Banksy-näyttely Turussa

Banksy on maailman tunnetuin katutaiteilija. Hänen henkilöllisyytensä on edelleen varmistamatta, vaikka hän on aloittanut uransa katutaitelijana jo 1990-luvulla Bristolissa. Keväällä 2026 Reuters esitti aiempaa vakuuttavammat todisteet siitä, että Banksy on bristolilainen Robin Gunningham. Gunningham ei ole kommentoinut asiaa. 

Tyypillinen Banksyn teos on mustavalkoinen seinään maalattu kuva, jossa on useinmiten poliittinen tai yhteiskunnallinen viesti. Banksy käyttää pääasiassa sapluunatekniikkaa, jonka avulla teokset voidaan toteuttaa nopeasti julkisiin paikkoihin. Moni epäilee, että ainakin teosten toteutuksien takana on ryhmä, koska niitä on ilmeistynyt julkisiin tiloihin niin nopeasti ja kenenkään huomaamatta. Viimeisin kohu oli kun Lontoon ydinkeskustassa muraali ilmestyi historiallisesti arvokkaan Royal Courts of Justicen seinään kenenkään huomaamatta syksyllä 2025. Teoksessa tuomari näyttää lyövän maassa makaavaa mielenosoittajaa nuijalla.

Teos Royal Courts of Justicen seinässä

Banksy on osallistunut varsin kitsaasti taidenäyttelyihin. Monissa Euroopan kaupungeissa on erilaisia Banksyn näyttelyitä ja ne eivät ole Banksyn hyväksymiä eikä niissä yleensä ole nähtävillä Banksyn alkuperäisiä teoksia. Tokihan katutaidetta on aika hankala viedä näyttelyihin, koska seinät irtoavat ja siirtyvät huonosti. Nämä näyttelyt sisältävät kopioita Banksyn teoksista ja ne on koostettu näyttelykuraattorien omien näkemysten mukaisesti. Tälläinen on myös "Mystery of Banksy - A Genius Mind Turku" näyttely. Tekoäly sanoi minulle, "Jos haluat kokea hyvin tehdyn Banksy-elämykseen ja tutustua hänen elämäkertaansa, enemmän kuin tutustua varsinaiseen taidemuseon alkuperäisteosnäyttelyyn, sopii Turun näyttely sinulle hyvin". 

Koska liput oli hankittu ja Sirpa lupasi ajaa meidät sinne, päätin lähteä, vaikka retki olikin pian isäni menehtymisen jälkeen. Näyttely on avoinna 25.10 saakka.

Vierailupäivänämme heinäkuisena lauantaina oli kävijöitä, mutta ei varsinaista ruuhkaa. Vaikka en ole mitenkään erityisesti seurannut Banksyä, hän on ollut niin paljon esillä mediassa viimeisen parikymmenen vuoden ajan, että iso osa teoksista oli jollain lailla tuttuja. Eniten minua puhuttelivat sotaa kritisoivat teokset sekä kulutuskriittiset teokset. Kulutuskriittiset teokset eivät kaikki aukea ensinäkemällä, koska esimerkiksi en tunnistanut Tescon mainossloganien vääntämistä irvokkaaksi, koska koko Tesco ja sen suuryritysasema on minulle aika tuntematon.  

Näyttely oli mielenkiintoinen kokemus, mutta ehkä kuitenkin se jäi jotenkin laimeaksi. En tiedä, mitä odotin, mutta jäi sellainen tunne, että odotukset eivät aivan täyttyneet. 

Näyttelyssä saa kuvata vapaasti ja alla muutama minua eniten puhutelluista töistä (tai siis niiden kopioista)

Tämä kuului suosikkiteosteni joukkoon

Tämä on myös suosikkejani

Flower Thrower on yksi Banksyn tunnetuimmista teoksista ja minusta ehkä se paras. Teos ilmestyi alun perin Länsirannalle Israelin ja Palestiinan konfliktialueelle vuonna 2005.

Tämä teos on myös suosikkejani. Destroy capitalism t-paitoja myytävänä 30€.

Tuosta Destroy capitalism kritiikistä voisi sanoa, että Banksylle itselleen on käynyt kuin tuossa teoksessa. Työt on alunperin tehty nimenomaa katutaiteeksi ja levittämään yhteiskunnallisia viestejä. Banksy on tehnyt hyvin vähän teoksia myyntiin. Silti monien teosten osalta näyttelyssä kerrottiin, että kuinka suurella miljoonasummalla niitä on myyty. Jopa iso pala seinää on irroitettu, jotta Banksyn työ pystyttiin myymään. Osta miljoonilla katutaidetta yksityiskokoelmaasi on kuin tuo yllä oleva teos.

Banksy on itsekin kritisoinut teostensa kauppalista arvoa. Banksy teki myytäväksi muutaman sadan vedoksen sarjan tunnetuimmasta teoksestaan "Girl with balloon" . Yksi teoksista oli tehty siten, että kehyksen sisään oli sijoitettu silppuri, jonka piti tuhota työ, jos se menee kaupaksi Sotheby'sin huutokaupassa. Teos myytiin siellä vuonna 2018 miljoonalla punnalla ja silppuri alkoi silppuamaan työtä. Prosessissa meni jotain pieleen ja keskeytyi ja teoksen arvo nousi 25 miljoonaan.

Alla Youtube video siinä kuinka, työ tuhoutuu huutokaupassa.

Kiinnostaako Banksy?

Kiinostaako katutaide? Jos kiinnostaa ja et ole vielä käynyt katsomassa Pasilan muraaleja tässä linkkiu postaukseeni niistä Pikku Kepponen: Pasilan muraalit ja aarrekartta

Mukavaa viikonloppua!

Sukukokous ja muita kesän kohtaamisia

Koska ollaan jo syyskuussa, niin on korkea aika paketoida loppuja kesän kivoja juttuja postaukseksi. Aloitan sukukokouksella, johon kuului retki.

Hra Kepposen isoisä oli aikoinaan mukana perustamassa sukuseuraa. Siihen kuuluu samasta kantaisästä lähtöisin olevien kolmen suvun jäseniä. Tänä päivänä jäseniä on noin 150. Sukuseura järjestää joka toinen vuosi hieman isomman retken ja sen yhteydessä sukukokouksen ja joka toinen vuosi pienemmän retken. Olemme vuosien aikana osallistuneet useaan sukuseuran retkeen sekä myös hienoihin iltapukujuhliin, jotka järjestetään kerran 10 vuoteen. Kaksi vuotta sitten retkelle osallistui keskimmäinen poikamme, joka tykkäsi retkestä todella paljon. Itse sairastuin ja en päässyt mukaan tuolle retkelle lainkaan. Keskimmäinen on kehunut retkeä vuolaasti pitkään. Kun tänä kesänä kyselimme halukkaita osallistujia, kaikki pojat ilmoittautuivat mukaan. Koska nuo retket ovat keskimmäisen mielestä niin hienoja, niin tiedustelimme mahdollisuutta ottaa mukaan hänen tyttöystävänsäkin. Niinpä meitä oli koko meidän perhe, Hra Kepposen isä ja keskimmäisen tyttöystävä. Retkellä oli myös Hra Kepposen täti ja kaksi serkkua. 

Sukuseuraan kuuluu kaksi entistä museonjohtajaa. Ohjelmassa on aina johonkin historialliseen kohteeseen, museoon tai näyttelyyn tutustuminen, ruokailu ja vähintään pullakahvit. Museoihmisten ja muutaman muun hyvin verkostoituneen toimijan vuoksi on mahdollistä välillä päästä yleisöltä suljettuihin kohteisiin. Tänä vuonna oli luvassa juurikin tälläinen kohde, joka on Suur-Sarvilahden linnakartano. 

Suur-Sarvilahden kartano on barokkivaikutteinen kartanolinna entisen Pernajan kunnan alueella Loviisassa. Amiraali Lorentz Creutz aloitti sen kolmikerroksisen päärakennuksen rakentamisen vuonna 1672, ja se valmistui vuonna 1683. Creutz oli vauras ja noussut korkealle tasolle Ruotsissa, todennäköisesti hän oli tuohon aikaan varakkain Suomessa asuva henkilö. Hän tarvitsi arvolleen sopivan kodin. Creutzin suvun jälkeen kartanon omistajuus siirtyi von Bornin suvulle. Alix ja Ernst von Born olivat viimeiset kartanon omistaneet yksityishenkilöt. Heillä ei ollut lapsia ja he testamenttasivat kartanon maineen Svenska Litteratursällskapet in Finlandille. He halusivat, että kokonaisuus säilytetään kotina ja sinne valitaan asumaan Ernst von Bornin isän suora jälkeläinen. Muutama vuosi sitten edelliset iäkkäät asukkaat luopuivat asumisoikeudestaan ja kartanoon valittiin Oliver Michelsson perheineen.

Oliver vaimonsa Kristiinan kanssa avasi sukuseuran retkeläisille ovensa linnaan. Jännittävää!

Päärakennus edustaa hollantilaista klassismia

Kokonaisuuteen kuuluu kaksi identtistä keltaista sivurakennusta

Kartanolinnan nykyiset asukkaat
Oven päällä on tärkeitä lukuja. Tila on perustettu 1618, linnakartano valmistunut 1683
Vuonna 1880 tulipalo tuhosi kolmannen kerroksen ja korjaukseen meni yli kolme vuotta.

Koska kyseessä on yksityiskoti, joudun rajoittamaan kuvat vastaavanlaisiin, joita julkisuuteen kartanolinnasta on jaettu jo aikaisemmin. Uusimmat omistajat ovat avanneet kotinsa ovet Hesarille (linkki maksumuurin takana) Michelssonin perhe valittiin asumaan Loviisan Suur-Sarvilahden kartanoon | HS.fi ja edelliset asukkaat Iltalehdelle Suur-Sarvilahden kartano – tältä siellä näyttää.

Linnan portaikko on kierrätetty jostain balttialaisesta linnasta. Barokkisuuntaus tuli vahviten esiin linnan aulassa sekä kolmannen kerroksen juhlasalin kalustuksessa. Aulassa oli muhkea takka. Paloturvallisuussyistä tulisijoja ei saa enää käyttää.

Upea kalusto ja maalaus

Kirjastoon oli uusien asukkaiden myötä tullut televisio. Kirjastossa on huikea kokoelma vanhoja kirjoja.

Kolmannen kerroksen juhlasali johon melkein 50 retkeläistä mahtui noin vain

Kartanolinnan takapihalla oli samana päivä puistokonsertti. Pääsimme hetkeksi kuulemaan kuoron harjoittelua. Puistokonsertit on tapa päästä näkemään kartano ulkoapäin pihoineen.

Toinen retken kohokohta oli kakkukahvit Loviisan Kappelissa. Loviisan Kappeli on kahvila, joka toimii hienosti restauroidussa 1800-luvun kylpylän ravintolarakennuksessa. Olen käynyt Kappelissa kerran ennenkin sekä suunnitellut vierailevani siellä pidettävissä skonssibrunssissa. Loviisan Kappelin kakkupalat olivat erinomaisia!

Ihania asetelmia kahvilassa

Tämä se vasta hieno näky olikin, sukuseuran kakkukahvit

***

Toinen kesäinen ihana muisto on vierailu keskimmäisen tyttöystävän kotona. Hänenkin perheessään on puhelias ja seurallinen äiti. Meillä olisi juttua riittänyt ihan loputtomiin. Mukavaa oli tutustua tyttöystävän perheeseen.

Tulkaa pistäytymään kahville ja sitten pöydässä on ateria :)

Tyttöystävä oli koonnut vähän tiramisutyyliset jälkkärit laseihin valmiiksi. Nam!

Tyttöystävän kotona oli todella siistiä ja viihtyisää. Aloin potemaan siisteyskateutta. Meillä on aina koti enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki siihen vaikuttaa meidän ahtaammat asuinneliöt ja suurimmalla osalla perheestä on sotkuinen tyyli elää ja olla. Siisteyskateuden lisäksi iski tietenkin koirakateus.

Hän oli niin kiltti, rauhallinen ja ihana. Tarkoitan koiraa. Poikakin (kuvassahan on meidän keskimmäinen) on ihana, mutta ei niin rauhallinen.

Koiran IG-sivuilta selvisi, ettäkiltteys ei koske mutakylpyjä. Heti seuraavana päivänä oli koira ottanut mutakylvyn :D Hetken taas mietin, että olisinko sittenkään sopiva koiran omistajaksi. Poikien kurapeikko vaiheen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että en jaksa kuratouhuja lainkaan.

***

Ystäväni Katin kanssa tapasimme kesän aikana kahdesti. Ensin kahvittelimme Cafe Birgitassa ja loppukesästä kävimme Riihimäen kesäteatterissa katsomassa Kuumia Aaltoja. Se oli karaokemusikaali, jonka pääosissa oli Anu Sinisalo ja Maarit Poussa. He tutustuvat Karaoke-baarissa, ystävystyvät ja jakavat elämänsä suruja ja iloja illan aikana toisiaan tukien. Kuumia Aaltoja oli hyvänmielen näytelmä naisten elämästä ja ystävyydestä. Yleisö sai laulaa mukana ja sitä varten oli "lauluvihkot".

Cafe Birgitassa

Kuumia aaltoja

***

Ystäväni Pinkki ryhmästämme Säkenöivät keksiäkäiset viestitteli yhtenä päivänä, että lähde kahville. Sanoin, että voin lähteäkin, mutta tekisi mieli suositella, että tule meille kahville. Meillähän ruualla juhlitaan, mutta sitä syödään myös suruun. Vaarin kuoleman jälkeen esikoinen ryhtyi tiramisun tekoon ja kerroin Pinkille, että nyt olisi vielä tarjolla yhtä Helsingin parhaista tiramisuista. Niinpä sain Pinkin meille kahvittelemaan. 

***

Paljon on kesää mahtunut iloakin <3 surun ja hautajaisten lisäksi.

Mukavaa viikonloppua! 

Erinomaista teatteria: Komedia pankkiryöstöstä ja Kysy siskoilta

Lueskelen teattereiden ohjelmistoja sillä silmällä, että mikä niistä sopisi koko perheelle. Yritän käyttää koko perheen ainakin kerran vuodessa teatterissa. Tulisi ehkä käytyä useamminkin, jos lippuhinnat olisivat alhaisemmat. Esimerkiksi syksyllä HKT:n ohjelmistoon tulevan Nauravan kulkurin perusliput maksavat 64€ kpl. Jos syksyllä saisin vain yhden koululais/opiskelijalipun, niin perheen teatteriliput maksaisivat 288€. Usein täyden hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa mennä teatteriin viikonloppuna.

Ohjelmistosta erityisesti pisti silmiini kaksi Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää: Komedia pankkiryöstöstä sekä Let's play business. Onneksi odotin, että Komedia pankkiryöstöstä näytelmästi tuli Hesariin arvostelut ja ystäväni Marjo kävi katsomassa sen heti alkupään näytöksissä ja molemmat kehuivat kovasti. Näiden kehujen jälkeen ostin siihen heti liput. Yritän yleensä odotella Hesarin tai jonkun ystävän arvion näytelmästä, ennenkuin ostan koko perheelle liput. Olisi aika tympeää maksaa pitkästi päälle 200€ ja joutua neuvottelemaan nuorison kanssa siitä, että saako teatterista poistua väliajalla. Let's play busineksen kävimme katsomassa Hra Kepposen kanssa kahdestaan ja olen erittäin tyytyväinen, että valitsin näin päin. Koko perheen teatterireissut ovat olleet toistaiseksi kaikki onnistuneita. Yllättäen vähiten nuorison pitämä esitys oli menestysmusikaali Pieni merenneito. Se oli heistä vähän tylsä. Nuoriso oli tietenkin nähnyt Disneyn animaatioelokuvan ainakin pariin kertaan eikä poikia kiinnostanut romanttinen ja surullinen rakkaustarina. Komedia pankkiryöstöstä menee perheen top-3.

Komedia pankkiryöstöstä on farssi. Onnistuakseen farssi vaatii sekunnin tarkan ajoituksen ja uskalluksen vetää asiat kunnolla överiksi. Tämä toteutuu täydellisesti Komedia pankkiryöstöstä näytelmässä. Näytteleminen on tässä näytelmässä myös hyvin fyysistä. On iskuja ja potkuja, joissa ajoituksen on osuttava kohdilleen. Näyttelijät uhmaavat painovoimaa roikkumalla katosta köysissä. On takaa-ajoa, kiipeilyä ja putoamisia. Vauhtia ja yllättäviä käänteitä riittää koko näytelmän ajan. Näytelmän kääntäminen on taatusti ollut haasteellista, koska siinä on niin paljon sanaleikkejä. Minusta käännös toimi loistavasti. Farssi pitää otteessaan, naurattaa tai ainakin hymyilyttää alusta loppuun.  

Kuva lainattu https://hkt.fi/

Näyttelijäsuorituksen ovat erinomaisia. Niiden yläpuolelle nousee aivan huikea näyttämön käyttäminen ja lavastus. Pienet musiikkipätkät olivat keksiliäitä ja nykyaikaan viittaavia, mikä tuo hauskan kontrastin siihen, että näytelmän tapahtumat sijoittuvat 50-luvun Helsinkiin.  

Farssissa voi tapahtua vaikka mitä :) Kuva lainattu https://hkt.fi/

Valitettavasti näytökset ovat tältä kevätkaudelta jo päättyneet, eikä näytelmä palaa ainakaan ensi syksynä ohjelmistoon. Mutta kannattaa pitää tätä näytelmää silmällä, jos se vaikka palaisi ohjelmistoon.

Teatteriselfie kuopuksen kanssa

Toinen kevään ihastatuttanut teatterielämys on Suomea kiertänyt Kysy siskoilta-musikaali. Se käsittelee naisen elämää: murrosiästä vaihdevuosiin, äitiydestä lapsettomuuteen ja ulkonäköpaineista näkymättömäksi muuttumiseen.

Idea musikaaliin lähti vaihdevuosiin liittyvästä Facebook-julkaisusta, jonka kommenttikentässä räjähti. ”Vaihdevuosiin liittyvät mielikuvat tuli heitettyä tämän prokkiksen myötä roskikseen. Naisen elämään liittyvät hormonaaliset muutosvaiheet murrosiästä synnytykseen ja pms-tuskasta ulkonäköpaineisiin ovat asioita, jotka yhdistävät naisia. Kun valitsee vaikenemisen sijaan kokemusten jakamisen, on lopputulos riemukasta ja koskettavaa kuultavaa.” kuvailee Satu Rasila, käsikirjoittaja ja ohjaaja. [Lainaus musikaalin sivuilta, linkit katoavaista sorttia]

Ilmeisesti musikaalin esiintyjien kokoonpano on hieman vaihdellut paikkakunnittain ja ajankohdittain. Esitys on kiertänyt ainakin Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Espoossa. Helsingin Aleksanterin teatterin esiintyjät olivat kaikki erinomaisia ja esiintyihän siinä suosikkini Maria Ylipää. Esityksessä on paljon asiaa, mutta myös huumoria sekä erinomaista musiikkia. Pidin todella paljon. Suosittelen etenkin kaikille naisille, mutta tämän näkeminen olisi opettavaista naisen kanssa parisuhteessa eläville miehille.

Upea Eonarium Genesis valoteos ja kotiruokaa

Kohta päättyvälle viikolle on osunut ilahduttavia ja sykähdyttäviä asioita! Kävin lounastreffeillä ystäväni Ilonan kanssa, ravintolaillallisella Hra Kepposen kanssa, esikoisemme innostui viikonlopun kunniaksi kokkaamaan hyvää kotiruokaa ja minä olen notkunut keittiön pöydän ääressä kärkkymässä tarjoilua. Viikon huikein juttu oli Eonarium Genesis valoteos, jonka kävimme katsomassa Hra Kepposen kanssa Kallion kirkossa.

Genesis teos kertoo maailman synnystä. Kallion kirkko on ensin maailman kaikkeus lentävine partikkeleineen ja taivaankappaleineen. Sitten syntyy kasvikunta, sitten sukelletaan merien syvyyksiin, sieltä noustaa siiville lintujen mukana, meteoriitti iskee, mutta sieltä nousee kasvi- ja eläinkunta jälleen ja lopulta syntyy ihminen. 

Käytettyjä videoprojektoreita on kuulemma vähintään 6 kpl (Hra Kepponen laski) ja ne tuottavat korkealaatuista kuvaa. Teos on sovitettu Kallion kirkkoon. Minusta äänentoistokin oli erinomainen ja musiikkivalinnat hyvät. LUX Helsinki tapahtumissa minuun on vedonnut tilaa hyödyntävät värikkäät valoteokset kaikken eniten. Genesis oli kuin LUX stereodeilla. Se oli minusta upea!

Genesis pyörii vielä melkein maaliskuun loppuun saakka. Aikuisten lippu maksaa 14,9-16,9 ajankohdasta ja päivästä riippuen. Esityksen kesto on 30min. Meikäläinen olisi heittämällä katsonut vielä 30min lisää. Suosittelen!

Lisätietoja täältä https://eonariumexperiences.com/helsinki/genesis/

Sitten muutama kuva teoksesta

Siellä jotain viuhuu avaruudessa

Kasvikunta kehittyy

Rakastin sitä kun kirkon täyttivät erilaiset kukat. Niin kaunista!

Meteoriitti taisi osua

Sitten olemme merten syvyyksissä

Tässä on 14s uskomatonta kukkaloistoa!

Sitten vielä katsaus viikonlopun kotiruokiin.

Esikoinen kokkasi maukkaan Tuscan chicken pastan. Se valmistui nopeasti. Toki kaupassa piti käydä, jotta annoksen sai tarjoiltua jättimäisten pastarinkuloiden kanssa. Kysyin pojalta reseptiä. Netistä kuulemma löytyy useita ja hän sävelsi niistä oman.

Jälkiruuaksi poika teki elämänsä ensimmäisen tarte tatinin. Minä en ole ikinä tehnyt sitä itse, koska vaiva-makusuhde ei minusta ylitä riittävästi perusomenapiirakkaa. Vähän samaan lopputulokseen taisi päätyä esikoinen. Asia olisi varmaan eri, jos tarte tatin olisi sellainen herkku, johon on kasvanut lapsesta asti. 

 

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

Let's play business -näytelmä ja dekkariputki

Vuoden ensimmäisen teatterireissun teimme Hra Kepposen kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan Let's play business näytelmää. Wanda Dubiel kuuluu suosikkinäyttelijöideni joukkoon ja se oli oikeastaan suurin syy, miksi ostin liput kyseiseen näytelmään. Mainostekstikin osui ja upposi minuun: Juha Jokelan uutuuskomedia Let’s Play Business käsittelee nykyaikaisen työelämän haasteita hykerryttävällä otteella. Se on oivaltava, paikoin täysin päätön komedia, joka yllättää, naurattaa ja osuu aikaan kuin ryhmysauva pahvilaatikkoon – toisin sanoen jättää jäljen". Sitaatti lainattu: https://hkt.fi/

Kuva lainattu: https://hkt.fi/

Vastasiko näytelmä odotuksia? Ei täysin. Näytelmässä on kaksi tasoa: tarina projektikonsultointifirmasta, jossa yritetään sopeutua vahvan ja kiistanalaisen johtajan eläköitymisen jälkeiseen aikaan. Sitten meta-taso, joka on tarina teatteriryhmästä, joka tekee esitystä projektikonsulttifirmasta. Näiden kahden tason välillä poukkoillaan jatkuvasti. Aluksi tämä tarinoiden välillä poukkoilu tuntui sekavalta. Hra Kepponen sanoi heti, että hänen mielestään lähes poikkeuksetta tilanne on se, että yksittäinen tarina ei ole riittävän vahva, jos tarvitaan tälläinen toinen irrallinen taso sen rinnalle. Sanoisin, että Hra Kepposen arvio piti paikkansa näytelmän ensimmäisen näytöksen suhteen.

Minusta ensimmäinen näytös olisi kaivannut enemmän aiheen ylilyöntiä ja enemmän kierroksia. Aloin väliajalla miettimään, että näistä lähtökohdista on hyvin vaikea saada näytelmää mitenkään hyvään lopetukseen. Toisessa näytöksessä tuli enemmän kierroksia ja uskallusta vetää kunnolla överiksi. Toinen näytös oli selkeästi ensimmäistä parempi. Lisäksi näytelmään oli saatu hyvä lopetus. Toisen näytöksen myötä näytelmä nousi minusta ihan kelpoon keskikastiin. Näyttelijäsuoritukset olivat kaikki vahvaa ammattilaistyötä.

Onnellisesti hymyilevä työntekijä on juuri saanut vasemmalla olevalta uudelta toimitusjohtajalta firman ensimmäisen papukaijamerkin :) Kuva lainattu https://hkt.fi/

Omaksi suosikikseni projektikonsulttifirman tarinassa nousi uusi, nuori toimistusjohtaja. 
Kuva lainattu https://hkt.fi/

Suosittelisinko? No, jos käyt harvoin teatterissa, niin kannattaa panostaa johonkin toiseen näytelmään. Toisaalta Let's play business on ison ammattiteatterin keskikastia, joten kyllähän sen sujuvasti katselee. 

***

Sitten siirtyminen toiseen aiheeseen eli dekkareihin. Olen ennenkin kirjoittanut, että luen monipuolisesti kevyestä vaativaankin kaunokirjallisuuteen. Suosikkigenreni on selkeästi dekkari. 

Olen joskus aikaisemmin lueskellut Immun ja Kalen rötöskatsausta. Näitä kirjoja entinen poliisi Kale Puonti on kirjoittanut yhdessä entisen rikollisen, ex-moottoripyöräjengiläisen Mika Ilménin kanssa. Kirja ei kiinnostanut minua tippaakaan. Jätin kesken. Kirja oli minusta tylsä enkä myöskään pidä toisesta kirjoittajasta Immusta. Vaikka Immu on rikoksensa sovittanut, niin se, että hän kirjoittanut myyntimenestyskirjoja rikollisesta urastaan huumekaupassa, on minusta epäeettistä. 

Annoin Kalen Puonnin Pasilan Myrkky sarjalle yhden kirjan mahdollisuuden. Siinä kävikin sitten niin, että sarjan toiseksi viimeinen osa on menossa. Tykkään kirjan poliiseista, realistiselta vaikuttavasta tapauksien kuvauksesta ja eteenpäin rullaavasta juonesta. Ensin minua häiritsi se, että luvut ovat hyvin lyhyitä. Ne ovat lyhyimmillään sivun mittaisia. Jossain vaiheessa totuin tuohon tyyliin eikä se häirinnyt minua enää. Mukavaa aivot narikkaan dekkariviihdettä.

Mukavaa uutta viikkoa!

LUX Helsinki 2026

Tänä vuonna LUX Helsingin kesto on pidennetty kuuteen päivään. Minusta se on hyvä juttu. Meille on joskus käynyt niin, että olemme olleet poissa kotoa muutaman päivän ja koko LUX on jäänyt väliin. Lisäksi pidempi kesto varmaan tasaa kävijämääriä, joinain vuosina on ollut aika ruuhkaista. Me kävimme tänä vuonna LUXissa jo heti avausiltana. Vietimme perheillan, mukana oli keskimmäinen tyttöystävänsä kanssa sekä kuopus. Kaikki teoksia emme käyneet katsomassa, minun kroppani kesti vajaa 8000 askelta tuona iltana.

Aloitimme tutustumisen teoksiin Hietalahden torilta, joka on ensimmäistä kertaa LUX-alueena. Vanhan teknillisen korkeakoulun kaunis julkisivu toimii taustana kahdelle vuorottolevalle valoteokselle. CHIAKIn teos kolmiosainen Momentum-teos on pääosin mustavalkoinen, hillitty ja rauhallinen. Toinen teos on Max Lapinsuo-Sylwénin Chapters, jossa rakennuksen julkisivu sykkii ja elää muusiikin tahdissa. Se oli näkemistäni töistä ehdottomasti hienoin.  

Tässä muutama kuva Chapters-teoksesta. Se ei kyllä ole edukseen kuvina.

Hietalahden torilla oli komeaa katseltavaa muutakin. Soleil nuit on kaksipuoleinen veistos, joka päällystetty molemmin puolin 5000 tuhannella värillisellä peilillä. Peilit liikkuvat tuulen mukana muodostaen eri värisiä heijastuksia. Minusta aivan ihanat värit! Teos jää Helsinkiin pidemmäksi aikaa. Harmillisesti kuvani teoksen aurinkopuolesta olikin aivan epätarkka.

Komeaa katseltavaa oli myös telakan valaistut nosturit. Tämäkin teos yhdisti musiikkia ja valoja. Valojen värit ja varjot vaihtuvat nostureissa verkkaisampaan tahtiin kuin Chapters-teoksessa. Minua tällä kertaa puhutteli enemmän nopeus kuin rauhallisuus.

Alueella on neljäskin teos. Se on Anni Laukan puhutteleva ja kantaaottava "varjoteos" May every child be fed. Teos on koottu aterimista ja kun siihen kohdistetaan valoa teos muodostaa varjokuvan, jossa äiti ruokkii lastaan. Anni on halunnut herättää teoksen katsojia pohtimaan ruuan merkitystä sekä maailman nälkäongelmaa.

Etualalla aterinteos, jonka varjo heijastuu seinään

Varjokuva

Aleksanterin teatterin edessä on Rauhanpolku teos, jonka valmistamiseen on osallistunut useita taideopiskelijoita. Teoksessa on 60 erilaista valoteosta, jotka on valmistettu suurelta osin kierrätysmateriaaleista.

Tämä oli suosikkini Rauhanpolusta

Vanhassa kirkkopuistossa on teos Mycelium Network.  Teosta kuvataan näin "Mycelium Network kuvaa maan alla näkymättömissä elävää sienirihmaston juuristoa ja verkostoa. Tuhannet värikkäät, animoidut valokuitunauhat sykähtelevät ja kimaltelevat eri voimakkuuksilla kuin elävinä, ikään kuin ne kommunikoisivat ympäröivien eliöiden kanssa. Satojen väriä vaihtavien sienien kanssa kokonaisuus muodostaa hypnoottisen valoesityksen, joka vangitsee katseen ja pysäyttää kulkijan." Tykkäsin tästäkin teoksesta. Kirkkopuiston valaistus on myös upea!

Vanhan kirkkopuiston upea valaistus

Svenska teaternin kohdalla oleva teos oli vierailumme aikaan rikki. Citycenterin sisätiloissa sijaitseva teos ei puhutellut eikä viehättänyt. Jaksoin juuri ja juuri kävellä vielä Musiikkitalon ja Kiasman neljälle kohteelle. Niistä pidin kahdesta.

Kiasman edessä on iso, valaistu muna. Muna kuvaa ihmismieltä ja mielikuvitusta. Mitä mahtaa olla munan sisällä? Seinän heijastuksissa muna halkeaa ja sieltä paljastuu kukkameri ja lohikäärme. Kauneutta ja taruolento.

Vielä viimeisenä esittelen jääkuutioteoksen Melt. Se on isän ja pojan Rene ja Victor Disselin yhdessä tekemä työ. Kahden tonnin painoisen jääkuutio sisällä on valokuva. Sitä ei etukäteen tiedä, että kuinka pitkää teos säilyy - toki näillä pakkasilla ei ole sulamisen vaaraa. Katoavaisuutta symboloiva työ kutsuu kutsuu pysähtymään sen äärellä, vielä kun se on olemassa. Teoksen äänimaailmana on nauhoitettua jään sulamisääniä ja toivat työhön mielenkiintoisen lisän.

Melt

Se jäi kaivelemaan, että en jaksanut kävellä Lastenlehdon puistoon katsomaan Kaleider-teosta. Siellä yleisöö pääsee vääntelemään teoksen valolaatikoita haluamaansa malliin.

LUX oli elämyksellinen tänäkin vuonna! LUX 2026 ei yllä aivan huippuvuosiin, mutta hyvä kattaus ja kaikki tämä kävijöille ilmaiseksi. Suosittelen! LUX jatkuu 11.1 saakka 17-22.

Meidän LUX-retkemme päätyi nepalilaiseen ruokaan

Oletko jo käynyt tänä vuonna LUXissa? Aiotko mennä?