4. maaliskuuta 2024

Paras kuivakakku ja ihania lounaita

Olen kirjoittanut jo monesti siitä, että meillä on työpaikalla pullapiiri. Se kokoontuu joka torstai ja jokainen jäsen tuo vuorollaan pullaa. Yllättävän moni leipoo itse. Pullapiirin osallistujista on 70% miehiä ja silti itse leipominen on suosittua. Olen jaksanut koronan jälkeisessä elämässä käydä aika harvakseltaan pullapiirissäkin. Se on tämän vuoden ryhtiliikkeen paikka :)

Minulla oli pullavuoro pari viikkoa sitten. Olin luvannut pyhästi leipoa. Aloitin tietenkin iltamyöhään leipomisen suunnittelun ottamalla hätäpuhelun ystävälleni Leenalle "Apua, mulla on pullavuoro huomenna ja pitäisi äkkiä leipoa jotain helppoa ja hyvää. Ehkä joku kuivakakku. Onko sinulle mitään hyvää reseptiä". 

Leena tietenkin ratkaisi ongelmani. Kiitos! Ratkaisu oli erinomainen valkosuklaa-kaardemummakakku. Nam! Työpaikalle viemäni kakun koristelin valkosuklaaraidoilla ja sydänströsseleillä, tarjoilulautaselle asettelin vielä sydämen mallisia vaahtokarkkeja.

Kuivakakku ennen koristelua

Kakku tarjoiluvalmiina

Piti oikein poseerata kakun kanssa toimistolla :D

Tämän ohjeen sain Leenalta

VALKOSUKLAA-KAARDEMUMMA KAKKU

150g pehmeää voita tai margariinia
1,5dl sokeria (siro)
2 keskikokosta munaa
1-2tl kardemummaa (sitä rouheampaa putkilossa)
noin (60-)100g valkosuklaata (Panda on leipoessa paras)
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1,5dl lämmintä maitoa

Valmisteluna laita uuni lämpiämään 175C.
Voitele kakkuvuoka hyvin voilla ja "jauhota" se joka puolelta sokerilla.
Rouhi valkosuklaa terävällä veitsellä pieneksi.
Mittaa taikinakulhoon pehmeä rasva ja sokeri sekä kardemumma.
Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa astiassa, jauhot, leivinjauhe ja suola.
Lämmitä maito mikrossa kädenlämpöiseksi.

Tee taikina. Vaahdota sähkövatkaimella rasva ja sokeri tasaiseksi, lisää seokseen munat yksitellen, välissä aina kunnolla vatkaten.
Lisää taikinaan vuorotellen kuivataineet (mielellä siivilöiden) ja maito, aina vähän kerrallaan.
Sekoita lopuksi taikinaan esim nuolijalla valkosuklaarouhe.
Annostele taikina tasaisesti kakkuvuokaan (n. 1l vuoka) ja paista 175C uunin alatasolla 50-70min.
Ota someen hyvä kuva valmiista kakusta ja myhäile onnistumisesta. Valmis.

Sutkautuksia-blogin Tarun kanssa kävimme lounaalla Itä-Helsingissä Rastilan kartanossa toimivassa Cafe Monamissa. Kartano on saneerattu hienosti ja sisustettu silmää hivelevän modernin tyylikkäästi ja ruoka on hieman perushyvää parempaa. Käynti Monamissa ilahduttaa aina, mutta aika harvoin tulee sinne lähdettyä. Pitäisi käydä useammin. Tarua oli ihana tavata!

Tämä nurkkaus on mielestäni hurjan kaunis




Työkavereiden kanssa kävin pitkästä aikaa lounaalla Espoon Leppävaarassa Mezzassa. Se on yksi parhaista lounaspaikoista. Ne notkuvat ja niin maistuvat salaattipöydät, tahnat ja talon oma leipä ovat erinomaisia. Lämpimissä ruuissakin on aina monta maistuvaa vaihtoehtoa. 




Sain jälleen ostettua lounaalta baklavaa kotiin. Mezzan baklava on erinomaista.

Lounasporukkaa oli tämän verran tällä kertaa

Mukavaa uutta viikkoa!

1. maaliskuuta 2024

Vanhojentanssit ja muita helmikuun huippuja

Tämä helmikuu on hujahtanut ihan tuosta vaan. Töissä on ollut kiireistä ja vapaa-aikaan on mahtanut useampia hienoja juttuja. Sitten oli vielä tuo hiihtolomamatkakin.

Yksi helmikuun huippuja oli keskimmäisen poikani vanhojentanssit. Hänhän on vasta lukion ensimmäisellä luokalla, mutta tanssi jo nyt. Poikani tanssi vuotta vanhemman isosensa kanssa. Kyseinen tyttö kuului isoskolmikkoon, joka onnistui motivoimaan poikani ponnistelemaan lähilukiota selvästi korkeamman keskiarvon kouluun. Keskimmäisemme on viihtynyt koulussa erinomaisesti, opettajat ovat erinomaisia ja kouluruokakin usein hyvää :) Sanoisin, että tyttöisoskolmikko oli minun näkökulmastani varsinainen onnenpotku. Pojalla oli niin huikean kivaa vanhojentanssien ja juhlien pyörteissä, että hän päätti tanssia uudestaan ensi vuonna. Etenkin kun joku kiva tyttö pyysi chatillä häntä parikseen.  




Ensimmäisenä parina olo oli jännittävää



Pistin vähän parempaa seppälää itsekin päälle juhlan kunniaksi



Nuorison ilo lämmitti minunkin sydämeni. Oli ihana ilta!

Iloa helmikuuhuni on tuonut se, että olen onnistunut saamaan viime vuotta paremmin saunavuoroja talviuintipaikan viereisestä saunasta. Yksi saunavuoro kestää 90 minuuttia ja siinä ajassa ehtii käymään avannossa ainakin kolme kertaa ellei jopa neljä ja saunomaan joka välissä. Kylmä vesi auttaa etenkin selkäkipuuni, mutta myös polviin. Tuollaisen pitkän saunomisen ja avantokäyntien jälkeen olo kyllä ihan superrentoutunut ja yleensä ei ole mikäänlaisia nukahtamisvaikeuksia.

Edessä sauna ja takana näkyy talviuintilaituri

Helmikuun sää on ollut todella vaihteleva. Olen kuvannut pihatietä ovemme eteen luistinratana, pelkkänä sohjona sekä lumisena. Sohjo ja jää ovat olleet niin ärsyttäviä. Onneksi sentään helmikuuhun on mahtunut hyviäkin säitä. Alla kuvia kuukauden onnistuneimmasta ulkoiluretkestä.

Tuulinen sää oli puhaltanut vettä pitkälle rannalle ja se oli jäätynyt sinne



Hämmästyneenä katselimme, että jäällä oli leijalautailijoita vaikka vieressä oli meri vapaana

Huimapäistä hommaa

Maaliskuuni vaikuttaa vapaa-ajan menojen osalta hyvin tyhjältä. Se on tervetullutta, kaipaan lepoa ja rentoilua sekä netflixiä, kirjoja ja vesijuoksua. Aion ehtiä päivittelemään tässä kuussa enemmän blogia. Hieman outo tunne on se, että yhtään mitään matkaa ei ole suunniteltuna.

Kivaa viikonloppua!

25. helmikuuta 2024

Hiihtolomaterveisiä

Blogissa on jälleen ollut hiljaista, koska olemme hiihtolomareissulla. Esikoinen, abirenttumme, on ollut kotona laiminlyömässä kirjoituksiin valmistautumista.

Talvilomamme tehtiin tänä vuonna pienellä budjetilla, joten kohdevalintaa on säädellyt majoituksen ja lentojen hinnat. Aivan sattumalta löysin pienemmän kohteen Bardonecchian. Se osoittautui varsin sympaattiseksi paikaksi. Harmillisesti Alpit ovat tänä vuonna kärsineet hyvin lämpimästä talvesta. Bardonecchian kylässä ei ollut lumesta tietoakaan. Onneksi rinteitä on 2,8km sekä 2,4km korkeudessa ja ne tarjosivat mukavasti laskettavaa. 

Vielä on yksi yö lomareissu jäljellä ja sen vietämme Milanossa. Ehkä tänään jo ihastelemme Milanon Duomoa. 

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa. 




 

Loimaan on olennaisesti kuulunut myös hyvä ruoka

17. helmikuuta 2024

Perhemenoja

Kyllä on jotenkin ollut kauheasti kaikkea tässä vuoden alussa. Kuten näitä kivoja perhemenoja.

Ostimme pojille joululahjaksi liput Rakas Evan Hansen musikaaliin Helsingin Kaupunginteatteriin ja kävimme katsomassa sen tammikuun puolella. Pojat tykkäsivät siitä. Minusta se olisi voinut olla lyhyempi. Mutta tykkäsin minäkin siitä, vaikka ei se omalle suosikkien listalle päässytkään. 

Teatterikäyntiin liittyi erikoisia tapahtumia. Päivällä HKT:lta tuli tekstiviesti, että teatterissa on kaukolämpökatko 08-00 ja suositeltiin pukeutumaan lämpimästi. Vaikka kovasti kuumaverinen olenkin, niin päätin laittaa oikein kunnon neuletakin päälleni. Teatterin lämpiössä olikin hyvin viileää, muutamalla ravintolatyöntekijällä oli talvitakki päällä. Teatterin katsomossa oli lämmintä ja siellä sitten jo melkein hikoilin. Esitystä ehti kulua sellainen puolisen tuntia, kun joku katsomossa huusi, että täällä on sairauskohtaus ja tarvitsemme valot. Muutaman kerran pyyntöä toistettiin sekä rivin ja penkin numeroa ja sitten olikin jo esiriippu alhaalla, valot salissa ja henkilökuntaa paikalla. Pienen odottelun jälkeen iäkäs rouva poistui talutettuna katsomosta. Mistään hirveän vakavasta ei onneksi tuntunut olleen kyse. Aika rivakkaa oli toiminta. Näytelmä jatkui sitten sujuvasti kohtauksen alusta.



Yritin saada otettua jotain kivoja kuvia kuopuksen kanssa, mutta eihän siitä tullut mitään :)



Poikien serkun 8v synttäritkin on onnistuneesti juhlittu. Hra Kepposen veljenpoika on niin söpö ja mainio pakkaus. Melkein tuntuu haikealta, että meillä ei enää ole alakoululaista perheessä.


Kuvakollaasi synttäripojasta, kuvassa kälyni ihanaa perhettä



Ukki ja synttäripoika

Oli tosi kivat synttärijuhlat ja oli niin kiva nähdä kälyni sukulaisia pitkästä aikaa.

Hra Kepposen veljen perhettä näimme pian uudestaan. Meidän pojat saivat heiltä joululahjaksi keilausturnauksen. Tapasimme siis keilauksen merkeissä. Minulla oli polvi niin kipeä ja jäykkä, että keilaus sujui varsin kehnosti. Eipä olleet muutkaan kovin kummoisessa keilausvireessä. Kivaa oli joka tapauksessa!

Keilaustunnelmia

Turnauksen voitti seurueen nuorin, joka keilasi ensimmäistä kertaa elämässään.
Nuorella keilaajalla oli käytössä ränniesteet

Ooh, mikä rocky road kahvi keilauksen päätteeksi. Taustalla oleva nuori kaunotar on keskimmäisen poikani tyttöystävä ja turnauksen kova kakkonen.


Perheaika on ihanaa, mutta kyllähän tämän jengin kanssa hermoni kiristyvät säännöllisesti. Joku otti ilman lupaa Pepsi Max tölkkejä ja päätti viilentää ne pakastimessa. Kuinkas kävikään, tölkit unohtuivat pakastimeen ja kirjaimellisesti räjähtivät sinne. Olimme juuri vuoden alkupuolella sulattaneet ja pesseet pakastimen, joten pikkaisen raivostutti alkaa taas samaan hommaan. Toki vahingon tehnyt osallistui, mutta kyllä näistä vahingoista aina tulee hommaa aikuisellekin.


Vaariakin on tavattu säännöllisesti. Jos muikkukahvit pitivät tähän saakka ykköstilaa erikoisimmista kahvitarjoiluista vaarin luona, niin nyt sekin on peitottu. Tässä yhtenä iltana hotkaisin kahvin kanssa vaarilta ylijääneen maksapihvin :D Monikos teistä voi sanoa juoneensa maksapihvikahvit ;)

Kivaa viikonloppua!


Perhe on paras <3