12. elokuuta 2022

Elämyksiä Pirkanmaalta Pohjanmaalle

Viimeisellä lomaviikollani tapasin ystäviäni ja retkeilin. Reissu alkoi kahden päivän tiffany-lasityökurssilla Hämeenlinnassa Lasipaja-yrityksessä. Ystäväni Leena oli asioinut Lasipihassa ja keksi alkaa kannustamaan liikkeen pitäjää Susannaa tarjoamaan erilaisia lyhytkursseja. Lasipiha toimi vuosikymmeniä Vaasassa, mutta Susanna muutti yrityksen Hämeenlinnaan hiljattain. Vaasassa Susannalla oli ollut kurssitoimintaa. Kesäksi Susanna polkaisi monta pienryhmäkurssia kasaan ja ne ovat saaneet innostuneen vastaanoton.

Meillä lähti Leenan kanssa mopo keulimaan saman tien ja päätimme tehdä järjettömän isot työt käytettävissä olevaan aikaan nähden. En tiedä, mikä lienee aivopieru taas iski. Minä olin muutenkin huonosti valmistautunut kurssiin ja osaltani homma alkoi työn suunnittelulla. Olen tehnyt tiffanytöitä ennen lasten syntymää aika paljonkin ja jonkin verran, kun lapset olivat pieniä. Työvaiheet olivat aikalailla unohtuneet.

Juttelin pikkuserkkuni Anna-Marin kanssa kurssista ja hän kysyi, että teenkö nyt sen pidempään suunnitelmissa olleen meriaiheisen työn kylpyhuoneen yläikkunaan. Sitä lähdin tavoittelemaan.

Suunnittelu sujui yllättävän kivuttomasti

Koko päivä meni leikatessa laseja. Olin unohtanut, kuinka ikäviä leikattavia ne läpivärjätyt lasit ovatkaan. Olin myös unohtanut, että ne ovat kallista materiaalia ja nyt harmittaa, että laitoin jossain siivousinnostuksessani puoli neliötä opaalilasia lasinkeräykseen. Painettiin Leenan kanssa hommia hiki päässä yhdellä ruokatauolla ja kahvitauolla seitsemän tuntia. Sattui tosi kuuma päiväkin.

Olo on väsynyt ja hikinen. Kuten kuvasta näkyy :)

Kävimme syömässä hämeenlinnalaisessa kantapaikassamme ravintola Popinossa. Se on kantapaikkani siksi, että olen syönyt siellä neljä tai viisi kertaa elämässäni, mutta en ole syönyt missään muussa ravintolassa Hämeenlinnan keskustassa. Jaksenttiin juuri ja juuri ajaa Leenalle tuhdin illallisen jälkeen. Ilta Leenalla meni toipuessa.

Tällä kertaa söin glaseerattua porsaanniskaa aasialaisella tvistillä, hyvä annos.

Seuraava päivä meni kokonaan hioessa paloja. Niin oli raskas urakka, että alkoi iltapäivästä ottamaan selkään. Onnistuin hajottamaan yhden palan ja yhden oli leikannut niin pieleen, että jouduin uudestaan leikkuuhommiin. Työ ei todellakaan valmistunut kurssilla. Palat pakkasin laatikkoon ja aion jatkaa työtä kotona ja seuraavalla lasikurssilla Hämeenlinnassa. Palat ovat kulkeneet mukanani pitkin Pohjanmaan kuoppaisia hiekkateitä. En ole vielä uskaltanut kurkata laatikkoon, että onko palat edelleen ehjiä. Jos palat ovat ehjiä edelleen, niin suunnitelmana on saada työ vielä tänä syksynä ikkunaan. Ihan en henkeä pidättelisi valmistelun suhteen. Minulla on yksi melkein valmis lampuvarjostin odottamassa jalan hankintaa ja kiinnitystä. Tässä uudessa tiffanyhuumassa olen miettinyt, että jos minulle jää irtolomapäivä, niin voisin käyttää sen menemällä Susannan putiikkiin laittamaan lampun valmiiksi.

Kurssi oli todella kiva. Leenan kanssa tykkäsimme molemmat Susannasta paljon. Kurssi oli hinnoittelultaan kohtuullinen. Kiva oli puuhailla lasien kanssa pitkästä aikaa. 

Linkki Lasipihan nettisivuille: https://www.lasipiha.fi/

Palat ennen hiomista. Tässä vaiheessa harmitti, että leikkaus oli liian suurpiirteistä ja edessä oli hirvittävä hiontaurakka.

Toisen kurssipäivän jälkeen kävin Leenalla vähän lepäämässä, juomassa kahvit, pummimassa lääkettä selkääni ja sitten jatkoin matkaani ystäväni Sirkun luokse Pohjanmaalle. Sirkku on varsinainen tehopakkaus, jokapaikan höylä, syvällinen pohtija,uuden kehittäjä, talouslukujen tarkastelija ja kestävään kehitykseen sekä ammatillisesti että siviilissä panostava tyyppi. Sirkku uskaltaa tehdä elämässään isojakin siirtoja. Pääsin seuraamaan sellaista siirtoa alkuvaiheessa.

Sirkku on elämässään kunnostanut yhden ison hirsilinnan aivan mielettömän hienoksi, hänellä on alaan liittyvä koulutus. Vuokrarivarissa asuessaan Sirkku alkoi kaipaamaan uutta projektia. Niinpä hän hankki hieman syrjemmältä vanhan, aika kompaktin hirsitalon, sellaisen "pienen" remppakohteen. Umpeen kasvanutta tonttia on jo raivattu ja se on todella kaunis. Kattoremontti oli hyvässä vauhdissa vierailuni aikana. Vedet Sirkku aikoo saada torppaan ennen syksyä sekä kuivakäymälän kuntoon. Syksymmällä Sirkulla on tarkoitus muuttaa torppaan vakituisesti.

Sirkun torppa

Tontti rajautuu sievään pieneen jokeen ja koskeen


Sirkun saunan edustalta bongasimme tälläisen pikkusöpöläisen. Kova oli pieni hyppimään!

Vanhassa navetassa oli jo valmiiksi sauna, nyt siellä on myös "kodinhoitohuone". Rakennus matala ja Sirkku kutsuu saunaansa hobittisaunaksi. Löylyt olivat hyvät.

Keittiö vaihtaa paikkaa, kuvassa uusi paikka. Tupa on jo saanut maalia pintaansa. Keittiön yläkaappi on Sirkun suvulta peräisin.

Sisätilojen väritys on turkoosia ja valkoista. Se näyttää ihanan raikkaalta yhdistelmältä.

Kokonaisuuteen kuuluu talon ja navetan lisäksi myös aitta. Aittaan tulee säilytyksen lisäksi kesähuoneita. Navettaan mahtuu vielä lapsille kamiinalla lämmitettävä hengailutila ja lisäksi mopopaja.

Yksi aitan ovista


Ei mahtunut Sirkulla talonavaimet käsilaukkuun luovutustilaisuudessa, koska nippuun kuului kolme tälläistä vanhaa jättiavainta :)

Sirkun takapihan joki
 
Seuraavaksi päiväksi Sirkku oli järjestänyt minulle aivan uuden elämyksen. Sirkku on kotoisin maitotilalta, josta vastaa nykyisin Sirkun veli. Minulla olisi mahdollisuus päästä käymään maitotilalla! Mahtavaa! Minä en ole ikinä ennen käynyt maitotilalla. Kerran olen käynyt lihakarjatilalla.

Maitotilavierailusta kertominen jää toiseen postaukseen. Sen verran vielä pitää kuitenkin kertoa, että Sirkku soitti paremmin tavoitettavalle veljensä vaimolle varmistaakseen, että saako tuoda kaverinsa käymään tilalla. Emäntä vastasi, että ilman muuta sopii. Emäntä jatkoi, että jos Sirkku haluaa häntä moikata samalla kertaa, niin parempi tulla ajoissa, koska hänellä on illansuussa twerkkaustunti. En siis käynyt tavallisella maitotilalla, vaan twerkkaavan emännän luomumaitotilalla. Tuostahan tuleekin maitotilapostaukseni astetta raflaavampi otsikko.

Sirkun kanssa olen kokenut kaikenlaista muutakin ensimmäistä kertaa, kuten kulkenut läpi märän suon kumisaappaissa uimaan hiekkapohjaiseen lampeen ja käynyt suolla savusaunomassa. Savusaunareissu oli niin unohtumaton, että joka kesän lukaisen blogistani postauksen siitä.

Ihan kreizi saunareissu kammikylässä

Jotta elämä olisi ihmeellistä, niin pitää kertoa, että Sirkkuun olen tutustunut blogini kautta. Kun lomailille apen poismyydyssä erämaamökissä Virroilla, päätimme Sirkun kanssa tavata livenä. Ekat treffit olivat kesällä 2013. Nekin on talletettu blogiin. Joka vuosi ollaan treffattu, paitsi sinä vuonna, kun Sirkun sai kuopuksensa meidän kesälomallamme.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

10. elokuuta 2022

Malcesinen maisemia

Tämä on jatkoa ensimmäiseen osaan perhelomastamme Italian Gardajärven Riva del Garda kylässä.

Retkeilimme koko perhe Riva del Gardasta läheiseen Malcesineen. Menomatkalla otimme paikallisbussin. Latasimme varmuuden vuoksi appsin, koska tiedot siitä, että saako bussissa ostaa käteisellä lippuja olivat ristiriitaisia. Bussissa oli jopa ilmastointi, mutta kyllä se oli silti hikistä kyytiä FFP2-maskit naamalla. Matkamme aikana Italiassa oli voimassa määräys, että julkisessa liikenteessä pitää käyttää FFP2-maskia.

Onneksi matka ei ollut kovin pitkä, sellainen reilu 20min. Malcesinessa suuntasimme ensimmäiseksi Castello Scaligero linnalle. Castello Scaligerolla on pitkä historia. Ensimmäinen linna on rakennuttu paikalle jo 500-luvulla. Linnan omistus on vaihtunut useasti, se on kuulunut ainakin Veronan piispalle, della Scalan perheelle, Visconti of Milan suvulle, Venetsian tasavallalle ja Itävallalle. Paikka on ollut ilmeisesti puolustuksellisesti tärkeä. 

Tämän ajan ihmisiä linna houkuttelee henkeä salpaavan upeilla näkymillään. Nyt sitten kierrokselle katselemaan maisemia.

Kohti castello Scaligeroa




Malcesinen pikkukyläkin oli hyvin viehättävä, tässä muutamia kaupunkikuvia. 

Suloisia kapeita kujia ja vanhoja muurattuja taloja

Ravintolan pöytäpaikat piazzalla ison puun varjossa. Tykkään!
 
Gelatoa, makuina passionhedelmä ja mansikka. Nam, nam.

Monet turistikaupat olivat keskittyneet paikallisiin ruokiin ja juomiin


 
Pääpaikka kylässä oli satama-aukion ympäristö. Siellä on paljon ruokapaikkoja ja kahviloita. Ja sieltä lähtee tietenkin lautta järven muihinkin kyliin.
 


Saimme aivan paraatipaikalta varjosta ravintolan terrasilla pöydän. Olin ensin tarkastanut kaiken varalta, että kuinka pahat turistihinnat kyseisellä paikalla on. Hinnoittelu oli ihan tavallinen, pizzat noin kympin ja pastat 10-15€. Olen maksanut oppirahat italialaisesta hinnoittelusta ja syönyt Milanossa 90-luvun loppupuolella yli 70 mummon markan jäätelöannoksen. Varovasti arvioituna hinta oli ehkäpä viisinkertainen.


Suosikkidrinkiksi muodostui raikas Hugo Spritz, jossa proseccoa, seljankukkamehua ja vissyä.

Gardan kyliä kannattaa ihailla myös lautalta. Ne ovat minusta silloin kauneimmillaan. Malcesine oli niin kaunis lautalta katsottuna.

Suloinen Malcesine


Viimeinen vilaus kauniiseen Castello Scaligeroon

Emme jaksaneet kovin pitkään kärventyä lautan kannella. Hra Kepponen lähti etsimään sisätiloista mahdollisimman viileää paikka ja hän löysi todellisen mansikkapaikan. Keulassa oli ilmastoitu tila ja iso maisemaikkuna. Hyvänen aika sentään mitkä näkymät! Yhdessä kohtaa matkaa maisemat olivat melkein kuin vuonoristeilyllä.

 
Olisin mielelläni valinnut Malcesinenkin lomakohteeksemme, mutta sieltä ei löytynyt meille sopivaa hotellia. Luulen, että uima-allas kriteeri ei täyttynyt tai sitten uima-altaalliset hotellit sijaitsivat liian kaukana keskustasta jalkavaivaiselle. Suurempi ja vilkkaampi Riva oli ehkä kuitenkin meille parempi kohde. Sieltä pääsi suppailemaan ja esikoinen harkitsi vakavasti purjelautailukurssia. Rivasta on myös paremmat pyöräilyreitit.

Kolmas Pohjois-Gardan tunnetuin kylä on Limone. Hra Kepponen kävi siellä keskimmäisemme kanssa. Se oli yhtä suloinen kuin muutkin kylät, mutta niistä pienin. Siellä satunnaisotannalla valittu ravintola oli ollut erinomainen.

Edellinen postaus Gardalta:
https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/08/huumaavan-kaunis-riva-del-garda.html

7. elokuuta 2022

Upea Hatanpään arboretum

Kaksi viikkoa sitten olimme Hra Kepposen kanssa Tampereella ristiäisissä sekä Queenin keikalla. Keikkapäivänä meille jäi aikaa tapettavaksi Tampereella ja ehdotin Hra Kepposelle, että menisimme käymään Hatanpään arboretumissa. Kumpikaan meistä ei ole käynyt siellä aikaisemmin. Minä olin joskus vuosituhannen alussa töissä projektissa, jota tehtiin pääosin Tampereella ja olin yli vuoden 1-2 päivää viikossa Tampereella ja Hatanpäässä. Aina piti käydä arboretumissa, mutta niin se vaan jäi. Ehdottomasti olisi pitänyt käydä arboretumissa jo aikaisemmin. Se on todella komea paikka! 

Varmasti parhaiten tunnettu osa arboretumia on ruusutarha. Siitä minäkin olen kuullut useasti.

Ruusuja ja takana Hatanpään kartano




Nämä olivat suosikkiruusuni ja myös suosikkikuvani





Ruusut olivat ihania. Aivan yhtä suuren vaikutuksen minuun teki Hatanpään upea puusto ja ne maisemat, jotka puut ja järvi yhdessä muodostavat.

Eikö olekin upeat puut?




Mikä vehreys!


Puistossa oli erikoisempiakin versioita kotimaisista puista. Koivuja, jotka olivat yhden pitkän rungon sijasta, harautuneet moneksi rungoksi. Ne olivat minulle uusi tuttavuus.

Tässä näkyy kuinka puu on kasvamisen sijasta alkanut haarautumaan heti tyvestä.

Jokainen oksa haluaa haarautua

Vielä erikoisempi oli geneettinen poikkeama tavallisesta kuusesta eli käärmekuusi.

 
Kierrettävää ja nähtävää olisi riittänyt pidempäänkin, mutta nälkä alkoi vaivata. Me molemmat tunnemme Tampereen ravintolatarjontaa huonosti. Googlailemalla päädyimme Coussiccaan. Onneksi Hra Kepponen huomasi, että sinne pitää olla viikonloppuisin pöytävaraus. Meillä kävi tuuri ja saimme pöydän. Moni kävi kysymässä pöytää ravintolasta turhaan.

Coussicca on ollut olemassa 50 vuotta ja osa annoksista on ollut listalla jo 30 vuotta. Ravintolasalissa oli tosiaan sellainen 70-luvun tunnelma. Me valitsimme annoksemme niistä jo 30 vuotta listalla olleista, eikä nekään edustaneet tätä päivää. Sellainen aikasiirtymä ruokailu. Ruoka oli maukasta ja annoskoko reilu. Olen parempaakin ruokaa saanut, mutta kokemus oli kuitenkin onnistunut.

Hra Kepposen lampaanfileeannos. En ole tälläistä kastikemäärää nähnyt tällä vuosituhannella kertaakaan :D Hra Kepponen olisi tykännyt vähemmästä kastikemäärästä.

Minun maksa-annokseni. Tilasin maksan mediumina, mieluummin medium - kuin +, se tuli pöytään läpikypsänä.

Ehdimme käydä kahvittelemassa apen kanssa ennen konserttia. Appi vei meidät bypias myymälän kahvilaan. Appipa ei tiennyt, että mökin lähellä on myöskin bypias myymälä ja pieni kahvila.
 
Ihana boheemi tunnelma


Niin kaunis mehikasviasetelma

Appi otti meistä tälläiset kahvittelukuvan

Päivä Tampereella oli varsin onnistunut. Olen todellakin tullut keski-ikäiseksi, kun kiinnostaa kukat ja puistot niin paljon, että taas tuli yksi puutarhaa sivuava juttu. Minulla on nyt varastossa muitakin juttuja ;) Viimeisellä lomaviikollani olen taputellut vasikoita ja nähnyt lypsyrobotin. Nekin ovat kaupunkilaiselle keski-ikäiselle isoja elämyksiä :D

Kivaa sunnuntaita!