Iltakävelyllä Vanhankaupunginlahdella dronen kanssa

Mahtavaa, kun viime päivinä on paistanut aurinko! Harmillisesti en ole ehtinyt ulos nauttimaan paisteesta, en edes lauantaina. Onneksi aurinko lataa akkujani ikkunankin lävitse.

Tänään kuitenkin ehdin iltakävelylle Vanhankaupunginlahdelle hetki auringonlaskun jälkeen. Sinänsä huomion arvoinen seikka on se, että aurinko laski tänään 17:14. Kahden viikon päästä 3.3.2019 aurinko laskee 17:51. Tämä tarkoittaa sitä, että jos aurinko näyttäytyy, niin ehdin näkemään sen joka arkipäivä, ellei työpäivä jostain syystä venähdä tosi pitkäksi. Tekisi mieli tuuletella! Kunpa vaan nyt ehtisimme käynnistämään vielä sen paljon puhutun talviurheilukauden. Lauantaina meidän piti mennä laskettelemaan, mutta yllättävät kiireet estivän sen. Suomeen rantautunut lämpöaalto aiheuttaa minussa jo suorastaan stressiä. Ensi viikolla olisi tarkoitus lasketella Sappeella ja maaliskuussa Himoksella. Toivottavasti rinteet olisivat vielä silloin hyvässä kunnossa.

Iltakävelyllä minulla oli mukana drone ja tässä teille vähän lisää Helsinki-kuvia. Vantaanjoki laskee Suomenlahteen Vanhankaupunginlahdella. Ennenkuin Vantaanjoki kohtaa Suomenlahden se haaraantuu kahtia ja väliin jää pieni saari. Saarella sijaitsee tekniikan museo sekä osittain Helsingin ensimmäinen jätevedenpuhdistuslaitos, joka oli toiminnassa vuodesta 1876 1960-luvun loppupuolelle. Paikka on viehättävä.

Vanhankaupunginlahti, sulana näkyvä vesi on peräisin koskesta

Lähempänä koskea

Luulen, että joen penkalla sijaitsevat laitokset ovat osa vedenpuhdistamoa

Aikamoiset vesimassat vyöryvät koskessa

Tässä vertailun vuoksi sama paikka marraskuussa 2016

Sitten kierretään katsomaan toista koskea

Ilmeisesti lumien sulamisvedet ovat aikaansaaneet reippaan virtauksen ja komean kohinan

Mukavaa sunnuntaita!

Käytä ruuantähteet keittoon

Tässäpä vielä pyydetty ohje, kuinka tehtä tähteistä keittoa eli jämäsoppaa. Lasten kuullen keitosta ei tietenkään puhuta jämäsoppana vaan ruokana on jotain fiinimpää kuten italialaista minestronekeittoa tai edes aasialaista kanakeittoa.

Meillä on jämäsopasta kaksi versiota:

1. Tomaattinen minestronetyylinen keitto, johon käytän höysteeksi punaista lihaa. Liemen perusraaka-aineena vähintään yksi paseerattu tomaatti n. 400g (yleensä käytän Muttia), mausteena liha- tai kasvisliemikuutio.
2. Kookosmaitopohjainen keitto, johon käytän höysteeksi kanaa. Sama keittoliemi runsaimmilla mausteilla toimii pohjana myös aasialaiselle lihapullanuudelikeitolle. Liemen perusraaka-aineena yksi kookosmaito 400ml. Mausteena chilitahnaa, inkivääriä ja valkosipulia oman maun mukaan.

Hyvin säilyviä aineksia jämäsoppaa varten

Minestronekeittoon voi laittaa vaikkapa jauhelihakastikkeen jämät, kesäkurpitsan jämät, papupurkin jämät, nakkipaketin jämät ja nahistuneet tai kitkerät tomaatit. Vaikka kaikki kerralla. Jos käytät pastaa, keitä pasta keittoliemessä noin puolet keittoajasta ennenkuin lisäät keittoon tähteet. Sitten mausteita oman maun mukaan, minä suosin basilikaa, mustapippuria, suolaa ja puserrettua valkosipulia. Koska tomaattikeittiliemi on hapanta, kannattaa makua tasata jollain makealla, kuten vaikka ketsupilla tai sokerilla. Jos keittoon ei ole lihaisia tähteitä, sinne voi lopuksi nakata vaikka eineslihapullia tai paistaa erikseen rasiallisen pekonikuutioita. Jos käytät riisinuudelia, lisää ne vasta tähteiden jälkeen.

Jämäsopan teko on siis helppoa, sen kun mättää aineksia kattilaan niiden vaatiman keittoajan mukaisesti. Keittoihin saa kivasti vaihtelua erilaisilla kasviksilla ja mausteilla - ja tietenkin erilaisilla tähteillä. Alla kuva yhdestä jämäsopasta, siinä on ylijääneiden ribsien lihat ja riisinuudelia. Tällä kertaa keitossa ei ole mitään kasviksia, eli keitto toimii ilman niitäkin.

Tomaattinen possunuudelikeitto, tässä keitossa on 4 levyä riisinuudelia

Esimerkiksi meksikolaisen tortillaillallisen ylijäämät pavut, lihat tai kanat ja salsakastikkeen loput voi hyödyntää jämäsoppaan. Siitä saa varsin tyylikkään annoksen, jos jäljelle on jäänyt creme fraichea, josta voi laittaa nokareen keittoannoksen keskelle ja sen päälle vähän nachomuruja. Siinä on jälkikasvulle meksikolainen keitto. Ylijääneet tortillat voi hyödyntää pikalasagneen, jonka ohje on täällä. Tortilloja voi myös pakastaa ja odottaa, että jämätortilloja on tarpeeksi lasagneen.

Kookoskeittoon sopii siis kananjämät esim. kanapihvi paloiteltina, "peratut" koivet tai vaikka kanapastakastikkeen loput. Liemi maustetaan chilitahnalla, inkiväärillä ja valkosipulilla. Tähän keittoon sopii hyvin ne pakastelokeron perukoilta löytyvät erilaisten wokkivihannespussien jämät. Keitä pakastekasviksia pussin ohjeiden mukaan, kun keittoajasta on kulunut noin puolet lisää kana ja loppuvaiheessa lisää riisinuudelit. Riisinuudeli kypsyy parissa minuutissa.

Kookosliemepohjaan teen aasialaisen lihapullakeiton. Kaikki ainekset valmistuvat samassa kattilassa. Tässä vielä kerran aasialaisen lihapullanuudelikeiton ohje:

1. Sekoita jauhelihan sekaan suolaa ja chilitahnaa n. 2tl. Tee jauhelihasta pieniä lihapullia, suupalan kokoisia. 
2. Kuumenna öljyä kattilan pohjalla lisää valkosipuli ja mausteet ja pyörittele hetki. Lisää vesi, soijaa/kalakastiketta ja kookosmaito, kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku
3. Lisää kiehuvaan liemeen pakastekasviksia. 
4. Kun kasvikset ovat kiehuneet noin 5min, lisää keittoon lihapullat. 
5. Kun lihapullat ovat kiehuneet noin 4min, lisää nuudelit. Riisinuudelit kypsyvät vajaassa kahdessa minuutissa. 
6. Maista ja tarvittaessa lisää mausteita.
7. Valmiin keittolautasen voi koristella kevätsipulilla, lorauksella makeaa chilikastiketta ja suolapähkinöillä.

Arkisen viikon parhaat

Kohta päättyvä viikko on ollut arkinen ja vähän alavireinen. Loppuviikon lumi-, räntä- ja vesisateet ovat harmittaneet. Viikon päästä koululaisilla alkaa talviloma ja loskassako sitä pitää viettää? Olisin niin toivonut lumen ja talviurheilukelien säilyvän. Loskan määrä on aivan järkyttävä ja sadevesikaivo tietenkin jään alla. Oma vireystila on kehnohko, olisin loman tarpeessa, mutta sitä ei ole näköpiirissä paria irtopäivää enempää. Haluan talven takaisin ja aurinkoa myös!

Viikon kohokohta oli maanantai-iltana Kansalaistorilla järjestetty kiinanlaisen uuden vuoden vastaanotto. Tapahtuma on järjestetty monena vuotena, mutta me kävimme siellä ensimmäistä kertaa. Ohjelma oli yllättävän laadukasta ja osa esiintyjistä oli lennätetty Kiinasta saakka. Pojatkin tykkäsivät lohikäärme- ja leijonatansseista. Pakkasta oli sen verran, ettemme jaksaneet odottaa ilotulitusta.

Tarkoituksenamme oli hoitaa iltaruokailu tapahtumassa. Alueen reunalla oli muutamia kojuja, jotka myivät ruokaa. Ensimmäisen kojun antimet eivät olleet kovin kummoisia ja seuraavan kojun taas liian tulisia lapsille. Harmi, ettei ruokailu toiminut. Oman mahani olisin varmasti saanut täyteen tapahtumassa.

Kiinalaiset "hampurilaiset"

Viikon parhaisiin lukeutuu työpaikan pullapiirin kokoontuminen. Olen niin paljon maistellut leivonnaisia elämässäni, että harvoin enää harvoin tulee vastaan itsetehtyä leivonnaista, jota en olisi ikinä aikaisemmin maistanut tai josta en olisi edes kuullut :)

Työkaverini perheessä ainakin perheen miehet suhtautuvat hifistellen ruuanlaittoon ja leivontaan. Miespuolinen työkaverini olikin sitten leiponut meille ranskalaisia canelé-nimisiä leivonnaisia (ääntyy kanle). Heillähän tietenkin oli kotona pari kappaletta canelé-metallivuokia. Kuulemma alumiinen runebergin torttuvuoka sopisi myös caneléjen tekoon. Canelét näyttävät hiukan vaatimattomilta, mutta olivat niin herkullisia, että harkitsen vuuan ostamista.

Lisätietoa https://en.wikipedia.org/wiki/Canel%C3%A9

Jos olisin tiennyt, kuinka hyviä nuo ovat, niin olisin asetellut omani lautaselle ja kuvannut sitä hartaudella. 

Viikko oli niin arkinen ja tylsäkin, että tässäpä taisi olla kaikki viikon parhaat. Vielä yhden parhaan onnistuin vetäisemään sunnuntai-iltapäivänä. Energiatasoni ovat olleet niin alhaalla, etten ole saanut aikaiseksi hankkia keskimmäiselle uusia laskettelumonoja. Tällä kertaa vitkuttaminen kannatti, koska sain ne hyvästä tarjouksesta. Toivottavasti Etelä-Suomen rinteet pysyvät vielä auki, jotta mekin ehtisimme mäkeen.

Mukavaa uutta viikkoa!

Hanoin vanhakaupunki

Hong Kongista pieni Aasian kierroksemme jatkui Hanoihin. Olin jo etukäteen ajatellut, että Hanoin hektisyys ja rosoisuus saattavat hurmata minut. Ajatukseni osuivat oikeaan, pidin paljon Hanoista. Kaupungin runsas äänimaailma sekä kaoottinen liikenne ovat sellaiset, että en kuitenkaan usko, että viihtyisin Hanoissa pitkään. Muutaman päivän lomakohteeksi se oli juuri sopiva ja nähtävää, koettavaa ja maistettavaa Hanoissa riittää.

Hanoissa voi myös rentoutua. Yllätykseksemme Hanoi on hyvin vihreä kaupunki, siellä on paljon puistoja, joista osa on hyvin rauhallisia ja kivoja kohteita ihan vaan istuskeluun. Puistokohteiden lisäksi kävimme kahdesti hieronnassa. En ole juurikaan käynyt ulkomailla hieronnassa, joten olin yllättynyt, että perinteinen klassinen hieronta kulki nimellä Swedish massage. Miten ne ruotsalaiset onnistuvat brändäämään perushieronnankin ruotsalaiseksi? Rentoutumisen lisäksi hierontapalvelun käyttö tuntui muutenkin hyvältä, koska löysimme paikan, joka työllistää pelkästään näkövammaisia.

Hotellimme sijaitsi Hanoin vanhassa kaupungissa (old quater). Koko kaupunginosa kuhisee elämää: katuravintoloita, kauppoja ja baareja. Herätyskello oli aika tarpeeton, koska kahdeksan jälkeen liikenteen meteli kantautui ylös huoneeseemme ja herätti jopa minut. Minusta kiehtovinta oli katsella kasviskauppiaita ja katuravintoloita. Aloitan virtuaalikierroksen kuitenkin vilkkaimmalta ravintolakadulta. Meno baareissa oli reipasta jo alkuillasta ja niissä näytti viihtyvän paljon nuoria reppureissaajia.

Katuravintoloiden vakiokalustus on pieniä muovijakkaroita ja -pöytiä. Pääasiallisesti katukahviloissa ruokaili paikallisia, mutta oli joukossa aina muutamia länsimaalaisiakin. Katukeittiöllä viittaan nyt paikkaan, jossa ei ole varsinaista keittiötä vaan ruokaa valmistetaan kadulla kaasukeittimellä tai tilassa, joka ei ole varusteltu ravintolakeittiöksi. Toki osa varsinaisista ravintoloista on laajentanut asiakaspaikkojaan muovituolien avulla kadulle.

Osa katukeittiöiden ruuista oli aivan mahtavan näköisiä. Olisin niin halunnut kokeilla katukeittiöitä, mutta huonon mahani takia en uskaltanut. Paikallinen tyttöporukka oli selvästikin innoissaan saamastaan annoksesta, joten pyysin saada ottaa kuvan siitä. Tytöt olisivat tarjonneet minulle maistiaisiakin.

Simpukoita, maustedippejä ja ehkä salaattia

Tämä ravintola sijaitsi hotelliamme vasta päätä ja aina iltaisin täysi

Päiväsaikaan ruokakujien pöydille ja maahan oli aseteltu kauniisti myytävät tuotteet kalapaloista kasviksiin. Katukeittiöt valmistelivat lounaita. Pienyrittäminen on Hanoissa hyvin helppoa, en tiedä valvooko tai säännösteleekö sitä kukaan. Yksinkertaisin ja nopein bisneksen perustaminen oli se, kun näimme miehen kiipeävän kookospalmuun ja keräävän ja pudottelevan sieltä kookoksia. Sen jälkeen hän vei kookokset tuolinsa luokse kadun varteen ja veisteli ensimmäisen auki ja tökkäsi pillin siihen ja niin bisnes oli pystyssä.

Vihanneksia katukaupassa

Rouva tekee kesärullia lounaaksi, valmiit tarjottimella ämpärin päällä

 Emme uskaltautuneet syömään katukeittiöruokaa, mutta löysimme pari tosi kivaa ravintolaa. Toinen oli suunnattu enemmän turisteille ja toisessa oli paljon paikallisia.

Paikallisten suosima ravintola

 Tällaiselta näytti paikallisten suosiman ravintolan illallisemme. Oli maukasta!

 

Hanoi rolls: niistä tuli hetkessä suosikkimme

 

Oikealla toinen suosikkimme: Bún Chà jossa on nuudelia, lihapullia ja porsassuikaleita

Ravintoloiden lisäksi vanhan kaupungin kujat pursuavat pikkukauppoja, jotka myyvät vaatteita, asusteita ja laukkuja iltalaukusta matkalaukkuun. Tinkiminen kuuluu asiaan ja hyvälle tinkijälle tavarat ovat hyvin edullisia. Yleensä en jaksa katukauppaa lainkaan, mutta tällä kertaa innostuin tekemään hiukan ostoksia. Ostin yhden edullisen ulkoilutakin pojille varastoon,  pipot työkavereille, teknisen urheilupaidan hra Kepposelle (joka osoittautuikin kokolappu pienemmäksi ja meni esikoiselle) ja itselleni huivin.

Kujilla oli myös mahtavia kukkakauppoja

Katuvilinän lisäksi katseltavaa riitti myös puhelinpylväiden johdotuksessa :D

Turistibisneksessä toimivat tuntuivat osaavan vähintään kohtuullisesti englantia, ravintoloista löytyi yleensä aina ruokalista myös englanniksi. Kaduilla liikkuminen ei tuntunut turvattomalta, toki laukkuvarkaita pitää varoa Hanoissa samoin kuin monessa muussakin vilkkaassa kaupungissa. Taksilla ajelin yksiksenikin enkä pitänyt sitäkään mitenkään turvattomana enkä kohdannut tuplahinnoitteluakaan. Vatsani kesti erinomaisesti paikallisen ravintolaruuan. Hanoin turvattomin asia on ehdottomasti liikenne! Kadun ylittäminen vaatii suorastaan rohkeutta ja jos mahdollista se kannattaa tehdä seuraten paikallisia. Autot eivät tuntuneet läheskään yhtä vaarallisilta kuin se hirvittävä massa mopoja, jotka ajavat sekä valon vaihtumisen jälkeen että reippaasti vaihtumista ennakoiden.

 

Hanoista riittää kerrottavaa vielä nähtävyyksien osalta sekä Vietnamista vielä Halong Bay risteilystä, joka oli koko reissun kohokohta minulle.

 

Pienen Aasian kierroksen postaukset:

Osa 1, pieni Aasian kierros
Osa 2, Hong Kong ensimmäinen osa

Osa 3, Hong Kong toinen osa