Superviikonloppu: Pricilla ja säkenoivät ladyt

Jopas oli viikonloppu! Ihan turboahdettu ihanuutta täyteen. Koko viime viikkokin oli poikkeuksellisen ohjelmallinen ja energinen.

Yritän vältellä, että tulisi tälläisiä viikonloppuja, joissa on kaksi harvinaisempaa menoa. Syksyllä on ollut niin paljon kaikenlaisia sairauksista johtuvia peruutuksia, että välillä ihanat jutut osuvat yhteen klimppiin. 

Kuva lainattu https://hkt.fi/

Lauantaina olin ystäväni Lauran kanssa teatterissa ja sitä ennen syömässä. Laura on minulle vinkannut jo aikaa sitten kalliolaisesta italialaista ruokaa tarjoilevasta Madonna-ravintolasta, joka on saanut paljon kehuja somessa. Kallio on minulle aika näppärä paikka, kun meiltä ajaa sinne 10 minuutissa ja yleensä jostain ravintolan läheltä löytyy parkkipaikkakin. Korona vähensi ravintoloissa käymistäni todella paljon ja hyvin harvakseltaan minun tulee käytyä missään edelleenkään. Ravintola Madonna oli siis meille molemmille uusi tuttavuus.

Madonna on sisätiloiltaan viehättävä ja viihtyisä. Minusta kuin joku pariisilainen bistro.

Tarjoilijamme oli hyvä ja mukava ja kun kerroimme, että syömme vain pääruuat tai ehkäpä päälle jälkkärit niin hän suositustensa yhteydessä mainitsi annoksesta, joka hänen mukaansa on kooltaan sellainen, että hän suosittelee sen kanssa alkupalaa. Erinomaista tietoa, koska olisipa ollut tylsää istua nälkäisenä teatterissa. Se pienempi annos oli nimittäin minulla harkinnassa. Me molemmat valitsimme suositellut katkarapupastat. Se oli oikein maukasta. Runsas sitruuna taittoi kermaisuuden, katkaravut ja pasta laadukkaita. Mielestäni se oli oikein hyvä annos.

Otimme jälkiruuaksi suositellut tiramisut. Minä en kovin usein valitse tiramisua, koska se tehdään monessa paikassa suomalaisittain, käyttäen sokerikakkupohjaa savoyardikeksien sijasta ja unohtamalla marsalan tai edes Amareton reseptistä. Täysin suomalaista versiota tarjoili Madonnakin. Olin hieman pettynyt. Maussa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta odotin saavani italialaisen tiramisun enkä sen suomalaista pikkuserkkua.

Hyvä pasta

Priscilla - Aavikon kuningatar musikaali lunasti kaikki odotukset. Puvustus on kertakaikkiaan huikea! Iso esiintyjäjoukko nousee lavalle toinen toistaan erikoisemmissa ja hupsuissa satupuvuissa. Enkä kyllä muista tälläistä puvustuksen ilotulitusta nähneeni ikinä aikaisemmin. Vaikka kyllähän puvustus oli huikea myös Leijonakuninkaassa ja Catsissa. Musiikkina on takavuosien suurimpia discohittejä. Todellakin takavuosien, koska elokuva, johon musikaali perustuu on julkaistu vuonna 1994. Laulajat ja bändi ovat huippuluokkaa. Pääosien esittäjistä transsukupuolinen Clarissa Jäärni jäi soloissaan alle muiden tason, mutta vertailukohteet ovat kovia kuten diiva"kuoron" Maria Lund ja Johanna Försti ja muut pääosaesittäjät musikaaliuralle noussut Lauri Mikkola ja minun suosikseni noussut Niki Rautén.

Kakkupukukohtaus, kuva lainattu https://hkt.fi/

 

Kohta alkaa!

Syliini kopsahti pingispallonumerosta pallo :)

Sunnuntaina meillä oli Säkenöivien Keksiäkäisten brunssitreffit. Olin luvannut hakea Marikan Turun junalta ja miettiä jotain pientä tekemistä ennen brunssitapaamistamme. Koska aikaa oli hieman niukasti kulttuurihuvituksiin, päädyimme uimahalliin. Ehdimme vetäistä mukavasti ruokahalua kasvattavat uinti/vesijuoksutreenit ennen brunssia. Brunssilla aika kului kuin siivillä ja juttua riitti. Dylan Tiksin brunssi oli varmaa perushyvää tasoa. 

Alla Säkenöivät Keksiäkäiset ruuan äärellä:

Kävin vielä vaaria moikkaamassa brunssin jälkeen. Oli todellakin superviikonloppu. Kellot on nyt siirretty talviaikaan ja jään tässä odottelemaan, että milloin elimistöni alkaa vaatia talviunille siirtymistä. Marraskuun pimeys käy minulle vuosi vuodelta raskaammaksi ja voisin jäädä sängynpohjalle pötköttelemään ja odotella siellä joulua ja lunta. Ei auta kuitenkaan kokonaan jäädä pötköttelemään, koska töissä on vuoden kiireisimmät ajat meneillään. Ei auta muu kuin ottaa marraskuu päivä kerrallaan ja yrittää käydä piipahtamassa ulkona aina kun aurinko näyttäytyy.

Kivaa viikkoa ja alkavaa marraskuuta!

Vierailu Lapinlahden entiseen mielisairaalaan

Varmasti suurin osa pääkaupunkiseutulaisista tietää Lapinlahden entisen mielisairaalaan ja onhan se varmasti aika yleisesti koko kansan tiedossa. Lapinlahdesta ei olisi haluttu luopua sairaalakäytössä sen rauhallisen ja erittäin kauniin ympäristön vuoksi. Tilat kuitenkin tuli auttamattomasti vanhanaikaiset ja toimimattomat, yli 160 toimintavuodessa ehtii tarpeet muuttumaan moneen kertaan. Kansalaisten protesteilla sairaala pysyi käytössä vuoteen 2008 saakka. Sen jälkeen kansalaisliikkeet ovat saaneet pidettyä Lapinlahden kaikille avoimena paikkana tähän saakka. Asia palaa jälleen kaupungin päättäjien pöydälle ensi vuonna. Viimeisimmän suunnittelukilpailun voitti suunnitelma, jossa alueelle tulisi hotelli ja asuintaloja ja alue siten siirtyisi enemmän tai vähemmän sellaiseksi, jonne vain harvoilla on mahdollisuus päästä. Vastalauseiden myrsky jätti asian pöydälle mietittäväksi.

Lapinlahden rantatie

Tiilitalo sivusiivessä toimii viehättävä kahvila

Vaikka Lapinlahti sijaitsee melkein kantakaupungissa, kävin siellä ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna. Ystäväni Ilona houkutteli minua osallistumaan kanssaan opastetulle kävelykierrokselle. Ilman tätä mahdollisuutta ja hienoa säätä, tutustuminen Lapinlahteen olisi varmaan lykkääntynyt. Lapinlahdessa järjestetään siis historiallisia kiertokävelyitä pitkälle joulukuuhun saakka. Kierroksista vastaa yhteiskunnallinen yritys Lapinlahden Lähde ja heidän vapaaehtoisoppaansa. Lisää tietoa tapahtuman FB-sivustolta https://www.facebook.com/events/793785635217371/793785671884034/. 

Minä tykkäsin kierroksesta. Kierroksella tutustutaan ensin sairaalan ympäristöön ja opas kertoi rakennuksen historiasta. Sitten kierros jatkoi sisätiloissa ja siinä vaiheessa kuulimme jonkin verran eri aikakausien hoitokeinoista ja Lapinlahdessa vaikuttaneista henkilöistä. Kierroksen kesto oli n. 90 minuuttia.

Lapinlahden mielisairaala on valmistunut vuonna 1841 ja se on Suomen ensimmäinen mielisairaala ja myös vanhimipia eurooppalaisia mielisairaaloista. Sairaalan rakennusprojekti käynnistyi Suomen suurruhtinaan keisari Nikolai I aloitteesta, hänen mielestään suomalainen psykiatrinen hoito oli puutteellista. Lapinlahti palveli koko Suomea. Ennen Lapinlahtea psykiatrisia potilaita hoidettiin yleissairaaloissa ja eristämällä. Myös Lapinlahdesta siirrettiin toivottomia ja hankalia potilaita eristykseen mm. Seilin saarelle. Lapinlahden tarkoituksena oli siis parantaa potilaita. 

Nikolai I määräämää hanketta varten lääketieteen professori von Haartman lähettiin Venäjälle tutustumaan psykiatriseen hoitoon ja rakennuksen suunnitteluun palkattiin itse Carl Engel, joka on suunnitellut Senaatintoria ympäröivän kokonaisuuden.

Paikaksi valittiin Lapinlahti, joka tuohon aikaa sijaitsi riittävän kaukana Helsingin keskustasta, mahdollisti puutarhan ja viljelyä sekä tarjosi kauniin ympäristön.

Lapinlahden sisäänkäynti. Ovet ovat olleet jalankulkijoiden sisäänkäynnit sairaalan pihalle

Ymmärsin kierroksesta, että alunperin Lapinlahti oli yksikerroksinen ja rakennus on myöhemmin korotettu kaksikerroksiseksi. Rakennuksena Lapinlahden sairaala on tyylikäs kokonaisuus.

Lapinlahti takapihan puolelta

Retkipäivänämme oli ihana sää

Sairaalan alkutaipele on ollut karu, koska psykiatrisia hoitomenetelmiä olivat rajoittuneita eikä osaavaa henkilökuntaa ollut. Hoidot perustuivat kuppaukseen, oksennuttamiseen ja kuumiin kylpyihin. Eristämistä käytettiin yleisesti. 1800-luvun lopulla hoitovalikoimaan tuli morfiini ja 1930-luvulla sähköshokit. Psykiatrinen hoitotyö koki aimo harppauksen eteenpäin, kun 1950-luvulla käyttöön tuli psyykelääkkeitä.

 

Ehkä tunnetuin Lapinlahden potilas oli kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi. Hänen diagnoosinsa oli verenvähyys, juopottelu ja loukattu kirjailijankunnia. Professori August Ahlqvist oli kritisoinut Aleksis Kiven tuotantoa koko Kiven uran ajan. Kivi kirjoitti Seitsemää Veljestä kymmenen vuotta. Ahlqvist kirjoitti teoksesta murskakritiikin heti sen ilmestymisen jälkeen. Haukuttavaa riitti niin paljon, että arvostelu jaettiin kahteen perättäiseen lehteen. Kivi pettyi saamaan kritiikkiin ja siihen, että kukaan ei puolustanut häntä. Seitsemän Veljestä ei päässyt Kiven elinaikana kauppoihin lainkaan, mikä luonnollisesti vaikutti Kiven taloudelliseen tilanteeseen. 

August Ahlqvist totesi Seitsemän Veljeksen olevan ”köyhä, lapsellinen ja naurettava”, se saa ”lukijan inhoten viskaamaan kirjan luotaan”, teos on ”häpeäpilkku Suomen kirjallisuudessa ja rahvaan ilkeää häpäisyä”. Murskakritiikki laukaisi Kivessa masennuksen, jota hän lääkitsi alkoholilla. Murskakritiikin suomennus löytyy Hesarista https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006492138.html

Potilashuoneita käytävän varrella. Valaistuksettomat käytävät ovat olleet aikoinaan hyvin hämäriä. Luonnonvaloa tulee ovien yläpuolisista ikkunoista.

 

Sairaalan käytävällä on vanha henkilöstökuva

1980-luvulla Helsingin kaupunki alkoi suunnitella psykiatristen palveluiden siirtämistä pois Lapinlahdesta. Potilaat, entiset ja sen hetkisen, aloittivat voimakkaan protestin omaisten kanssa. Siihen liittyi myös Lapinlahden henkilökuntaa ja vuonna 1988 syntyi Pro Lapinlahti liike. Lapinlahden sairaalan säilyttämisen lisäksi Lapinlahti Pro liike on halunnut tuoda mielenterveysasioita julkisuuteen ja poistaa mielenterveyssairauksien leimaavuutta ja lisätä yleistä, avointa keskustelua. 20 vuotta kansalaisaktivismi onnistui viivästyttämään siirtoa, kunnes vuonna 2008 viimeisetkin psykiatrian palvelut muuttivat Psykiatriakeskukseen.

Tällä hetkellä Lapinlahtea hallinnoi yhteiskunnallinen yritys Lapinlahde Lähde. Se vuokraa tiloja etenkin taiteen ja mielenterveyden toimijoille. Entiset potilashuoneet toimivat taitelijoiden ja hyvinvointiyrittäjien tiloina. Sairaalarakennuksessa toimii myös kiva kahvila. Sen erikoisuutena ovat juureen leivottu leipä, jota voi ostaa mukaansa, ja keittolounas johon hyödynnetään hävikkiruokaa. Kahvilassa on hyvä valikoima suolaista ja makeaa. Tiloissa on kaikenlaista tapahtumaa kuten taidenäyttelyitä. Lapinlahden sauna mainostaa itseään Suomen vanhimmaksi yleiseksi saunaksi. En tiedä, että onko "arvonimi" aivan oikein ansaittu, koska alunperinhän sauna on ollut vain potilaiden ja henkilökunnan käytössä. Yhdessä ulkorakennuksessa toimii taiteilijoiden ja käsityöläisten yhteismyymälä ja siellä oli jo joulupähkäilyt menossa, että minkälaiset somisteet ja mitä tuotteita.

Lapinlahden kauniista rantareitistä voi tulla nautiskelemaan kuka tahansa. Suosittelen!

Oletko sinä käynyt Lapinlahdessa?

 

Minulla vierailu herätti tiedonjanoa psykiatrian kehitykseen Suomessa sekä siihen miten ja miksi Ahlqvist kritisoi Kiveä. Jos saisin kysyä yhdeltä edesmenneeltä ihmiseltä yhden asian, niin juuri nyt haluaisin kysyä Ahlqvistiltä, että miksi hän kirjoitti niin armottoman kritiikin.

Tämäkin kuva on Lapinlahden rantatieltä

Syyslomaviikon kokkailuja

Meillä ei ollut koko perheen yhteistä lomaa koululaisten syyslomaviikolla tänä vuonna. Aika nahkeasti olemme pystyneet poikien kouluvuosina ylipäänsä pitämään lomaa syyslomaviikolla. Viiden viikon vuosiloma ei vaan kaikkeen riitä. Useimpina vuosina saimme päivän tai pari säästettyä syyslomaksi. Teineillä on nykyisin omia menoja sen verran, että eipä kukaan viikon aikana ole seuraamme kaivannutkaan. 

Jotain pientä extraa olemme lomaviikkoon tarjonneet, nimittäin astetta vaivalloisempaa ja parempaa kokkausta ja joka illaksi eri ruoka. Saman ruuan tarjoaminen kahtena peräkkäisenä iltana aiheuttaa kitinää ruokapöydässä. Pojat ovat ehkä hieman ruokahemmoteltuja, mutta meille ruoka lienee keskimääräistä tärkeämpää. Meillä myös syödään pöydässä kaikki yhdessä. Se ei tarkoita, etteikö joku aina välillä yrittäisi rikkoa sääntöjä ja luikkia lautasen kanssa huoneeseensa, mutta pidän parhaani mukaan ruokapöytäkuria.

Otin syyslomaviikolle Ruokaboksin, koska sillä saimme muutaman aterian kuitattua miettimättä, että mitä tekisimme. Ruokaboksin paneng curry keitto osoittautui erinomaiseksi ja chili con carne nyt maistuu aina. Tomaattinen tuorejuustopasta jää minulle ja Hra Kepposelle ensi viikolle lounaaksi.

Paneng curry keitto oli meistä erinomaista. Perhe tosin sanoi, että ei peruna kuulu paneng curryyn. Seuraavan kerran kokeilemme keittoa nuudeleilla. Keitto oli hyvin helppo valmistaa, maustaminen hoitui Santa Marian paneng red curry maustepussilla, kanafondilla, soijakastikkeella, valkoviinietikalla ja limellä.

Mukavan mausteinen paneng curry keitto. Aineksina kanasuikaleita, suippupaprikoita, perunoita ja kookosmaitoa. Tätä syödään pian uudestaan.

Tälläisiä maustepusseja siis ostoslistalle, näillä saa tehtyä nopean arkiruuan

Vaihteeksi chili con carnea jauhelihasta. Yleensä teemme sen nykyisin kananjauhelihasta. Hra Kepponen valmisti tämän ja hän laittoi puolikkaan chilipalon sijasta ison kokonaisen ja ruuassa oli mukavasti potkua

Teimme ison lasagnen. Takavuosien kuningasruoka on menettänyt asemansa, vaikka emme ole hetkeen tehneet sitä. Aiemmin loput lasagnepalat katosivat nopeasti jääkaapista, nyt piti viimeisiä paloja tuputtaa lounaaksi.

 

Kuopuksella oli herkkohimo ja kannustin häntä leipomaan mokkapaloja. Kuopus lupasi tehdä taikinan ja paistaa sen, jos minä autan kuorrutteen kanssa. Suuri motivaatttori oli se, että keskimmäinen oli maanantaista keskiviikkoon seurakunnan alakoululaisten leirillä apuohjaajana leirikeskuksessa ja lupasimme, että kuopus saa syödä puoli pellillistä mokkapaloja yksikseen. Oi sitä veljesrakkautta. Keskimmäiselle jäi kuitenkin mokkapalamaistiainen.

Luksusta työpäivään - cappucino ja mokkapala

Lauantaina aloitin päiväni leipomalla jälkikasvulle mustikkapiirakan. Piirakalla, etenkin mustikkapiirakalla, saa aina nuorisolta arvostusta.

Lauantaiherkku

Lauantain suurin kokkailija oli ehdottomasti Hra Kepponen, joka ensin keitti kasleria 2 tuntia. Sitten paisteli sen maustekastikkeessa ja valmisti muutkin tykätarpeet pork bowlia varten. Pork bowl ja meksikolainen ovat meillä tällä hetkellä suosituimmat ruuat.

Pork bowl kuva alkusyksyltä. Resepti on edelleen tekeillä Hra Kepposella.

Sunnuntaille on vuorossa ravintolaruokaa. Kyselin esikoiselta ja kuopukselta, että olisiko heillä jotain toiveita yhteisen tekemisen suhteen. Kuopus sanoi, että kyllähän loman kruunaisi pizza. Suhteellisen vaatimattomat lomatoiveet :) Olen neuvotellut, että pizzan sijasta menisimme sunnuntaina syömään vietnamilaista. Saa nähdä mihin päädymme.

Mukavaa sunnuntaita ja uutta viikkoa!

 

Iltapukujuhlat

Osallistuimme lauantaina iltapukujuhliin. Meille sellaiset ovat aikamoinen ponnistus, koska pukeutumisesta ja muusta laittautumisesta on niin paljon vaivaa ja se on kallistakin. Hra Kepponen kuuluu kolmen suvun muodostamaan sukuseurayhdistykseen. Tänä vuonna yhdistyksellä oli tasakymppijuhla. Kukki, eli ukki eli appeni kannusti meitä kovasti osallistumaan juhlaan. Hän oli vastaavissa juhlissa 20 vuotta sitten ja ne olivat olleet todella hienosti järjestetty. Ukki mietti, että kun vanha polvi ei ole enää järjestelykuntoinen, niin miten käy juhlaperinteen. Heikoimmillaan kyseessä saattaisi olla viimeiset suuret juhlat. Päätimme sitten, että ponnistamme juhliin.

Pukukoodina oli smokki. Melkein jätimme osallistumatta pukukoodin vuoksi ja Hra Kepposen osalta mietimme pitkään, että voisiko paikalle mennä kuitenkin mustassa puvussa. Yllättävän uskollisesti pukukoodia oli noudatettu. Miehillä näkyi muutamia mustia pukuja ja muutamilla naisilla pikkumustaa. Hra Kepponen vuokrasi itselleen smokin. Minä aloitin heti pukutuskailun. Minun on vaikea löytää vaatteita A-linjaisia tunikoita ja mekkoja lukuunottamatta, joten tuskailin, että mistä vuokraamosta löydän iltapuvun. Ystäväni Laura oli bongannut kiertävän iltapukuoutletin, joka oli tulossa Helsinkiin. Mallistosta kävi heti selväksi, että pääasiallinen kohderyhmä on vanhojentansseihin pukua hankkivat. Valikoimassa oli jonkin verran pukuja myös aikuisempaan makuun ja isompia kokoja. Laura yllytti minua kovasti sinne.

Iltapuku outlet oli aika eksoottinen kokemus. Popup-myymälästä oli verhoilla erotettu osa sovitusaulaksi. Siellä oli rekkejä ja peilejä ja paljon pukuja sovittelevia nuoria naisia. Mitään yksityisyyttä ei ollut eikä palveluakaan. Minulla oli heti ongelmana, että kuka vetää vetskarin kiinni ja sitten auki. Koot olivat mitä sattuu, yleisesti pari numeroa pienempiä kuin lappu antoi ymmärtää. Lisäksi saman koon sisällä samassa mallissa oli hajontaa. 

Vastoin odotuksiani valikoimasta löytyi puku minullekin. Olin reilusti alle tunnissa puvun kanssa ulkona kaupasta. Helman lyhennyksineen puvulle tuli hintaa saman verran kuin vuokrapuvulle. Vuokrapuku olisi todennäköisesti ollut ekologisempi vaihtoehto kuin aasialaisen ties minkälaisen tehtaan oloissa tuotettu puku. Vuokraamoon olisi pitänyt varata aika ja puku palauttaa, joten oma puku oli myös helppo vaihtoehto, kun kävin sen ruokatauollani hankkimassa. Voisin ottaa tavoitteeksi päästä käyttämään tuota iltapukua toisenkin kerran :)

Kävin kampaajalla ennen juhlia. Olisin ottanut meikkauksenkin, mutta en löytänyt sopivaa tekijää. Netissä mainostettiin meikkauspalveluita kotiin, mutta hinnat olivat alkaen 100€ ja tässä kohtaa investointihalukkuuteni lopahti. Olisipa tullut juteltua asiasta kampaajani kanssa, hän olisi voinut välittää minulle meikkaajan sopuhintaan.

Tälläisen kiharanutturan kampaajani sai aikaiseksi polkkatukastani.

Kuvat otti keskimmäinen, jolla on ihan omia kuvauskulmia, kuten tästä näkyy :)

Hra Kepponen oli mukanani, kun vein puvun lyhennettäväksi ompelimoon. Siellä hän totesi, että puvun pitsiosien lävitse takaa näkyy todella ikävästi vaaleat rintsikat lävitse. Suoraan kampaajalta kipaisin rintsikkaostoksille. Kampaajani tiesi kertoa, että Change alusvaateliikkeessä on tummansinisiä rintsikoita ja vieläpä tarjouksessa. Kampaajani nauroi, että hän oli miettinyt, että miksi mustan sijasta myymälässä oli niin paljon tummansinisiä rintsikoita, että kuka niitä haluaa. No, ainakin meikäläinen!

Juhlapaikan vessassa oli niin hyvät valot, että pukuni kaunis tummansininen väri pääsi oikeuksiinsa. Harmillisesti vain siellä :D

Juhlapaikalla

 

Illan ohjelmassa oli musiikkia. Ensimmäiseksi esiintyi vallan taitava tenori, sitten flamencokitaristi. Juhlaesitelmän pitäjä oli harmillisesti sairastunut ja tilannetta paikkaamaan oli pyydetty Hra Kepposen tätiä. Hän oli jo junassa matkalla Pohjanmaalta Helsinkiin, kun soitto tuli. Hänellä oli viime kesältä takataskussa hauskasti kerrottu kuvaus suvun kantaisän saapumisesta Suomeen ja hänen vaiheistaan. Minusta erinomainen juhlaesitelmä, vaikka olenkin hieman puolueellinen. Nämä ohjelmanumerot oli sijoiteltu ruokailun lomaan. Vieraita oli noin 100, joten astioiden kerääminen ja pöytiin tarjoilu veivät aikansa. Ilta päättyi mahdollisuuteen tanssia livemusan tahtiin. Bändi oli iäkkäämmissä herroista koottu, solisti näytti siltä, että 90-rajapyykki oli varmasti ohitettu.

Pöydissä oli kauniit kukat

Ruoka oli hyvää, mutta annoskoko suurimman osan pöytäseurueesta mielestä hieman liian pieni

Meillä oli juhlissa todella kivaa. Samaan pöytää sattui mukavia ihmisiä Hra Kepposen tätien ja serkun lisäksi. Juhlien jälkeen oli sellainen fiilis, että jos 10 vuoden päästä on uudet juhlat, niin kyllä kiinnostaa. Keskimmäisemme oli aika pettynyt, että miksi häntä ei otettu mukaan juhliin. Näin jälkikäteen hieman harmittaa minuakin, olisi pitänyt ostaa illalliskortti hänellekin. Poika olisi hyvin voinut tulla rippipuvussaan juhliin.

Tosin keskimmäinen on saanut tänä vuonna paistatella juhlasankarina. Reilu viikko sitten juhlimme vielä kerran keskimmäisemme ripille pääsyä. Nämä olivat siis hänen kolmannet rippikahvinsa. Hänen toiset kumminsa olivat varsinaisten juhlien aikaan koronassa ja näin pitkälle venyi rippikahvit.

 

Rippikahvien tunnelmia

 

Ei parturia kausi menossa rippilapsella :)

 

Oli niin lämmin syyspäivä 9.10, että saatoin vielä käyttää lempikesämekkoani :) 

Aika tuskaiselta tuntuu ajatella, että seuraavan kerran mekko päässee käyttöön vasta kahdeksan kuukauden päästä. En ehkä kestä syksyä ja talvea.

Lissabonin nähtävyyksiä ja ruokia

Lissabon on sellainen kohde, johon matkustamisesta haaveilin pitkään. Ensin lentotarjonta oli huono, sitten lentoajat - ja hinnat olivat huonot ja sitten sain pakollisen vuorokauden Lissabonissa vuonna 2019, kun myöhästyimme jatkolennoltamme Helsinkiin. Tuo pakollinen vuorokausi Lissabonissa jätti hieman pahan maun suuhun. Helsingin kone oli vielä putken päässä, kun saavuimme muutaman muun matkustajan kanssa portille, mutta ovet oli suljettu. Minua odotti kotona hautajaisvalmistelut ja hautajaiset, onneksi oli välipäivä. Kentällä mikään ei toiminut ja kaikkialle oli järkyttävät jonot. Kun vihdoin pääsimme kotiin, ystäväni matkalaukku se jatkoi maailmalla seikkailuaan useita päiviä ja meillä molemmilla oli märät ja hiekkaiset uikkarit laukuissa. Uusi lentomme lähti tuolloin vasta puolilta öin, joten minulle ja ystävälleni Jonnalle jäi koko pitkä päivä aikaa kierrellä kaupungilla. Tuosta päivästä voit lukea täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2020/01/pakkopaiva-lissabonissa.html 

Lissabon valikoitui matkakohteeksemme sen takia, että Hra Kepponen ei ole käynyt siellä ja aika pintaraapaisuksi jäi minunkin tutustuminen kaupunkiin. Portugal on meille muutenkin aika tuntematonta aluetta. Minä olen käynyt Azoreilla ja Hra Kepponen Madeiralla. Olen jo pidemmän aikaa toivonut valmismatkapaketteja syksyyn Algarven alueella. Ehkä vähän turhaan toivon niitä, koska en tiedä, että voisimmeko lähteä viikoksi ja jättää nuorison keskenään ja nuoriso alkaa olla siinä koulutustilanteessa, että viikon omat lomat eivät ole mahdollisia. Sovimme, että otamme matkalla rennosti, emmekä ravaa aamusta iltaan nähtävyyksillä.

Rennon otteen varmistamiseksi varasin meille hotellin, jossa on uima-allas. Syyskuun lopussa säät olivat vielä aurinkoiset, lämpö nousi 23-25 asteeseen. Yhtenä hyvin tuulisena päivänä en käynyt uimassa. Muuten kävin altaalla joka päivä, parhaana kahdesti päivässä. Minä olisin voinut viettää vaikka kokonaisen päivänkin tuolla kattoterassilla.

Minulle allas on nykyisin myös niin tervetullut lisä kaupunkilomilla, koska vesijumppa auttaa kävelystä lukittautuvaan polveeni

Kattoterassin lastenaltaan puoli

Hotellihuone oli ihanan tilava ja moderni. Toinen peitto tuli heti toiveestamme sänkyyn. Hra Kepponen on kauhea peiton kahmija ja minä peiton myttääjä. Yhteinen peitto on minulle ehdoton EI.

Ensimmäiseksi kuvia Castelo Sao Jorgelta. Paikalla on pitkä historia, vanhimmat linnanrauniolöydökset ajottuvat 100 eKr. Linna on toiminut puolustuslinnakkeena, mutta myös kuninkaanlinnana. Linnanjäännöksetkin ovat kiinnostavat, koska niiden päälle pääsee kävelemään ja näköalat ovat hienot.

Linnan edessä on joskus ollut ilmeisesti vallihauta

Näkymiä ylhäältä nuurilta

Linnan alueella on todella hieno puusto. Minä tähyilin puita ahkerasti ja sain varsinainen yllätyspalkinnon. Huomasin, että yhdellä alueella puissa on riikinkukkoja lepäilemässä. Sitten näin valkoisen riikinkukon lentävän puuhun. Komeista näkymistä ja historiasta huolimatta minun kohokohtani linnalla oli riikinkukot puussa.

 

 

 

Kävimme vierailemassa UNESCON maailmanperintölistallakin olevassa Belemin tornissa. Se on rakennettu vuosina 1515-21 Vasco da Gaman löytöretkien kunniaksi sekä kaupungin puolustukseen. Alunperin torni oli keskellä jokea, mutta joki on ajan myötä muuttanut uraansa ja nykyisin torni on joen reunassa.

Hra Kepponen kiipesi ylös torniin

Pienen kävelymatkan päässä Belemin tornista on löytöretkeilijöiden monumentti. Sinnekin pääsee sisään, mutta sen jätimme tällä kertaa väliin, koska meillä oli jo kiire seuraavaan huvitukseen eli fado-konserttiin.

Fadokonsertti oli ihastuttava kokemus. Fado on laulettu Lissabonissa kahviloissa ja ravintoissa ja laulut ovat tyypillisesti haikeita lauluja elämän kovuudesta, menetyistä rakkauksista ja elämistä. Olen kuullut fadoa aikaisemmin ja minua konsertti hämmästytti, koska laulut eivät olleet niin haikeita kuin muistin. Moni laulu muistutti minua laulun kannalta ranskalaisesta chansonperinteestä. 12-kielinen fadokitara olikin sitten oma lukunsa. Kitaristi oli todella mahtava.

Sitten niihin ruokiin. Fado-konsertin jälkeen olimme sopivasti ravintola- ja yölämäkeskittymän vieressä ja lähdimme haeskelemaan sopivaa ruokapaikkaa Googlen avustuksella. Päädyimme jonottamaan ulkoisilta puitteiltaan vaatimattomaan Cabacakseen. Saimme pöydän vajaassa puolessa tunnissa ja odotellessa maistelimme vinho verdeä muovimukeista kadulla.

Alkupaloiksi pöytään oli katettuna leipää, oliiveja, makkaroita ja ne sai ostaa tai pyytää viemään pois. Me nälkäisinä aloittelimme niillä. Tarjoilija kehotti valitsemaan laavakivillä paistettavaa pihviä. Sitä oli kahta eri tyyppiä, joista toinen oli hieman kalliimpaa.Päädyimme ostamaan yhden molempia, olisi pitänyt ottaa sitä hieman kalliimpaa molemmat. Se oli niin erinomaista.

Pöytään tuotiin paksun lankun päällä kuuma laavakivi, jolla asiakas grillaili itse liha viipaleita. Pienissä kulhoissa oli kahta eri kastiketa ja suolaa. Vasemman puoleinen liha oli taivaallista!

Pienet "alkupalat", pihvit, pullo viiniä ja vedet kahdelle maksoivat n. 50€. Lihan määrään ja laatuun nähden hinta oli edullinen.

Yhtenä iltana söimme vietnamilaisessa perheravintolassa. Ruoka oli maukasta ja hinnat edulliset. Minä rakastan vietnamilaista ruokaa ja usein matkoillani päädyn syömään vietnamilaiseen ravintolaan. Parikymmentä vuotta sitten päädyin usein thaimaalaiseen ravintolaan, mutta vatsani ei aina siedä tulisuutta ja vietnamilaisesta on tullut uusi suosikkini. 

 

Kevätrullia. Tilasimme juomat, vettä kevätrullia, satayvartaita ja yhden nuudeliannoksen naudalla puoliksi, lasku oli alle 30€

 

Vietnamilaiselle ravintolalle vaihtoehtona oli portugalilainen enemmän gourmet-ravintola, mutta saimme sinne pöydän vasta toiselle päivälle. Sinä päivänä sotkimme aterioinnin niin, että söimme lounaan aivan liian myöhään. Olisi pitänyt olla nälkäisempi. O Nobre oli erikoinen kokemus. Paikalla oli ravintolan omistajapariskunta. Herra kierteli pöydästä toiseen toivotellen vieraita tervetulleeksi, montaa käteltiin ja halattiin. Rouva teki hetken aikaa samaan ja ruokaili yhdessä pöydässä ja ilmeisesti sitten meni valvomaan keittiötä joksikin aikaa. Rouva oli ravintolan pääkokki. 

Pöydässä oli samalla tavalla kuin muissakin ravintoloissa valmiiksi katettuja alkupaloja. Valitsin niistä marinoidut paprikat ja mustekalasalaatin. Mustekalan rakenne oli aivan täydellinen. Kyselinkin tarjoilijalta, että onko se kypsennetty painekattilassa, sous videssä vai kuinka. Tarjoilija kertoi, että käyttävät vain perinteisiä kattiloita ja paistinpannuja. Tarjoilija osoittautui varsin mukavaksi. Omistaja tuli pöytäämme kuulemaan, että me emme tilanneet alkupalaksi ravintolan erikoisuutta rapukeittoa ja päädyimme ottamaan yhden puoliksi. Annokset kyllä vaikuttivat täysikokoisilta.

Alkupaloja: oikealla sitä erinomaista mustekalasalaattia

Rapukeittoa tulee syötyä aika harvakseltaa ja ei ole mikään sellainen erikoisherkku. Rapukeitto oli varmasti hyvä rapukeitto, mutta täytti mahaa liikaa :D

Rapukeiton jälkeen jo mietin, että onko O Nobre kuitenkin vain keskinkertainen ravintola ja erinomaiset alkupalat sattumaa. Mitä vielä! Molemmat pääruuat olivat täydellisesti valmistettuja. Hra Kepponen tilasi pihvinsä, joka oli todella mureaa ja täydellisen mediumia. 

 

 

Minun annokseni oli Hra Kepposen annostakin selkeästi parempi. Tilasin merenelävä lautasen, jossa oli lisukkeena riisiä. Pelkästään riisikin oli niin erinomaisesti maustettu. Mereneläväannoksen kastike oli ihan törkeän hyvää.

Tämä annos menee top-10 annoksiini

Ravintolan erikoisuus oli kurpitsafondant. Teknisenä suorituksena ihan täysi kymppi, mutta miksi kurpitsa? Miksei suklaa? En vieläkään ymmärrä kurpitsajälkkäreitä

Ravintola tarjosi meille portviinit ja se oli niin hyvää.

 

 Sisäkuva O Nobresta. O Nobre oli hintatasoltaan lähempänä Suomen hintoja kuin aiemmin kokemiaimme Portugalin hintoja. Loppulasku oli noin satasen luokkaa ja siinä oli pari lasia viiniä per nenä.

Ajoimme sillä paikallisella Uberilla eli TVDEllä Sintraan ja kuljettajamme sanoi, että Portugal on tunnettu turskan syömisestä, että ehdottomasti minun pitää syödä turskaa Lissabonissa. Ainoa hyvä turskaruoka minulle on fish and chips, mutta päätin antaa turskalle mahdollisuuden mukavassa pienessä bistrossa selvästi keskustan ulkopuolella. Turska-annos oli vallan mainio.

Turskaa kaali-kasvis-leivänmuru pedillä

Lounastarjonnasta jäi myös epämukavia muistoja. Hra Kepponen sai lievän ruokamyrkytyksen portugalilaisesta makkaralautasesta. Parina päivä haukkasimme vain patongit lounaaksi. Kaupan kanapatongissa oli seassa isoja luunpaloja, siis molemmissa. Olimme aivan tyrmistyneitä. 

Sintrassa sain lounaalla näin kauniin jälkkärin

Lissabonin reissun edellinen postaus:
https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/10/sintra-ja-penan-palatsi.html