22. toukokuuta 2019

Berliinin eläintarha ja huoneistomme

Ennenkuin alan kirjoittelemaan postauksia Sveitsistä, niin vielä viimeinen juttu Berliinistä jakoon.

Meidän pojat tykkäävät eläintarhoista ja jos vaan reissulle osuu jokin hyväksi tiedetty eläintarha, niin vierailemme siellä. Siitäkin huolimatta, että en aina tiedä, että mitä eläintarhoista pitäisi ajatella. Onko oikein pitää villieläimiä vankina? Onko tekopyhää vastustaa eläintarhoja, jos syö lihaa? Onko eläintarhojen tehtävänä tarjota tietoa ja kokemuksia, ylläpitää lajistoa eikä vain tehdä bisnestä? Toistaiseksi siis vierailemme edelleen eläintarhoissa ja koitan välttää ne eläintarhat, joissa vierailusta tulee paha mieli.

Berliinin eläintarha on puitteiltaan hyvä ja siellä on eniten maailmassa eläinlajeja. Viimeistään eläintarhaan saapuessa kannattaa katsoa ohjelmasta milloin on minkäkin eläimen ruokinta. Ne ovat erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Merileijonilla on edelleen kerran päivässä "näytös". Ne pelaavat hieman palloa, tekevät pari temppua ja pitävät yhdessä henkilökunnan kanssa "uimahyppynäytöksen" eli hyppivät vuorollaan eri korkeuksilta veteen. Omat suosikkini olivat tietenkin pandat ja sitten virtahepojen ruokinta. 

Pandatalossa oli omillan puolillaan rouva ja herra pandat. Ensin pandoja ei näkynyt lainkaan. Hetken odoteltuamme toinen panda tallusteli paikalle. Pojat jo siinä miettivät, että olisipa kiva tietää, että kumpi on kumpi. Myöhemmin tunnistautuminen osoittautui yllättävän helpoksi ;)

Liekö herra vai rouva panda?

Mukavan leppoisalta näytti pandan elämä. Ne hieman tallustelivat rennosti, söivät ja köllöttelivät ruokansa vieressä. Noin minäkin haluaisin kuluttaa aikaani. Onneksi on kohta lomakausi :)

Kyllä hän on varmastikin herra panda

Nyt yhdistyy loikoilu ja ruokailu

Lopulta rouva pandakin tuli näytille, mutta paikkaan jossa pystyi kuvaamaan vain lasi lävitse

Olin yllättynyt siitä, kuinka häijyn näköiset hampaat virtahevolla on. Pelottavat!
Virtahevot ovat Afrikan vaarallisin eläin, tappavat enemmän ihmisiä kuin mikään muu laji.
Pentujaan puolustavat naaraat ovat agressiivisia (tarvitsisivat jonkun keskustelupalstan selvästi)

 
Tässä pötköttää kääpiövirtahepo. Ensimmäistä kertaa edes kuulin lajista.

Kävimme katsomassa jääkarhuakin. Rouva jääkarhu oli saanut poikasen joulukuussa ja pentu oli poistunut pesästä ensimmäistä kertaa maaliskuussa. Me emme pentua nähneet. Jääkarhun osalta eläintarhan olot saivat minut surulliseksi. Jo huhtikuussa eläintarhassa on tolkuttoman kuuma.


Suunniteltu tonnin matkabudjettimme ylittyi hieman, koska päätimme vuokrata isomman huoneiston. Olen menestyksekkäästi vuokrannut yksityishenkilöiden asuntoja Booking.comin kautta ja sieltä löysin käytämämme huoneiston. Minulle huoneiston valttikorttina oli sisustus ja poreamme. Ehkä vähän hassua valita sisustuksen perusteella majapaikka, mutta joskus näinkin. Olin nimittäin aivan myyty olohuoneen seinämaalaukselle.

Aivan mahtava Berliinimaisema olohuoneen seinässä






Hra Kepponen ensin hiukan nikotteli sisustusta: "En haluaisi majoittua jossakin museossa", mutta paikan päällä hänkin piti sisustuksesta. Pienemmät pojat olivat aivan haltioissaan: "Aivan kuin asuisimme jossain vanhassa linnassa!" Kyseessä oli kerrostalon alakerran korkea ja erikoinen huoneisto, ei siis mikään oikea linna.Teinikin oli hyvin tyytyväinen, koska poreamme. Minäkin nautin muutamasta yöstä "linnan" koristeellisessa sängyssä, vaikka en sellaista ottaisi kotiini edes ilmaiseksi. Seinämaalaus kelpaisi kyllä omaan kotiinkin. Samassa talossa oli leipomo-kahvila ja lähellä metroasema, ratikkapysäkki, ruokakauppa ja muutama ravintola, joten majoitus oli oikein onnistunut kokemus. 


Kaikkiaan Berliini oli hyvä kohde lapsiperheelle. Tekemistä ja näkemistä riittää useaksi päiväksi, EasyJetin lentoja saa hyvinkin edullisesti, majoitus on edullista verrattuna muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin, ruokavaihtoehtoja löytyy moneen budjettiin ja Tropic Island tarjoaa unohtumattoman valerantapäivän. Huhujen mukaan Berliini toimii myös shoppailupaikkana. 


19. toukokuuta 2019

Pientä iloa alzheimerpotilaan elämään

Viikon lomareissu on takana ja olen taas palannut rytisten arkeen. Eilen kävimme laskemassa anopin uurnan haudan lepoon. Mieheni tädin hallinnassa on suvun vanha hautapaikka Helsingin Hietaniemen hautausmaalla, joka on esi-isälle aikoinaan hankittu 1900-luvun alkupuolella. Anoppi haudattiin tuohon sukuhautaan. Hietaniemen hautausmaa oli eilen suorastaan mykistävän kaunis alkukesän vaaleanvihreydessään ja meren kimmellyksessä. Se on juurikin anopille sopiva viimeinen leposija.

Viikonloppurutiineihini kuuluu "hoivakoti piknik". Välillä vitsailen olevani piknik-kuningatar ;) Vai tiedättekö jonkun toisen naisen, joka käy kerran viikossa piknikillä? Tapaamme siis isäni kanssa melkein joka viikonloppu äitini hoivakodilla. Vaari tuo pullat ja usein marjojakin ja minä tuon termoskahvit tykötarpeineen.

Äitini sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että keskustelut ovat hyvin lyhyitä. Pirteänä päivänä äiti jaksaa kysyä pari kysymystä ja sitten keskustelu jo tyrehtyykin. Hiljaisuus selvästi rasittaa äitiäni, hän saattaa tuntea velvollisuudekseen yrittää seurustella. Äiti saattoi hyvin nopeasti käskeä minua lähtemään kotiini. Sitten keksimme iltapäiväkahvit. Siinä on leppoisaa tekemistä ja äidille iltapäiväkahvit ovat yleensä se päivän kohokohta. Siinä voidaan vähän jutella kahvittelun lomassa tai olla juttelematta. Äiti syö hyvällä ruokahalulla pikkupullan kahvin kanssa. Toistaiseksi piknik-kahvit on asia, jolla voimme eniten ilahduttaa äitiäni. Toivon, että kesällä pääsemme kahvittelemaan hoivakodin pihalle. Tänään äitini istui mielellään pyörätuolissa pihalla, kun oli niin ihanan lämmintä.

Piknikillä

Esikoisemme lähtee välillä mukaan hoivakoti-piknikille
Mistä tietää, milloin poika tulee teini-ikään? Tietysti siitä, että huppu kasvaa päähän kiinni ;)

Tuttavani kertoi tekevänsä aivan samaa pullakahvilurutiinia oman Alzheimeria sairastavan läheisensä kanssa. Hänen läheisensä ei aina tunnista häntä, mutta muistaa, että tyttären kassissa on hänelle pullaa ja on heti kurkistelemassa kassiin.

Äidilläni menee tällä hetkellä hoivakodissa paremmin kuin vaikka viime syksynä, vaikka liikuntakyky ja omatoimisuus ovat heikentyneet. Äiti katselee muiden seurassa telkkaria ja osallistuu osaan järjestetystä toiminnasta.  Äiti on ollut selvästi vähemmän ahdistunut ja hän on välillä ollut jopa hyvällä tuulella. Äidillä on tällä hetkellä erittäin mukava ja aikaansaava omahoitaja.

17. toukokuuta 2019

Reissuterveisiä Sveitsistä

Terveisiä Sveitsistä, keskeltä Alppeja!

Blogi on ollut siitä syystä hiljaa, että minä olen sukuloimassa Sveitsissä. Olen viettänyt ihania aamupäiviä jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä Ukrainan miniän Elenan kanssa, retkeillyt pitkin kantonia toinen toistaan upeammissa kohteissa, höpsötellyt pariskunnan vauvan kanssa ja nauttinut isännän keittotaidoista ja keskustellut politiikasta.

Gondolihissillä vuorelle

 Mahtavia maisemia

Lucernen kuuluisa silta

Vietin täällä jo Äitienpäivänkin. Elena sai lahjaksi useamman tunnin vapaan ja miehensä valmistaman illallisen. Miehensä ja minä pakkasimme vauvan autoon ja ajoimme kuvankauniiseen Solothurnin kaupunkiin kuljeskelemaan. Kävimme lounaalla Solothurnissa. Ravintolassa pöydät oli koristeltu ruusun terälehdillä ja sydänsuklailla Äitienpäivän kunniaksi. Että tavallaan söin Äitienpäivänä ravintolassa mutta lainamiehen ja lainalapsen kanssa 😂😂😂 Kotona pääsen takaisin Äitienpäivätunnelmaan, siellä odottaa teinin hankkima suklaarasia. Pienemmät pojat muistivat minua jo ennakkoon.

 Äitienpäivän tyylikäs kattaus

Äitienpäivälounaalla Hra Kepposen serkun kanssa

Hyvässä seurassa ja mahtavien nähtävyyksien parissa olisi mennyt kevyesti yksi viikko lisääkin, mutta johan tässä alkaa olla ikävä omaa perhettä. 

10. toukokuuta 2019

Tropical Island - rantapäivä Berliinissä

Poikien kohokohta Berliinin reissussamme oli päivä Tropic Islandissa. Jättimäinen kylpylä on rakennettu entiseen Zeppelinien valmistushalliin keskelle ei-mitään. Halli on todellakin valtava, sinne mahtuisi Vapaudenpatsas seisomaan ja pohjapinta-alaa on muistaakseni yhdeksän jalkapallokentän verran. Sisällä on kaksi ISOA allasaluetta, hiekkaranta, vesiliukumäkitorni, saunamaailma, ravintoloita, sademetsää ja majoitustiloja hotellista telttoihin. Eikä tämäkään vielä riitä: allasalue on luikerrellut ulos saakka, siellä on villiä ja vähemmän villiä virtaa sekä radat kuntouintiin. Altaiden lisäksi olin etukäteen innoissani siitä, että halliin on rakennettu oikea sademetsä ja rannalla kasvaa palmuja. Minulle palmu edustaa etelää ja lomaa :)


Berliinistä tulee matkaa Tropical Islandiin noin 70km ja se taittuu näppärästi junalla. Junamatka maksaa 8,5€. Emme olleet selvittäneet lasten lippujen hinnoittelua, joten otimme 5 hengen ryhmälipun ja menopaluu kustansi 42€. Junia menee enimmillään kolme tunnissa, matka kestää Brand Tropical Island noin 45min. Brandin asemalta on maksuton bussikuljetus Tropical Islandiin. Reitti Brandiin on helppo suunnitella SBahn-sivuilla https://sbahn.berlin/en/plan-a-journey/journey-planner/

Tropical Islandiin voi ostaa "vesipuistolipun" ilman saunamaailmaa tai lipun saunamaailman kanssa. Saunamaailman saunat ovat sekasaunoja ja Keski-Eurooppalaiseen tyyliin siellä liikutaan alasti. Meidän pojat eivät lämmenneet sekasaunalla, joten otimme pelkät vesipuistoliput. Netistä sai ostaa perhelipun, 2 aikuista ja 3 lasta maksoi 125€. Mikäli lapsesi ovat pitkiä, varaudu todistamaan heidän ikänsä kassalla. 182cm esikoisemme pääsi Kela-kortin avulla sisään ostamallani perhelipulla hetkisen neuvoteltuamme asiasta.

Kylpylätyyliin kassalta saa rannekkeet kaappeja varten ja aikuisten rannekkeella voi maksaa ravintoloissa ja kaupoissa. Vaatteiden vaihto on oma operaationsa. Kaappialueiden reunalla on pukukoppeja, saksalaiseen tyyliin helpointa on vaihtaa vaatteet penkillä kaiken kansan nähden.

Hiukan jännittyneenä odottelin allasaluetta, koska mietin, että onko se nyt oikeasti niin iso kuin kuvat antavat ymmärtää. No, on se!

Tässä kuva toiselta allasalueelta, jossa emme viettäneet aikaa lainkaan

Me pulikoimme joko tässä altaassa tai sitten ulkoaltaissa. Kuvan otin oikean palmun katveesta

Alla olevasta kuvasta näkyy tuon toisen altaan mittaluokka ja altaan reunalla oleva hiekkaranta. Hiekkarannalla on vieri vieressä aurinkotuoleja ja lisää aurinkotuoleja löytyy terasseilta. Halli vetää valtavan määrän ihmisiä sisäänsä, mutta aurinkotuoleja ei riitä jokaiselle eli sellaiset kannattaa käydä varaamassa heti saapumisen jälkeen. Me saimme pienellä tuolien siirtelyllä järjesteltyä paikat yläterassilta. Tosin olimme paikalla hyvin ruuhkaisena päivänä pääsiäisenä. Saksalaiset perheet olivat tulleet paikalle hiekka- ja uimalelujen kanssa sekä runsaiden eväiden kanssa.

 
Tropical Islandin ravintolapalvelut olivat minusta sujuvat valtavasta ihmismäärästä huolimatta. Pojat halusivat pizzaa. Pizza ja iso limu maksoi 10,5€, mikä minusta on varsin kohtuullinen hinnoittelu tuollaisessa paikassa. Koska pizza oli maukasta, sai Tropical Island pojilta arvosanan 10.

Uimisen lisäksi on muutakin tekemistä. Tropical Islandissa voi kokea vaikka melkein aidon "kuumailmapallolennon" tai "varjoliitoilun". Meidän pojat olisivat halunneet mennä "kuumailmapallolennolle", mutta sillä hetkellä vuoroa olisi pitänyt odottaa kiusallisen kauan, joten kokemus jäi väliin. Lennon voi toki varata vaikka heti saapuessaan. Minua nauratti suuresti tuon valekuumailmapallon ohjaus. Ohjaaja tallusteli Tropical Islandin kävelyteitä pitkin henkselisysteemiin oli kiinnitettynä valekuumailmapallo. Tropical Islandissa voi ihailla flamingoja ja kilpikonnia pienellä lammella sekä karppeja karppialtaassa. Lisäksi siellä on ainakin minigolfrata, lasten leikkipaikka ja ulkona lentopallokenttiä.

Kuvasaldo jäi tosi vähäiseksi, mutta flamingot sain ikuistettua

Tropical Island tarjoaa myös monenlaista majoitusta. Zeppelinhallin sisällä voi majoittua hotellihuoneessa tai teltassa. Olisin ottanut meille hotellimajoituksen, mutta pääsiäinen oli loppuunmyyty jo montaa kuukautta aikaisemmin. Edes telttoja ei ollut jäljellä, mikä oli hyvä, koska en olisi varmaankaan saanut unta Tropic Islandin hyvin kosteassa 31 asteen lämmössä.


Meidän kuopus onnistui tietenkin hukkaamaan kaappinsa avaimen, mutta saksalaisen järjestelmällisyyden avulla se saatiin nopeasti takaisin. Kuopus onnistui myös vesiliukumäkeilyssä hukkaamaan isänsä ja veljensä, lopulta poika löytyi tyytyväisenä uimasta. Saimme päivän hyötyliikunnan etsintäkierroksilla, tuossa hallissa tulee helposti käveltyä paljon. Olin unohtanut varvastossut kotiin ja loppupäivästä kävely harmitti, kun hiekkaa pyörii jaloissa kiveyksellä ja laudoituksilla ikävästi jalkapohjia hiertäen.

Seuraavana aamuna mieheni ihmetteli, että miksi selässäni näkyy uikkareiden rajat. Googlauksella selvisi, että erikoislasi päästää uv-säteet läpi ja Tropical Islandissa voi siis jopa ruskettua. Jo on aikoihin eletty!

Pidimme koko perhe Tropical Islandista. Pojat tuumasivat, että voidaan jatkossakin tehdä budjettimatka Berliiniin kalliin etelän matka sijasta ja olla pari päivää Tropical Islandissa. Siinä olisi kuulemma etelänreissua heille aivan tarpeeksi. Minä en ihan noin paljoa paikasta ja etenkään väkimäärästä innostunut ;)

Lähtisitkö sinä rantalomalle Zeppelinhalliin?

Berliinipostaukset:
Koko perhe tonnilla Berliiniin
Berliini