(Dinosauruksen) äitienpäivä

Vietin tänä vuonna 20. kertaa omaa äitienpäivää. Tänä vuonna minut on julistettu nuorison puhekieltä ymmärtämättömäksi dinosaurukseksi. Siitä huolimatta minut hukutettiin herkkuihin ja hyvään ruokaan sekä halauksiin. Hieno päivä!

Somessa muutama sanoi, että on se hienoa, kuinka huomaavaisia nuoria miehiä olen onnistunut kasvattamaan. Paljastan nyt juhlajärjestelyn salaisuudet. Yli viikkoa ennen pitää aloittaa muistuttamaan, että milloin on äitienpäivä. Meidän perheessämme kannattaa muistuttaa myös Hra Kepposta. Viimeistään perjantaina kerään sitoumukset. Jokainen saa valita, että miten haluaa minua muistaa. Meillä ei juurikaan osteta lahjoja äitien/isänpäiväksi, joten muistamiset ovat yleensä ruokaa, leipomuksia tai kukkia. Sitoumukset on ehdottomasti kerättävä etukäteen, koska muuten äitienpäivänä minulla voisi olla kolme munakasta tai pelkkää makeaa tyyli amerikkalaiset pannukakut, letut ja vohvelit. Koska kyseessä on teinit, niin aamiaista tarjoillaa myöhään. Siihen auttaa se, että käy syömässä aamupuuron ja menee sitten takaisin sänkyyn lukemaan kirjaa ja odottelemaan aamiaista :)

Mun teinit ja nuori aikuinen

Jatketaanpas tuosta dinosaurusjutusta.

Esikoinen oli kovassa kuumeessa ennen äitienpäivää, eikä oikein pystynyt kokkaamaan mitään. Kauppaankin poika pitäisi varta vasten ajaa. Esikoinen mietti, että kuinka muistaa minua.

Esikoinen: Voin osaa sulle kukkaa max. 20€
Minä: Prismassa on näin äitienpäivänä tosi isot valikoimat edullisia ruusuja

Tässä kohtaa pikkuveljet nauravat katketakseen. Minulla lyö hyvän aikaa ihan tyhjää, kunnes tajuan.

Minä: Tarjositko juuri ostavasi minulle pilveä äitienpäivälahjaksi?
Esikoinen: No broski ihan läpällä heitin! Saat kortin.

Jossain vaiheessa puhuin teiniä vähintäänkin välttävästi, mutta nyt olen pudonnut ihan kärryiltä. Sentää viiveellä tajusin, että kukka on synonyymi ruoholle eli marihuanalle. Joutunen perumaan puheeni siitä, että pojat voivat kutsua minua itse valitsemallaan termillä, kunhan se ei ole halventava tai asiaton. Tähän saakka minua on kutsuttu äidiksi tai mutsiksi tai etunimelläni. En todellakaan lämpene sille, että minua kutsuttaisiin broskiksi. Broski on muunnelma bro-sanasta, joka on lyhennelmä brotherista. Hyvää ystävää kutsutaan broskiksi ja näköjään sitä määritelmää venytetään myös muihin henkilöihin.

Aamuni alkoi aamiaisella, jaksoin odotella sitä ilman puuroa tänä vuonna. Tarjolla oli kahvia, paistoleipää, paistettuja kananmunia, kaupan smoothieta ja mansikoita. Pöydässä oli maljakossa Hra Kepposen minulle ostamat ruusut - vielä kerran selvennän, että ei tullut kukkaa :D - ja keskimmäisen hankkima Dubai-suklaalevy ja mansikatkin olivat häneltä.

Lindtin versio Dubai-suklaasta

Tämä oli kolmannen valmistajan Dubai-suklaalevy, jota meillä on maistettu. Esikoinen toi pyynnöstäni ensimmäiset Tallinnasta, mutta minun levyni mystisesti katosi meillä kotona. Muu perhe sanoi, että tämä on paras. Tämä oli minustakin selvästi sitä toista maistamaani brändiä parempaa.

Aamiaisen jälkeen lueskelin ja kävin pienellä kävelyllä nautiskelemassa hienosta säästä. Koivun siitepölymäärät olivat sellaiset, että nyt pysyttelen kyllä seuraavat päivät sisällä. Mieli lepäsi merenrannalla kävellessä. Tämä on myös siitä hyvä ulkoilupaikka, että isoja kiviä istuimeksi on paljon.

Hra Kepponen oli onnistunut metsästysreisuillaan löytämään edulliseen kilohintaan kokonaisen naudan sisäfileen ja säästellyt sitä äitienpäiväksi. Suurimmille pihvin rakastajille oli saatavilla jopa kaksi pihviä.

Sitten vielä herkuttelimme kuopuksen tekemällä mangojuustokakulla. Äitienpäivä oli meistä kaikista oikein onnistunut, koska oli niin hyvää ruokaa :) 

Äitienpäivää olemme viettäneet jo useamman vuoden suurimmaksi osaksi ihan vaan omassa perhepiirissä. Sekä oma äitini että anoppini menehtyivät vuonna 2019. 

Dinosaurusbroski täältä näppäimistön puolelta ruutua toivottaa mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

Kukkalaaksossa kukkii 30000 narsissia

Kyllä nyt taas keski-ikäistä viedään :) Tein oikein pitkän automatkan bongaamaan narsisseja ja raahasin Hra Kepposen mukaani. Marjon matkassa -blogista bongasin itselleni uuden kukkakohteen Tammisaaressa sijaitsevan Gullön kartanon kukkalaakson.

Gullön kartano vuokraa juhlatilaa ja mökkejä. Kevään piristykseksi paikan omistaja on istuttanut noin 30000 narsissia metsäisen polun varrelle. Facebookissa kartano ilmoittaa, milloin narsisseilla on paras kukinta. Tänä vuonna se oli aikaisemmassa ja narsissit kukkivat jo viime viikonloppuna. Silloin oli myös avoinna kahvila, joka sijaitsi hienosti remontoidussa isossa kivinavetassa.

Kukkalaaksossa vierailu oli maksutonta. Perille vievä tie on lopussa hyvin kapea, kaksi henkilöautoa mahtuu juuri ja juuri rinnakkain. Perillä on runsaasta parkkitilaa. Kahvilapalvelut eivät ole avoinna kuin ilmoitettuna viikonloppuna, joten vessakäynnit pitää hoitaa muualla.

Kukkalaakso - Gullö gård

Narsisseja on kahtakymmentä eri lajiketta ja niitä on istuettu isommiksi kokonaisuuksiksi lajikkeittain sekä myös sekoittaen. Sitten kuviin. 

Tämä on suosikkikuvani, vaikka narsissit eivät olekaan pääosassa. Minusta Kukkalaakso oli kauneimmillaan siellä, missä narsissien takana on hennosti vihertävät koivut

Lueskelin hieman narssisseista. Lajikkeita on nykyisin kymmenittäin ja suurin osa niistä on helppohoitoisia ja kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Osa lajeista myös tuoksuu ihanasti. Narsissit eivät kelpaa peuroille, myyrille eikä jäniksillekään, joten se olisi erinomainen kukka myös mökille. Tästä jäi kutkuttelemaan ajatus omasta pienestä narsissilaaksosta mökille. Tämä kutkutus jää odottamaan sitä aikaa, jolloin olisi mahdollista olla keväällä mökillä katsomassa omaa narsissilaaksoa.

Kukkabongarit

Kierroksen lopuksi kävimme kahvittelemassa komeassa tilassa kivinavetassa.

Tilan kartanorakennus

Kävimme Kukkalaakson jälkeen kävelemässä pienen lenkin hyvin hiljaisen Tammisaaren puutalokortteleissa. Kauniina kesäsunnuntaina on sitten varmasti ihan erilainen tunnelma.

Talon seinässä on vuosiluku 1894, siinä on ehtinyt talo näkemään vaikka mitä

Vappua ja kukkia

Ilahduin suuresti, kun somesta selvisi, että kukkabongauksessa pääsee alkuun jo vappuna. Nämä keski-ikäisen vapunvietot ovat railakoita - ohjelmassa oli siis vappuruokaa kotona ja kukkabongausta. Lisäksi vähän lukemista ja Netflixiä.

Vappuaatoksi tein toisen version parsapiirakasta ilman sitä vuohenjuustositruuna tahnaa pohjalla. Ripottelin piirakkapohjan päälle parmesanraastetta ja sen päälle parsat. Minusta se vuohenjuustotahna pitää piirakan kosteampana, joten tykkään siitä enemmän.

Tässä meidän lähistöllä on iso Prisma sekä iso Citymarket ja vielä muutama Alepakin. Vuosikausia olemme jääneet vappuna ilman tuoreita munkkeja, jollei työpaikan keittiö ole järjestänyt munkkimyyntiä ja olen ollut paikalla jättämässä tilauksen. Tänä vuonna Hra Kepponen oikein soitti kaupasta vappuaattona "Et varmaan usko, mutta täällä on laarikaupalla munkkeja. Ostanko?" Niinpä sitten herkuttelimme vappuaattona munkeilla.

Fazerin tuoretta munkkia meillä ei ole ollut vappupöydässä ainkaan 10 vuoteen

Saatoin tehdä henkilökohtaisen munkin syömisnopeusennätyksen. Terveydellisistä syistä välttelen munkkeja. Siinä vaiheessa, kun Hra Kepponen muistutti simasta, olin munkistani jäljellä yksi haukkaus. Simana Kaskein simaa, joka on meistä paras kaupan sima. 

Vappupäivän lounaalla oli tietenkin nakkeja ja perunasalaattia. Minä rakastan itsetehtyä perinteistä perunasalaattia, jossa on majoneesi-kermaviilikastiketta, kirpeää omenaa ja suolakurkkua perunoiden kavereina. Jostain syystä perhe ei ole sitkeästä yrityksestäni ihastunut siihen. Muuten tekisin sitä kesäisin säännöllisesti saavillisen jääkaappiin. Vuosi sitten vappuna teimme Ruokaboksin ohjeella lämpimän perunasalaatin uunissa paistetuista perunaviipaleista. Salaattiin tulee myös omenaa ja kevätsipulia ja valkoviinietikkainen kastike. Koska se ihastutti silloin kovasti, teimme sen uudestaan. 

Perunasalaattia, nakkeja ja edellisen päivän parsapiirasta ja simaa

Vappupäivänä meillä oli aikainen herätys, koska veimme keskimmäisen lentokentälle. Hän lähti koulun järjestämälle matkalle. Jatkoimme siitä vaarille aamukahville ja sitten kukkabongaukseen. Ensimmäinen kohteemme oli Roihuvuoren kirsikkapuisto. Itä-Helsinkiläisinä olemme käyneet siellä poikien pikkulapsivuosista saakka. Koko Helsinkiä on puhuttanut viime aikoina puiston kirsikkapuiden leikkaus, joka saattoi pilata puiston kukintaa vuosikausiksi. Se upein "pääväylä" on tosiaan näin maallikonkin silmiin parturoitu pahasti. Kukat olivat vielä nupullaan lukuunottamatta yhtä runsaasti kukkivaa puuta.

Yksi puu kukki jo ihanasti Roihuvuoressa

Kukkivassa puussa on ihanat kerrotut kukat. Ne ovat minusta niitä kauneimpia kirsikankukkia.

Tämä lajike, jota on valtaosa Roihuvuoren kirsikkapuisto on vielä nupuillaan

Roihuvuoressa kävi sellainen tuuli, että olisi pitänyt olla hanskat matkassa. Yksi, vaikkakin kerrassaan upeasti kukkiva, kirsikkapuu oli nopeasti nähty ja niinpä päätimme siirtyä Torkkelinmäelle Helsingin Kallioon bongaamaan magnoliat.

Keski-ikäisen ihastuksen kohteisiin kuuluu erityisesti kukkiva magnolia. Suosikkipaikassamme on kaksi isoa magnoliaa: valkoinen ja vaaleanpunainen. Kukinta ei ollut vielä täydessä loistossaan vaan suurimmaksi osaksi isoja avautumaisillaan olevia nuppuja. Kauneuden lisäksi magnoliassa viehättää se ihana tuoksu. Harmillisesti magnolian alla on tupakkaroskis, jonka lemu laski tuoksunautintoa.

Valkoinen magnoliapuu

Voi ihanuutta!

Tästä kukkabongauksesta on tullut minulle tärkeä juttu toukokuuhun. Kärsin pahasta koivuallergiasta ja mikään lääkitys ei pidä oireita täysin kurissa. Toukokuussa vietän yleensä todella paljon aikaa sisällä. Vähäisiin ulkoiluihini haluan jotain kaunista. Kukkabongaus siis pelastaa toukokuutani.

Keski-ikäiselläkin on hyvä olla tavoitteita mahdollisimman monella saralla. Siis myös kukkabongauksessa. Listallani on:
-Malminkartanon omenapuutarha
-Hollannin Keuhkenhof
-bongata kukkiva jakaranda

Käytyjä kohteita ovat: Haagan alppiruusupuisto, Hatanpään Arboretum, Kotkan puistot, Marketan puisto, Talvipuutarha, Kasvitieteellinen puutarha ja toki Espan istutukset käyn aika katsomassa.

Ehdotukset kukkabongauspaikaksi otetaan kiitollisina vastaan!

Kaunista ja kukkivaa toukokuuta kaikille!

Pieniä retkiä ja pieni punainen haastevastaus

Kristiina haastoi heti huhtikuun alussa näyttämään ja kertomaan jostain pienestä punaisesta Kristiina K : Pieni ja punainen (huhtikuun haaste). Tämä haaste osoittautui yllättävän vaikeaksi. Ainoa säännöllisesti silmiini osuva pienehkö punainen on Cocis zero tölkit, joita perheenjäseneni jättävät tyhjinä pöydille lojumaan. Ajatukseni jumiutuvat tuohon vähän ärsyttävään tapaan, jota en halunnut käydä kuvaamaan blogiini. 

Tänä aamuna sulattelin pakastemansikoita aamupalalleni ja tsädäm tajusin katselevani pientä ja punaista ja ehdotonta lempimarjaani! Esikoinen jakaa mieltymykseni mansikoihin ja yleensä meiltä loppuu pakastemansikat jo joulukuussa. Niinä kesinä, kun olen ehtinyt ja jaksanut pakastaa 10kg mansikkaa, ne ovat riittäneet hyvin. Mansikoita kuluu satunnaisessa koko perheelle tehdyssä mansikkarahkassa sekä vohvelien ja lettujen kanssa, mutta muuten esikoisen kanssa popsimme mansikat sellaisenaan. 

Voi, että odotan jo mansikka-aikaa! 

Vaikka ulkolaisilla mansikoissa on jo ihan syötäviä lajikkeita, eivät ne pärjää mitenkään kotimaiselle mansikalla!

Sitten muutama kuvamuisto mansikkaherkutteluhetkistä

Vappupiknikillä v. 2023 simaa ja valkosuklaamansikoita

Omatekoinen mansikkajuustokakku ja tällä on herkuteltu vappuna 2022

Serkukset mökillä ja pöydässä on kesän 2023 ensimmäinen itsetehty mansikkakakku

Viime kesänä en tehnyt yhtään mansikkakakkua, koska niitä tarjoilin esikoisen lakkiaisissa, anopin muistelujuhlissa ja juhannukseksi appi oli ostanut mansikkakakun

Ihana arkiherkku - mansikoita, banaania ja jugurttia

Sitten niihin pieniin retkiin. Vaarin ja esikoisen kanssa kävimme Vantaan Viherpajan japanilaisessa puutarhassa. Viime vuonna kaupassa kukki kerrassaan upea ruusumanteli, mutta nyt remontin takia sitä ei näkynyt missään. Pienet kirsikkapuut olivat kukintansa loppuvaiheessa jo. Kukkabongauksen kannalta ei ollut aivan parhain lopputulos, mutta Viherpajassa on aina kiva käydä ja samalla ostimme vaarin kanssa orvokkeja molemmille. 

Viherpajan japanilaisen puutarhan tunnelmaa

Toinenkin retkikohteemme on myöskin yksi vakiopaikoistamme. Kävimme talvella Hra Kepposen kanssa kahvittelemassa ja katsomassa myyntinäyttelyn taideteokset Sipoon Gumbostand Konst och Formissa. Siitä on tullut vakiokohde sen takia, että taiteen näkeminen ilahduttaa aina ja kahvila on hyvä. Kesäaikaan auton voi jättää parkkiin ja käydä vielä kävelyllä merenrannalla. Kahvila tarjoilee myös brunssia sekä suosittua lohikeittoaan. Meiltä Itä-Helsingistä matkakaan Gumbostrandiin ei ole kovin pitkä. Olen vienyt sinne vaariakin, koska avarassa tilassa on helppo liikku rollaattorilla.

Sitten kuva muutamasta minua ihastuttaneesta taideteoksesta

Tämä teos on maalatti lasille ja värien hehku oli aivan huikea. Jos voittaisin lotossa, niin ostaisin sellaisen talon johon voisin sisustaa eritunnelmaisia ja sävyisiä tiloja, joihin kaikkiin tulisi paljon taidetta. Tämän hankkisin sinne ehdottomasti.

Mansikkaraparperikakkua ja pullaa - NAM!

Hra Kepposen kanssa vietämme tänään vappuaattoa rennosti kotisohvalla. Nuoriso on omissa menoissaan. Huomenna vapunpäivänä laitamme perheen yhteisen vappulounaan. Jos sää sallii, niin kirsikankukkia voisin yrittää bongata. Perjantaina meillä työpäivät molemmilla.

Hauskaa vappua!