Automatkailua Namibiassa

Kesäkuinen Afrikan matka jatkui Victoria Falls kylästä Namibiaan. Lensimme yhdessä Windhoekiin ja siellä tiemme erosivat Jonnan tyttären kanssa. Laitoimme hänet matkatavaroineen puolen päivän kaupunkikierrokselle, jonka jälkeen hän lensi takaisin Suomeen. Me Jonnan kanssa lähdimme autovuokraamoon.

Emme olleet laskeneet onneksi kilometrejä kovin tarkasti etukäteen. Reilun viikon aikana mittariin kertyi yli 2400km. Tie maan pääkaupungista Windhoekista Etoshan kansallispuistoon oli suureksi osaksi hyvää asfalttitietä, loppupätkä kapeampaa, kuluneempaa tietä. Etoshassa ajoimme "safariajot" itse. Windoekistä Sossuvlein suuntaan tiet olivat suurimmaksi osaksi sorateitä, joiden kunto oli vaihteleva. Koska etäisyydet ovat pitkiä, niitä sorateitäkin piti ajella ihan kunnon nopeudella, jotta ehti kohteeseen aikataulussa. Ansaitsin matkalla uuden tittelin "Queen of gravel", kengittelin niin reippaasti soratieosuuksia. Valitsemallemme reitille osui pari ikävää vuoriston ylitystä ja ne hoitelee yleensä ystäväni Jonna.

Namibiassa on vasemman puoleinen liikenne. Me molemmat Jonnan kanssa ajamme aika sujuvasti mitä tahansa ritsaa millä tahansa puolella tietä kohtuullisessa liikennekulttuurissa. Minulla on yksi heikkous, aivoni eivät meinaa mitenkään kääntyä käyttämään hallintalaitteita, jotka ovat väärinpäin. Vilkun sijasta saan päälle tuulilasinpyyhkijät. Kaupunkiliikenteessä kyydissäni olevan kuuluu tarkkailla, että olenko onnistunut saamaan vilkun päälle kaistanvaihdon yhteydessä. Nambian liikenne oli onneksi mukavan leppoisaa. 

Ajoreittimme: Windhoekista suuntasimme pohjoiseen Etoshan kansallispuistoon, jonka lähistöllä majoituimme kahdessa eri paikassa. Sitten ajoreittimme palasi takaisin Windhoekiin. Sieltä ajoimme yhtäkyytiä Sesriemiin ja majoituimme todella upean luonnon keskellä syrjäisessä lodgessa. Sesriemistä teimme päiväretken Sossuvleihin ja sen jälkeen majoituimme Solitaireen. Sieltä ajoimme lentokentälle.

Jonkinmatkaa Wihdoekistä Etoshaan kulkee aivan priima moottorie 120km/h rajoituksella

En ole ikinä saanut liikenteessä mitään sakkoja, pari pysäköintivirhemaksua on tullut. Virallisesti sakkosaldoni on edelleen nolla, mutta heti ensimmäisenä ajopäivänä sain Namibiassa elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Nopeusrajoitus oli 100km/h. Olin tien hitain, koska ajelin vain 112km/h. Mutta ajelin tutkaan. Kun poliisi viittilöi minua tienvarteen, vilkun sijasta laitoin tietenkin päälle tuulilasinpyyhkijät. Kun Jonna tirskui siinä niitä tuulilasinpyyhkijöitä, niin vahingossa etuikkunan sijasta avasinkin molemmat takaikkunat. Minä joudun poliisin puhutukseen ja kaveri vieressäni nauraa kuollakseen.

Sakkoprosessi on maassa monimutkainen ja sakot pitää mennä maksamaan poliisiasemalle. Kas kummaa, turistille olisi helpotusta saatavilla ja sakot voisi maksaa paikanpäällä käteisellä. Uskon, että summastakin olisi voinut neuvotella. Yleensä näissä tilanteisessa minulla leikkaa nopeasti, mutta nyt päädyin kiltisti maksamaan koko pyydetyn noin 50€ summan. Se raha meni oletettavasti poliisien lounaskassaan lyhentämättömänä.

Seuraavissa kuvissa on erilaista soratietä nähtävänä. Ne saattoivat olla hyvin autoa täristäviä ja ajoittain myös isoilla kuopilla. Plussaa siitä, että tiet olivat leveitä.

Aika hyvä soratie

Ylängöllä vuorien välissä

Heikompaa soratietä

Tässä ollaan aika kuumottavassa nousussa, tie on kapea ja näkyvyys tulevaan olematon

Sorateistä huolimatta emme kokeneet rengasrikkoa. Se johtui varmaan siitä, että vuokrasimme mukaamme extra vararenkaan eli meillä oli niitä kaksi. Ystäväni on molemmilla Namibian reissuillaan joutunut renkaan vaihtoon.

Namibiassa etäisyydet ovat pitkiä ja yksi tärkeä asia onkin huolehtia siitä, että muistaa tankata ennen autiommalle alueelle siirtymistä. Meidän ajoreitin varressa oli hyvin huoltoasemia. Huoltoasemilta sai ostaa elintarvikkeita, osasta lämmintä ruokaa ja vessat olivat yleensä siistit. Joka paikassa toimi pankkikortti. Huoltoasemat olivat poikkeuksetta palveluasemia. Tankkauksen maksamista varten maksupääte tuotiin autoon.

Ensimmäisen tankkauksen meille teki Paavo. Tämä Paavo ei tiennyt nimensä olevan alunperin suomalainen. Sain luvan kuvata Paavon ja lähettää kuvan perheelleni, koska minulla on poika nimeltä Paavo.

Kävimme pääkaupungissa ruokakaupassa, bensa-asemilta sai lähinnä sipsejä, keksejä, juomia, karkkia ja jäätelöä

Juomavalikoiman laajuus ja maustetut maidot hämmästyttivät

Namibiassa on jonkin verran suomalaisia nimiä, ne ovat kaikuja menneisyydestä. 1800-luvun puolivälissä maahan tuli suomalaisia lähetystyöntekijöitä ja sen vuoksi suomalaisiin nimiin voi törmätä edelleen. Martti-nimi nousi 1990-luvun alussa hetkelliseen suuren suosioon. Namibian itsenäistymisneuvotteluja ja -projektia johti YK:n edustajana Martti Ahtisaari.

Huoltoasemien ympärillä oli jonkin verran lapsia kerjäämässä. He näyttivät fyysisesti onneksi hyväkuntoisilta. Jonnan kanssa hieroimme näitä tilanteita varten jonkinlaisen strategian ja sovimme budjetin. Tällä kertaa strategiamme oli antaa ruokaa. Ostimme lapsille leipää, pasteijoita, maitoja, mehuja ja appelsiinejä. 

Koin Namibian turvallisena matkakohteena kahdelle naiselle. Infrastruktuuri oli yllättävän hyvää. Lentokentältä ostimme molemmille edullisesti paikalliset SIM-kortit. Matkailijapalvelut kaikki olivat oikein hyviä. Luontomatkailumaana Namibia on ihan maailman kärkikastia, siellä on erikoista luontoa ja paljon eläimiä. 

Majoituksen hintataso on vaihteleva. Maassa on paljon kalliita tai keskihintaista kalliimpaa majotusta ja palvelua. Me emme tällä kertaa koestaneet mitään niistä, vaan olimme valinneet keskihintaista majoitusta. Ne olivat kaikki todella siistejä ja miellyttäviä. Söimme yleensä aina illallisen majapaikassamme. Ruoka oli tasoltaan vaihtelevaa, mutta aina ihan syötävää. Ostettavissa oli yleisesti etelä-afrikkalaisia viinejä.

Windhoekista löysin netin perusteella aivan ihastuttavan linnahotellin. Yövyimme siellä yhden yön.

Hotel Heinitzburg

Hotellin tervetulodrinkki

Söimme illallisen hotellissa. Minä söin pihviä. Itse liha oli erinomaista ja annos todella iso, mutta kaikki lisukkeet olivat mauttomat. Ystäväni otti jälkiruoka-annokseksi "strutsinmunan" joka oli valkosuklaakuorrutettua jäätelöä. Se oli kekseliäs ja herkullinen annos.

Strutsin muna jälkiruoka

Munan sisällä oli sorbettia ja jäätelöä

Namibiasta jäi todella hienot muistot! Koimme siellä unohtumattomia luontokokemuksia ja kaikki sujui erinomaisesti. Kokemuksia on niin paljon, että olen päättänyt jakaa ne kolmeen erilliseen postaukseen. Seuraavaksi vuoroon tulee Etoshan kansallispuisto.

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit
3. Pikku Kepponen: Safaripäivä Botswanan Chobessa

Banksy-näyttely Turussa

Banksy on maailman tunnetuin katutaiteilija. Hänen henkilöllisyytensä on edelleen varmistamatta, vaikka hän on aloittanut uransa katutaitelijana jo 1990-luvulla Bristolissa. Keväällä 2026 Reuters esitti aiempaa vakuuttavammat todisteet siitä, että Banksy on bristolilainen Robin Gunningham. Gunningham ei ole kommentoinut asiaa. 

Tyypillinen Banksyn teos on mustavalkoinen seinään maalattu kuva, jossa on useinmiten poliittinen tai yhteiskunnallinen viesti. Banksy käyttää pääasiassa sapluunatekniikkaa, jonka avulla teokset voidaan toteuttaa nopeasti julkisiin paikkoihin. Moni epäilee, että ainakin teosten toteutuksien takana on ryhmä, koska niitä on ilmeistynyt julkisiin tiloihin niin nopeasti ja kenenkään huomaamatta. Viimeisin kohu oli kun Lontoon ydinkeskustassa muraali ilmestyi historiallisesti arvokkaan Royal Courts of Justicen seinään kenenkään huomaamatta syksyllä 2025. Teoksessa tuomari näyttää lyövän maassa makaavaa mielenosoittajaa nuijalla.

Teos Royal Courts of Justicen seinässä

Banksy on osallistunut varsin kitsaasti taidenäyttelyihin. Monissa Euroopan kaupungeissa on erilaisia Banksyn näyttelyitä ja ne eivät ole Banksyn hyväksymiä eikä niissä yleensä ole nähtävillä Banksyn alkuperäisiä teoksia. Tokihan katutaidetta on aika hankala viedä näyttelyihin, koska seinät irtoavat ja siirtyvät huonosti. Nämä näyttelyt sisältävät kopioita Banksyn teoksista ja ne on koostettu näyttelykuraattorien omien näkemysten mukaisesti. Tälläinen on myös "Mystery of Banksy - A Genius Mind Turku" näyttely. Tekoäly sanoi minulle, "Jos haluat kokea hyvin tehdyn Banksy-elämykseen ja tutustua hänen elämäkertaansa, enemmän kuin tutustua varsinaiseen taidemuseon alkuperäisteosnäyttelyyn, sopii Turun näyttely sinulle hyvin". 

Koska liput oli hankittu ja Sirpa lupasi ajaa meidät sinne, päätin lähteä, vaikka retki olikin pian isäni menehtymisen jälkeen. Näyttely on avoinna 25.10 saakka.

Vierailupäivänämme heinäkuisena lauantaina oli kävijöitä, mutta ei varsinaista ruuhkaa. Vaikka en ole mitenkään erityisesti seurannut Banksyä, hän on ollut niin paljon esillä mediassa viimeisen parikymmenen vuoden ajan, että iso osa teoksista oli jollain lailla tuttuja. Eniten minua puhuttelivat sotaa kritisoivat teokset sekä kulutuskriittiset teokset. Kulutuskriittiset teokset eivät kaikki aukea ensinäkemällä, koska esimerkiksi en tunnistanut Tescon mainossloganien vääntämistä irvokkaaksi, koska koko Tesco ja sen suuryritysasema on minulle aika tuntematon.  

Näyttely oli mielenkiintoinen kokemus, mutta ehkä kuitenkin se jäi jotenkin laimeaksi. En tiedä, mitä odotin, mutta jäi sellainen tunne, että odotukset eivät aivan täyttyneet. 

Näyttelyssä saa kuvata vapaasti ja alla muutama minua eniten puhutelluista töistä (tai siis niiden kopioista)

Tämä kuului suosikkiteosteni joukkoon

Tämä on myös suosikkejani

Flower Thrower on yksi Banksyn tunnetuimmista teoksista ja minusta ehkä se paras. Teos ilmestyi alun perin Länsirannalle Israelin ja Palestiinan konfliktialueelle vuonna 2005.

Tämä teos on myös suosikkejani. Destroy capitalism t-paitoja myytävänä 30€.

Tuosta Destroy capitalism kritiikistä voisi sanoa, että Banksylle itselleen on käynyt kuin tuossa teoksessa. Työt on alunperin tehty nimenomaa katutaiteeksi ja levittämään yhteiskunnallisia viestejä. Banksy on tehnyt hyvin vähän teoksia myyntiin. Silti monien teosten osalta näyttelyssä kerrottiin, että kuinka suurella miljoonasummalla niitä on myyty. Jopa iso pala seinää on irroitettu, jotta Banksyn työ pystyttiin myymään. Osta miljoonilla katutaidetta yksityiskokoelmaasi on kuin tuo yllä oleva teos.

Banksy on itsekin kritisoinut teostensa kauppalista arvoa. Banksy teki myytäväksi muutaman sadan vedoksen sarjan tunnetuimmasta teoksestaan "Girl with balloon" . Yksi teoksista oli tehty siten, että kehyksen sisään oli sijoitettu silppuri, jonka piti tuhota työ, jos se menee kaupaksi Sotheby'sin huutokaupassa. Teos myytiin siellä vuonna 2018 miljoonalla punnalla ja silppuri alkoi silppuamaan työtä. Prosessissa meni jotain pieleen ja keskeytyi ja teoksen arvo nousi 25 miljoonaan.

Alla Youtube video siinä kuinka, työ tuhoutuu huutokaupassa.

Kiinnostaako Banksy?

Kiinostaako katutaide? Jos kiinnostaa ja et ole vielä käynyt katsomassa Pasilan muraaleja tässä linkkiu postaukseeni niistä Pikku Kepponen: Pasilan muraalit ja aarrekartta

Mukavaa viikonloppua!

Kotikokkailuja sekä pullatestissä Pauligin huvila

Olin taas tässä käymässä Meilahden sairaala-alueella ja yleensä noiden reissujen jälkeen palkitsen itseni kahvilakäynnillä. Olin aikeissa mennä sympaattiseen Cafe Regattaan. Löysin parkkipaikan aika läheltä sitä ja kun nousin autosta ulos tajusin pysäköineeni aivan Pauligin huvilan viereen.

Villa Hummelvik, jota taas nykyisin kutsutaan Pauligin huvilaksi, oli pitkään Helsingin kaupungin omistuksessa. Kaupunki on jo pidempään myynyt vanhoja hienoja, mutta kalliita korjauksia odottavia, kiinteistöjään pois. Myös Villa Hummelvik tuli myyntiin. Sen osti Pauligin suvun omistama yritys. Heillä on historialliset vahvat siteet rakennukseen, se kuului Pauligeille 46 vuoden ajan. Tiet erkanivat, kun tontin vuokrasopimus aikoinaan päättyi 1930-luvulla. Kaupunki purki tontilla olleet sivurakennukset, jäljelle jäi vain huvila ja sen ranta-aitta, jossa toimii Cafe Regatta.

Pauligien yrityksellä oli edessä pitkä ja vaativa miljoonaremontti. Paulig on luvannut jo ostovaiheessa kaupunkilaisille pääsyä huvilaan. Siellä on tarkoituksena järjestää taidenäyttelyitä ja kivijalassa toimii Cafe Bertha, joka on nimetty aikoinaan huvilan hankkineen Pauligin pariskunnan vaimon mukaan.

Cafe Berthan miljöö on todella kaunis, kukat kukkivat huvilan edustalla, isot puut ja vehreys eivät tunnu kaupunkiolosuhteilta lainkaan. Sisällä on yllättävän vähän asiakaspaikkoja. Tilat ovat tyylikkäät. Kauniina elokuisena päivänä valitsin ulkopöydän.

Tulin paikalle hieman nälissäni, joten päätin ottaa myös pienen lohipiirakan cappucinon ja korvapuustin lisäksi. Kassalla oli pieni järkytys, lasku oli 17,9€. Odotin saavani kyseiseen hintaan spektaakkelimaisen hyvän pullan ja piiraan. Piiras oli oikeastaan aika reilun kokoinen ja siinä oli hyvin lohta. Korvapuusti oli tavanomainen, tosin mehevä ja sopivasti kanelinen. Minun makuuni paistoaika oli ollut vähän liian pitkä, koska pohjakerros oli ehtinyt kovettumaan liikaa. Cappucino oli hyvä.

Tuotteet olivat hyvää keskitasoa, mutta tasoon nähden hinnoittelussa on mielestäni liian iso miljöölisä. Mutta kuten sanoin viehättävä paikka. 

***

Kotona pääsin herkuttelemaan esikoisen koeversioilla pavlovasta. Ne eivät olleet keskitasoisia vaan oli suorastaan loistavia. Esikoinen teki itse marenkipohjat, keitti kaardemummalla maustetun marjakompotin ja valmisti mascarpone-kermavaahdon. 

Esikoisen tekemä pavlova. Marjakompotissa oli kaupan pakastemarjasekoitus, jossa oli mukana herukkaa, jonka kirpeys taittoi hyvin marenkipohjan makeutta.

Näitä esikoisemme herkullisia ruokia ja jälkkäreitä syödessäni aina mietin, että pääsisipä poika opiskelemaan Helsinkiin ja suostuisipa hän asumaan kotona :)

Minun leivontani tuntui aika vaatimattomalta esikoisen suoritukseen verrattuna. Tein perheelle pellillisen omenapiirakkaa. Sehän katosi ihan muutamassa tunnissa, joten maku oli ihan kohdillaan.

Pizzauuni on onnistuneesti otettu käyttöön ja ensimmäiset pizzat syöty. Esikoinen hoiti koko homman alusta lautaselle saakka. Testierässä täytteet olivat sitä, mitä esikoinen pizzalle laittoi. Myöhemmin jokainen voi täyttää omansa. Pizza oli todella hyvää. Minähän en ole mikään suuri pizza ystävä, mutta nämä maistuivat.

Kun loppukesästä kasvikset kypsyvät syömme aina kukkakaaligratiinia sekä jotain kesäkurpitsaruokaa. Silloin kun grillasimme nykyista paljon enemmän, grillasimme paljon kesäkurpitsaa. Tänä kesänä ja syksynä kesäkurpitsa on päätynyt lautasellemme pastan kaveriksi.

Meillä ateriakiertoon kuuluu muutama "kastikkeeton" pasta. Niissä siis säästetään pastan keitinvettä pieni määrä parista ruokalusikallisesta puoleen desiin pastan määrästä riippuen. Saman verran ruokakermaa. Valutettu pasta laitetaan takaisin kattilaan ja nesteet perään ja kevyt sekoitus. Tässä kohtaa laitan usein vielä vähän yrttejä mukaan sekä lohipastalle sitruunamehua. Pasta annostellaan lautaselle ja täytteet päälle.

Kesäkurpitsan pareina käytämme paistettua chevreä tai murusteltua fetaa ja paahdettua pinjansiemeniä.

Tämän pasta-annoksen valmisti Hra Kepponen ja jestas oli hyvää

Helsingissä satoi paljon perjantaina ja sää oli synkkä ja sateinen lauantainakin. Päätimme avata syyskauden valmistamalla pitkään haudutettavaa Burgungin pataa sunnuntairuuaksi. Tänään sunnuntaina sää on ihanan aurinkoinen ja houkuttelee ulkoilemaan. Mutta ei auta, jonkun pitää haudutella pataruokaa.

Mukavaa sunnuntaita!

Safaripäivä Botswanan Chobessa

Zimbabwen Victoria Fallsissa on myytävillä varsin kattavasti erilaisia safariretkiä myös naapurimaihin. Olen pitkään haaveillut pääseväni Botswanan Chobeen ja safariretki sinne onnistuu näppärästi Victoria Fallsista. Ajomatka oli kohtuullinen ja rajanylityskin aika sukkela. Aikaisimmat retket lähtevät jo ennen viittä, jotta perillä oltaisiin auringon nousun aikaan. Varasimme ensin aikaisen retken, mutta päädyimme vaihtamaan sen klo 7 lähtöön. Safari tehtiin Choben kansallispuiston Riverfront alueelle. Se on kuuluisa siitä, että siellä on paljon elefantteja. Odotin kovasti vihdoin näkeväni poikasia. Se toive toteutui <3

Alla ensin hieman yleisnäkymiä Chobejoelta:

Pitkulaiset hahmot ovat virtahepoja

Ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan mangustien puuhia. Ilahduin valtavasti. Myöhemmin Namibiassa olimme hotellissa, jonka pihalla oli mangusteja. Ne olivat sopeutuneet turisteihin eivätkä olleet ihmisistä moksistakaan. Päinvastoin tulivat jo liian lähelle.

Ensimmäiset elefantit poikasineen olimme bonganneet jo matkalla Chobeen, aika pian näimme pari naarasta poikasineen. Poikaset eivät olleet pienimmästä päästä, mutta ihania. Alla upotus instastani ja viimeisenä (klikkaa sivunuolia) on lyhyt video söpöstä norsunpoikasesta jätti-isoine korvineen.

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet 

 

Voi suloisuus

Puhvelin bongauksen myötä Jonna sai Big-5 kokoelmansa täyteen (leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli). Big-5 nimitys tulee siirtomaavallan ajalta siitä, kuinka vaikeaa eläin oli metsästää. Minun Big-5 bongaus täyttyi kaksi vuotta sitten Pilanesbergissä, kun näin puuttuvan leopardin. Olen siisn nähnyt koko Big-5 revohkan Pilanesbergissä.

Autosafarilla pääsimme seuraamaan varsinaista jännitysnäytelmää. Kuljettaja oli saanut vinkin, että yksittäinen naarasleijona on nähty joen rannan heinikossa. Lähdimme siis bongaamaan leijonaa. Kuljettaja löysi leijonan nopeasti ja sanoi, että näyttää siltä, että se vaanii kahta pahkasikaa. Päätimme myöhästyä lounaaltamme ja jäädä katsomaan, että saako leijona lounasta.

Leijona kärsivällisesti odotteli piilossaan, että pahkasiat tulisivat lähemmäksi

Toinen pahkasioista tuli sellaisen matkan päähän vaanivasta leijonasta, että leijona päätti hyökätä. Pahkasika oli yllättävän nopea myöskin. Mutta näytti siltä, että se ei pärjää leijonalle. Viime hetkellä pahkasika teki U-käännöksen. Leijona ei pystynyt toistamaan samaa perässä ja pahkasika pääsi karkuun. Pettynyt leijona jolkotteli automme ohitse pois joen rannasta.

Miten kaunis eläin!

Kirahveja bongasimme paljon. Uusiin bongauksiin tuli lisää shakaali. Namibiassa näimme niitä lisää ja sieltä on parempia kuvia.

Ruokailun jälkeen vaihdoimme safariautoista veneeseen. Venematkalla näimme Niilin krokotiilejä. Se on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä ja aiheuttaa vuosittain satoja ihmisten kuolemia. Lisäksi näimme paljon lintuja. Se odotetuin bongaus oli tietenkin norsut.

Afrikan ihmiselle vaarallisimpien eläinten lista on yleensä: hyttynen, Niilin krokotiili ja virtahepo.

Naaraita poikasineen juomassa

Omassa ryhmässään olleet nuoret urokset tappelivat, niin että tanner tömisi ja pölysi

En liioitellut töminää ja pölyä yhtään, tässä näkee kuinka maa pölyää

Nuorten urosten lauma

Jäimme toisen veneen kanssa seuraamaan tämän yksilön puuhia, josko kävisi niin hyvä tuuri, että näkisimme elefantin uivan.

Olin kyllä niin onnellinen tästä näystä!

Norsu ui siis paremman ruuan perässä ja alkoi heti syömään

Näissä päiväretkissä jää väliin ne aikaisimmat aamun tunnit, jotka ovat parasta aikaa eläinten bongaamiseen sekä upea auringonlasku. Siitä huolimatta päiväretket ovat hyvä vaihtoehto nähdä eläimiä helposti. Tämä retki oli ihan huikea elämys.

Vielä lopuksi videomateriaalia norsun peniksestä :D Safariopas selostaa kovaan ääneen videolla, että nyt näette viisijalkaisen norsun. Oli siinä vehkeellä kokoa, se melkein hipoi maata. Kannattaa klikata video koko ruudun kokoiseksi, niin näet ällistyttävän viisijalkaisen norsun paremmin.

Faktat: täysikasvuisen norsun penis voi olla noin 1–1,5 metriä pitkä ja painaa jopa 25–30kg. Se on S-kirjaimen muotoinen ja lihaksikas ja ohjailtavissa samaan tyyliin kuin norsun kärsä. Maalla elävistä nisäkkäistä norsulla on isoin penis. Lepoasennossa penis on vetäytyneenä tuppeensä eikä ole näkyvissä. 

Näköjään tappelussa pitää rehennellä toiselle urokselle, että mullapas on näin iso.

Tämä on oletettavasti ensimmäinen, viimeinen ja ainoa penisjuttu blogissani :D Voiko nyt sanoa nähneensä kaiken näkemisen arvoisen?

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit