenttia, jotta tiedän kirjoittaa siitäkin. Voi olla, että kirjoitan itselleni muistiin, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisikaan. Alla esimakua yhdestä hurmaavasta alsacelaisesta kylästä nimeltään Riquewihr.

Riquewihr sijaitsee Alsacen viinitien keskivaiheella ja tunnettu sekä kauneudestaan että viineistään. Noh, niin on moni muukin kylä. Riquewihr eroaa monesta muusta kylästä siinä, että keskiaikaisia vanhoja kaupunginmuureja sekä kaupunginportti on säilynyt. Portti ja muurien vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta. Muurien sisäpuolella talot ovat 1400-1700-luvuilta. Viiniviljelmät alkavat heti vanhan muurin ulkopuolelta.

Kaupungin muureja, huikean sininen taivas ja viiniviljemiä

Lisää Riquewihrin muureja

Kylän puolelta muurit näyttävätkin tältä

Kaupunginmuureja ulkoapäin

Kaupunginportti 1200-luvulta

Olisipa ihana palata joskus tuonne Alsacen alueelle. Haluaisin viedä Hra Kepposen sinne.

 

Tuntuu, että päivät vaan kiitävät ohitse. Hurjaa, että nyt on jo lokakuun puoliväli! Kohta alkaa hieman ahdistamaan se, kuinka pahasti olen jäljessä työaikataulustani ja se, että pimeä ja synkeä marraskuu lähestyy kovaa vauhtia. Yritän olla ajattelematta vielä moisia juttuja.

 

Kivaa viikonloppua ja mukavaa syyslomaa koululaisille ja muille sitä viettäville!

Söderlångvik ja Mathildedahl

Syyskuinen savusauna-puumajaretkemme jatkui yöpymisen jälkeen Amos Andersonin kesämökille Söderlångvikiin Taalintehtaalle. Minulta olisi Söderlångvikin läheisyys jäänyt huomaamatta, mutta turkulaistaustainen Sirpa keksi vinkata siitä minulle.

Amos Andersonin nimen tietää varmaan melkein jokainen kantasuomalainen. Amos oli menestynyt liikemies, kansanedustaja, Hufvudstadtsbladetin päätoimittaja ja taiteen tukija. Lapseton Amos jätti suuren omaisuutensa Konstsamfundetille, joka ylläpitää Amos Rex museota.

Amos oli kotoisin Kemiön saarelta ja osti sieltä kivan pikku kartanon maineen kesäpaikakseen. Nykyisin Amoksen kesäpaikka on museona, jossa on kauniin kalustuksen lisäksi nähtävänä reilusti taidetta Amoksen kokoelmista. Alue on myös mukava ulkoiluun ja sinne on vapaa pääsy. Kartanorakennus on Museokorttikohde. Puisto on hienosti hoidettu ja merimaisemat upeat. Söderlåangvikissä on aikoinaan ollut Suomen suurin omenatarha ja omenia kasvatetaan siellä edelleenkin. Ulkorakennuksessa toimii kahvila, jossa oli kahvilapalveluiden lisäksi tarjolla lounasta, paikallisia elintarvikkeita ja käsitöitä. Ostin sieltä purkin omenahilloa ja se oli niin hyvää, että se loppui hetkessä.

Amos Andersonin pieni sommarstuga mereltä päin nähtynä

 Mereltä päin jälleen

Pääsisäänkäynti

Kurkistetaanpas sitten sisälle Söderlångvikiin. Alakerta on edustustiloja ja yläkerta oli yksityisempää puolta. Alakerran kalustus on hieno.

Tämä näkymä oviaukkojen kautta läpi koko talon on niin hurmaava, harmi etten saanut sitä vangittua kuvaan yhtä kauniina.

Enpä olisi arvannut, että marjapuuron punainen toimii sisustuksessa näin hienosti

Söderlångvikin sienät notkuvat taidetta, josta iso osa on kotimaista.
Kuvassa Ina Collianderin teos.

Upea merenrantatontti

Näkymä takapihan portaikolta rannalle

Söderlångvikistä jatkoimme matkaa Mathildedahlin ruukkiin. Mathildedahl on pieni, suloinen kylä. Vietimme siellä muutama vuosi sitten Hra Kepposen kanssa romanttisen yhden yön get awayn. Siitä voit lukea täältä. Edelleen naurattaa, että romanttisen reissumme majapaikan osoite oli Varvintie :D Voihan salolainen huumorintaju sentään.

Tässä vanhassa ruukin rakennuksessa on myymälöiden lisäksi myös alpakkakehräämö

 

Alpakat ovat hieman hassunnäköisiä söpöläisiä, niitä on muutama kehräämön takana aitauksessa

 

Kaupoista suloisin oli harja/korikauppa

Nyt toisella vierailukerralla Mathildedahl tuntui todella pieneltä paikalta. Jos menisin sinne vielä kolmannen kerran, niin retkeen pitäisi keksiä jotain muutakin kuin pelkkä Mathildedahl. Näkemättä on edelleen esimerkiksi Sagalundin museo ja Rosalan viikinkikeskuksen tapahtumat. Mathildedahlin suloisuus viehättää toki kerrasta toiseen.

Kotimatkalla poikkesimme jälleen Kasvihuoneilmiössä. Heidän munkkinsa lämpiminä ovat erinomaisia. Olen tehnyt aikaisemminkin mielenkiintoisia löytöjä Kasvihuoneilmiöstä. Olen ostanut sielä lahjaksi isälleni Kotiliesi-lehden, joka on isäni syntymävuoden ja -kuukauden numero. Tällä kertaa ostin flamingon. Olisin halunnut ostaa kolme, mutta olivat mokomat sen verran hinnakkaita, etten raskinut ostaa kuin yhden. Ehkä hyvä niin :)

 

Tuikitärkeä ostokseni

Kaikkiaan reissu oli mahtava: lauantaina savusaunoimme, sitten söimme hyvän buffetillallisen ja nukuimme puumajassa ja sunnuntaita kiersimme kotiin Söderlångvikin ja Mathildedahlin kautta.

Reissun edelliset postaukset:

Yö puumajassa

Savusaunomassa

Vuonna 2021 ostetut vaatteet

Monessa blogissa on ollut juttua Laura Frimanin kirjasta Tauko, jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin, joka kertoo hänen uudenvuodenlupauksestaan olla vuosi ostamatta vaatteita. Kirja on herätellyt monia miettimään omaan muodin kuluttamistaan, mikä on hieno asia, koska tekstiiliteollisuuteen liittyy paljon ongelmia työntekijöiden kohtelusta ympäristökuormitukseen. Kuten Laura ja moni muukin on todennut, niin totaalisessa ostolakossa ei ole juurikaan järkeä, mutta ostokoukutusta vastaan kannattaa hieman taistella.

Jos ajattelen omaa kuluttamistani, niin minulla on parhaiten hallinnassa vaatteiden ja kodin "sisutuksen" hankinnat. Ostan aika vähän ja pyrin ostamaan pitkäikäistä, kotimaista ja eettistä. Toki on jotain sellaisia tavaroita, joissa joustan tuosta. Ensimmäisenä esimerkkinä mieleeni tulee sukat ja alustopit ja -paidat, jotka ostan halpaketjusta.

Vuonna 2020 ostin ennätysvähän vaatteita ja jalkineita. Kuuteen vaatteeseen ja kolmeen kenkäpariin kuului heräteostos ja kun halvalla saa, niin pitää varastoida ostos ja viluisen päivän (minulle harvinaista) herätelämmike. Eli tuohonkin määrään mahtui kolme ei niin harkittua ostosta. Vuoden 2021 ostokset postauksessa https://pikkukepponen.blogspot.com/2021/05/vuoden-vaateshoppailut.html

Viime vuonna ennakoin, että tänä vuonna ostoksia tulee tehtyä enemmän. 

Mitä olen ostanut vuonna 2021

• Kaksi tunikaa Ratiashopista alkukeväällä.
  Molempien tunikoiden trikooneulos on miellyttävää päällä ja on kestänyt pesuja. Plussaa siitä, että vaatteet on valmistettu Portugalissa ja niiden hinta on maltillinen.
  
  Ratiashop oli minulle uusi tuttavuus. Tilasin ensin Paapiilta lyhythihaisen tunikan, mutta jouduin toteamaan, että minusta heidän tunikoidan niska-helmamitoitus on liian lyhyt ja palautin sen. Nanson kuosit eivät inspiroineet ja niinpä päädyin Ratiashoppiin. Osa Ratian kuoseista ei iske yhtään, mutta joukosta löytyi kivaa ja aika edullista perusvaatetta arkeen.
  

 

Kukkakuvioinen musta-harmaa-valkoinen lyhythihainen tunika. Olen käyttänyt tätä todella paljon, koska se on niin mukava päällä.

 

 

Pitkähinainen sinisävyinen pallotunika, joka on ihanan ohutta trikoota. Olen harkinnut ostavani toisen lyhythihaisen eri värissä. Mutta en sitten ole viitsinyt, kun ei ole varsinaisesti tarvetta nyt.

• Ulkoilupuvun Lapin reissua varten.
  Helteistä johtuen se jäi käyttämättä reissulla, mutta on päässyt aktiivikäyttöön syksyllä. Teknisistä urheiluvaatteista kuulemma ainakin 80% valmistetaan Kiinassa. Niinpä ostin sitten kotimaisen merkin Kiinassa valmistetut takin ja housut.
  
  
• Kolme teknistä t-paitaa samaiselle reisulle reippailua varten
  Kolme siksi, että t-paidat olivat tarjouksessa 10€ kpl, otin sitten jokaisen värin. Tarkoituksena oli ostaa uusia puuvillaisia t-paitoja, mutta se on vieläkin tarkoituksena. Ehkä pari uutta mustaa teepparia viimeistään talvella ja sitten lisää vasta ensi keväänä.
  

 

Haltin t-paidat. Näitä tuli käytettyä kesällä jonkin verran. Tosin kotioloissa hellemekot veivät voiton.

• Kaksi juhlamekkoa
  Kesällä oli kahdet rippijuhlat ja omat synttärit. Tilasin netistä kaksi mekkoa. Tummasävyinen mekko oli oma suosikkini, mutta kuvien perusteella lähes kaikkein muiden mielestä korallinpunainen kukkamekko oli parempi. Edellinen juhlamekkoni oli vuodelta 2012, joten Hra Kepponenkin kannusti pitämään molemmat.

 

Omiin juhliini valitsemani mekko. Jos meillä vietetään ensi kesänä rippijuhlia, niin varmaankin käytän tuota mekkoa uudestaan. Sehän ei ole vielä yksissäkään sukujuhlakuvissa näyttäytynyt :)

 

 

Rippijuhlamekko

 

Edellinen kesäjuhlamekko, siis todellakin vuodelta 2012.

Sama mekko kesällä 2019, kuvassa eri lapsi kuin ylemmässä kuvassa. En ehtinyt hankkimaan uutta.

• Pellavapaitapusero
  Tummansininen pellavapaitapuseroni on usean vuoden käytön jälkeen edelleenkin siistissä kunnossa, halusin sen rinnalle kesäisemmän värin. Yhdella bypias visiitillä innostuin sovittelemaan pellavapaitiksia ja valitsin hyvin perinteisen mallin ja neutraalin beigen. Kyseistä puseroa en voi teille esitellä, koska se on mystisesti kadonnut kotiimme.
  
  
• Kaksi paitaa Kustavin kivasta myymälästä
  Olen pitkään katsellut niitä puhvihihaisia puuvilla tai pellavapaitoja netissä, että sellaisen voisin ostaa, jos sattuisi vastaan. Kustavin myymälässä oli vaikka mitä ihanaa ja minulla oli sen himoitsemani puhvihihapaidan lisäksi kainalossa kolme muutakin vaatetta. Tein kassajonossa järkipäätöksen, että koska en vielä tiedä, miten tulen palaamaan toimistolle, ostan vain kaksi vaatetta. Valitsin sitten yhden peruspaidan sen puhvihihapaidan lisäksi siitä mukavimmimman tuntuisesti materiaalista.
  

 

 

Puhvihihapaita ja pieni jälkkärilautanen

 

Museoselfie uudessa peruspaidassa

Tänä vuonna tähän mennessä olen ostanut 12 vaatetta, en yhtään kenkiä. Tästäkin määrästä olisin voinut vielä karsia toisen juhlamekon pois (tuon kukallisen) sekä jättää ihan hyvin tuon viimeisen peruspaidan pois. Koska käytän kokoa 46/XL/XXL niin tavaksi on tullut ostaa muutama vaate kerralla, jos sattuu jotain kivaa löytymään, koska aina ei välttämättä löydy eikä kaupoilla pyöriminen kiinnosta minua. Olen ostanut monena vuotena vaatteita aika vähäisesti, mutta silti kaapissa on vaikka mitä. En ole se trendikkäin pukeutuja, mutta melkein joka tilanteeseen löytyy asiallista ja usein jopa mieluista vaatetta. En kaipaa shoppailukierroksia lainkaan enää nykyisin, en oikein ehdi enkä viitsi. Sitä aina välillä huokailen, että olisipa minulla samalla lailla mieliteot hallinnassa ruuan ja herkkujen suhteen. Kaverit eivät saa minusta seuraa kaupoille pyörimään, mutta jos pyytävät johonkin uuteen ravintolaan tai hyvään kahvilaan, olen yleensä heti valmis :D Olen aina valmis miettimään, että mitä syötäisiin seuraavaksi.

 

Ostoslistalla ainakin:

-Farkut, pakko ostaa

-Toppatakki

 

Onko 12 vaatetta sinusta paljon vai vähän?

 

Punaisia sieniä ja mökkeilyä

Meillä on uimaporukan kanssa jäättömänä aikana noin kerran kuussa kylmäuintisaunailta mökillämme. Menemme Ilonan kanssa yleensä mökille jo etukäteen mökkeilemään ja valmistelemaan iltaa. Saunomisen lisäksi meillä on yleensä nyyttäri-illallinen. Muuten lounastetaan Ilonan kanssa paikallisissa lounaspaikoissa ja iltaisin olen usein ollut Ilonan erinomaisessa täysihoidossa. 

Torstaina ajoimme syömään lounasta BistroOmatiin. Punajuuririsotto oli todellä herkullista. Sitä pitäisi ehdottomasti kokeilla tehdä itsekin. Jälkkäri oli aivan ihana myös. Valmiit lounaat tuovat vaihtelua etätyöarkeeni, jossa lounas on joko jämiä tai mikrokeittoja. Niitä on olen syönyt jo 1,5 vuotta melkein jokaikinen arkipäivä. Elämäni ensimmäistä kertaa BistroOmatissa kävi niin, että jono lounaalle luikerteli ravintolan ulkopuolelle saakka.  

Punajuuririsottoa ja kanaa. Niin hyvää!

Joku ranskalainen leivonnainen, kirsikkahilloa, vaniljajäätelöä ja suolakinuskikastiketta

Torstai-iltana ehdimme hetkeksi piipahtaa metsään katselemaan sieniä ennen pimeän tuloa. Suppilovahverot olivat pieniä ja niitä oli tosi vähän. Saaliista ei olisi saanut kastiketta ellemme olisi löytäneet vaaleaorakkaita. Poimimme sitten nekin joukkoon. Kantarellimetsällä on tullut vastaan muutamia pieniä vaaleaorakkaita, olen poiminut ne joukkoon. Minä rapsin vaaleaorakkaista piikit pohjasta pois ennen paistamista. Vaaleaorakkaita pitää paistaa hieman enemmän, koska pienet sienet saattavat olla kirpeitä. Kirpeys haihtuu paistettaessa. Vaaleaorakkaan suutuntuma on miellyttävä ja maku hyvä.

Vaaleaorakkaita ja suppilovahveroita

Samalla reissulla bongasimme kauniita, kirkkaanpunaisia sieniä. Piti tietysti ottaa moisista kaunottarista kuva. Olimme aivan varmoja, että kyseessä on joku erittäin myrkyllinen lajike.

Perjantaina kävimme lounaalla bypiasin myymälässä Sjökullan kartanolla. Myymälä on ehkä Suomen kaunein kauppa. Vaatteiden hinnat ovat aika korkeita. Osasta tuotteista ei ole isoja kokoja ja kerran on käynyt niin, että isoin koko olikin minulle hieman pieni, joten ostoksia tulee tehtyä harvakseltaan. Minähän en tykkää pyöriä kaupoissa, mutta tuon kaupan tunnelma ja visuaalinen ilme on sellainen, että siellä haluan käydä. Tällä kertaa emme ehtineet tutustua valikoimaan kuin sen aikaa, kun odottelimme lounassalaattiemme valmistumista.

 

Bypiasin myymälän ihastuttava kahvila

Salaattikin oli niin kaunis ja myös todella hyvä. Hinta 17€

 

Otin jälkiruuaksi sisilialaisen limpparin

Vaikka kahvila on vähän kalliin puoleinen, siellä on ihana käydä. Kaikki maistamani tuotteet ovat olleet todella herkullisia, annokset kauniita, palvelu hyvää ja paikka on niin kaunis. Vähän kuin piipahtaisi aivan jossain toisessa ulottuvuudessa. Työaikatauluista johtuen olimme paikalla heti klo 11, kun myymälä aukesi. Paikalle tuli eläkeläismies juomaan kahvia ja syömään porkkanakakun. Hän oli lähtenyt pyöräilemään teemalla nautiskelen syksyn kauneudesta. Eli kyllä paikka vetoaa muihinkin kuin minuun :) Aion viedä syyslomalla askartelukaverini tuonne bypiasin myymälään ja sitten kuulen, että mitä he tuumaavat siitä. Minä niin toivon, että myymälä löytää riittävän asiakaskunnan ja siitä tulee pitkäikäinen.

Lounaan aikana sain viestiä uimaporukan parhaalta sieniasiantuntijalta. Hän kertoi, että lähettämässäni kuvassa punaisista sienistä on syötäviä sieniä! Ensin ajattelin, että hän vain vitsailee.  Hänen mukaansa kuvassa oli joko punikkivahakas tai punavahakas. Hän sanoi tulevansa ennen saunaa sienikirjan kanssa, niin voidaan käydä metsässä vertailemassa. Punikkivahakas on luokiteltu 2/3 tähden ruokasieneksi, punavahakas yhden tähden ruokasieneksi. Painelimme koko uimajengi metsään tunnistamaan punaisia sieniä. Tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on punikkivahakas ja poimimme kaikki mukaamme.

Nälkä olisi tästä saaliista jäänyt

Punikkivahakkaat pannulla. Punainen väri kestää paiston :)

Suppilovahveropasta koristeltuna punikkivahakkailla. Väri on upea.

Maistelin antaumuksella yhden punikkivahakkaan sellaisenaan, maku on mieto. Jos olisi kastike pelkästään niistä, niin voisi olla turhankin mauton. 

Meillä oli sienipastaa, salaattia ja jälkiruuaksi baklavaa ja suklaata ja vähän viiniä. Mitäpä sitä keksiäkäinen muuta tarvitsisi saunan päälle perjantai-iltaan. Pieni ikävä yllätys oli kuitenkin edessä, kun muistin, että unohdimme tehdä punkkitarkastukset. Niskastani löytyi punkki, joka oli jo ehtinyt puraista. On ne sitkeitä pirulaisia. Menimme suoraan punikkivahakkaiden hakureissusta saunaan. Saunoimme ja uimme yli 2 tuntia. Pesin hiuksetkin. Ja niin vaan pysyi mokoma mukana menossa. Kolmisen viikkoa sitten sain mökillä elämäni ensimmäisen punkin ja heti perään toinen. Olen hieman borrelioosihysteerinen, koska sen hoitaminen vaatii pitkän ja voimakkaan antibioottikuurin ja vatsani ei meinaa kestää edes tavallista viikon antibioottikuuria mitenkään. Olen varmaan osa-aikaisella sairauslomalla ja kotini (eli vessan) vankina, jos borrelioosi iskee.

Lauantaina Ilona laittoi meille brunssin. Siihen kuului yrttinen pekonimunakas, loput salaatit, omenahillojuustovoileipä, smoothieta ja jugurttia

Alunperin suunnitelmana oli mennä sienimetsään, mutta minua ei huvittanut lainkaan. Niinpä lähdimme hieman autoilemaan ja ihailemaan ruskaa viereisen kunnan Siuntion puolelle.  Tänä vuonnakin on hieno ruska! Syksyn parhaat asiathan ovat ruska ja sienet :)

Etätyöskentely mökiltä ja naisten kylmäuinti-illat alkoivat korona-aikana. Kun ei oikein mihinkään päässyt, niin pystyimme sentään tapaamaan pienellä porukalla jossain. Näiden takanahan on Ilonan ihana puuhakkuus. Näistä mökkireissuista on tullut minulle tosi tärkeitä. Ihanasti vaihtelua arkeen! Toivon, että jos tästä kaikki paikat ihan oikeasti aukenevat, niin näitä mökkikeikkoja ei syrjäytä "hienommat" menot. Mehän jaamme mökin apen kanssa ja appi suhtautuu tosi mukavasti meidän kylmäuinti-iltoihin. Hänestä on vaan mukavaa, että mökillä on käyttöä myös lomakuukausien ulkopuolella.

Kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa!