Säästelin syyssateille tämä postauksen kirjoittamista. Ajattelin, että olisi kiva palata aurinkoisiin ja huikean kauniisiin merimaisemiin jonain synkkänä syyspäivänä. Enpä arvannut, että siihen menee näin pitkään.
Tämä on siis kolmas ja viimeinen matkapostaus kesäkuun alkupuolen Zakynthoksen matkasta. Reissussa olin kuopuksemme kanssa. Matka oli hänen rippilahjansa sekä pitkän saksan tahkoamisen palkinto.
Teimme yhden kokopäiväretken, jossa ajelimme pikkubussilla toiselle puolelle saarta. Ensin ihailimme merimaisemia rannalta käsin. Sitten hyppäsimme veneeseen ihailemaan merimaisemia ja uimaan. Kauniita merimaisemia Zakyntoksella riittää aivan joka puolella, mutta halusin erityisesti retkelle, jossa pääsee ihailemaan shipwreck beach lisänimellä kulkevaa Navagion rantaa. Suomeksi tuo lisänimi kääntynee parhaiten hylkyrannaksi. Nimensä se on saanut sinne haaksirikkoutuneesta laivasta.
Ensimmäiseksi kävimme ihailemassa hylkyrannan maisemaa ylhäältä kalliolta. Virallisella näköalapaikalla on verkkoaidat turistien turvallisuuden takaamiseksi. Jos on kasvot päin rantaa, niin oikelta puolelta menee polkuja hieman alemmas ja sieltä on erinomaiset näkyvät ja sieltä saa kivoja kuviakin. Toki riippuen siitä, että kuinka lähelle reunaa uskaltaa mennä. Me pelasimme varman päälle ja siitä huolimatta kännykkäkuvat onnistuivat mukavasti. Polut eivät sovi liikuntaesteiselle, heikkopolvinen pärjää juuri ja juuri.
Kohti hylkyrannan näköalapaikkaa
Voi jestas mitkä värit! Rannalla olevasta hylystä näkyy osa
Mieluummin hengissä ja vähän huonommat kuvat :)
Näiden upeiden maisemien jälkeen ajelimme kauniille pikkurannalle, josta hyppäsimme veneen kyytiin ja keula kohti hylkyrantaa uudestaan. Hylyn lähelle ei saa sortumisvaaran vuoksi mennä ja jotta turistit pysyisivät hylystä poissa, on veneiden rantautuminen kielletty. Uimalla saa mennä rannalle. Me uimme rannalle, mutta minä jäin veteen kellumaan. Kuopus sentään kävi rantautumassa.
Seuraavaksi retki jatkui white bechille, joka oli hyvin samankaltainen kuin hylkyrantakin. Kalliot rannan ympärillä olivat hylkyrantaa vaaleammat. Tämänkin rannan kohdalla oli uimapysähdys ja tietysti uimme taas.
Vesipokkarikameralla otettu uimaräpsy
Ja toinen vesipokkariräpsy
Rannikolla on useita söpöjä rantapoukamia, joihin pääsee vain veneellä. Tai tarkemmin sanoen loppumatkan uiden. Alla kuva rannasta, jossa pariskunta sai nauttia kahdestaan.
"yksityisranta"
Seuraavaksi veneretki jatkui sinisille luolille. Osaan luolista pystyy ajamaan sisään pikkuveneellä. Meidän retkiveneemme täytyi kokonsa takia jättää ankkuriin luolan ulkopuolella ja siirtyä luolaan uimalla.
Vene ajamassa sisään siniseen luolaan, huomaa kuvasta kuinka luolan suuaukko heijastaa veden sinistä väriä ja näyttää hennosti vaalean siniseltä.
Tässä lähikuvaa luolan sinisestä hehkusta
Ensimmäisen meidän retkiveneestämme uivat jo kohti luolaa
Kuopus luolassa
Luolan sisällä voi nousta rannalle ja aukosta tulee valoakin sisälle
Retkilaivan työntekijä auttoi retkeläisiä nousemaan luolan "rannalle". Kuvassa esikoinen nousuvuorossa. Minä en huonojen polvieni takia viitsinyt nousta ylös vaan kelluttelin luolassa.
En ehkä kestä kuinka ihanalta tuo meri näyttääkään. Oli niin hieno retki!
Veneretken jälkeen oli taas vuorossa bussimatkailua, tosin ensin syömään. Sitten oli taas vuorossa rantakohde. Kyseessä oli Xigian sulfuuriranta, jossa on lämpimiä lähteitä. Sulfuurilähteitä koimme Hra Kepposen kanssa retkeilessämme Santorinilla.
Xigian kohdalla tein sellaisen päätöksen etten lähtenytkään jyrkkää tietä alas rantaan vaan jäin näköalabaariin drinkille ja jäätelölle. Tämä on aika harvinaista, koska yleensä olen uimainnokkaana aina menossa veteen.
Xigia beach
Bussimatkalla pysähdyttiin ihailemaan Zakyntoksen pengerrettyjä oliivipuuviljelmiä. Nekin maisemat olivat viehättävät.
Retkibussi pysähtyi myös Zakyntoksen vanhimman oliivipuun luona. Väitteen mukaisesti puulla olisi ikää noin parituhatta vuotta.
Oliivipuuvanhus
Pakotin teinin vielä poseeraamaan oliviipuun alle
Zakynthoksen retket olivat niin hienot, että kohde ponkaisi minulle ykköseksi Kreikan lomistani. Välimeren lomalle odotukseni ovat: hyvät uimamahdollisuudet sekä meressä (mieluiten hiekkaranta) että altaassa, hienoja maisemia, kivoja retkiä maisema/luonto/historia/kultuuri sekä hyvää ruokaa. Mieluummin hiljaisempi kohde. Zakyntos oli sopivasti tätä kaikkea! Netin perusteella Zakynthos on myös brittinuorison bilekohde, joten siitä voi olla aivan erilaisiakin kokemuksia. Olimme matkalla niin sesongin alussa, että brittiläinen bilejengi oli vielä kotimaassaan.
Vielä tämän postaussarjan lopuksi se Zakyntoksen ykkösjuttu eli kilpikonnabongaus. Ne olivat todella kookkaita
Carretta Carretta kilppari eli valekarettikilpikonna Agios Sostisin satamassa
Zakynthoksen reissun kaksi edellistä postausta: