Vauhti kiihtyy

Tässä kuussa kirjoitin jo aikaisemmin, että viikkoni oli todella täynnä vauhtia ja kaikenlaista kivaa. Viime viikolla vauhti vielä kiihtyi entisestään. Eipä suotta valittu 50v synttäreilläni loppuelämäni biiksiksi Vauhti kiihtyy.

Huhtikuun alussa juhlimme keskimmäisemme ripille pääsyä. Konfirmaatiotilaisuutta ennen oli valokuvaus. Keskimmäisestä tulee usein perushyvät kuvat, mutta tällä kertaa, kun olisin tarvinnut kiitoskortit ja muita kuvamuistoja, kuvat olivat ihan hirveää kuraa. Pojan kaverin äiti sanoi ihan samaa. En tiedä, miten tuollainen bisnes voi kannattaa, jossa tuote on laadultaan aivan surkea.

Poikaa tietysti harmitti asia ja heti kuvat nähtyäni sanoin, että me otetaan jossakin muualla uudet kuvat. Katselin kuvastudioitten tarjontaa ja muistelin, kuinka väkinäiseltä ja hankalalta tuntui oma ylioppilaskuvaukseni studiossa. Sitten minulla välähti. Päätin kysyä, että voisiko ystäväni Hanna, joka on tehnyt lapsi-, perhe- ja katalogikuvausta ottaa pojastani kuvat Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Saimme Hannan kanssa sovittua yhteisen ajan.

Roihuvuoren kirsikkapuisto

Valokuvaussessio oli todella rento ja hauska. Malli sai välillä puhua pälpättää ja puhui silloinkin, kun olisi pitänyt olla hiljaa. Kirsikkapuistossa suu auki olevan mallin lisäksi Hannan työtä vaikeutti liian kirkas auringonpaiste ja muut kävijät. Parhaat kuvat tulikin sitten kirsikkapuiston ulkopuolelta. Hanna otti hienoja kuvia ja itsekin yhden onnistuneet kännykällä. Poika oli tosi tyytyväinen kuviinsa. Siitä kertoo se, että olen saanut luvan käyttää niitä somessa.

Minun ottama kuva

Photo by Hanna J.

Photo by Hanna J.

Polveni on vihoitellut huhtikuun alusta saakka todella pahasti. Nivelrikon aiheuttama kuluma on ilmeisesti lisääntynyt, eikä edes taitavan fysioterapeutin hoidot tuo riittävää helpostusta asiaan. Yritän kaikin keinoin palata liikuntarutiineihini, jotta polvi saisi kaipaamaansa liikuntaa. Tiistaina avasin maauimalakauden Stadikalla. Uimastadionin ulkopuolella oli kyltit, joissa kerrottiin, että vesi ei ole vielä lämmennyt tavoitelämpötilaan, joka on 27 astetta. Ulkona oli jäätävä tuuli ja +10. 

 

Vesi oli aivan riittävän lämmintä 45min vesijuoksusessioon ystäväni Sirpan kanssa. Olen jo vuosia sanonut, että niin kiire minulla ei enää ole, että juoksisin. Altaasta noustuani piti oikein pidätellä itseäni, etten olisi lähtenyt liukkaalla kaakelilla juoksemaan saunaa kohti kieltokylteistä huolimatta. Jestas oli jäätävää altaasta noustessa, mutta muuten onnistunut maauimalakauden avaus.

Kohti Uimastadionia. Ei näytä kesäiseltä eikä edes keväältäkään

Torstaina osallistuin Women in Tech Finlandin aamuluennolle, jonka aiheena oli naisten urat teknologia-alalla. Päähoukuttimena oli Marianne Vikkula. Hän toimi useamman vuoden Slushin toimitusjohtaja ja nykyisin Woltin kansainvälisestä laajentumisesta vastaavana johtajana. Viime verotulojen julkaisun yhteydessä iltapäivälehdet antoivat Mariannelle tittelin Suomen kovatuloinen alle 30v nainen. Mielenkiintoista Marianne urassa oli se, että hän on työtä ja haasteita pelkäämättä päätynyt uuteen ja kaikki oikeastaan alkoi sattuman kautta jo opiskeluaikana. Marianne vaikutti terävältä, jalat maassa olevalta ja jotenkin aika tavalliseltakin tyypiltä. Hän kannusti rohkeasti tarttumaan haasteisiin. Suurin osa osallistujista on sen ikäisiä kuin minulla on työvuosia nykyisellä työnantajallani. Siitä huolimatta olen kokenut monia mielenkiintoisia kohtaamisia ja tykkään siitä, kuinka reippaasti nuoret naiset verkostuvat. Tällä kertaa kävin mielenkiintoisen keskustelun hackathonien järjesteämisestä.

Haastattelussa Marianne Vikkula

Women in Tech tilaisuus pidettiin Zalandon Technical Hubissa Kampissa. Zalandosta tuskin tulee ensimmäiseksi mieleen, että heillä on suuri satsaus teknologiaan. Kampissa työskentelee 150 ihmistä kehittämässä tulevaisuuden toimintoja Zalandolle nettiin.

Minun työnantajani toimii niin kilpailulla markkinalla, että kulukuuri ja -kuri ovat jatkuvat. Zalando elää aivan erilaista elinkaaren vaihetta ja työntekijöitä houkutellaan ja hemmotellaan työpaikan keskeisellä sijainnilla ja modernilla toimistolla biljardipöytineen. Zalandon naiselle naureskelin, että minun työpaikassani on ikäprofiili myös sellainen, että keppijumppa, niskaselkähartia taukojumppa on kysytympää kuin bilis :D

Sitten pieni kurkistus Zalando Tech Hubin työntekijöiden hienoon loungetilaan:

Tilassa oli myös tälläiset keinut, joihin kulkee sähkö istuinlaudan valaistusta varten.

Yleensä järjestäjä tarjoaa aamiaista.

Perjantaina käväisin myöhäisellä luonaalla ystäväni ja hänen äitinsä kanssa keskustassa. Jälleen yksi keski-ikäisyyden merkki: tottakai halusin tavata ystäväni äitiä! Tutustuimme, kun mökkeilimme kevättalvella 2021 Torniossa. Oli tosi kiva tavata. Harmillisesti tämän kevättalven Tornion reissu jäi väliin koronasairastelun vuoksi.

Kävimme lounaalla filippiiniläisessä ravintola Paisanossa. Lounasaika oli jo lopuillaan ja henkilökunta valmistautui omaan lounaaseensa. Palvelu oli sekavaa eikä mitenkään ystävällistä, mutta ruoka oli erinomaista. Siis niin hyvää, että menen ehdottomasti uudestaan. Lounaslistalla oli muutama vaihtoehto, hinta oli noin 15€ sisältäen kahvin. Lounaan perusteella Paisano olisi myöskin mielenkiintoinen illallispaikka.

Crispy pork ihanassa hieman mahkeahkossa liemessä, nuudelit tarjoiltiin eri lautaselta. Ruuassa oli makua, mutta vain aavistus tulisuutta.

Paisanon perjantain ruokalista

Matkalla lounaalle tapahtui hauska yllätys. Chattailin kiihkeäsi assarimme kanssa vielä metrolaiturilla. Yhtäkkiä kuulin vierestäni tutun äänen ja vieressäni oli bloggaaja Tiia blogista https://tiiakoivusalo.fi/. Vuosikausia olemme seuranneet toistemme blogeja, mutta emme ole ikinä törmänneet missään tätä ennen. Ihana yhteensattuma!

Tämän vauhdikkaan arkiviikon päätteksi ajelin vielä perjantai-iltana Pirkanmaalle yökyläilemään ystäväni Leenan luokse. Bensan hinta on nykyisin niin kauhistuttava, että matkalla katselin kulutusmittaria ja mietin, että pitäisikö ajaa alinopeutta motarilla bensaa säästääkseni.

Minua jo hieman jännittää, että kestääkö raihnaisen keski-ikäisen kunto tätä kaikkea ihanaa töiden lisäksi. Tämän viikon aion vielä painaa samanlaisella intensiteetillä ja sitten on vuorossa vähäisempää vapaa-ajan ohjelmaa. Mutta jopas oli mahtava viikko! Etenkin kun viikonloppu tähän perään oli täynnä hyvää ruokaa, ystävän seuraa, kiinnostavia keskusteluja, upea museovierailu, kaunista säätä ja vaarin kanssa kahvittelua.

Kivaa uutta viikkoa!

Mitä mahtavin viikonloppu

Kävimme lauantaina syömässä työkaverini Sirpan kanssa. Sirpa ehdotti paikaksi Ville Haapasalon omistamaa georgialaista ravintola Purpuria. Mehän reissasimme Sirpan kanssa Georgiassa syksyllä 2018 ja olemme molemmat kovin ihastuneita georgialaiseen ruokaan. On se jännää, kuinka kiinnostus Georgiaan lähti yhdestä leivästä :)

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ravintolassa sisällä "koronakaranteenin" jälkeen. Paikalla oli yllättävän paljon muitakin ruokailijoita, ravintola oli ehkäpä puolillaan. Koko ravintolatila oli hyödynnetty tasaisesti ja pöytien välissä oli 1,5m väli. Käsidesi tervehti oven suussa ennen tarjoilijaa ja sitä oli toki saatavilla myös wc-tiloissa. Tarjoilija seisoi aina kun mahdollista turvaetäisyyden päässä asiakkaista. Minusta Purpur hanskasi koronaturvallisuutta paremmin kuin esimerkiksi Kappelin terassi, jossa oli tungosta ja toisilleen vieraat ihmiset jakoivat pöytiä.

Turvajärjestelyistä sitten ruokaan. Ruoka oli alusta loppuun saakka erinomaista. Valitsimme alkuun kolme ruokaa ja khatchapurileivän. Salaatissa oli rutkasti makua ja munakoisokääryleet olivat maukkaat. Khinkalit ovat aina hyviä. Vaikka ne ovat yksi suosikkiruuistani, tällä kertaa khinkalit jäivät kolmoseksi salaatin ja munakoisorullien perään. Alkupalat olivat niin runsaat, että jouduimme toppuuttelemaan keittiötä, että älkää pliis tarjoilko heti perään pääruokaa. Sekin onnistui mainiosti.

Sirpa in cognito

Pääruaksi tilasimme saslikit-vartaita häränlihasta. Otimme lisäksi paistettuja perunoita ja kahta eri kastiketta. Saslik oli älyttömän herkullista. Liha oli niin mureaa ja maukasta! Yksi parhaimmista syömistäni liha-annoksista. Harmillisesti en tullut ottaneeksi kunnon kuvia annoksesta. Näin pitkän breikin jälkeenhän sitä ei enää edes muista kuvata kaikkia ruokia ;)
 

Aika lämmin kokemus oli Purpurissa ruokaileminen. Sisälämpötila oli saman +28 kuin ulkolämpötilakin. Minullapas oli viuka mukanani.

Söimme Sirpan kanssa baklavajälkiruuan puoliksi

Mahat aivan täynnä lähdimme etsiskelemään Espan tuntumasta terassipöytää. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja saimme etsiä jonkin aikaa riittävän väljää terassia. Vielä auringon laskun jälkeenkin lämpötilamittari näytti 26 astetta. Kuin etelässä. Joimme pari lasia roseeta ja katselimme ohi ajavia autoja ja Suomenlinnan lautalta pois käveleviä ihmisiä. 

Sunnuntaina ajelimme maalaismummolaan uutukainen vesitrampoliini takakontissa. Päivä oli vielä helteinen, mutta illan tullen sää alkoi selvästi viilentyä ja muuttua tuulisemmaksi. Sieltä saderintama oli tulossa. 

Vesitramppa täytettynä, sen korkeus oli yllätys. Luulimme matalammaksi.

Meillä ei ollut oikein mitään sopivaa ankkuri ja tuollainen 10 kiloinen kivi liian pitkässä narussa ei toimittanut ankkurin virkaa tarpeeksi hyvin. Vesitramppa seilaili pitkin järveä ja sitä piti oli usein siirtämässä takaisin sopivalle paikalle. 

Miten te olette ankkuroineet vesitrampan? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!

Pojat sanoivat, että yllättävän haasteellista on hyppiä trampalla. Järvellä kaikui hieman rumapuhetta, koska moni suunniteltu hyppy päättyikin yllättäen mahaplätsiksi. Esikoinen oppi ensimmäisenä pomppimaan ja kuopukselle vesitramppa tarjoaa turvallisen alustan kuperkeikkoihin veteen. Kivaa tuntui kuitenkin olevan, vaikka pojat narisivatkin siitä vesitramppa liikkuu alla liikaa. Pojat hyppivät vesitrampalta ainakin 2,5 tuntia. Aika harvoin koko kolmikko tekee nykyisin mitään yhdessä, vesitramppa veti veljekset yhteen. Siitä tykkäsin eniten! Paluumatkalla maalaismummolasta keskimmäinen ja kuopus nukahtivat autoon.

Lopuksi vielä viime viikon erinomainen uutinen: työkaverini pääsi vihdoin pois sairaalasta, johon hän joutui koronan vuoksi. Sairaalavuorokausi kertyi yli 90 ja vuorokausi teholla yli 30. Kuntoutus jatkuu kotona.

Kaikuja kepposelämästä - kuinka kastella tv-taso

Viikolla oli sellainen sattumus, josta tuli mieleen elävästi poikien pikkulapsivuodet. Silloin sattui ja tapahtui melkein jatkuvalla syötöllä. Porukalla pojat ratsasivat kaapit ja söivät herkut salaa pöydän alla. Sieraimeen on lipsahtanut ksylitolpastilli sekä erinäisiä pikkuleluja. On teipattu ja tikattu pieniä vammoja ja yksi kipsikin on tarvittu. Vesipyssyjä on yritetty täyttää sekä mehulla että pissalla. Kaikki hölmöilythän olivat vaan pikkukepposia ;)

Kepposet ja muut hölmöilyt ovan muuttaneet muotoaan ja harventuneet todella paljon. Tämän päivän hölmöilyt ovat kadonneita tavaroita, tekemättömiä läksyjä ja liikuntatunteja ilman liikkakamoja ja eväsretkiä ilman eväitä. Tällä viikolla siis palasimme hetkellisesti vanhaan kunnon kepposaikaan.

Hölmyilyn kohteeksi joutui uusi tv-taso jo ennenkuin saimme sen käyttöön. Olen etsinyt pitkään tasan 150cm leveää ruskeaa tv-tasoa. Melkein vuoden jälkeen yllättäen Ikeaan tuli tv-taso, joka ei aivan vastannut vaatimuksia, mutta joka voisi jotenkin istua kirjahyllyjemme väliin. Pahaksi onneksi tv-tason syvyys ei ole riittävä, jotta siihen mahtuisi Hra Kepposen hankkima soundbar. Koska Ikean tv-taso oli kuitenkin ainoa vuoden aikana löytynyt kelvollinen ratkaisu, päätin tuunata sen meille sopivaksi. Hankin Bauhausista toisen tason, jonka ruuvasin kiinni Ikean tv-tasoon. Harmillisesti Bauhausista ei löytynyt suoraan sopivan väristä tasoa, joten jouduin sävytyshommiin.

Sävytin ensimmäisen kerroksen pihalla hajuhaittojen vuoksi. Tv-taso oli vielä pihalla kuivamassa, kun keskimmäiselle tuli kaveri kylään pelaamaan korttipeliä lasiterassillemme. Juuri ennen kaverin tuloa muistutin poikaa, että taso on vielä märkä ja siihen ei saa missään nimessään nimessä koskea. Pyysin poikaa sanomaan asiasta ystävälleenkin.

Ensimmäinen käsittelykerta takana päin - vettä odotellessa

Korttipeli käynnistyi mukavasti ja minä tein ilman häiriötä etätöitä. Yhtäkkiä huomasin, että meidän olohuoneen ikkuna oli märkä vaikka ulkona paistoi kirkkaasti. Keskimmäinen oli saanut huippuidean leikkiä puutarhaletkulla ja kastella sekä itsensä että kaverinsa. Sekä tietenkin sen uuden tv-tason. Voi pölhöläispoikani, mitä menit tekemään! Hätäpäissäni aloin pyyhkimään vettä pois talouspaperilla. Kun suurimmat vedet oli pyyhitty, tajusin että minäkin olen hölmöilemässä. Tv-tason tahmeaan pintaa jää talouspaperista nukkaa. Tilanne vain pahentui.

Noh, erinäisten pyyhintä- ja uudellenkäsittely-yritysten jälkeen tv-taso on saatu ihan kivaan kuosiin. Todettiin, että eihän siitä tv-tason kannesta näy paljoakaan, kun päälle tulee telkkari ja se soundbar. No stress. Noin muuten minusta tuunaus on minusta ihan sen näköinen kuin isompi kansi kuuluisi kalusteeseen.

Kyllähän sitä nyt joka kesään joku pikku keppostelu pitää osua :D

Reseptejä jatkoon: lasagne superhelpolla valkokastikkeella

Toinen postaus sarjaan Reseptejä - Jatkoon/Ei jatkoon.

Jatkoon pääsee ehdottomasti Valion resepti lasagnesta, jossa valkokastike korvataan helposti pikaversiolla! Lasagne on yksi poikieni lempiruuista ja he toivovat sitä jatkuvasti. Lasagnen teko arki-iltaisin työpäivän päälle on useinmiten liian aikaa vievää sekä liian vaivalloista. Joskus teen niin, että valmistan jauhelihakastikkeen edellisenä päivänä ja seuraavana päivänä valkokastikkeen ja laitan lasagnen uuniin. Valion reseptillä lasagnen teko onnistuu minultakin yhtenä arki-iltana ilman edellisen päivän valmisteluja.

Kepposlan ykkösherkku

Valion reseptissä valkokastike korvatataan maidon ja Valion Koskenlaskija Ruoka ja Dippi Ceheddar juuston sekoituksella. Koskenlaskija ei siis ole se perinteinen neliskanttinen kovahko sulatejuusto vaan pyöreä purkki. Reseptissä käytetään 2 purkkia kyseistä tuotetta. Sillä tuleekin hyvin mehevä lasagne, mutta minusta siinä maistuu liikaa sekä Koskenlaskija cheddar että rasva. Maku on hieman "tunkkainen". Olen tuunannut kastikkeen siten, että käytän yhden Koskenlaskijapurkin, ruokakermaa ja maitoa. Välillä olen käyttänyt pyöreistä purkeista maustamatonta Koskenlaskijaa, koska olen unohtanut kirjoittaa kauppalistaan perään, että cheddar. Ihan hirvittävän pitkä nimi tuotteella! Minä tykkään melkein perusversiosta enemmän kuin Cheddarista.

https://www.valio.fi/reseptit/helppo-lasagne/

Oma hieman tuunattu reseptiversioni:

700 g	naudan jauhelihaa
	soijaa, 1-2 valkosipulin kynttä
	mustapippuria myllystä
2 prk (à 400 g)	Mutti paseerattua tomaattia (sekaan pari rkl ketsuppia)
	Lasagnelevyjä, puolisen pakettia
	Juustoraastetta pari kourallista
1 prk (à 250 g)	Valio Koskenlaskija® Ruoka Dippiä cheddar
1 ½ dl	Maitoa
1 dl	Ruokakermaa (välillä olen laittanut 1,5dl)

• Paista ja mausta jauheliha
• Lisää jauhelihan sekaan paseerattu tomaatti. Poikieni mielestä paseerattu tomaatti on kitkerää, siksi lorautan aina reilusti ketsuppia sekaan. Anna kastikeen porista hetki. Tarkasta maku.
• Sekoita maito, ruokakerma ja koskenlaskija
• Laita alimmaikseksi vuokaan jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta ja ensimmäinen lasagnelevykerros. Jotta lasagen onnistuisi kerroksia pitää olla ainakin kolme, mutta kyllä neljäkin kerrosta toimii. Päälimmäiseksi kerrokseksi tulee kastikkeet. Minä laitan vielä kastikekerroksen päälle juustoraastetta

 Aikaisempi postaus
https://pikkukepponen.blogspot.com/2019/09/resepteja-jatkoonei-jatkoon.html

Helpon valkokastikkeen pääaines. Kuva lainattu https://www.valio.fi

Äiti, me halutaan pelata öisin

Meillä on koko kevät väännetty nukkumaanmenoajoista. Sekä arkena että viikonloppuna. Esikoisella ja keskimmäisellä oli siis suuria odotuksia lupaukseni suhteen, että ensimmäisellä lomaviikolla saisi valvoa vapaammin.

Luonnollisesti meillä vanhemmilla ja pojilla oli aivan erilaiset käsitykset vapaammasta valvomisesta. Heti alkuviikosta ajauduin konfliktiin keskimmäisen kanssa. Heräsin hyvin pian nukahdettuani keskimmäisen innostuneeseen ääneen. Poika pelasi puolilta öin kuuloke-mikroni päässään verkkopeliä ja innostuksissaan huusi pelikavereilleen. Sovimme, että heti sen pelin jälkeen poika lopettaa ja menee nukkumaan.

Seuraava herätys tulikin sitten klo 02 ja jälleen keskimmäisen toimesta. Herätys katkaisi kamelin selän ja sitä myöten nettiyhteyden. Hyvä ettei katkennut kuopuksen jalkakin, kun meinasin kompastua häneen. Keskimmäisen ei suinkaan lopettanut pelaamista kuten sovimme. Jotta hänen äänensä ei herättäisi minua, hän oli sulkenut huoneensa oven. Kuopus asustaa samassa huoneessa ja nukkuu parvisängyssä. Päivä oli helteinen ja yökin todella lämmin ja pleikan tuuletin suorastaan huusi. Parvisängyssä oli lämpötila muuttunut kuopukselle sietämättömäksi. Kuopus oli kerännyt kaikki helposti löytyvät pehmikkeet eli fleecepeiton, pari kylpytakkia ja peiton ja kasannut ne makuualustakseen yläkerran aulaan ilmalämpöpumpun alle.  Aamulla tekstiilimytty oli kääntynyt melkein kokonaan ylösalaisin. Ilmeisesti siinä ilmalämpöpumpun alla oli iskenyt vilu. Kuopus nukkui niin sikeästi, että luovuin herätysyrityksistä.

Kuopus nukkuu yläkerran aulassa, onneksi näkyi sentään varpaat

Esikoinen hoitaa yövalvomisensa hiljaisesti muitä häiritsemättä. Heti alkuviikosta selvisi, että mopo oli lähtenyt käsistä myös häneltä. Hra Kepponen nousi kuuden pintaan ja hämmästyksekseen löysi esikoisen keittiöstä syömässä mikroruokaa. Tokihan siinä nälkä tulee, kun pelaa aivan koko yön. Vanhempien kypsyminen ja turhautuminen laski aivan uudelle tasolle, kun selvisi, mistä esikoinen oli saanut ruuat. Hän oli käynyt tiistaiaamuna klo 05 jälkeen Prismassa ostoksilla. Sinänsä pisteet aktiivisuudesta, Prismaan tulee aikamoinen kävelymatka. Turhautuminen siitä, että 14v ei voi juoksennella aamuyöstä pitkin kylää vanhempien tietämättä.

Olemme palanneet takaisin nettisäännöstelyn aikaan ainakin siihen saakka, kunnes nuoriso alkaa hanskata kohtuuden käsitteen. On mahdollista, että nettisäännöstely puretaan joskus 2029. Noh, mitä tekee nuoriso? Tietenkin kaikkensa voidakseen valvoa jonkun laitteen äärellä. 14v on tietenkin lataa perheen kaikille mahdollisille laitteille suoratoistopalvelujen  sarjojen jaksoja etukäteen. Voitto se on sekin, kun katsoo rikkinäiseltä mininäytöltä yöllä sängyssä tv-sarjoja! 

Periksi ei anna keskimmäinenkään. Hän ei ole onnistunut viettämään öitään ruudun kanssa. Poika ei ole antanut asian lannistaa häntä. Hänkin valvoo vaikka väkisin. Poika maalasi aamuyöhön saakka War Hammer ukkeleitaan. Voitto se on sekin!

Jatkuva nukkumisesta vääntäminen on todella turhauttavaa, mutta asia saa huvittaviakin piirteitä. Ilmaan on heitetty uhkauksia siitä, että joku aikoo kuunnella äänikirjaa koko yön :) Aloin jo toiveikkaana odottamaan, että milloin pojat uhkaavat lukevansa koko yön.

Toisella lomaviikolla on valkaistu vähän poikien nenää. Keskimmäinen oli muutaman päivän vaarin kanssa maalaismummolassa ilman laitteita. Myöhemmin vuoro vaihtui ja nyt maalaismummolassa ovat esikoinen ja kuopus vaarin kanssa. Laitteina yksi huonosti toimiva kännykkä ja yksi rähjäinen ipad.

Aikaisempina vuosina kesäkuusta suurimman osan pojat kuluttivat erilaisilla päiväleireillä. 14v kieltäytyi jo viime kesänä lähtemästä. Tänä vuonna keskimmäinen ja kuopus eivät päässeet lainkaan sopuun leirivalinnasta. Kuopus olisi mennyt yksinkin, mutta keskimmäinen ei. Se on hienoa, että vaari on jaksanut vahtia ja ruokkia poikia maalaismummolassa. Pojat ovat päässeet uimaan ja ruutupaastoamaan.

Tiedän, että emme ole yksin tämän yökukkumisongelman kanssa, koska pojat pelaavat koulukavereidensa kanssa. Vertaistuki tekisi silti hyvää. Väännetäänkö teillä peli- ja uniajoista?

Kun 10v vei äidin ulos

Olen ollut alavireinen ja väsynyt vähän pidempään. Keskiviikkona toivon ja vaadin kovaäänisesti Hra Kepposta viihdyttämään minua viemällä minut ulos. Syömään tai vaikka leffaan. Tai edes kahvilaan. Hra Kepponen ilmoitti aikovansa käyttää iltansa työ-töiden tekoon eikä minun viihdyttämiseen. Olisinhan toki voinut viedä itse itseni ulos, mutta ensin valitin tilanteesta kovaäänisesti.

Silloin kuopus meni isänsä luokse ja pyysi saada pankkitililtään satasen. Hra Kepponen tietenkin kysyi pojalta, että mihin hän aikoo käyttää sellaisen määrän rahaa. Hän sanoi vievänsä äidin ulos.

Lapseni halusi ilahduttaa minua viemällä minut ulos! Mahtavaa!

Pienen keskustelun jälkeen poika sai tililtään rahat. Ensiksi lähdimme syömään. Paikaksi valikoitui perheemme vakio korttelikuppila. Ruokapöytäkeskustelujen aiheet olivat tähtitiede, maailman karttojen harhaanjohtavuus maiden oikeiden kokojen suhteen, ilmastonlämpeneminen ja pizzan herkullisuus. Pizzan jälkeen kävimme ihailemassa auringonlaskua ja sitten vähän shoppailemassa,  shoppailu meni äidin piikkiin. Illan viimeiseksi ohjelmaksi kuopus oli suunnitellut leffaa. Hän olisi vienyt minut katsomaan Bohemian Rapsodya, jonka todellakin haluaisin nähdä. Leffa olisi loppunut 22:30, joten jouduimme jättämään sen arki-iltana väliin.

Kuopus oli hyvin ylpeä siitä, että hän on ensimmäinen lapsistani, joka vei äidin ulos. Minä oli suorastaan liikuttunut tuosta ylpeydestä ja tietenkin siitä, että poikani halusi ilahduttaa minua. Tulin todellakin yllätetyksi. Oli aivan mahtava ilta kahdestaan! 

Kivaa viikonloppua!

Pakasteet lukkojen takana

Meillä on kaksi kertaa viikossa jälkkäripäivä. Silloin on yleensä tarjolla jotain leivonnaista, jäätelöä tai joskus karkkia tai suklaata. Kauppaorjani Hra Kepponen ostaa yleensä viikon herkut jo ennakkoon.

Olemme kauhistelleet sitä, että joku syö salaa jäätelöt. Kummallista, että ikinä ei roskiksessa näy yhden yhtään jätskipaperia tai -tikkua. Jäätelörohmua on yritettyä jäljittää. Jopa minua on syytetty siitä. Olen saattanut joskus sortua syömään hyvin raskaassa etäpalaverissa lohtujäätelöä, mutta en mitenkään sellaisia määriä, että jätskiloota kumisi tyhjyyttään.

Minut vapautettiin enemmistä syytöksistä siinä vaiheessa, kun jäätelörikosten todistusaineisto löytyi. Alakerran wc:ssä on painava irtolaatikko ja sen takaa löytyi aivan järkyttävä määrä todistusaineistoa. Varsinainen jätskitikku- ja paperivuori. Joko keskimmäinen tai kuopus on istunut lukitun oven takana vessassa nautiskelemassa salajäätelöä.

Kävimme asiasta keskustelun numero tuhat, että miksi jäätelö ei käy välipalaksi ja miksi herkkupäivien määrä on rajoitettu. Keskustelimme välipalan tarpeellisuudesta taas perusteellisesti ja mietimme sopivia vaihtoehtoja. Kuvittelimme, että tilanne rauhottuisi. Vähän ajan kuluttua jäätelöt kuitenkin jatkoivat katoamistaan - tosin harvempaan tahtiin. Lisäksi havaitsimme, että jäätelöiden salanautinta oli levinnyt saunaan. Mikäpäs onkaan sen kivempaa kuin loikoilla saunanlauteilla syömässä jätskiä ;)

Ei auttanut muu kuin estää jätskin syöminen!

Kaikki tikkujätskit ja tuutit on nyt pakattu kylmälaukkuun, joka on lukittu numerolukolla. Numerolukko tuntuu kestävän mainiosti pakastamista. Jäätelövaras on myös jäänyt kiinni, koska esikoinen yllätti hänet räpläämästä lukkoa. Litran jäätelöt saavat olla rauhassa pakasteessa, koska niiden salasyönti on selvästikin liian vaivalloista. Pitäisi odottaa sulamista, leikata ja laittaa kuppiin. Tikkujätski on sen sijaan ollut vaivattomampi ja herkullisempi vaihtoehto kuin voileivän tekeminen. Voihan ravitsemus sentään!

Tästä jätskiepisodista tuli mieleeni, kuinka 3v jätti vaarin ilman jäätelöä. Voihan jätskihirmut :D

Teinin toive Halloweeniin: "Äiti ole aikuinen!"

Teiniys on siitä tylsää aikaa, että pitää koko ajan miettiä, että mikä on noloa. Se alkaa rajoittamaan jo meidän vapautuneitten keski-ikäisten elämää ;) Kuten tämä Halloweenin juhlinta-asia, josta teinillä on muutamia reunaehtoja.

• Äiti ei saa käydä Hannan luona Halloween-meikissä. Ei edes mitään pientä juttua, koska sieltä tulee kuitenkin koko naaman meikki. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että Halloween-meikkaus on voinut lähteä lapasesta joskus. Muutama vuosi sitten yksi nuori mies tarjosi minulle rahaa siitä, että hyppäisin puskan takaa pelästyttämään hänen ystävänsä. En suostunut, koska en halunnut kenenkään saavan traumaa tai että saisi itse turpaan.
• Äiti ei saa pukeutua rooliasuun, korkeintaan sellainen kaupan vaatimattomin noidanhattu voi olla, jos on ihan pakko olla jotain.
• Pöytään katetaan oikeat astiat, eikä mitään ällötys-Halloween-kertakäyttöastioita.
• Äiti ei saa käyttää elintarvikevärejä tarjoilujen valmistamisessa.
• Kaikki tarjoilut pitää olla tunnistettavissa.
• Vain pienten lasten pöydässä saa olla ruuilla typeriä nimiä.
• Halloween voisi olla sellainen sivistynyt kahvitilaisuus, jossa kaikki olisi normaalisti. Etenkin äiti.

Vähän on vaikea järjestää Halloween-bileitä, kun perheeseen on kasvanut ilonpilaaja ;)

Näiden kauniiden lasitaidekurpitsojen ei pitäisi häiritä edes teinin esteettistä silmää. Ostin ne Soda Shopista, kun kävin siellä lasinpuhalluskurssilla. Kurpitsojen seuraksi kiillottelen häälahjaksi saadut hopeat lisäämään juhlan arvokkuutta ;)

Kuinka kauan pitää odottaa, että teini:
a) oppii jälleen nauramaan äidilleen?
b) oppii nauramaan itselleen?
c) vai onko äidin syytä yrittää muuttua normaaliksi? (toim. huom. se juna meni jo)

Jos teini on kieltänyt naamiaisvermeet, voiko äiti käyttää snorkkelivarusteita? Vanhoja Halloween-kuvia selatessa, tulin siihen tulokseen, että snorklausvermeet lyö laudalta monetkin Halloween-releet. Niissä on myös sellainen hyvä puoli, että snorkkeliputki suussa on paha mättää karkkia menemään.

Teini ei tajunnut kieltää äitiä käyttämästä Halloweeninä snorklauskamoja.

Vakavasti puhuen, tunnen suurta haikeutta siitä, että teinini on yhä vähemmän ja vähemmän kiinnostunut seurastani. Lapsuuden tähtihetkihommista yhä suurempi osa alkaa tuntua teinistä liian lapselliselta. Toivottavasti tulee uusia tähtihetkihommia tai vanhat sellaiset löytävät uuden, sopivamman muodon. Ehkä joudun joustamaan ja olemaan haluamaani useammin aikuinen ;)

Syyslomahupia: Lintsin Valokarnevaalit

Meidän pojat ovat tänä vuonna viettäneet syyslomaa lähinnä kotosalla. Kundit eivät pistäneet yhtään pahakseen ohjelmattomia päiviä, jolloin kukaan ei rajoita nettiaikaa :D Pojilla on käynyt kavereita kylässä ja ovatpa nuo välillä käyneet ulkoilemassa ihan oma-aloitteisesti.

Varsinainen lomaohjelmanumero on lauantain eli huomisen reissu Tampereelle, mutta halusin ilahduttaa lapsia jollakin kivalla ja helpolla ohjelmalla jo arki-iltana. Esikoinen skannasi leffavalikoimat lävitse, mutta ei löytänyt mieluistaan (siis sellaista jonka väkivaltamäärän minä olisin voinut hyväksyä). Syyslomahuviksi valikoitui sitten Linnanmäen Valokarnevaalit.

Hattaralla herkuttelua, kuvassa keskimmäinen ja kuopus

Hattaratikuksi sai lisämaksusta välkkyvän valotikun

Me yleensä käymme vain kerran vuodessa huvipuistossa, koska hinnat ovat niin järkyttävät. Rannekkeet koko perheelle maksaa 200€ ja siihen päälle sitten kallista ja kehnoa hampparia, limsaa, jäätelöä ja parit hattarat. Toki tällä perhekoolla jopa leffassa käyminen tulee kalliiksi.

Meidän Valokarnevaalireissu meinasi tyssätä parkkiongelmaan. Linnanmäen viereinen mäen päällä oleva parkkipaikka oli suljettu kokonaan! Siellä oli jonkun laitteen kehikot purettuna osiin. Kun alueen suurin parkkipaikka otetaan pois käytöstä, parkkikatastrofi on valmis. Päädyimme ajamaan kaikki alueen pikkukadut lävitse ja yhdeltä sitten löytyi vapaa paikka. Jos olet menossa viikonloppuna Linnanmäelle, niin torstain perusteella suosittelen julkista liikennettä.

Valokarnevaali on siitä kiva tapahtuma, että jo pelkästään Linnanmäellä kävely ja valojen katselu on elämys. Elämyksellisyyttä toi lisää kiva live-musiikki ja näimme myös kivan valotanssiesityksen. Paikalla oli paljon iäkkäämpiä ihmisiä kameroiden ja jalustojen kanssa ikuistamassa valojen kauneutta.

Ostimme pojille kuuden kertalipun paketin ja se riitti heille hyvin. Jonotilanne oli yllättävä. Esimerkiksi Linnunrataan, johon viime kesänä oli aivan hirvittävä jono, pääsi hyvinkin nopeasti. Puolestaan Rinkeliin eli maailmapyörään, johon yleensä ei tarvitse jonottaa, oli lähes yhtä pitkä jono kuin vuoristorataan.

Meillä oli kiva ilta Lintsillä. Reilu pari tuntia hurahti hetkessä, emmekä ehtineet edes syömään perinteisiä Lintsivohveleita.

Onko teillä syyslomailtu? Miten on loma mennyt?

Kivaa viikonloppua!

Alakoululaisten kesäloma

Pojilla on enää muutama päivä kesälomaa jäljellä. Nopeasti se pitkä kesäloma on hurahtanut, vaikka olenhan minä jo muutamaan kertaan huokaillut, että saisi se koulu jo alkaa ;)

Meillä on tänä vuonna ollut tavanomaista kevyempi kesä poikien lomajärjestelyjen osalta. Parina aikaisempana vuotena vuoden raskain kuukausi on ehdottomasti ollut kesäkuu, jolloin poikia on pitänyt kuljetella päiväleireille pitkin pääkaupunkiseutua. Kuljetukset ovat olleet sellainen aikasyöppö, että työtunnit on pitänyt kiriä kasaan iltaisin. Monena kesänä olen ostanut yhteensä 10 leiripaikkaa, joka on vastannut kulultaan melkein kahden kuukauden ruokakauppabudjettiamme. Olen monta kevättä ja kesää ollut todella pöyristynyt siitä, kuinka osa pienistä koululaisista jää 10 viikoksi pitkiksi päiviksi yksin kotiin.

Meidän kesämme helppouden syynä on pitkän kesäloman viettänyt Hra Kepponen. Hra Kepposen työpaikalla koko yksikkö lakkautettiin ja hänen työsuhteensa päättyi kesäkuun alkupuolella. Emme pitäneet tilannetta ihan hirveän stressaavana, koska molemmat ajattelimme, että todennäköisesti Hra Kepponen työllistyy jouluun mennessä. Työkuvio ratkesikin yllättävän nopeasti ja minun ensimmäisellä lomaviikolla Hra Kepponen kävi allekirjoittamassa uuden työsopimuksen.

Hra Kepposen lomasta johtuen jokaiselle viikolle ei ollut pakko kellottaa jotain ohjelmaa. Poikien kesäohjelma muodostuikin enemmän siltä pohjalta, että heillä olisi jotain mielekästä ohjattua tekemistä. Muutenhan siinä käy helposti niin, että pelaaminen tai muu ruudun tuijottaminen haukkaa lähes koko vapaa-ajan.

Teiniesikoinen vastusti tiukasti lähes kaikkea ohjattua toimintaa. "Leirit ovat pikkulapsille". Hänen kesäohjelmakseen muodostui vaarin kanssa mökkeily. Se oli ihan win-win juttu, koska vaari sai seuraa ja paikanvaihdoksen ja esikoinen pääsi irti kotiympyröistä. Aikaisempina kesinä vaari on ollyt hyvin sidottu kotiinsa, koska hän toimi äitini omaishoitajana. Esikoinen lupasi käydä myös aktiivisesti jollapurjehdusharrastuksessaan. Lupaus osoittautui aika katteettomaksi, mutta kauttahan on vielä jäljellä.

Keskimmäinen kävi viikon ajan shakkileiriä päiväleirinä kavereidensa kanssa. Kuopus nautti aivan täysillä omasta rauhasta. Pojathan jakavat sekä huoneen että pleikkarin ja jakaminen ei aina suju kivuttomasti. Molemmat pojat kävivät 4 päivää Espoon Telinetaitureiden trampoliinileiriä. EsTT:n alikoimissa olisi ollut myös parkourleiri. Välineistö Espoon Telinetaitureilla on huippuluokkaa ja meillä onkin manguttu yli tuhannen euron trampan perään. Vanha tramppa vetelee niin viimeisiään, että alustavasti olemme luvanneet uuden, mutta halvan kiinalaisen.

Pojat tykkäsivät trampoliinileiristä, vaikka bäkkäri eli voltti takaperin jäikin oppimatta. Meidän kuopus muuten vetelee vaikka minkämoisia temppuja. Minäkin tykkäsin Espoon Telinetaitureista. Meidän pojat eivät ole olleet ikinä niin väsyksissä minkään leirin jälkeen. Raukat eivät jaksaneet edes tapella ja olivat aikaisin sängyssä. Ainoa moite hinnasta.

 EsTT Mankkaalla. Iso peukku siitä että EsTT saa ikiliikkujatkin väsyneiksi ;)

Vietimme Hra Kepposen kanssa muutaman päivän lomaillen kahdestaan ja pari päivää rästikotitöitä tehden. Aikuisten loman mahdollisti se, että kuopus ja keskimmäinen olivat maanantaista perjantaihin leirillä siellä myös yöpyen. Esikoinen oli tuolloin vaarin kanssa mökillä. Meillä aikuisilla oli toiveet todella korkealla tuon leirin suhteen. Ajattelimme heti, että ensi kesänä saamme jälleen vapaata kahden kesken. Leiri meni ihan kivasti, mutta pojilla oli kaksi suurta valituksen aihetta. Ensinnäkin ruoka oli ollut huonoa. He olivat eläneet lähinnä voileivillä ja kiskalta ostamillaan karkilla ja jäätelöllä. Toisena pettymyksenä oli se, että leirillä oli ollut liian vähän ohjelmaa. Lisäksi pojat hämmästelivät sitä, että moni poika oli ollut meluisa ja huonokäytöksinen. Olin hämmentynyt tuosta asiasta, kun eivät nuo omat poikanikaan ole hiljaisia ja käytöstavat unohtuvat aina sillöin tällöin. Onneksi poikien huonekaveri oli ollut tosi kiva. Kyseisen leirin järjesti Nuoret Kotkat ja valitsin sen, koska se oli ainoa löytämäni sisätilamajoitusta heinäkuussa tarjoava vaihtoehto.

Kovasti toivon, että saisin pojat samalle tai jollekin vastaavalle leirille ensi kesänäkin. Yöpymisleirit ovat tällä hetkellä ainoa mahdollisuus saada kahdenkeskeistä aikaa enemmänkuin muutama tunti. Edellisistä kahden vietetyistä päivistä olikin kulunut 4 vuotta. Ensi vuodeksi haluaisin pienemmät pojat vähintään 4 yöksi leirille ja sen lisäksi 1-2 vkoa päiväleiriä jokaiselle - myös esikoiselle. Ensi kesänä teinin pitää osallistua edes sen viikon ajan johonkin kehittävään puuhaan.

Ensi kesää varten olisi todella kiva kuulla leirivinkkejä alakoululaisille! Etenkin sellaisista leireistä, jossa majoitutaan sisätiloissa, mutta varmasti pojat pärjäisivät sellaisellakin leirillä, jossa teltat ovat valmiina järjestäjän puolesta. Pojille mieluista puuhaa ovat esimerkiksi pallopelit, kaikki seikkailulliset jutut, melonta, pihapelit ja kiipeily.

Toivottavasti saisin mahdollisimman paljon leirivinkkejä!

Täydelliset lomasäät

Ihan uskomattoman hienot lomasäät! Lomaa on takana kaksi viikkoa ja siihen osunut ainoastaan yksi sateinen päivä. Ihanaa hellettä näyttää sääennuste vielä viimeisellekin lomaviikolleni.

Toinen lomaviikko on kulunut uidessa ja läheisiä ja ystäviä tavatessa. Pojilla meinasi jo kiinnostus perusuimiseen lopahtaa kokonaan, mutta toki vilkkaat kundit keksivät kaikenlaista muutakin puuhaa vedessä.

Järkevä vesipuuha on uusi pumpattava kajakki. Se on vesilelun ja oikean kajakin risteytys. Aivan kuivana siinä ei selviä. Kajakilla pääsee todella kovaa ja mikä parasta se voi kaataa ja tulla kajakin kanssa uiden takaisin.  Jopa meidän teinimme innostui kajakista ja tehnyt sillä muutaman kilometrien lenkkej. Minäkin olen käynyt sillä pidemmällä lenkillä. Pienemmillä pojilla pitäisi olla pelastusliivit päällä ennenkuin uskallan laskea heidät kauemmas.

Kuopus ja poikien kylässä käynyt kaveri

Esikoinen

minä

Mitä yhteistä on kaikissa kuvissa?

Tietenkin meidän virallinen vesiturvallisuusvalvoja. Anopin koira saattaa saada jonkun stressivaivan näistä meidän vesipuuhistamme. Jos laiturilta poistuu liian kauas, koira aloittaa huolestuneen vinkunan ja yrittää seurata rantoja pitkin. Soveliaan matkan raja on ylitetty, kun virallinen vesiturvallisuusvalvoja haukkuu :) Yritämmekin jättää koiran sisään mökille, mutta siitä se vasta huolestuminen tulee, kun lauma katoaa eikä koiraa oteta mukaan. Niinpä meillä on useinmiten virallinen vesiturvallisuusvalvoja tarkkailemassa tilannetta laiturin nokassa. Hän on ottanut myös tehtävän yrittää nuolemalla kuivata kaikki vedestä nousevat perheenjäsenet.

Hieman arveluttavampaan lomapuuhaan kuuluu tee-se-itse sukelluskello. Tässä harrastuksessa virallisena valvoja toimii Hra Kepponen, joka kellottaa sukelluskellossa oleskelu aikaa. Sukelluskellohan on lieriö, joka lasketaan veteen ja sen sisään jää ilmatasku. Pojat keksivät, että sukelluskellon voi tehdä aivan itse ämpäristä. Ämpäristä on riittänyt paljon hupia.

En todellakaan uskalla kenellekkään tätä leikkiä suositella, mutta alla kuvasarja sukelloskellon käytöstä. Turvallisuussyistä meillä saa vetää toistaiseksi henkeä sukelluskellosta vain kerran.

Sukeltaja valmistautuu yhdessä avustajan eli painon kanssa

Huolellinen valmistautuminen on tärkeää, että syntyy ilmatasku

Sukellukseen tarvitaan paino, koska tämä sukelluskello ei ole tehty raskaasta materiaalista

Sukellus käynnissä

Lomaruuat koostuvat vain helpoista ja nopeista jutuista. Pojat ovat ihastuneet kaupan valmiiseen torttupohjaan, joten lomaruokavalioon on kuulunut marjakakut. Kuopuksen palaan ei kuulemma pidä vaivautua laittamaan mitään marjoja. Hänestä parasta on kakkupohja ja kermavaahto :)

Marjatorttu vaarin tyyliin

Viimeisen lomaviikkoni lopuksi haaveilen yhden naisen roadtripistä Pohjanmaan suuntaan. Muuten jatkamme samaan tyyliin veden äärellä tekemättä mitään sen kummempaa.

Kivaa alkavaa viikkoa!

Ylpeyden ja nolouden kevätjuhlapäivä

Lapset ovat onnistuneesti laskettu kesälaitumille. Kevätjuhla herätti tänä vuonna monenlaisia tunteita noloudesta ylpeyteen ja todistusten jaon haikeuteen.

Aloitetaanpas siitä noloudesta. Sen aiheutti hyvin vajavainen kevätjuhlaeleganssi (tarkennus heti, että ei omani). Meillä on ollut hyvin kiireinen ja raskaskin toukokuu. Olen joka viikko toukokuussa tiedustellut jälkikasvultani tarvetta ja kiinnostusta juhlavaatteisiin.

Kuopus: En esiinny, enkä tarvitse mitään juhlavaatetta. Farkut ja joku siisti t-paita riittää.
Keskimmäinen: En todellakaan suostu pukemaan juhlavaatteita.
Esikoinen: Emmätiiä. Ai mikä kevätjuhla? Emmätiiä.

Tässä kohtaa en jaksanut alkaa vääntämään juhlavaatetuksesta. Joskus on vaan pakko valita taistelunsa.

Juhlia edeltävänä iltana kuopus etsii raivoissaan kaulustapaitaansa ja on hyvin hämmästynyt, että isompi kokoinen kauluspaita ei ole itsekseen kulkeutunut kaupasta kotiin. Tuohtuneena hän vetäisi joulujuhlien pitkähihaisen naftin ruutupaidan päälleen. Keskimmäinen protestoi äänekkäästi, että miksi muka farkut, kun gollegehousut olisivat niin mukavat. Farkkujen nyrpeyttämästä naamasta huolimatta, hänestä sukeutui perheen siistein tapaus. Esikoinen sanoi jo pari päivää aikaisemmin, että hän voi mielestään mennä tosi hyvin farkuissa ja uudessa t-paidassa, koska sellainen vaatetus sopii juurikin basistille. Basisti valkoisessa kauluspaidassa olisi aivan naurettava näky. Siis mikä ihmeen basisti?

Introvertti esikoisemme soitti luokan bändissä bassoa koulun kevätjuhlassa. Toinen poika soitti kitaraa, kolmas rumpuja, yksi tyttö ksylofonia ja opettaja pianoa. Olin niin ylpeä pojastani, että hän rohkaistui tuohon! Soittaminen sujui hyvin. Onneksi esikoisella ei ollut mitään tyylikästä asiallista vaatetusta, muutenhan olisin saattanut pakahtua ylpeyteeni ;)

Huppariin pukeutunut basistini vasemmalla. Vaikka vaatetus nolottaa, olen silti ylpeä.

Esikoinen ja keskimmäinen saivat numerotodistukset. Todistukset olivat aika lailla odotusten mukaiset. Joskin voisin tässä taas purnata siitä, että introvertti kärsii uudesta OPSista entistä enemmän. Mutta olin ylpeä poikien koulutyöstä, kunnes aloin lukemaan kuopuksemme sanallista todistusta.

Kuopuksemme on ollut koulutyössään erittäin tavoitteellinen. Hän on ollut koulussa hyvin kiltti ja jopa stressannut, että onko varmasti kaikki läksyt tehtynä. Tavoitteellisuus ja kiltteys näkyi sanallisessakin arvioinnissa, kunnes pääsin listassa musiikin kohdalle. Tavoitteet olivat täyttyneet vain osittain. Poika toki tiesi itse kertoa, että se vastaa vanhaa kunnon vitosta ja niitä voi kuulemma saada vaikka joka vuosi, eikä tule ehtoja eikä jää luokalleen. Olin aika tyrmistynyt asiasta.

Syy alkoi selviämään. Loppukevään sairastelun vuoksi pojalla jäi musiikin koe kokonaan tekemättä. Sen lisäksi Wilma on pitkin kevättä kilissyt viestiä, että nokkahuilu puuttuu. En ymmärtänyt, että viestien jatkumosta olisi pitänyt päätellä jotain muutakin kuin pahaa hutilointia. Lopulta pakotin pojan säilyttämään nokkahuilua koulussa, koska meillä on kotonakin nokkiksia. Kevätjuhlapäivänä sitten selvisi, että kuopus ei ole soittanut nokkahuilua koulussa. Kun opettaja on kysynyt asiasta ja patistellut soittamaan, poika on todennut "Ei ole motivaatiota!" ja jättänyt soittamatta. 

Minulla suupieli alkoi pahasti nykimään tämän kuullessani. En voinut uskoa, että kiltti palleroiseni on ryhtynyt moiseen passiivisagressiiviseen kapinaan. Onneksi sain naamani pidettyä peruslukemilla keskustellessani siitä, että mikään koulutyö ei ole vapaaehtoista ja kaikkea pitää yrittää, vaikka ei siitä tykkäisikään. Mutta nokkahuilukapina :)

Toisten lapset kasvavat tasaisesti ja ottavat hyvin vastaan ohjausta. Meidän lapset kasvavat jatkuvasti poukkoillen ja törmäillen, mutta yleissuunta on onneksi toistaiseksi oikea. Kevätjuhlapäivä kuvasti tätä hyvin: ylpeyttä, iloa, tyytyväisyyttä, noloutta ja tyrmistystä.

Onnea kaikille valmistuneille!

Mukavaa kesälomaa koululaisille!