Päiväretki Prahasta Luukirkkoon ja Kutna Horaan

Tämä postaus on roikkunut keskeneräisenä kuukausia, mutta nyt rutistan sen vihdoin loppuun saakka. Kutna Hora postaus tulee täältä pohjoisesta eli Torniosta. Matkajuttuja on toinenkin vielä luonnoksissa, nimittäin tammikuisen Grenadan saaren pikakierroksen parhaat palat. Tokihan tässä koko ajan kertyy raportoitavaa täältä pohjoisesta. Olen käynyt Suurpilkeillä ja lentänyt helikopterillakin. Ihan huikeaa!

***

Olimme Hra Kepposen, keskimmäisen ja kuopuksen kanssa syyslomalla Prahan matkalla. Se oli kiva reissu. Pojat ovat kiinnostuneita historiasta ja jaksavat katsella nähtävyyksiä erinomaisesti. Niinpä päätin viedä pojat käymään Kutna Horassa, jossa olen itse halunnut käydä vuosikausia.

Kutna Hora sijaitsee n. 70km päässä Prahasta. Sinne pystyy matkailemaan itsekseen julkisilla. Minua alueella kiinnosti erityisesti Sedlecin luukirkko. Se jäi hieman epäselväksi, että miten eri kohteiden välillä liikuntaan. Koska olen polvivaivainen, niin päätimme retkeillä sinne helposti opastetulla vajaan päivän bussikierroksella. 

Kutna Hora perustettu 1200-luvulla ja siitä on tullut aikoinaan vauras pikkukaupunki alueelle perustettujen hopeakaivosten takia. 1400-luvulla se oli Tsekin toiseksi merkittävin kaupunki Prahan jälkeen. Myös Böömin kuninkaat pitivät Kutna Horasta ja sieltä on ajoittain hallittu maata. Hopeakaivosten tuoma varaus näkyy erityisesti Kutna Horaan rakennetuissa hienoissa kirkoissa. Niistä komein ja tunnetuin on Pyhän Barbaran kirkko. Erikoisin puolestaan on Sedlecin luukirkko, jossa vierailimme heti kierroksen aluksi. 

Sedlecin kirkon hautausmaasta tuli suosittu hautapaikka varakkaille, koska sinne on siroteltu kourallinen Golgatan pyhää multaa. Hautausmaa alkoi laajennuksista huolimatta loppumaan verisen hussilaissodan ja alueen ylitse pyyhkineen rajun ruttoepidemian vuoksi. Niinpä luostarin väki alkoi miettimään tilaa säästävämpiä maallisten jäännösten säilytysratkaisuja ja luut päätettiin ryhmitellä kirkon kellarin kappeliin sisään.

Nykyisin luukirkossa valokuvaaminen on kielletty. Kuvausinnokkaana minua korpeaa kovasti nämä kuvauskiellot, mutta noudatin sitä nöyrästi. Kuvat ovat ostamastani kirjasta ja netistä. Kaikki kappelissa näkyvät koristelut on tehty ihmisen luista. Tilassa on arviolta noin 40000 ihmisen luut. Hieman groteski vierailukohde, silti tavallaan myös hieno tapa tehdä kauniita asetelmia luista. Joku saattaa inhota luukirkkoa, meistä se oli erikoinen.  

Keskimmäinen luukirkon sisäänkäynnillä

Yleiskuva kirkosta, kaikki koristeet luita

Luukruunu, Photo credits http://www.chmouel.com/

Kuvassa hallitsijasuvun Schwarzenbergin vaakuna

Kuva: Martin St-Amant - Personal work - Photographie personelle, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=969881

Pääkalloista on koottu neljä isoa pyramidia, yksi näkyy tuossa kirjan kannessa tuon luuvaakunan takana.

Tästä kuvasta kallopyramidin koosta saa paremman käsityksen

Luukirkon jälkeen käväistiin vielä yhdessä kirkossa ennen Pyhän Barbaran katedraalia. "Välikirkon" olisi voinut vaikka jättää väliin. Pyhän Barbaran katedraali oli hieno ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Pyhän Barbaran ja Sedlecin kirkot muodostavat yhdessä UNESCON maailmanperintökohteen.

Pyhän Barbaran katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1368. Rakennustyöt keskeytyivät useasti ja KutnaHoran kaivostoimintakin hiipui ja kirkosta tuli lopulta puolet pienempi kuin alkuperäiset suunnitelmat. Valmista tuli vuonna 1905. Kevyt reilun 400 vuoden urakka. Tämä pitkä rakennusprojekti ei tosiaankaan ollut ainutlaatuinen, Prahassa sijaitsevaa Pyhän Vituksen katedraalia rakennettiin välillä 1344-1929. 

Pyhän Barbara katedraali ulkoapäin

Sisällä oli upeat penkit 1400-luvulta. Niissä ei saanut istua. Sitä hieman ihmettelin, että 1700-luvun penkeillä sai istuskella ihan vapaasti.

Kirkon sisällä oli tälläisiä upeita "minikappeleita" useampia

Pyhän Barbaran katedraalilta kohti Kutna Horan vanhaa kaupunkia johtaa viehättävä pyhimysten kuja. Sen varrella on kauniit maisemat ja hienoja pyhimyspatsaita. Oman lisänsä kujan kauneuteen toi toiselta puolelta avautuvat ruskamaisemat.

Kutna Horan hienoa ruskaa

Retkeläiset Kutna Horan mukulakivikaduilla kuljeksimassa

Kutna Horan vanhakaupunki oli varsin viehättävä. Ehdimme kävellä siellä valitettavan vähän, koska nuorisolla oli kauhea nälkä ja kotimatkaa ennen piti ehtiä syömään.

Retki Kutna Horaan oli onnistunut. Retkibussi oli moderni ja mukavat penkit, opastus oli oikein asiantuntevaa. Poikien mielestä retken paras juttu oli Sedlecin luukirkko. Minä olin kuvitellut sen isommaksi, joten se oli ehkä pienoinen pettymys. Minun suosikikseni taisi nousta pyhimysten kuja ja sen ruskamaisema.

Lyhyellä tai ensimmäisellä reissulla varmaan monelle riittää Prahan nähtävyydet, sillä niitähän on todella paljon. Jos haluaa pikkukaupunkitunnelmaa tai erikoinen Luukirkko kiinnostaa, niin silloin suosittelen helpon matkan päässä sijaitsevaa Kutna Horaa.

Prahan matkan edellinen postaus:
Pikku Kepponen: Teinien kanssa Prahassa