9. helmikuuta 2025

Grenadan vedenalainen patsaspuisto

Barbadoksen lisäksi halusin kokea jonkun toisenkin Karabian saaren 25v häämatkallamme. Olin jo valitsemassa ihan muuta kohdetta, kun muistin, että Repolainen oli joskus kirjoittanut olleensa Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa. Eipä muuta kuin uudet googlaukset ja tutkimaan, että miten Grenada yhdistyisi Barbadokseen. Booking.com alkoi tyrkyttämään minulle hienoa All Inclusive hotelliakin. Niiden hinnat olivat Barbadoksella ihan pilvissä ja arvostelut sellaista seiskan tasoa. Hra Kepponen tuumasi hotelliesittelystä, että ollaan nyt ainakin päivä pidempään Grenadalla, niin ehditään nautiskelemaan hotellista. Kaikki muu tutustuminen Grenadasta jäi tekemättä - hyvä hotelli ja vedenalainen patsaspuisto ratkaisivat asian.

Molinere bay underwater sculpture park on rakennettu vuonna 2006 ja se väittää olevansa maailman ensimmäinen vedenalainen patsaspuisto. Vastaavia patsaspuistoja on tehty Karibialle lisää Bahamalle ja St. Maartenille sekä Maleasian Langkawille. Myös erittäin isokoisia Jeesus-patsaita on upotettu muutamia veteen. Yhden niistä näin Floridassa Key Largosta tekemällämme snorklausretkellä. Ensimmäinen kolmes Christ of the Abyss patsaista on upotettuna Italiassa San Fruttuosassa. Toinen sijaitsee rannalla Grenadassa ja se tuli bongattua ja kolmas siis Floridassa meressä.

Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa on yli 60 teosta meressä. Niitä pääsee katsomaan sukeltaen, snorklaten tai lasipohjaveneestä. Me ostimme Viatorin kautta snorklausretken. Paikalla oli pari muutakin venettä, mutta ei onneksi tungosta. Snorklauksemme aikana näkyvyys alkoi heikentymään. Retkellä ei myöskään ollut saatavilla räpylöitä, mikä jäi hieman harmittelemaan. Olen niin tottunut sukeltamaan räpylöillä, että ilman niitä en päässyt alaspäin juuri lainkaan. Kuvamateriaali jäi näistä syistä aika kehnoksi. Olen yrittänyt jälkikäsittelyllä parannella kuvien laatua.

Sitten niihin patsaskuviin

Suosikkini on Vicissitudes-teos, jossa ympyrässä seisoo 26 luonnollisen kokoista lapsihahmoa. Taitelija Jason deCaires Taylorilta meni puoli vuotta patsaiden valmistamiseen ja 15000kg kuivabetonia.



Patsaiden täytyy kestää virtauksia ja ne on pitänyt tukea ja kiinnittää hyvin

Seuraava suosikkini oli The Lost Correspondent eli mies ja kirjoituskone syvyyksissä.



Sitten vielä muutamia muita patsaita



Kilppari bongattu! Tälläistä kilpparia en ollutkaan aikaisemmin nähnyt.

Tässä olen kuvannut itseni merenneidon kanssa. Kuvaan ei mahtunut muuta kuin varpaani.


Retki jatkui Flamingo baylle evästauolle sekä snorklaamaan lisää. Opas/kuljettaja jäi tällä pysähdyksellä veneeseen ja antoi minulle räpylänsä. Flamingo bay oli ihan kiva snorklauskohde, mutta joku hirmumyrsky tappoi siellä korallit ja toipumista ei minusta juurikaa näy. Se oli surullista.

Näin muutamia yksittäisiä koralliryppäitä


Tätä pitää hetki katsella että hahmottuu minkälaisen kalaparven aalto kippasi kallioiden ylitse päälleni. Tämä oli ihan kyseisen lahden paras juttu

Tässä näkyy myös pikkukalojen määrää vaikka parvi on vähän jo hajoamaan päin


Karibian meressä olen snorklannut Meksikossa, Floridassa, Kuubassa, Barbadoksella ja Grenadassa. Tokihan saman maan kohteet voivat erota paljonkin toisistaan, mutta kalojen ja korallien määrältä osalta selkeästi paras oli Floridan John Pennekamp Coral Reef State Park, Meksiko ei paljoa hävinnyt Floridalle.

Tällä lomalla sain snorklata ihanan paljon. Lomamatka oli sellainen kompromissi, koska Hra Kepponen ei halunnut lähteä kohteeseen, jossa vain snorklataan, syödään ja nukutaan. Kahden snorklausretken lisäksi snorklailin paljon toisen Barbadoksen hotellin rannalla. Grenadan hotellin rannallakin olisi voinut snorklata, mutta piti maistella AI:n drinkkilistaa hieman snorklauksen kustannuksella. Snorklaushaaveita minulla riittää. Edelleen päälimmäisenä on delfiinien bongaus snorklaten ja sardine run, jossa bongataan jättimäisiä pikkukalojen parvia ja niiden perässä kulkevia isompia petokaloja. Nyt juuri ei ole sellaista poltetta, että pitäisi päästä seuraavalla lomalla snorklaamaan. Toivottavasti parin vuoden päästä voisin taas panostaa lomakohteeseen, jossa on kiva snorklata. 

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!


3. helmikuuta 2025

Barbados

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin vietimme 25 vuotta sitten häämatka Meksikossa ja nyt siis hopeahäitä uudestaan Karibialla. Hra Kepponen toivoi kohteeksi siistiä, turvallista ja helppoa. Minä toivoin upeita maisemia ja snorklausmahdollisuuksia. Barbados on tätä kaikkea. Lentoyhteydet ovat Lontoon kautta kohtuulliset, samoin lentohinnat. Minä en meinaa jaksaa enää näitä pitkiä lentoja ja odottelua. Väsynyt Hra Kepponen huokaisi Barbadoksen koneessa tyytyväisenä, että nyt hänellä on yli 8t aikaa lepäillä ja katsoa leffoja. Menolento menikin varsin mukavasti. 

Tätä kirjoittaessani vietämme Barbadoksen loman toista osaa ihan vaan rentoutuen. Olemme käyneet snorklausretkellä täällä Barbadoksella sekä pidemmällä muutaman yön retkellä lentäen Grenadassa. Se retki onnistui erinomaisesti.

Ensimmäisessä hotellissa meillä oli erinomainen merinäköala.


Ensimmäisenä loma-aamuna heräsin tapojeni vastaisesti todella aikaisin. Taivaalla näkyi söpösti punertava pilvi ja ponnisti kuvaamaan Barbadoksen aamua.

Menin kurkistelemaan, että mitä näkyi huonommalla parvekkeelta ja hämmästys oli aikamoinen. Sieltä näkyi hevosia taluttajien kanssa kahlaamassa ja jopa uimassa.



Näitä hevoskuvia tuli napsittua aikamoinen määrä ja onnistuin jollakin lailla kuvaamaan sen evän, jonka olin parvekkeelta mielestäni bongannut. Hai tuli katsastamaan, että millaista sakkia rannalla oikein onkaan. Onneksi hai häipyi nopeasti.

Minusta tuolla näkyy aivan selvästi hain evä

Hevoshommat jatkuivat sen verran pitkään, että Hra Kepponenkin ehti näkemään ne. Yhtenä aamuna kävin katselemassa touhua rannalta käsin.



Me vietimme muutaman lomapäivän samalla rannalla kuin hevoset. Pebbles beach on erinomainen ranta. Pelkkää hienoa hiekkaa ja aika suojainen.

Ensimmäisen Barbados-pätkän aikana teimme veneellä snorklausretken. Siinä oli kaksi stoppia. Ensimmäisellä snorklasimme uponneen laivan kohdalla. Snorklausoppaat hieman ruokkivat kaloja ja niitä kertyi aikamoinen parvi.





Seuraavalla stopilla etsittiin kilpikonna ja aika nopeasti se löytyi. Kilpparibongaukset ovat minulle aina hienoja hetkiä.




Toiselle pätkälle menimme uuteen hotelliin. Sekin sijaitsee aivan rannalla. Rannan tuntumassa on kiviriutta, joka rajaa suojaisemman alueen uintiin. Kiviriutan eteen on upotettu isoja kivisiä "patoja", joissa on aukkoja. Padat houkuttelevat pikkukaloja piilottelemaan. 

Nostin päätäni ja napsaisin kuva rantatuolista käsin


Kepposka uimassa


Sitten vielä pari snorklauskuvaa tuosta hotellin edustalta.



Pikkukalaparvi piilottelee siellä padassa

Säät ovat olleet hyvät. Merituuli vilvoittaa mukavasti 30 asteen kohdilla huitelevaa säätä. Rannat ovat supersiistit ja valkoinen hiekka ei polta jalkoja lainkaan. Saaren vesi on juomakelpoista, mikä vähentää herkkävatsaisten stressiä esim. jääpalojen suhteen. Paljon hyviä puolia siis.

Ehdoton miinus on saaren älyttömän kalliit ravintolahinnat. Ruoka täällä maksaa vähintään saman kuin Suomessa, moni juttu enemmänkin. Vielä kun ruoka on korkeintaan keskinkertaista, niin hinnat tympivät. Tässä toisessa paikassa kadun toisella puolella on aika passeli italialainen. Pizzat ovat 22-30€. Ruuasta johtuen Barbados ei jää sellaiseksi unelmapaikaksi, jonne haluaisin vielä joskus takaisin. Ihanaa on ollut, mutta Barbados jäänee kertakokemukseksi.

Cuscus-salaatti ja parsakaalitempuraa. Jälkimmäinen oli todella hyvää. Salaatti kokonaisuutena vähän liian makea. Hinta 28€

Sunday chicken roast runsaine tykötarpeineen hinta melkein 40.

Tämä kalaburgerit 10€ ovat suosikkilounaani. Hra Kepponen ei ole mikään kalan ystävä ja hänkin tykkäsi.

Kalaburgerit ovat grillikioskista

Kivaa alkanutta viikkoa!

30. tammikuuta 2025

Hopeahäät ennakkoon

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten tammikuussa olimme häämatkalla Meksikossa. Naimisiin saakka emme sitten kuitenkaan ehtineet ennen häämatka. Isoäitini kuolema aiheutti muutoksia suunnitelmiin ja häät siirtyivät. Häämatkasta pidimme kiinni. Häät olisivat saattaneet jäädä kokonaan pitämättä, ellei anoppi olisi alkanut niitä ahkerasti puuhaamaan.

Häämatkalla olimme Meksikossa. Ihastuimme valtavasti Meksikoon ja Karibian mereen. Päätimme palata Meksikoon tai johonkin uuteen Karibian kohteeseen mahdollisimman pian. Mieluiten heti seuraavana talvena. No, 25 vuotta siihen meni, että pääsimme yhdessä takaisin Karibialle. Alkuperäisen tyylin mukaisesti juhlitaan hopeahäät nyt ennakkoon. Terveisiä siis Barbadokselta!

Pikaista päivitystä kaipaavat yli hintainen hotellimme on yhden saaren parhaimman rannan paraatipaikalla. Lomapäivät ovatkin sisältäneet uimista, snorklailua ja varjossa lepäillä ja meren ihailua.

Reissuun olen suunnitellut muutamia aktivitteejä, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt pari kuvamakupalaa ihanalta rannalta.





Mukavaa loppuviikkoa!


27. tammikuuta 2025

Tiktokin turkkilainen bolognese ja uunifetapasta tuunattuna

Ruokajuttuja pitkästä aikaa

Minullahan ei ole edes Tiktokia (ja uskon, että pysyn päätöksessäni ainakin vielä olla lataamatta sitä puhelimeeni), mutta Tiktokissa trendannut turkkilaisen äidin pastaresepti saavutti minutkin muualla somessa. Jos reseptin perusainekset ovat pasta ja jauheliha, niin se päätyy yleensä meillä aina kokeiluun. Molemmat ovat perusraaka-aineitamme. Haluaisin sanoa, että perusraaka-aineemme on härkis ja kvinoa, mutta ollaan jämähdetty kokkauksessamme suomalaisiin suosikkeihin eli jauhelihaan ja kanasuikaleisiin.

Turkkilaisen pasta resepti löytyy myös ainakin Iltalehdestä sekä Kotiliedestä. Tässä linkki jälkimmäiseen https://kotiliesi.fi/resepti/turkkilainen-pasta/

Turkkilaisessa pastassa jauheliha paistetaan rapeaksi. Keitetyn pastan päälle tulee turkkilaisesta jugurtista tehtyä kastiketta. Siinä on mausteena rutkasi valkosipulia ja hieman suolaa ja pippuria. Jauhelihan lisäksi tulee pilkottuja tomaatteja. Sitten tulee vielä toista kastiketta, eli sulaa margariinia johon on sekoitettu paprikajauhetta. Annos koristellaan lehtipersiljalla.

Turkkilaisen pastan komponentit valmiina, kuvasta puuttuu keitetty frafallepasta

Annoksen kasaus aloitettu


Syömään!

Mikä oli perheen mielipide turkkilaisesta pastasta? Ihan ok. 

Sanoisin, että vastaanotto oli aika laimea. Kuopus totesi, että hän söisi mieluummin edellisenä päivänä tarjoiltua uunifetapastaa vaikka kolme päivää putkeen. Minusta pasta oli maukas, tosin paprikavoisula ei puhutellut. Loraus yrttiöljyä saattaisi ajaa saman asian. Lehtipersiljakaan, joka toki on parempaa kuin tavallinen persilja, ei puhutellut. Laitoimme aika rutkasti valkosipulia jugurttiin, joka sitten vähän närästeli illalla. Jauhelihan mausteet olivat minusta hyvät, samoin jugurttikastike. Ehkä tässä reseptissä olisi aineksia tuunaamiseen.

***

Kun uunifetapastaresepti julkaistiin kokeilin sitä heti pari kertaa. Pojat olivat silloin paljon pienempiä, eikä ruoka koko perheelle. Minusta se oli myös hieman pliisu. Pitkästä aikaa annoin uunifetapastalle uuden mahdollisuuden. Tein alkuperäiseen reseptiin maustamislisäyksiä. Lisäsin uunivuokaan tomaattien sekaan sipulia sekä valkosipulia, josta osan laitoin fetan päälle. Lisäksi laitoin aika reilusti Provencen yrttimaustetta. Tuoreen chilin sijasta käytin chili flake maustetta. Valmiin pastan päälle silppurin reilusti tuoretta basilikaa. Ai, että tuli hyvää!

Netistä uunifetapastaohjeita löytyy monta, mutta tämä lienee ”se aito ja alkuperäinen"

https://liemessa.fi/2019/02/uunifetapasta/


Oletko kokeillut jo näitä palstoja? Jos et, niin kumpi houkuttelee enemmän?

Kivaa alkanutta viikkoa!


22. tammikuuta 2025

Tammikuun alun ilopikkuja - LUX ja läheiset ja ystävät

Hyvänen aika, kuinka nopeasti tammikuu onkaan kiitänyt. Aika vähäisesti olen ehtinyt vapaa-ajalla tekemään mitään. Tämä pimeä vuodenaika ei vaan ole minua varten! Eniten on harmittanut se, että ihanat talvipäivät ovat olleet niin harvinaista herkkua.

Minä yleensä jaksan huolehtia siitä, että arkeeni mahtuu iloa tuovia juttuja. Näin pimeänä tammikuuna se on ollut hieman haasteellista. Yksi paras juttu tammikuussa on LUX Helsinki valotaidetapahtuma. Tänä vuonna sää oli aika kehno LUXin aikaan ja polveni oli erittäin kipeä. Moni lisäksi sanoi, että jotenkin LUX oli normaalia vaisumpi. Ajattelin jo jättää LUXin väliin. Sitten päätin, että lähdemme Hra Kepposen kanssa autolla kohti keskustaa ja toivottavasti saamme parkin niin läheltä, että pystyn kävelemään ydinkeskustan kohteisiin. Menimme paikalle aika myöhään illalla ja sain todella hyvän parkin. Kävipäs tuuri!

Minustakin LUX oli vähän vaisumpi kuin monena menneenä vuotena. Minä tosin jaksoin käydä katsomassa vain osan töistä. 

Aloitimme kierroksen Senaatorintorilta, jossa oli väriä vaihtelevien isojen kolmioiden pitkä jono. Teos oli näyttävä sivustakin katsottuna, mutta pääasiallinen tapa kokea se oli kulkea sen lävitse. 


Jatkoimme matkaa Rautatientorille, jossa oli peililasitolppien kokonaisuus. Peililaseista muodostui mielenkiintoisia näkymiä. Teokseen kuului myös ääniraita, joka alkoi hyvin nopeasti tuntumaan minusta hermostuttavalta.



Seuraavaksi kävimme katsomassa Keskuskadulla olevan jättimäisen vieterilelun


Sieltä jatkoimme Espan puistoon, jonne oli tullut kesä ja linnunlaulu keskelle talvea! Jos edellinen ääniraita Rautatientorilla oli ärsyttänyt, lintujen liverrys äänet ihastuttivat Espalla!



Kaupungintalon seinässä oli rauhankyyhky ja edessä liehuivat Ukrainan liput. Voi kunpa tämä olisi se vuosi, kun Ukrainaan tulisi rauha! Niin ja jollakin järkevillä ehdoilla.


Vielä lopuksi kävimme katsomassa ovea ei mihinkään. 


***

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa ja kaupassa ruokaostoksilla. Saimme seuraksi viikonloppuvapaata viettäneen esikoisen. Esikoinen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta minusta hänen asepalveluksensa on mennyt niin nopeasti. Jäljellä on enää 56 aamua.

Kaffittelijat

Kahvipaikkanamme oli viehättävä Håkans, joka toimii Håkansbölen eli Hakunilan kartanon sivurakennuksessa Vantaalla. Sellainen maininta että Håkansissa on paljon paikan päällä leivottuja tuotteita ja erinomaista pullaa. Suosittelemme!

***

Uimaporukan kanssa otimme heti alkuvuodesta yhteiset treenit. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa allaspyöräily- eli hydrospinningtunnilla. Ilonan kanssa kävimme 2024 koestamassa lajia Flamingossa ja sitten kävin aika säännöllisesti tunneilla siellä ystäväni Jonnan kanssa. Tällä kertaa polveni ei tykännyt allaspyöräilystä yhtään. Pyörän säädöt eivät osuneet kohdalleen. Ohjaajan mikrofoni ei toiminut ja tunnilla oli todella paljon pyöräilyä seisten, mitä polveni ei oikein kestä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen allaspyöräilytuntini, olisi se varmasti jäänyt myös viimeiseksi. Kun olen sanonut Flamingossa olevani polvivammainen sieltä on tullut aina tunnilla ohjeet, miten tehdä polville raskas liike kevennetysti. Mäkelänrinteessä oli yhdet ohjeet. Liikunta teki joka tapauksessa hyvää ja seura oli priimaa.

Allaspyöräilyn jälkeen menimme tietenkin syömään :) Mäkelänkadulta bongasin pienen Bali Bali ravintolan. Hinnat olivat kohtuulliset ja annokset oikein hyvät. Paikalla ei ole minkäänlaisia anniskeluoikeuksia. Oli oikein kiva ilta kavereiden kanssa.

Rapeaa kanaa