Lapset talvilomalla, aikuiset töissä

Etelä-Suomessa vietettiin talvilomaa viime viikolla. Meillä oli jälleen se tuttu kuvio, että lomaa oli vain lapsilla. Nämä "vain lapset lomailee"-viikot ovat yleensä hermoja raastavia aikoja, mutta tänä vuonna talviloman viettäminen onnistui varsin mukavasti.

Keskimmäinen ja kuopus tykkäävät lasketella ja ilmoitin heidät Talman tekniikkakurssille. Aloittamisessa oli pientä draamaa, kun keskimmäinen oli sitä mieltä, että hän ei Talman vaatimatonta mäkeä jaksa viittä päivää eikä haluaisikaan kursille. Poika olikin aikeissa isoveljeltään kopioituun tyyliin ilmoittaa heti nimenhuudossa olevansa paikalla vain äidin pakottamana. Minä ehdin ennen poikaa kertomaan opettajalle, että lapseni ovat huolissaan siitä, että kun mäki on niin pieni, että siinä ei tarvitse tehdä käännöksen käännöstä, kurssista tulee ihan liian lälly ;) Opettaja ilmoitti vakavalla naamalla pojille, että jos on liian helppoa, niin sitten pojat harjoittelevat laskettelua yhdellä suksella :D Tästä hämmentyneinä pojat pitivät mölyt mahassaan ja lähtivät kiltisti porukan mukana rinteeseen.

Talman laskettelukeskus sinä aurinkoisena päivänä

Käytännössä kurssilla laskettiin viisi päivää tauotta rataa kerraten laskuasentoa ja harjotellen painonsiirtokäännöksiä. Sen verran kaksituntinen vei pojista voimia, että loppupäivät sujuivat hyvin rauhallisesti. Minä ja Hra Kepponen suhasimme kodin ja Talman väliä, toinen vei ja toinen toi tai sitten istuimme vuorollamme tekemässä etätöitä Talman kahvilassa.

Kelien puolesta viikko oli varsin merkillinen. Viiteen laskettelupäivään mahtui aivan kaikenlaista säätä. Yhtenä päivänä oli +4 astetta ja toisena -6. Yhtenä päivänä satoi vettä ja toisena lunta. Sattuipa sellainen ihan täydellinen auringonpaisteinen päivä ja -2. Yhtenä päivänä kurssi alkoi hirveässä tuulessa, joka muuttui lumisateeksi ja sitten auringonpaisteeksi ja kaikki tämä kahden tunnin aikana.

12v Esikoinen matkusti ensimmäistä kertaa itsekseen kaukojunalla. Matka meni hyvin eikä poika unohtanut esimerkiksi reppuaan junaan ja tekstarilippukin oli auennut ongelmitta. Esikoinen vieraili isovanhemmillaan Tampereella. Kivaa oli ollut. Ukki oli vienyt pojan leffaan ja Vapriikin pelimuseoon. Ilmeisesti ravintolassa oli syöty useammankin kerran.

Lupasimme esikoiselle, että minä tai Hra Kepponen emme katso Rogue Onea ilman häntä.

Kukas se olikaan sitten se petturi?

Laskettelukeskuskuljetusruljanssista huolimatta ehdin nipistämään viikosta pienet koloset omalle ajalleni. Kävimme Annan kanssa arki-iltana Kiasmassa, ehdimme vielä katsomaan Meeri Koutaniemen "Pahan jälkeen"-näyttelyn sekä Mona Hatoumin näyttelyn. Minusta tällä kertaa Kiasman anti oli vaisu. Mona Hatoumin teokset eivät puhutelleet eivät edes herättäneet kiinnostusta. Ne oli nopeasti katsottu.

Mona Hatoumin teos

Teos on kootti lasikuulista

Meeri Koutaniemen valokuvanäyttely oli suppea enkä ole katsonut hänen ja Arman Alizadin saman nimistä tv-sarjaa. Meeri käsittelemät aiheet ovat tärkeitä ja koskettavia. Minusta tarina ja viesti ei välittynyt kuvista. Kuvat olivat jotenkin hyvin henkilökohtaisia ja vaativat sitä, että tarina kuvien takana olisi kerrottu. Näyttely aukesikin aivan eri tavalla, kun Meeri saapui paikalle esittelemään näyttelyään jollekin ryhmälle. Meeri kertoi tarinat kuvien takana peilaten kuvattua tapahtumaa ja henkilöa kulttuuritaustaa vasten. Tarinat olivat hyvin koskettavia.

Pientä hämmennystä aiheutti se, että eräs ryhmästä yritti etenkin Kiasman nuoremmille vierailijoille sanoa, että he eivät saa jäädä kuuntelemaan Meeriä, että heidän on vain vilkaistava valokuvat ja jatkettava matkaa. Ymmärrän harmistuksen, kun ryhmä maksaa tilaisuuden itselleen ja muut pääsevät siivellä nauttimaan siitä. Mutta aika outo yhtälö on sekin, että sisäänpääsylipun maksaneelle henkilölle, joku toinen museovieras yrittää sanella, että missä saa seistä ja kuinka kauan ja saako Meerin edessä olevaa vitriiniä mennä katselemaan. Me yritimme olla mahdollisimman kohteliaita siipeilijöitä ja kuuntelimme Meeria seinämän takaa ;) Hyvin kuului ja ehdimme käydä nappaisemassa pikaiset kuvatkin taitelijasta. Laatu on kehno, koska napsaisimme ne ryhmän takaa.

Meeri Koutaniemi

Kävimme testaamassa Kampin kauppakeskukset 5. krs ravintolamaailmaa. 

Illan kruunasi laskiaispullat. Nam!

Lauantaina kävin ystäväni kanssa leffassa katsomassa vihdoin La La Landin. Tykkäsin todella paljon. Ehdottomasti haluaisin käydä useammin leffassa. Minulla elokuvakäynnit ovat viime vuosina keskittyneet pelkästään dubattuihin animaatioihin. Olisi aika aloittaa aikuisten elokuvien seuraaminen.

Tästä viikosta tulee varmaan myöskin kiireinen, kun yksi isompi kirjallinen työ pitää saada valmiiksi. Olen nimittäin ensi viikolla lomalla. Vähän on sellaista lomanaloitusstressiä nyt jo ilmassa, mutta eiköhän se tästä suttaannu.

Mukavaa alkanutta viikkoa!