Hetkessä - iloa ja voimaa omaan arkeen

Kolme vuotta sitten lähdin tavoittelemaan arkea, johon mahtuu asioita vain minulle itselleni. Silloin kirjoitin:

"Lähden tavoittelemaan arkea, johon mahtuu säännöllisesti hetkiä itselleni. Hetki voi vaikka olla termoskahvit luontopolulla, viiden ruokalajin illallinen, hyvä elokuva, uusi kahvila, treffit miehen kanssa, ystävien kokoontuminen tai se ensimmäinen hiuslakka, joka pitää lupauksensa. Hetki on minulle itselleni, aikuisen naisen makuun."

Hetkessä kauteni on noin kesälomasta kesälomaan. Se sai alkunsa siitä, kun syksyn painaessa hartioita ja mieltä lysyyn aloin miettimään, miten saada lisää iloa elämään. Ensimmäisenä vuotena opin paljon siitä, mitkä asiat tuovat minulle virtaa ja mitkä eivät. Ensimmäisen vuoden raportti on täällä, mutta noin lyhyesti opin että minulle toimii parhaiten ulkoilu, kädentaidot, kulttuuri ja hyvä ruoka. Tavarat eivät ilahduta enkä oikein ole mikään hemmotteluhoitoihminenkään.

Toisena vuotena Hetkien järjestämisestä alkoi tulla jo rutiinia, kooste täällä. Tutkin innokkaasti kulttuuritarjontaa, suunnittelin ulkoiluretkiä ja pieniä kahvipiipahduksia. Toisella kaudella tein matkailuirtioton toteuttamalla yli 30 vuotisen matkailuhaaveeni. Opin siitäkin paljon. Opin sen, että minun matkailuonneni ei ollut perheeltä pois. Mietin hyvin pitkään sitä, että onko oikein se, että voin investoida niin paljon rahaa ja aikaa itseeni.

Kolmas vuosi meni jo hyvällä rutiinilla. Kalenterissa oli sopivasti kivoja menoja ja Pokemon Gon pelaaminen takasi rutkasti ulkoilua. Muuten liikunnan harrastamisessa jäin tavoitteestani. Ystäviä tuli tavattua kuitenkin harvakseltaan mutta onnesti sentään säännöllisesti.

Tässä muutamia kauden kohojuttuja

Ulkoilu:
Ulkoilu on minusta parasta, mitä voin tehdä oman hyvinvointini eteen ja yritän pitää kiinni säännöllisestä ulkoilusta. Syksyn säät olivat hienoja ja Pokemon Go sai liikutettua välillä koko perhettä. Talvellakin jaksoin ponnistaa ulkoilemaan hyvin, vaikka hyviä ulkoilusäitä oli aika nahkeasti. Kauden aikana kertyi kävelykilometrejä kertyi huimasti. Talvilajien harrastaminen jäi valitettavasti ihan muutamaan hiihtokertaan ja sitten maaliskuiseen koko perheen Vuokatin matkaan. Hiihtoreissun lasken aina omaksi ajakseni, koska minä olen se perhein innokkain rinteeseen tai ladulle lähtijä. Kevään parhaimpia ulkoiluja oli Haagan alppiruusupuisto.

Seurasaaressa

Monta auringonlasku tuli ihailtua 

Talvikelit olivat taas kehnohkot, mutta niistä vähistä nautin ihan täysillä. Jäällä kävely on parasta!

Vuokatissa koko perheen kanssa

Kulttuuri ja museot:

Ystäväni Anna hankki museokortin ja hänen kanssaan tuli kierrettyä todella monta museota ja näyttelyä. Parhaiten mieleeni kaudelta jäi Turun upean Luostarinmäen käsityöläismuseon lisäksi Ernesto Neton isot installaatiot, joissa pystyi oleskelemaan Kiasmassa sekä Teatterimuseo. Turun

Kauden aikana pääsin kahdesti balettiin, jota rakastan. Tampereella kävimme Kätevien Emäntien kanssa musikaalissa ja vaarilta saimme liput Shrek-musikaaliin esikoisen ja kuopuksen kanssa.

 Ernesto Neton tilataideteos - sen sisällä oli ihana istua

Teatterimuseossa Annan kanssa

Kävin katsomassa uutuusbaletin Liisa Ihmemaassa, mutta se jätti vähän kylmäksi

Ystävät, läheiset ja juhlat
Monta jaettua, iloista hetkeä mahtui kauteen. Kulttuurista nautin suurimmaksi osaksi ystävieni seurassa, mutta muutakin tuli tehtyä. Kävimme pelaamassa huonepakopeliä Lahdessa, Kätevien emäntien kanssa kävimme risteilemässä Viking Gracella. Halloween tuli juhlittua meillä kotona, vaikka se ei ehkä työläytensä takia ole pelkkää piristystä, mutta juhliessa on aina hyvä fiilis. Isäni 80v merkkipäivän vieton ulkoistimme ravintolaan. Vietimme viikonlopun keskimmäisen kummeilla Mikkelissä. Yksi kauden parhaimmista "juhlista" oli naisten savusaunailta Kammikylässä.

Tavoitteena oli tehdä enemmän sellaisia helppoja juttuja ystävieni kanssa kuten elokuvissakäynti, kahvilavierailu tai vaikka yhteinen kävelylenkki. Jotenkin se arki kuitenkin imaisu mukaansa sen verran, että näiden osalta saldo jäi odotettu vaisummaksi.

Kätevät Emännät Viking Gracella

Halloween-look ja selfiekaveri

Vaari 80v ja esikoinen

Kammikylän savusaunailta

Työkaveri järjesti viinanpolttajaiset eli Feuerzangenbowlen.

Kädentaitopuuhat:
Todella vähän tuli kauden aikana askarreltua. Työkaverini kanssa sentään urakoimme yhdessä joulukortteja. Saman ladyn kanssa pääsin kahdesti kukkakurssille ja pidin niistä todella paljon. Toivottavasti pääsen taas tänä jouluna mukaan porukkaan.

Tämä on kyllä sellainen juttu, johon haluan panostaa tällä kaudella selvästi enemmän.

Pääsiäiskukka-asetelma

Parille hääkortille tuli tarvetta

Ruoka:

Ravintolassa tuli kauden aikana käytyä aika harvakseltaan. Parhaiten jäi mieleen työkavereiden kanssa Kämpissä nautittu afternoon tea ja paras ateria oli Tampereella Masu Asian bistrossa teatterireissun yhteydessä nautittu illallinen. Ihan täpärästi kakkoseksi jäi hankolainen Origo. Mieleenpainuva ruokakokemus oli Taste of Helsinki, jossa saimme viettää Hra Kepposen kanssa kahden laatuaikaa.

Klaus K brunssi

Ravintola Origon saaristolaispöytä

Taste of Helsinki ja suosikkiannokseni

Kotona on tullut syötyä aivan liikaa vohveleita, pannaria ja lettuja

Todella harvoin tulee leivottua mitään, kun vohvelit ovat niin helppoja ja hyviä.

Matkailu:

Minä rakastan matkustelua. Säästän jatkuvasti rahaa matkailuun, suunnittelen matkoja ja tai muuten vaan matkahaaveilen. Se on jotenkin mennyt veriin. Tälläkin kaudella pääsin reissaamaan. Kuuban matkaa lukuunottamatta teemaksi muodoistui halpamatkailu. Tavoitteena oli tehdä matkoja aikaisempaa edullisemmin ja se onnistuikin aika kivasti.

Ystäväni Lauran kanssa ihailimme Krakovaa ja sen joulutoria, marraskuu 2016

Kuubassa tuli myös snorklailtua, tammikuu 2017. Reissussa Jonnan kanssa.

Sardinian rannat olivat kuin Karibialta, toukokuu 17. 

Reissussa Jonnan ja esikoisen ja keskimmäisen kanssa

Siuntionjoki oli varsinainen yllättäjä. Upea paikka! Toukokuu 17. Länsi-Uudenmaan Matkailu.

Reppureisulla Meteora säväytti, heinäkuu 17. Jonnan kanssa reissussa.

Joskus pahimmassa ruuhkavuosihässäkässä ja 4-kympin kriisissä mietin, että tapahtuuko minulle enää ikinä mitään merkittävää henkilökohtaisesti. Vai olenko muuttunut kotitalouskone-hoitoautomaatiksi ja kaikki asiat tapahtuvat vain muille perheenjäsenille. Noh, ehkä noin koko elämäni perspektiivistä katsottuna, minulle ei enää tapahdu usein merkittäviä asioita, mutta minulle tapahtuu säännöllisesti kivoja asioita. Elämäni on täynnä pieniä ja vähän isompia ilonaiheita ja voimavaroja. Tätä kirjoittaessa piti jälleen pysähtyä miettimään kiitollisena sitä kaikkea, johon minulla on ollut elämässä mahdollisuus. Se ei ole itsestäänselvyys.

Tällä kirjoituksellani haluan kannustaa teitä muita arjen kanssa kamppailevia miettimään, mitkä ovat ne asiat, joista sinä saat virtaa ja iloa ja miten voit lisätä niitä elämääsi.

Elä myös itsellesi!

Tuusulanjärvellä

Viime viikonloppuna treffasin ystäviäni, joihin alunperin olen tutustunut blogini kautta 7 vuotta sitten. Vuorossa oli Kätevien Emäntien perinteinen kesäretki. Tänä vuonna kohteena oli Tuusulanjärven taiteilijakodit.

Aloitimme retkipäivän aamiaisella Krapihovissa. Aamiainen oli aivan kelpo, mutta ei mitenkään erityinen. Hintaa sillä oli 20€, joka oli minusta kyllä aika korkea suhteellisen perussetille. Krapi itsessään on kyllä idyllinen ja hurmaava paikka. Uskomatonta, että minulla oli yli 25 vuotta edellisestä käynnistä. Olen juhlinut siellä Wanhojen tansseja. Saman tien kirin menetettyjä vuosia takaisin ja viikolla tulin Krapiin uudestaan kesäteatteriin.

Krapihovi kuva http://www.virtuaalituusula.fi/

Jos olet ajatellut hankkia museokorttia, niin Tuusulassa se kannattaa. Museot ovat aika pieniä ja niitä kiertää monta saman päivän aikana helposti. Useimpiin kohteisiin pääsymaksu on lähemmäs kympin, joten museokortin hinnasta saa puolet kuoletettua jo Tuusulassa :)

Me aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökin kautta Erkkolaan. Erkkolan vaihtuvana näyttelynä on "Ihanuuksien ihmemaa" eli kirjailijoiden Suomi taiteessa ja kuvituksissa. Minua ihastutti Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun tekemät kuvitukset.

Erkkolan upea vihreä kakluuni.

Tuusulanjärven taitelijakodeissa on kaikkissa vihreä kakluuni tai takka.

Erkkolan lasikuisti

Taitelijakotiin kuuluu vihreän kakluunin lisäksi lasikuisti ja ikkunalle pelargoniat

Mennyttä aikaa henkivä kävelytie Erkkolasta Aleksis Kiven kuolinmökille

Aleksis Kiven kuolinmökki. Aleksis asusti kammarissa ja veli perheineen tuvassa

Erkkolasta matka jatkui Lottamuseoon. Kiersimme Lotta Svärd järjestön historiaesittelyn sekä evakkonäyttelyn. Jäin pitkäksi aikaa katselemaan ja kuuntelemaan materiaalia Karjalan evakoinnista. On siinä ollut urakka ja koettelemus! Arvostan erittäin korkealle sitä empatiaa ja solidaarisuutta, jolla evakot saatiin asutettua ja elämänalkuun.

Syvärannan lottamuseo
Lottamuseossa toimii lottakanttiini, josta saa kahvilatuotteiden lisäksi myös lounasta.

Lottamuseosta päivä jatkoi Pekka Halosen Halosenniemeen, jossa oli lyhyt opastus taloon ja Halosten historiaan. Halosenniemen vaihtuvana näyttelynä on "Into, toivo, rohkeus", jossa on Suomen taiteen kulta-ajan teoksia. Tykkäsin todella paljon näyttelystä. Taulut sopivat myös erinomaisesti Halosenniemeen. Näyttelyn takia Halosenniemessä oli harmillisesti valokuvaus kokonaan kielletty.

Upea Halosenniemi

Kesäretkeläiset. 

Halosenniemen jälkeen meidät saavutti sade ja siirryimme ensin Sibeliuksen Ainolan kahvilaan kahvittelemaan. Viimeksi käydessäni Ainolassa siellä oli opastus ja se avasi Ainolaa ja Sibeliusten elämää aivan eri lailla kuin yksikseen asunnossa kiertäminen. Tällä kertaa saimme tyytyä pelkkiin monisteisiin.

Sibeliuksen Ainola

Jean Sibeliuksen mancave

Ainolan vihreä takka joka soi F-duurissa

Ainolan jälkeen katsastimme vielä Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Aholan ja päivittelimme Ahon rakkauselämää.

Päivä kului nopeasti hyvässä seurassa! En ole ikinä aikaisemmin käynyt näin monessa kohteessa kerralla Tuusulanjärvellä. Hra Kepposen kuntokestävyys ei ole samaa luokkaa kuin ystävieni. Ihan rauhassa ehdimme katsella, ihmetellä ja ihastella kohteita. Suosittelen Tuusulanjärveä! Kaikki meistä alkoi haaveilla omasta ateljeesta, rantasaunasta ja rehevästä kasvimaasta. Ainakin minä realistina haaveilin myös niistä piioista ja kotiapulaisista arjen pyörittämiseen maalaisateljeessa ;)

Kesäretken olennainen osa on ruokailu, joten päivä piti myös päättää ruokailuun. Paikaksi valikoitui Keravan Fuku. Fuku näyttää jatkavan voittokulkuaan Uudellamaalla.

Fukun sushibuffet

Muutaman päivän päästä tulikin siis paluu takaisin Tuusulanjärvelle Krapiin. Vein isäni ja esikoisen sinne kesäteatteriin. Näytelmänä oli Tankki täyteen. Ensimmäinen puoliaika sai muutaman hymyn huulille, mutta toinen puolikas rullasikin sitten mainiosti ja nauratti. Iso osa viehätystä oli ajankuva. 70-luvun bensa-asema oli kyllä todella sympaattinen ja onhan Reinikainen osa lapsuusmuistoja. Kiinnostuneena odotin some-diginatiiviteinin arviota esityksestä. Hänkin piti esitystä viihdyttävänä Sen verran hyvä oli Krapin kesäteatteri, että todennäköisesti menemme ensi kesänäkin. Tälle kesällä esitykset taitavat olla valitettavasti jo päättyneet.

Tankki täyteen näytelmän näyttämö

Mukavaa viikonloppua!

Korfu

Palaan vielä kesä-heinäkuun vaihteessa tekemääni naisten reppureissuun, jonka alku- ja päätepiste oli Korfu.

Korfun valitsimme suorien lentojen ja hyvien lauttayhteyksien vuoksi. Sieltä pääsimme kulkemaan sekä Albaniaan että Igoumenitsaan, josta autoilimme Meteoran luostareille.

Lensimme Norwegianin suoralla lennolla Korfulle. Koska kyseessä oli yölento jäimme seuraavaksi päiväksi Korfulle. Olin varannut kahdeksi yöksi huoneen pienestä hotellista paikallisasutuksen keskellä. Hotellilla oli pieni uima-allas ja muutamia aurinkotuoleja sen ympärillä. Olisimme todennäköisesti jääneet uima-altaalle päiväksi rentoilemaan, ellei uima-allasta olisi kansoittaneet samalla lennolla saapuneet kovaääniset ja nopeasti päihtyvät virolaiset. Kiitos virolaisten, meille tuli tosi mukava retkipäivä vuokra-autolla :D

Aloitimme päiväreissumme ostamalla seuraavaksi päiväksi laivaliput sataman lippukioskista ja sitten lähdimme kävelemään Korfun vanhaan kaupunkiin Kerkyraan. Minä olen heikkona vanhoihin kaupunkeihin, kapeisiin kujiin ja pittoreskeihin näkymiin. Jos olisin lomaillut Kerkyran lähellä, olisin varmasti joka ilta kierrellyt vanhan kaupungin kujia, siitäkin huolimatta että suurin osa kujista oli täynnä turisteja ja turistikauppoja.

Näkymiä Kerkyrasta:

Koska lämpötila oli 34 päätimme seuraavaksi lähteä kohti rantaa. Kohteenamme oli Nissaki beach, jota oli kehuttu myös snorklaukseen sopivaksi. Matkalla meitä alkoi himottaa uimapysähdys kesken ajomatkaa Ipsos kylän kohdalla. Ranta oli koko kylän levyinen eikä tungoksesta ollut tietoakaan. Ei muuta kuin auto helposti rantakadulle parkkiin ja veteen vain. Vesi oli todella lämmintä.

Ipsoksen ranta

Matkamme jatkui kohti Nissakin rantaa. Nousimme mutkaista tietä ylös ja näkymät olivat silmiä hivelevät. Kimmeltevän meren lisäksi huomiomme kiinnittyi Korfun vehreyteen. Päätimmekin syödä lounasta maisemia ylhäältä ihaillen Barbatin kohdilla, Lord Byron nimisessä ravintolassa. Se tarjoili koko reissun parhaat tsatsikit ja pitaleivät -sekä upeimmat näkymät!

Lord Byronin tsatsikia, hummusta ja pitaleipää. Heaven!

Vihdoin pääsimme Nissakiin. Ranta oli suloinen, mutta paljon pienempi kuin odotimme. Kävimme snorklaamassa. Vapaita aurinkovarjoja ei ollut vuokrattavana enää, aurinkopedit olisimme saaneet. Koska aurinko paahtoi järkyttävän kuumasti, päätimme hetken kuivaltetuamme sittenkin jatkaa matkaa.

Suloinen, mutta pieni Nissaki beach

Snorklaus oli aika vaisu kokemus, paras bongaus oli nuo oranssiraitaiset pikkukalat sekä useat merimakkarat

Hetken tuumimme, että mihinkäs seuraavaksi. Vähän pidemmästä ajomatkasta huolimatta päätimme suunnata kohti Sidaria. Siellä on isompi Sidari beach ja vähän erikoisempi Canal D'Amour. Kanaali on kahden kallion väliin jäävä vesi ja piskuinen hiekkaranta. Lähistöllä on varsinainen Canal D'Amourin hiekkaranta, jossa on uimaetäisyydellä kiva kallioranta. Sattumalta saimme autopaikan rannalla sijaitsevan rantaklubin edestä. Parkkeeraus vaati ostosten tekoa rantaklubilla. Siellä olisimme voineet helposti viettää koko päivän. Klubilta sai kohtuuhintaan juomia ja ruokaa, siellä oli siistit vessat, uima-allas, aurinkotuoleja ja myös mukavan varjoisia paikkoja. Ihana paikka!

Canal D'Amourin viereinen kiva hiekkaranta. Täällä koimme ainoan hiukan viileän meriveden.

Toinen kuvakulma samaan ihanaan rantaan

Canal D'Amour

Kivasti ehdimme nähdä hiukan Korfuakin, vaikka kaikki merkkirakennukset jäivätkin vierailematta. Vietimme vielä lopuksi pari päivää Korfulla. Hotellimme oli todella ihastuttava, mutta sen verran kaukana kaikesta, ettemme poistuneet hotellilta lainkaan. Helle helli koetteli meitä ja oleskelimme lähinnä varjossa. Uima-allaskaan ei enää iltapäivällä juurikaan raikastanut olo, kun veden lämpötila oli 29-30 astetta.

Viihdyimme allasalueella melkein pari päivää, nuo oranssit vesisäkkituolit olivat suosikkejani

Korfun uusi linnoitus mereltä päin

Lyhyen Korfun vierailumme summeeraus plusmiinuslistana:

+vehreys

+hyvät lauttayhteydet

+paljon rantoja

+tunnelmallinen vanha kaupunki

+hyvät tiet

-välimatka usein niin pitkiä, että pitää olla joku kulkuväline

-kallis taksi

-ei juurikaan hiekkarantoja, pikkukivirannoilla on parasta olla uimakengät

Reppureissun aikaisemmat osat:

Mitä ehtii tehdä viikossa Korfulla?