Piipahdus kaverin mökille eli sienestystä ja herkuttelua

Ystäväni Ilonan mökki on mahtavien sienipaikkojen lähellä. Olimme sopineet elokuuksi sienestysviikonlopun, mutta Ilona joutui siirtämään sitä. Uuden ajan löytäminen osoittautui hankalaksi. Saimme onneksi varattua kalentereista sellaisen pätkän, että molemmilla oli kolmena päivänä mahdollisuus lopettaa työt aikaisemmin. Lähdimme viikolla etätöihin Ilonan mökille. Säät suosivat meitä, joka päivä tuli vähän sadetta, mutta aamupäivisin. 

Kantarelleista osa oli mennyt jo metsässä pahaksi. Niiden aika alkaa olla ohitse. Suppilovahverot on vasta tuloillaan. Saimme kuitenkin ihan kivasti saalista, vaikka se ei ollut mitään verrattuna viime vuoden jättisaaliiseen Pikku Kepponen: Kaikkien aikojen kantarellisaalis.

Metsän kaunokaisia

Kun bloggaaja sienestää, niin onhan siitäkin hommasta otettava paljon kuvia ;)

Sienestyskuntoni on valitettavasti huonontunut viime vuodesta selvästi. Selkäni ja polveni kestävät entistä vähemmän aikaa. Ratkoimme asiaa ajamalla mökiltä muutama satama metriä tien varteen ja minulla oli repussa se retkijakkara. 

Grande sienestäjä pakollisella istumatauolla. Retkijakkara on ollut hyvä ostos!

Metsässä on ihanaa!

Sammaleen ihastelu terapiaa

Vaikka kroppa on romuna, niin silti yritän harrastaa itselleni mieluisia juttuja edes vähän. Yritän sienestää, lähden laskettelureissulle ja käyn paristi mäessa kolmen tunnin lipulla, lähden hiihtämään ja olen tyytyväinen että hiihdin 3km tai käyn marjastamassa ja kerään litran.

Mitä söimme mökkireissulla? Kantarellipastaa, kantarellileipiä ja lohta ja kantarellikastiketta. Juuri ennen mökkeilyä ystäväni Sirpa kehui tehneensä ruispuolukkapuuroa ja se oli kuulemma ihana aamiainen ja välipala. Ilona kävi keräämässä puolukoita pihalta ja keitti meille puuron.

Meillä ei ollutkaan juustoraastetta, mutta hyviä oli leivät ilman sitäkin

Oli hyvää!

Ruispuolukkapuuroa

Ruispuolukkapuuro | Reseptit | K-Ruoka käytimme vähän ohjetta reilummin puolukkaa

Kävin poimimassa puolukoita kotiin mukaan, jotta voin keitellä minäkin ruispuolukkapuuroa

Meillä oli herkkuina vain kaupan pikkupullat ja paketti keksejä - siis useammaksi päiväksi. Sehän oli ihan liian vähän. Aloimme haaveilemaan kaikenlaisista piirakoista, mutta ainoastaan puolukoita oli tarjolla ja minä ronkeloin tässä kohtaa ja en syö puolukkapiirakkaa. Ajelimme paristi yhden talon ohitse, jossa oli aina hiljaista ja ihan hirveästi maahan pudonneita omenia. Mietimme, että kehtaisimmeko käydä sosialisoimassa muutaman omenan mukaamme. Siihen maahanhan niitä oli mädäntymässä reilusti. Kävimme siis omenavarkaissa. Nopea jalkainen Ilona kävi hakemassa muutaman omenan maasta ja Kepposka ajoi pakoautoa. Omenoista tuli todella hyvä piirakka, liekö kielletyn hedelmän makua?

Vaikka omenat eivät kovin kummoisilt näyttäneetkään, niin piirakka oli ihan älyttömän hyvää.

Saunoimme ja uimme

Olin vain kaksi yötä poissa kotoa, tein vajaata työpäivää saldotunneilla 17 tuntia 22,5 tunnin sijasta ja tuntui kuin olisin ollut lomalla ja pidemmälläkin reissulla. Olin selvasti raittiin ilman sekä kevyen liikunnan tarpeessa ja pieni maisemanvaihdos teki myös hyvää.

Meillä on edessä pizzasunnuntai ja lauantaina siihen varustelu. Nuorison toiveesta olemme hankkineet pizzauunin ja sunnuntaina on sen vihkijäiset. Esikoinen on luvannut ryhtyä perheen pizzan paistajaksi.

Mukavaa viikonloppua!

Sukukokous ja muita kesän kohtaamisia

Koska ollaan jo syyskuussa, niin on korkea aika paketoida loppuja kesän kivoja juttuja postaukseksi. Aloitan sukukokouksella, johon kuului retki.

Hra Kepposen isoisä oli aikoinaan mukana perustamassa sukuseuraa. Siihen kuuluu samasta kantaisästä lähtöisin olevien kolmen suvun jäseniä. Tänä päivänä jäseniä on noin 150. Sukuseura järjestää joka toinen vuosi hieman isomman retken ja sen yhteydessä sukukokouksen ja joka toinen vuosi pienemmän retken. Olemme vuosien aikana osallistuneet useaan sukuseuran retkeen sekä myös hienoihin iltapukujuhliin, jotka järjestetään kerran 10 vuoteen. Kaksi vuotta sitten retkelle osallistui keskimmäinen poikamme, joka tykkäsi retkestä todella paljon. Itse sairastuin ja en päässyt mukaan tuolle retkelle lainkaan. Keskimmäinen on kehunut retkeä vuolaasti pitkään. Kun tänä kesänä kyselimme halukkaita osallistujia, kaikki pojat ilmoittautuivat mukaan. Koska nuo retket ovat keskimmäisen mielestä niin hienoja, niin tiedustelimme mahdollisuutta ottaa mukaan hänen tyttöystävänsäkin. Niinpä meitä oli koko meidän perhe, Hra Kepposen isä ja keskimmäisen tyttöystävä. Retkellä oli myös Hra Kepposen täti ja kaksi serkkua. 

Sukuseuraan kuuluu kaksi entistä museonjohtajaa. Ohjelmassa on aina johonkin historialliseen kohteeseen, museoon tai näyttelyyn tutustuminen, ruokailu ja vähintään pullakahvit. Museoihmisten ja muutaman muun hyvin verkostoituneen toimijan vuoksi on mahdollistä välillä päästä yleisöltä suljettuihin kohteisiin. Tänä vuonna oli luvassa juurikin tälläinen kohde, joka on Suur-Sarvilahden linnakartano. 

Suur-Sarvilahden kartano on barokkivaikutteinen kartanolinna entisen Pernajan kunnan alueella Loviisassa. Amiraali Lorentz Creutz aloitti sen kolmikerroksisen päärakennuksen rakentamisen vuonna 1672, ja se valmistui vuonna 1683. Creutz oli vauras ja noussut korkealle tasolle Ruotsissa, todennäköisesti hän oli tuohon aikaan varakkain Suomessa asuva henkilö. Hän tarvitsi arvolleen sopivan kodin. Creutzin suvun jälkeen kartanon omistajuus siirtyi von Bornin suvulle. Alix ja Ernst von Born olivat viimeiset kartanon omistaneet yksityishenkilöt. Heillä ei ollut lapsia ja he testamenttasivat kartanon maineen Svenska Litteratursällskapet in Finlandille. He halusivat, että kokonaisuus säilytetään kotina ja sinne valitaan asumaan Ernst von Bornin isän suora jälkeläinen. Muutama vuosi sitten edelliset iäkkäät asukkaat luopuivat asumisoikeudestaan ja kartanoon valittiin Oliver Michelsson perheineen.

Oliver vaimonsa Kristiinan kanssa avasi sukuseuran retkeläisille ovensa linnaan. Jännittävää!

Päärakennus edustaa hollantilaista klassismia

Kokonaisuuteen kuuluu kaksi identtistä keltaista sivurakennusta

Kartanolinnan nykyiset asukkaat
Oven päällä on tärkeitä lukuja. Tila on perustettu 1618, linnakartano valmistunut 1683
Vuonna 1880 tulipalo tuhosi kolmannen kerroksen ja korjaukseen meni yli kolme vuotta.

Koska kyseessä on yksityiskoti, joudun rajoittamaan kuvat vastaavanlaisiin, joita julkisuuteen kartanolinnasta on jaettu jo aikaisemmin. Uusimmat omistajat ovat avanneet kotinsa ovet Hesarille (linkki maksumuurin takana) Michelssonin perhe valittiin asumaan Loviisan Suur-Sarvilahden kartanoon | HS.fi ja edelliset asukkaat Iltalehdelle Suur-Sarvilahden kartano – tältä siellä näyttää.

Linnan portaikko on kierrätetty jostain balttialaisesta linnasta. Barokkisuuntaus tuli vahviten esiin linnan aulassa sekä kolmannen kerroksen juhlasalin kalustuksessa. Aulassa oli muhkea takka. Paloturvallisuussyistä tulisijoja ei saa enää käyttää.

Upea kalusto ja maalaus

Kirjastoon oli uusien asukkaiden myötä tullut televisio. Kirjastossa on huikea kokoelma vanhoja kirjoja.

Kolmannen kerroksen juhlasali johon melkein 50 retkeläistä mahtui noin vain

Kartanolinnan takapihalla oli samana päivä puistokonsertti. Pääsimme hetkeksi kuulemaan kuoron harjoittelua. Puistokonsertit on tapa päästä näkemään kartano ulkoapäin pihoineen.

Toinen retken kohokohta oli kakkukahvit Loviisan Kappelissa. Loviisan Kappeli on kahvila, joka toimii hienosti restauroidussa 1800-luvun kylpylän ravintolarakennuksessa. Olen käynyt Kappelissa kerran ennenkin sekä suunnitellut vierailevani siellä pidettävissä skonssibrunssissa. Loviisan Kappelin kakkupalat olivat erinomaisia!

Ihania asetelmia kahvilassa

Tämä se vasta hieno näky olikin, sukuseuran kakkukahvit

***

Toinen kesäinen ihana muisto on vierailu keskimmäisen tyttöystävän kotona. Hänenkin perheessään on puhelias ja seurallinen äiti. Meillä olisi juttua riittänyt ihan loputtomiin. Mukavaa oli tutustua tyttöystävän perheeseen.

Tulkaa pistäytymään kahville ja sitten pöydässä on ateria :)

Tyttöystävä oli koonnut vähän tiramisutyyliset jälkkärit laseihin valmiiksi. Nam!

Tyttöystävän kotona oli todella siistiä ja viihtyisää. Aloin potemaan siisteyskateutta. Meillä on aina koti enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki siihen vaikuttaa meidän ahtaammat asuinneliöt ja suurimmalla osalla perheestä on sotkuinen tyyli elää ja olla. Siisteyskateuden lisäksi iski tietenkin koirakateus.

Hän oli niin kiltti, rauhallinen ja ihana. Tarkoitan koiraa. Poikakin (kuvassahan on meidän keskimmäinen) on ihana, mutta ei niin rauhallinen.

Koiran IG-sivuilta selvisi, ettäkiltteys ei koske mutakylpyjä. Heti seuraavana päivänä oli koira ottanut mutakylvyn :D Hetken taas mietin, että olisinko sittenkään sopiva koiran omistajaksi. Poikien kurapeikko vaiheen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että en jaksa kuratouhuja lainkaan.

***

Ystäväni Katin kanssa tapasimme kesän aikana kahdesti. Ensin kahvittelimme Cafe Birgitassa ja loppukesästä kävimme Riihimäen kesäteatterissa katsomassa Kuumia Aaltoja. Se oli karaokemusikaali, jonka pääosissa oli Anu Sinisalo ja Maarit Poussa. He tutustuvat Karaoke-baarissa, ystävystyvät ja jakavat elämänsä suruja ja iloja illan aikana toisiaan tukien. Kuumia Aaltoja oli hyvänmielen näytelmä naisten elämästä ja ystävyydestä. Yleisö sai laulaa mukana ja sitä varten oli "lauluvihkot".

Cafe Birgitassa

Kuumia aaltoja

***

Ystäväni Pinkki ryhmästämme Säkenöivät keksiäkäiset viestitteli yhtenä päivänä, että lähde kahville. Sanoin, että voin lähteäkin, mutta tekisi mieli suositella, että tule meille kahville. Meillähän ruualla juhlitaan, mutta sitä syödään myös suruun. Vaarin kuoleman jälkeen esikoinen ryhtyi tiramisun tekoon ja kerroin Pinkille, että nyt olisi vielä tarjolla yhtä Helsingin parhaista tiramisuista. Niinpä sain Pinkin meille kahvittelemaan. 

***

Paljon on kesää mahtunut iloakin <3 surun ja hautajaisten lisäksi.

Mukavaa viikonloppua! 

Säkenöivien Keksiäkäisten brunssitapaaminen

Viime viikonloppuna meillä oli ihanien naisten kanssa brunssitapaaminen. Olemme alunperin tutustuneet toisiimme blogiemme välityksellä. Harmillisesti kävi niin, että viidestä naisestä pääsi vain kolme paikalle. Yhtä sitoi työ, toisen kaatoi flunssa. Säkenöintiä riitti siltikin.

Malja meille!

Marika ja minä. Puuroa ja kuoharia - koska me voidaan tehdä niin ;)

Kata

Brunssipaikaksemme valikoitus Hietalahden Kauppahallissa toimiva Ravintola Piilo. Kauppahalli on viehättävä paikka ja Piilon ruoka oli erinomaista. Brunssin valikoima oli todella laaja ja se oli myös keskusta-alueen edullisimmasta päästä. Sanoisin, että suorastaan brunssilöytö.

Asiakaspaikkoja ravintolassa on sekä alhaalla että ylhäällä. Kuvasaldoni ravintolasta jäi vähäiseksi ja heikoksi, mutta alla pari räpsyä.

Minun suolaiset brunssilautaset koostuivat pääosin salaateista. Lisäksi söin karjalanpiirakoita, yhden fajitaksen ja chiavanukkaan

Jälkiruokavalikoima oli niin iso, että en pystynyt maistamaan kuin osan. Brunssiin kuului nimittäin myös Piilon jäätelöä. Minulla on kupissa passionhedelmäjugurttijäätelöä ja appelsiinijäätelöä. Molemmat olivat niin hyviä. Piilon pannarit olivat ehkä parhaimpia ikinä maistamiani.

Taivaalliset jälkkärit

Edellisestä tapaamisesta oli niin kauan aikaa, että jouduin kahdesti lisäämään parkkiaikaa kahdesti, kun meillä juttua riitti niin pitkään. Ihana oli nähdä ja oli hyvä brunssi.

Minulla oli sellainen herkkuviikonloppu, että sokeritasapainon palautumiseen meni pari vuorokautta. Sunnuntaina oli niin mukavan aurinkoinen päivä, että onnistuin houkuttelemaan Vaarin kahvilaretkelle ja samalla kävelimme pienen pienen lenkin.

Kevän ensimmäiset ulkokahvit

Kahvittelupaikkanamme oli viehättävä Kahvitupa Laurentinus Helsingin Pitäjän kirkon kupeessa

Kirkon virallinen nimi taitaa olla Vantaan Pyhän Laurin kirkko

Retki Vierumäen kylpylään

Yritämme säännöllisesti sopia uimainnokkaan kaveriporukan kanssa jonkun uima-saunaretken. Tällä kertaa päädyimme retkeilemään ystäväni Sirpan kanssa kahdestaan. Viime perjantaina lopetin työt jo puolilta päivin saldovapaitten ansiosta ja suuntasimme Sirpan kanssa kohti Lahden pohjoispuolella sijaitsevaa Vierumäen kylpylää. Noin puolitoistavuotta sitten avattu kylpyläosasto oli miljoonasatsaus Vierumäellä ja meille molemmille uusi paikka.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Sirpan toiveesta Luhdan pääkonttorin outlet-myymälään ja kahvilaan. Minä en meinannut ensin suostua shoppailutaukoon lainkaan, mutta onneksi joustin. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, löysin Luhdalta uuden kevättakin, paidan ja pyyhkeitä. Lounaskin oli maistuva.

Luhdan pääkonttorin yläkerroksen kahvila on avoinna kenelle vaan halukkaalle. Lounas oli perushyvä, salaattipöydälle isommat kehut. Vielä isommat kehut valoisuudelle ja eksoottisille moottoritienäkymille.

Luhdan kahvilan maisemia pääsee ihailemaan myös ulkoterassilta. Päivä oli niin kylmä, että ulkoterassi ei houkutellut.

Kahden tunnin lippu kylpylään maksoi 27€. Nokian Eden olisi maksanut samana ajankohtana 28€, Allas Seapool Helsingissä 24€, Vantaan Flamingon hinta olisi ollut 33€ sisältäen saunamaailman, vesipuiston ja K18 kylpyläalueen.

Vierumäen kylpylässä oli sinne saapuessamme varsin rauhallista ja sisäaltaassa oli vähäisesti väkeä. Vierailumme aikana väkimäärä alkoi kasvaa, mutta pysyi maltillisena. Vierailumme aikana pukuhuoneet, wc-tilat ja suihkutilat olivat ilahduttavan siistit.

Sisätiloissa on yksi iso monitoimiallas, jossa on erilaisia hierontasuihkuja ja pyöreä virtaus, lisäksi on porealtaita. Lapsia varten on kaksi vesiliukumäkeä. Tilaa uimiselle tai vesijuoksulle ei ole. Virtuaalivesijumppamahdollisuus on ja me hyödynsimme sen heti aluksi Sirpan kanssa. Allas on niin matala, että minun vesijumppaa se haittasi jonkin verran. Allasalueella parasta minusta oli tehokkaat hierontapisteet.

Kuvat lainattu Vierumäen kylpylä

Kävimme testaamassa tavallisen saunan, kivisaunan (seinissä kiveä) ja höyrysaunan. Höyrysauna oli aika höyrytön. Lisäksi oli vielä suolasauna, mutta sen portaat olivat niin jyrkät ja sauna täynnä, joten se jäi minulta väliin.

Kivisauna, kuva lainattu Vierumäen kylpylä

Ulkona on pienehkö ulkoallas, jossa mahtuu vähän uimaan. Ehdimme nauttimaan iltapäiväauringosta ulkoaltaassa. Ulkona on lisäksi kylmäallas. Toinen kylmä allas on sisätiloissa. Ulkotilojen paras juttu on iso savusauna.

Ulkotilat, siellä joku harppoo kohti savusaunaa

Savusaunassa oli ihanat löylyt. Noin muuten olin kyllä pettynyt sen suunnitteluun. Aivan uusi savusauna, jossa on toistettu kaikki 1800-luvun savusaunan huonot puolet ja lisätty vielä uudet mukaan.

Savusaunassa on erittäin huono valaistus. Etenkin, kun tulet ulkoa kirkkaasta auringonpaisteesta, ei silmät meinaa erottaa hämäryydessä mitään. Tämä on muuten yleinen piirre uusissakin savusaunoissa. Seuraavalle savusaunaretkelle yritän muistaa ottaa mukaan oman taskulampun.

Savusaunaan on perinteisesti ollut matala oviaukko. Vierumäellä oli varsin matala. Ulkopuolella on asianmukainen varoituskyltti. Saunasta poistuessani olin jo unohtanut matalan oviaukon sekä oli niin hämärää, etten nähnyt sitä ja niinpä ja kalautin otsani oven yläkarmiin kovaa. Vielä neljän vuorokauden jälkeen otsani on kipeä. Savusaunan puumateriaali on sellaista, että pitkän lämmityksen aikana se kuumenee huomattavasti. Meidän piti käydä hakemassa allastossumme jalkaan ja minulla oli vaikeuksia pitää kiinni kaiteesta. Jälleen mietin, että kuka näitä saunarakennuksia oikein suunnittelee?

Mutta löylyt olivat sopivat.

Savusauna ulkoapäin, kuva lainattu Vierumäen kylpylä

Mielestäni kylpylä toimii parhaiten aikuisille, jotka tulevat rentoutumaan. Kaksi vesiliukumäkeä viihdyttävät varmasti kouluikäisiä ja vähän nuorempiakin, mutta jos jonot kasvavat pitkiksi tai lapsi ei innostu niistä, allasalue tarjoaa aika vähäisesti muuta viihdykettä.

Retkemme oli onnistunut. Ensin hyvät ostokset, sitten vähän vesiliikuntaa ja lopuksi rentoilua. Valtava merkitys oli sillä, että kylpylässä ei ollut liikaa ihmisiä. Jos kiirehuippuna kaikki pukukopit myydään täyteen, kokemus kylpylästä voi olla aivan erilainen. Sirpan kanssa mielipiteemme olivat yhteneväiset: kiva, siisti ja uusi peruskylpylä siedettävän ajomatkan päässä Helsingistä. Saatamme mennä uudestaankin, vaikka paikka ei varsinaista vaikutusta tehnytkään.