Kreppipaperikukkia

Ystäväni Leena oli netissä katsellut kreppipaperikukkia ja miettinyt, että niitä voisi olla kiva askarrella. Minut saa aina yllytettyä mukaan. Aloituspakkauksen kannessa oli komea kimppu ja netissä sanottiin, että valmistusaika on 2-4 tuntia. Innostuin ja ajattelin, että tekaisempa isälleni synttärilahjaksi koko kimpun.

Kuva ja pioni by Leena

Kovin pitkää ei tarvinnut askarrella, kun tajusin, että aikaa kuluu 2-4 tuntia per kukkatyyppi. Jos olisin vaivautunut katsomaan netistä etukäteen ohjeita ja miettimään asiaan, olisin tajunnut sen jo aikemmin. Samassa ajassa tekee vaikka kolme unikkoa tai sitten yhden pionin. Homma lähti mukavasti käyntiin unikoilla. Valmispakkauksen tumma väri hieman häiritsi, minusta unikot ovat peruspunaisemmat. Valmispakkaus oli sinänsä kätevä, kun siellä oli oikeastaan kaikki, paitsi sakset, joita kukkien tekoon tarvitsee. Jos innostus iskee, niin askartelukaupoista voi hankkia lisää värillisiä kreppipapereita ja muita tarvikkeita. Pakkauksessa oli myös liima, mutta me käytimme Erikeeperiä sekä kuumaliimaa (ei kuulu pakkaukseen). Kaavat ohjeineen kuuluivat pakkaukseen ja Sinellin verkkosivuilla on lisää kaavoja ja videoita.

Tälläiset valmispakkaukset ostimme Sinellistä

Askartelu käynnissä

Ensimmäiset unikot valmiina, kellertävä Leenan ja punainen minun. Tämähän sujuu!

Nämä hempeät unikot sekä kuva ovat Leenan. Kaunis asetelma.

Leenan unikot takan reunuksella, kuva Leenan

Kolmen unikon jälkeen lisäsimme haastetta ja aloimme tekemään paketin isointa kukkaa pionia. Leikkelevaihe sujui hyvin, tosin lehtiin ei tullut sellaista toivomaani aaltoilevaa reunaa.

Pionin lehtiä kahdesta eri vaaleanpunaisen sävystä. Niitä on monta :)

Suurin piirtein tässä kohtaa tajuan, että kukan terälehdet ovat kerros kerrokselta valahtaneet alaspäin ja heteet tulevat jäämään liiaksi näkyviin ja pionin kukan ihana pulleus tulee puuttumaan.

Kuten kuvatekstistä yllä käy ilmi, niin onnistuin mokaamaan kokoamisvaiheen. Lisäksi minusta ohjeessa oli yksi aivan turha kerros terälehtiä. Kun huomasin kokoamisen epäonnistuvan, tajusin myös, että leikkaamani heteet olivat liian leveät. Tuplavahinko alkoi olla liikaa hermoilleni. Verensokeri oli pahasti laskussa ja nälkäkin kurni. Kokosin pionin loppuun kiroilun voimalla :D Leenaa ei haitannut. Pyhästi lupasin, että en tee pioni enää ikinä. Noh, en ainakaan seurassa.

Seuraavan kerran, kun olin Leenalla yökylässä Anastasia-teatterireissun yhteydessä, oli paha mieli jo unohtunut. Tehtiin taas kukkia. Valitsin helpon kuuden terälehden pikkukukan. Jotain tuli opittua edellisestä edellisestä kerrasta siis. Vaarin synttäreille ei valmistunut koko kimppu, mutta sain sentään pienen kimpun aikaiseksi.

Meillä välillä viljellään mustaa huumoria. Vaarille sanoin, että olisi nyt parempi pysyä hengissä, kun viisikymppinen tyttäresi pusaa naama Erikeeperissä ja sormet nahattomina kuumaliimasta sinulle lisää kreppikukkia juhlapäiviksi. Paketista on alla puolet tehtynä :) Vaari varmaan arvostaisi enemmän konjakkia, mutta vanhemman tehtäviin kuuluu ottaa vastaan jälkikasvun taiteelliset tuotokset. Myös silloin kun jälkikasvu on itse keski-ikäinen ;) 

Synttärikukat vaarille

Viimeisimpinä tekemäni pikkukukat. Ohjeen mukaan ovat verenpisaroita. Minun näkemäni verenpisarat ovat erinäköisiä ja ennenkaikkea erivärisiä.

Vaari täytti viime viikolla 86v ja sai lahjaksi paperikukkia. Olin suunnitellut perheen kesken vaarin synttäreiksi kakkua ja kuoharia hänen kotonaa. Juhlat muuttuivat pullakahveiksi vaarin veljen luona. Setä joutui sairaalaan pahan tulehduksen vuoksi ja tilanne näytti hetken aikaa hyvin kriitiseltä, ennenkuin antibiiotit alkoivat tepsimään. Setä oli juuri päässyt sairaalasta kotiin ja menimme moikkaamaan häntä. Sedän lapset eli serkkuni tulivat myös kahvittelemaan. Samalla reissulla kävimme haudoilla. Nautiskellaan synttärikakku sitten jälkijunassa.

Äitini ja äidin vanhempien hauta

Helatorstaiviikonlopun mökkitalkoot

Meidän perhehän on vähän sellainen laiskanpulskea mitä tulee pihahommiin, rakentamiseen, remontointiin ja siivoamiseen. Kukaan meistä ei tunne mitään paloa noihin hommiin, mutta pakkohan niitäkin on  tehdä. Tämän kertaisen projektin olisin voinut jättää tulevaisuuteen odottamaan. 

Tänä talvena emme ehtineet Ilonan kanssa mökkeilemään lainkaan. Jos olisimme ehtineet, niin tämä projekti olisi lykkääntynyt. Talven aikana kävi nimittäin niin, että apelta loppui polttopuut eikä hän huonoselkäisenä saanut kannettua niitä lisää. Ilona on kantanut aina mökkireissullaimme apelle reilusti halkoja. Kahtena edellisenä talvena appi on pärjännyt harvoilla mökkikäynneillään Ilonan kantamilla puilla. Puut tulivat erityisen tärkeiksi, kun mökin määräaikainen sähkösopimus umpeutui ja ainoa järkevä tarjolla ollut vaihtoehto oli pörssisähkö.

Kuvassa hieman harvinaisempi puu verivaahtera. Sen lehdet puhkeavat keväällä kirkkaanpunaisina ja muuttuvat kesällä vihreiksi.

Appi siis ilmoitti, että nyt tarvitaan halkoliiteri. Jotta liiterille saisi paikan riittävän läheltä taloa, piti ryhtyä puunkaatoon. Tontin puusto on murheenkryyni. Anoppi ei antanut kaataa puita 40 vuoteen. Nyt se on vaikeaa ja ammattilaisen käyttäminen tulee todella kalliiksi. Appi oli sitä mieltä, että halkoliiterin tiellä olevat puut Hra Kepponen pystyy kaatamaan itse, samoin kuin se yhden pystyyn kuolleen puun. Minä olin hieman epäilevällä kannalla. Hra Kepponen on tähän saakka onnistunut piilottelemaan minulta metsurintaitonsa.

Puiden kaatumislinjaa piti varmistella vinssillä ja köydellä, koska puusto on niin tiheää.

Kuollut puu kaatui juuri siihen kohtaan kuin oli tarkoituskin

Ehdimme jo ajatella, että urakka sujuu leikiten. Kunnes homma eteni isoon koivuun. Puu oli valmiiksi kallellaan ja sille paras kaatosuunta olisi ollut vastakkainen suunta. Appi oli sitä mieltä, että on liian vaikeaa kaataa puu vasten suuntaa johon sen nojaa ja sille olisi juuri sopiva mutta kapea kaatolinja. Noh, koivu jäi latvasta kiinni isoon mäntyyn.

Ei kaadu puu edes pikkutraktorin voimin :(

Hra Kepponen sahasi puun poikki ja vieläkin on latvasta kiinni

Nyt on jumissa moottorisahakin

Aikamoinen urakka oli pätkiä puuta ja jännittää että miten se käyttäytyy

Appi kikkailee traktorilla loppupätkää alas

Viidentenä puuna kaadoimme huonokuntoisen vanhan superpaksun vaahteran. Se oli niin paksu, että välillä piti jäähdytellä ja huoltaa moottorisahaa.

Paksu vaahtera on kaadettu ja palastelu aloitettu

Perjantaina meillä oli työ-työpäivä. Sen verran palkitsimme itseämme edellisen päivän puurtamisesta, että kävimme Kirkkonummen BistroOmatissa erinomaisella lounaalla.

Kuohkeaa suppilovahverokeittoa

Entrecote-pihviä, rapeita lohkoperunoita ja bernaisekastiketta

Illalla saunoimme ja minä kävin uimassa. Vesi oli yllättävän kylmää, olisi saanut olla avantohanskat mukana. Järvellä ui kaksi joutsenta ja toinen piti jonkinlaista konserttia. Liekö oli käynnissä soidinmenot. Olisi kyllä niin ihanaa, jos järvelle tulisi joutsenpariskunta. Lauantaiksi olin palkannut tuttavani meille avuksi hommiin. Hän toi pojat mukanaan vielä lisäavuksi.

Pojilla oli ensimmäiseksi edessä risusavotta. Ukki oli hankkinut näppärän moottorioksasahan.

Pienempää puuta rivissä

Aikamoinen kokoero vasemman ja oikean laidan pölleillä

Ukki kaivoi minitraktorilla pohjan halkovarastolle ja pojat ajoivat traktorilla karkeamman soran ja asennushiekan. Appi oli hyvin tyytyväinen uusiin ja näppäriin traktorikulkettajiin, hänellä selkä kipeytyy pidemmästä traktorointiurakasta. Saimme pohjan valmiiksi, rakennuspakettikin on jo saapunut paikan päälle. Tulossa on vielä seuraava tiukka kahden päivän rutistus, jolloin rakennus laitetaan kasaan.

Minun vastuullani oli vain kevyttä pikkutyötä ja porukan ruokahuolto. Niin olen loman tarpeessa, että pienemmätkin hommat verottivat voimiani. Palasimme illalla myöhään kotiin ja siellä meitä odotti iloinen yllätys. Esikoinen oli tehnyt valkosuklaamansikkajuustokakun ja siitä oli kolme neljännestä vielä jäljellä.

Herkullinen kakkuyllätys

Kävimme esikoisen kanssa sunnuntaina moikkaamassa vaaria ja kakkua riitti sillekin vierailulle.

Vaariakin hymyilyttää kakkukahvit

Vähän tahmeasti on työviikko sujunut, kun palautuminen jäi vähäiseksi. Saimme veroilmoitukset korjattua ja kotia siistyttä. Meidän pojat ja ystäväni Hannan tytöt eivät ole nähneet vuosikausiin tosiaan. Sitä lukuunottamatta, että meidän keskimmäinen oli Hannan esikoisen riparilla isosena. Treffattiin meillä helpon grilli-illan merkeissä ja katseltiin 10-13 vuotta vanhoja kuvia. Sitä jaksoimme nauraa, että ruokapöytäkuvissa aina joltakin puuttui paita :D Nuoriso tuli mukavasti juttuun keskenään edelleenkin. Sitä harmiteltiin, että Hanna ei tuonut mukanaan koiraansa Lakua.  

Ylävasemmalla nuoriksi aikuisiksi kasvaneet lapsukaiset, sitten kaksi söpöstelykuvaa tytöistä ja meidän pojista ja Hanna tyttöjen kanssa poreilemassa.

Taas alkaa arkiviikko kallistumaan loppua kohden. Viikonloppu on täyteen ohjelmoitu. Vähän tälläinen tyypillinen alkukesä, jossa tarvitaan sitkeyttä, että jaksaa juhannukseen saakka. Sen jälkeen töissä helpottaa ja heinäkuussa koittaa loma. Kesäloman motto tänä vuonna on "mahdollisimman vähän ohjelmaa". Luottamus tähän sloganiin on kotona kehno, Hra Kepponen on ajatellut tehdä lomalla lähinnä töitä (on selvästi laskenut sen varaan, että viihdytän itseäni heinäkuun) ja nuoriso kysyy, että mitä me tehdään lomalla ja pyörittelee silmiään vastaukselle, että ollaan mökillä tekemättä mitään ja syödään paljon eineksiä.

Mukavaa viikonloppua!

Pariisin ruokia

Minulle tällä hetkellä Eurooppalaisten kaupunkien ruokatarjonnassa ovat kärkisijalla Pariisi ja Lissabon. Pariisin ruokatarjonta hakkasi aivan mennen tullen viimekesäloman Gardajärven tarjonnan - paitsi jäätelön osalta. Meillä oli ainoastaan yksi etukäteen etsitty ja varattu ravintola, muuten valitsimme ravintolan fiiliksen ja sen hetkisen sijaintimme perusteella.

Majoituimme huoneistohotellissa. Kuvien perusteella oli etukäteen vaikea päätellä, että millainen se on. Se osoittautui siistiksi ja tilavaksi ja rauhalliseksi. Positiivisen yllätyksen kruunasi hotellin kattoterassi, joka oli aina vapaana meitä varten. Kesäkuumalla hotelli ei olisi hyvä valinta, koska siellä ei ole ilmastointia. Meillä ei kuulunut majoitukseen aamiaista, mutta sen olisi saanut ostaa lisähinnasta. Aamiainen näytti sen verran aneemiselta, että päädyimme siihen, että Hra Kepponen kävi poikien kanssa ostamassa aamiaisen lähemmistä leipäkaupasta eli boulangeriesta. Oi, kuinka rakastankaan ranskalaisia boulangerieta ja patisserieta. Nyt kyllä rakastaa osa pojistakin!

Näkymä hotellin kattoterassilta Montmarten kukkalalle ja Sacre Coeur kirkolle

Sacre Coeur zoomattuna

Kattoterassiaamiainen

Täyttyjä patonkeja, mehuja ja quiche-piirasta

Kahvila-aamiainen, etualalla taivaallinen mantelicroissant

Jumalainen mantelicroissant ansaitsee lähikuvan, jouduin jakamaan sen keskimmäisen kanssa, kun hälmöyksissäni menin kehumaan sitä :)

Satunnaisen patisserien valikoimaa

Lounas lohiquiche kahvilassa

Olin käyttänyt melkoisesti aikaa ranskalaisen bistron etsimiseen. Kun olin vihdoin tehnyt valintani, selvisi, että ravintolaan voi tehdä pöytävarauksen vain puhelimitse. Piti tarkastaa googlessa viikonpäivän nimi ja reippaasti pistin rimpauttaen Pariisiin. Introvertti Hra Kepponen ei tykkää puhelimessa puhumisesti ja oli aika järkyttyneen oloinen pelkästä soittosuunnitelmastani. Minulla ei ollut mitään hävittävää, ainoastaan varauksen verran voitettavaa. Puhelimessa eivät puhuneet englantia, mutta varauksen teko onnistui hyvin. Kotona tuulettelin kuin suuremmankin suorituksen jälkeen :D

Olen tuuletellut aiemminkin hyvin pahasti rapistuneella ranskallani. Muutamia vuosia sitten Pohjois-Afrikan työmatkoilla tarvittaessa tein sellaista, että asiakas voi kysyä minulta ranskaksi ja minä vastaan englanniksi. Asiakkailla oli välillä hieman kynnystä puhua englantia, vaikka sitä ihan hyvin osasivatkin. Sitten kerran puhelin soi ja naamalta tietämäni nainen työnantajan markkinointiviestinnästä soitti, koska etsi messuille ranskankielistä myyjää. Hän oli kuullut Pohjois-Afrikan myynnistä, että minä puhun erinomaista ranskaa. Sieltä oli varmana tietona kerrottu, että kommunikoin ranskankielisten asiakkaiden kanssa sujuvasti :) Olen jään riikkomiseksi esitellyt itseni Ranskaksi ja kertonut jotain Suomen kurjasta säästä enkä mitään muuta. Harmi, että minulla oli silloin sellainen työtilanne, että en pystynyt lähtemään messuille treenaamaan lisää kuinka olla puhumatta ranskaa.

Takaisin Pariisiin ja ruokaan. Vaivannäkö kannatti, bistron ruoka oli erinomaista! Google kääntää näppärästi menut ja ravintolan toinen tarjoilija puhui erinomaista englantia.

Jaoimme neljä alkupalaa eli kolme annosta grillattuja jättirapuja ja yhden ison etanapannun. Jättikatkarapujen kanssa oli punajuurilisäkettä ja ihanaa kastiketta. Etanapannu tirisi rasvaa ja valkosipulia. Molemmat annokset olivat erinomaiset. Tarjolla olisi ollut alkuun ainakin hanhenmaksaa, sipulikeittoa ja tartarpihviä.

Jättikatkaravut

Jättikatkaravut

Etanat

Minä ja kuopus söimme pääruuaksi grillattua hummeria, keskimmäinen ja Hra Kepponen entrecotepihvit ja ranskalaiset ja esikoinen paistettua ankan rintaa.

Ankanrinta oli erinomainen annos

Marinoitu entrecote melkein suli suussa. Aika harvakseltaan saa noin hyvää lihaa. Annokseen kuului omassa astiassaan tarjoilu "dippikastike". Keskimmäistä häiritsi se, että marinadi oli aika suolainen. 

Hummeri ja pasta oli erinomainen annos. Kuopus manaili sitä, että liha on aika vaikea irrotettava saksista ja sinä aikana pasta ehti vähän jäähtymään. Pisteet pojalle, joka valitsi ennakkoluulottomasti hummerin.

Jaoimme muutaman jälkiruuan. Kuvassa pöydässä liekitetty uunijäätelö. Sininen liekki näkyy kuvassakin. Sekin oli erinomainen. Annos oli niin reilu, että jos olisimme tilanneet noita viisi, olisi jäänyt syömättä.

Ravintolan hinnoittelu toimi niin, että saattoi ostaa yksittäisen annoksen tai sitten kolmeruokalajia, tai kaksi ruokalajia. Kahden tai kolmen ruokalajin paketeissa taisi olla kaksi hintakategoriaa. Meidän pojat eivät ole ennen päässeet syömään tälläistä ateriaa "tottakai voit ottaa hummerin listalta, jos haluat" ja olihan tämä varsinainen elämys. Lasku oli 203€. Siinä oli ruokien lisäksi pari isoa lasia viiniä ja poikien cocikset. Meidän perhe ei meinaa selvitä edes pizzeriasta satasella ulos, joten siihen nähden loppulasku oli kohtuullinen.

Muut ravintolakäynnit olivat lyhyemmän kaavan mukaan. Saimme kyllä muitakin hyviä annoksia. 

Huoneistohotellin vieressä oli kiva pikkuravintola, jossa oli erinomaista napolilaista pizzaa. Ihan joka reissulla pitää syödä pizzaa :)

Ravintolassa oli burgereitakin tarjolla, mutta nuoriso valitsi jälleen ankkaa

Erinomaista Burgundin pataa aika sattumalta valitussa ravintolassa

Tryffelipastaa ja lmakuivattukinkkua

Yksi keskinkertainen ateria osui reissuun. Se kertonee aika paljon ranskalaisten ravintoloitten tasosta. Pojat ehtivät sanoa monta kertaa reissussa, että kyllä Pariisissa on hyvää ruokaa. Nautittiin kaupungin tunnelmasta, kävelimme paljon ja tykkäsimme nähtävyyksistä. Kaikkiaan todella onnistunut reissu. Kirjoittelen vielä myöhemmin erikseen nähtävyyksistä.

Meillä on takana ensimmäinen osa talkooprojektia mökillä. Aikalailla imi mehut ainakin perheen keski-ikäisistä. Onneksi on sunnuntaina hieman aikaa toipua ennen työviikkoa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!