16. marraskuuta 2026

Hurmaava Champagnen maakunta Ranskassa

Aloitin keväällä keskustelemaan ystäväni Sirpan kanssa mahdollisesta matkasta Egyptiin Punaisellemerelle snorklaamaan marraskuussa. Sirpalla oli siinä hetkessä budjettirajoitteita, eikä Egyptin pakettimatka päässyt toteutukseen. Ajattelimme, että jäämme kyttäämään, että tuleeko jotain tarjouksia tai sopivia äkkilähtöjä. Matkakuumeen olimme saaneet nostatettua. Sirpa palasi asiaan vaihtoehtoisen suunnitelman kanssa: muutaman yön budjettimatka Champagneen. Champagne on ollut matkahaavelistallani 90-luvulta saakka, mutta innostus sitä kohtaa on vuosien saatossa laimentunut, eikä se ole päässyt toteutukseen. Innostuin uudestaan Champagnesta!

Kasasimme muutaman päivän reissun budjetti edellä suunnitellen. Halvimmat lennot Pariisiin, pieni vuokra-auto sieltä alle ja majoittuminen Épernayn keskustassa sijaitsevaan huoneistoon. Päätimme ottaa yhden samppanjatalokierroksen ja sitten vaan kierrellä vähän samppanjabaareissa, syödä hyvin ja ihailla viinilaakson maisemia. 

Épernay

Tätituristit ovat päässeet onnellisesti perille Épernayhin. Navigointi sujui muuten hyvin, mutta ajoimme kolme kertaa lentokentän ympäri, emmekä vielä kolmannellakaan kerralla päätyneet oikealle tielle. Luovutimme ja valitsimme toisen reitin :)

Komea kirkko


Reissumme oli aivan lokakuun alussa. Champagneen sattui normaalia lämpöisempi sää. Päivisin tarkenimme t-paidoilla ja capreilla, iltaisin ulkona istumiseen tarvitsi ainakin takin ellei jopa pitkät housut. Puiden lehdissä alkoi näkymään jo ensimmäiset ruskan värit. Viiniviljelmät hohtivat vielä vihreinä. Oli ihana nauttia vielä viimeinen ripaus kesästä!

Épernay on kompakti 20000 asukkaan pikkukaupunki ja suosittu matkailukohde. Meidän huoneistoomme kuului parkkipaikka parkkialueelta (oli ihan ehdoton) ja asunnolta oli helppo liikkua kävellen syömään ja samppanjabaareihin. 

1700- ja 1800-luvuilla Épernaysta kehittyi yksi samppanjakaupan tärkeimmistä keskuksista.Vauraat samppanjasuvut rakennuttivat 1800-luvulla näyttäviä kartanoita ja pääkonttoreita nykyisen Avenue de Champagnen varrelle.  Tänne perustettiin tai asettui suuria samppanjataloja, kuten Moët & Chandon, Perrier-Jouët ja Pol Roger.

Moëtin suku oli kovia bisnesmiehiä ja he onnistuivat kasvattamaan samppanjan suosiota ensin Ranskan hovissa sekä muun aateliston keskuudessa ja siirtyivät sitten muiden eurooppalaisten hovien valloitukseen. Moetin kellarit sijaitsevat edelleen Avenue de Champangen alla. Kyseisen tien alla onkin varsinainen aarre! Avenue de Champagnen alla on yhteensä noin 110 kilometriä maanalaisia kalkkikivikellareita. Kadun itsensä pituus maan päällä on vain noin 1,5 kilometriä, mutta sen alle kaivettu tunneliverkosto kätkee sisäänsä arviolta 200 miljoonaa kypsyvää samppanjapulloa. 

Tulopäivänä lounastimme matkalla, kävelimme Épernayssa sen mitä jalkani sallivat, kävimme lasillisilla ja sitten olikin jo illallisaika.

Toisena päivänä kävimme aamiaisella kahvilassa, puistokävelyllä ja sitten oli vuorossa Moetin kellarikierros. Sieltä ajoimme Boltilla lounaalle Dom Perignonin kotikylään Hautvillersiin. Ihanan lounaan jälkeen tutustuimme Hautvillersiin kävellen ja sitten hurautimme Boltilla takaisin, Pienen lepuutuksen jälkeen oli illallisen vuoro.

Kolmantena päivä lähdimme autolla Reimisiin. Matkabudjettiin oli tullut joustoa ja saimme aika viime tingassa ostettua kellarikierros + lounas paketin Pommerystä. Kierroksen jälkeen ajoimme Boltilla Reimsin keskustaan kävelemään, samppanjashoppailemaan ja katsomaan paikallisen kuuluisan Notre-Damen. Ajelimme maisemareittiä pitkin takaisin Épernayhin Pommerystä. 

Neljäntenä päivänä olikin sitten aika suunnata takaisin Pariisiin. Sirpa lensi Suomeen ja minä jatkoin yksin junalla Luxembourgiin.

Sitten lisää matkakuvia, ensin Épernaysta:

Avenue de Champagne auringonlaskun jälkeen

Takanani Moët & Chandon Avenue de Champagne

Tässä olemme ensimmäisellä illallisella ja tilasimme ravintolassa pullon samppanjaa. Käytin tekoälyä valinnan tekemiseen ja pullo oli niin erinomainen. Ravintola oli varattu 3 viikkoa ennen matkaa. Tuolloin en enää saanut pöytää ykkösvaihtoehdosta.


Kolmen ruokalajin hyvä illallinen maksoi 30€. Mielestäni edullinen verrattuna Helsingin hintoihin.

Toisena iltana söin pihviannoksen, joka oli erinomainen ja hinta 25€. En jaksanut enää jälkkäriäkään.

Upea puisto Avenue de Champagnen varrella


Samppanjabaarissa Avenue de Champagnella

Baari oli samppanjatalo Collard-Picardin

20€ leikkelelautanen korvasikin sitten illallisen


Sitten kuvia Dom Perignonin kylästä Hautvillersistä, jossa lounastimme ja kävimme kävelyllä


Tästä kuvasta näkyy hyvin mäkinen maasto




Myöhäisen lounaan juomana samppanjaa

Todella herkullinen maistelulautanen! Ravintolana Au 36. Pöytävarauspaikka myöskin.


Retkijakkara oli taas reissussa mukana ja aika ahkerassa käytössä. Sillä on nyt istuttu myös Moetin shamppanjakellarissa :)


Sitten kuvia maisemareitiltä välillä Épernay-Rheims







Lopuksi vielä kuvia ja vähän infoa Reimsin katedraalista. Notre Dame oli ennen vuonna 1789 tapahtunutta Ranskan suurta vallankumousta Ranskan kuninkaiden voitelukirkko. Osa kruunajaisseremonia oli se, että hallitsija voideltiin pyhällä öljyllä. Öljyllä voitelu sai alkunsavuonna 498, kun piispa Remigius (Saint Remi) kastoi frankkien kuninkaan Klodvigin Reimsissä. Legendan mukaan kyyhkynen toi taivaasta pyhän öljypullon, jolla ranskalaiset kuninkaat voideltiin kruunajaisten yhteydessä. Kirkossa on voideltu 25 kunigasta. Ensimmäinen nykyisessä kirkossa voideltu oli Ludvig VIII vuonna 1223. Perinne jatkui yli 600 vuotta aina viimeiseen kruunattuun kuninkaaseen, Kaarle X:een, vuonna 1825. Kuuluisin kruunajainen oli Kaarle VII:n vuonna 1429. Jeanne d'Arc oli auttanut avaamaan hänelle tien Reimsiin ja oli paikalla kruunajaisissa. Kuninkaita on voideltu jo nykyistä kirkkoa edeltävässä rakennuksessa 7 tai 8 kpl.

Rakentaminen alkoi vuonna 1211, eli myöhemmin kuin Pariisin Notre Dame rakentaminen. Katedraali on noin 149–150 metriä pitkä, ja sen kaksoistornit ovat n. 81m korkeita. Katedraalissa on 2 303 patsasta, mikä saattaa olla eniten Euroopassa (Chartresin katedraalissa voi olla enemmän). 

Huikean koristeellinen julkisivu

Julkisivu ja sen lyijylasi-ikkunat sisältäpäin. Tyyliltään rakennus on goottilainen.


Jätän kuvaukset samppanjatalovierailuista sekä sen mitä opin reissulla samppanjasta omaan postaukseensa.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja elämyksellinen. Ystäväni kysyi minulta, että kummasta pidin enemmän Alsacesta vai Champagnesta. Valinta on itseasiassa vaikea, mutta ehkä kuitenkin pidin enemmän Alsacesta. Alueen kylät ovat kuin satukirjasta, ruokakin ehkä jopa vähän parempaa. Tykkään Cremanteista, jotka ovat paljon edullisempia. Vastaavaa kellarikierroskokemusta emme saaneet ostettua Alsacesta, mutta plussana moni paikka tarjoaa kolme ilmaista pientä maisteluannosta. Pientä ristiriitaa on siinä, että jos tekisin uuden matkan tekisin sen kuitenkin ehkä Champagneen ja vierailisin sillä kertaa vain pienemmillä tiloilla, joissa käytetään pinot meunier rypäleitä.

Näissä kuplivissa tunnelmissa toivotan hyvää alkanutta viikkoa.

13. marraskuuta 2026

Tortillahampurilainen on koukuttava kotiruoka sekä pulla-testin uusi menestyjä

Keskimmäinen poikamme oli somesta bongannut ohjeen tortillahampurilaisiin ja kokeillut niitä. Nehän iskivät poikaan kuin tuhat volttia. Helppo ja nopea tehdä, päälle voi yrittää laittaa reilusti kasviksia ja maku on erittäin kohdillaan. Sain tortillahampurilaisen eteeni yhtenä lounaana ja ihastuin itsekin välittömästi. Kannattaa kokeilla!

Tortillahampurilainen valmistuu seuraavasti:

1. Taputtele tortillaletujen päälle ohut kerros raakaa jauhelihaa. 400g jauheliha paketista riittää 6-9 tortillahampurilaiseen.

2. Pese salaattia ja pilko tomaatit valmiiksi

3. Laita rasvaa pannulle ja kun se on sulanut, paista tortillaa pannulla jauhelihapuoli alas päin muutama minuutti kunnes se on kypsää ja mukavasti ruskistunut. Kannattaa painaa lastalla jauhelihakohtaa pannuun.

4. Käännä varovasti lettu ympäri ja lisää päälle cheddar-juustoviipale, laske tarvittaessa lämpöä ja odota että cheddar hieman sulaa. Jos haluat maustaa jauhelihapuolta lisää, tee se ennen juuston lisäämistä. Ihan hyvä tulee ilmankin lisämausteita.

5. Siirrä lautaselle, lisää salaattia ja tomaattia. Halutessasi vaikka myös sipulia. Laita päälle shiracha-majoneesia

***

Keskimmäisen suosikkireseptit ovat yleensä näitä helppoa ja nopeaa ja mielellään näkyvästi kasviksia. Esikoisenen puolestaan usein kokeilee pidempiä valmistusaikoja vaativia ja hieman monimutkaisempia reseptejä. Eilen söimme hänen pasta ragua.

Yli kaksi tuntia haudutetussa ragukastikkeessa oli naudan etuselkää, porkkanaa, selleria, sipulia, pancettaa, tomaattipyreetä, paseerattua tomaattia, naudanlihafondia, suolaa ja pippuria. Naudan etuselkää keitetään niin kauan, että sen voi repiä palasiksi. Annoksen päälle tulee reilusti parmesania.

Ragukastiketta ja isoa putkipastaa. Kokkina vanhin poikamme.

***

Ehkäpä noin kolmanneksi pulla-testauksessa nousi aivan uusi yllättäjä. Kahvila ei kyllä kovin korkeita pisteitä saa sisustuksestaan ja tilan viihtyvyydestä, mutta pullasta heruu pisteitä senkin edestä sekä myös iloisesta ja hyvästä palvelusta. 

Helsingin uimahallien kahviloista saa useasta hyvää pullaa. Nyt uusimpana koestin Malmin uimahallin pullan. Pulla leivotaan itse paikan päällä ja on laktoositonta. Kerrassaan erinomainen taikina ja sopiva paisto. Pienenä puutteena sanoisin että välissä olisi saanut olla sokeria hieman sokeria. Hyvän kokoinen ja yksi testaukseni edullisimmista pullista. 

Malmin uimahallin ohella hyvää pullaa saa ainakin Töölön uimahallista. Takavuosina pullat olivat minusta vieläkin parempia. Silloin kahvilaa pyöritti Kuntopulla niminen yritys -lisäpisteet nimestä. Kuntopulla lähti Mäkelänrinteen uintikeskuksen kahvilan pitoon. Pitäisipä mennä joku päivä Mäkelänrinteeseen uimaan ja testaamaan heidän pullaansa. 

Mitenkä onkaan sattunut niin, että harrastuspaikastani saa hyvää pullaa?

Herkuttelin Malmin uimahallin pullalla vasta kotona


9. marraskuuta 2026

Upeita eläinbongauksia Etoshan kansallispuistossa

Vihdoin palaan kesällä tekemääni Afrikan matkaan ja Etoshan kansallispuiston osuuteen.

Etosha on erikoinen alue, sen keskiössä on jättimäinen suolapannu. Suolapannu on alue, joka sadekautena täyttyy virtaavista vesistä isoksi suolajärveksi. Kuivalla kaudella järvi kuivuu ja jäljelle jää pölyävä suolatasanko ja ehkäpä muutama juomapaikka. Suolapannu on niin iso alue, että se näkyy avaruudesta.

Me majoituimme kaksi yötä karttakuvan keskellä olevan Okaukuejon kohdilla puiston ulkopuolella ja teimme sieltä käsin itse puistoajeluita. Viimeisenä päivänä ajoimme puiston oikeassa laidassa olevalla Namutonin sisäänkäynnille ja majoituimme jälleen puiston ulkopuolella. Yhdellä ajolla meille kävi niin, että eläinbongaukset jäivät aika vähäiseksi. Huonon ajon lisäksi meillä oli myös mahtavaa tuuria.



Aloitan niistä mahtavista bongauksista. Yhtenä aamuna näimme jonkun petoeläimen selän korkeassa heinikossa. Siellä oli naarasleijona! Onneksemme leijona tuli meitä kohti eikä kadonnut heinikkoon.

Leijona bongattu!

Kun leijona oli kohdallemme huomasimme, että sillä on todella turpeat nisät. Ajattelimme, että leijonalla on varmasti pennut jossain lähellä piilossa. Halusimme hetken aikaa seurata sitä. Leijonalla oli kuono eri suntaan kuin meillä auton nokka, joten minun ei auttanut muu kuin peruuttaa leijonan perässä. Harmi etten pystynyt samaan aikaan kuvamaan peruutuskameran kuvaa. Todennäköisesti ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni katselin peruutuskamerasta leijonaa. Leijona päätti nostaa vauhtia ja luovuimme perässä peruuttamisesta. Olisi ollut niin upeaa nähdä pennut, mutta hieno kokemus oli tämäkin.

Instagram-upotuksesta lähikuva leijonasta sekä videomatskua kuinka hienosti peruutan leijonan perässä





Satuimme löytämään norsujen kylpypaikan. Katselimme siellä kaikessa rauhassa vedessä ilakoivia norsuja. Sitten paikalle tuli iso uros norsu. Olimme oppineet aikaisemmin, että norsut kulkevat sukupuolen mukaan naaras- ja urosporukoissa ja koska joukossa oli vain aikuisia se oli äijäporukka. Kylpemisen sijasta iso urosnorsu päätti alkaa lähestyä tietä. Paikalla ollut toinen auto reagoi nopeasti ja ajoi pois. Me jäimme tietenkin tuijottamaan tuota komeaa ja hyvin kuraista eläintä. Harmi vaan, että meistä alkoi tuntumaan, että norsu tuijotti meitä agressiivisesti. Sitten se alkoi hitaasti lähestyi meitä. Lopulta tuli Kepposkan peruutuskurssi numero kaksi, kun jouduin peruuttamaan norsua karkuun ja miettimään, että missä kohtaa saan auton käännettyä ympäri.
Kylpevät norsut


Tässä norsu näyttää jotenkin symppikseltä söpöläiseltä, mutta sitten kun puskin ja norsun välillä on joku 3-5m niin ei se sitten enää näytäkään niin söpöltä.

Tässä sitten video, kuinka peräpohjolan rouvat alkavat pelkäämään norsua ja Kepposka löytää taas ripeän sisäisen pakittajansa


Sitten jatkan jälleen suurilla petoeläin bongauksilla

Kaksi shakaalia

Kakkaava shakaali. Tuota ilmettä ehdimme nauramaan monta kertaa. 

Sitten muutama mielenkiintoinen lintubongaus

Kuvassa on sihteerilintuja, ne olivat uusi ja varsin vekkulibongaus

Komea pienikokoinen paikallinen haukka

Alla olevassa kuvassa on jättimäinen linnunpesä ja kaksi pienempää pesää. En ole ikinä ennen nähnyt tuollaista kommuunipesää. Kyseessä on kutojalintujen pesä. Netin mukaan pesän sisällä on useita pesäkammioita. Samassa isossa pesässä voi asua jopa useita satoja lintuja ja pesää rakennetaan usean sukupolven ajan.

Kutojalintujen kommuuni

Netistä löytämäni kuva pesästä, kuva https://animals.sandiegozoo.org/animals/sociable-weaver

Tekoälyn luoma kuva siitä, miltä pesän poikkileikkaus voisi näyttää

Kolmas mainitsemisen arvoinen lintubongaus oli strutsit. Niitä näkyi joka päivä, juomapaikalle niitä oli kertynyt useampia

Satuimme juomapaikalle varsinaiseen ruuhka-aikaan. Näitä kuvassa näkyviä springbokeja on myöhemmi ruokalautasellani.

Kirahveja näkyi hyvin

Näimme, kuinka nämä lapsukaiset juoksivat hädissänsä emonsa luokse. Niin söpöjä!


Ystäväni Jonna toivoi näkevänsä seepralaumoja. Se toive todellakin toteutui. Ennen norsujen kylpypaikan löytymistä löysimme seeprojen juomapaikan. Satoja seeproja vaelsi kohti juomapaikaa parista eri suunnasta tulevassa jonossa ja odotteli eri puolilla vuoroaan juomaan. Niin pitkälle kuin kiikari näytti, näkyi seeprojen jonoa. Ihan käsittämätöntä!



Seeproja juomapaikalla ja taustalla näkyy Etoshan suolapannu

Alla video seeprojen jonosta juomaan



Näkymiä suolapannun reunalta



Sitten vielä vähän kuvia majoituksesta. Ensimmäisessä majapaikassa oli illallisella tarjolla ainakin paria riistaruokaa. Niinpä sitten söimme päivällä bongaamiamme eläimiä. Harmi, että unohdin kuvata ruokien sisältölaput.

Tässä on lautasella stir and fry, jossa lihana springbokia eli hyppygasellesia. Aikaisemmassa juomapaikkakuvassa norsun edessä oli juurikin näitä hyppygaselleja. Ehkä hieman makaaberia tässä kohtaa sanoa, mutta ne ovat varsin maukkaita

Erilliset vuoteet olivat tälläkin reissulla ihan tuntematon käsite, mutta hyvä oli sänky aina.

Söimme pari kertaa lounaat puistossa. Siellä on portin lähellä pikku kylä, jossa on ravintola, minikauppa ja vessat. Palvelut olivat asialliset. Etelä-Afrikkalaiset matkailijat söivät koko perheen voimin jäätelöitä, niin minä seurasin perässä. Vatsa kesti hyvin. Porttien sisäpuolella oli myös majoitusta, ne vaikuttivat ihan hyviltä, mutta ovat ilmeisesti erittäin suosittuja ja ne pitää varata ajoissa.

Tiet puiston sisällä olivat vaihtelevassa kunnossa. Yksi pääteistä oli korjauksessa ja jouduimme kiertotielle. Se oli pelkkää kuoppaa. Yhtä kuoppaa kiertäessäni vetäisin auton kyljen kevyesti piikkipuskaan. Siitä ei seurannut mitään maksuja, koska juurikin se kylki oli valmiiksi ihan naarmuilla. Jos onnistuin saamaan pari naarmua lisää, ei se muuttanut tilannetta mihinkään. 

Etosha oli minulle sekä ystävälleni ensimmäinen itse ajettu safaripuistokokemus. Meistä itse ajaminen oli ihan toimiva ja mielenkiintoinenkin ratkaisu. Toki safariretkien oppaat kommunikoivat keskenään ja ovat hyvin perillä siitä, mitä puistossa on nähty. Ensimmäiseksi safarikokemukseksi kannattaa minusta ottaa opastettuja ajoja.

Olen niin onnellinen, että sain matkarahat säästettyä, uskalsin lähteä omatoimireissulle Afrikkaan ja kaikki meni vielä niin hyvin. Namibia on kyllä luonnosta kiinnostuneelle kerrassaan huikea kohde!

Nyt on kesän Afrikan kierros melkein raportoitu. Vielä tähän loppuun muutama lyhyempi juttu reissusta.

Sossusvlein hiekkadyynien jälkeen saavuimme majapaikkaamme ja siellä respa esitteli meille iltaretkiä. Olisi tarjolla puolivillien leopardien bongausta ja upea auringonlaskupaikka. Päätimme ottaa sellaisen. Solitairen kaupan ja majapaikan omistaja oli pelastanut omille mailleen leopardin, jota oli ammuttu. Eläinlääkäri sai eläimen pelastettua ja myöhemmin selvisi, että naaras oli raskaana. Naaras ei kuntoutunut luontoon palautettavaksi ja jäi pentujensa kanssa elämään Solitaireen omalle sähköaidatulle alueelleen. Leopardit on sterilisoitu, emo on kuollut, mutta aikuiset poikaset elävät alueella edelleen. Lähdimme autolla etsimään niitä. Aika nopeasti ne löytyivät. Joskus leopardi voi innostua leikkimään sille heitetyllä pallolla ja opas heitti pallon leopardille. Yhden kerran opas kävi hakemassa pallon ja heitti sen uudestaan. Leopardi äänteli ja näytti kulmahampaitaan, joten pallo jäi maahan. Että eivät nyt aivan ole ihmiseen tottuneita eivät palloleikkiin lähde kuin satunnaisesti. Minulle riitti ihan se, että lähietäisyydeltä sain katsella noita upeita eläimiä.



"Ai heitit tälläisen pallon, ei kuule paljoa kiinnosta. Näytän sulle kohta kulmahampaitani, että menee viesti perille"



Sama respan mies kertoi meille olevansa kotoisin pääkaupungista Windhoekista ja asuneensa aika lähellä Martti Ahtisaari primary schoolia. Tästä saimme idean, että voisimme käydä ulkopuolelta katsomassa koulua paluumatkallamme lentokentälle. 

Kyseessö oli viikonloppupäivä, joten koulu oli kiinni ja alue on aidattu. Huomasimme portinvartijan ja päätimme yrittää jututtaa häntä. Kerroimme, että Martti Ahtisaari oli meidän presidenttimme ja hieno mies, jonka elämäntyötä ihailemme ja siksi tulimme tänne katsomaan koulua. Pieni lahjus kouraan ja portinvartija lähti esittelemään meille laajaa koulualuetta.

Martti Ahtisaarella oli olennainen rooli Namibian itsenäistymisessä. Ahtisaari toimi YK:n pääsihteerin erityisedustajana ja johti ja valvoi Namibian itsenäistymisprosessiin johtaneita vaaleja. 

Saataiskohan portti aukenemaan?

 



Näiden huikeiden reissun jälkeen iskee aina pieni haikeus, riittääkö kuntoa ja terveyttä tulevaisuudessa tälläisiin matkoihin ja saanko matkabudjetin kasaan. Haaveissa olisi vielä muutama pidempi reissu