Kesän parhaita - Fagervik, Barösund ja Elisaari

Vaikka edellisessä postauksessani summeerasin, että lomailu oli tänä kesänä haikeaa ja vähän vaikeaakin, on kesään ja lomaan mahtunut kuitenkin kauniita, iloisia ja onnellisiakin hetkiä. Sekä niitä kyyneleitä.

Mökkimme sijaitsee sen verran lähellä Lohjan harjua, että sinne kasaantuu pilviä ja sadettakin tulee lähiseutua enemmän. Säälle on tyypillistä se, että kauniit aamupäivät muuttuvat usein pilvisiksi iltapäiviksi. Minä olen erittäin aamu-uninen. Parin pilvisen päivän jälkeen katselin toinen kupillinen aamukahvia kädessäni sitä, kuinka sää alkoi muuttumaan taas aivan pilviseksi. Ennusteet tyyliin 7km päähän lupasivat täyttä auringonpaistetta. Päätimme lähteä retkelle. 

Retkikohteeksemme valikoitui entuudestaan tuttu Fagervik. Siellä on erittäin kaunista ja hyvä kahvila. Fagervikissä aurinkokin paistoi. 

Fagervikin kahvila

Korvapuustit olivat vielä lämpöisiä ja vadilta sai valita mieleisenä puustin. Valitsin sellaisen vähän vaaleamman. Lämmin puusti oli niin hyvä, että sillä pääsi kahvilatestauksessa top-3 sijoille. Jaoimme Hra Kepposen kanssa puustin ja kakkipalan. Amaretto-mansikka-mustaherukkakakku oli meidän makuumme hieman liian makeaa. Saatavilla oli vain perussuodatinkahvia, mutta se oli tuoretta ja hyvää.

Fagervikin työväenasuntoja

Fagervikissä toimi Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki vuosina 1646–1902. Sillä oli siis toimintaa neljällä vuosisadalla! Fagervikin alueella pääsee ihailemaan suloisia punamultaisia vanhoja työväen asuntoja ulkopäin. Ne ovat kaikki priimakunnossa ja pihat upeita kukkineen. Ehkäpä ne ovat loma-asuntoja nykyisin. Punamultaista kaunista kirkkoa voi katsella ainoastaan ulkoapäin. Se ja Fagervikin kartano ovat molemmat yksityisomistuksessa. 1773 valmistunutta kartanoa voi katsella matkan päästä ja sallittu kävelyreitti kulkee kartanon hienon muotopuutarhan vierestä.

Olimme retkellä arkipäivänä elokuussa. Kahvilassa oli muita asiakkaita, mutta muuten Fagervikissä oli todella hiljaista.

Söpö kirkko

Fagervikin kartano

Kartanon maita ja sivurakennus

Viehättävä, mutta meille jo entuudestaan tuttu, Fagervik oli äkkiä uudelleen katseltu ja kahvit hörpitty. Aloin miettimään, että mitäs nyt tehdään. Olen parina kesänä aikaisemmin yrittänyt saada viime tingassa pöydän ravintola Scolasta onnistumatta. Netissä näytti, että pöytävarauksille on hyvin tilaa, mutta päädyin soittamaan ravintolaan. Aurinko oli kuulemma juuri alkanut paistamaan terassille ja sinne mahtuu hyvin ja varauksia voi tehdä. Niinpä päätimme lähteä kahvien jälkeen syömään. Ruualle oli vähän aikaista, mutta ajattelimme että voisimme ottaa jotkut juoman ensin, nauttia auringosta ja sitten syödä jotain kevyttä.

Scola sijaitsee Barösundissa, jonne on kolmen minuutin lossimatka. Maakravulle tuntuu aivan oudolta, että Suomesta löytyy vieläkin niin paljon losseja ja myös näitä lyhyen matkan losseja. Kohti Barösundia ajaessamme tajusin, että Hra Kepponen ei ole ollut ikinä aikaisemmin lossin kyydissä. Vielä 55-vuotiaana voi saada uusia kokemuksia ihan koti-Suomessa.

Ei minullakaan ole kovin runsasta lossikokemusta. Kavereiden kanssa kävimme kerran Porvoon Pellingissä torilla lossimatkan päässä. Viisi vuotta sitten otin varsinaisen lossi- ja yhteysalus pikakurssin, kun vierailimme ystäväni Leenan kanssa hänen serkkunsa kotona Iniön ulkosaaristossa. Pikkaisen oli kuumottavat paikat, kun yhteysalukseen piti mennä peruuttamalla. Reissusta voit lukea täältä: Pikku Kepponen: Turun saaristossa.

Hra Kepponen odottaa elämänsä ensimmäistä lossikyytiä ja sopivast itse ratissa

Ravintola Scolan terassille kävi huikea paiste! Terassilla vähän tuuli, mutta ilman sitä olisimme saattaneet läkähtyä kuumuuteen. Minä rakastan meri- ja järvimaisemia, joten paikka oli kuin minulle tehty. Lisäksi siellä oli mukavan rauhallista.

Skool onnistuneelle retkipäivälle

Pikkaisen välillä ärsyttää alkoholittomien juomien hinnoittelu, joiden veroaste on kuitenkin selvästi alkoholijuomia pienempi. Alkoholiton siideri maksoi 50 senttiä alkoholillista vähemmän.

Minä olin luullut, että Scola olisi enemmän fine diningiin kallellaan oleva ravintola. Listalla oli monenlaista tyypillistä ravintola-annosta ja hinnat helsinkiläisten ravintoloiden keskitasolla. Hra Kepponen otti salaatin ja minä valitsin fish & chips annoksen. Ruoka oli perushyvää. Annoksemme eivät ansaitse sen kummempaa suitsutusta, mutta eivät myöskään haukkuja. 

Pisteet annoksen päällä olevasta fenkolista

Terassi on paikkana aika uniikki. Sieltä voi katsella kuinka lossi operoi salmen ylitse ja kuinka väylää pitkin lipuvat purjeveneet.

Ravintola on rakennuttu saaren vanhaan kouluun. Sisätilat kylpivät auringonvalossa ja sisustus oli raikas.

Ilta oli vielä nuori ja levoton Kepposka mietti, että mitäpä seuraavaksi. Päätimme, että ajelemme hieman saarella. Tiet ovat kapeat eikä meitä vastaamme tullut mitään kivoja maisemia. Sitten tuli viitta Elisaaren ulkoilualuelle ja siinä oli Helsigin vaakuna. Päätimme mennä katsomaan. Päädyimme parkkipaikalle ja sieltä kävelimme laiturille. Elisaarin Baröstä erotti kapea salmi. Jätesäiliöt hieman haisivat nenäämme, kun apeana katselimme, että miksi Helsingillä on ulkoilusaari, jonne pääsee vain veneen omistajat! 

Siellä siintää Elisaari! Pääseekö sinne vai veneenomistajat?

Rannan tiedotteista kävi ilmi, että Elisaareen on muutaman kerran päivässä sen aukiollessa ilmainen yhteysalus. Muuna aikana sinne voi soutaa itse kaupungin soutuveneellä, joita on laiturissa käytettävissä. Minun teki hirveästi mieli Elisaareen, mutta jännitti, että kuinka pääsen veneeseen, kun polveni taipuvat 90-110 astetta. Niin vaan kikkailin Hra Kepposen avustamana itseni soutuveneeseen!

Soutumatka kuulemma meni kevyesti, vaikka soutaja tässä irvisteleekin

Tervetuloa Elisaareen, takana saaren kahvila jossa pientä syötävää, A-oikeudet ja jätskiä

Istuskelimme kahvilan terassilla auringossa, söimme jätskit ja kävelimme luontopolkua pitkin tammilehtoon. Saari on luonnonsuojelualuetta. Siellä laiduntaa tänä kesänä kyyttöjä. Hra Kepponen kävi pistäytymässä saarella sijaitsevassa kartanossakin. Saaressa on ilmeisesti vain yksi vuokramökki, telttapaikkoja, saunavuoroja, vessat, suihkut, laavu ja ulkokeittiötilat. Siellä voi siis nautiskella kesästä muutkin kuin veneilijät! Ehdottomasti minua kiinnostaisi joskus palata Elisaareen. 

Ajankohtaiset tiedot Elisaaresta ja sen palveluista löytyy Helsingin kaupungin nettisivuilta sekä Elisaari - Vierasvenesatama Kaikille. Elisaaren rannassa oli pari SUP-lautaa ja yksi inkkarikanootti, joita voinee vuokrata kahvilasta.

Kaunis tammilehto

Kartano

Oli ihana retki! Päivästä sukeutui suorastaan seikkailu. Harvoin sitä tulee kuljettua samana päivänä sekä lossilla että soutuveneellä! Tämä päivä lukeutuu kesän parhaisiin minullakin ja Hra Kepposen lomaohjelmassa tämä ylitti Edvinin pizzat :)

Haikeaa, sekä vähän vaikeaa lomailua

Minulla oli vielä Afrikan reissun jälkeen kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäisestä lomaviikosta meni suurin osa Vaarin hautajaisten järjestämiseen. Loppuloma on mennyt lähinnä levätessä. Lomaan osui muutama meno, johon oli kavereiden kanssa ostettu liput aikoja sitten ja niihin jaksoin ponnistaa sekä pari muuta pienempää juttua. Pienet menot tulivat minulle aivan tarpeeseen. Muuten loma on mennyt mökillä oleillessa. Kaikki mökin ylläpitotyöt ovat edelleen rästissä, mutta sellaista sattuu.

Hiljainen hissutteluloma mökillä on pitänyt sisällään saunomista ja uimista sekä lukemista. Säät ovat olleet vaihtelevat ja uimavesi viileähköä. Lepo on tehnyt hyvää. Kesän kivoin juttu oli se, että joka paikkaan nousseet vattupuskat tekivät hyvin marjoja. Niinpä olen rannalla makoillut aurinkopedillä pää vattupuskan varjossa ja välillä sieltä marjoja napsien.

Ennen hautajaisia oli yksi huono yö ja heräsin jo viideltä. Harmistus hävisi heti, kun näin mikä usva nousi järveltä.

Aurinkopeti marjavälipalalla

Tässä sitä kurotellaan aurinkopediltä kohti vadelmia

Suuri marjastaja - poimin puoli kuppia vadelmia.

Viime kesänä pakastin 10kg mustikoita ja mansikoita ja kaverin kanssa poimimme 10kg kantarelleja. Tänä kesänä en ole pakastanut mitään.

Välillä on ollut niin kylmää, että aurinkopedillä on tarennut ainoastaan peiton kanssa

Kutsumaton vieras mökin portailla

Noita käärmeen hännänpäitä on näkynyt muutama. Kuopuksella on omasta mielestään varma havainto, että kyseessä on rantakäärme. Kuopus oli seissyt ihan vieressä. Kuopuksen havainnon vuoksi olemme ottaneet ihan rennosti näiden kutsumattomien alivuokralaisten kanssa. Ne luikertelevat ainakin minua karkuun nopeasti. Eikä rauhoitettua rantakäärmettä saa edes siirtää pihaltaan pois ilman erillistä lupaa. Toivon meille rauhallista yhteiseloa.

Mökkilomalla kuopuksen kanssa summeerasimme, että hän oli toukokuussa Firenzessä, keskimmäinen Kyproksella ja hänelle järjestettiin lakkiaiset, esikoinen oli Swedish House Mafian stadionkeikalla Virossa ja kaverinsa kanssa festareilla ja minä olin Afrikassa. Missä oli Hra Kepponen kesällä? No, ei missään. Eikä hänen kesälomaansa osunut mitään menoa. Niinpä lähdimme jonottamaan Espoon Kauklahden Edvin Pizza Napoletanaan. Satuimme sinne kesä ruuhkaisimpana iltana, mutta saimme ruokaa.

Edvin

Lautasella kolmea eri pizzaa, suoritimme siis suuren pizzan jaon

Minun pistaasipehmisannokseni, Hra Kepponen söin nougat pehmiksen

Suosittelin pehmista jälkiruuaksi kuopukselle, mutta hän ei kuunnellut suositustani (mikä yllätys taas, että nuori jätti kuuntelematta äitiään). Tiramisussa ei ollut mitään vikaa, mutta hieman pettyneenä kuopuksemme huokaisi "isoveljeni on pilannut minulta ravintolatiramisun, hänen tekemänsä on parempaa". Aika luksus ongelma :)

Pizzailta oli varsin onnistunut. Mutta siitä tulikin sitten vain kohokohta nro kaksi Hra Kepposen kesään. Myöhemmin lomalla tekemämme ex-tempore kahvilareissu Fagervikiin kasvoi ravintolareissuksi Barösundiin ja Hra Kepposen ensimmäiseksi lossimatkaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Vielä lopuksi sydämelliset kiitokset kaikille teille osanotosta meille niin rakkaan Vaarin poismenoon. Olisin halunnut vastata teille jokaiselle henkilökohtaisesti heti, mutta ainahan siitä tulee sellainen itku, etten vielä kykene.

Mukavaa uutta viikkoa! Minullakin alkaa ihan kohta työt.

Erinomainen ravintola Teller sekä kotikeittiön vitello tonnatto

Kun katselimme kalentereita Hra Kepposen kanssa selvisi, että olemme yhtenä viikonloppuna kahdestaan kotona. Antiikkisella nuorisoslangilla meillä oli siis KÄTY (=kämppä tyhjä). Pojilla käty houkuttelee kutsumaan kavereita pienempään tai suurempaan illanviettoon mahdollisesti virvokkeiden kera. Olisimme voineet tehdä saman, mutta meille suurempi houkutus on mennä kahdestaan syömään johonkin kivaan ravintolaan. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että saimme pöytävarauksen Telleriin.

Valitsimme molemmat Tellerin menun, Hra Kepponen pippuripihvillä ja minä kuhalla. Hra Kepponen otti viinipaketinkin.

Ensimmäisenä alkupala oli endiiviä, taatelia, hasselpähkinää ja fromage blanc-juustoa. Minä sain hasselpähkinän sijasta pinjansiemeniä. Olen tehnyt tee-se-itse siedätyshoitoa pähkinöillä, mutta saksanpähkinät ja hasselpähkinät saattavat vielä aiheuttaa oireita, etenkin allergiakautena. Tämä oli niin herkullinen annos! Ainakin pinjansiemen versiona.

Sieltä pilkistää jotain lisuketta endiiveille

Googlailin tätä annosta, että löytyiskö reseptiä sen tekemiseen kotikeittiössä. Löysin reseptin, joka menee varmaan aika lähelle alkuperäistä. Olen kopioinut sen tämän postauksen loppuun.

Seuraavana annoksena oli karhunlaukkarisottoa, vihrää parsaa & suolasitruunaa. Annoksen kirkkaan vihreä väri, joka tulee siis karhunlaukasta, oli huikea. Makukin oli erinomainen.

Minulla oli pääruuaksi kuhaa. Kastikkeessa oli mausteisuutta. Näin kertakokeiluna se toimi ihan mukavasti, mutta en ehkä toista kertaa innoistuisi tästä annoksesta, vaikka se oli toimiva kokonaisuus. Hra Kepposen pippuripihvi oli parempi annos.

Grillattua kuhaa, kuhabrandade, rapubisque & togarashiöljyä

Tellerin pippuripihvi, suippokaalia & pancettaa

Jälkiruokana oli erinomainen passionilla ja vaniljalla maustettu Crème Caramel

Hinnaltaan Teller on kallis. Hinnan vuoksi tämä saattaa jäädä ainoaksi käynniksi. Hra Kepposen mielestä ruoka oli parempaa kuin Basbasissa, jossa söimme koko perhe joulukuussa. Minä ehkä kuitenkin kallistun siihen, että Basbas oli parempi ruualtaan ja etenkin tunnelmaltaan.

***

Italialaisissa ravintoloissa tsekkaan aina, että onko listalla vitello tonnattoa. Se on yksi lempialkupaloistani. Suomessa sen toteutus ei aina osu nappiin, mutta Italiassa en ole ikinä saanut edes keskinkertaista vitello tonnattoa. Esikoisemme jakaa kiinnostukseni vitello tonnatto kohtaan ja päätti kokeilla, miten sen tekeminen onnistuu kotikeittiössä.

Reseptiksi esikoinen valitsi https://viinimaa.fi/reseptit/vitello-tonnato

Resepti poikkeaa monesta muusta reseptistä netissä siinä, että tähän versioon ei tule majoneesia. Useimmat reseptit, jotka ovat tarkoitettu noin 400-500g naudanpaistia, sisältävät 1-2dl majoneesia kastikkeessa. Minusta majoneesi kuuluu vitello tonnaton kastikkeeseen. Se pehmentää kastikkeen makuja sopivasti ja kyllähän kunnon majoneesi on herkullista melkein missä vaan. 

Majoneesittoman kastikkeen valintaa puolsi se, että Italiassa on kuulemma koulukunta, jonka mielestä se ei kuulu "aitoon ja oikeaan reseptiin".

Meillä ei taito ja välineistö riittänyt sellaisiin ihan ohuisiin naudanpaistiviipaleisiin, joten oli tyydyttävä vähän paksumpiin. Ensimmäiset vitello tonnatto annokset eivät yltäneet lähelle ravintolatasoa, mutta olivat maukkaat. Näitäkin on siis mahdollista valmistaa kotikeittiössä, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Oletko maistanut vitello tonnattoa? Tykkäätkö?

Sitten vielä lopuksi se mainitsemani Tellerin alkupalaresepti. Tämän löysin netistä ja se menee meillä ehdottomasti kokeiluun.

Lähteestä Bella Table - Podcast kopioitu resepti

Tein copy-catin Tellerin klassikkoannoksesta (hatarien makumuistikuvien perusteella). Endiiviä, vatkattua pehmeää vuohenjuustoa ja mascarponea, pannulla kevyesti lämmitettyä paahdettua hasselpähkinää ja taatelia ja appelsiini-ruohosipuli vinegretti. Hapokasta, kermaista, paahteista ja makeaa. Nam!

6:lle

4 isoa endiiviä

200g pehmeää vuohenjuustoa

100g mascarponea

1 dl paahdettuja kuorittuja hasselpähkinöitä

6 (medjool)taatelia

Vinegretti

1 luomuappelsiinin kuori + 1/2 mehu

1,5 rkl hienonnettua ruohosipulia

1 rkl hunajaa

2 rkl omenaviinietikkaa

0,5 dl extraneitsytoliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Valmista vinegrette. Lisää pannulle hasselpähkinät ja silputut taatelit ja lämmitä. Lisää muutama ruokalusikallinen vinegretteä.

Pese ja kuivaa endiivit. Vatkaa vuohenjuusto ja mascarpone tasaiseksi kreemiksi. Lusikoi lautaselle nokare, asettele endiivin lehdet sivuun, lusikoi hasselpähkinöitä ja taateleitä kreemin päälle ja vinegrettiä endiivin lehdille.

***

Arki on ollut aika kiireistä ja kuormittavaakin. Se johtuu töistä, mutta myös siitä että ensi lauantaina meillä juhlitaan tuoretta ylioppilasta. Tässä on siivoiltu kotia sekä myös pihaa juhlakuntoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Säkenöivien Keksiäkäisten brunssitapaaminen

Viime viikonloppuna meillä oli ihanien naisten kanssa brunssitapaaminen. Olemme alunperin tutustuneet toisiimme blogiemme välityksellä. Harmillisesti kävi niin, että viidestä naisestä pääsi vain kolme paikalle. Yhtä sitoi työ, toisen kaatoi flunssa. Säkenöintiä riitti siltikin.

Malja meille!

Marika ja minä. Puuroa ja kuoharia - koska me voidaan tehdä niin ;)

Kata

Brunssipaikaksemme valikoitus Hietalahden Kauppahallissa toimiva Ravintola Piilo. Kauppahalli on viehättävä paikka ja Piilon ruoka oli erinomaista. Brunssin valikoima oli todella laaja ja se oli myös keskusta-alueen edullisimmasta päästä. Sanoisin, että suorastaan brunssilöytö.

Asiakaspaikkoja ravintolassa on sekä alhaalla että ylhäällä. Kuvasaldoni ravintolasta jäi vähäiseksi ja heikoksi, mutta alla pari räpsyä.

Minun suolaiset brunssilautaset koostuivat pääosin salaateista. Lisäksi söin karjalanpiirakoita, yhden fajitaksen ja chiavanukkaan

Jälkiruokavalikoima oli niin iso, että en pystynyt maistamaan kuin osan. Brunssiin kuului nimittäin myös Piilon jäätelöä. Minulla on kupissa passionhedelmäjugurttijäätelöä ja appelsiinijäätelöä. Molemmat olivat niin hyviä. Piilon pannarit olivat ehkä parhaimpia ikinä maistamiani.

Taivaalliset jälkkärit

Edellisestä tapaamisesta oli niin kauan aikaa, että jouduin kahdesti lisäämään parkkiaikaa kahdesti, kun meillä juttua riitti niin pitkään. Ihana oli nähdä ja oli hyvä brunssi.

Minulla oli sellainen herkkuviikonloppu, että sokeritasapainon palautumiseen meni pari vuorokautta. Sunnuntaina oli niin mukavan aurinkoinen päivä, että onnistuin houkuttelemaan Vaarin kahvilaretkelle ja samalla kävelimme pienen pienen lenkin.

Kevän ensimmäiset ulkokahvit

Kahvittelupaikkanamme oli viehättävä Kahvitupa Laurentinus Helsingin Pitäjän kirkon kupeessa

Kirkon virallinen nimi taitaa olla Vantaan Pyhän Laurin kirkko