29. syyskuuta 2023

Lomaterveisiä Kreikasta

Terveisiä Santorinilta! Lomailemme kokonaisen viikon Hra Kepponen kanssa kahdestaan. Tätä ei ole tapahtunut sitten kesän 2004. Pojat ovat pärjänneet keskenään toistaiseksi hyvin ja ovat ehtineet kouluun ajoissa. Esikoinen on valmistanut neljä ruokaa ja tänään onkin pojilla pizzapäivä. Esikoinen on myös siivonnut. Tietenkin pyykkikoneen poistovesipumppu meni tukkoon heti poistuttuamme, mutta onneksi ystävämme kävi korjaamassa sen. 

Startup-yrittäjän arki on ollut aika karua, tämä on Hra Kepposen ainoa kokonainen lomaviikko toistaiseksi tänä vuonna. Hän on pitänyt muutaman irtolomapäivän perhereissujen yhteydessä. Siksi tästä lomasta puolet on pyhitetty oleilulle. Toinen puoli pienelle retkeilylle.

Santorini on tarjoillut meille huikeita maisemia ja kauniita auringonlaskuja ja aurinkoa ja lämpöä. Lämmön osalta vähempikin olisi riittänyt. Jälleen ☀️

Kivaa viikonloppua! 

Näkymä Firan vanhasta kaupungista

Firan näkymiä edelleen 

Viininmaistelussa 




23. syyskuuta 2023

Arjen iloja

Viimeisen kuukauden verran kalenteriajassa on ollut erittäin kiireistä. Ehdin taas käydä reissussakin ja se lisäisi kiireitä. Kiva kiire toki :) 

Mutta takaisin arjen iloihin.

Sienet
Olen saanut naapurilta jo kahdesti kantarellejä. He poimivat niitä mökkireissulla, mutta eivät syö itse ja lahjottavat sukulaisilleen ja naapureilleen. Pihalla kävimme hauskan sanailun. Naapurin rouva kysyi, että saitko sienet. Vastasin saaneeni ja kiittelin vuolaasti. Naapurin rouva tokaisi miehelleen, että no nyt kuulit itse, että sienet kelpaavat. Naapurin mies oli hieman toppuutellut vaimoaan jakamaan sieniä naapureiden riesaksi. Tämä ajatusvirhe on nyt korjattu, me laulamme vähintään virtuaalisesti ylistyslaulua, joka kerta saadessamme sieniä! Meillä on kolme tulista kantarellirakastajaa perheessä.


Lisäksi ostin yhdeltä vakimyyjältäni 6l kantarelleja, jotka jaoimme vaarin kanssa. Nyt meillä molemmilla on kantarelleja pakkasessa. Uudelta "sienikauppiaalta" ostin kokeeksi pari litraa mustatorvisieniä. En ole ikinä ennen valmistanut niitä itse. Teimme ensimmäiseksi mustatorvisieni-kinkkumunakasta. Se oli ihanaa!

Sieniä iltahämärässä kuvattuna


Omenat
Omenasato mökillä on jäänyt erittäin vaisuksi. Yhdessä puussa on omenoita ja ne ovat jotakin myöhäisempää lajiletta ja olivat vielä viime viikolla raakoja. Syksyn ensimmäinen omenapiirakka piti tehdä kaupan ompuista. Niin varmaan ne seuraavatkin piirakat.

Teatterireissu
Kävimme poikien kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Ronja Ryövärintyttären. Pojat hieman jupisivat, että näytelmä on tarkoitettu alakoululaisille. Mutta hyvä tarina imaisi mukaansa meidät kaikki. Ronjan roolin esittäjä Aksa Korttila oli suorastaan täydellin Ronja. Näytelmää esitetään vielä joulukuussakin ja meiltä suosittelut etenkin lapsiperheille. Lavastus oli myös hieno! Näytelmä on sen verran jännittävä, että minusta se ei sovi alle kouluikäisille. 





Muikkukahvit
Kaikki kahvinjuojat ja monet muutkin ovat juoneet munkkikahvit tai pullakahvit. Isäni eli vaari kehitteli ihan uudet kahvit nimittäin muikkukahvit. Muikkukahveilla muikut voi syödä sellaisenaan tai leivän päällä ja jos kokeilunhalua riittää, niin voihan muikkuja laittaa keksin päällekin. Jätin sen toistaiseksi kokeilematta. Minua kyllä nauratti vaarin muikkukahvit :D mutta hyvinhän ne toimivat.

Vaarin muikkukahvit! Nuorisolainen ihmitteli, että miksi kahvi on niin haalean väristä. No, tietenkin siksi, että kyseessä on kermakahvit tai siis muikkukermakahvit.

Muikkukahvit

Tälläisen ihanan kuvan sain napattua ennenkuin homma meni veljen kurmottamiseksi :)

Aurinkoista ja kivaa viikonloppua!

20. syyskuuta 2023

Juhlaviikonloppu

Jopas oli juhlava ja menevä viikonloppu!

Isäni eli vaarin oli tarkoitus tulla kanssani lomallani heinäkuussa viikoksi mökille. Vaari sai varsin ärhäkän säärihaavan, jonka hoitoon meni heinäkuu, elokuu ja osa syyskuusta. Vihdoin säärihaava on parantunut ja pääsimme vaarin kanssa tekemään päiväretken mökille. Meidän vanhin poikamme lähti mukaan kaveriksi.

Vaari pääsi vihdoin kävelemään vähän pidempää matkaa

Vaari pääsi ensimmäistä kertaa ihmettelemään rannanpätkääni. Aurinkokin jopa paisteli.


Siinä vaiheessa, kun ehdin uimaan, niin tuuli oli yltynyt aikamoiseksi. Vesi oli +16.

Laitoimme hyvän lounaan: nieriää ja kantarellikastiketta


Sienestämään en enää ehtinyt, kun palasimme illansuussa takaisin kotiin. Illalla lähdin vielä käymään Sukautuksia-blogin  Tarun 50v synttäreillä. Juhlissa oli mahtavaa naisenergiaa ja pöytä notkui herkkuja!

 
Synttärisankari itse 

Virallinen 50v juhlakuva vanhan ajan tyyliin. Puuttuva ilmapuntari korvattiin Mitä, missä, miloin kirjalla :D

Taru sai lahjaksi ystävänsä maalaan taulun

Minä ja ystäväni Kata - sädehtivä keski-ikäinen askartelija

Juhlissa oli paljon huumoria. Tämä on ehkä paras keski-ikäisten bilekuva ever :D

Kiitos juhlista Taru! Oli mahtavaa tutustua ystäviisi. Avanto kohta kutsuu meitä!

Sunnuntaina kävimme Hra Kepposen kanssa katsomassa Barbien. Erittäin onnistunut käsikirjoitus ja hyvät roolisuorituksetkin. Tykkäsin. Kun moni oli suitsuttanut Barbieta niin kovasti, niin niihin odotuksiin leffa ei kuitenkaan vastannut. Leffan feminismi oli kuitenkin aika kevyttä kamaa, mutta olihan se ilahduttavaa katsoa komediaa, jossa on feministinen pohjavire. Elokuvan huumori toimi minuun! Kannatti käydä katsomassa. Minun tulee nykyisin käytyä tosi harvoin elokuvissa, ehkä kerran vuodessa. Tämä olikin sitten jo tämän vuoden toinen leffa ja Oppenheimerkin pitäisi nähdä.


Perjantaina ehdimme käydä vihdoin ostamassa kuopukselle basson. Se on ollut to do -listalla todella pitkään.

Musakaupassa

Ehdimme oman perheen keskenkin herkuttelemaan kantarelleilla. Hra Kepponen valitsi niille kaveriksi pihvit. 



Olipas se juhlava viikonloppu! Oli hyvän ruuan juhlaa, juhlaa vaarin parantuneen jalan kunniaksi, musiikin juhlaa ja tietenkin ihanan Tarun juhlaa.


17. syyskuuta 2023

Vilnan KGB-museo ja Trakain linna

Elokuun loppupuolella tein meidän vanhimman pojan kanssa viikonloppureissun Vilnaan. Ohjelmaksi oli jo etukäteen sovittu "KGB-museo" ja Trakain linna kaupungilla pyörimisen lisäksi. Aloitan jälkimmäisestä, koska se on kevyempi muisteltava.

Trakain pikkukaupunkiin pääsee helposti ja edullisesti junalla. Asemalta tulee linnaan kävelyä muutama kilometri. Meidän retkipäivämme oli sellainen ukostavan hautova +26 astetta. Aloin katselemaan Uberin hintoja. Ne olivat ehkä hieman kalliit ja Uberin olisi saanut vasta tunnin päästä. Päädyin lataamaan Boltin. Boltin autoja olimme nähneet kaupungilla erittäin runsaasti. Bolt oli saatavilla muutamassa minuutissa ja matkan hinta oli pikkasen päälle 20€. Esikoinen ei yhtään vastustellut, että menimme junan sijasta Boltilla.

Trakai on ollut aikoinaan Liettuan pääkaupunki ja linna on rakennettu kaupungin puolustukseen sekä suurherttuan asunnoksi. Linnan rakennus aloitettiin 1300-luvun puolivälissä ja se valmistui suurimmilta osiltaan 1409. Rakennusaikana tuli takapakkia, koska linnaan hyökkäsi 1377 saksalainen ritarikunta (teutonic order), joka oli alunperin perustettu suojelemaan ristiretkeläisiä. Nämä ritarikunnat ovat jotenkin kiehtovia ja piti hieman lukaista saksalaisesta ritarikunnasta. Se käytännössä hallitsi osia Itä-Saksasta ja Balttiasta. Uskonpuhdistus ja hävityt sodat Puolaa vastaan johtivat siihen, että ritarikunta typistyi uskonnolliseksi järjestöksi. Ryöstetyillä rahoilla on ollut hyvä porskutella tähän päivään saakka, eli ritarikunta on siis olemassa edelleen.

Sitten kuviin linnasta. Ensin kuvia ulommaisesta linnasta ja linnan sisäpihasta:





Sitten kohti sisempää linnaa


Sisemmän linnan sisäpiha


Taas on turistilla hiki :D Päänahka alkaa olla jo märkä.

Me tykkäsimme esikoisen kanssa molemmat linnasta. Punatiilen ja luonnonkiven yhdistelmä on hieno. Trakain linnasta tulee hieman mieleen kotoinen Hämeen linna sekä Latviassa sijaitseva Turaidan linna. Linnan sisätiloissa oli pieniä näyttelyitä, oli haarniskoja, miekkoja, astioita ja paljon muuta. Sisätilojen kiertäminen jäi aika lyhyeksi, koska niissä oli erittäin kuumaa.

Esikoinen oli varsin viehättynyt erittäin koristeellisesta lasista. Nämä kävisivät kuulemma meille hyvin. Minä aikoinaan melkein ostin läpinäkyvän kristallin sijasta punaista kristallia, mutta kaikkein muitten mielestä se oli aivan liian itäblokkia :) Mutta nuorisolle olisi kelvannut.


Sitten siihen toiseen vierailukohteeseemme eli Kansanmurhan uhrien museoon (eng. museum of occupations freedom fights). Museo sijaitsee KGB:n entisessä rakennuksessa ja siksi sitä usein kutsutaan myös KGB-museoksi. 

Museossa on useammassa kerroksessa koottuna tietoa 50 vuoden miehitysajan tapahtumista: ihmisten kohtaloista KGB:n käsissä, vastarintataistelusta sekä asiaan liittyvää aineistoa ja esineitä. Miehityksen jälkeen Liettuassa vastustettiin Neuvostoliittoa myös aseellisesti. Melkein 10 vuoden ajan liettualaiset partisaanit tekivät iskuja Neuvostohallintoa vastaan. Tämä on yksi Euroopan pisimmistä sissisodista. Vastaavaa liike toimi myös Virossa ja Latviassa. 50-luvulla liike alkoi heikentymään ja se tukahtui. Museossa esiteltiin 1970-luvun alkupuolen uutta kuohuntaa, jonka seuraksena jälleen Neuvostoliittoa vastustavia liettualaisia teloitettiin, lähetettiin leireille ja pakkoasutettiin. Minulle oli järkytys se, että kun minä pikkutyttönä leikin nukeilla, niin lahden toisella puolella KGB yhä edelleen lahtasi ihmisiä.

Toisen maailman sodan kahinoissa Latvian miehitti myöskin Saksa. Natsit ehtivät tekemään omia tuhojaan myös Latviassa.

Museon kiinnostavin osuus on varmasti KGB:n kellaritilat. Niitä on käytetty pidätettyjen kuulusteluun ja kidutukseen, vankien asuintiloina ja tiloissa on myös teloitushuone. Teloitushuoneessa pyörii tilassa kuvattu teloitusvideo, seinissä näkyy edelleen luodinjälkiä. 

Aloitetaan kuvat kevyimmästä päästä eli vankien ulkoilutiloista.

Sisäpihalle oli rakennettu muurin aidattuja pieni ulkoilukoppeja, joita vartioitaan ylhäältä

Tästä infotaulusta näkee ylhäältä kuvattuna "ulkoilusellit"


Näkihän tuolta ristikon lävitse sentään vähän taivasta

Sitten kellarikerroksen selliosastolle


Valvontakeskus

Yksi selleistä

Pehmustettu ja äänieristetty selli

pehmustettu selli

Vuosien 1940-58 välillä 20000 vastarintaliikkeen jäsentä tapettiin, 1000 liettualaista tuomittiin kuolemaan, 200000 liettualaista vangittiin ja 132000 karkotettiin. Vuonna 1950 Liettuassa oli n. 2,5 miljoonaa asukasta. Tuosta voisi tehdä sellaisen karkean laskutoimituksen, että tapettujen, vangittujen ja karkotettujen määrä vastaa noin 14% vuoden 1950 asukasluvusta. Laskutoimitus on sinne päin, mutta on suuntaa antava. 

Näillä ehkä jopa ahdistavilla vierailukohteilla olen halunnut tehdä Euroopan surullisempaa historiaa pojille konkreettiseksi. Siitä ei ole kuin 80 vuotta, kun koko Eurooppa oli kaaoksessa. 60 vuoden kohdalla Euroopassa tunnettiin yleistä ylemmyyttä Afrikan ja Lähi-Idän valtioiden sisäisiä konflikteja kohtaan "he eivät ole kykeneviä elämään rauhassa". Haluan jättää muistikuvan nuorisooni, että tälläistä ei saisi enää ikinä tapahtua ja elämää pitää suojella. Ja kuten Auschwichin motto on "We must not forget".

Museo oli myös ottanut voimakkaan poliittisen kannanoton, joka kuvastaa tämän päivän kauhua Euroopassa sekä Liettuan miehityshistoriaa.



Reissun edellinen postaus:
Teinin kanssa helteisessä Vilnassa