Lokakuisen Keski-Aasian reissumme viimeinen kohde oli Uzbekistanin pääkaupunki Tashkent.
Matkustimme Tashkentiin Samarkandista junalla. Tällä kertaa kulkupelimme ei ollut "luotijuna". Luotijuna on lainausmerkeissä siksi, että luotijunalla yleisesti tarkoitetaan junia, jotka kulkevat 250-300km/h tunnissa. Uzbekistanissa luotijunan maksiminopeus on 250km/h mutta radan vuoksi juna kulkee nopeimmillaan noin 200km/h, useilla rataosuuksilla hiljempaa. Se vastannee vauhdiltaan Intercityä Helsiki-Tampere välillä. Jos uzbekistanilainen juna onnistuisi ponnistamaan 210km/h niin sitten olisi kuin Pendoliino Pohjanmaan lakeuksilla.
Junamme Samarkandista Tashkentiin vastasi vanhan ajan kotimaista pikajunaa. Vanhempaa ja hitaampaa kalustoa. Junalla kulkeminen Uzbekistanissa on sujuvaa ja helppoa, mutta matkatavaroille on niissä vähäisesti säilytysmahdollisuuksia - etenkään isoille matkalaukuille. Asemalla kannattaa olla ajoissa.
Historiallisten nähtävyyksien osalta Tashkent ei pärjää Samarkandille eikä Bukharalle. Tashkent ei aiheuttanut välitöntä ihastusta, mutta ei siinä ollut mitään vikaa.
Kävelykierroksemme alkoi tästä viehättävästä puistosta
Minä taisin tykätä eniten metroasemabongauksesta :) Tashkentissa on Neuvostoliiton aikainen metroverkosto ja kuten Moskovassa ja Pietarissa on Tashkentissa myöskin hienoja metroasemia. Yksi osa kaupunkikierrosta oli siis metrolla ajaminen ja asemabongaus. Alla kuvia kolmesta eri metroasemasta. Metro itsessään oli siisti ja väljä.
Enemmän kuvia tuli otettua Kosmonautti-asemalla.
Juri Gagarin
Ensimmäinen nainen avaruudessa oli kosmonautti Valentina Tereskova
Teimme pienen kävelykierroksen, jonka varrella oli ainakin Memorial square, Independence square, Monument of Independence, Monument of Courage. Samarkandin upeuksien jälkeen nämä tuntuivat vähän kakkosluokan paikoilta.
Kaunis Memorial Square
Indepence square
Itsenäisyyspatsas
Sitten oli taas vuorossa vähän basaareilla kiertelyä. Me olimme käyneet basaareilla jo Turkmenistanin puolella sen verran paljon, että emme jaksaneet juurikaan kiinnostua kiertelemään niitä. Hedelmiä, kasviksia ja pähkinöitä jaksoimme ihailla hetken.


Sitten oli vuorossa yllätysohjelmanumero. Oppaamme halusi viedä meidät syömään kuin paikalliset ja tarjota meille lounaan bazaarissa. Minä olen hyvin varovainen nykyisin vatsani suhteen ja yritimme parhaamme mukaan luikerrella irti tästä tarjouksesta. Emme onnistuneet. Mietin, että loukkaanko opastamme ja kieltäydyn syömästä vai teeskentelenkö huonovointista. Päätin sitten, että syön. Onneksi ei tullut mitään. Dubain kokemuksen jälkeen jatkan taas varovaisella ruokailulinjalla. Vähällä olen päässyt. Olen saanut ruokamyrkytyksen Helsingissä ja Uudessa-Seelannissa ravintolasta, jonkin ruokaperäisen bakteerin lounasruuasta Tokiossa, ripulia ja vatsan sekaisuutta Perusta ja nyt jotain Dubaissa. Siihen nähden, kuinka paljon olen kulkenut maailmalla, olen päässyt aika vähällä. Matkatyöaikoina saatoi vedellä kaikenmaailman kermakakutkin tyytyväisenä ja tietysti katukeittiösafkat.
Kohti lounasta
Vasemmassa reunassa nuudelia ja lihaa - oikein maukasta, leivät olivat aina erinomaisia
Ei hassumpaa ollut tämäkään etualan hässäkkä ja tietysti söin ties millä vedellä huuhdellut tomaatit
Ruokailijoita oli paljon ja ruokapisteidet tädit alkoivat painostamaan heti pois pöydästä, kun lautaset olivat tyhjät, jotta seuraavat pääsevät syömään.
Kävimme vierailemassa Hazrati Imam kompleksissa. Siihen kuuluu muutama madrassa ja moskeija. Näiden lisäksi on rakennus, jossa säilytetään yhtä maailman vanhimmista kopioista koraanista. Sillä on monta nimeä: Samarkand Kufic Quran, Samarkand codex, Tashkent Quran tai Uthman Quran. Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan 19 vuotta profeetta Muhamedin kuoleman jälkeen kalifi Uthman teetti kuusi kopiota koraanista, joista viisi lähetettiin ympäri islamilaista maailmaa. Ainoa säästynyt kappale on Tashkentissa. Jonottelimme katsomaan koraania. Harmillisesti tilassa ei saanut valokuvata. Olisin halunnut, koska kirja oli aivan järkyttävän suuri. Olen nähnyt Dublinin Trinity Collegessa Book of Kellsin, joka on aikalailla samanikäinen tämän koraanin kanssa. Book of Kells oli kuin pokkari verrattuna koraaniin. Harmi, että netistäkään ei oikein löydy kuvia tästä koraanista, jonka yksittäisellä sivulla on ilmeisesti kokoa noin 53x68cm
By Wiggum - Own work, CC BY-SA 3.0,
https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=1196148
Hazrati Imamin rakennuksia
Sitten oli vielä vuorossa shoppailuyritys. Minä en ole mikään shoppailuihminen ja olen huono tinkimäänkin, mutta se ei estänyt minua haaveilemasta maton ostosta. Olin etukäteen selvittänyt, minkä arvoisista tavaroista menee tullimaksu ja pitääkö minulla olla minkälaisia dokumentteja. Samarkandissa selvisi, että käsinkudotut silkkimatot ovat niin kalliita kuin netti antoi ymmärtää ja tinkimisprosessi olisi niin tuskainen, että hylkäsin sen haaveen. Pienemmät matot olivat kuin taideteoksia ja sellainen pitäisi melkein laittaa seinälle eikä lattialle ja seinätilaa meillä ei enää ole.
Mattotehdas vierailulla
Päätin, että skaalaan haavettani alaspäin villamattoon. Mattotehtaassa, jossa vierailimme, oli hyvin vähän myynnissä villamattoja ja opas sanoi, että niiden hinnat ovat Tashkentissa selvästi alhaisemmat. Kävimme sitten mattokaupoilla Tashkentissa. Nuo villamatot menevät uskomattoman pieneen tilaan, joten maton kuljettamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Vähän tälläinen huono pikaräpsy. Tällä matolla kävellessäni usein huokailen "Oi Uzbekistanin kauneutta". Paikka matolle on vähän huono, mutta kyllä se ilahduttaa minua joka päivä.
Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:
Kuin tuhannen- ja yhdenyön tarinoita - matollasi pääsi lentämään Tashkentiin saakka - kiitos!! Sulla taitaa matto myös nostaa muistojen siiville. Tapaatko yleensä ostaa jonkun muiston seikkailuilta? Minä olen todella surkea shoppailija - ostokset liittyvät hankkeisiin ja paikallisiin lapsiin (yleensä tyttöihin), mutta kyllä sinne rinkkaan sujahtaa aina äidille myös magneetti. Mahtaako Dubaista tulla postausta - vatsapöpö taisi jättää niin ikäviä muistoja... mutta ennätti kai sitä ennen nähdä ja kokea mukavia asioitakin.
VastaaPoistaSaas nähdä kuinka kauan meillä toimii tämä epähygieenisyys... kaikkea kaikkialla - yritetty pitää pöpökanta isona - kotimaassa se on vaikeampaa, kun kaikki on niin ylihygieenistä... kahdesti oireillut vatsan kera ja ne molemmat kerrat on Suomesta.... saman ketjun ravintoiloista vielä - eri kaupungeista... siksiköhän vältellään kotimaan ravintolakeikkoja... no, koputetaan puuta - kohta taas erämaa ruokailuja, ans kattoo kuin käy - ollaanko polkaisukunnossa...
En yleensä osta matkoilta "tuliaisina" yhtään mitään paitsi jotain pientä paikallista syötävää, jos sellaista on saatavilla. Matalan tulotason maista saatan ostaa paikallisia käsitöitä ihan vaan tukemismielessä. En yleensä jaksa innostua kaupoilla pyörimisestä yhtään. Poikkeuksena on olleet USAn outlet ostarit, joista olen kantanut t-paitoja ja farkkuja kotiin koko perheelle.
PoistaToivon, että säästytte vatsaoireilta tulevaisuudessakin. Toisilla on vahvemmat vatsat kuin toisilla. Minä olin matkatyöurani alkuaikoina teräsvatsan maineessa. Harmi, että se meni rikki.
Kyllä Dubaista tulee postaus. Ehdimme vähän näkemään ja kokemaan sielläkin.
Hienoja kuvia! Matkakuume senkun kasvaa. Pääsiäisen menemme viikoksi kiertämään vuokra-autolla Romaniaa..
VastaaPoistaOlen miettinyt paljon tuota ruokailua. Olenko säästynyt pahimmilta oireilta koska en syö lihaa kuin ihan hätätapauksessa ( siis silloin kun on yksi ruoka ja siinä lihaa)
Kun lähdimme Intiaan ja lapset olivat 1,5v-9,5v niin ajattelin että reissu on yhtä ripulointia mutta sielläkään ei ollut kuin yksi auringonpistos. Olemma paljon reissanneet kaikkien neljän lapsen kanssa ja pahin sairastelija on mieheni.
Toivotan sinulle ja perheellesi mukavaan Romanian reissua jo näin ennakkoon. Minä olen käynyt Romaniassa vain kerran. Ihastuin kovasti Transilvanian alueeseen. Ystäväni on muuttanut reilu 25v sitten Romaniasta Suomeen ja aina haaveilemme yhteisestä reissusta hänen kotikonnuilleen.
PoistaToisten vatsat ovat herkempiä kuin toisten. Omani oli kuin terästä matkatyöurani alussa. Harmillisesti teräsvatsani sitten hajosi. Varmasti lisäksi vaikuttaa sekin, mitä syö. Toiset elintarvikkeet ovat pilaantuvat helpommin ja toimivat bakteerihauduttamoina tehokkaammin. Jos syö vain kasvisruokaa, niin sillä karsiutuu heti ne mahdolliset tartunnat, jotka aiheuttaa huonosti kypsennetyt liharuuat. Jos ei käytä kuin hapatettuja maitotuotteita, niin taas karsiutuu yksi riski. Suurin riski taitaa olla erilaiset äyriäiset.
Intiaan matkailijoille usein sanotaan, että siellä kannattaisi syödä kypsennettyä kasvisruokaa. Mahtavaa, että Intian reissunne meni vatsaongelmitta.
Minuakin olisi hirvittänyt tuo ruokatarjous, mutta olisin varmaan päätynyt syömään, jos kerran muutkin 🫣
VastaaPoistaMatto on varmasti upea matkamuisto ja käytännöllinenkin.
Tämän Dubai vatsaongelmaepisodin jälkeen en olisi mitenkään uskaltanut syödä siellä Tashkentin basaarissa. Mutta Tashkentissa oli 10 vuotta edellisistä ruokaperäisistä vatsaongelmista ja 25v ruokamyrkytyksestä, niin ajattelin, että kai se vatsa kestää tämänkin. Ja niinhän se kestikin ja ruoka oli hyvää. Nyt aion elellä taas jonkin aikaa varovaisemmin.
PoistaOlen haaveillut käsinkudotuista matoista, mutta en ole raskinut ostaa Suomessa aikaisemmin villamattoa. Uzbekistanissa hinnat ovat tietenkin paljon halvemmat.
Ihana postaus! Me olemme lopettaneet ulkomaanmatkat, joten on kiva lukea muiden matkoista. Toivottavasti vatsasi kestää tulevien matkojem herkuttelut, niin ja kotimaan syömiset myös :)
VastaaPoistaKiitos Kristiina :)
PoistaMielelläni vien sinua mukanani virtuaalimatkoille milloin minnekin. Niin kauan kuin kunto kestää ja rahat riittää yritän tutkailla maapalloamme mahdollisimman monipuolisesti.
Ruokapostaukset ovat best, varsinkin ulkomaan matkojen.
VastaaPoistaValoisaa viikkoa!
Elän syödäkseni :D
PoistaKivaa viikkoa! Toivottavasti tästä vähän pakkanen jatkaisi lauhtumistaan.
♥ Hätsiiih. Kiitos matkasta.
VastaaPoistaToivottavasti flunssa helitttää pian! Kiva, kun tulit mukaan virtuaalireissulle :)
PoistaNuo metroasemat näyttävät aika hulppeilta. Kattokruunut ja kosmonautit. Olisipa täälläkin metroasemilla jotain kaunista.
VastaaPoistaIhana matto <3 Haaveilen punaisesta villamatosta olohuoneeseen, sitten kun ei ole enää tuota koirakaveria kyläilemässä. Näinä pakkaspäivinä muhkea ja pehmeä villamatto tuntuisi paljaiden jalkojen alla mukavalta Ü
Espoon uusissa metroasemissa on osassa ollut yritystä suunnittelussa, että siellä olisi joku juju, joka vangitsee katseen. Itse käytän usein Itäkeskuksen metroasemaa, jonka jujuna on ihan vaan rumuus ja toimimattomuus :(
PoistaMinä en ole oikein ollut mattoihmisiä, mutta nyt innostuin matosta :)
Olipas komeita metroasemia! Metro- ja muut asemat kiinnostavat itseäni jostain syystä kovasti.
VastaaPoistaItse en ole oikein villamattoihminen, mutta matto sopii teille varmasti hienosti, ja tuohan se tosiaan aina sitä katsoessa muistoja mieleen. 😊
Jäi sentään jotain komeaa muistoksi Neuvostoliitosta :D Tokihan jäi myös aikamoinen määrä ylimääräisiä Lenin-patsaita :D Aika vähän on ollut tässä viimeiseen reiluun sataan vuoteen aikaa, jolloin naapurin hallinto ei olisi huolestuttanut.
PoistaMinä en ole oikein matto- enkä myöskään verhoihminen, mutta kerrankos sitä nyt kaupoille innostuu kuitenkin :) Olen tyytyväinen ostokseeni.
Ihmeellistä, erikoista, päätä pyörryttävä runsaus kaikkea...
VastaaPoistaSelvästi golf-pallo tuon yhden rakennuksen päällä :D
Kosmonauttiasemasta tulee ajatus että onko teillä
vielä edessä matka kuuhun kun maan kohteet loppuvat?
Hih :) Ei tarvitse matkata kuuhun :D Matkahaavelistani on niin pitkä, että ei riitä rahat, terveys eikä lentohalukkuus listan läpikäyntiin. Pitää lisäksi ehti´ä istumaan sohvallakin ;)
PoistaUpeat metroasemat, kuin linnan juhlasaleja!
VastaaPoistaJotain hienoa on säästynyt Neuvostoliiton ajoilta :) Tokihan myös koulutusjärjestelmää ja sairaanhoitoa parannettiin jo tuolloin.
PoistaMetroasemat Tashkentissa muistuttavat hyvin paljon Pietarin metroasemia. Tosin käytin siellä vain yhtenä päivänä metro mutta vaikutelma jäi mieleen eli metroasemat eivät olleet ollenaan nuhjuisia vaan pikemminkin hienoja ja melkein prameita! Hyvä jäänne siis muuten ehkä ei niin "mukavasta Neuvostoajasta".
VastaaPoistaUpea on esillepano basaarissa eli hedelmät jne. siististi rivissä kuin viivottimella olisi mitattu! Ruoka näyttää myös todella värikkäältä ja oli varmasti myös herkullista.
Upea matto sitten lähti Rva Kepposen matkaan reissulta eli hyvä ostos! Nyt on sitten kotona "Tuhannen ja yhden yön taikamatto" omassa olohuoneessa.
Pietarissa ja etenkin Moskovassa on paljon hienoja metroasemia. Minä kävin aikoinaan Moskovan reissulla bongaamassa kuuluisimman metroaseman. Komeata oli!
PoistaMatto on ihana matkamuisto. Yleensä en osta matkoiltani mitään, mutta tämä ostos oli hyvä poikkeus!
Meikäläinen kävi neuvostoaikaan Uzbekistanissa, Samarkandissa ja Bukharassa ja komeaa oli. Lento Moskovan kautta. Ihmiset olivat mahdottoman ystävällisiä ja ruoka hyvää, torit täynnä herkkuja ja värikkäitä maustepöytiä. Toin mukana pienen silkkimaton, joka muistuttaa kivasta matkasta joka aamu sängyn vieressä. Mitään negatiivista ei jäänyt mieleen. Voisin mennä uudelleen. Miettinen
VastaaPoistaUzbekistanissa on paljon upeaa nähtävää! Minäkin voisin mennä uudestaan.
PoistaSe on hyvä, että neuvostoaikaankin on ruokaa saanut ja se on ollut syötävää. Itse olen käynyt alakoululaisena Neuvostoliitossa "paastoamassa". Elin useamman päivän matkan Pepsillä, aamiaisletuilla ja jostain kioskista löydetyillä kotitekoisilla pikkuleivillä.