Palaan vielä kerran tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneeseen ennakkoon tehtyyn hopeahääpäivämatkaamme. Barbadoksen lisäksi vierailimme Grenadassa. Teimme siellä veneretken snorklaamaan vedenalaiselle patsaspuistolle. Retkenjärjestäjä tyrkkäsi käyntikorttinsa käteeni ja aloinkin miettimään, että saisinko heiltä viimeiselle Grenadan matkapäivälle sovittua yksityisretken. Se onnistui varsin näppärästi niin, että lounaan jälkeen auto tuli hakemaan meidät ja matkatavaramme retkelle, joka päättyi lentokentälle. Retki oli mukavan leppoisa ja maisemat kauniita. Yllättäen retken kohokohta oli villi monamarakatti. En oikein pidä apinoista, enkä ole ikinä ajatellut koskevani villiin apinaan, mutta niin vain muina naisina seisoin hymyillen marakatti olkapäälläni.
Siihen se loikkasi sulavasti olkapäälleni odottelemaan, että koskas alkaa tulla banaania
Mutta aloitetaanpas retki kuitenkin ihan alusta. Kuten jo aikaisemmin kirjoin, Grenada on hyvin vehreä saari. Joka päivä saaren ylitse pyyhkäisi jokin pienehkö kuuro ja öisin sateli välillä enemmänkin. Lisäksi saari on mäkinen. Luvassa oli siis vehreitä mäkimaisemia ainakin.
Muutama fakta ensin Grenadasta. Pinta-alaltaan Grenada on toiseksi pienen Karibian valtioista. Maailman kymmenen pienimmän valtion joukkoon Grenada ei pääse, vaan jää täpärästi sijalle 11. Grenada tunnetaan mausteista, etenkin muskottipähkinästä. Yhä tärkeämmäksi teollisuudeksi on kasvavamassa turismi. Grenada itsenäistyi vuonna 1974. Asukkaita on n. 120000, joista n. 34000 asuu maan pääkaupungissa. Retkifirman kuljettajaopas kysyi Suomesta, että onko se iso maa ja onko siellä paljon asukkaita. Me vähättelimme Suomea väkiluvultaan pieneksi ja harvaan asutuksi Euroopan maaksi, mutta luonnollisesti kuljettajasta miljoonakansainen Suomi on kauhean iso paikka.
Sitten niihin mäkisiin maisemakuviin, joissa siintää maan pääkaupunki Saint George's.
Olimme liikkellä sellaiseen aikaan, että koululaisilla oli koulu päättynyt ja viikonloppu alkamassa. Reput keikkuivat iloisesti koululaisten selässä. Koululaisilla oli käytössä koulupukuja.
Pikkukoululaisia
Isompia koululaisia
Lähestymme pääkaupungin keskustaa
Maan pääkaupunki on suurelta osin siisti ja värikäs
Ostoskeskus aukioineen palvelee erityisesti satamaan saapuvia risteilymatkailijoita. Emme käyneet sisällä katsomassa valikoimaa.
Perinteisempää kaupankäyntityyliä
Matkamme jatkui kohti Annandale forestparkia saaren korkeimmalle huipulle. Harmillisesti pilvet roikkuivat harmaina matalalla ja välillä vähän tihutteli. Matka ylös oli kuitenkin kaunis ja ympäristö todella vehreä.
Maisemia matkalta Annadalen forestparkiin:
Jos meri hohtaisi sinisenä, niin tämä olisi aivan huikea paikka. Kaunis se oli harmaanakin.
Annandalen forestparkissa oli mahdollisuus mennä kävelylle tai sitten katsomaan, että tulisiko monamarakatti sademetsästä syömään banaania. Paikallinen mies oli kehitellyt itselleen bisneksen houkuttelemalla kahta monamarakattiurosta metsästä banaaniviipaleilla. Pientä temppuakin oli ehkäpä luvassa. Kaikki tämä siis hyvällä tuurilla, jos monamarakatin banaanihammasta sattuisi kolottamaan. Sateisella säällä ne eivät välttämättä viitsi tulla suojapaikastaan pois lainkaan.
Ei näy marakatista vilaustakaan tässä suunnassa
Sieltä tullaan ruokapalkalla katsomaan turisteja
Heti kun marakatti ilmestyi metsänreunaan oppaamme alkoi toimittamaan, että minun pitää saada ensimmäisenä marakatti olkapäälleni. Paikalla oli muutama muukin turisti. Tässä kohtaa sanoin, että pelkään, että marakatti vie silmälasini, puree tai raapii minua. Opas vannotti, että monamarakatit ovat rauhallisia ja liikkuvat hyvin sulavasti. Sitten hetkessä hyvin sulavasti marakatti olikin olkapäälläni ja käveli eteen nostettuja käsivarsiani pitkin ja otti ilmasta kiinni marakattikesyttäjän sille heittelemiä banaanipaloja. Hetken päästä toinen turisti sai saman kokemuksen. Siinä kohtaa kun marakatti valmistautui hyppäämään olkapäältäni sain lähikosketuksen poskellani turkkiin. Karva oli silkkistä ja apinahan ei edes haissut miltään. Varsin ihastuttava kokemus. Kai tässä avain on se, että kukaan ei syö mitään tuossa paikassa, niin marakatit eivät ala sosialisoimaan turisteilta ruokia ja viemään sitä myöten kaiken minkä ehtivät nappaamaan.
Monamarakatti valmiina nappaamaan banaanin palan
Kyllä Hra Keppostakin hymyilyttää marakatti
Monamarakatti juuri hyppäämässä seuraavan turistin olkapäälle
Opas oli oikeassa, monamarakatti oli todella rauhallinen ja liikkui niin sulavasti ja jopa ylväästi
Retki jatkui seuraavaksi Annandalen vesiputokselle. Vesiputouksen taakse olisi päässyt kävelemään ja sen alle muodostuvaan lampeen olisi voinut mennä uimaan. Meillä oli uimapuvut jo pakattuna matkalaukkuun, enkä viitsinyt alkaa niitä sieltä kaivamaan. Näin jälkikäteen vähän harmitti, olisi pitänyt käydä pulahtamassa.
Kävelytie vesiputoukselle
Grenadan kohokohdat olivat snorklaus ja monamarakatti. Ehkäpä jopa niin, että ensimmäinen fyysinen kohtaaminen marakatin kanssa ajoi ohitse jopa vedenalaisen patsaspuiston. Ainakin jos Hra Kepposelta kysytään, niin ykkönen oli monamarakatti.
Oli oikein onnistunut reissu kaikkiaan ja Grenada oli hyvä valinta Barbadoksen rinnalle. Ja taisi olla jopa Barbadosta parempi.
25v hääpäivämatkan aiemmat postaukset:
