Safaripäivä Botswanan Chobessa

Zimbabwen Victoria Fallsissa on myytävillä varsin kattavasti erilaisia safariretkiä myös naapurimaihin. Olen pitkään haaveillut pääseväni Botswanan Chobeen ja safariretki sinne onnistuu näppärästi Victoria Fallsista. Ajomatka oli kohtuullinen ja rajanylityskin aika sukkela. Aikaisimmat retket lähtevät jo ennen viittä, jotta perillä oltaisiin auringon nousun aikaan. Varasimme ensin aikaisen retken, mutta päädyimme vaihtamaan sen klo 7 lähtöön. Safari tehtiin Choben kansallispuiston Riverfront alueelle. Se on kuuluisa siitä, että siellä on paljon elefantteja. Odotin kovasti vihdoin näkeväni poikasia. Se toive toteutui <3

Alla ensin hieman yleisnäkymiä Chobejoelta:

Pitkulaiset hahmot ovat virtahepoja

Ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan mangustien puuhia. Ilahduin valtavasti. Myöhemmin Namibiassa olimme hotellissa, jonka pihalla oli mangusteja. Ne olivat sopeutuneet turisteihin eivätkä olleet ihmisistä moksistakaan. Päinvastoin tulivat jo liian lähelle.

Ensimmäiset elefantit poikasineen olimme bonganneet jo matkalla Chobeen, aika pian näimme pari naarasta poikasineen. Poikaset eivät olleet pienimmästä päästä, mutta ihania. Alla upotus instastani ja viimeisenä (klikkaa sivunuolia) on lyhyt video söpöstä norsunpoikasesta jätti-isoine korvineen.

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet 

 

Voi suloisuus

Puhvelin bongauksen myötä Jonna sai Big-5 kokoelmansa täyteen (leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli). Big-5 nimitys tulee siirtomaavallan ajalta siitä, kuinka vaikeaa eläin oli metsästää. Minun Big-5 bongaus täyttyi kaksi vuotta sitten Pilanesbergissä, kun näin puuttuvan leopardin. Olen siisn nähnyt koko Big-5 revohkan Pilanesbergissä.

Autosafarilla pääsimme seuraamaan varsinaista jännitysnäytelmää. Kuljettaja oli saanut vinkin, että yksittäinen naarasleijona on nähty joen rannan heinikossa. Lähdimme siis bongaamaan leijonaa. Kuljettaja löysi leijonan nopeasti ja sanoi, että näyttää siltä, että se vaanii kahta pahkasikaa. Päätimme myöhästyä lounaaltamme ja jäädä katsomaan, että saako leijona lounasta.

Leijona kärsivällisesti odotteli piilossaan, että pahkasiat tulisivat lähemmäksi

Toinen pahkasioista tuli sellaisen matkan päähän vaanivasta leijonasta, että leijona päätti hyökätä. Pahkasika oli yllättävän nopea myöskin. Mutta näytti siltä, että se ei pärjää leijonalle. Viime hetkellä pahkasika teki U-käännöksen. Leijona ei pystynyt toistamaan samaa perässä ja pahkasika pääsi karkuun. Pettynyt leijona jolkotteli automme ohitse pois joen rannasta.

Miten kaunis eläin!

Kirahveja bongasimme paljon. Uusiin bongauksiin tuli lisää shakaali. Namibiassa näimme niitä lisää ja sieltä on parempia kuvia.

Ruokailun jälkeen vaihdoimme safariautoista veneeseen. Venematkalla näimme Niilin krokotiilejä. Se on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä ja aiheuttaa vuosittain satoja ihmisten kuolemia. Lisäksi näimme paljon lintuja. Se odotetuin bongaus oli tietenkin norsut.

Afrikan ihmiselle vaarallisimpien eläinten lista on yleensä: hyttynen, Niilin krokotiili ja virtahepo.

Naaraita poikasineen juomassa

Omassa ryhmässään olleet nuoret urokset tappelivat, niin että tanner tömisi ja pölysi

En liioitellut töminää ja pölyä yhtään, tässä näkee kuinka maa pölyää

Nuorten urosten lauma

Jäimme toisen veneen kanssa seuraamaan tämän yksilön puuhia, josko kävisi niin hyvä tuuri, että näkisimme elefantin uivan.

Olin kyllä niin onnellinen tästä näystä!

Norsu ui siis paremman ruuan perässä ja alkoi heti syömään

Näissä päiväretkissä jää väliin ne aikaisimmat aamun tunnit, jotka ovat parasta aikaa eläinten bongaamiseen sekä upea auringonlasku. Siitä huolimatta päiväretket ovat hyvä vaihtoehto nähdä eläimiä helposti. Tämä retki oli ihan huikea elämys.

Vielä lopuksi videomateriaalia norsun peniksestä :D Safariopas selostaa kovaan ääneen videolla, että nyt näette viisijalkaisen norsun. Oli siinä vehkeellä kokoa, se melkein hipoi maata. Kannattaa klikata video koko ruudun kokoiseksi, niin näet ällistyttävän viisijalkaisen norsun paremmin.

Faktat: täysikasvuisen norsun penis voi olla noin 1–1,5 metriä pitkä ja painaa jopa 25–30kg. Se on S-kirjaimen muotoinen ja lihaksikas ja ohjailtavissa samaan tyyliin kuin norsun kärsä. Maalla elävistä nisäkkäistä norsulla on isoin penis. Lepoasennossa penis on vetäytyneenä tuppeensä eikä ole näkyvissä. 

Näköjään tappelussa pitää rehennellä toiselle urokselle, että mullapas on näin iso.

Tämä on oletettavasti ensimmäinen, viimeinen ja ainoa penisjuttu blogissani :D Voiko nyt sanoa nähneensä kaiken näkemisen arvoisen?

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit

Piipahdus kaverin mökille eli sienestystä ja herkuttelua

Ystäväni Ilonan mökki on mahtavien sienipaikkojen lähellä. Olimme sopineet elokuuksi sienestysviikonlopun, mutta Ilona joutui siirtämään sitä. Uuden ajan löytäminen osoittautui hankalaksi. Saimme onneksi varattua kalentereista sellaisen pätkän, että molemmilla oli kolmena päivänä mahdollisuus lopettaa työt aikaisemmin. Lähdimme viikolla etätöihin Ilonan mökille. Säät suosivat meitä, joka päivä tuli vähän sadetta, mutta aamupäivisin. 

Kantarelleista osa oli mennyt jo metsässä pahaksi. Niiden aika alkaa olla ohitse. Suppilovahverot on vasta tuloillaan. Saimme kuitenkin ihan kivasti saalista, vaikka se ei ollut mitään verrattuna viime vuoden jättisaaliiseen Pikku Kepponen: Kaikkien aikojen kantarellisaalis.

Metsän kaunokaisia

Kun bloggaaja sienestää, niin onhan siitäkin hommasta otettava paljon kuvia ;)

Sienestyskuntoni on valitettavasti huonontunut viime vuodesta selvästi. Selkäni ja polveni kestävät entistä vähemmän aikaa. Ratkoimme asiaa ajamalla mökiltä muutama satama metriä tien varteen ja minulla oli repussa se retkijakkara. 

Grande sienestäjä pakollisella istumatauolla. Retkijakkara on ollut hyvä ostos!

Metsässä on ihanaa!

Sammaleen ihastelu terapiaa

Vaikka kroppa on romuna, niin silti yritän harrastaa itselleni mieluisia juttuja edes vähän. Yritän sienestää, lähden laskettelureissulle ja käyn paristi mäessa kolmen tunnin lipulla, lähden hiihtämään ja olen tyytyväinen että hiihdin 3km tai käyn marjastamassa ja kerään litran.

Mitä söimme mökkireissulla? Kantarellipastaa, kantarellileipiä ja lohta ja kantarellikastiketta. Juuri ennen mökkeilyä ystäväni Sirpa kehui tehneensä ruispuolukkapuuroa ja se oli kuulemma ihana aamiainen ja välipala. Ilona kävi keräämässä puolukoita pihalta ja keitti meille puuron.

Meillä ei ollutkaan juustoraastetta, mutta hyviä oli leivät ilman sitäkin

Oli hyvää!

Ruispuolukkapuuroa

Ruispuolukkapuuro | Reseptit | K-Ruoka käytimme vähän ohjetta reilummin puolukkaa

Kävin poimimassa puolukoita kotiin mukaan, jotta voin keitellä minäkin ruispuolukkapuuroa

Meillä oli herkkuina vain kaupan pikkupullat ja paketti keksejä - siis useammaksi päiväksi. Sehän oli ihan liian vähän. Aloimme haaveilemaan kaikenlaisista piirakoista, mutta ainoastaan puolukoita oli tarjolla ja minä ronkeloin tässä kohtaa ja en syö puolukkapiirakkaa. Ajelimme paristi yhden talon ohitse, jossa oli aina hiljaista ja ihan hirveästi maahan pudonneita omenia. Mietimme, että kehtaisimmeko käydä sosialisoimassa muutaman omenan mukaamme. Siihen maahanhan niitä oli mädäntymässä reilusti. Kävimme siis omenavarkaissa. Nopea jalkainen Ilona kävi hakemassa muutaman omenan maasta ja Kepposka ajoi pakoautoa. Omenoista tuli todella hyvä piirakka, liekö kielletyn hedelmän makua?

Vaikka omenat eivät kovin kummoisilt näyttäneetkään, niin piirakka oli ihan älyttömän hyvää.

Saunoimme ja uimme

Olin vain kaksi yötä poissa kotoa, tein vajaata työpäivää saldotunneilla 17 tuntia 22,5 tunnin sijasta ja tuntui kuin olisin ollut lomalla ja pidemmälläkin reissulla. Olin selvasti raittiin ilman sekä kevyen liikunnan tarpeessa ja pieni maisemanvaihdos teki myös hyvää.

Meillä on edessä pizzasunnuntai ja lauantaina siihen varustelu. Nuorison toiveesta olemme hankkineet pizzauunin ja sunnuntaina on sen vihkijäiset. Esikoinen on luvannut ryhtyä perheen pizzan paistajaksi.

Mukavaa viikonloppua!

Onnistunut talkoopäivä mökillä

Postaukseni ovat viime aikoina keskittyneet matkailuun, pullaan ja huvitteluun, joten kirjoitan vaihteeksi myös arkisimmista asioista. Ei me koko ajan huvitella ja pullastakin pitää yrittää pysyä useampina päivinä erossa. Arkisin tehdään töitä ja kokataan vaihtelevan kokoiselle laumalle. 

Viikonloppuna oli talkoopäivä mökillä, johon tarvisimme koko nuorison paikalle. Muutamia vuosia sitten mökkitalkoopäivät saattoivat aiheuttaa narinaa, nykyisin nuoriso pakkautuu takapenkille mutinoitta. Meidän kahden konttorirotan rapautumaan päästetyllä fysiikalla ei enää juuri hommia paineta. Nuoriso sen sijaan tekee niitä ihan tuosta vaan.

Pojat joutuivat istumaan matkan mökille neljän tolpan kanssa

Pari kuutiota halkoja siirtyi hetkessä halkovajaan. Koska heti aluksi yritys saada halot siistiin pinoon epäonnistui, niin nykyisin sovellamme vapaata asettelua :) 

Kaadoimme yhden haavan reilu pari vuotta sitten ja saimme siltä kaikkein aikojen koston: noin 40 neliötä haapavesakkoa. Piti oikein ostaa vehje sen kaatamiseen. Se on nyt kolmesti kaadettu.

Rantasauna on hyvin pesty ja kiinnityksiä vahvistettu

Lapiohommia riittää mökillä aina. Tässä aloitellaan pengerryksen vahvistusta. Kesän aikana kasvillisuus suorastaan ryöpsähti rannalle ja siellä täytyy vielä pitää aikamoiset rikkaruohotalkoot.

Pengerryksen suunnittelusta olen ylpeä. Appi on pari vuotta sanonut, että vanha sähkötolppa pitää hävittää. Melkein seitsemän metrinen tolppa olisi pitänyt vetää useaksi palaseksi, jotta olisimme voineet kuljettaa sen henkilöautolla jäteasemalle. Samaan aikaan meidän olisi pitänyt hankkia pengerrykselle puumateriaalia ja tuskailla, että miten saamme ne kuljetettua mökille. Ehdotin, että pengerretään sähkötolpalla. Perhe pyöritteli hetken aikaa silmiään, mutta appi sanoi sen olevan teknisesti ihan toimiva vaihtoehto. Tarkoituksena oli laittaa kolme tolppaa tueksi. Esikoinen sanoi, että kahdella tolpalla komea tukki pääsisi paremmin esiin. Komea tukkipa hyvinkin :)

Lopputäyttöä vaille valmis pengerrys. Hävitettävästä tolpasta jäi n. 20 cm pala.

Poltettiin komea risukokko. Huolestuneille tiedoksi, meillä on uppopumppu järvessä ja ympäristö kastellaan aina kun poltto alkaa.

Raivasimme yhden lahonneiden halkojen ja muun puumateriaalin rytökasan, laitoimme ison ulkopöydän tuoleineen talviteloilleen, putsasimme leikkimökin kattoa, Raivasimme kituvien marjapensaiden ympäriltä rikkakasveja pois, kävimme läpi kuivatavaroita. Talveksi yritämme saada kuivatavarat minimiin, koska meillä on ollut mökillä hiiriä.  

Söimme lohisoppaa, appi oli leiponut saaristolaisleivän ja hankkinut sille ihanaa katkarapumoussea ja oli meillä tonnikala-paprikapiirakkaakin

Saunan pesijältä kastui paita ja siksi meillä ruokapöydässä paidaton nuori mies.

Lähileipomon pullaa. Maistuu kotipullalta. Välillä erinomaiselta kotipullalta ja välillä keskinkertaiselta. Runsaasti olemme tukeneet leipomoa.

Talkoopäiväksi sattui erinomainen sää

Meidän perhe ei ole ainoa mökillä oleva jengi, jonka ruuan kulutus on iso

Kuoriainen on väriltään minusta enemmän idänlehtikuoriainen kuin lepänlehtikuoriainen

Talkoot menivät niin hyvin, että nuorison kanssa keskustelimme siitä, että pitäisikö meidän yrittää ensi kesänä tehdä terassi. Vielä pitää tehdä yksi talkoopäivä, mutta lyhyempi päivä riittää eikä kaikkia poikia ole pakko saada mukaan. Olen ylpeä nuorison suorituksesta.

Talkoiden miesväki heitti yhdeksän tunnin työpäivän. Minä pyöritin komentokeskusta, josta jaetaan työtehtäviä ja lisäksi konsultoin rannan pengerryksen tekoa. Appi jakaa ohjeita ja tekee traktorihommia. Vastaan yleensä ruokinnasta. Koska olin edellisellä viikolla flunssainen, appi ilmoitti tilaavansa lohikeiton siltä varalta, että minä jään kotiin. Olen myös kuljetusvastaava. Paluumatkalla autossa kuului unisten matkustajien raskasta hengitystä.

Sukukokous ja muita kesän kohtaamisia

Koska ollaan jo syyskuussa, niin on korkea aika paketoida loppuja kesän kivoja juttuja postaukseksi. Aloitan sukukokouksella, johon kuului retki.

Hra Kepposen isoisä oli aikoinaan mukana perustamassa sukuseuraa. Siihen kuuluu samasta kantaisästä lähtöisin olevien kolmen suvun jäseniä. Tänä päivänä jäseniä on noin 150. Sukuseura järjestää joka toinen vuosi hieman isomman retken ja sen yhteydessä sukukokouksen ja joka toinen vuosi pienemmän retken. Olemme vuosien aikana osallistuneet useaan sukuseuran retkeen sekä myös hienoihin iltapukujuhliin, jotka järjestetään kerran 10 vuoteen. Kaksi vuotta sitten retkelle osallistui keskimmäinen poikamme, joka tykkäsi retkestä todella paljon. Itse sairastuin ja en päässyt mukaan tuolle retkelle lainkaan. Keskimmäinen on kehunut retkeä vuolaasti pitkään. Kun tänä kesänä kyselimme halukkaita osallistujia, kaikki pojat ilmoittautuivat mukaan. Koska nuo retket ovat keskimmäisen mielestä niin hienoja, niin tiedustelimme mahdollisuutta ottaa mukaan hänen tyttöystävänsäkin. Niinpä meitä oli koko meidän perhe, Hra Kepposen isä ja keskimmäisen tyttöystävä. Retkellä oli myös Hra Kepposen täti ja kaksi serkkua. 

Sukuseuraan kuuluu kaksi entistä museonjohtajaa. Ohjelmassa on aina johonkin historialliseen kohteeseen, museoon tai näyttelyyn tutustuminen, ruokailu ja vähintään pullakahvit. Museoihmisten ja muutaman muun hyvin verkostoituneen toimijan vuoksi on mahdollistä välillä päästä yleisöltä suljettuihin kohteisiin. Tänä vuonna oli luvassa juurikin tälläinen kohde, joka on Suur-Sarvilahden linnakartano. 

Suur-Sarvilahden kartano on barokkivaikutteinen kartanolinna entisen Pernajan kunnan alueella Loviisassa. Amiraali Lorentz Creutz aloitti sen kolmikerroksisen päärakennuksen rakentamisen vuonna 1672, ja se valmistui vuonna 1683. Creutz oli vauras ja noussut korkealle tasolle Ruotsissa, todennäköisesti hän oli tuohon aikaan varakkain Suomessa asuva henkilö. Hän tarvitsi arvolleen sopivan kodin. Creutzin suvun jälkeen kartanon omistajuus siirtyi von Bornin suvulle. Alix ja Ernst von Born olivat viimeiset kartanon omistaneet yksityishenkilöt. Heillä ei ollut lapsia ja he testamenttasivat kartanon maineen Svenska Litteratursällskapet in Finlandille. He halusivat, että kokonaisuus säilytetään kotina ja sinne valitaan asumaan Ernst von Bornin isän suora jälkeläinen. Muutama vuosi sitten edelliset iäkkäät asukkaat luopuivat asumisoikeudestaan ja kartanoon valittiin Oliver Michelsson perheineen.

Oliver vaimonsa Kristiinan kanssa avasi sukuseuran retkeläisille ovensa linnaan. Jännittävää!

Päärakennus edustaa hollantilaista klassismia

Kokonaisuuteen kuuluu kaksi identtistä keltaista sivurakennusta

Kartanolinnan nykyiset asukkaat
Oven päällä on tärkeitä lukuja. Tila on perustettu 1618, linnakartano valmistunut 1683
Vuonna 1880 tulipalo tuhosi kolmannen kerroksen ja korjaukseen meni yli kolme vuotta.

Koska kyseessä on yksityiskoti, joudun rajoittamaan kuvat vastaavanlaisiin, joita julkisuuteen kartanolinnasta on jaettu jo aikaisemmin. Uusimmat omistajat ovat avanneet kotinsa ovet Hesarille (linkki maksumuurin takana) Michelssonin perhe valittiin asumaan Loviisan Suur-Sarvilahden kartanoon | HS.fi ja edelliset asukkaat Iltalehdelle Suur-Sarvilahden kartano – tältä siellä näyttää.

Linnan portaikko on kierrätetty jostain balttialaisesta linnasta. Barokkisuuntaus tuli vahviten esiin linnan aulassa sekä kolmannen kerroksen juhlasalin kalustuksessa. Aulassa oli muhkea takka. Paloturvallisuussyistä tulisijoja ei saa enää käyttää.

Upea kalusto ja maalaus

Kirjastoon oli uusien asukkaiden myötä tullut televisio. Kirjastossa on huikea kokoelma vanhoja kirjoja.

Kolmannen kerroksen juhlasali johon melkein 50 retkeläistä mahtui noin vain

Kartanolinnan takapihalla oli samana päivä puistokonsertti. Pääsimme hetkeksi kuulemaan kuoron harjoittelua. Puistokonsertit on tapa päästä näkemään kartano ulkoapäin pihoineen.

Toinen retken kohokohta oli kakkukahvit Loviisan Kappelissa. Loviisan Kappeli on kahvila, joka toimii hienosti restauroidussa 1800-luvun kylpylän ravintolarakennuksessa. Olen käynyt Kappelissa kerran ennenkin sekä suunnitellut vierailevani siellä pidettävissä skonssibrunssissa. Loviisan Kappelin kakkupalat olivat erinomaisia!

Ihania asetelmia kahvilassa

Tämä se vasta hieno näky olikin, sukuseuran kakkukahvit

***

Toinen kesäinen ihana muisto on vierailu keskimmäisen tyttöystävän kotona. Hänenkin perheessään on puhelias ja seurallinen äiti. Meillä olisi juttua riittänyt ihan loputtomiin. Mukavaa oli tutustua tyttöystävän perheeseen.

Tulkaa pistäytymään kahville ja sitten pöydässä on ateria :)

Tyttöystävä oli koonnut vähän tiramisutyyliset jälkkärit laseihin valmiiksi. Nam!

Tyttöystävän kotona oli todella siistiä ja viihtyisää. Aloin potemaan siisteyskateutta. Meillä on aina koti enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki siihen vaikuttaa meidän ahtaammat asuinneliöt ja suurimmalla osalla perheestä on sotkuinen tyyli elää ja olla. Siisteyskateuden lisäksi iski tietenkin koirakateus.

Hän oli niin kiltti, rauhallinen ja ihana. Tarkoitan koiraa. Poikakin (kuvassahan on meidän keskimmäinen) on ihana, mutta ei niin rauhallinen.

Koiran IG-sivuilta selvisi, ettäkiltteys ei koske mutakylpyjä. Heti seuraavana päivänä oli koira ottanut mutakylvyn :D Hetken taas mietin, että olisinko sittenkään sopiva koiran omistajaksi. Poikien kurapeikko vaiheen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että en jaksa kuratouhuja lainkaan.

***

Ystäväni Katin kanssa tapasimme kesän aikana kahdesti. Ensin kahvittelimme Cafe Birgitassa ja loppukesästä kävimme Riihimäen kesäteatterissa katsomassa Kuumia Aaltoja. Se oli karaokemusikaali, jonka pääosissa oli Anu Sinisalo ja Maarit Poussa. He tutustuvat Karaoke-baarissa, ystävystyvät ja jakavat elämänsä suruja ja iloja illan aikana toisiaan tukien. Kuumia Aaltoja oli hyvänmielen näytelmä naisten elämästä ja ystävyydestä. Yleisö sai laulaa mukana ja sitä varten oli "lauluvihkot".

Cafe Birgitassa

Kuumia aaltoja

***

Ystäväni Pinkki ryhmästämme Säkenöivät keksiäkäiset viestitteli yhtenä päivänä, että lähde kahville. Sanoin, että voin lähteäkin, mutta tekisi mieli suositella, että tule meille kahville. Meillähän ruualla juhlitaan, mutta sitä syödään myös suruun. Vaarin kuoleman jälkeen esikoinen ryhtyi tiramisun tekoon ja kerroin Pinkille, että nyt olisi vielä tarjolla yhtä Helsingin parhaista tiramisuista. Niinpä sain Pinkin meille kahvittelemaan. 

***

Paljon on kesää mahtunut iloakin <3 surun ja hautajaisten lisäksi.

Mukavaa viikonloppua!