Sarvikuonoja ja upeaa Namibian luontoa

Matkatarinat kesältä Namibiasta jatkuvat. Tämä kokemus tapahtui ajallisesti Etoshan kansallispuiston jälkeen, mutta Etoshasta on niin paljon kuvia, videioita ja kirjoitettavaa, että se vaatii enemmän aikaa työstämiseen, siksi nyt sarvikuonoihin.

Ajoimme Windhoekistä useamman tunnin lähemmäs Sossusvleitä ja Namibian aavikkoa. Olimme valinnet We Kebi Safari Lodgen majapaikaksemme hienojen maisemien ja hauskan näköisten mökkien vuoksi. Saavuimme sinne hyvin aikataulussa ja päätimme ostaa pienen auringonlaskun ajoretken lodgen omilla mailla. 

Tämä tie vie lodgelle

Söpöt mökit, joissa todella huikea huonekorkeus

Namibiassa oli todella paljon korkeita tiloja lodgeissa

Minä jäin hetkeksi oikasemaan selkääni sängylle ja Jonna päätti mennä ravintolan terassille ottamaan yhden GT:n. Hetken päästä Jonnalta alkoi tulla viestejä, että tule heti terassille, mutta liiku hiljaa äläkä kolistele. Äkkiä!

Ravintolan terassin edessä on pieni juomapaikka ja sen ympärillä vihreää ruohoa. Siellä oli neljä sarvikuonoa.

Minulla ja sarvikuonoilla on väliä muutama metri ja sähköaita

Sarvikuono on melkein kiinni ravintolan terassissa

Sarvikuonot olivat todella lähellä. Se tuntui aivan uskomattomalta. Sekä himpun verran pelottavalta. Olin jo aikaisemmin sarvikuonot ohittaessani huomannut, että ne ovat todella arkoja elämiä ja siksi uskalsin aika rennosti nauttia näkemästäni ja hengitellä :)

Jonna terassilla

"Elämäni gin and tonic" tuumasi Jonna

We Kebi lodgella on iso maa-alue ympärillään, jossa asustaa kasvissyöjiä monessa koossa. Heillä on kauempana juomapaikka, jolle he tekevät safariajoja. Tämä lodgen edustan pienen juomapaikan ympärille muodustuva tuore ruoho houkuttelee eläimiä. Sarvikuonot eivät käy siellä päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Tällä kertaa ne viipyivät paikalla ehkäpä vartin. Ne olisivat olleet paikalla ehkä pidempäänkin, mutta muitakin turisteja tuli terassille ja lisääntynyt liike selvästi vaivasi niitä. Meillä kävi tuuri.

Huikean sarvikuonokohtaamisen jälkeen lähdimme retkelle. Eläinbongausten osalta anti oli hieman vaatimatonta, mutta ympäristö oli niin kaunis, että olimme erittäin tyytyväisiä retkeen.

Bongasimme wildebeestejä, pari kirahvia ja seepraa ja muutamia muita ruohonsyöjiä

Jestas kuinka kaunista heinikkoa!

Olin ensimmäistä kertaa tälläisen maiseman edessä ja se lumosi minut täysin. Ehkä osittain siksi, että en osannut odottaa tälläistä. Sydän meinasi taas pakahtua.

Luonto tällä planeetalla on niin monimuotoinen ja upea, että se tarjoaa loputtomasti elämyksiä! Myös kotimaassa. 

Upea illallissali. We Kebin ruoka oli ehkä vähän vaatimatonta, mutta se on ymmärrettävää, koska keittiötä pyöritetään pääosin reilun 4t ajomatkan päästä kerran viikkoon kuljetettavilla raaka-aineilla.

Vaari ehti näkemään WhatsAppilla kanssani nämä sarvikuonotkin <3. Pistin videoita perheellekin ja samaan aikaan meidän keskimmäiselläkin oli ihana eläinkohtaaminen. Hän oli päässyt katsomaan pieniä, suloisia koiranpentuja.

Tassun heilutus Savosta sarvikuonoille!

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit
3. Pikku Kepponen: Safaripäivä Botswanan Chobessa

4. Pikku Kepponen: Automatkailua Namibiassa

Mukavaa viikonloppua!

Safaripäivä Botswanan Chobessa

Zimbabwen Victoria Fallsissa on myytävillä varsin kattavasti erilaisia safariretkiä myös naapurimaihin. Olen pitkään haaveillut pääseväni Botswanan Chobeen ja safariretki sinne onnistuu näppärästi Victoria Fallsista. Ajomatka oli kohtuullinen ja rajanylityskin aika sukkela. Aikaisimmat retket lähtevät jo ennen viittä, jotta perillä oltaisiin auringon nousun aikaan. Varasimme ensin aikaisen retken, mutta päädyimme vaihtamaan sen klo 7 lähtöön. Safari tehtiin Choben kansallispuiston Riverfront alueelle. Se on kuuluisa siitä, että siellä on paljon elefantteja. Odotin kovasti vihdoin näkeväni poikasia. Se toive toteutui <3

Alla ensin hieman yleisnäkymiä Chobejoelta:

Pitkulaiset hahmot ovat virtahepoja

Ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan mangustien puuhia. Ilahduin valtavasti. Myöhemmin Namibiassa olimme hotellissa, jonka pihalla oli mangusteja. Ne olivat sopeutuneet turisteihin eivätkä olleet ihmisistä moksistakaan. Päinvastoin tulivat jo liian lähelle.

Ensimmäiset elefantit poikasineen olimme bonganneet jo matkalla Chobeen, aika pian näimme pari naarasta poikasineen. Poikaset eivät olleet pienimmästä päästä, mutta ihania. Alla upotus instastani ja viimeisenä (klikkaa sivunuolia) on lyhyt video söpöstä norsunpoikasesta jätti-isoine korvineen.

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet 

 

Voi suloisuus

Puhvelin bongauksen myötä Jonna sai Big-5 kokoelmansa täyteen (leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli). Big-5 nimitys tulee siirtomaavallan ajalta siitä, kuinka vaikeaa eläin oli metsästää. Minun Big-5 bongaus täyttyi kaksi vuotta sitten Pilanesbergissä, kun näin puuttuvan leopardin. Olen siisn nähnyt koko Big-5 revohkan Pilanesbergissä.

Autosafarilla pääsimme seuraamaan varsinaista jännitysnäytelmää. Kuljettaja oli saanut vinkin, että yksittäinen naarasleijona on nähty joen rannan heinikossa. Lähdimme siis bongaamaan leijonaa. Kuljettaja löysi leijonan nopeasti ja sanoi, että näyttää siltä, että se vaanii kahta pahkasikaa. Päätimme myöhästyä lounaaltamme ja jäädä katsomaan, että saako leijona lounasta.

Leijona kärsivällisesti odotteli piilossaan, että pahkasiat tulisivat lähemmäksi

Toinen pahkasioista tuli sellaisen matkan päähän vaanivasta leijonasta, että leijona päätti hyökätä. Pahkasika oli yllättävän nopea myöskin. Mutta näytti siltä, että se ei pärjää leijonalle. Viime hetkellä pahkasika teki U-käännöksen. Leijona ei pystynyt toistamaan samaa perässä ja pahkasika pääsi karkuun. Pettynyt leijona jolkotteli automme ohitse pois joen rannasta.

Miten kaunis eläin!

Kirahveja bongasimme paljon. Uusiin bongauksiin tuli lisää shakaali. Namibiassa näimme niitä lisää ja sieltä on parempia kuvia.

Ruokailun jälkeen vaihdoimme safariautoista veneeseen. Venematkalla näimme Niilin krokotiilejä. Se on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä ja aiheuttaa vuosittain satoja ihmisten kuolemia. Lisäksi näimme paljon lintuja. Se odotetuin bongaus oli tietenkin norsut.

Afrikan ihmiselle vaarallisimpien eläinten lista on yleensä: hyttynen, Niilin krokotiili ja virtahepo.

Naaraita poikasineen juomassa

Omassa ryhmässään olleet nuoret urokset tappelivat, niin että tanner tömisi ja pölysi

En liioitellut töminää ja pölyä yhtään, tässä näkee kuinka maa pölyää

Nuorten urosten lauma

Jäimme toisen veneen kanssa seuraamaan tämän yksilön puuhia, josko kävisi niin hyvä tuuri, että näkisimme elefantin uivan.

Olin kyllä niin onnellinen tästä näystä!

Norsu ui siis paremman ruuan perässä ja alkoi heti syömään

Näissä päiväretkissä jää väliin ne aikaisimmat aamun tunnit, jotka ovat parasta aikaa eläinten bongaamiseen sekä upea auringonlasku. Siitä huolimatta päiväretket ovat hyvä vaihtoehto nähdä eläimiä helposti. Tämä retki oli ihan huikea elämys.

Vielä lopuksi videomateriaalia norsun peniksestä :D Safariopas selostaa kovaan ääneen videolla, että nyt näette viisijalkaisen norsun. Oli siinä vehkeellä kokoa, se melkein hipoi maata. Kannattaa klikata video koko ruudun kokoiseksi, niin näet ällistyttävän viisijalkaisen norsun paremmin.

Faktat: täysikasvuisen norsun penis voi olla noin 1–1,5 metriä pitkä ja painaa jopa 25–30kg. Se on S-kirjaimen muotoinen ja lihaksikas ja ohjailtavissa samaan tyyliin kuin norsun kärsä. Maalla elävistä nisäkkäistä norsulla on isoin penis. Lepoasennossa penis on vetäytyneenä tuppeensä eikä ole näkyvissä. 

Näköjään tappelussa pitää rehennellä toiselle urokselle, että mullapas on näin iso.

Tämä on oletettavasti ensimmäinen, viimeinen ja ainoa penisjuttu blogissani :D Voiko nyt sanoa nähneensä kaiken näkemisen arvoisen?

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit

Piipahdus kaverin mökille eli sienestystä ja herkuttelua

Ystäväni Ilonan mökki on mahtavien sienipaikkojen lähellä. Olimme sopineet elokuuksi sienestysviikonlopun, mutta Ilona joutui siirtämään sitä. Uuden ajan löytäminen osoittautui hankalaksi. Saimme onneksi varattua kalentereista sellaisen pätkän, että molemmilla oli kolmena päivänä mahdollisuus lopettaa työt aikaisemmin. Lähdimme viikolla etätöihin Ilonan mökille. Säät suosivat meitä, joka päivä tuli vähän sadetta, mutta aamupäivisin. 

Kantarelleista osa oli mennyt jo metsässä pahaksi. Niiden aika alkaa olla ohitse. Suppilovahverot on vasta tuloillaan. Saimme kuitenkin ihan kivasti saalista, vaikka se ei ollut mitään verrattuna viime vuoden jättisaaliiseen Pikku Kepponen: Kaikkien aikojen kantarellisaalis.

Metsän kaunokaisia

Kun bloggaaja sienestää, niin onhan siitäkin hommasta otettava paljon kuvia ;)

Sienestyskuntoni on valitettavasti huonontunut viime vuodesta selvästi. Selkäni ja polveni kestävät entistä vähemmän aikaa. Ratkoimme asiaa ajamalla mökiltä muutama satama metriä tien varteen ja minulla oli repussa se retkijakkara. 

Grande sienestäjä pakollisella istumatauolla. Retkijakkara on ollut hyvä ostos!

Metsässä on ihanaa!

Sammaleen ihastelu terapiaa

Vaikka kroppa on romuna, niin silti yritän harrastaa itselleni mieluisia juttuja edes vähän. Yritän sienestää, lähden laskettelureissulle ja käyn paristi mäessa kolmen tunnin lipulla, lähden hiihtämään ja olen tyytyväinen että hiihdin 3km tai käyn marjastamassa ja kerään litran.

Mitä söimme mökkireissulla? Kantarellipastaa, kantarellileipiä ja lohta ja kantarellikastiketta. Juuri ennen mökkeilyä ystäväni Sirpa kehui tehneensä ruispuolukkapuuroa ja se oli kuulemma ihana aamiainen ja välipala. Ilona kävi keräämässä puolukoita pihalta ja keitti meille puuron.

Meillä ei ollutkaan juustoraastetta, mutta hyviä oli leivät ilman sitäkin

Oli hyvää!

Ruispuolukkapuuroa

Ruispuolukkapuuro | Reseptit | K-Ruoka käytimme vähän ohjetta reilummin puolukkaa

Kävin poimimassa puolukoita kotiin mukaan, jotta voin keitellä minäkin ruispuolukkapuuroa

Meillä oli herkkuina vain kaupan pikkupullat ja paketti keksejä - siis useammaksi päiväksi. Sehän oli ihan liian vähän. Aloimme haaveilemaan kaikenlaisista piirakoista, mutta ainoastaan puolukoita oli tarjolla ja minä ronkeloin tässä kohtaa ja en syö puolukkapiirakkaa. Ajelimme paristi yhden talon ohitse, jossa oli aina hiljaista ja ihan hirveästi maahan pudonneita omenia. Mietimme, että kehtaisimmeko käydä sosialisoimassa muutaman omenan mukaamme. Siihen maahanhan niitä oli mädäntymässä reilusti. Kävimme siis omenavarkaissa. Nopea jalkainen Ilona kävi hakemassa muutaman omenan maasta ja Kepposka ajoi pakoautoa. Omenoista tuli todella hyvä piirakka, liekö kielletyn hedelmän makua?

Vaikka omenat eivät kovin kummoisilt näyttäneetkään, niin piirakka oli ihan älyttömän hyvää.

Saunoimme ja uimme

Olin vain kaksi yötä poissa kotoa, tein vajaata työpäivää saldotunneilla 17 tuntia 22,5 tunnin sijasta ja tuntui kuin olisin ollut lomalla ja pidemmälläkin reissulla. Olin selvasti raittiin ilman sekä kevyen liikunnan tarpeessa ja pieni maisemanvaihdos teki myös hyvää.

Meillä on edessä pizzasunnuntai ja lauantaina siihen varustelu. Nuorison toiveesta olemme hankkineet pizzauunin ja sunnuntaina on sen vihkijäiset. Esikoinen on luvannut ryhtyä perheen pizzan paistajaksi.

Mukavaa viikonloppua!