Kairon loman hotellit

Moni on ollut kiinnostunut Kairon matkan hotelleista sekä muista käytännönjärjestelyistä.

Haaveilin hotellista, josta olisi näköala pyramideille. Pyramidinäköalalla on tarjolla sekä pieniä paikallisia hotelleja että kansainvälisten ketjujen hotelleja. Pienet paikalliset ovat edullisia ja muutamasta näkisi myös iltaisin pyramideilla pyörivän valoshown. Paikallisista hotelleista monella oli varsin hyvät arviot ja kuitenkin aika huokea hinta. Ensimmäistä kertaa Bookin.comin valikoimassa näin huoneen, joka maksoi 4€. Kävi mielessä, että olisin voinut varata sen ihan vaan sitä varten, että olisin käynyt katsomassa, millainen on 4€ huone. Siinä vaiheessa, kun aloitin hotellisuunnittelun olisin vielä saanut suosikistani Marriotin Mena Housesta huoneen kohtuuhintaan. Mutta aloin miettimään, että koska aioimme käydä itseksemme keskustan nähtävyyksissä olisi järkevää majoittua osaksi matkaa keskustaan Gizan alueen sijasta. Tätä miettiessäni Marriotin hinnan nousivat sellaisiin sfääreihin, että piti etsiä vaihtoehtoa. Valitsin Steigenberger Pyramids hotellin Booking.comin kautta paikkalisen sijasta uima-altaan vuoksi ja vältelläksemme vatsaongelmia.

Saavuimme yöllä myöhään, koska olimme juuttuneet torstai-iltana puolilta öin järkyttävään liikenne ruuhkaan matkalla Gizan alueelle. Tunnin matkaan meni ainakin 2,5 tuntia. Nykyisin yleensä tilaan valmiiksi esim. Booking.comin kautta kuljetuksen lentokentälle. Se ei ole edullisin tapa, mutta siinä säästyy mahdollisilta taksihuijauksilta ja öisiltä kiertoajeluilta. Yöllä, kun laukkujen kantaja esitteli meille huonetta, kysyin että näkyykö tästä huoneesta varmasti pyramidit. Minulle vakuuteltiin, että kyllä näkyy.

Aamulla kun avasin hotellihuoneen verhot kasvoilleni levisi aikamoisen leveä hymy.

Ensimmäinen lomapäivämme oli pyhitetty rentoilulle. Aurinko paistoi niin mukavasti, että jouduimme kaivamaan esille aurinkorasvan.

Pikkupäikkärit puolivarjossa

Uima-allasalue oli ihana, mutta altaan vesi oli todella viileää, sanoisin että max 15-asteista

Hotellin alue oli viihtyisä, aamupala hyvä ja ruoka muutenkin hyvää. 

Mixed grill annos oli erinomainen

Iltapäivällä hotellin ravintolassa vietettiin pienehköjä hääjuhlia. Hääparia kuvattiin altaalla ja monet vieraat napsivat toisistaan kuvia altaan reunalla.

Häävieraiden juhlatyyliä

Parasta oli näkymä parvekkeelta auringonlaskun aikaan.

Ainoastaan Gizan alueen hotelleista voi olla pyramidinäköala. Sieltä on pitkä matka Kairon keskustaan ja Egyptimuseoon. Siksi päätin, että vaihdamme hotellia keskellä matkaa. Meillä oli koko päivän opastettu yksityisretki. Aamulla tsekkasimme hotellista ulos ja matkatavarat kulkivat auton mukana koko retken ajan. Päiväretki oli toimiva paketti, valitsin palveluntarjoajan TripAdvisorista. He kommunikoivat melkein 24/7 retkijärjestelyihin WhatsAppilla. Seuraava hotellimme oli Niilin rannalla oleva Grand Nile Tower.

Grand Nile Tower illalla Niilin varresta kuvattuna

Grand Nile Towerin huoneet olivat vähän kuluneet ja kokolattiamatto hieman tunkkainen. Yleisiltä osiltaan ja palveluiltaan hotelli oli oikein hyvä. Sunnuntaiaamiainen oli ihana. Mikä parasta Grand Nile towerin uima-altaan vesi oli ihanan lämmintä.

Näkymä parvekkeelta öiselle Niilille

Päivänäkymä Niilille

Aamiainen Niilin rannalla

Aulan vesiaihe

Osa aulasta oli avoimena alakertaan saakka

Lämmitetty iso uima-allas

Uima-altaalta oli näkymä Niilille

Grand Nile Towerista liikuimme Uberilla. Se toimi moitteettomasti ja oli edullista. Olen alkanut suosimaan matkoillani Uberia ja vastaavia palveluita. Kairossa oman jännityksensä toi se, että huomaatko kyytisi saapuneen. Osa rekisterikilvestä on paikallisilla merkeillä. Jos en heti huomannut, niin sain nopeasti kuljettajalta arabiaksi olevan viestin. Noh, aina löysimme toisemme. 

Koska olemme nykyisin molemmat heikkovatsaisia, ruokailimme vain hotellissa ja retkellä turisteille tarkoitetussa paikassa. Söimme kurkkua, tomaattia, ananasta, melonia ja mansikoita. Minä selvisin ilman vatsaoireita. Hra Kepponen sai pienet vatsaoireet ja ne jatkuivat vielä kotona. Hra Kepponen sanoi voivansa harkita harkita Egyptiin snorklausmatkaa tämän kokemuksen perusteella - olettaen että turvallisuustilanne pysyy hyvänä. Me olimme syöneet melkolailla samat annokset Hra Kepposen kanssa. Ainoa selkeä ero oli, että Hra Kepposen jälkiruuassa oli jäätelöä. Mutta sitähän ei tiedä, että mikä vatsan tasapainoa järkytti. Söimme reissun aikana yhdet mauttomat pizzat, mutta muuten ruoka oli hyvää. Selvästi parempaa kuin edellisellä matkallani Floridassa.

Sen verran Hra Kepposen vatsaoireet vaikuttivat retkisuunnitelmiimme, että valitsemani moskeija ja koptilainen kirkko jäivät väliin. Olisin aivan hyvin voinut mennä käymään niissä yksinkin, mutta tuo uima-allas oli niin houkuteleva, että päädyin sinne. Iltapäivän aurinkokin paistoi niin mukavasti.

Grand Nile Towerin erinomainen pihvi. Tilasin pihvini poikkeuksellisesti medium+ ja paistoaste vastasi sitä aivan täydellisesti.

Tätä suklaafondantin jäätelöpalloa epäilen Hra Kepposen vatsavaivojen syyksi

Kansainväliset ketjuhotellit ja isot 4-5 tähden hotellit ovat myös Kairossa aika arvokkaita. Kokemani perusteella ajoissa varaamalla saisi parhaimman hinnan. 

Kaikki hankkimani palvelut toimivat hyvin ja vastasivat kuvausta. Seuraavassa Kairo-postauksessa päästään käsiksi huikeisiin nähtävyyksiin ja niillä vallitsevaan basaarimeininkiin.

Tavallinen viikonloppu

Useinmiten tulee kirjoiteltua viikonlopuista, jolloin on ollut jotain erityistä ohjelmaa. Viime viikonloppu oli yksi harvoista alkuvuoden viikonlopuista, joihin ei ollut mitään sovittua ohjelmaa. Olimme Hra Kepposen kanssa molemmat perjantaina aika väsyksissä. Ihan hetkeksi oikaisimme sängylle kännykkää pläräämään, mikä sitten johti iltanokosiin. Iltanokoset johtivat virkistykseen ja viikonlopun unirytmin sotkimme jo perjantai-iltana tuijottelemalla suoratoistopalvelujen antia aivan liian myöhään. 

Lauantaina nukuimme ihan liian pitkään. Päivä oli lumisateinen ja se oikeutti kotona köllöttelyyn. Saimme aikaiseksi hieman siivota sekä leipoa. Molemmat teimme yhdessä Hra Kepposen kanssa. 

Olen etsinyt reseptiä, joka olisi yhtä hyvä kuin mokkapalat, mutta ei sisältäisi suklaata. Leivonnainen, joka syntyisi sellaisista aineksista, joita on helppo säilöä kotona ja josta riittäisi ainakin kahdeksi kerraksi. Olen yrittänyt saada marjaruuduista mokkapalojen veroisia, mutta en ole onnistunut. Kokeilimme vielä kerran marjaruutujen valmistamista lauantaina.

Todennäköisesti viimeiset marjaruudut. Ihan ok, mutta ei ei yllä leivontojen kärkipäähän

Illalla ehdimme vielä katsoa vähän lisää aloittamaamme sarjaa. Meillä menossa fantasiasarja Carnival Row Primelta, jonka pääosassa on Orlando Bloom. Minä aloitin sarjan katsomisen vasta muutaman jakson jälkeen. Tarkoituksenani ei ollut katsoa sitä, mutta tulin jämähtäneeksi telkkarin ääreen. Fantasia ei ole minun genreni, joten sen arvioiminen on aika vaikeaa. Sarjalla on ollut hetkensä ja sen verran kiinnostava se oli, että tosiaan hyppäsin mukaan kesken sarjan. Hra Kepponen sanoi, että maailman esittely ja asetelman luominen olisi todennäköisesti ollut minusta tylsähkö. Mistään varsinaisesta menestyssarjasta ei ole kyse, koska sarja loppuu toiseen tuotantokauteen.

Sunnuntaini alkoi tavallista paremmalla aamiaisella. Arkisin syön aina puuroa aamiaiseksi, viikonloppuisin aika usein paistoleipää. Sain sen päälle kuopuksen tekemää munakasta.

Sunnuntain aamiaisleivät

Lauantaina ikävä lumisade oli vaihtunut kerrassaan upeaan auringonpaisteeseen. Halusin lähteä ulos kävelemään, vaikka arvasin, että kävely pahentaa selkävaivaani. Kävimme kuitenkin nautiskelemassa täydellisestä talvipäivästä lähipururadalla. 

Jäniksen jälkiä

Pajunkissoja

Pururadalla oli paljon ulkoilijoita ja etenkin hiihtäjiä. Ladulla sattui sellainen hetki, että hiihtäjät joutuivat pysähtymään väistääkseen sorsia. En ole ennen nähnyt sorsia hiihtoladulla :)

Varokaa sorsaa ladulla!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä ;)

Pururadan vieressä on jokin poistovesiputki merenlahteen ja lämmin vesi pitää pienen alueen sulana ja siellä majailee paljon sorsia. Muutama sorsa oli seurannut ruokkijaa ja päätyi sitten tepastelemaan ladulle.

Ulkoilun päätteeksi kävin vielä avannossa. Ehdimme vielä sunnuntaina käydä vaarin luona kahvilla. Hra Kepponen lähti mukaan, koska veimme vaarille television. 

Ihan liian nopeasti viikonloppu hujahti ohitse. Ohjelmattomat rennot viikonloput ovat kyllä ihania. Niitä saisi olla enemmän. Toisaalta arki menee aika tiukasti töiden, kotitöiden ja perheen parissa, että viikonloppuihin kertyy sosiaalista painetta tavata läheisiä ja ystäviä, sekä hoitaa niitä arkena hoitamatta jääneitä asioita. Siksi useimpina viikonloppuina on ohjelmaa.

Onneksi on taas pian viikonloppu! Tulevan viikonloppun ohjelmana on synttärijuhlavierailu.

Onko sinun viikonloppusi ohjelmoituja vai rennosti fiiliksen mukaan menemistä?

Evergladesissa näkee alligaattoreita

Vihdoin viimeinen osa Floridan matkapostaussarjasta

Key Westistä matkamme jatkui majoittumaan lähelle Shark Valleyn aluetta Evergladesissa. Sisäänpääsypaikkoja Evergladesiin on kaksi muutakin. Valitsimme Shark Valleyn siksi, että siellä on mahdollisuus tehdä "minijunalla" alueen kierros ja se sijaitsee lähimpänä Miamin lentokenttää. Evergladesin retkipäivän päätteeksi meillä oli yölento takaisin Suomeen.

Me olimme molemmat haaveilleet airboat ajelusta. Everglades National Parkin alueella niitä ei saa järjestää.Veneet pitävät aikamoista meteliä ja kansallispuiston eläimiä halutaan suojella melulta. Kansallispuiston alue jatkuu osavaltion luonnonsuojelualueena ja siellä ajeluita saa järjestää ja yrittäjiä on monia. Moni ariboat järjestäjä myy myös yksittäispaikkoja veneeseen. Me olimme varauksen suhteen myöhässä ja jouduimme ostamaan yksityisen airboat ajelun.

En yleensä viehäty moottoroidulla vempeleellä ajelemisesta, mutta airboat kyyti oli ihastuttavan pehmeää ja liitävää. Melu on sellaista, että kyydissä käytetään kuulosuojaimia. Maisema oli kirkkaassa aamuauringossa upea.

Ensimmäiseksi meille selvisi, että Everglades ei ole suoalue vaan se on erittäin hitaasti virtaava joki. Joella sijaitsee saaria ja ne erottuvat maisemasta korkeammalla kasvustollaan eli pensailla ja puilla. Evergladesin vesi on pääosin makeaa vettä, mutta lähempänä rannikkoa on myös suolaisen veden alueita. Shark Valleyn alue on aikoinaan kuulunut Miccosukee intiaaniheimoille, jonka reservaatti sijaitsee vieläkin Evergladesin alueella. Me nukuimme edellisen yön Miccosukee-heimon omistamassa kasinohotellissa.

Ihana maisema!

Retken lähtöpaikka.Oltiin jo innokkaina kipuamassa veneeseen, mutta se ei ollutkaan meille.

Sieltä tulee meidän kyyti

Sitten vähän kruisaillaan

Ja lisää vauhtia

Vähän kapeampaa väylää edessä päin

Saimme ensimmäisen lintuseuralaisen. Mikä upean värinen höyhenpeite!

Tässä ollaan menossa alligaattorin "kotikadulle"

Muita veneitä ei näkynyt lainkaan ja olimme tuolla mahtavalla joella oppaan ja lintujen kanssa keskenämme. Kun olimme saaneet pienen maistiaisen ariboatilla hurjastelusta lähdimme etsimään alligaattoria. Yksi on nimetty Georgeksi ja hän tulee mielellään aina moikkaamaan turisteja. Alligaattorit ovat kuulemma hyvin reviiritietoisia ja Georgen löytää yleensä aina hänen "kotikadultaan".

Kukas se siellä lumpeiden seassa piilottelekaan? Etsi alligaattori kuvasta

Oli ihan turha pelko, että näkisimme Georgesta vain vilahduksen. Hän oli hyvin uteliaalla tuulella.

Moikka George

Aika poseeraaja tuo George

Oppaamme kertoi kalastavan usein Evergladesilla ja jos hän kalastelee jossain Georgen reviirin lähellä, niin kumman usein George löytää tiensä hänen kalapaikalleen ja yrittää viedä kalat. George tuijotteli siinä aikansa meitä ja sitten kyllästyi ja ui pois.

Heippa!

Siirryimme Georgen kotikadulta kauemmaksi ja keskustelimme oppaan kanssa kalastamisesta. Kalastusta poikansa kanssa harrasteleva Jonna pääsi kokeilemaan kalaonneaan. Pahus vie Jonnalta putosi kala koukusta nostovaiheessa. Olisi kiinnostanut nähdä, että millainen paikallinen särki olisi ollut koukussa.

Virvelöintipuuhia

Virvelöinnin jälkeen hieman ruokimme niitä kauniita lintuja, jotka olivat veneilleet kanssamme suurimman osan matkasta. Ne olivat varsin uteliaita ja tulivat hakemaan ruokaa kädestä.

Naureskelin, että tämä lintu on selvästikin paikallinen kuukkeli

Linnut pitivät meihin enemmän välimatkaa kuin oppaaseen

Vähäisen välimatkan pitäminen oppaaseen johtui siitä, että linnut olivat oppineet, että hänellä on taskussa vähän haukkapalaa linnuille. Linnut olivat myös oppineet, että missä opas säilyttää niitä välipaloja. Minä huomasin yhtäkkiä, että lintu oli omin lupineen ottamassa ruokaa. Lintu osasi avata repun taskun vetoketjun.

Ensin avataan repun vetoketju

Tasku on avattu ja sitten vaan valitsemaan herkku

Paluumatka koitti liian nopeasti

Paluumatkalla kiersimme naarasalligaattorin reviirin kautta. Hän ei innostunut vieraista vaan häipyi saman tien.

Oppaamme poimi meille yhden kaislan ja näytti sen sisuksen. Sisusta oli kuin haurasta ideaalisidettä. Intiaanit ovat käyttäneet sitä haavanhoidossa. Kasvilla on myös antiseptisiä ominaisuuksia. Nykyään sitä voidaan käyttää myös rakennusteollisuudessa eristeenä.

Opas kertoi meille, että alligaattorit eivät yleensä hyökkää maalla ihmisen kimppuun. Jos olisimme päätyneet veteen Georgen viereen, niin hän olisi saattanut hyökätä. Alligaattoreiden ja ihmiset väliset selkkaukset ovat Floridassa kasvaneet merkittävästi. Pääsyynä on se, että asutusta on rakennettu liian lähelle isoa alligaattoripopulaatiota. Ei ole tavaton uutinen Floridassa, että perheen uima-altaassa on ollut alligaattori. Alligaattorit ovat sukulaisiaan krokotiileja hitaampia maalla ja myös pienempikokoisia ja ilmeisesti vähemmän agressiivisia. Sen verran kova on alligaattorin spurttinopeus, että meikäläisen alligaattori saisi kiinni hyvin nopeasti.

Alligaattoreiden tulevaisuudessa on jällenn riski tulla uhanlaiseksi lajiksi. Uhanalaisuus status on poistettu viime vuosituhannella kannan elvyttyä hyvin. Tällä vuosituhannella alligaattoreiden suurin uhka ei ole ihminen vaan burmanpytonit. Burmanpytonit lisääntyvät nopeasti, ovat pitkäikäisiä ja kasvavat kookkaiksi. Käärmeet syövät kaloja, lintuja ja myös pieniä alligaattoreita. Burmanpytonit ovat ekosysteemiä sotkeva haitallinen vieraslaji. Niiden leviämisen syyksi epäillään ihmisiltä karanneita tai luontoon päästettyjä lemmikkikäärmeitä. Burmanpyton voi kasvaa niin isoksi, että sille on hankala järjestää terraario-olosuhteita.

Burmanpytonia yritetään torjua ja populaatiota pienentää aktiivisesti. Pytoneita jahtaa palkatut työntekijät ja myös yksityishenkilöt voivat ryhtyä burmanpytonin metsästäjiksi. Alla yhden ohjelman palkkausjärjestelmän kuvaus:

Kuva lainattu: https://www.sfwmd.gov/our-work/python-program

Koska meillä oli vielä koko päivä aikaa, päätimme lähteä käymään vielä Evergladesin kansallispuistossa. Liput "minijuna-ajeluun" oli jo myyty loppuun. Jonna päätti vuokrata fillarin ja lähteä ajelemaan. Minä ajattelin rennosti vaan vähän kävellä. Meillähän ei ollut nyt paineita kiertää koko 15 mailin rengasreittiä nähdäksemme alligaattorin. Tällä kertaa rengasreitillä alligaattorin bongaus oli varsin helppoa. Yksi makoili heti reitin alussa alligaattoreiden syöttö- ja taputtelukieltokyltin alla.

Kävelytie kulkee tälläisen isomman ojan vieressä. Ojasta voi bongata alligaattoreita. Kun vedenlämpötila talvisin jäähtyy alligaattorit saattavat tulla tielle lämmittelemään.

Tie on kyllä helppo pyöräillä, kun ei ole mitään korkeuseroja

Olihan siellä ojassakin yksi alligaattori

Alligaattorin lisäksi pääsin seuraamaan pidemmän aikaa amerikankäärmekaulalintua. Olin jo sellaisen nähnyt Crystal Riverillä, jossa kävimme manaattisnorklauksessa. Käärmekaulalinnun uimatyyli on ainutlaatuinen. Linnun koko ruumis on vedenpinnan alla ja pinnalla näkyy vain kaula ja pää.

Kuvan laatu on kehno, mutta siinä uivasta linnusta näkyy vain kaula

Ehdimme hyvin kokea Evergladesin päivässä, lounastaa ja ajella lentokentälle. Edellisen yön nukuimme Miccosukee intiaaniheimon omistamassa kasinossa. Hotelli oli vähän vanhahtava ja huoneet tunkkaisia, mutta pääsimme samalla kokemaan pienen kasinokokemuksen. Minä olen viimeksi ollut kasinolla 90-luvun alkupuolella Las Vegasissa ja Renossa, koska siihen aikaan majoittuminen kasinohotelliin oli edullista ja ruoka oli edullista ja hyvää. Miccosukeessa hintalaatusuhde oli ehkä matkan kehnoin. Mutta oli kiva kokemus silti piipahtaa kasinolla.

Miccosukee hotellin kasinoa

Kaikkien pelien logiikka ei auennut meille lainkaan :D

Jonna jäi voiton puolelle

Olen jo aikaisimmissa postauksissa valitellut sitä, kuinka Floridassa ruoka oli kehnoa ja kallista. Reissun parhaimman aterian söimme Benihanassa. Se on Amerikasta maailmallekin levinnyt ravintolaketju, joka yhdistää japanilaisia ja amerikkalaisia ruokaperinteitä ja ruuanvalmistuksesta on tehty pöydässä tapahtuva show. Ravintolassa istutaan ison paistolevyn äärellä ja kokki tulee siihen kokkaamaan. Ensin kalistellaan lastoja ja veitsiä, heitellään kanaamunaa lastalle, sitten on näytösluontoista pikaleikkausta ja paistelut huipentuvat liekitykseen. Tarjoilijamme suositteli meille tiettyä lihaa ja se oli kyllä niin suussasulavaa. Otimme annokseen myös hummerilisän ja ennenkuin ehdin sanoa mitään hummeri oli maustettu liikaa. Yritin Ismo Leikola tyyliin sanoa nopeasti kansainvälisen pikatoppuutuksen "ätätätätää". Kokki huomasi mokansa ja sain lohdutukseksi pari jättirapua. Ruoka oli kokonaisuutena erittäin hyvää ja olihan se pöydässä kokkailu kokemuksena viihdyttävä.

Meidän kokkimme

Tässä liekitetään sipuleita, renkaat oli koottu hauskaksi torniksi

Florida on lomakohteena todella monipuolinen. Sen huomannee myös postausten määrästä. Niitä kertyi kaikkiaan seitsemän. Florida tarjoaa luontoelämyksiä, yllättävän hyviä snorklausretkiä, huvipuistoja, shoppailua ja kauniita rantoja. Kaikki on toimivaa. Miinukset ovat ruuan taso ja hinta sekä se että hotelliaamiainen tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista ja aamiainen on suppea. Hotellien taso on yleensä sellainen keskinkertainen, toki siisti ja toimiva. Hienoja hotelleja haikailevan kannattanee matkustaa muualle tai sitten varautua hyvin isoon lomabudjettiin.

Floridan kierros:

Osa 1 - Snorklaamassa manaattien kanssa

Osa 2 - Pintaraapaisu Miamista
Osa 3 - Hurmaava Sarasota Keys
Osa 4 - Supermielenkiintoinen Kennedy Space Center

Osa 5 - Yllätyksiä Meksikonlahden pinnan alla

Osa 6 - Key West