Lueskelen teattereiden ohjelmistoja sillä silmällä, että mikä niistä sopisi koko perheelle. Yritän käyttää koko perheen ainakin kerran vuodessa teatterissa. Tulisi ehkä käytyä useamminkin, jos lippuhinnat olisivat alhaisemmat. Esimerkiksi syksyllä HKT:n ohjelmistoon tulevan Nauravan kulkurin perusliput maksavat 64€ kpl. Jos syksyllä saisin vain yhden koululais/opiskelijalipun, niin perheen teatteriliput maksaisivat 288€. Usein täyden hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa mennä teatteriin viikonloppuna.
Ohjelmistosta erityisesti pisti silmiini kaksi Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää: Komedia pankkiryöstöstä sekä Let's play business. Onneksi odotin, että Komedia pankkiryöstöstä näytelmästi tuli Hesariin arvostelut ja ystäväni Marjo kävi katsomassa sen heti alkupään näytöksissä ja molemmat kehuivat kovasti. Näiden kehujen jälkeen ostin siihen heti liput. Yritän yleensä odotella Hesarin tai jonkun ystävän arvion näytelmästä, ennenkuin ostan koko perheelle liput. Olisi aika tympeää maksaa pitkästi päälle 200€ ja joutua neuvottelemaan nuorison kanssa siitä, että saako teatterista poistua väliajalla. Let's play busineksen kävimme katsomassa Hra Kepposen kanssa kahdestaan ja olen erittäin tyytyväinen, että valitsin näin päin. Koko perheen teatterireissut ovat olleet toistaiseksi kaikki onnistuneita. Yllättäen vähiten nuorison pitämä esitys oli menestysmusikaali Pieni merenneito. Se oli heistä vähän tylsä. Nuoriso oli tietenkin nähnyt Disneyn animaatioelokuvan ainakin pariin kertaan eikä poikia kiinnostanut romanttinen ja surullinen rakkaustarina. Komedia pankkiryöstöstä menee perheen top-3.
Komedia pankkiryöstöstä on farssi. Onnistuakseen farssi vaatii sekunnin tarkan ajoituksen ja uskalluksen vetää asiat kunnolla överiksi. Tämä toteutuu täydellisesti Komedia pankkiryöstöstä näytelmässä. Näytteleminen on tässä näytelmässä myös hyvin fyysistä. On iskuja ja potkuja, joissa ajoituksen on osuttava kohdilleen. Näyttelijät uhmaavat painovoimaa roikkumalla katosta köysissä. On takaa-ajoa, kiipeilyä ja putoamisia. Vauhtia ja yllättäviä käänteitä riittää koko näytelmän ajan. Näytelmän kääntäminen on taatusti ollut haasteellista, koska siinä on niin paljon sanaleikkejä. Minusta käännös toimi loistavasti. Farssi pitää otteessaan, naurattaa tai ainakin hymyilyttää alusta loppuun.
Valitettavasti näytökset ovat tältä kevätkaudelta jo päättyneet, eikä näytelmä palaa ainakaan ensi syksynä ohjelmistoon. Mutta kannattaa pitää tätä näytelmää silmällä, jos se vaikka palaisi ohjelmistoon.
Toinen kevään ihastatuttanut teatterielämys on Suomea kiertänyt Kysy siskoilta-musikaali. Se käsittelee naisen elämää: murrosiästä vaihdevuosiin, äitiydestä lapsettomuuteen ja ulkonäköpaineista näkymättömäksi muuttumiseen.
Idea musikaaliin lähti vaihdevuosiin liittyvästä Facebook-julkaisusta, jonka kommenttikentässä räjähti. ”Vaihdevuosiin liittyvät mielikuvat tuli heitettyä tämän prokkiksen myötä roskikseen. Naisen elämään liittyvät hormonaaliset muutosvaiheet murrosiästä synnytykseen ja pms-tuskasta ulkonäköpaineisiin ovat asioita, jotka yhdistävät naisia. Kun valitsee vaikenemisen sijaan kokemusten jakamisen, on lopputulos riemukasta ja koskettavaa kuultavaa.” kuvailee Satu Rasila, käsikirjoittaja ja ohjaaja. [Lainaus musikaalin sivuilta, linkit katoavaista sorttia]
Ilmeisesti musikaalin esiintyjien kokoonpano on hieman vaihdellut paikkakunnittain ja ajankohdittain. Esitys on kiertänyt ainakin Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Espoossa. Helsingin Aleksanterin teatterin esiintyjät olivat kaikki erinomaisia ja esiintyihän siinä suosikkini Maria Ylipää. Esityksessä on paljon asiaa, mutta myös huumoria sekä erinomaista musiikkia. Pidin todella paljon. Suosittelen etenkin kaikille naisille, mutta tämän näkeminen olisi opettavaista naisen kanssa parisuhteessa eläville miehille.


















.png)













