Viimeisellä lomaviikollani tapasin ystäviäni ja retkeilin. Reissu alkoi kahden päivän tiffany-lasityökurssilla Hämeenlinnassa Lasipaja-yrityksessä. Ystäväni Leena oli asioinut Lasipihassa ja keksi alkaa kannustamaan liikkeen pitäjää Susannaa tarjoamaan erilaisia lyhytkursseja. Lasipiha toimi vuosikymmeniä Vaasassa, mutta Susanna muutti yrityksen Hämeenlinnaan hiljattain. Vaasassa Susannalla oli ollut kurssitoimintaa. Kesäksi Susanna polkaisi monta pienryhmäkurssia kasaan ja ne ovat saaneet innostuneen vastaanoton.
Meillä lähti Leenan kanssa mopo keulimaan saman tien ja päätimme tehdä järjettömän isot työt käytettävissä olevaan aikaan nähden. En tiedä, mikä lienee aivopieru taas iski. Minä olin muutenkin huonosti valmistautunut kurssiin ja osaltani homma alkoi työn suunnittelulla. Olen tehnyt tiffanytöitä ennen lasten syntymää aika paljonkin ja jonkin verran, kun lapset olivat pieniä. Työvaiheet olivat aikalailla unohtuneet.
Juttelin pikkuserkkuni Anna-Marin kanssa kurssista ja hän kysyi, että teenkö nyt sen pidempään suunnitelmissa olleen meriaiheisen työn kylpyhuoneen yläikkunaan. Sitä lähdin tavoittelemaan.
Koko päivä meni leikatessa laseja. Olin unohtanut, kuinka ikäviä leikattavia ne läpivärjätyt lasit ovatkaan. Olin myös unohtanut, että ne ovat kallista materiaalia ja nyt harmittaa, että laitoin jossain siivousinnostuksessani puoli neliötä opaalilasia lasinkeräykseen. Painettiin Leenan kanssa hommia hiki päässä yhdellä ruokatauolla ja kahvitauolla seitsemän tuntia. Sattui tosi kuuma päiväkin.
Kävimme syömässä hämeenlinnalaisessa kantapaikassamme ravintola Popinossa. Se on kantapaikkani siksi, että olen syönyt siellä neljä tai viisi kertaa elämässäni, mutta en ole syönyt missään muussa ravintolassa Hämeenlinnan keskustassa. Jaksenttiin juuri ja juuri ajaa Leenalle tuhdin illallisen jälkeen. Ilta Leenalla meni toipuessa.
Seuraava päivä meni kokonaan hioessa paloja. Niin oli raskas urakka, että alkoi iltapäivästä ottamaan selkään. Onnistuin hajottamaan yhden palan ja yhden oli leikannut niin pieleen, että jouduin uudestaan leikkuuhommiin. Työ ei todellakaan valmistunut kurssilla. Palat pakkasin laatikkoon ja aion jatkaa työtä kotona ja seuraavalla lasikurssilla Hämeenlinnassa. Palat ovat kulkeneet mukanani pitkin Pohjanmaan kuoppaisia hiekkateitä. En ole vielä uskaltanut kurkata laatikkoon, että onko palat edelleen ehjiä. Jos palat ovat ehjiä edelleen, niin suunnitelmana on saada työ vielä tänä syksynä ikkunaan. Ihan en henkeä pidättelisi valmistelun suhteen. Minulla on yksi melkein valmis lampuvarjostin odottamassa jalan hankintaa ja kiinnitystä. Tässä uudessa tiffanyhuumassa olen miettinyt, että jos minulle jää irtolomapäivä, niin voisin käyttää sen menemällä Susannan putiikkiin laittamaan lampun valmiiksi.
Kurssi oli todella kiva. Leenan kanssa tykkäsimme molemmat Susannasta paljon. Kurssi oli hinnoittelultaan kohtuullinen. Kiva oli puuhailla lasien kanssa pitkästä aikaa.
Linkki Lasipihan nettisivuille: https://www.lasipiha.fi/
Toisen kurssipäivän jälkeen kävin Leenalla vähän lepäämässä, juomassa kahvit, pummimassa lääkettä selkääni ja sitten jatkoin matkaani ystäväni Sirkun luokse Pohjanmaalle. Sirkku on varsinainen tehopakkaus, jokapaikan höylä, syvällinen pohtija,uuden kehittäjä, talouslukujen tarkastelija ja kestävään kehitykseen sekä ammatillisesti että siviilissä panostava tyyppi. Sirkku uskaltaa tehdä elämässään isojakin siirtoja. Pääsin seuraamaan sellaista siirtoa alkuvaiheessa.
Sirkku on elämässään kunnostanut yhden ison hirsilinnan aivan mielettömän hienoksi, hänellä on alaan liittyvä koulutus. Vuokrarivarissa asuessaan Sirkku alkoi kaipaamaan uutta projektia. Niinpä hän hankki hieman syrjemmältä vanhan, aika kompaktin hirsitalon, sellaisen "pienen" remppakohteen. Umpeen kasvanutta tonttia on jo raivattu ja se on todella kaunis. Kattoremontti oli hyvässä vauhdissa vierailuni aikana. Vedet Sirkku aikoo saada torppaan ennen syksyä sekä kuivakäymälän kuntoon. Syksymmällä Sirkulla on tarkoitus muuttaa torppaan vakituisesti.
Sirkun kanssa olen kokenut kaikenlaista muutakin ensimmäistä kertaa, kuten kulkenut läpi märän suon kumisaappaissa uimaan hiekkapohjaiseen lampeen ja käynyt suolla savusaunomassa. Savusaunareissu oli niin unohtumaton, että joka kesän lukaisen blogistani postauksen siitä.
Ihan kreizi saunareissu kammikylässä
Jotta elämä olisi ihmeellistä, niin pitää kertoa, että Sirkkuun olen tutustunut blogini kautta. Kun lomailille apen poismyydyssä erämaamökissä Virroilla, päätimme Sirkun kanssa tavata livenä. Ekat treffit olivat kesällä 2013. Nekin on talletettu blogiin. Joka vuosi ollaan treffattu, paitsi sinä vuonna, kun Sirkun sai kuopuksensa meidän kesälomallamme.
Kivaa perjantaita ja viikonloppua!
