Suuri Valliriutta

Snorklausfaniudestani huolimatta, en ole ikinä edes osannut haaveilla, että pääsisin snorklaamaan Suurelle Valliriutalle. Toki ajattelin, että jos joskus Australiaan saakka pääsisin, niin Valliriutta olisi ehkäpä se ykköstoiveeni vierailla Australiassa. 

Upeat pinkit korallit

Teimme ystäväni ja hänen ystävänsä kanssa kolmen naisen reissun Sydneystä Queensladin osavaltioon ja Suurelle Valliriutalle. Olimme aika viimetingassa varausten suhteen ja tehtävää vaikeutti se, että New South Walesin osavaltiolla oli koululaisten loma-aika ja aussit ovat innokkaita matkailijoita. Moni paikka oli täynnä. Ystäväni onnistui löytämään meille kivan majoituksen Palm Covesta ja lentoja Cairnsiin oli hyvin saatavilla.

Teimme Cairnsistä kaksi venereissua snorklaamaan. Ensimmäinen reissu oli ulkoriutalle, jossa pysähdyspaikkamme olivat Saxon and Hastings riutat. Toinen reissu oli Fitroyn saarelle. Ensimmäinen reissu tapahtui isolla katamaraanilla ja merimatka kesti noin puolitoista tuntia. Alun tiedotustilaisuudessa henkilökunta kertoi, että luvassa on aallokkoa ja kannusti ostamaan pahoinvointitabletteja. Meillä oli sellaisia jo valmiiksi hankittuna ja otimme ne saman tien. Meitä merenkäynti ei haitannut lainkaan ja ystäväni nauttivatkin kannella aamupäivän oluet. Moni ei ollut yhtä onnekas, kymmenisen henkilöä istuivat laivan alakannella perässä oksennuspussien kanssa.

Noin 100€ per henki maksaneeseen retkipakettiin kuului katamaraanikuljetus, lounas, snorkkelivarusteet sekä meduusoilta (ja myös polttavalta auringolta) suojaava lycrapuku. Sellainen on varsin näppärä ja aloin jo miettimään, että sellainen voisi olla hyvä vakiovaruste. Minulla on aina oma snorkkelimaski mukana, koska se on vahvuuksilla.

Noissa lycrapuvuissa näytimme aivan teletapeilta. Teletubbies are ready!

Katamaraanin perästä pääsi helposti snorklaamaan ja tikkaita pitkin pois.

Minä olin kuvitellut, että snorklaus tapahtuu jonkun saaren läheisyydessä. Näin ei ollut, yhtään saarta ei ollut näkyvissä, eikä siten aallokolta suojaa. Oli kuin olisimme snorklanneet avomerellä. Tosin merta katsoessa näkyi kohta jossa aallot hieman murtui, ehkä siellä oli kyseisen riutan loppu ja riutta kuitenkin tarjosi hieman suojaa.

Meikäläinen snorklaa tässä kuvassa

Sitten kurkkaus pinnan alle

Koralleja

Satumaisen kaunista!

Kokemus oli todella upea! Jos vertaan Malediivejä ja Great Barrier Reefiä, niin jälkimmäisessä on hienommat korallit. Minä näin Malediiveillä monipuolisemmin erilaisia kalalajeja, joten minusta Malediivit eivät snorklauskokemuksena häviä Suurelle Valliriutalle. Olettaen, että Malediiveillä on majoituspaikalla hyvä lähiriutta tai että tekee siellä riittävästi retkiä. Malediiveillä snorklaus on myös helppoa, valitsemalla sopivan resortin snorklaamaan pääsee suoraan resortin rannalta.

Katamaraanimme. Palatessa Cairnsiin siellä ripsi vettä

Cairnsin venesatamassa koimme erikoisen näyn. Isot flying fox sukuun kuuluvat lepakot olivat vaihtamassa paikkaa illan tullessa ja lensivät sataman ylitse. Yhtäkkiä taivaalla oli siis hurjan iso määrä lepakoita. Ystäväni kertoi, että heidän edellisessä kodissaan lepakot lensivät myöskin suurena parvena talon ylitse joka päivä. Pitääpäs googlailla, että miksi lepakot vaihtelevat paikkaa. Kävimme myös tutustumassa ystäväni kodin läheiseen flying fox lepakoiden suojelualueeseen, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Lepakoita

Snorklaus teki meidän niin nälkäisiksi, että pikku välipala oli paikallaan. Koska olimme niin ajoissa paikalla, saimme vielä pöydä Prawn Starista, joka on neljän entisen kalastus/ravustusaluksen muodostama ravintola. Katkaravut maistuivat tosi tuoreilta ja herkullisilta ja tuo kalastusvenekonsepti oli persoonallinen ja suloinen.

Nam!

Minulle tämä päivä oli niin upea kokemus. Kiitos ystäväni <3

Hyvä yritys, mutta ei saavuttanut täyttymystään

Me ehdimme ostaa ystäväni Sirpan kanssa alkuvuodesta 2020 vuosiviisumit Venäjälle ja melkein ehdimme ostaa paritkin balettiliput. Meillä olisi saattanut olla mahdollisuus jopa lyhyeen tapaamiseen Venäjällä tanssivan suomalaisbalettitanssijan kanssa. Olimme aika balettifiiliksissä silloin. Tuli korona ja jäi Venäjän huippubaletit käymättä. Sitten näimme huikean taitavan Maria Kochetkovan tanssimassa syksyllä 2020 Kansallisbaletissa ja selvisi, että Maria tulee tanssimaan Joutsenlammen pääosan. Sitä olisi päästävä katsomaan heti, kun esitys tulee ohjelmistoon. Tuli taas koronaa, Marian sopimuskin ehti päättyä Kansallisbaletissa. Mutta meille tuli vihdoin odotettu baletti-ilta.

Kuva lainattu: https://oopperabaletti.fi/

 

Oopperan sali on sellainen, että sinne on aina yhtä sykähdyttävä tulla. Joutsenlampi on yksi lempibaleteista ja olen nähnyt sen muutamaan kertaan livenä ja useita televisiointeja. Mieluisin toteutus minulle on ollut se, jossa Nina Hyvärinen tanssi pääosan 90-luvun alussa. Se oli mieleenpainuva kokemus ja muita toteutuksia olen aina verrannut siihen. 

Sirpan ja Ilonan kanssa baletissa

Tuntui siltä, että ensimmäinen näytös ei pääse kunnolla käyntiin millään. Lennokkuus ja draamankaari eivät toteutuneet. Balettiryhmä ei ollut parhaassa iskussaan, pienet epätarkkuudet näkyivät katsomoon. Pääpari teki perushyvää työtä. Minua hieman häiritsi se, että miessolisti oli aika lyhyt ja sirokokoinen. Pitäisi oppia asennoitumaan niin, että prinssillä ei ole alapituusrajaa. Tämä kaikki yhdessä aiheutti sen, että ensimmäinen näytös ei imaissut mukaansa vaan tuntui jopa hieman pitkäveteiseltä.

 

Nostatimme fiilistä väliajalla leivoksilla ja kuohuviinillä

Toisessa näytöksessä homma alkoi kulkemaan ja joutsenten joukkokohtaukset olivat hienot ja pääpari teki hyvää työtä. Kolmas näytös jäi toista näytöstä vaisummaksi, mutta onneksi selvästi ensimmäistä näytöstä paremmaksi. Lavastus oli aika minimalistinen ja olisin toivonut runsasta ja satumaista lavastusta. Voisin yrittää tapailla Jorma Uotista ja sanoa, että oli hyvä yritys, mutta ei saavuttanut täyttymystään.Parhaimmillaan olen poistunut baletista aivan hurmioituneena ja todellakin arjesta irtautuneena. Se on aivan mahtava tunne olla kunnolla haltioitunut! Nyt ei harmillisesti käynyt niin. 

Syyskuussa 2017 kävin katsomassa Kamelianaisen ja muistan vieläkin, kuinka upea se esitys oli ja tuntui, että leijailin monta päivää arjen yläpuolella ja erinomaisen Eun-Ji Han nimi on myös syöpynyt muistiini. Tuon illan fiiliksiä pääset lukemaan tästä: Fantastinen perjantai. Eun-Ji on suosikkejani, olen ihastunut häneen 2015 upeassa Kaunotar ja Hirviö baletissa. Siitä juttu täällä: Grand jeten verran irti arjesta

Ilona oli ehtinyt jo katsoa Joutsenlammen tammikuisen ensi-illan taltioinnin Stage24-palvelusta, josta se voi katsoa ilmaiseksi. Ilonan mielestä tuo versio oli parempi kuin meidän livenä näkemämme.

Tässä linkki Stage24 ja Joutsenlampeen: https://oopperabaletti.fi/stage24/joutsenlampi-tallenne/

Illallinen ennen balettia kallistui enemmän keskinkertaisen kuin loistavan puolelle. Kävimme syömässä Tokyo55 ravintolassa, jossa en ole käynyt vuosiin. Ilta alkoi hyvin. Cava oli hyvää ja tonnikala tartar kuten pitääkin ja scampitempurat olivat erinomaisia.

Taisin jo maistaa ennen kuvausta :) Scampitempura oli niin herkullista!

Tonnikalatartar, perushyvää!

Sitten alkoikin pienet pettymykset. Tarjoilija suositteli minulle friteerattua sushia. Friteerauspinta oli toki kiva, mutta kaikki sisällä olleet kalat olivat aivan läpikypsiä ja muuttuneet mauttomimmiksi. Kesällä 2021 söin vastaavalla tavalla tehtyä porosushia, joissa liha oli aavistuksen verran punainen sisältä ja ne olivat niin hyviä. Tokyo55 friteerattu sushiannos ei minusta toiminut. Sirpakaan ei hehkuttanut omaa makisushiannostaan.

Friteeratut sushit, alle keskitason annos minusta

Tässä vertailun vuoksi Utsjoella Deatnussa syömäni friteerattu porosushirulla. Aivan taivaallista!
Lisää upeasta Utsjoen majapaikasta ja ravintolasta täällä: Utsjoki.

Ilta oli toki juhlava ja oli ihanaa viettää sitä yhdessä hyvien ystävien kanssa. Koska balettiliput ovat niin kalliita, niin ajatuksenani on pitää ainakin vuoden tauko ennen seuraavaa balettikäyntiä. Jos esitys olisi saanut minut haltioituneeksi, niin olisi ostanut syksylle heti uudet liput. Hyvä lipputarjous voisi muuttaa mieleni :)

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua! Minulla on toukokuu täynnä kaikenlaista kivaa ja huomenna tapaamme bloggaavien säkenöivien keski-äkäisten naisten kanssa. Mahtavaa!

Ihana ja vauhdikas viikko

Olipas ihana viikko. Minun mittapuullani siinä oli paljon tapahtumia. 

Viikon ensimmäinen kiva juttu oli "sokkotreffit" amerikkalaisen matkainstagrammaajan kanssa kahvilassa. Ihanan iloinen ja sympaattinen Travelknowing Rebecca tuli matkailemaan Suomeen ja ehdotti treffejä. Muutama tunti hurahti Fazerin kahvilassa matkailusta ja elämästä ylipäänsä höpötellen. Oli todella kiva tavata hänet. 

Viime vuonna kävi sellainen moka, että unohdimme onnitella keskimmäistä synttäriaamuna. Meitä on kyllä tästä asiasta muistuteltu.Tänä vuonna päätimme korjata tilanteen. Ostin keskimmäiselle Fasulta synttäripäiväksi kakun ja vielä aamupalaksi vähemmän makean leivonnaisen. Lauloimme perinteisen onnittelulaulun lisäksi Hra Kepposen bravuurinumeron Meil' on metsässä nuotiopiiri. Koska sankari näytti niin kärsivältä, emme sitten enää vetäisseet toista säkeistöä :D

 

Fazerin kinuskikakku. Herranjumala se on makeaa. Taistelimme kuitenkin kakun loppuun.

Meidän esikoisemme sai kummeiltaan joululahjaksi lipun Turun kaupunginteatteriin katsomaan Hobittia. Kummitäti  kyyditsi meidän arki-iltana Turkuun, mukana oli hänen esikoispoikansa. Samalla porukalla olimme aikoinaan katsomassa Turussa Taru Sormusten Herrasta näytelmän.

Turussa meitä odotti hyvin keväiseltä tuntuva ilta. Yliopisto-opiskelijoilla vappu jatkui vielä 5.5. Menossa oli Aatu eli Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto. Kävin kyselemässä yhdeltä neitokaiselta, että mitä he juhlivat ja hän kertoi Aatusta. Sillä hetkellä opiskelijatyttö oli kiinni matruusin arvonimessä ja todisteena siitä oli kuusi ravintolaleimaa nautituista virvokkeista. Hänellä oli urasuunnitelmia, tavoitteena oli yhdeksän juoman 1. perämiehen tutkinto. Tuli mieleen omat opiskeluajat. Taisin tosin osallistua vain yhteen vastaavaan ravintolakierrokseen, enkä olisi edes haaveillut perämiehen kaltaisten tutkintovaatimusten läpäisemisestä.

Opiskelijoita Aurajoen rannalla

Oluset pelastusveneessä - minä haluan myös!

 

Minusta Hobitti oli erinomainen. Erityisesti pidin peikoista ja hämähäkeistä. Niiden toteutukset olivat huikeat. Bilbon esittäjä oli myös vallan mainio. Porukan heikoin lenkki oli minusta liian yksitotinen ja jähmeä Gandalf. Kaikkiaan esitys oli ihana elämys!

Lauantaina ulkoilimme harmaasta kelistä huolimatta. Viikon kruunasi sunnuntainen äitienpäivä. Pojat valmistivat minulle mahtavan aamiaisen. Kuopus teki munakkaan, esikoinen amerikkalaisia pannukakkuja ja keskimmäinen osti minulle suklaata ja mansikoita. Hra Kepponen osti ruukkuruusun, paistoi leivät ja keitti kahvit. Kyllä kelpasi! Kiitos rakkaat!

 

Ystäväni Ilonan kanssa vietimme äitienpäivät jatkot. Kävimme mökillämme saunomassa ja uimassa. Välillä oli pilvistä, mutta välillä aurinko paistoi ihanan lämpimästi! Ilona innostui veneilystä ja käänsi nopsakasti soutuveneemme oikein päin ja pyyhkäisimme hieman pahimpia roskia ja avasimme veneilykauden.

Viimeksi olen kastautunut mökillä tammikuussa. Nyt vesi oli jo 10 astetta ja se tuntui talveen verrattuna niin lämpöisenä. Pystyin uimaan ainakin 30 vetoa. Vuosi sitten toukokuun puolivälissä olin nautiskeltu jo monta päivää helteestä ja järvivesi oli vähintään 15 astetta.

Saunan jälkeen laitoimme mökki-illallisen. Illalliseksi oli vihreää parsaa, lohta ja mozzarellasalaattia. Hollandaise-kastikkeesta tuli oudon näköistä, mutta makuun se ei vaikuttanut. Kyllä maistui! Minä avasin parsakauden Australiassa, mutta ehkä tämä lasketaan varsinaiseksi parsakauden avaukseksi. Pitää ehdottomasti laitella parsaa, kun sitä on vielä hyvin kaupassa saatavilla. Tuli taas mieleeni se internet-meemi "Nuorilla on etkot, juhlat ja jatkot. Keski-ikäisillä ja -luokkaisilla on blinikausi, pääsiäinen ja parsakausi."

Jälkiruuaksi Ilona otti mukaan tekemäänsä raparperipiirakkaa. Raparperikin on niin hyvää. Ennen kotiinpaluuta keräsimme pihasta vielä pienet valkovuokkokimput äitienpäivän kunniaksi. Lyhyt mökkireissu oli onnistunut rentoutus ja akkujen lataaminen.

Töissä oli viikolla aikamoista kiirettä ja se tuntuu jatkuvan varmaankin kesälomaan saakka. Vaikka menot ovat ihania ja henkistä hyvinvointia lisääviä, seuraavaksi pitää alkaa ajastamaan kalenteriin enemmän lepoa. Koronakurimuksen jälkeen kuulostaa luksusongelmalta, että elämässä on liian paljon kivoja menoja. Vai onkohan menokuntoni kahden vuoden kotona istumisen aikana romahtanut täysin?

Kivaa alkanutta viikkoa!

Sydneyn rantoja

Varmasti moni lukija tietää, että minä rakastan uimista ja snorklaamista. Siihen Australia on aivan mahtava kohde. Rannoilla on uimavahdit ja lippusysteemi, joka osoittaa, että missä kohtaa rantaa on turvallista uida. Turvallisuuteen pitää suhtautua eri lailla vakavasti kuin vaikka Välimerellä. Rannoilla voi olla rajuja virtauksia ja isoja aaltoja, jotka imaisevat varomattoman mukanaan. Lisäjännitystä voi saada potenssiin kolme: rannoilla voi olla riski vaarallisiin meduusoihin box jellyfish sekä krokotiileihin että haihin. Tuollaiseen riskirantaan tutustuimme Queenslandissa.

Sydneyssäkin on paljon upeita rantoja ja jopa hyviä snorklausmahdollisuuksia. Tarkoituksenani oli uida aina sään ja aikataulun salliessa. Se onnistui erinomaisesti. Minulla oli jopa kaupunkipäivinä kassissa uikkarit ja pyyhe. Kun palasin lautalla takaisin Manlyyn, kävin heti uimassa sataman viereisellä rannalla. Sateina päivänä kävimme ystäväni pojan kanssa paikallisessa maauimalassa uimassa.

Manlyn alueen lempirannakseni muodostui Shelly beach. Se on moneen muuhun rantaan verrattuna mukavan suojainen ja Sydneyn paras snorklauspaikka. Sinä päivänä, kun minulla oli snorklauskamat mukana Shelly Beachin vesi oli hyvin sekaista ja näkyvyys tavallista huonompi. Snorklasin kuitenkin innokkaana, mutta kuvia en viitsinyt edes yrittää.

Sydneyn rannoilla on aina pukukoppi, vessa, vähintään ulkosuihkut ja juomapullojen täyttöhana. Nuo fasiliteetit olivat poikkeuksetta hyvin siistissä kunnossa. Rannat ovat ahkerassa käytössä jo aamuvarhaisesta, jolloin paikalla on kuntouimarit ja ensimmäiset lainelautailijat.

Ihana Shelly beach

Maisemaa Shelly Beachin ulkoreunan kävelyreitiltä

Shelly beachin kävelyreitin maisemia

Monella rannalla on turvalliseen uimiseen rakennettu merivesialtaita. Sellainen oli myös lähellä Shelly beachiä, nimeltään Fairy Bower seapool, joka sijaitsee Fairy Bower beachin vieressä.

Fairy Bowler seapool

Fairy Bowler rannalla on lyhyt kaistale hiekkarantaa, jota ympäröi rantakalliot. Sekin on kiva snorklauspaikka. Siellä kävin snorklaamassa ystäväni puolison ja pojan kanssa. Ystäväni mies näki pohjassa liikkuvan hain. Minun bongaukseni oli iso mustekala, joka oli liikkeellä. Mustekaloja on todella hankala huomata, jos ne eivät liiku. Olen tätä ennen bongannut yhden mustekalan Malediiveillä ja kaksi viime marraskuussa Teneriffalla. Olen nähnyt enemmän kilpikonnia kuin mustekaloja.

Fairy Bowler beach nousuveden aikaan, jolloin hiekkaranta on veden alla

Fairy Bowler ranna rantakalliot ja kauempana näkyy pienenä Shellu Beach

Onnellinen lomailija Fairy Bowler rannalla

Sitten pieni sukellus pinnan alle...

Yleisnäkymää eli paljon vesikasveja ja aika kookkaita kaloja

Vasemmassa reunassa iso pohjapiilottelijakala

Upean vihreää ja tuuheaa kasvustoa. Yritän aina silmä kovana tuijotella näitä paikkoja, josko joskus kävisi sellainen onni, että näkisin merihevosen.

Iso ja yrmeän näköinen kala

Sitten seuraavaksi mustekalan bongaustehtävä. Etsi alla olevasta kuvasta kookas mustekala! Olisi varmaan jäänyt minultakin huomaamatta, ellen olisi nähnyt sen liikkuvan.

Missä mustekala?

 

 

 

Sitten seuraa vinkki, jos et vielä löytänyt

 

 

 

 

Tässä näkyy kuinka mustekalalla on yksi lonkero pystyssä
 

Kaunein ranta oli minusta Bilgola beach. Siellä tosin kävi aikamoise aallot. Kerran pääsi aalto yllättämään ja jouduin uppeluksiin ihan kunnolla. Bilgolassa oli turvalliseen uintiin merivesiallas.

Kätevin uimaranta oli Manlysta Sydneyn keskustaan lauttasataman vieressä. Siinä oli kätevä käydä uimassa nähtävyyspäivän päätteeksi. Ystävältäni kyselin, että kuinka uskallan mennä uimaan ja jättää tavarani vahtimatta. Hän sanoi, että laita käsilaukku rantalaukun sisään piiloon ja rantalaukun voi aivan hyvin jättää rannelle vartioimatta. Niin he kuulemma aina tekevät. Heillä oli usein ovetkin lukitsematta. Manlyn alueella on hyvin rauhallista ja turvallista ja tavaransa voi tosiaan jättää uimaretken ajaksi vartiomatta. En tiedä uskaltaisinko tehdä Suomessa samaa. Kännykän varastamisesta koituisi niin hirveä ruljanssi.

Lämpimän kaupunkikieroksen jälkeen uimaan. Mahtavaa! Paikkana Manly Cove beach

Tätä rantaa kuulemma kutsutaan officeksi, koska sinne paistaa ilta-aurinko ja se houkuttelee etätyöläiset karkaamaan rannalle nauttimaan illasta. Osa läppärin kanssa ja osa ilman.

Lautta Manlysta Sydneyn keskustaan

Lopuksi vielä muutama kuva Sydney Nother Beaches alueen isoimmaista rannasta Manly beachistä. Melkein meinasi jäädä Manlylla uiminen väliin. Manly beach oli yhtenä rantapäivänä aaltojen ja virtauksien vuoksi suljettuna. Aamulla siellä ei ollut kuin muutamia surffareita ja en uskaltanut mennä uimaan siellä. Samana iltapäivänä suljettu ranta olikin hyvin vilkkaassa käytössä. Viimeisestä lomapäivästä nautin Manly beachillä.

Huomaa Beach closed kyltin vaikutus :D Aussit näyttivät olevan samanlaista kielto- ja ohjekylttikansaa kuin amerikkalaiset.

Manly beach

Haaveenani oli käydä aivan toisella puolella sijaitsevalla legendaarisella Bondi beachilla ja etenkin Icebergs merivesiuimalassa. Haave jäi tällä kertaa toteutumatta. Olin hieman huonosti tutustunut paikan aukioloaikoihin ja sehän oli kiinni torstaisin. Olin tietenkin varannut torstain siellä käymiseen. Toisena mahdollisena päivänä sää näytti hieman epävakaalta ja päädyin pitkän matkan sijasta jälleen lähirannalle.

Huonomman sään päivänä kävimme ystäväni pojan kanssa paikallisessa "maauimalassa", jossa on myös sisäaltaat ja oikein hyvä höyrysauna

Minä jo odottelen kovasti kotimaista maauimalakautta! Sitä ennen olisi toivottavasti vuorossa ainakin yksi kylmäuintireissu. Toivottavasti avantomme styroksit ovat vielä paikoillaan eivätkä ole seilanneet karkuun.

Kivaa viikonloppua!