Kesäkohdevinkki: kansallisromanttinen Visavuori

Monen vuoden ajan ystäväni Leena on sanonut, että hän haluaa ehdottomasti viedä minut tutustumaan kuvanveistäjä Emil Wikströmin erämaa-ateljeekotiin Visavuoreen. Toukokuussa, kun kävin yökyläilemässä Leenan luona, teimme vihdoin retken Visavuoreen.

Visavuori on Suomen ensimmäinen eräämaa-ateljee, se on rakennettu vuosina 1893-1912 Sääksmäelle. Wikström oli suomalaisuusaattessaan ja kansallisromanttisuudessaan varsinainen edelläkävijä siis. Visavuoren jälkeen on rakennettu Tuusulanjärven taitelijakodit ja Gallen-Kallella.

Tervetuloa Visavuoreen!

Visavuoren tyyli on jugendia

Wikström oli Suomen taiteen kultakauden tunnetuin kuvanveistäjä. Hän oli köyhän leskiäidin lapsi, jonka ainutlaatuiset kyvyt huomattiin työelämässä Turussa ja paikallisten mesenaattien avulla Wikström pääsi opiskelemaan kuvataiteita Turkuun ja myöhemmin Helsinkiin. Senaatin Stipendin turvin hän opiskeli Wienissä, josta hän siirtyi Gallen-Kallelan houkutteleman Pariisiin. Wikström voitti 1893 kilpailun Säätytalon päätykolmion suunnittelussa.  Wikströmin tunnetuin työ on Helsingin rautatieaseman patsaat, viralliselta nimeltään lyhdynkantajat ja paikallisittain pallopojat. Wikström teki paljon myös tilaustöitä yksityishenkilöille.

Kurkistetaanpas sitten sisälle Visavuoreen

Salonki. Raju valon ja varjon kontrasti vaikeutti kuvaamista

Wikströmin valmistama penkki ja suunnittelema takka

Ruokailutilassa tuvan penkki ja kaappi, tekstiileinä yksinkertaista pellavaa. Minusta niin kaunis kokonaisuus.

Wikströmille myönnettyjä arvomerkkejä

Euroopan matkailijan matkalaukku

Emil Wikström oli erittäin kiinnostunut tähtitieteestä ja ateljeen yläpuolelle hän rakennutti tähtitornin, jossa oli iso kaukoputki. Perheessä harrastettiin musiikkia ja Wikströmin veli kouluttautui urkujen rakentajaksi. Veli teki Emilille urut Visavuoreen. Tuon ajan hengen mukaisesti, jolloin kaikenlaista sivistystä vaalittiin ja kunnioitettiin, myös puutarhan hoito kuului sivistyneistön puuhiin. Visavuoressa on ajan muodin mukainen viherhuone.

Parvi, jossa urut

Viherhuoneen kulma

Kuvanveistäminen vaatii paljon tilaa sekä myös tekniikkaa. Oli mielenkiintoista lukea museon opasteista millaisia vempeleitä Wikström käytti. Kuvanveiston ohella Wikström oli kiinnostunut valokuvauksesta ja hänellä oli oma pimiö.

 

Wikströmin äiti ja anoppi

Pimiö

Pihapiiriin kuuluu toinekin rakennus, sauna ja huvimaja sekä tietenkin puutarha.

Visavuorelta on komeat järvimaisemat aavalle lahdelle

Orvokit peittivät kalliota

Vierailullemme sattui ehkä se kevään voimakkaimman vaaleanvihreä päivä. Se päivä, kun luonto on sellainen neonvihreä.

Visavuorin on ihastuttava kokonaisuus kaunista luontoa ja menneen ajan kulttuurikotia. Suosittelen! Visavuoren yhteydessä toimii kahvila sekä pilapiirtäjä Kari Suomalainen tuotantoa esittelevä näyttely. Meillä jäi molemmat koestamatta. Ehkä sitten seuraavalla kerralla ehdimme käydä niissäkin.

Australian ruokia osa 2/2

Ensimmäinen postaukseni Australian ruuista keskittyi lähinnä ystäväni Marjukan kotona syötyihin herkkuihin. Tämä osa keskittyy ravintolaruokiin.

Aiemmin kirjoitin siitä, että Marjukka perheineen asuu Sydneyen vieressä Manlyssa ja sielläkin on paljon hyviä ruokapaikkoja. Useimmat niistä ovat anniskeluoikeudettomia ja niihin asiakas saa tuoda omat alkoholinsa mukanaan. Ystävälläni on tätä ihan oma näppärä pieni kylmälaukku. Ravintolat olivat yleishintatasoltaan Suomea hieman edullisemmat, oma viinipullo lisäsi edullisuutta Australian hyväksi.

Yhtenä iltana kävimme syömässä läheisessä japanilaisessa ravintolassa. Oli tullut puheeksi se, kuinka paljon olenkaan kaivannut japanilaista ankeriasta makeahkossa kastikkeessa riisipedin päällä. Marjukka muisti, että heidän lähijapanilainen ravintola tarjoaa ankeriasta. Annos tarjoiltiin oikeaoppisesti puisesta kannellisesta rasiasta. Harmillisesti ankerias annos jäi kauaksi Japanissa syömistä annoksista. Olihan se yksi lempiruuistani Japanissa. Australialaisen unagiannoksen maku parani, kun irroittelin ankeriaan nahkaa pois. Veikkaan, että ero oli kalan laadussa. Hyvä yritys kuitenkin :)

unagiannos

Marjukka bongasi ravintolasta uutuusmainoksen: sea grapes. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin maistanut niitä. Kuvan perusteella tulkitsimme, että sea grapes on jonkinlainen merilevälajike.

Wikipedia kertoo, että kyseessä on merilevälajike Caulerpa lentillifera. Kaupallinen viljely alkoi ensimmäiseksi Filippiineillä 1950-luvulla ja japanilaiset seurasivat perässä. Minusta sea grapesit olivat erinomaisia, selvästi merilevää maukkaampia. Sea grapeseja haluaisin päästä maistamaan uudestaan.

 

Jälkkäriksi otin melooninmakuisen jäätelöpallon. Pakkaus oli hauska, maku mieto.

Japanilaista ruokaa söimme myös Queenslandissa, josta retkeilimme Suurelle Valliriutalle. Kävimme Palm Covessa suositussa japanilaisessa ravintolassa, joka oli erikoistunut yakitorivartaisiin. Hyvät vartaat saimme!

Palm Covessa söimme Nu Nu ravintolassa, joka on listattu Queenslandin parhaiten ravintoloiden listalle. Nu Nu sijaitsee aivan rannalla ja kun ilma on lämmintä kuin linnunmaito, niin puitteet ovat varsin kohdillaan. Ruokakin oli varsin hyvää. Sellaisella spekuloimme hetken aikaa, että rannallahan on jonkinlainen alligaattorivaara, että kai se on turvallista pitää pöytiä rantahietikolla?

Ravintola Nu Nu. Kuva lainattu: https://www.queensland.com/au/en/things-to-do/food-and-drink/restaurants-and-cafes/best-restaurants-in-queensland

Alkupalaksi friteerattuja ravunjalkoja ja dippikastiketta. Tälläistä annosta en ollutkaan aikaisemmin maistanut. Ravunjalkojen suutuntuma oli rapea, ravun makua ei jaloissa ollut.

Mausteiset ribbsit, päämakuna kookos. Hyvä annos, mutta olen saanut parempiakin ribbsejä

Mausteista munakoisoa. Tämä oli herkullista

Vesimelonia, fetaa ja leipäsipsejä. Mukavan raikas alkupala.

Pääruuaksi valitsin: kimchi butter poached reef fish, squid ink noodles, corn & seaweed broth. Annos oli mukavan erilainen ja maukas.

Välitön annoskateus iski, kun maistoin Marjukan valitsemaa ankka-annosta. Se oli törkeän hyvää! Olisinpa minäkin valinnut sugar cane smoked duck, bbq radicchio, rhubarb and pickles

Illallistunnelmia Nu Nussa

Auringonlasku Nu Nussa

Paras ravintola-ateria reissulani oli Sydneyn keskustaravintola Monopole, joka tarjoilee eurooppalaistyylistä ruokaa. Siellä valitsimme valmiin menukokonaisuuden. Seitsemän ruokalajin menu maksoin noin 60€ hengeltä. Kalliimmaksi tulee menu esimerkiksi Frangissa tai Boon Namissa Helsingissä.

 

Ensimmäiset alkupalat veivät kielen mennessään

Lähikuva tonnikala tartarleivistä. Jopas oli herkkua!

Kylmä alkupala: kurkkua ja fetaa liemessä. Yllättävän toimiva, vastaavaa en ole syönyt aiemmin.

Salamia, fenkoolia ja dijon-sinappia

Erittäin herkullista kalaa ja salaattia. Salaattikulhossa oli pelkkä rapea salaatti, jossa oli kivan kirpakka kastike, se toimi todella hyvin.

Hämmästys oli melkoinen, kun aterian kalleinta raaka-ainetta eli pihvilihaa tuotiin tälläinen määrä eteen. Oli kyllä erinomaista lihaa!

Puitteiltaan viehättävin ravintola oli Newportissa sijaitseva Merivale. Merivale sijaitsee harjun päällä ja sieltä on hienot näkymät suojaiselle merenlahdelle. Pöydät sijaitsevat suurimmaksi osaksi ulkona ja ruokaa voi käydä ostamassa useammasta eri pisteestä riippuen siitä mitä haluaa syödä. Listalta löytyy pizzoja, hampurilaisia, salaatteja, muutamia aasialaisia vaihtoehtoja kuten vietnamilaisia leipiä.

Maisemia ravintolan terassilta

 

Rennon letkeää livemusaa

Ostereita alkupalaksi. Pääruaksi söin kalahampurilaisen. Tykkään niistä, mutta mitään yllätysmomenttia kalahampurilainen ei ole toistaiseksi tarjonnut. Jään odottelemaan, että niitäkin aletaan tuunaamaan kuin normi hamppareita.

Aika usein söin reissussa vain jonkun pienen jäätelön jälkiruuaksi. Se on minulle siis vain :) Tämän mahtavan jäätelöjälkkärin söin Queenlandissa Port Douglasissa. 

Sorbetteja, mansikkakastiketta ja keksinmuruja

Ruuankin puolesta annan Australialle 5/5 tähteä. Niinkuin koko reissulle. Harvoin minulla on huonoja reissuja ollutkaan, mutta kovin moni kohde ei yllä ruuan suhteen samalla tasolle kuin nämä Australian kokemukset. 

Edelliset Australian postaukseni: 

Australian ruokia osa 1/2

 

Sydneyn keskusta 

Sydneyn rantoja 

Suuri Valliriutta 

Helteinen mökkijuhannus

Jopas oli Uudellamaalla upea sää juhannuksena. Sunnuntaina kun lämpötila nousi +30, se alkoi jo tuntumaan hieman liian kuumalta. Mutta mielummin liikaa lämpöä, kuin sadetta ja kylmyyttä.

Vuosikymmenien ajan anoppilassa oli joka juhannus suvun juhannusjuhlat. Muutamaan vuoteen ei ole ollut suuria juhlia, mutta oman porukan kesken olemme juhlistaneet juhannusta mökillä. 

Juhannusaattona pakkasimme nuorison ja ruuat autoon. Nykyinen Prius+ on ollut meillä kolme vuotta ja enää kuopus hädin tuskin mahtuu kolmannelle penkkiriville. Poimimme isäni eli vaarin kyytiin ja ajelimme kauniin maalaismaiseman, jossa pellot hohtivat kirkkaan vihreinä ja teiden pientareet kukkivat, lävitse mökille.

 

Vielä on jonkin verran lupiineja teiden pientareille

Mökillä alppiruusu kukki upeasti. Se on sen verran varjoisammassa paikassa, että paras kukinta osuu useinmiten juurikin juhannukseksi.

Koska meillä on juhannusaattona hääpäivä, päätin sen kunniaksi pukeutua edellisellä viikolla hankkimaani pellavamekkoon ja meikata. Mekko on väriltään hempeä lila tai laventeli ja minullahan oli myös lila iltapuku hääpukuna 22 vuotta sitten. Ei samaa sävyä, mutta samaan suuntaan. Ostin Krakovasta itselleni pääkoristeen tapahtumaa varten, joka siirtyi syksyyn. Päätin tehdä sille koekäytön juhannuksena.

22. hääpäivä, yhteisiä vuosia takana lähemmäs 27 (muistaaksemme)

Juhannuksen pääohjelmanumerona oli tietenkin syöminen :) Istuimme pitkään ulkopöydässä herkutellen, jutellen ja nauttien lintujen laulusta ja käen kukunnasta. Kuin suomifilmistä konsanaan.

Savulohta

St. Honoren erittäin hyvä mansikkatartaletti. Miehen suvun juhliin St. Honoreen kakut kuuluvat erottamattomana osana.

Syömisen päälle uimme ja juhannuspäivänä oli aika ottaa kaikki vesilelut käyttöön. Parin vuoden takaa löytyy riikinkukko ja yksi uimapatja ja 90-luvulta yksi uimarengaskin. Vesi oli ihanan lämmintä.

Meikäläinen ja 90-luvun uimarengas.

Nuoriso ilmapatjailee

 

Ostin viime syksynä alennusmyynnistä kovasti toiveikkaana pumpattavan SUP-laudan. Ajattelin, että sillä saisi vähän hartiaseutu kesälomalla liikuntaa ja nuorisolle olisi puuhaa. Harmillisesti laudan koekäyttö jäi syksyllä tekemättä. Juhannuksena otimme sen suurin toivein käyttöön. 

SUP-laudan neitsytmatka

Lauta osoittautui ihan surkeaksi! Se on hyvin epävakaa ja jaloilla joutuu kokoajan tekemään työtä, jotta lauta pysyisi vakaana. Ei lauta välittömästi ole kaatumassa, mutta meno tuntuu sen verran huteralta, että se tekee suppailusta epämiellyttävää. Laitoimme nuorisonkin suppailemaan ja heiltä sama tuomio: Todella epämiellyttävää.

Onko sinulla kokemusta noista pumpattavista laudoista? Onko sinulla ollut vakaata kulkua? Vai täriseekö jalat ja nilkat epävakaudesta sinullakin?

Tulikohan ostettua joku ihan surkea lauta vai onko noi kaikki laudat tuollaisia epävakaita ja muut ihmiset jaksavat sitä epämukavaa tunnetta?

Huono hankinta harmittaa! Olin jo suunnitellut, kuinka ostan vielä toisenkin laudan ja tänä kesänä iloisesti suppailemme vuorotellen koko perhe. Tässä hankinnassa meni rahat aivan hukkaan.

Iloinen yllätys oli se, että mökkirannassa on vieraillut joutsen. Sinkku raukka etsii seuraa, mutta sitä ei mökkijärveltä valitettavasti löydy.

Viimeisiä herkkuja syödään kiireesti pois pakastimesta ennen uutta satoa.

Juhannuksena oli pöydässä myös kantarellipastaa

Oli hieno juhannus ja kerrassaan upea sää. Mukava olisi jo jäädä lomille nauttimaan helteistä, mutta meillä työt jatkuvat vielä ja palasimme takaisin kotiin hoitelemaan niitä.