14. joulukuuta 2018

Onneksi on perjantai

Onpas ollut alavireinen viikko.

Ma-ti istuin töissä 9-17 pakollisessa prosessikoulutuksessa flunssaisena. Koulutus piti suorittaa vuoden loppuun mennessä ja olin tietenkin lykännyt asian viimeiseen mahdollisuuteen. Lykkäämisen syynä oli se, että loppuun saakka toivoin järjen voittoa. Mutta kas, sitäpä ei tullutkaan. Olen nimittäin tehnyt 11kk kyseisen uuden prosessin käyttöönottoa omaan yksikkööni ja joutunut opiskelemaan asiat itsekseni kirjallisista lähteistä. Kesäloman jälkeen alkoi pyöriä koulutukset prosessiin ja niistä tuli pakolliset. Olen laittanut satoja työtunteja prosessin räätälöintiin, mutta pitipä sitten laittaa vielä 15 tuntia lisää luokkahuonekoulutukseen.  Kouluttajakin kävi kysymässä, että mitä teen koulutuksessa :)

Puolikuntoisena koulutuksessa istuminen aiheutti sitten sen, että ke-to meni kotona sairastessa. Yksin ei ole tarvinnut sairastaa, kuopuskin on flunssassa. Suurin riesa tässä flunssassa on limainen yskä, joka haittaa nukkumista. Kuopus ei meinaa millään saada illalla nukahdettua, kun aina vaan yskittää. Unenpöppörössä melkein erehdyin päästämään kuopuksen nukkumaan viereeni. Sitten muistin, että hänhän on täiriski. Viime yöksi lukitsin oveni, etten vaan unisena päästä poikaa sänkyyni :) Siinä ovea avatessa alkaa pää toimimaan sen verran, että muistan ohjata potilaan takaisin omaan sänkyynsä. Sängyssä olisi ollut tilaa kuopukselle, koska Hra Kepponen on Abu Dhabissa.

Viikolla olisi ollut omaisten ilta hoitokodissa sekä työpaikan naisten uimaseuran pikkujouluillallinen. Molemmat jäivät väliin. Sen sijaan olen ehtinyt vihdoin katsomaan loppuun lempihömppäsarjani eli Love Island Suomi sekä Tanssii tähtien kanssa.

Oma kuntoni alkaa olla jo terveen puolella. Jään odottelemaan, että miten käy keskimmäisen kanssa. Hän on valitellut päänsärkyä koko torstain.

Meikäläisellä ei olisi enää paljoa mahdollisuuksia sairastella. Olisi vähän hommia jäljellä. Ennen jouluaattoa tässä on vielä 6 työpäivää ja ihan kiitettävästi tehtävää. Sen lisäksi:
-kuopuksen kaverisynttärit
-vaarin muutto kerrostaloon
-puolikas koulutuspäivä huitsin nevadassa
-siivoojan ohjeistaminen joulusiivouksessa
-lapsen oikoja aivan keskellä työpäivää
-etukäteisjoulunvietto anopin luona Tampereella hoitokodissa

Saattaa olla, että tehtävälista osoittautuu niin aikaa vieväksi, että blogi hiljenee jo nyt jouluksi. Toivottavasti saan lapsityövoiman käytöllä vähän löysää aikaa itselleni :)

Mukavaa perjantaita!

9. joulukuuta 2018

Ihanat jouluvalmistelut kompastuivat rähmälleen

Palasin viikko sitten sunnuntaina iltapäivällä lomareissulta rytinällä arkeen. Heti lentokentältä ajelimme Hra Kepposen kanssa hoivakotiin katsomaan äitiäni. Lomafiilikset rapisivat heti, koska tällä kertaa äitini oli huonolla hoidolla. Asia on vaivannut minua koko viikon ja on se varmaan taas otettava yhteyttä hoitokotiin.

Viikolla onnistuin selättämään jetlagin ja suunnittelemaan jouluvalmisteluja. Ensimmäinen jouluvalmistelumme on ollut Toivo Nuutikki Tähtösen tuominen alakertaan. Toivo Nuutikki on poikien kalenteritonttu, jonka taskusta löytyy tänäkin vuonna pieniä herkkuja ja jouluisia puuhia. Toivo Nuutikki Tähtönen on meidän ilmoituksellamme osa-aikaeläkkeellä, eli on päiviä jolloin tontun tasku onkin tyhjä. Meidän 14v muistaa aina suurieleisesti reklamoida tontun eläkepäivistä. Minusta on tosi suloista, että vielä isot pojat jaksavat innostuva kalenteritontusta. Tuollainen kalenteritonttu on muuten mainio lahjaidea. Meidän keskimmäinen sai aikoinaan Toivon Nuutikin kummitädiltään.

Toivo Nuutikki Tähtönen

Itsenäisyyspäivänä olin ajatellut laitella jouluvalot ja etsiä joulukoristeita esille ja purkaa matkalaukkuni.  Heräsin hyvin räkäisenä ja vietinkin sitten itsenäisyyspäivän leväten, jotta jaksaisin perjantain työpäivän ja sekä illaksi suunnitellun joulukorttien askartelun. Meille on jo muodostunut perinteeksi työkaverini Sirpan kanssa, että vietämme yhteisen kortti-illan Sirpan herkkutarjoilujen äärellä. Tänä vuonna olimme tosi tehokkaita, teimme yhteensä 35 korttia yhdessä illassa.

Aika hyvin urakoitu

Lauantaina menin ystäväni Leenan kanssa Porvooseen joulutorille. Kun lähdin ajelemaan kotoa, sää oli todella mukava. Siinä vaiheessa, kun pääsimme Porvooseen tuuli oli aikamoinen ja satoi vettä. Aivan järkyttävä keli! Olisin voinut kaartaa kotiin, jollei Leena olisi ajellut Porvooseen kahta tuntia.
 
Hymyä huuleen ja joulutorille!


Teimme Porvoossa pieniä lahjaostoksia sateesta huolimatta. Jos sää olisi ollut yhtään parempi, olisin varmasti löytänyt vielä paljon pieniä kivoja ruokalahjoja Porvoosta. Huonon sään takia reissusta olisi voinut jäädä tympeä mieli, mutta hyvä seura ja ruoka pelastaa kaiken. Söimme Bistro Gustafissa ja ruoka oli todella hyvää!

Bistro Gustafin versio toast skagenista. Katkaravut olivat todella hyviä!

Tattirisottoa, ruskistettua voita ja pinjansiemiä. Erinomaista!

Jälkkäriksi creme brulee sekä päärynä suklaakastikkeella

Kävimme piipahtamassa myös Brunbgergin tehtaanmyymälässä. Löysin sieltä maailman parhaimman suklaalevyn: käsintehdyn pistaasimaitosuklaan. Ihan tolkuttoman hyvää ja nyt harmittaa se, että ostin vain yhden levyn. Kiva reissuhan meillä oli ja varmasti jää muistiin tuo "taifuuni joulutorilla"-reissu.

Pojat ilahtuivat joulutorituomisestani kovasti. Ostin piparkakkutalon. Kun avasimme sellofaanin, ihana tuoksu täytti keittiön. Kuopus on siitä saakka mankunut, että milloin talo syödään. Keskimmäinen on taas sitä mieltä, että taloa ei syödä lainkaan, koska se on niin hieno.

Muumitalo

Illalla esikoinen paistoi joulutorttuja ja tunnelmani oli jo varsin jouluinen. Suunnittelinkin, että sunnuntaina pistän tuulemaan ja laitan valot ja teen alustavan joulujärjestelyn.

Sunnuntai valkenikin sitten erilaisena. Pieni flunssani paheni, rään määrä on aivan järkyttävää. Sitten selvisi, että perheessämme on täiepidemia. Päivä onkin mennyt levätessä ja täisiivouksessa. Pyykkiä tulee aivan järkyttävästi, kun kaikki petivaatteet ja pyyhkeet menevät vaihtoon. Sitten pitää vielä pakastaa huppareita ja harjoja. Suurin suru on siitä, että poikien hienot pelikuulokkeet ovat sitten 2 viikkoa muovipusseissa. Sopivasti jouluaattona voivat lapset sitten avata muovipusseista kuulokkeensa. 8-9 päivän päästä sitten toistetaan taas koko täishow. Voi, että minä vihaan näitä täihommia!!!

Flunssa ja täisavotta veti mielen niin matalaksi, että suunnittelenkin tässä kaikkien jouluvalmisteluiden supistamista minimiin. Uskollinen työjuhtani Hra Kepponenkin on vielä melkein viikon työreissussa ennen joulua. Joulu voisi oikeastaan tulla ihan sillä, että siistitään pahimmat rytökasat ja laitetaan joulukuusi. Aatoksi ostetaan jouluruokaa ja muina päivinä voidaan jo syödä jotain muuta. Viime joulusta tiedämme hyvin, että meidän nurkilla palvelut pelaa joulunakin ja pizza tapaninpäivänä maistuu erinomaiselta :)

2. joulukuuta 2018

Serious me-time

Viimeinen lomapäiväni oli pyhitetty olemiselle. Ensin tuhti aamiainen.



Sitten vaahtokylpy ja sen päälle kirjan lueskelua.


Sitten kirjan kanssa altaalle ja paljon altaassa lillumista. Ihana täydellisen laiskuuden päivä. Pelkkä oleminen tuli niin tarpeeseen!


Illalla kävelimme 3 min päähän hotellista syömään.

Nyt onkin edessä pelkkää istumista eli lento Bangkokista Helsinkiin.

Leppoisaa sunnuntaita!

29. marraskuuta 2018

Citykanat

Loppuviikon kevennykseksi haluan esitellä teille vietnamilaista siipikarjan kasvatusta. Minulle meinasi käydä sellainen vahinko, että olin astua citytipun päälle. Havannointikykyni oli kuormitettu mopojen väistelystä ja jonkinlaisen kävelyreitin löytämisestä, joten meinasin joutua siipikarjaonnettomuuteen.

Ehdin jo miettiä, että mistä tiput olivat karanneet, kun huomasin täysikasvuisen siipikarjan. Yksi citykana hautoi lisää tipusia jalkakäytävän kolossa ja muut nokkivat jalkakäytävän koloa. Tiput olivat tuoreruualla ja nokkivat kasvisten jämiä läheisen katukeittiön tiskikasasta.

Helppoa on siipikarjankasvatus 😉

Citykanat vilkkaasti liikennöidyn tien varella

Edit: tapahtumapaikkana oli Vietnamin pääkaupunki Hanoi ja iso keskustaan halkova erittäin vilkkaasti liikennöity tie