27. helmikuuta 2017

Lapset talvilomalla, aikuiset töissä

Etelä-Suomessa vietettiin talvilomaa viime viikolla. Meillä oli jälleen se tuttu kuvio, että lomaa oli vain lapsilla. Nämä "vain lapset lomailee"-viikot ovat yleensä hermoja raastavia aikoja, mutta tänä vuonna talviloman viettäminen onnistui varsin mukavasti.

Keskimmäinen ja kuopus tykkäävät lasketella ja ilmoitin heidät Talman tekniikkakurssille. Aloittamisessa oli pientä draamaa, kun keskimmäinen oli sitä mieltä, että hän ei Talman vaatimatonta mäkeä jaksa viittä päivää eikä haluaisikaan kursille. Poika olikin aikeissa isoveljeltään kopioituun tyyliin ilmoittaa heti nimenhuudossa olevansa paikalla vain äidin pakottamana. Minä ehdin ennen poikaa kertomaan opettajalle, että lapseni ovat huolissaan siitä, että kun mäki on niin pieni, että siinä ei tarvitse tehdä käännöksen käännöstä, kurssista tulee ihan liian lälly ;) Opettaja ilmoitti vakavalla naamalla pojille, että jos on liian helppoa, niin sitten pojat harjoittelevat laskettelua yhdellä suksella :D Tästä hämmentyneinä pojat pitivät mölyt mahassaan ja lähtivät kiltisti porukan mukana rinteeseen.

Talman laskettelukeskus sinä aurinkoisena päivänä

Käytännössä kurssilla laskettiin viisi päivää tauotta rataa kerraten laskuasentoa ja harjotellen painonsiirtokäännöksiä. Sen verran kaksituntinen vei pojista voimia, että loppupäivät sujuivat hyvin rauhallisesti. Minä ja Hra Kepponen suhasimme kodin ja Talman väliä, toinen vei ja toinen toi tai sitten istuimme vuorollamme tekemässä etätöitä Talman kahvilassa.

Kelien puolesta viikko oli varsin merkillinen. Viiteen laskettelupäivään mahtui aivan kaikenlaista säätä. Yhtenä päivänä oli +4 astetta ja toisena -6. Yhtenä päivänä satoi vettä ja toisena lunta. Sattuipa sellainen ihan täydellinen auringonpaisteinen päivä ja -2. Yhtenä päivänä kurssi alkoi hirveässä tuulessa, joka muuttui lumisateeksi ja sitten auringonpaisteeksi ja kaikki tämä kahden tunnin aikana.

12v Esikoinen matkusti ensimmäistä kertaa itsekseen kaukojunalla. Matka meni hyvin eikä poika unohtanut esimerkiksi reppuaan junaan ja tekstarilippukin oli auennut ongelmitta. Esikoinen vieraili isovanhemmillaan Tampereella. Kivaa oli ollut. Ukki oli vienyt pojan leffaan ja Vapriikin pelimuseoon. Ilmeisesti ravintolassa oli syöty useammankin kerran.

Lupasimme esikoiselle, että minä tai Hra Kepponen emme katso Rogue Onea ilman häntä.
Kukas se olikaan sitten se petturi?

Laskettelukeskuskuljetusruljanssista huolimatta ehdin nipistämään viikosta pienet koloset omalle ajalleni. Kävimme Annan kanssa arki-iltana Kiasmassa, ehdimme vielä katsomaan Meeri Koutaniemen "Pahan jälkeen"-näyttelyn sekä Mona Hatoumin näyttelyn. Minusta tällä kertaa Kiasman anti oli vaisu. Mona Hatoumin teokset eivät puhutelleet eivät edes herättäneet kiinnostusta. Ne oli nopeasti katsottu.

Mona Hatoumin teos

Teos on kootti lasikuulista

Meeri Koutaniemen valokuvanäyttely oli suppea enkä ole katsonut hänen ja Arman Alizadin saman nimistä tv-sarjaa. Meeri käsittelemät aiheet ovat tärkeitä ja koskettavia. Minusta tarina ja viesti ei välittynyt kuvista. Kuvat olivat jotenkin hyvin henkilökohtaisia ja vaativat sitä, että tarina kuvien takana olisi kerrottu. Näyttely aukesikin aivan eri tavalla, kun Meeri saapui paikalle esittelemään näyttelyään jollekin ryhmälle. Meeri kertoi tarinat kuvien takana peilaten kuvattua tapahtumaa ja henkilöa kulttuuritaustaa vasten. Tarinat olivat hyvin koskettavia.

Pientä hämmennystä aiheutti se, että eräs ryhmästä yritti etenkin Kiasman nuoremmille vierailijoille sanoa, että he eivät saa jäädä kuuntelemaan Meeriä, että heidän on vain vilkaistava valokuvat ja jatkettava matkaa. Ymmärrän harmistuksen, kun ryhmä maksaa tilaisuuden itselleen ja muut pääsevät siivellä nauttimaan siitä. Mutta aika outo yhtälö on sekin, että sisäänpääsylipun maksaneelle henkilölle, joku toinen museovieras yrittää sanella, että missä saa seistä ja kuinka kauan ja saako Meerin edessä olevaa vitriiniä mennä katselemaan. Me yritimme olla mahdollisimman kohteliaita siipeilijöitä ja kuuntelimme Meeria seinämän takaa ;) Hyvin kuului ja ehdimme käydä nappaisemassa pikaiset kuvatkin taitelijasta. Laatu on kehno, koska napsaisimme ne ryhmän takaa.


Meeri Koutaniemi

Kävimme testaamassa Kampin kauppakeskukset 5. krs ravintolamaailmaa. 

Illan kruunasi laskiaispullat. Nam!

Lauantaina kävin ystäväni kanssa leffassa katsomassa vihdoin La La Landin. Tykkäsin todella paljon. Ehdottomasti haluaisin käydä useammin leffassa. Minulla elokuvakäynnit ovat viime vuosina keskittyneet pelkästään dubattuihin animaatioihin. Olisi aika aloittaa aikuisten elokuvien seuraaminen.

Tästä viikosta tulee varmaan myöskin kiireinen, kun yksi isompi kirjallinen työ pitää saada valmiiksi. Olen nimittäin ensi viikolla lomalla. Vähän on sellaista lomanaloitusstressiä nyt jo ilmassa, mutta eiköhän se tästä suttaannu.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

25. helmikuuta 2017

Parisuhdehaaste

Muutamassa blogissa, ainakin "Oman katon alla" ja "Kinttupolut" on ollut kiva Parisuhdehaaste. Päätin napata sen itselleni.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Ensi kesänä avioliittoa tulee täyteen 17 vuotta ja yhdessä olemme olleet muistaakseni samoihin aikoihin 22 vuotta. Yhteiset vuotemme ovat olleet onnellisia ja täynnä toimintaa.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Tunsimme toisemme muutaman kuukauden ajan ennen seurustelun aloittamista. Tapasimme opiskelupaikassamme. Minä olin juuri aloittanut syventävät aineopinnot ja yritin suorittaa niitä työn ohella. Erikoistumisalani pakollisella kurssilla oli viikkottaiset tehtävät, jotka osoittautuivat varsin kinkkisiksi. Yritin ratkoa niitä toisen työssäkäyvän kurssikaverin kanssa. Eräänä viikkona emme kumpikaan saaneet riittävästi tehtäviä tehtyä yrityksestämme huolimatta ja meidän piti etsiä joku jolta voisimme kopioida puuttuvia vastauksia. Ystäväni tunsi Hra Kepposen ja kysyi saisimmeko vastauksia häneltä. Hra Kepponen antoi omat vastauksensa meille ja niin me tutustuimme. Tästä voisin antaa jälkipolville neuvon, että kannattaa katsoa keneltä kopioi tehtävänsä, siinä voi päätyä vaikka naimisiin ;)

Hozugawa-Kudari veneretkellä 26.5.2001

Kuka pyysi ketä ulos? 
Minä olin juuri muuttanut ja Hra Kepponen oli käynyt katsomassa kanssani sohvia ennen muuttoani. Hän kutsui itsensä kylään luokseni katsomaan, miltä sohva näytti asunnossani. Minä ajattelin vierailua sellaisena kaverillisena, Hra Kepposella oli aivan muu agenda.

Kuinka vanhoja olette? 
Olemme syntyneet samana vuonna, Hra Kepposella on jo 46 ja minä täytän kesällä.

Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän?
Minulla ei ole sisaruksia, joten näemme Hra Kepposen veljeä enemmän.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Kolme poikaa.

Keskimmäisen ristäisissä, kesällä 2007

Entä lemmikkejä?
Kilpikonna Noppa, mutta se on oikeastaan esikoisemme lemmikki.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Sellaisten asioiden, joista emme pidä, hoitaminen. Meillä monet tarpeelliset projektit odottavat tekijäänsä pitkään ja hartaasti. Aika harvoin riitelemme mistään ja 90% niistäkin kerroista riidan syy on ollut joku pikkujuttu. Olemme luonteeltamme hyvin joustavia, emmekä jaksa nostattaa kierroksia pikkujutuista - usein ne kuitataan huumorilla.

Kävittekö samaa koulua?
Emme käyneet, mutta opiskelimme samassa paikassa.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Emme ole. Minä olen kiertänyt koko pääkaupunkiseudun ja Hra Kepponen puolestaan on asunut suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kirkkonummella maaseudun rauhassa.

Kesällä 2014 Lonnan saarella

Kumpi on älykkäämpi?
Kumpikin omasta mielestään ;) Hra Kepponen on matemaattisesti minua lahjakkaampi ja hän on myös kielitaitoisempi. Menikö pisteet nyt hänelle?

Kumpi on herkempi?
Vaikea sanoa. Kumpikaan meistä ei ole erityisen herkkä. On mahdollista, että Hra Kepponen.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Meillä ei ole sellaista kahdenkeskistä lempipaikkaa. Tykätään vaihdella paikkaa ja kovin usein emme pääse syömään kahdestaan. Lempipaikkoja on Santa Fe ja Yume. Perheen yhteinen lemppari on trattoria Il Faro.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Tämä vähän riippuu, että miten lasketaan :D Suomesta katsottuna Uuden-Seelannin kierros on toki ollut kaukaisin paikka. Mutta lähdimme reissuun silloisesta kotikaupungistamme Tokiosta, joten matka oli alle 12t ja etäisyys 8800km. Puolestaan matka Helsingistä Meksikon vei yli 13 tuntia ja välimatka on yli 9000km. Me emme ole kaukomatkailijoita, inhoamme pitkiä lentoja ja minä kärsin jetlagista.

Kummalla on hullummat eksät?
Kummallakaan ei ole hullua eksää eikä muutenkaan olla missään tekemisissä eksien kanssa. Asumme aivan eripuolella pääkaupunkiseutua kuin nuoruudessamme, joten edes vahingossa ei tule törmäiltyä eksiin. Minulla on ainakin 15 vuotta edellisestä samaan paikaan sattumalta osumisesta.

My Tarzan ;) Hra Kepponen puussa
Ystävien kanssa Uudessa-Seelannissa keväällä 2001, ollaan panostettu erilaisiin matkakuviin :D

Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulla. Kiihdyn nollasta sataan tosi nopeasti ja olen suutuspäissäni hyvin teräväkielinen. En tosin suutu kovin usein. Hra Kepponen on vielä pitkäpinnaisempi, mutta vähän samanoloinen kuin minä suuttuessaan. Tosin Hra Kepponen osaa mököttää. Minä en pysty siihen lainkaan.

Kumpi laittaa ruoan?
Nykyisin molemmat ja viime aikoina Hra Kepponen on laittanut jopa enemmän ruokaa. Hra Kepposen ruuanlaitto sai megabuustin tammikuussa 2012, jolloin minulta leikattiin nielurisat. Olin todella kipeä, enkä tehnyt kahteen viikkoon mitään. Olin tehnyt Hra Kepposelle valmiiksi muutaman perusohjeen ja niiden mukaan hän kokkaili lapsille. Siihen saakka keittiö oli ollut eniten minun valtakuntaani. Kun huomasin vallan siirtyneen hyviin käsiin, luovutin mielelläni siitä puolet pois. Minä hoidan edelleen uusien ruokien kokeilut ja grillaaminen puolestaan on aivan Hra Kepposen valtakuntaa. Muu jaetaan.

Kokkikurssilla Hua Hinissa tammikuussa 1998

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä. Hra Kepponen on hyvin sosiaalinen, kun hänet sellaiseen tilanteeseen laitetaan, mutta hän ei niitä tilanteita kaipaa. Minä taas puolestani kaipaan ystävieni ja muiden läheisten seuraa.

Kumpi on siisteysintoilija?
Siisteys on meidän kompastuskivemme. Kumpikaan ei todellakaan ole siisteysintoilija. Perheemme kaipaisi sellaista ;)

Kumpi on itsepäisempi?
Olemme molemmat perusluonteeltamme aika joustavia eikä meille oli niin tarkkaa, että kuka päättää ja miten tehdään. Se on yksi meidän vahvuuksistamme parina. Minusta tähän on silti helppo vastata: itsepäisempi on Hra Kepponen.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Varmaan menee 50-50. Mutta minulle taas on todella tarkkaa, että kummalla puolella sänkyä nukun :)

Vapunpäivän piknik Ulliksella 2016

Kumpi herää aikaisemmin?
Hra Kepponen. Hänen vastuullaan on poikien herättäminen arkiaamuisin. Minä olen toivottoman aamu-uninen.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Hra Kepponen oli ehkä sitä mieltä, että kun hän tuli kylään luokseni ne olivat treffit. Minä taas en osaa sanoa, että mitkä sitten olisivat olleet ne ensimmäiset treffit.

Kummalla on suurempi perhe?
Hra Kepposella, koska hänellä on veli. Minulla ei ole sisaruksia.

Saatko usein kukkia?
Pari kertaa vuodessa. Hra Kepponen on hyvä ostamaan lahjoja. Olen saanut häneltä vuosien varrella todella mieluisia lahkoja. Minä olen kehno lahjan antaja.


Mukavaa viikonloppua! 




21. helmikuuta 2017

Museokortti -tuleeko käytettyä?

Minulla on ollut museokortti reilut puolitoista vuotta. Ensimmäisen korttini ostin vähän museokortin lanseerauksen jälkeen kesällä 2015. Ajattelin, että minun tulee joka tapauksessa käytyä sen verran museossa, että ei minulla ainakaan enempää rahaa kulu korttiin kuin maksaessa yksittäisiä pääsymaksuja. Toiveikkaasti ajattelin, että museovierailujeni määrä saattaa kasvaa paljonkin.


Ensimmäisen korttivuoteni saldo oli 6 museovierailua: Hvitträsk Kirkkonummella, Seurasaari, Ateneum, Suomen ilmavoimamuseo Tikkakoskella, Vapriikki Tampereella ja Kiasma. Puolet käynneistä oli perheen kanssa ja puolet ystävieni kanssa. Rahallisesti jäin museokortilla pari euroa plussan puolelle.

Mietin jo, että viitsinkö hankkia korttia enää seuraavaksi vuodeksi. Mutta silloin kuulin, että ystäväni Anna aikoo hankkia museokortin ja suhteellisen säännöllisillä Helsingin käynneillään kiertää helsinkiläisiä museoita. Päätin sitten uusia korttini.

Suomen Ilmavoimamuseo

Kortissa on vielä heinäkuulle saakka käyttöaikaa. Nyt käytyjen museoiden määrä on tässä vaiheessa kortin elinkaarta paljon isompi: Taidehalli - Tom of Finland, Luostarinmäen käsityöläismuseo Turussa, Tamminiemi, Taidehalli - Niki de Saint Phalle, HAM - Yayoi Kusama, Kiasma - Ernesto Neto + Choi Jeong Hwa, Teatterimuseo, Luostarinmäen käsityöläismuseon joulunäyttely Turussa ja Apteekkimuseo + Qwenselin talon joulupöytänäyttely Turussa. Yhteensä 9 museovierailua. Näiden lisäksi kävin myös Kansallismuseon vieraana Renesanssi.Nyt! näyttelyssä. Ajatukseni museosta per kuukausi tullee ylittymään.

Minulle selvästikin olennaista kortin käyttämisessä on seura. Yksin tulee harvoin lähdettyä museoon, mutta seurassa kyllä. Kiva tuulettuminen on museovierailu ja sen päälle vaikka kahvittelu ystävän kanssa. Museokortilla tulee käytyä myös uusissa paikoissa, joihin ei ehkä tulisi mentyä käymään virheellisen ennakkokäsityksen vuoksi. Sitä voi löytää ihan uusia puolia itsestään museovierailulla, kuten minä ja Anna löysimme teatterimuseossa. Tai voi löytää uuden lempimuseon, melkein kuin sielunmaiseman, kuten minä löysin Turun Luostarinmäestä.

Lady Gaga ja Lady Gugu ja päähineet suoraan Pariisista -eikun Teatterimuseosta!

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Ideat siitä missä museokorttia voisi ulkoiluttaa eivät ihan heti lopu. Kortti käy 240 kohteeseen ja museot.fi palvelusta löytyy mm. kuukauden 20 suosituinta näyttelyä.

Omat museosuosikkini ovat Luostarinmäen käsityöläismuseo, Särestöniemi Kittilässä ja Ateneum.
Lapsiperheen kolme parasta ovat Luonnontieteellinen museo, Teatterimuseo ja Kansallismuseon Vintti.

Mikäli saan museoseuraa kolmannellekin korttikaudelle, niin varmasti uusin korttini.
Onko sinulla museokortti?
Mikä on suosikkimuseosi?


17. helmikuuta 2017

Pullaa ja auringonlaskuja

Kiireistä arkiviikkoa piristi kaksi asiaa: pulla ja auringonlaskut.

Viikolla tuli pokehuntattua kiitettävästi keskimmäisen kanssa ja samalla ihasteltua muutama aivan upea auringonlasku. Auringonlaskuja ihaillessa minua nauratti se, että keskimmäinenkin on alkanut valokuvaamaan niitä :) Ehkä tulevaisuudessa hän tuottaa minulle blogikuvat.

Herttoniemenrannan pokereissulta, 17:05

Sama paikka 10min myöhemmin

Kahden kullanhohtoisen auringonlaskun lisäksi näimme myös värikkään auringonlaskun. Me molemmat kuvasimme tämänkin :)

Ystävyyden puiston pokehunttausreissu

Pullaputken aloitti Ystävänpäivä. Sain työkaveriltani kortin ystävänpäivän kunniaksi ja hän oli tuonut toimistolle myös suklaata. Lounasruokalassa tarjoiltiin ystävänpäiväkakkua. Samassa avokonttorissa istuvassa porukassa oli juhlittu 30 palvelusvuotta ja kakun loput päätyivät meidän kahvitilaamme. Oli varsin makea työpäivä.

Makeaa toimistoelämää

Kotona ystävänpäivä meinasi jäädä täysin juhlimatta, koska Hra Kepponen oli esikoisen luokan järjestämän discon jonovahtina. Lapset olivat valmistelleet discoa huolella ja hoitivat suurin osan myyntipisteistä itsenäisesti. Meidän perheemme selvisi tällä kertaa helposti discovalmisteluista, koska onnistuin rastittamaan buffettilistalta limsan tuomisen. Säästyin mokkapalojen leipomiselta ja popcornin polttamiselta :D Hra Kepponen kurvasi discoilun jälkeen kukkakaupan kautti kotiin. Esikoinen oli ostanut meille kaikille laskiaispullat discosta, koska ne olivat niin herkullisia. Niinpä meillä oli illalla myöhään pöydässä sekä kukkia että laskiaispullia.


Seuraava aamu alkoi myös makeasti. Esimiehemme oli toimistolla käymässä ja työkaverini oli sen kunniaksi ostanut ne vanhanaikaiset, todella pitkät, hillo-vaniljasoosiviinerit.

Toimistoaamupala

Näiden kahden mässäilypäivän jälkeen olikin vuorossa toimiston torstainen pullapiiri. Meidän huippukiireinen yksikön esimies oli priorisoinut aikatauluaan niin, että lounaaseen oli varattu 10min ja pullapiirin kahvitaukoon 25min. Hän on pitänyt kiinni siitä, että osallistuu pullapiiriimme. Arvostan elettä. Pullan hankinan pomomies oli jälleen joutunut ulkoistamaan sihteerilleen.

Pullapiirin kokoontuminen

Tämä kaikki herkuttelu oli selvästi pohjustusta perjantai-iltapäivän afternoon tealle. Pullapiirille oli kutsu lähetetty jo viime vuoden puolella ja afternoon tea kruunasi tämän varsinaisen pullaviikon. Meitä kokoontui kuusi työkaverusta teelle, todella hyvin työpaikan miehetkin ovat lähteneet mukaan tähänkin juttuun. Noin vuosi sitten kävimme koestamassa Salutorgetin afternoon tean. Yleisesti mielipide tuntui kallistuvan siihen suuntaan, että Kämp voitti Salutorgetin. Sopivasti afternoon tea sattui olemaan vielä tarjouksessa, jolloin hintakin taisi mennä Kämpin hyväksi. Afternoon tean kahdelle saa 50€, minusta varsin järkevä hinta tälle elämykselle.


Vadillinen herkkuja

Tästä yhden hengen vadista erottaa paremmin mitä aftenoon tea sisältää.
Ylhäällä vasemmalta lohileipä, artisokka-mätileipä ja ankkapateeleipä.
Alhaalla vasemmalta: Paris-Brest leivos, suklaa-cassiskuppi, skonssi, 
juusto-viikunaleipä ja vihreä macaron.

Teeltä piti kiirehtiä kotiin, koska uudet baby-pokemonin tulivat tänään jahdattavaksi :) Viikonlopun ohjelma on siis tiedossa.

Mukavaa viikonloppua!

13. helmikuuta 2017

Sujuvia vai pakotettuja perhemenoja?

Minä tykkään mennä ja tehdä erilaisia asioita yhdessä perheeni kanssa. Ajoittan kuulen valitusta tuttavilta, että hekin haluaisivat mennä enemmän perheen kansa, mutta se on hidasta ja raskasta. Samaan hengenvetoon yleensä minulta kysytään, että lähteekö perheeni aina innoissaan mukaan. No, ei lähde. Paitsi Hra Kepponen. Välillä pitää motivoida, patistella, jopa pakottaa tai mennä pienemmällä porukalla.

Tässäpä raportti viikonlopun perhemenoista ja muista aktiviteeteistä yhtään osallistumisinnokkuutta tai käytöstä liioittelematta ;)

Perjantai-iltapäivänä keskimmäinen kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan pokemonjahtiin. Kukaan muu ei ollut innostunut lähtemään, enkä jaksanut alkaa motivoimaan muita. Olisin mielelläni lösähtänyt sohvalle itsekin, mutta onneksi ponnistin matkaan. Jäällä oli niin kivaa, että olisi pitänyt saada koko perhe mukaan. Jälkikäteen harmitti, koska muulta perheeltä jäi huikea tornadopilvikin näkemättä.

Hra Kepposen ollessa treeneissä perjantai-iltana olin ajatellut nollata aivojani katsomalla Netflixistä romanttisen elokuvan ja syömällä lapsilta salaa jäätelöä. Kuopus ja keskimmäinen halusivat ehdottomasti katsoa kanssani elokuvan. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olisin ehkä toivonut heidän vaikka pelaavan ;) Jäätelön syömisen sijasta jouduin nopean dialogin aikana lukemaan tekstityksen. Voin kertoa, että romanttista elokuvaa vesittää tekstien luku ja se, että leffa pitää välillä laitta pauselle, jotta voin selostaa tapahtumia. Elokuvaillan kuitenkin kruunasi poikien arviot elokuvasta "enpä olisi mitenkään voinut arvata tuollaista loppuratkaisua" :D :D Loppuratkaisuhan oli selvillä ensimmäisen 5min jälkeen. Mutta ainakin se elämän ensimmäinen Hollywoodin romanttinen elokuva siis yllättää katsojansa.

Poikien ensimmäinen romanttinen elokuva ja hurjan yllättävä juoni.
Sanoisin, että genren keskikastia tai vähän sen ylitse.

Olimme sopineet lauantaiksi keskimmäisen kanssa lisää pokehunttausta. Poika lähti reippaammin matkaan kuin minä. Heitimme pitkän lenkin. Olisimme olleet vielä pidempään, mutta minulta loppui puhelimesta akku. Jo ennen ulkoilua keskimmäinen aloitti kampanjoinnin ravintolaillallisen puolesta. Esikoisen sai heti mukaan ravintolareissun markkinointiin. Emme suoralta kädeltä tyrmänneet ehdotusta ja loppujen lopuksi päädyimme yhteen suosikkipaikoistamme eli rentoon kortteliravintolaan Il Faroon Herttoniemenrantaan. Jos meidän ulko-ovella huutaa, että kuka haluaa syödä ravintolassa, josta saa pizzaa tai pastaa, ja 3 min lähtöön, niin todennäköisesti kaikki ovat valmiina ennen kuin 2 min on kulunut. Paitsi Hra Kepponen, jolla on luja luottamus siihen, että häntä odotetaan ;)

Perheemme eniten tilattu annos on savulammas-sieni-pasta (kuvan annos ilman sieniä). 
Tuosta hirvittävästä kermamäärästä voi olla montaa mieltä, mutta hyvin maistui jälleen kerran.

Entä ravintolakäytös? Aika hillittyä. Keskimmäinen hiukan pyöri tuolillaan levottomana ruokaa odotellessaan. Itse mokasimme tilauksemme, koska emme muistaneet sanoa, että lasten ruuat voi tuoda alkupalojen kanssa yhtäaikaa. Meidän meze-annokseemme kuulunut leipä ja ne kaksi ylimääräistä valkosipulileipää katosivat nälkäisiin lapsiin hujauksessa. Söimme sitten Hra Kepposen kanssa hummusta ilman leipää haarukalla. Esikoiselta jouduimme takavarikoimaan kännykän aterian ajaksi. Loppuilta sujui jokaisella omissa puuhissaan, me katsoimme Hra Kepposen kanssa yhden telkkaohjelman.

Kuopus on ainoa, joka pystyy syömään tuossa ravintolassa kokonaisen pizzan

Sunnuntaina ponnistimme keskimmäisen kanssa lyhyelle pokemonjahdille. Poikaa piti vähän tsempata matkaan. Aika kivuttomasti kuitenkin lähtö sujui ja heitimme tunnin lenkin. Iltapäivän ohjelmanumerona oli pakollista ulkoilua niille, jotka eivät olleet viikonloppuna nenäänsä ulos laittaneet. Halutessaan sai lähteä suksilla jäälle.

Minä olin jokatapauksessa lähdössä suksilla jäälle ja lisäulkoilusta vapautettu keskimmäinen päätti kuitenkin lähteä hiihtokaveriksi. Kuopuskin päätti lähteä suksilla. Esikoiselle puolestaan tietokoneesta irrottautuminen tuntui kovinkin vaikealta ja lähdön vastenmielisyyttä piti tehostaa muutamalla kirosanalla ja siten nollata loppupäivän tietokoneaika. Pääsimme kuitenkin kaikki jäälle ja kotiin tullessamme jokainen sanoi, että jäällä oli kivaa ja toivottavasti pääsemme sinne vielä uudestaan.


Meikitön hiihtoselfie. Naama punoittaa mukavasti paluumatkalla.

Kuopuksella hyytyi hiihtäminen aika nopeasti. Onneksi Hra Kepponen ei ollut suksilla, niin poika sai vetoapua. Kun olimme melkein kotona, meitä vastaan jäällä tuli keskimmäisen ystävä isänsä kanssa ja hiihtelimme vielä heidän kanssaan hetken lisää. Olisimme varmaan hiihtäneet vielä pidempään, mutta piti lähteä kotiin syömään.

hiihtomoottori

Illalla oli vielä edessä poikien uinnit ja käynti vaarilla. Keskimmäinen alkoi olla jo vähän väsynyt ja häntä piti tsempata matkaan. Aikoinaan raahasin puolipakolla esikoisen uimatreeneihin. Muutama kuukausi oli aika työntäyteistä tsemppausta, mutta jo hyvin pitkään esikoinen on tykännyt treeneistä. Kuopuskin on innostunut uinnista. Keskimmäisen vitkuttelusta johtuen pääsimme lähtemään myöhässä. Ulkona oli aivan mahtava auringonlasku, mutta sen ihailuun ei harmillisesti jäänyt yhtään aikaa. Pitkään aikaan ei ole ollut yhtä upeaa taivasta!

Ulkona alkoi jo hämärtää, mutta sivupeilistä näkyi mitä upein auringonlasku

Ensin kävimme vaarilla. Yleensä vaari leipoo pannaria, mutta tällä kertaa kurvasimme kaupan kautta vaarille. Liekö kuivempi sisämaan ilmanala vai mikä lienee, mutta vaarilla usein vähintään yhteen pojista iskee esiintymisvietti. Tällä kertaa oli yhden pojan show a la keskimmäinen. Asiallisena ei pysynyt tällä(kään) kertaa. *huoh*. Esikoinen käy vaarilla välillä yksikseen, siellä saa aikuisen jakamatonta huomiota ja vaari laittaa hyvää ruokaa.

Kaupan eväät

Uinnin jälkeen pyörimme vielä hetken uimahallin hyvillä Pokemon stopeilla. Olisimme olleet pidempäänkin, mutta kuopuksella ei ollut puhelinta mukana. Esikoinenkin olisi innostunut keräilemään pokeja, mutta kyllästyimme kaikki nopeasti kuopuksen tauottomaan narinaan ja suuntasimme kotiin iltapalalle.

Iltapalan jälkeen keskimmäinen lunasti lupauksen Cluedosta. Esikoinen ei tullut mukaan peliin, mikä saattoi olla hyvä. Minulle on edelleen arvoitus, kuinka hän ratkaisee pelin niin nopeasti. Hra Kepposen peliä tasoittaa se, että hän ja kuopus ovat joukkue. Minulla kävi harvinainen tuuri ja selvitin pelin selvästi muita nopeammin.


Noin yleisesti ottaen toistaiseksi meidän perheessämme on toistaiseksi pakko osallistua:
-perheen yhteisiin ulkoiluihin
-harrastaa se muutama kerta talvilajeja vuodessa 
-uida silloin kun koko perhe lähtee uimahallille
-lähteä museoon se kerta-pari vuodessa
-osallistua niille muutamille suunnitelluille perheretkille

Mitenkäs teillä? Onko osallistuminen iloinen etuoikeus vai pakko?

11. helmikuuta 2017

Aleostosrepsahdus

Nykyisin teen ostoksia vain tarpeeseen. Ostan tarpeeseen alesta, jos mahdollista. Mutta en osta mitään heräteostoksia alesta... mutta heikko kohta se löytyy minultakin.

Olimme ystäväni kanssa hiukan puhuneet mahdollisesta toukokuisesta viikonlopusta Amsterdamissa. Olin jo vähän katsellut lentojakin. Katselin lentoja siitä huolimatta, että olen päättänyt elää säästeliäämmin ja matkailla vähemmän. Jäin miettimään asiaa.

Sähköpostiini kilahti tänään matkatoimiston ystävänpäivätarjouskirje. Pitihän sitä vilkaista. Pidän niitä aika vaarattomina, koska niissä on harvoin tarjouksia himoitsemiini kohteisiin. Siellä oli parikin kovaa tarjousta toukokuulle, matkoja jopa puoleen hintaan! Minulla alkoi saman tien poltella ylimääräinen lomaviikkoni.

Soitin heti ystävälleni. Tiedustelin hänen kyvykkyyttään lähteä lomalle. Ajankohta sopisi, mutta ystäväni epäili puolisonsa joustavuutta lastenhoidon suhteen. Noh, senhän voisi ratkaista ottamalla lapsia mukaan. Niinpä olimme alle 10min sopineet kahden naisen ja kolmen pojan reissusta. Puhelun lopuksi ystäväni vielä varmistu, että olikos se Sardinia, mitä lähdetään tavoittelemaan :)

Tein mielestäni aivan loistavan löydön. Toki hotelli voi olla pettymys ja toukokuun säätkin ovat arvaamattomia. Valmismatka eli lennot+hotelli maksaa viideltä 1500€. Hotelli ei kuitenkaan ollut kohteen halvin, ei mikään hieno, mutta oletettavasti ihan toimiva ja lähellä rantaa. Iltaan mennessä hinta oli samalla paketilla noussut jo 500€. Olenkin voinut onnitella itseäni lisää, että olihan se ostettava, kun niin halvalla sai! Ystäväni aikoo vaihtaa työpaikkaakin, mikä toteutuessaan vaikeuttaa yhteistä reissailuamme tulevaisuudessa. Vielä voisi kuluitta peruakin, mutta pojat ovat innoissaan. Pojat ovat myös innoissaan siitä, että reissulla on tarkoitus pitää ainakin pari autoilupäivää saarta kierrellen.

Tulihan varsinainen aleostosrepsahdus. Onneksi ystäväni on yhtä nopea repsahtamaan kuin minä :) Nyt on pakko pysyä poissa kaikista alennusmyynneistä, myös niistä webbimyynneistä.

Minun viikonloppuni menee perhepuuhissa. Tänään olimme keskimmäisen kanssa pokehunttaamassa, koska nyt on käynnissä Ystävänpäiväspesiaali. Oletettavasti sama ohjelma lauantaina. Pokemonien suhteen reissumme ei ollut kovin kummoinen, mikä varmaan johtuu siitä, että päädyimmekin jäälle kävelemään ja ihmettelemään pilviä. Taivas nimittäin näytti siltä, että sieltä tulee tornado.

Vauhtia hiihtäjä tai tornado saavuttaa sinut!

Maallikon tulkintani ilmiöstä on, että Hanasaaren voimalaitokselta on tullut kaunis vesihöyry pilvi, joka on mukavasti jäänyt muun pilvimassan sekaan näyttäen tornadolta.


Pokemon transfer tauko :D

Kävilimme kapean salmen poikki saareen

Mukavaa viikonloppua!


6. helmikuuta 2017

Ihana reissupäivä Tampereella

Sunnuntaiaamuna oloni oli kuin olisin palannut pidemmältäkin ja antoisalta reissulta! Melkein kuin olisin ollut ulkomailla, vaikka en käynytkään Tamperetta pidemmällä ja nukuin yönikin omassa sängyssäni.

Teimme Kätevien Emäntien kanssa kulttuuri- ja herkutteluretken Tampereelle. Kätsyt ovat porukka, joka sai alkunsa blogimaailmassa loppukesästä 2010 muutaman askarteluinnokkaan kesken. Elämäntilanteet ovat vaihdelleet ja kaikki eivät aina pääse mukaan, mutta olemme saaneet tapaamisia kasaan vähintään vuosittain ja välillä paljon tiiviimminkin. Takana on putki ilman askarteluja, mutta kivaa on osattu silti pitää ;) Tällä kertaa olimme reissussa kolmistaan Annan ja Leenan kanssa.

Annan kanssa ehdimme jo junamatkan aikana tehdä paljon uusia retkisuunnitelmia ja saavuimmekin Tampereella yllättävän nopeasti. Paikallisoppaamme Leena oli jättänyt meidät heitteille; hän oletti meidän osaavan Hämeenkadun Friends and Burgersiin ilman ohjausta ;)

Ranskalaiset olivat todella hyviä, hampurilaisissa olisi voinut olla vähemmän suolaa 

Kaupunkinäkymä oli kiva

Mahat täynnä ehdimme piipahtaa pikaostoksilla ennen teatteriin siirtymistä. Kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Cabaret-musikaalin. Cabaret sijoittuu nimensä mukaan kabareehen. Kabareen tähti englantilainen Sally Bowles ja amerikkalainen aloitteleva kirjailija Cliff Bradshaw tapaavat Kit Kat klubilla uudenvuodenaattona ja rakastuvat. Rakkaustarina sijoittuu vuoteen 1931, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa. Minä olin unohtanut juonen täysin ja kestikin aika pitkän aikaa ennenkuin muistin sen. Elokuvaversiohan oli Liza Minellin läpimurto ja hän voitti pääosasta Oscar-palkinnon 1972.



Esitys jakoi mielipiteemme. Minä kyllä tykkäsin, mutta ei tämä parhaiden kotimaisten musikaalien kärkisijoille yllä. Minusta naispääosa jäi hiukan vaisuksi ja miestanssijoissa yksi ei yltänyt muun ryhmän tasoon lainkaan. Kokonaisuutena minusta ammattitaitoisesti toteutettu pukuja ja lavastusta myöden.

Musiikaalina Cabaret erottuu perinteisestä musikaaliskenestä. Cabaressa vähäpukeisuutta, se on ajoittan hyvinkin seksuaalinen, pirstaloituneita unelmia, epämiellyttäviä luonteenpiirteitä, abortti ja natsit. Se ei ole iloinen "feel good"-musikaali. Musiikkikaan ei ole aina lyyristä vaan välillä todella irroittelevaa ja rouheaa jatsia. Musikaali on pyörinyt jo pitkään Tampereella täysille katsomoille.

Teatterin jälkeen oli vuorossa illallinen Masu Asian bistrossa. Ruoka oli jopa parempaa kuin vuosi sitten. Menun sijasta päädyimme tilaamaan irrallisia annoksia.

Jaoimme pienimmän sushiplatterin. Voi luoja nuo oli taivaallisia! 
Merileväpäällysteinen oli kategoriaa tavallinen, mutta nuo muut niin hyviä.

Valitsin alkuruuista kanavartaan ja Hirata bunit, jotka olivat edellisen kerran suosikkini.
Tällä kertaa Hirata bunit olivatkin aterian heikoin annos, vaikka toki erinomainen.

Leenan kanssa otimme vielä thairibbsit puoliksi. Nekin olivat niin hyvät.

Valitsimme kaikki TAIVAALLISEN maapähkinäkakun ja vaniljajäätelön jälkiruuaksi. 
Pöydässämme suunniteltiin sen jälkeen Hans Välimäelle fanikirjettä ;)
Sushilajitelmaan kuulunut päärynäjälkiruoka sen sijaan ei maistunut.


Ilta jatkui vielä Moro Sky baariin. Pidimme. Hatunnosto siitä, että baariin pääsee ilman sisäänpääsymaksua ja juomien hinnatkaan eivät olleet kohtuuttomat. Baariin voi piipahtaa vaikka kupilliselle kahvia ja arkisin siellä tarjoillaan lounasta.



 Mukavaa uutta viikkoa!