19. tammikuuta 2022

Viisikymppislahjoja

Sain toivepostauspyynnön siitä, mitä toivoin ja mitä sain 50v synttärilahjaksi. Hyvä syy palata vielä kerran muistelemaan synttäreitäni ja kaikkea niihin liittyvää ihanaa.

Aloitetaan lahjatoiveista - minulla ei ollut mitään synttärilahjatoiveita. Ainoastaan Hra Kepposelta toivoin jotain muistamista. Hän lupasi kustantaa minulle sen "miesartistin" synttäribileisiini. Sen lisäksi sain yllätysliput keikalle ensi kesäksi. Yllätys paljastui etuajassa, kun meinasin itse ostaa liput. Isäni antoi minulle lahjaksi oman 50v lahjansa, jotka olivat hopeiset veitset ja haarukat. Niissä oli vielä alkuperäinen lahjanauhakin päällä  Isäni on saanut ne lahjaksi äidiltään ja nyt ne lähtivät sitten seuraavalle sukupolvelle. Heti mietin, että harmillisesti kenelläkään pojistani ei ole samoja nimikirjaimia kuin minulla sekä isälläni.

Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että minulla on ihan hirveästi kaikkea. En tarvitse mitään enkä halunnut kenenkään ystäväni ottavan lahjastressiä. Kerroin selkeästi, että on todellakin ok muistaa minua ihan vaan kortilla tai vaikka kukkakimpulla. Jos lahjanantajan arvomaailman mukainen lahja olisi lahjoitus hyväntekeväisyyteen, niin arvostan sitä. Jos joku haluaa antaa tavaralahjan tai jonkun yhteisen tekemisen, niin kaikki käy. Mutta ei lahjastressiä! Tavoitteena oli katkaista myös pitkä sosiaalisen elämän vaje ja nähdä ystäviä. Synttärijuhlathan jouduin koronan takia pitämään suunniteltua pienempänä.

Sain paljon kukkia ja kortteja sekä ajatuksella kirjoitetun syntymäpäiväkirjeen. Kukkaosastolle menee sekin, että sain lahjaksi pensasmustikantaimia. Niissä oli marjat jo valmiina ja elokuussa sain puuron päälle mustikoita omista pensaista. Kovasti toivon, että pensasmustikat selviävät talven ylitse.

Synttärikukkia sekä lahjaksi saatuja että koristeeksi hankkimiani
 

Synttäripensasmustikoiden satoa, viimeiset marjat lettujen kanssa

Ystävältäni Tiinalta sain lahjaksi illallisen ja Ellinooran keikan elokuussa. Keikka toteutui Krapihovin pihalla koronaturvallisesti. Pihalla oli numeroinut istumapaikat turvavälein, virvokkeiden tilaukset tehtiin tekstarilla ja tarjoilija toi juomat ämpärissä paikoille. Edellisestä keikkakokemuksesta olikin ehtinyt kulua todella pitkään. Sää oli fantastisen hyvä ja tykkään Ellinoorasta paljon. Oli aivan huikea keikka.
 
Tiinan kanssa odottelemme keikan alkua


Hienoa keikkaa edelsi erinomainen buffet-illallinen. Krapissa oli mukavan väljää, koska illallisvieraat oli porrastettu. Ruoka oli todella hyvää ja seuraavaksi tuleekin varsinainen kuvatulva herkuista. Parsasalaatti, lohi ja peruna"salaatti" olivat suorastaan taivaallisen hyviä. Iso suositus Krapihoville!


Etualalla suosikkini: lohi

Suosikkini: parsasalaatti ja sen vieressä perunasalaatti



Tuumasin ensin, että vähän vaatimaton jälkkäripöytä, kunnes huomasin, että herkullisten köyhien ritareiden kaveriksi oli raparperihilloa. Raparperihillo on harvinaisempaa herkkua.

Miten mun lautaselle tulee aina liikaa kermavaahtoa, kysyn vaan :)

Ystävältäni Lauralta sain lahjaksi hemmotteluillan. Se sisälsi kasvohoidon Helsinki Day Spassa ja kasvisruokaa ravintola YesYesYesissä marraskuussa. Minä en ollut käynyt aikaisemmin Helsinki Day Spassa. Käytän aika vähäisesti tuollaisia palveluita ja olen jotenkin ajatellut, että Hds olisi paljon muita paikkoja kalliimpi ja turhan fiini. Ihastuin kovasti Hds:n loungeen, jossa sai ennen ja jälkeen hoidon pötkötellä lepotuolissa ja nauttia teetä tai alkoholintonta kuoharia. Lounge on todella tilava, katto korkealla ja ihanaa empiretyyliä. Taustalla soi juurikin joku tyyliin sopiva rentouttava tingeltangel-musiikki. 
 
Juttelin kosmetologin kanssa siitä, että talvisin minulle iskee järkyttävä kasvojen ihon kuivuus ja on hirvittävän vaikea meikatakaan, kun kevyenkin meikkivoiteen jälkeen näytän nahkaa luovalta suomunaamalta. Kosmetologi suositteli minulle heidän tuotettaan, joka on ollut erinomainen kuivan ihon hoitaja. Niin kiva oli tuo Hds kokemus, että olen päättänyt mennä uudestaan. Helsinki day span lisäksi myös kasvisruokaravintola YesYesYes oli minulle uusi kokemus. Ruoka oli maittavaa, keskimääräistä ravintolaruokaa kevyempää ja kivaa vaihtelua.

Tämän ostin ja olen hyvin tyytyväinen. Moni apteekki ja esim. Kicks myyvät tätä. Hinta karvan päälle 30€ ja tuubi on riittoisa.

Helsinki day span ihana lounge
 

Kasvisruokaa YesYesYesissä

Olen pienesti innostunut näistä kombucha-juomista. En tosin aio alkaa niitä kotona valmistamaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Sain lahjaksi myös kaksi pulloa shampanjaa, itse kudotut pitkät villasukat, korvakorut ja Marimekon meikkipussin. Niin ja sain myös kahvia ja ananaksen. Sitten sain vielä lahjaksi all-inclusive retkipäivän, johon sisältyi Ladalla ajamista, lapsuuden nurkilla pyörimistä, 70-luvun retkieväät ja illallinen. Tuosta retkestä tein erillisen postauksen.

Lisää upeita lahjoja

Ihan mielettömän hienoja muistamisia ystäviltäni. Olen ollut suorastaan hämilläni tästä kaikeasta ihanasta, mitä sain osakseni! Vieläkin välillä mietin, että tapahtuiko tämä kaikki synttärihumu tosiaan minulle. Minullahan meni syksy ihan vielä juhlahumussa kun oli kolme elämyslahjaakin. Tätäkin kirjoittaessa tulvi ihanat muistot mieleeni.
 
Olen jälkikäteen miettinyt, että miksi ihmeessä en juhlinut kunnolla 30v ja 40v synttäreitä, kun juhlahommahan osoittautui niin ihanaksi. Noh, kun täysin 30v oltiin juuri palattu Japanista ja omaisuus oli vielä matkalla kotiin ja asuimme tilapäismajoituksessa ensimmäisen kuukauden. Kun täytin 40v, osui sellainen elämäntilanne, että en jaksanut järjestää juhlia, vaikka niistä hieman haaveilin.
 
Jos synttärijuhlintani tuntui liian ruusuilla tanssimiselta, niin tämä postaus muistuttaa että olen minäkin saanut osani niistä ei niin onnistuneista syntymäpäivistä. Episodi naurattaisi muuten, mutta emme ikinä saaneet ketään tekemään sitä max. päivän korjaushommaa. Kenellekkään ammattilaiselle ei kelvannut noin pieni keikka. Muistot siis ovat edelleen paikoillaan.

Synttärijuhlien meemiksi muodostui tämä

Nämä lasit jäivät siltä miesartistilta :D Kuin ylimääräinen lahja
Onneksi jäi vaan lasit.

15. tammikuuta 2022

Arkiviikon kuulumisia

Meninkin kirjoittamaan, että tammikuu on lähtenyt erinomaisesti käyntiin. Eikös melkein heti iskenyt taas todella ärhäkkä silmätulehdus. Jouduin olemaan pari päivää sairauslomalla, kun en nähnyt tulehtuneella silmällä mitään. Pari tärkeintä palaveria seurasin kännykästä pelkällä vasemmalla silmällä.

Ei tullut tällä arkiviikolla ulkoiltua eikä kuntoiltua, mutta kaikki jemmassa olevat suklaat sain syötyä. Onneksi on taas kohta uusien alkujen maanantai käsillä ;)

Ennen silmätulehdusta ehdin ahmaista uuden dekkarin. Olenkin pitkään haeskellut uutta dekkaristia, jonka kirjassa juoni rullaisia kiinnostavana eteenpäin ja jonka loppu olisi onnistunut eikä kirja olisi kauhistuttavan väkivaltainen. Löysin Cara Hunterin Jäljettömiin dekkarin.

Kirjassa tutkitaan pienen Daisy tytön katoamista Oxfordissa. Tutkinta tuntuu polkevan paikoillaan, koska havainnot Daisystä ovat hyvin ristiriitaisia ja hyvin monella on salailtavaa. Juoni rullasi eteenpäin erinomaisesti. Päätin, että yhtään Cara Hunterin kirjaa en lue, jos tämäkin on joku pedofiilidekkari tai syyllinen kärsii skitsofreniasta tai vastaavasta. No, onneksi voin lukea jatkossakin Hunteria. Tykkäsin todella paljon. Olen pienen tauon jälkeen palannut Bookbeatin asiakkaaksi ja toivon sen piristävän lukuharrastustani ja siellähän onkin odottamassa seuraava Hunterin dekkari.

 
Kansikuva lainattu kirjan kustantajalta https://otava.fi/

HBO:lta olen löytänyt viihdyttävää katsottavaa "chick flick"-tyylilajissa. Se oli jopa niin viihdyttävää, että Hra Kepponenkin katsoi sen kanssani. Insecure-sarja kertoo mustasta nuoresta naisesta Issasta ja hänen ystävästään Mollysta. Naiset ovat työelämässä ja molemmat ainoita mustia työpaikallaan. Miesten kanssa on kaikenlaista säätämistä, Molly etsii tasoistaan miestä ja Issa kipuilee omassa suhteessaan. Naiset tekevät välillä huonoja valintoja ja hölmöyksiä, mutta yrittävät korjata asiat. Ystävyys on myös keskeisessä osassa sarjassa eikä sekään aina suju ilman kasvukipuja. Välillä naisten elämä on sarja outoja ja naurettavia tilanteita. 

Juoni ja henkilöt ovat vähemmän siloiteltuja kuin amerikkalaisissa tuotannoissa yleensä. Ote jotenkin todella paljon tavallista raikkaampi. Sarjan huumori toimii hyvin. Lähes kaikki roolit näyttelee mustat näyttelijät. Jaksot kestävät n. 25 minuuttia. Ensimmäinen kausi lähtee hieman kankeasti käytiin. Kaudet 2-4 ovat erinomaiset! Kausi 5 alkaa paketoida sarjaa loppua kohden ja siinä valitettavasti sorrutaan Hollywood kliseiseen loppuun. Mutta onhan onnelliset loput aina kivoja. Suosittelen sarjaa!

Issa ja parhaat kaverit, kuvat lainattu https://www.hbo.com/

Silmäpuolena onnistuin myymään yhdet laskettelusukset ja -monot ja sain jopa niistä ihan rahaakin. Enää jäljellä kahdet sukset ja yhdet monot. En ole vielä uskaltanut laskea, että monetko ylimääräiset luistimet ja murtsikat meiltä löytyy. Silti olen tyytyväinen, että yksi setti lähti eteenpäin. Kun nyt saisin muitakin ulos varastoistani.

Lisäksi onnistuin hankkimaan pojille uudet lasketteluvaatteet. Kuopukselle tilasin Five Seasonin laskettelutakin XXL:stä 60€. Esimerkiksi Haltin takki maksoi tarjouksessa 120€. Noin silmämääräisesti arvioiden tuo 60€ takki omaa kaikki samat ominaisuudet kuin kalliimpikin takki. Lämpöisyydestä ei ole vielä tietoa. Mielestäni oikein hyvä löytö. Hyvät löydöt olivat tervetulleita, koska olen hankkinut kaksi toppatakkia, yhdet toppahousut, yhdet lasketteluhanskat ja kaksi kypärää. Nuoriso tarvitsee myös uudet monot ja sukset ja kuulemma vielä lasitkin. 

Suksissa ja monoissa olen tullut siihen tulokseen, että parasta olisi päästä ostamaan ne vasta kokeilut jälkeen. 

Onko kenelläkään vinkkejä, miten suksia pääsisi koelaskemaan etelän nyppylöillä? 

Haluaisin ostaa ainakin keskimmäiselle sellaiset sukset, että seuraavat sukset hän joutuisi ostamaan vasta aikuisena.

Takki ja kuva xxl:n verkkokaupasta https://www.xxl.fi/

Vaikka arkiviikko olikin vähän alavireinen, niin tuli kuitenkin löydettyä uusi dekkaristirakkaus ja hoideltua varustelua ja mikä parasta toistaiseksi ei koronaa. Ihan selvästi plussan puolelle meni.

Kivaa viikonloppua!

11. tammikuuta 2022

Kiva viikonloppu

Minulle tammikuu on yleensä vähän tylsä kuukausi. Ennakoin, että tästä koronatammikuusta tulisi supertylsä, mutta kuukausi on lähtenyt kivasti käyntiin. Selvästi odotettua paremmin. Paljon kivoja juttuja on kalenterissa lisää tuloillaan, kunhan vaan nyt välttyisin koronalta ja koronakaranteenilta.

Noin vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa juuri auenneessa Löylykontissa saunomassa ja avantouimassa. Ihastuin kovasti Löylykonttiin! Löylyt ovat hyvät ja maisema saunan isosta ikkunasta upea. Kuten viime talvena, niin tänäkin talvena koronarajoitusten aikaan voi Löylykontista ostaa oman yksityisvuoron. Tarjontaa ei ole ollut juurikaan viikonlopun valoisan ajan vuoroille. Ilonalta tuli perjantaina viesti, että nyt kalenterissa on vapaa vuoro lauantaille. Tartuimme heti mahdollisuuteen ja ostimme vuoron itsellemme.

Löylykontti Espoon Matikylässä
 
Minä olen viimeksi kylmäuinut, kun vesi oli 8 astetta. Siinä lämpötilassa minä tarken ihan uidakin. Kun jäät tulevat niin usein siirryn siihen, että seison vedessä niin että polvet peittyvät ja lopuksi kastaudun. Ilona on ahkerasti kylmäuinut koko syksyn ja vetää 100 vetoa kevyesti. Minä otin vahvan aloituksen eli 3 vetoa. Yksi veto portailta pois ja kaksi takaisin :)


Oloni oli hyvin raukea saunareissun ja illallisen jälkeen ja otin minipäikkärit kesken kirjan lukemisen. Usein minulla on vaikeuksia nousta päikkäreiltä, tällä kertaa nouseminen onnistui helposti. Hra Kepponen paistoi ison pinon lettuja lauantaiherkuksi. Nam, nam! 

Hra Kepposen letuissa oli ihanan rapeat pitsireunat
 
Sunnuntaina kävimme keskimmäisen kanssa pullakahveilla vaarin luona. En tiedä, että miten uskallan viedä jatkossa poikia tapaamaan vaaria. Pojat altistuvat mahdollisesti koulussa koronalle ja vaarin suhteen en haluaisi ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Tokihan minunkin vierailuni ovat myös riski. Saatan viedä sen mitä pojat tuovat kotiin tietämättäni eteenpäin. Noh, tätä joutaa miettiä ja surra myöhemmin lisää ja mahdollisesti ratkoa pulmaa kotitestien avulla.

Illalla ehdimme vielä Hra Kepposen kanssa ihailemaan LUX Helsingin tarjoamaa ilmaista valotaidetta. Tarkoitus oli pakkokulturisoida poikia, mutta nuoriso ryhtyi hangoittelemaan vastaan "Me ollaan nähty LUX aivan liian monta kertaa", mikä on aika totta. Vuodesta 2014 olemme käyneet LUXissa ja usein koko perheen voimin. Päädyimme matkaan kahdestaan miehen kanssa. LUX on minusta yksi parhaita Helsingin tapahtumia ja olen kaivannut sitä kovasti. Viime vuonna se oli koronan takia peruttu ja sitä edellisenä vuotena olin lomamatkalla LUXin aikaan.

Tänä vuonna LUXin teoksia oli hajautettu pitkin kaupunkia, mikä varmasti oli erittäin järkevää tautitilanteen kannalta. Koska meillä oli aikaa vain yksi ilta, ehdimme näkemään teoksia hyvin rajatusti. Kävimme Stadikalla katsomassa revontulia, Alppipuistossa katsomassa Bing-teoksen, Suvilahden bongasimme ajamalla ohitse mahdollisimman hitaasti ja Vuosaaressa kävimme katsomassa Unshaped-teoksen. Kaikki teokset olivat hienoja ja iltamme oli onnistunut! Kaikkiaan tosi onnistunut viikonloppu ja siis jo toinen putkeen koronasta ja tammikuusta huolimatta.

Aurora borealis työ Stadionilla

"Revontulet" ympäröi stadionin tornia

Alppipuiston laajalle levittyvä teos

Unshaped Vuosaaressa

Minulla olisi kaikenlaista pientä kivaa kalenterissa suunniteltuna tammi- ja helmikuulle. Pidän kovasti peukkuja pystyssä sille, että korona kiertäisi meidät edelleenkin tai ainakin tulisi tosi lievänä. Olen päättänyt, että toistaiseksi yritän elellä kuitenkin siten, että pari perheen ulkopuolista kontaktia viikossa on ihan ok. 

Kivaa alkanutta viikkoa!

8. tammikuuta 2022

Talvifanin huippupäiviä

Minulla on taas näkynyt merkkejä elimistön poikkeus/ylikuormitustilasta. Kun rasitun liikaa, muistini alkaa temppuilemaan. Voin unohtaa hetkenä minä hyvänsä ihan mitä tahansa. Seuraavaan lomaan on vielä aikaa, joten nyt on syytä panostaa hyviin uniin, aikaisemmin nukkumaan menemiseen, ulkoiluun ja kevyeen liikuntaan.

Nämä mahtavat talvisäät ovat tukeneet ulkoilutavoitettani! Jestas on ollut niin kaunista ja ihanaa ulkona!

Vuoden ensimmäisenä päivänä lähdimme osan perheestä kanssa Messilään. Meidän keskimmäinen sai paikan lasketteluriparilta ja edellisestä laskettelureissusta on melkein kaksi vuotta. Minä niin toivon, että jollakin ihmeellä ripari järjestyisi! Siltä varalta poika tarvitsee treeniä, ettei joudu mahdollisesti kylmiltään riparilla rinteeseen. 

Kun olimme reilusti yli puolen välin matkassa, tajusin että muistini teki tepposet jälleen. Unohdin laskettelusukset autotalliin. Teini sai kyllä erinomaiset naurut tästä. Mokoma heti tiedotti kaverilleenkin "Lähdin mutsin kanssa laskettelemaan ja se keski-ikäinen unohti ottaa suksensa mukaan :D"

Kypärä ja monot on, vain sukset puuttuvat

Ei muuta kuin vuokraamon kautta rinteeseen. Meidän oli tarkoitus olla kolme tuntia mäessä. Keskimmäisen kaveri tuli perheensä kanssa rinteeseen ja pojat laskettelivat nurisematta sekä minun että kaverin 10-vuotiaan bonuspikkuveljen kanssa. Sain välillä äitikaverinkin mäkeen. Sää oli ihana, aurinkokin pilkisteli välillä, laskettelu tuntui ihanalta ja seura oli hyvää. Olimme ihan koko päivän rinteessä! Onneksi emme ostaneet niitä 3 tunnin lippuja.


Nopeasti alkoi päivä hämärtymään. Hämärä oli tällä kertaa upea kokemus. Taivas hohti osasta paikkaa tummanturkoosina ja osasta sinisenä. Laskettelurinteiden valot valaisivat upeasti lumisia puita ja hyvän aikaa olimme kuin jossain satumaassa. Jopa teinit jäivät ihailemaan ympäristön kauneutta!




Onnistuneen laskettelureissun ehdin käydä viikolla kahdesti kävelyllä päivänvalossa. Lähipururadalla oli huumaavan kaunista. Olisipa niin ihanaa, kun lumi pysyisi maassa ja olisi sellainen pikku pakkanen. Minä jaksaisin paljon paremmin tätä koronakurimusta, jos olisi hyvää ulkoilusäätä.

Nämä täydelliset talvisäät ovat saaneet oloni onnelliseksi. Juuri tälläistä talvea rakastan!

Tykkäätkö talvesta?
Harrastatko talvilajeja?


5. tammikuuta 2022

#jouluöverit ja uudenvuodenaatto

Melkein meinasi #jouluöverit lähteä uuteen nousuun, kun tajusin, että monessa nettikaupassa loput hienot joulujutskat ovat -30% alessa. Sehän olisi silkaa säästöä hankkia tarvikkeita ensi vuoden #jouluövereihin. Sillä se on aika varmaa, että #jouluövereitä yritän myös jouluna 2022. Tältä joululta #jouluöverit alkavat pahasti hyytymään, koska lähes kaikki suunnitellut joulujutut on jo tehty. Vain karkkitalo odottaa kokoamistaan. Ei ihme, että alkaa joulujutut hiipumaan, koskä tässä postauksessa ollaan jo #jouluöverit osa 6. #jouluöverit osa 6 koostuu (todennäköisesti) joulun viimeisistä leivonnaisista ja joulun suurimmasta lahjasta. Lahja oli tietenkin minulle!

Uudenvuodenaattona teimme vielä jouluherkkuja. Noh, oikeasti kyseessä ei ole perinteinen jouluherkku, vaan teimme mokkapaloista jouluisen näköisiä. Mokkapalat ovat vuodesta toiseen meidän keskimmäisen ja kuopuksen suurta herkkua!

Mokkapalajoulukuusi ja lasissa kotimaista marjakuohuviiniä Mikkelistä

Poikien mielestä mokkapaloista voisi tehdä jouluperinteen. Onhan nuo kuuset söpöt minustakin.

Uudenvuodenaattona koestimme ukilta joululahjaksi saamaamme seurapeliä Smart10. Se oli oikein mukavan oloinen peli. Koska kyseessä on tietopeli, on teineillä vaikeuksia pärjätä aikuiselle. Seuraavaksi pelaamme niin, että ainakin keskimmäinen ja kuopus ovat tiimi. Mutta hyvin pojat kuitenkin pärjäsivät pelissä ja päihittivät äitinsä kevyesti esimerkiksi alkuaineiden merkeissä ja sotien vuosikymmenissä.
 
 
Se tunne, kun kaikki muut sanoo, että kuka näitä loppuja maita voi tietää ja tiedät itse aivan kaikki ja niin helposti!

Pidän paljon kotitekoisesta perunasalaatista ja minusta se kuuluu uudenvuodenaaton viettoon. Nuoriso kärtti noutoruokaa nepalilaisesta, johon sitten suostuimme. Bratwurstit ja perunasalaatti ja ranskalaiset syötiin sitten uudenvuodenpäivänä.
 
 
Reilu vuosi sitten lopetimme rakettien ostamisen. Raketittoman uudenvuoden aaton jälkeen tänä vuonna pojat sanoivat, että olisi sittenkin kiva ampua edes vähän raketteja. Hra Kepponen osti jotain jämäraketteja ruokakaupasta ja kävimme ampumassa ne puolen yön aikaan. Oli tosi mukava aattoilta omalla porukalla ja sopivasti tekemistä: mokkapaljon leipominen, noutoruokaillallinen, mokkapaloilla herkuttelu, tietokilpailupeli ja raketit.

 
Olen useasti kirjoittanut blogiini, että minä olen tosi huono ostamaan lahjoja. En keksi mitään sopivaa ja koska yritän muutenkin vältellä ylimääräisen tavaran hankkimista, niin helposti alan joulun alla miettimään, että miksi nyt ostaisin jotain, joka onkin ehkä täysin tarpeetonta. Ainoastaan silloin, kun pojat oli leluikäisiä on joulupukki tuonut lahjoja "säkkikaupalla", muulloin on ollut aika vähälahjaisia jouluja. Meillä osa nuorisosta nurisi, että oli liian vähälahjainen joulu, vaikka puuttuvat lahjat tulivatkin rahana ja kuusen alla oli jokaiselle jotakin pientä.
 
Ei ole tarpeeksi lahjoja!!!

Helppohan se on minun sanoa pojille, että vähemmän lahjoja on parempi, kun minä sain kierrätyshenkisen joululahjan jo ennen jouluaattoa. Minusta kyseinen lahja kuuluu #jouluöverit luokkaan, koska uskon, että se on suhteellisen harvinainen lahja kaupunkilaisnaiselle ja lahja on aika absurdi näky kaupunkikodissa joulukuusen alla. Joulukuusemme alle ilmaantui isäni uudenkarhea jääkaira ja bonuksena pilkkireppu, jossa myös pilkkijakkara. Jääkaira on ollut minun suuri toiveeni ja isäni päätti luopua omastaan, koska hänen tuskin tulee enää mentyä pilkille. Kiitos lahjasta vaari!

Hyvää Joulua Kepposkalle toivoo Vaari! #jouluöverit
Joulukuusen alla kaira ja pilkkireppu :)

Jääkaira oli vasta puolet toiveistani. Usein oma apu on paras apu ja niinpä tilasin puuttuvan laadukkaan kotimaisen Laxströmin jääsahan itselleni. Jouluövereitten hengessä sekä samalla hieman ironisesti kaupallisuutta ja ostoshuumaa vastustaen olen suunnitellut, että voisin julkaista elämäni ensimmäisen unboxin videon. Noissa videoissa naiset näyttävät ostoksiaan tai lahjojaan, jotka ovat yleensä vaatteita, kosmetiikkaa, asusteita tai koruja. Minä voisin esitellä jääsahani ;) Ehkäpä kuitenkin panostan siihen, että dokumentoin jääsahan käyttöä. Meidän olisi tarkoitus Ilonan kanssa askarrella itsellemme kastautumisavanto Kirkkonummen mökillä.

Unelmalahja: oma jääsaha :)

Kivaa loppiaista!
Meillä odotellaa jo onnellisina ylimääräistä vapaapäivää. Suunnitelmana oli viettää se talviurheillen, mutta nuha taitaa pakottaa makaamaan sohvalla jonkun suoratoistopalvelun äärellä.

2. tammikuuta 2022

Ystävälle yllätysjuhlat

Hyvää alkanutta Uutta Vuotta!

Aloitan vuoden 2022 muistelemalla vielä mennen vuoden juttuja. Vielä on parikin juttua kirjoittamatta viime vuoden kohokohdista kuten ystäväni Ilonan 50v synttäreistä. Ilona siis täytti joulukuussa 50v. Koronalukujen noustessa huimaa vauhtia oli aivan selvää, että Ilona ei voi järjestää mitään isompia juhlia ainakaan varsinainen syntymäpäivän tietämillä. Ilona oli myös toivonut, että voisi olla varsinaisena synttäripäivänä jossain muualla kuin kotona. Niinpä järjestimme uimaporukan kesken Ilonalle yön yli "yllätys"synttärijuhlat. Ilona siis tiesti, että juhlat on tulossa, mutta juhlien sisältö pysyi salaisuutena.

Aika vaikea oli suunnitella neljän hengen juhlia joulukuuksi ja keksiä jotain spesiaalia, etenkin kun koronan vuoksi päätimme vältellä kaikki yleisötapahtumat. Toivoimme, että synttäreihin voisi yhdistää edes jotain ulkoilua, todella mielellään uimista tai edes saunomista ja tietenkin hyvää ruokaa. Pitkän pohdinnan ja googlailun jälkeen keksin meille aivan täydellisen majapaikan. Porvoolainen majoitusyrittäjä Ida-Maria vuokraa huoneita ja huoneistoa myös Porvoonjoen vanhoissa makasiineissa. 

Synttärisankari hämärtyvässä Porvoossa

 Porvoon kauppojen joulutunnelmaa

Ainakin minua Porvoon vanhat makasiinit ovat aina kiehtoneet. Joskus on jonkun ravintolan pihalta ollut mahdollisuus päästä makasiinin eteen kuvaamaan ja kävin siellä joka reissullani niin pitkään kuin se oli mahdollista. Nyt meillä olisi siis mahdollista sekä majoittua että saunoa rantamakasiinissä. Siinä on minusta jotain todella spesiaalia. Arvelimme Sirpan kanssa, että jos se tuntuu meistä spesiaalilta, niin kyllä varmasti myös Ilonastakin.

Suloinen majapaikkamme Bed & Breakfast Ida-Marian Paakarintupa

Ilonan juhlapäivä alkoi siten, että Sirpa haki Ilonan kotoaan vei hänet hierottavaksi minun luottohierojalleni ja sen jälkeen lounaalle. Sitten rouvat ottivat suunnaksi Porvoon ja Ilona pääsi tekemään vähän viime hetken jouluostoksia ja nauttimaan Porvoon tunnelmasta. Minä lopetin työt aikaisemmin ja suuntasin ensimmäiseksi hankkimaan synttäriherkkuja porvoolaisesta erinomaisesta Cafe Cabrioletista. Kyseinen kahvila voi jäädä monelta Porvoon matkailijalta kokematta, koska se sijaitsee uuden keskustan puolella. Kannattaa poiketa siellä.

Cafe Cabrioletin kakkutiski ei edes mahtunut kokonaan kuvaan

Synttärit jatkuivat majapaikassamme kuoharilla ja pienellä suolaisella naposteltavalla.

Paakarin tuvan tunnelmallinen alakerta, yläkerta on avoin makuuhuonetilaa

Näkymä keittiöstä olohuonetilaan

Ilonan juhlapöytä
 
Paakarin tuvan yläkerrassa on sängyt neljälle
 
Pienen naposteltavan jälkeen olikin aika siirtyä saunomaan ja saunalle saapui myös ystävämme Otilia. Tänä vuonna aikaisin tullut talvi esti aikeemme pulahtaa Porvoonjoessa. Se oli varsin harmillinen juttu, olisi ollut niin kiva uida Porvoonjoessa. Uimisen sijasta istuskelimme vilvoittelemassa makasiinin parvekkeella. Vesi solisi ränniä pitkin puroon ja oli hämärää ja utuisen tunnelmallista. Varsainen sauna oli pieni ja ehkäpä suorastaan vaatimaton, mutta vilvoittelupaikat nostavat kokemuksen aivan eri tasolle.

Juhlavieraita vilvoittelemassa
 
Minusta tässä vilvoittelupaikassa oli aivan omanlaisensa tunnelma ja tämä kuva synttärisankarista on jotenkin suorastaan eksoottinen. Ei kovin monessa paikassa pääse tälläistä kokemaan. Sauna itsessään on pieni ja hieman vaatimaton ja löylyyn ei meinannut mahtua edes naista kerrallaan.

Päivänsankari uimaportaiden päässä

Saunarakennus ja pihapiiri päivänvalossa

Saunarakennus ja pihapiiri päivänvalossa

Saunan jälkeen kävimme illallisella Salt-ravintolassa. Samassa tilassa toimi aikoinaan Vanha Laamanni ravintola, joka oli minun ja Hra Kepposen suosikkeja. Saltin alkupalasta tykkäsin tosi paljon, pääruuaksi valitsemani nieriä osoittautui tavanomaiseksi annokseksi. Saltin suhteen minusta ravintolan hinta-laatusuhde ei ollut aivan balanssissa. Todennäköisesti seuraavalla kerralla valitsisin jonkin toisen ravintolan. Öinen Porvoo sen sijaan oli taas hyvin vaikuttava. Kaupungilla ei ollut ketään liikkeellä ja kävelimme täysikuun valossa tunnelmallisilla kujilla oman porukan kesken. Porvoo on aina ollut minulle paikka, joka saa miettimään historiaa ja kuvittelemaan millaista elämä on ollut vuosisata tai kaksi sitten Porvoossa.



Maittavan aamiaisen söimme Raatihuoneentorin reunalla. Maisema ikkunoista on ihana. Vanhan keskustan yllä oli sellainen kaunis vaalea aamun sinnerrys.

Aamiaismaisema

Porvoon suloisuuden keskellä maha täynnä aamiaista tulee selfiestäkin parempia :)

Vielä lopuksi Porvoo järjesti synttärisankarille huikean joulukuisen auringonpaisteen. Synttäri-illan kakkupalat olivat niin hyvät, että Ilona ja Sirpa menivät vielä Cafe Cabriolen kautta kotimatkalle. Minusta meillä oli kerrassaan ihana minireissu! Olimme Sirpan ja Otilian kanssa tyytyväisiä, että saimme tarjottua Ilonalle uuden ja spesiaalin kokemuksen. Olemme jo puhuneet, että voisimme palata Porvooseen porukalla uimaan Porvoonjokeen, katsotaan että kuinka saisimme sen toteutettua. Majoitus vanhan kaupungin majapaikoissa on kalliimpaa kuin monessa hotellissa, mutta minusta ei ylihinnoiteltua ja minulle tuollaisissa vanhoissa tiloissa yöpyminen on elämys.

Suosittelen kokemaan Vanhan Porvoon charmin turistisesongin ulkopuolella. Silloin kun mukulakivit kadut täyttyvät vierailijoista Porvoo ei pääse samalla lailla edukseen eikä johdata ajatuksia menneisyyteen verrattuna hiljaisempiin aikoihin.



Joulukuun aurinko oli niin kirkas, että sen suuntaan oli mahdoton katsoa. Se paistoi kuitenkin niin alhaalta, että oli mahdollista blokata kirkkause kännykällä ja kädellä :)