Keski-ikäisenä arjen kuormitus tuntuu välillä rajusti

Viidenkympin hujakoilla minun kropalleni tapahtui jotain. Vähän kuin parasta ennen päiväys olisi mennyt umpeen ja kerralla iski pitkäaikaissairauksia ja aika monta pienempää kremppaa kaveriksi. Vuosi vuodelta tuntuu voimat vähenevän. Vertailin tämän kevään lakkiaisten järjestelyjä kahta vuotta aikaisempaan. Kaikki sujui minulta paljon hitaammin ja tuskaisemmin tänä keväänä ja tuntui paljon raskaammalta. Juhlista palautuminen on kestänyt tänä vuonna paljon pidempään.

Kun saa ison perheen päälle kolmikymppisenä, hoidettavaa riittää paljon vielä viisikymppisenäkin. Olen kohta 55 ja nuorin lapseni on lukiossa ja kaikki pojat asuvat vielä toistaiseksi kotona. Pojat hoitavat kotona kaikki tiskit, roskat, oman vaatepyykkinsä ja laittavat silloin tällöin ruokaa.

Viime viikolla tuntui, että nyt loppuu virta kokonaan. Niinpä kirjasin ylös "extrahommat", siis perus koti- ja työtöiden lisänä tehdyt jutut. Jatkan listaa tällä viikolla ja sitten heinäkuussa. Ajatuksena listalle on, että ymmärtäisin paremmin mistä kuormitus tulee. Pystyisin vertailemaan viikkoja, että onko kuormitus epätasaista. Päätavoitteena tietenkin se, että pystyisin hallitsemaan kuormitusta. Jotain on pakko jättää pois.

Kuormitus voi johtua myös siitä, että työ aiheuttaa tällä hetkellä pahaa stressiä. Jos suurin osa voimavaroista menee siitä selviämiseen, niin aika pienetkin jutut voivat imaista loput voimat. 

sunnuntai
*Esikoisen kanssa kävimme ostamassa vaarille parvekekukat ja istutimme ne, joimme kahvit ja söimme sitä ihanaa raparperi-tiramisua. Kävin vaarille myös pikaisesti kaupassa.
*Kävin vesijuoksemassa

Vaarin parvekekukkia

maanantai
*Heikkona hetkenä lupasin ajaa kuopuksen kesäkurssille lounastauollani.
*Kun olin kurssipaikan kohdilla, sain puhelinsoiton, että vaarin kuulokojeen uudet korvaosat ovat saapuneet. Päätin hoitaa sen asian saman tien pois päiväjärjestyksestä ja reissusta tuli sitten reilun kahden tunnin poissaolo töistä ja jouduin tekemään illalla sitten tunnin saldoa sisään, sen toisen tunnin otin miinuksena. 

tiistai
*Ajoin kuopuksen kesäkurssille lounastauollani, aikaa meni 40min
*Pidin keskimmäiselle ajotunnin illalla
*Tapasin ystäväni Ilonan illallisella kaupungilla

Söimme Ilonan kanssa aivan Helsingin ydinkeskustassa kreikkalaisessa Papa Andreaksessa. Otimme molemmat souvlaki-vartaat. Kana oli mehukasta ja mureaa samaan aikaan, kasvikset erinomaiset mutta perunat jotenkin lötköt. Annoksella oli hintaa tsatsikin kanssa kolmisen kymppiä

keskiviikko
*Kävin hakemassa keskimmäisen hammasoperaatiosta illalla, aikaa meni tunti mukaan lukien apteekki

torstai
*Heräsin aamulla häijyyn kuvotukseen ja syyksi selvisi todella korkeat sokerit. Minulla on ollut tälläisiä tapahtumia viime aikoina useamminkin. Kestää 2-3 tuntia ennenkuin olo alkaa tasoittumaan. Torstai-iltana aloin tekoälyttämään epäilemääni syytä ja tein päivän aikana valmiiksi useamman verensokerimittauksen. Perjantai-aamuna sokerit olivat paljon paremmat, mutta eivät vieläkään tavoitteessa. Syynä oli liian myöhäinen illallinen, jonka vuoksi olen jättänyt iltapalan syömättä. Verensokeri alkaa aamuyöstä laskemaan ja elimistö yrittää nostaa sitä.
*Ajoin kuopuksen kurssille taas

perjantai
*Kävin hakemassa keskimmäisen kaveriltaan illalla, jossa hän oli katsomassa koiranpentua. Menin hakemaan hänet sillä ehdolla, että hän onnistuu kutsumaan minutkin katsomaan koiraa
*Kävin vesijuoksemassa

Hän on kultaisen noutajan pentu Nemo ikää kuvassa reilu 10 viikkoa. Mikä söpöläinen! Ystävällinen ja innokas, mutta myös pureskeluvaihe menossa ja siitä pois harjoittelu.

Ihana Nemo <3

lauantai
en kyennyt yhtään mihinkään

***

Työpäivääni kuuluu useita palavereja ja niiden välissä pitäisi pystyä tekemään kirjallisia tuotoksia ja vastailla sähköpostiin ja chattiin. Ikääntyessäni työpäivän pirstaleisuus ja siirtymät palaverista toiseen ovat alkaneet tuntumaan raskaammilta. Peräkkäin saattaa olla palaveri prosessikehityksestä, sitten tuotteeseen liittyvien teknisten asioiden läpikäyntiä ja kolmantena analysoimme tulevaisuuden tuotteen markkina-ikkunan ajallisia vaatimuksia tai hinnoittelua. Aivojen siirtyminen asiasta toiseen ei käy enää yhtä nopeasti kuin nuorempana ja tuntuu vuosi vuodelta kuormittavammalta.

Pyysin tekoälyä summeeraamaan, mitä tutkimukset kertovat siirtymien vaikutuksesta työtehoon ja kuormitukseen.

Miksi siirtymät kuormittavat?

Tutkimuksissa käytetään usein termejä “task switching” ja “context switching”, ja niiden vaikutuksista on melko vakiintunut käsitys:

• Kognitiivinen kuormitus kasvaa
  Aivot joutuvat “nollaamaan” edellisen tehtävän ja virittäytymään uuteen. Tämä vie energiaa ja hidastaa työskentelyä.

• Palautumisaika jokaisen siirtymän jälkeen
  Jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää hetki päästä takaisin täyteen keskittymiseen (ns. attention residue -ilmiö). Mitä enemmän siirtymiä, sitä enemmän tämä vie kapasiteettia.

• Keskittyminen kärsii ja virheet lisääntyvät
  Useat siirtymät heikentävät työn laatua, koska syvä keskittyminen (deep work) jää vajaaksi.

• Stressi ja kuormittuneisuuden tunne lisääntyvät
  Tutkimuksissa on havaittu yhteys jatkuvien keskeytysten/siirtymien ja koetun stressin välillä.

 

Tekoäly antoi myös ihan järkevältä kuulostavia käytännön vinkkejä tilanteen parantamiseen. Vinkkilistalla oli häiriöttömän työajan varaaminen, jolloin ei reagoida sähköpostiin tai chattiin. Samanlaisten asioiden ryhmittely putkeen ja tauot eri aiheiden väliin. Näitä aion alkaa soveltamaan. 

Viimeisen parin vuoden aikana fyysiset siirtymät ovat alkaneet tuntumaan erityisen raskailta. Esimerkiksi lääkäri- tai fysioterapeuttikäynnit tai nuorison kuljetus melkein piilavat työpäivän, koska pitää kytätä lähtöaikaa. Pirstaileisessa päivässä tälläinen fyysinen siirtymä ei toimi minulle taukona vaan lisää kuormituksen tunnetta. Se on nyt sellainen tilanne, että nuoriso kulkekoon jalkaisin tai bussilla!

Kesän tavoitteeksi otan vesijuosta mahdollisimman paljon. Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia märkäpuvun ja neopreenisukat, jotta tarkenen mahdollisimman pitkään uida luonnonvesissa. Sitten syksyllä mietin, että kuinka saan vesijuoksun mahdutettua paremmin arkeen ja hidastan tahtia. Ikä on saavuttanut minut, aion muuntautua enemmän kotona istuvaksi tyypiksi, jotta palautumiseni olisi parempaa.

Tuntuuko ikääntyminen sinulla kuinka?

Alppiruusuja ja parvekekukkia

Kukkabongauskevääni 2026 loppuhuipentumana on yksi Suomen hienoimmista kukkabongauspaikoista eli Haagan alppiruusupuisto. Nopeasti tämä kukkabongaussesonki hurahtaa ohitse. Keväälle 2028 asetan tavoitteeksi käydä Urjalan Pölkinvuoressa tai jossain ulkomaisessa kukkabongauskohteessa. Vuoden päästä meillä toivottavasti juhlitaan sekä 90v synttäreitä että viimeisiä lakkiaisia, joten kukkabongaus keskittyy Helsinkiin.

Haagan alppiruusupuiston historia alkaa vuodesta 1975, jolloin paikalle tehtiin Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Alueelle istutettiin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin, tarkoituksena oli luoda Suomen sääolosuhteisiin sopivia lajikkeita. Haagan alppiruusupuistosta tuotantoon ja myyntiin on päässyt useampia lajikkeita kuten Haaga, Helsinki University, St. Michel, P.M.A. Tigerstedt, Axel Tigerstedt, Pekka, Eino ja Mauritz. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin.

Vuosien varrella alppiruusut ovat kasvaneet jättimäisiksi pensaiksi kurotellen useampien metrien korkeuteen. Kukkia on monessa eri sävyssä. Alueella on hyvät kävelytiet sekä pitkospuut. Erikoisuutena on kaksi katselulavaa, joista toinen on atsalea-alueella. Puistoon on myöhemmin lisätty atsalea-alue, joka on myöskin jalostustutkimusalue. 

Me vierailimme viime viikonloppuna Haagassa. Kukinta oli jo hyvin käynnissä, mutta ei täydessä loistossaan. Tekoäly arvioi, että kukinta olisi huipussaan tulevana viikonloppuna. Nyt on siis hyvä aika vierailla Haagan alppiruusupuistossa, siellä pääset hetkeksi huumaavaan satumetsän tunnelmaan.

Meidän vierailumme oli harmaana ja hieman sateisena päivänä. Se näkyy kuvanlaadussa. Kokemusta hieman kehnompi sää ei latistanut lainkaan. Sateen jäljiltä puiston tuoksut tuntuivat tavallista voimakkaammilta ja kukkien terälehtien isot valuvat vesipisarat ihastuttivat.

Esikoinen tyttöystävänsä kanssa lähti mukaan puistoreissulle

Kukkiva viidakko

Näkymä katselulavalta

Vesipisaroita kukan terälehdillä

Atsalean väriloistoa

Viime viikonloppuna ehdin vihdoin hankkimaan vaarille parvekekukkia. Esikoinen lähti avuksi ostoksille ja istuttamaan niitä.

Minä kiersin kaupan kautta ja saapuessani vaarille siellä oli 89v itse istuttamassa kukkia "minä itse teen". Yhteen parvekelaatikkoon tuli pelargoniat. Ne olivat ainoat vaarin kukkalistan kukat, joita oli saatavilla.

Julmasti määräsin seuraavan laatikon istutuksen esikoisen hommiksi ja kielsin vaaria olemasta pää alaspäin. Työnjohtohommista ei vaaria saanut irti lainkaan :D

Vaarilla on sellainen ongelma parvekkeellaan, että jos hän ei muista käydä sulkemassa kaihtimia kuumana päivänä aurinkoisimpaan aikaan, kukat kuolevat nopeasti. 

Vaarin kukkaostoslistalla oli rungollinen verenpisara. Siellä kaupassa, jossa kävimme ostoksilla niitä ei ollut enää jäljellä. Tiesin, että mistä niitä olisi voinut vielä saada, mutta oman kukkapettymykseni vuoksi en mennyt ostamaan. Ostin lakkiaisia varten rungollisen verenpisaran, joka maksoi 29€. Valitsin sen jossa oli eniten kukkia. Verenpisara oli niin tiukasti kiinni ruukussaan, että se oli todella hankala saada siitä ulos. Suuresta varovaisuudesta huolimatta kasvi kärsi operaatiosta, niin että suurin osa oksista kuivi pois ja lakkiaispäivänä siinä oli kolme kukkaa jäljellä. Ajan kanssa verenpisara varmaan tokenee. 

Kolmen viikon toipumisen jälkeen verenpisara näyttää tältä

Takaisin Vaarin parvekkeeseen. Jos nyt jotenkin saisin aikaiseksi, niin voisin hankkia vaarin trooppisen kesäilmaston parvekkeelle viinirypäleitä tai vesimelonin ja voisimme sitten jännittää koko kesän, että tuleeko satoa. Oletko sinä kasvattanut viinerypäleitä tai vesimelonia? Kumpaa suosittelet?

Järjettömän hyvä raparperi-tiramisu

Tällä keski-ikäisellä oli oikein onnistunut viikonloppu. Teimme esikoisen kanssa ihan älyttömän hyvän raparperi-tiramisun ja kävimme bongaamassa alppiruusujen kukintaa Haagassa Hra Kepposen ja nuorison kanssa. En olisi tosiaankaan nuorempana arvannut, että näinkin voi kuvata onnistunutta viikonloppua: kakkua, kukkia ja perhe-aikaa. 

Raparperi-tiramisuinnostus sai alkunsa siitä, että työpaikan pullapiirissä ystäväni Otilia tarjosi tiramisua. Se oli niin herkullista! Parasta pitkään aikaan maistamaani. Esikoisemme on varsinainen tiramisuekspertti ja sanoin hänelle, että Otilian tiramisu löi laudalta hänen tiramisunsa. Esikoinen sanoi, että jos teen raparperihillokkeen, niin hän tekee loput.

Tämä on taivaallista!

Esikoisella on oma tiramisuresepti. Se on "more is more" resepti. Siinä täytteeseen tulee keltuaissokerivaahtoa, mascarponea ja kermavaahtoa. Suhteet ovat 2 kaikkia, 2 munaa, 200-250g mascarponea ja 2dl vispikermaa. Meidän perheessämme tiramisu tehdään aina tuplana.

Raparperi-tiramisu eroaa perinteisestä sillä, että savoairdi-keksien kostukkeena on käytetty kahvin sijasta raparperimehua eikä meidän tiramisuumme tullut kaakaota lainkaan. Keittämästäni hillokkeesta tuli niin vetistä, että jouduin siivilöimään sitä ja käytimme mehua kostuttamiseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut vedellä jatkettu sokeroitu sitruunamehu. Meillä oli myös lakkiaisen jäljiltä raparperimehutiivistettä.

Inspiraationa voi käyttää vaikka K-kaupan ohjetta: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/raparperitiramisu
Me käytimme hieman vähemmän sokeria kuin ohjeessa raparperihillokkeeseen, jotta raparperin mukava kirpeys pääsee hyvin esille.

Suosittelen kokeilemaan!

Otilia valmistelee raparperi-tiramisua työpaikan pullapiiriin. 

Työpaikan pullapiiri on ollut vuosikausia arjen ilahduttaja. Silloin istumme kaikki yhdessä kahvittelemaan ja herkuttelemaan. Minä liityin pullapiiriin ennen lounasta ensimmäisenä työpäivänäni tässä nykyisessä porukassa. Rekrytoija sanoi, että elämänsä helpoin rekry :)

Ystäväni Otilia on yksi pullapiirin kuningattarista, koska hän tekee usein jonkin kakun. Pullapiiriin on ihan ok myös ostaa kaupasta pullaa. Pullapiirin viehätystä on myös se, että osallistujat leipovat niin erilaisia leivonnaisia. Esimieheni leipoo usein jonkun pähkinäisen kuivakakun, jossa on häivähdys suklaata. Yhden kolleegan vaimon ammatti liittyy ruokaan ja mies on apukokkina vaimoilleen ja usein heiltä tulee joku trendileivonnainen. Yksi osallistuja rakastaa munkkeja, mutta syö niitä harvoin. Hänen pullapiirivuorollaan pöytä notkuu kaupan munkkeja. Olemme syöneet rosetteja vapun aikaan, mustikkakukkoa, cannelee-leivonnaisia, lappilaisia kampanisuja, skonsseja tykötarpeineen ja brittiläistä triffle kakun versiota, jota tarjoillaan tyypillisesti lasten synttärijuhlissa.

Sitten tulee pieni katsaus menneisiin pullapiirin pulliin

Tämä on minun edellisen vuoron kardemumma-valkosuklaakakku

Otilian aiempi tiramisu

Vadelma-suklaa brownie

Rosetteja

Kaupan antimia

Juustokakku

Kaupoista löytyy pitkojakin niin montaa eri sorttia nykyisin

Veikkaan, että tämä mustikkapiirakka on pomoni tekemä, koska päällä on runsaasti mantelia. Pähkinät ja sen sukuiset tuntuvat olevan pomoni suosikkeja.

Skonsseja, ne on leivottu Downton Abbeysta ostetun keittokirjan reseptillä. Ihan vaan tiedoksenne ;)

Suklaa-pähkinä brownies

Kuivakakkuvuuassa pullaa. Leipoja kutsui näitä bostonpullakakuiksi

Näissä pullaisissa tunnelmissa toivotan mukavaa alkanutta viikkoa!

Keskimmäisen pojan lakkiaiset

Keskimmäinen poikamme pääsi viime lauantaina ylioppilaaksi. Lakkiaispäiväksi osui kaunis, aurinkoinen ja suorastaan lämmin päivä. Ei sentään sellainen helle kuin oli kaksi vuotta sitten esikoisemme lakkiaisissa, silloin lämmintä oli +28 astetta. Niin oli lämmin päivä, että lennosta vaihdoin juhlamekkoni kaikkein kevyimpään, joka oli vähän arkisempi, mutta vilpoisempi.

Meillä lakkiaiset on pidetty aika pieninä. Juhlimassa on ollut lähisukua, kummit ja pitkäaikaisia perheystäviä, jotka ylioppilas tuntee. 

Pojalla oli kirjoituksissa vastatuulta. Syksyllä oli paha flunssa ja nyt keväällä puhkeava viisaudenhammas aiheutti rajun tulehduksen suuhun. Tavoitteena oli neljä E:tä ja niitä tuli kolme, joista yksi pitkästä matematiikasta. Minusta hienosti tehty! Äidinkieli on pojalleni se vaikein aine ja siinä hän jäi tavoitteestaan. Tänä vuonna korkeakoulujen todistusvalinta muuttui siten, että eniten pisteitä saa äidinkielestä. Vuoden 2025 todistusvalinnassa poika olisi päässyt papereilla suoraan opiskelemaan, koska silloin matematiikasta sai enemmän pisteitä. Tänä vuonna hänen todistuksellaan ei päässyt hänen toivomalleen alalleen mihinkään suomalaiseen korkeakouluun. Kisa opiskelupaikoista on hirvittävän kova. Keskimmäisellä on edessään äidinkielen korottamisyrityksiä ja pääsykokeita. Uskon, että opiskelupaikka aukeaa jossain vaiheessa. Pojan kaveri kirjoitti ylioppilaaksi kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen hän osallistunut ylioppilaskirjoituksiin neljästi ja pääsykokeeseen kolmesti. Todistusvalinnan oli tarkoitus nopeuttaa ison osan kiinnipääsyä opiskelupaikkaan, omassa lähipiirissäni sillä ei ole ollut vaikutusta. Kukaan tuttavien lapsista ei ole päässyt todistusvalinnalla opiskelemaan suoraan kirjoituksien jälkeen. 

Nykynuorison elämä tuntuu stressaavalta. Lukiossa alkaa heti suunnittelu ja laskeskelu, että mitä kannattaa ja pitää kirjoittaa. Opiskelupaikan saamiseen voi mennä useampikin vuosi. Sitten kun pääsee opiskelemaan alkaa kisa kesätyöpaikoista, harjoittelupaikoista ja huoli taloudellisesta selviämisestä opintojen aikana. Opiskelijaelämän huolettomuus tuntuu olevan mennyttä aikaa. Huolien täyttämästä opiskeluajasta voi sitten siirtyä stressaamaan sitä, että saako valmistuttuaan töitä. Ei käy kateeksi nykyajan nuorisoa!

Siirrytäänpäs nyt näistä tulevaisuuden vatvomisista ihanaan juhlapäivään!

Pääsimme ensimmäisten vieraitten joukossa saliin erinomaisille paikoille

Keskimmäisellä oli paljon kavereita koulussa, kuvassa heistä kaksi. Oma poika siis vasemman puoleisin.

Tämä kuva on 20min odotuksesta juhlasaliin :) Hra Kepponen vastasi liikkeelle lähdöstä. Juhlat alkoivat klo 11, ylioppilaat oli määrätty saapumaan klo 10:30 ja Hra Kepponen lisäsi oman marginaalinsa ja lähdimme kotona klo 10. Tuurilla saimme parkkipaikan ihan koulun läheltä, olisimme jopa saaneet sen koulupihalta. 

Koulun juhlissa oli kyseenalaista ohjelmaa ;)
En päässyt laulamaan suvivirttä. Lakkiaisohjelma venyi niin pahasti ilmoitetusta, että jouduin lähtemään taksilla kesken kotiin, jotta edes joku perheestä olisi paikalla, jos joku vieraista saapuu etuajassa.

Meillä oli sisällä 18 pöytäpaikaa, ruokailutilaan aukeavalla lasitetulla terassilla 5 paikkaa ja sitten vielä sohva ja muutama irtotuoli, joita ei tarvittu. Toisen pöydän tuoleineen vuokrasin.

Joudun julistamaan itseni vanhaksi. Juhlien järjestäminen otti koville. Olin koko ajan jäljessä aikataulusta ja toimin kuin hidastetussa filmissä. Kaksi vuotta sitten esikoisen lakkiaiset menivät paljon sujuvammin vaikka järjestin kaiken ilman Hra Kepposta. Samana kesänä vetäisin vielä anopin muistelujuhlat aika sujuvasti. Nyt olen ollut viikon todella väsynyt lakkiaisista. Onneksi minulla oli ystäväni Piret palkattuna apulaisena juhlissa.

Tuore ylioppilas toivoi runsasta juustopöytää ja kävi Herra Kepposen kanssa ostamassa juustot siihen. Juustojen kanssa oli patonkia, keksejä, marjoja, hedelmiä ja hilloja. Lisäksi tarjolla oli lohicesarsalaattia ja kaupungin parhaita karjalanpiirakoita ja munavoita. 

Pojan kavereita tuli myöhemmin juhlimaan ja yksi tytöistä totesi, että teillä on taas tätä ihanaa mansikkakakkua. Nauroimme, että meillä on joka juhlissa samat kakut. 

Yo-macaronsit olivat todella hyviä

Kuvasaldo juhlavieraista jäi aivan olemattoman pieneksi. Kävin niin hitailla kierroksilla, että en vaan saanut aikaiseksi. Se on ainoa asia, mikä jäi harmittamaan. Etenkin se, että ylioppilaasta ja isoisistä ei ole yhtään yhteistä kuvaa. Muuten juhlat menivät mukavasti ja tärkeintä oli se, että tuore ylioppilas itse oli tyytyväinen juhliin ja nautti vieraittensa kanssa seurustelusta <3 Kiitos sukulaiset ja ystävät! 

Vuoden päästä todennäköisesti juhlitaan taas. Toivottavasti silloin vietämme viikon välillä ensin Vaarin 90v synttärit ja sitten kuopuksen lakkiaiset. Se voi olla sen jälkeen meillä ei juhlita isommin enää ikinä.

Mukavaa viikonloppua! Minä aion viettää sitä lähinnä nukkuen.