Katuruokaa ja ostoksia Tashkentissa

Lokakuisen Keski-Aasian reissumme viimeinen kohde oli Uzbekistanin pääkaupunki Tashkent. 

Matkustimme Tashkentiin Samarkandista junalla. Tällä kertaa kulkupelimme ei ollut "luotijuna". Luotijuna on lainausmerkeissä siksi, että luotijunalla yleisesti tarkoitetaan junia, jotka kulkevat  250-300km/h tunnissa. Uzbekistanissa luotijunan maksiminopeus on 250km/h mutta radan vuoksi juna kulkee nopeimmillaan noin 200km/h, useilla rataosuuksilla hiljempaa. Se vastannee vauhdiltaan Intercityä Helsiki-Tampere välillä. Jos uzbekistanilainen juna onnistuisi ponnistamaan 210km/h niin sitten olisi kuin Pendoliino Pohjanmaan lakeuksilla.

Junamme Samarkandista Tashkentiin vastasi vanhan ajan kotimaista pikajunaa. Vanhempaa ja hitaampaa kalustoa. Junalla kulkeminen Uzbekistanissa on sujuvaa ja helppoa, mutta matkatavaroille on niissä vähäisesti säilytysmahdollisuuksia - etenkään isoille matkalaukuille. Asemalla kannattaa olla ajoissa.  

Historiallisten nähtävyyksien osalta Tashkent ei pärjää Samarkandille eikä Bukharalle. Tashkent ei aiheuttanut välitöntä ihastusta, mutta ei siinä ollut mitään vikaa.

Kävelykierroksemme alkoi tästä viehättävästä puistosta

Minä taisin tykätä eniten metroasemabongauksesta :) Tashkentissa on Neuvostoliiton aikainen metroverkosto ja kuten Moskovassa ja Pietarissa on Tashkentissa myöskin hienoja metroasemia. Yksi osa kaupunkikierrosta oli siis metrolla ajaminen ja asemabongaus. Alla kuvia kolmesta eri metroasemasta. Metro itsessään oli siisti ja väljä.

Enemmän kuvia tuli otettua Kosmonautti-asemalla.

Juri Gagarin

Ensimmäinen nainen avaruudessa oli kosmonautti Valentina Tereskova

Teimme pienen kävelykierroksen, jonka varrella oli ainakin Memorial square, Independence square, Monument of Independence, Monument of Courage. Samarkandin upeuksien jälkeen nämä tuntuivat vähän kakkosluokan paikoilta.

Kaunis Memorial Square

Indepence square

Itsenäisyyspatsas

Sitten oli taas vuorossa vähän basaareilla kiertelyä. Me olimme käyneet basaareilla jo Turkmenistanin puolella sen verran paljon, että emme jaksaneet juurikaan kiinnostua kiertelemään niitä. Hedelmiä, kasviksia ja pähkinöitä jaksoimme ihailla hetken.

Sitten oli vuorossa yllätysohjelmanumero. Oppaamme halusi viedä meidät syömään kuin paikalliset ja tarjota meille lounaan bazaarissa. Minä olen hyvin varovainen nykyisin vatsani suhteen ja yritimme parhaamme mukaan luikerrella irti tästä tarjouksesta. Emme onnistuneet. Mietin, että loukkaanko opastamme ja kieltäydyn syömästä vai teeskentelenkö huonovointista. Päätin sitten, että syön. Onneksi ei tullut mitään. Dubain kokemuksen jälkeen jatkan taas varovaisella ruokailulinjalla. Vähällä olen päässyt. Olen saanut ruokamyrkytyksen Helsingissä ja Uudessa-Seelannissa ravintolasta, jonkin ruokaperäisen bakteerin lounasruuasta Tokiossa, ripulia ja vatsan sekaisuutta Perusta ja nyt jotain Dubaissa. Siihen nähden, kuinka paljon olen kulkenut maailmalla, olen päässyt aika vähällä. Matkatyöaikoina saatoi vedellä kaikenmaailman kermakakutkin tyytyväisenä ja tietysti katukeittiösafkat.

Kohti lounasta

Vasemmassa reunassa nuudelia ja lihaa - oikein maukasta, leivät olivat aina erinomaisia

Ei hassumpaa ollut tämäkään etualan hässäkkä ja tietysti söin ties millä vedellä huuhdellut tomaatit

Ruokailijoita oli paljon ja ruokapisteidet tädit alkoivat painostamaan heti pois pöydästä, kun lautaset olivat tyhjät, jotta seuraavat pääsevät syömään.

Kävimme vierailemassa Hazrati Imam kompleksissa. Siihen kuuluu muutama madrassa ja moskeija. Näiden lisäksi on rakennus, jossa säilytetään yhtä maailman vanhimmista kopioista koraanista. Sillä on monta nimeä: Samarkand Kufic Quran, Samarkand codex, Tashkent Quran tai Uthman Quran. Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan 19 vuotta profeetta Muhamedin kuoleman jälkeen kalifi Uthman teetti kuusi kopiota koraanista, joista viisi lähetettiin ympäri islamilaista maailmaa. Ainoa säästynyt kappale on Tashkentissa. Jonottelimme katsomaan koraania. Harmillisesti tilassa ei saanut valokuvata. Olisin halunnut, koska kirja oli aivan järkyttävän suuri. Olen nähnyt Dublinin Trinity Collegessa Book of Kellsin, joka on aikalailla samanikäinen tämän koraanin kanssa. Book of Kells oli kuin pokkari verrattuna koraaniin. Harmi, että netistäkään ei oikein löydy kuvia tästä koraanista, jonka yksittäisellä sivulla on ilmeisesti kokoa noin 53x68cm

By Wiggum - Own work, CC BY-SA 3.0,

https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=1196148

Hazrati Imamin rakennuksia

Sitten oli vielä vuorossa shoppailuyritys. Minä en ole mikään shoppailuihminen ja olen huono tinkimäänkin, mutta se ei estänyt minua haaveilemasta maton ostosta. Olin etukäteen selvittänyt, minkä arvoisista tavaroista menee tullimaksu ja pitääkö minulla olla minkälaisia dokumentteja. Samarkandissa selvisi, että käsinkudotut silkkimatot ovat niin kalliita kuin netti antoi ymmärtää ja tinkimisprosessi olisi niin tuskainen, että hylkäsin sen haaveen. Pienemmät matot olivat kuin taideteoksia ja sellainen pitäisi melkein laittaa seinälle eikä lattialle ja seinätilaa meillä ei enää ole.

Mattotehdas vierailulla

Päätin, että skaalaan haavettani alaspäin villamattoon. Mattotehtaassa, jossa vierailimme, oli hyvin vähän myynnissä villamattoja ja opas sanoi, että niiden hinnat ovat Tashkentissa selvästi alhaisemmat. Kävimme sitten mattokaupoilla Tashkentissa. Nuo villamatot menevät uskomattoman pieneen tilaan, joten maton kuljettamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Vähän tälläinen huono pikaräpsy. Tällä matolla kävellessäni usein huokailen "Oi Uzbekistanin kauneutta". Paikka matolle on vähän huono, mutta kyllä se ilahduttaa minua joka päivä.

Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:

Pikku Kepponen: Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista
Pikku Kepponen: Turkmenistanin kulissipääkaupunki Asgabat
Pikku Kepponen: Door to hell eli Darvazan palava kaasukraateri
Pikku Kepponen: Lisää Turkmenistanilaisia nähtävyyksiä ja unohtumaton ajomatka Uzbekistaniin
Pikku Kepponen: Bukharan hienot nähtävyydet

Bukharan hienot nähtävyydet

Palaan lokakuiseen Turkmenistanin ja Uzbekistanin matkaan. En aio luovuttaa niistä postaamista, vaikka tuntuu, että matkasta on ikuisuus.

Saavuimme Uzbekistaniin autolla Turkmenistanista. Se oli Kokemus. En taida olla aikaisemmin matkustanut niin huonoa tietä pitkin. Rajan ylityksen jälkeen teiden kunto parani selkeästi. Oli myös toinenkin silmin havaittava muutos. Kun lähestyimme Bukharaa, alkoi vihertää. Karu autiomaan kuivuus vaihtui pieneen vehreyteen. Bukhara on perustettu keitaalle.

Bukhara on perustettu noin 500 eaa, asutusta alueella on ollut ennen varsinaista kaupunkia. Bukhara on ollut merkittävä kauppapaikka Silkkitien varrella sekä myös merkittävä islamilaisen kulttuurin ja koulutuksen keskus. Historiallinen keskusta on UNESCON maailmanperintölistalla ja nähtävää riittää.

Alueen keskellä sijaitsee Ark of Bukhara linnoitus 500-luvulta. Alkuperäisiä näkyviä osia ei taida olla jäljellä kovinkaan paljoa, koska Bukharan herruudesta on taisteltu useasti ja verisesti. Linnoituksen suojista on hallittu kaupunkia sekä koko maata, onhan Bukhara ollut maan pääkaupunkinakin. Linnoitus on kätkenyt sisäänsä pienen kaupungin ja sen pinta-ala on vajaa neljä hehtaaria. Tänä päivänä se toimii museona. Minusta Ark oli mielenkiintoinen paikka ja sieltä on myös hienot näkymät Bukharaan.

On kyllä paksut ja komeat muurit!

Meillä oli Uzbekistanissakin opas. Arkissa opas halusi ehdottomasti näyttää meille museon koruja. Ne olivat massiivisia ja naisilla ne olivat jokapäiväisessä käytössä. Syynä massiivisten korujen käyttöön on ollut helppo ja nopea avioero. Avioero oli miehelle vain ilmoitusasia ja sen jälkeen ex-vaimolla ei ollut mitään asiaa enää miehen taloon. Jos mies ilmoitti erosta vaimolle vaikka vedenhakumatkalla, jäi vaimolle vain se, mitä hänellä oli sillä hetkellä yllään ja mukanaan. Kannatti siis panostaa koruihin ja pitää niitä yllään aina.

Kaunein vierailluista kohteista oli Kalyan-moskeija ja kokonaisuuteen kuuluva Kalonin minareeetti sekä Mir-i-Arabin madrasa. Samarkandin postauksessa jo kirjoitin madrasoista. Ne olivat islamilaisten maiden "korkeakouluja". Madrassoissa opeteltiin koraania, mutta siellä opiskeltiin myös muita aineita. Oppiaineita saattoi olla toistakymmentä. 

Moskeijoissa piti naisten peittää päänsä. Vaatetuksen piti olla sellainen että olkapäät ja polvet peittyvät, mutta polvista ei tuntunut olevan kukaan kiinnostunut. Muuten paikallisista naisista moni oli pukeutunut länsimaalaisittain eivätkä käyttäneet huivia. Jonkinverran näkyi myös pitkiä hameita ja huiveja.

Minareetti oli niin auringossa, että siitä en saanut kummoista kuvaa

Photo: Stantrips – Central Asia Trips & Travel | Group & Private Tours

Moskeijan vierestä alkoi kauppakujat, joilla kävimme pyörimässä. Ei ollut tuossa kohtaa energiaa ostoksiin ja yleensähän en juurikaan shoppaile matkoillani. Joskus saatan innostua katsomaan vaatteita, jos niitä on saatavilla koossani.

Uzbekistanin vanhin säilynyt rakennus on Ismail Samanin mauseleumi, joka on rakennettu 900-luvun alussa. Se on rakennettu maata 900-1000-luvuilla hallinneen Samadini-dynastian hautapaikaksi. Rakennus on oman aikansa arkkitehtuurinen helmi, joka on rakennettu poltetuista savitiilistä.

Ensimmäisenä Bukharan päivänä meille jäi aikaa kahvitella kaupungilla. Valitsimme paikaksi viehättävän Lyabi-Hauz aukion. Aukiolla on iso vesiallas ja aukiota rajaavat komeat rakennukset ja vanhat mulperipuut. Baklava oli harmillisesti keskinkertaista. Kerjuulla kiertävät ankat olivat veikeät.

Kvaak - baklavat jakoon Kepposka!

Ensimmäisen Bukharan päivän päätösnumero oli tanssiesitys ja sitten illallinen. Tanssiesitys oli yllättävän hyvä. Tosin moni seurasi aivan yhtä paljon matkamuistokauppiaan pikkupojan tanssia kuin varsinaista tanssiryhmää.

Toisena päivänä ajoimme keskustan ulkopuolella s´Sitori-i-mokhi khosan palatsiin, joka on ollut aikoinaan Bukharaan hallinneen emiirin kesäpalatsi.

Sitten vielä viimeinen vierailukohde Bukharassa, joka oli  Chor-minor

Bukharasta jatkoimme matkaa luotijunalla Samarkandiin. Luotijuna ei nyt ollut varsinainen luotijuna, vaan kulki samaa nopeutta kuin kotimaiset Intercityt nopeimmillaan. Junasta näki hyvin sen, että Bukhara sijaitsee keitaalla. Kaupungin ulkopuolella oli vehreää ja lehmiä laitumella. Jonkin aikaa matkan edettyä maisema muuttui aavikoksi.

Ei lopu vieläkään jutun aiheet Uzbekistanista, vielä olisi kirjoitettavaa viimeisestä kohteesta eli Tashkentista.

Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:

Pikku Kepponen: Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista
Pikku Kepponen: Turkmenistanin kulissipääkaupunki Asgabat
Pikku Kepponen: Door to hell eli Darvazan palava kaasukraateri
Pikku Kepponen: Lisää Turkmenistanilaisia nähtävyyksiä ja unohtumaton ajomatka Uzbekistaniin

Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista

Tämä on ensimmäinen Keski-Aasian reissupostaus. Yleensä tykkään tehdä postaukset matkareitin mukaisessa järjestyksessä. Samarkand oli hienon reissun ehdoton helmi, todella upea kohde, joten aloitan siitä.

Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki, jonka asutus on alkanut noin 2000 eaa. Minä olen ensimmäisen kerran ihastunut Samarkandiin katsoessani Silkkitiedokumenttisarjaa televisiosta. Kun poikani kysyivät, että miksi haluat mennä Samarkandiin kerroin, että silkkitien takia. Nuoriso oli hieman hämmentynyt, koska silkkitie, joka heille tuli ensimmäiseksi mieleen on joku huumeiden ja muitten laittomuuksien välityspalvelu netissä. Minun tarkoittamani silkkitie on se, joka sai alkunsa makedonialaisen valloittaja-kuninkaan Aleksanteri Suuren aikana 300 eaa. Aleksanteri Suuri oli valloittanut "puoli maailmaa" Kreikasta Persiaan ja Egyptiin ja halusi saada vaikutusvaltaa itään ja etenkin Kiinaan ja siitä alkoi kauppasuhteet ja sillkitie. Vilkkaimmillaan silkkitie oli 600-700 luvuilla jaa. Silkkitien kulta-ajoilta on aika vähän säilynyt rakennuksia Samarkandissa, koska mongolit tuhosivat kaupungin laajasti 1220. 1300-1400 luvuilta on jäljellä toinen toistaan upeampia merkkirakennuksia Samarkandin kultakaudelta.

Turisteja Samarkandissa on paljon ja ennustan määrän kasvavan voimakkaasti. Nähtävyydet ovat upeat! Palveluita on runsaasti, maan hintataso on edullinen, maksaa voi korteilla, ruoka on hyvää, alkoholia ka alkoholiakin saa vapaasti, kaupunki on perusturvallinen, hygienia on hyvä ja maassa voi liikkua helposti junalla. Lentoyhteydet ovat hieman työläät, koska lähtö- ja saapumisajat maahan ovat yöllä. Suomesta reittejä on Istanbulin kautta Turkish Airlinella tai AirBalticilla Riian kautta Tashkentiin. Suomalaiset eivät tarvitse maahan viisumia. Kaupungilla erottuivat isot italialaiset ja ranskalaiset turistiryhmät. 

Uzbekistan on muslimivaltio. Osa naisista peittää päänsä, suurin osa ei. Vaatteet ovat pääosin länsimaalaisia. Alkoholia saa ravintoloissa ja kaduilla näkee alkoholikauppoja. Rukouskutsuja en tainnut kuulla kertaakaan Uzbekistanissa. Uzbekistanissa on valtio ja uskonto erotettu toisistaan. Lait eivät perustu koraaniin tai sharialakeihin vaan muistuttaa selkästi eurooppalaisia oikeuskäytäntöjä. Ihmiset ovat ystävällisiä, nuoremmat puhuvat englantia ainakin kohtuullisesti. Maan historiasta johtuen moni puhuu venäjää, etenkin keski-ikäiset.

Tärkeitä nähtävyyksiä Uzbekistanissa ovat vanhat madrasat. Nykyisin termillä voidaan viitata mihin tahansa kouluun tai oppilaitokseen. Aiemmin madrasat ovat pääosin keskittyneet islamilaiseen oppiin. Uzbekistanin madrasat ovat kouluttaneet paljon muutakin kuin uskontoa aina matematiikasta tähtitieteeseen. Madrasassa on aina tilat rukoiluun. Muita nähtävyyksiä ovat moskeijat ja erilaiset hallitsijoitten muistoksi rakennetut mauseleumit.  

Yksi Samarkandin tärkeimpiä paikkoja on upean kaunis Registan Square. Kyseessä on Samarkandin vanha keskusaukio, jolta hallitsijat jakoivat käskyjään. Registan on persiaa ja tarkoittaa hiekkaista paikkaa. Aukion reunalla on kolme madrasaa, joista vanhin valmistui 1420 ja kaksi uudempaa 1600-luvulla. Rakennukset ovat erittäin kauniit!

Iltaisin aukiolla pyörii valoshow, joka esittelee maailman ja myös Uzbekistanin historiaa. Lopuksi kaikaa vielä Samarkandista kertova laulu. Sen aikana 26v (mies) matkaoppaamme pyyhki silmäkulmiaan, hän sanoi aina tuntevansa onnea ja myös ylpeyttä kuulleesaaan laulun ja katsoessaan upeaa aukiota. Meitä ei kauneus itkettänyt, mutta teki vaikutuksen ;)

Registan square iltapäivän auringossa, vasemmalla vanhin madrassa ja keskellä nuorin

Iltavalaistus ennen valoshown alkua on huikea näky

Ulugh Beg, rakennettu 1417-1420

Ulugh Begin sisäpiha

Sher-Dor, rakennettu 1619-1636

Sher-Dor

Tässä vielä keskimmäinen ja uusin madrasa Tilla-Kor, rakennettu 1646-1660. Tämä on hienoin sisältä!
Tilla-Korin seinään heijastettiin multimedia show.

Multimedia-valoshow menossa

Tässä Tilla-Korin upeat sisätilat

Aika paljon kertyi kuvia pelkästään Registan Squaresta. Sitten siirrytään seuraavaan nähtävyyteen, joka oli minusta ihan yhtä hieno. Shah-i-Zinda on nekropoli, siis vanha hautausmaa, johon on rakennettu hallitsijoille ja heidän sukulaisilleen hienoja hautamuistomerkkejä. Shah-i-Zinda on ollut käytössä 1000-1800-luvuilla. Merkittävimmät hautamuistomerkit ovat 1300-1400-luvuilta Timuridien dynastian ajalta. 

Shah-i-Zinda on kaunis kokonaisuus. Voi olla, että jos matkailijamäärät kasvavat, niin paikasta tulee pahasti tukkoinen. Oviaukot hautamauselemeihin ovat pieniä ja rappuset epätasaisia eikä sisälle mahdu kovin montaa ihmistä kerrallaan.

Mauseleumit eivät kaikki olleet yhtä hienoja sisätiloiltaan kuin tämä

Näkemiäni huippunähtävyyksiä olisi vielä kaksi jäljellä, mauseleumi ja moskeija. Joudun nyt tekemään stopin näiden hienouksien esittelyyn. Sanon vaan, että nähtävää siis riittää! 

Seuraavaksi pääsette vien teidät mukanani uzbekistanalaisten viinien maisteluun Khovrenko Wineryyn. Viinibisnestä pyörittää venäläinen perhe ja firma ja oppaamme sanoi, että siellä ei edes puhelimeen suostuta puhumaan uzbekkia. Jännittyneenä odottelin, että minkälainen maistelutilaisuudesta mahtaa tulla, oppaamme onnistui tinkimään meidät maisteluun ranskalaisen ryhmän mukana. Sitten selvisi, että he olivat ryhmä oli pariisilaisia ja ajattelin, että mitäköhän he tuumaavat paikallisista viineistä ja jääkö juomat lasiin. Avoimin mielin olivat pariisilaiset liikkeellä. Paikalliset brandyt eivät maistuneet meille eivätkä oikein ranskalaisillekaan.Minun ja Jonnan oli helppo nimetä suosikimme, riesling, vahva punaviini ja portviinin tyylinen viini. Minä ostin uzbekistanilaisen rieslingin. Myös muutama ranskalainen teki ostoksia.

Ruoka Uzbekistanissa oli hyvää. Me söimme kahvilassa, ravintoloissa ja basaarin ruokakojuilla. Hienoin ravintola oli Samarkandissa ja ruoka siellä oli aivan ensiluokkaista.

Olimme paikalla aika ajoissa, mikä selittää tyhjää ravintolaa

Alkusalaatit, vasemman puolinen feta-punajuuri yhdistelmä toimii aina erinomaisesti

Niin maukasta pihviä

Kirsikkasuklaakakkua

Nyt alkoi hieman harmittamaan ne nähtävyydet, joista en kirjoittanut. Siksi vielä lopuksi pari kuvaa Guri Amirin mauseleumista. 

Jopas oli Samarkand komea. Suorastaan unohtumaton!