Palaan vielä kerran tammi-helmikuun vaihteeseen ajoittuneeseen ennakkoon tehtyyn hopeahääpäivämatkaamme. Barbadoksen lisäksi vierailimme Grenadassa. Teimme siellä veneretken snorklaamaan vedenalaiselle patsaspuistolle. Retkenjärjestäjä tyrkkäsi käyntikorttinsa käteeni ja aloinkin miettimään, että saisinko heiltä viimeiselle Grenadan matkapäivälle sovittua yksityisretken. Se onnistui varsin näppärästi niin, että lounaan jälkeen auto tuli hakemaan meidät ja matkatavaramme retkelle, joka päättyi lentokentälle. Retki oli mukavan leppoisa ja maisemat kauniita. Yllättäen retken kohokohta oli villi monamarakatti. En oikein pidä apinoista, enkä ole ikinä ajatellut koskevani villiin apinaan, mutta niin vain muina naisina seisoin hymyillen marakatti olkapäälläni.
Siihen se loikkasi sulavasti olkapäälleni odottelemaan, että koskas alkaa tulla banaania
Mutta aloitetaanpas retki kuitenkin ihan alusta. Kuten jo aikaisemmin kirjoin, Grenada on hyvin vehreä saari. Joka päivä saaren ylitse pyyhkäisi jokin pienehkö kuuro ja öisin sateli välillä enemmänkin. Lisäksi saari on mäkinen. Luvassa oli siis vehreitä mäkimaisemia ainakin.
Muutama fakta ensin Grenadasta. Pinta-alaltaan Grenada on toiseksi pienen Karibian valtioista. Maailman kymmenen pienimmän valtion joukkoon Grenada ei pääse, vaan jää täpärästi sijalle 11. Grenada tunnetaan mausteista, etenkin muskottipähkinästä. Yhä tärkeämmäksi teollisuudeksi on kasvavamassa turismi. Grenada itsenäistyi vuonna 1974. Asukkaita on n. 120000, joista n. 34000 asuu maan pääkaupungissa. Retkifirman kuljettajaopas kysyi Suomesta, että onko se iso maa ja onko siellä paljon asukkaita. Me vähättelimme Suomea väkiluvultaan pieneksi ja harvaan asutuksi Euroopan maaksi, mutta luonnollisesti kuljettajasta miljoonakansainen Suomi on kauhean iso paikka.
Sitten niihin mäkisiin maisemakuviin, joissa siintää maan pääkaupunki Saint George's.
Olimme liikkellä sellaiseen aikaan, että koululaisilla oli koulu päättynyt ja viikonloppu alkamassa. Reput keikkuivat iloisesti koululaisten selässä. Koululaisilla oli käytössä koulupukuja.
Pikkukoululaisia
Isompia koululaisia
Lähestymme pääkaupungin keskustaa
Maan pääkaupunki on suurelta osin siisti ja värikäs
Ostoskeskus aukioineen palvelee erityisesti satamaan saapuvia risteilymatkailijoita. Emme käyneet sisällä katsomassa valikoimaa.
Perinteisempää kaupankäyntityyliä
Matkamme jatkui kohti Annandale forestparkia saaren korkeimmalle huipulle. Harmillisesti pilvet roikkuivat harmaina matalalla ja välillä vähän tihutteli. Matka ylös oli kuitenkin kaunis ja ympäristö todella vehreä.
Maisemia matkalta Annadalen forestparkiin:
Jos meri hohtaisi sinisenä, niin tämä olisi aivan huikea paikka. Kaunis se oli harmaanakin.
Annandalen forestparkissa oli mahdollisuus mennä kävelylle tai sitten katsomaan, että tulisiko monamarakatti sademetsästä syömään banaania. Paikallinen mies oli kehitellyt itselleen bisneksen houkuttelemalla kahta monamarakattiurosta metsästä banaaniviipaleilla. Pientä temppuakin oli ehkäpä luvassa. Kaikki tämä siis hyvällä tuurilla, jos monamarakatin banaanihammasta sattuisi kolottamaan. Sateisella säällä ne eivät välttämättä viitsi tulla suojapaikastaan pois lainkaan.
Ei näy marakatista vilaustakaan tässä suunnassa
Sieltä tullaan ruokapalkalla katsomaan turisteja
Heti kun marakatti ilmestyi metsänreunaan oppaamme alkoi toimittamaan, että minun pitää saada ensimmäisenä marakatti olkapäälleni. Paikalla oli muutama muukin turisti. Tässä kohtaa sanoin, että pelkään, että marakatti vie silmälasini, puree tai raapii minua. Opas vannotti, että monamarakatit ovat rauhallisia ja liikkuvat hyvin sulavasti. Sitten hetkessä hyvin sulavasti marakatti olikin olkapäälläni ja käveli eteen nostettuja käsivarsiani pitkin ja otti ilmasta kiinni marakattikesyttäjän sille heittelemiä banaanipaloja. Hetken päästä toinen turisti sai saman kokemuksen. Siinä kohtaa kun marakatti valmistautui hyppäämään olkapäältäni sain lähikosketuksen poskellani turkkiin. Karva oli silkkistä ja apinahan ei edes haissut miltään. Varsin ihastuttava kokemus. Kai tässä avain on se, että kukaan ei syö mitään tuossa paikassa, niin marakatit eivät ala sosialisoimaan turisteilta ruokia ja viemään sitä myöten kaiken minkä ehtivät nappaamaan.
Monamarakatti valmiina nappaamaan banaanin palan
Kyllä Hra Keppostakin hymyilyttää marakatti
Monamarakatti juuri hyppäämässä seuraavan turistin olkapäälle
Opas oli oikeassa, monamarakatti oli todella rauhallinen ja liikkui niin sulavasti ja jopa ylväästi
Retki jatkui seuraavaksi Annandalen vesiputokselle. Vesiputouksen taakse olisi päässyt kävelemään ja sen alle muodostuvaan lampeen olisi voinut mennä uimaan. Meillä oli uimapuvut jo pakattuna matkalaukkuun, enkä viitsinyt alkaa niitä sieltä kaivamaan. Näin jälkikäteen vähän harmitti, olisi pitänyt käydä pulahtamassa.
Kävelytie vesiputoukselle
Grenadan kohokohdat olivat snorklaus ja monamarakatti. Ehkäpä jopa niin, että ensimmäinen fyysinen kohtaaminen marakatin kanssa ajoi ohitse jopa vedenalaisen patsaspuiston. Ainakin jos Hra Kepposelta kysytään, niin ykkönen oli monamarakatti.
Oli oikein onnistunut reissu kaikkiaan ja Grenada oli hyvä valinta Barbadoksen rinnalle. Ja taisi olla jopa Barbadosta parempi.
25v hääpäivämatkan aiemmat postaukset:
Kiitos reissusta, johon pääsin virtuaalisesti mukaan! Apina olkapäällä saattaisi pelottaa, mutta en paikan päällä kieltäytyisi kuitenkaan. Upeita maisemia ja vahva vihreys!
VastaaPoistaMinähän vähän ihastuin noihin monamarakatteihin. Olivat niin rauhallisia ja sulavia :)
PoistaKesällä Etelä-Afrikassa oli sellainen epämukava apinakokemus. Mokomat kyttäsivät ruokaa puissa ja yrittivät tulla nappaamaan sitä lautaselta. Ystäväni yritti karkoittaa apinaa pois ja sehän kävi sähisten sellaiseeen hyökkäysasentoon, että minä jo pelästyin että ollaanko tässä seuraavaksi matkalla lääkäriin, kun apina käy kiinni kaverin pohkeeseen. Onneksi apina päätti sitten kuitenkin vetäytyä puuhun kyttäämään toisen turistin lautasta.
Siis kuin söpö toi monamarakatti ja jotain hyvin ylvästä hänessä on.
VastaaPoistaIhanat kuvat ja maisemat myös!
Kohtaaminen monamarakatin oli ihana. En todellakaan odottanut, että apinakohtaaminen olisi noussut reissun kohokohtiin - etenkin kun olin ajatellut välttää sen :)
PoistaErikoiset kokemukset ja maisemat. Iloisenväriset talot, vehreät sademetsät ja mahtava vesiputous. Hullua että ostarista aukioineen tuli hetkellisenä välähdyksenä mieleen Rastilan tori! Kuolen nauruun 😀 Opettajana tykkäsin nähdä että siellä käydään koulua.
VastaaPoistaOlen ajellut muutaman kerran Rastilan torin ohitse, mutta yhdennäköisyys ei osunut minun silmääni. Kuvittelen, että Rastilan tori on se Meri-Rastilan puolella oleva aukio, jonka reunalla on ruoka-kauppa, muistaakseni S-ketjun kauppa.
PoistaGrenadassa on koulunkäynti pakollista. Oppivelvollisuus oli suomalaisen peruskoulun verran. Vaikka maa on noin pieni, niin jatkokoulutustakin on saatavilla myös maan omassa yliopistossa.
Minulla on hauska kuvasarja Madagaskarilla, jossa entisten lemmikkimakien suojelusaarella yksi maki hyppäsi hattuni päälle istumaan. Kuvasarjan nimi on ” yritäpä ottaa selfietä, kun maki istuu päässä” oli kaikenlaisia hattu vinossa ym -kuvia. Makin etukäpälät olivat hyvin pehmeää nahkaa ja turkki sileä ja pehmeä. Toisessa kuvasarjassa matkaseurueen yksi rouva on ensin kauhistunut ja sitten jo naurattaa, kun maki istuu olkapäällä. Hieno juttu, että syöminen on kielletty marakattien tapaamispaikalla, ruokia nappaavat eläimet ovat ahdistavia, eikä ihmisten ruoka ole niille terveellistä. Ihanaa matkakeromustasi oli hauska lukea T Saukkis
VastaaPoistaTeneriffalla kävimme joskus Monkey Park nimisessä paikassa poikien ollessa pieniä. Siellä pääsee apinoiden jättimäisiin häkkeihin sisään kävellen. Esikoinen kävi varovaisesti kokeilemassa makin häntää ja sanoi sen olevan ihanan pehmeä. Makit eivät olleet moksistakaan siitä, että joku vähän hipelöi hellästi heidän häntäänsä.
PoistaVarmaan tulee ikimuistoinen kuvasarja, kun maki istuu päässä :)
Vaikuttaa olleen täydellinen ja antoisa retki. Maisemat ovat täyteläisen vehreitä ja talotkin kivan värikkäitä.
VastaaPoistaMarakatti on uljaan näköinen, oikea komistus. Minä en olisi kyllä siihen uskaltanut koskea. Et sinäkään kovin rentoutuneelta näytä ;) Erikoisia kokemuksia elämässä.
Samaan aikaan olin ihastanut ja varautunut, kun yhtäkkiä monamarakatti olikin olkapäälläni. Siihen olkapäälle ja etenkin niskan suuntaan on vähän huono näkyvyys. Kiltisti ja rauhallisesti monamarakatti istui ja alkoihan se jo hymyilyttämään, että tuosta vaan hupsista sademetsästä elukka hyppäsi kyytiini :) Luonnonvaraisten ja muidenkin eläinten kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, ettei tule purruksi tai raavituksi eikä paita marakatin kakassakaan olisi ilahduttanut.
PoistaTosi nätisti ja rauhallisesti monamarakatti otti banaania kädestäkin. Kauniit ja rauhalliset kaverit!
Voi miten suloinen tuo monamarakatti on ♥ Hauska monivärinen turkki ja joten niin sympaattiset kasvot! Mielelläni olisin minäkin ottanut hänet olkapäälleni syömään banaania. Unohtamatta hänen pitkään häntäänsä joka oli melkein kuin lasso. Onpa kaunista vihreyttä kaikkialla silmänkantamattomiin. Varmasti myös kostean kuumaa joten kiva siellä olisi ollut käydä vedessäkin vähän viilentymässä. Kaunis paikka!
VastaaPoistaMonamarakatti oli ylväs, sulava ja rauhallinen tyyppi. Olihan hyvä, että ehtinyt kieltäytymään liian ponnekkaasti siitä, että marakatti ei saa tulla olkapäälleni. Taisi olla Grenadan kohokohta tuo monamarakatti. Turkkikin olin niin silkkinen ja tuoksuton.
PoistaSää oli +30 ja kosteaa. Olisin voinut hyvin pulahtaa vesiputouksella.
Minulle Grenada oli tuttu vain nimeltä ja muutaman huippu-urheilijan vuoksi. Kiitos, esittelysi jälkeen tiedän maasta hieman enemmän.
VastaaPoistaHyvät kuvasi kertovat paljon lisää. Värikäs pääkaupunki, kaunis luonto ja tietty tuo hyväkäytöksinen monamarakatti. Näyttää jotenkin jalosukuiselta tyypiltä.
Grenada osoittautui varsin sympaattiseksi, värikkääksi ja siistiksi matkakohteeksi. Kannatti ehdottomasti ottaa toinen kohde Barbadoksen rinnalle.
PoistaMonamarakatti oli varsin miellyttävä tuttavuus, niin rauhallinen ja sulava.
Viehättävän näköiset maisemat, ja on vehreää! Minäkään en ole lainkaan apinoiden ystävä, mutta eivät nuo nyt ihan sieltä pelottavimmasta päästä tuntuneet olevan. Hauskoja tilannekuvia apinoiden kanssa! 😅
VastaaPoistaGrenada osoittautui varsin mukavaksi matkakohteeksi. Monamarakatti oli niin rauhallinen ja sulava, että se ei ollut yhtään pelottava. En olisi arvannut, että marakatin syöttäminen ja olkapäällä pitäminen olikin kiva kokemus.
PoistaKylläpä on vehreät maisemat Grenadassa ja veikeä monamarakatti. Hienoa, että aluksi epäilyttävä kohtaaminen monamarakatin kanssa olikin sitten huippuhetkiä :)
VastaaPoistaGrenada oli vehreä ja kostea kohde. Joka päivä tuli jokin sadekuuro. Onneksi ne eivät yleensä kestäneet kauaa.
PoistaAika kivan kokemuksen oli paikallinen järjestänyt monamarakattien kanssa bisneksekseen. Marakatti oli niin rauhallinen ja sulava ja tuli sademetsästä silloin kun hänelle sopi banaanipalkalla istumaan turistien olkapäällä. Tokihan tuossa voi olla riskejä, että marakatin ruokavalio yksipuolistuu liikaa. Toisaalta niitä on kaksi marakattia, jotka tulevat banskun toivossa paikalle ja harvoin kuulemma ne tulevat yhtäaikaa. Ehkä ovat keskenään sopineet työvuorot :)