30. syyskuuta 2022

Kesän paras ja kehnoin kirja

Minulla oli tarkoituksena lukea paljon kesällä ja etenkin kesälomalla. Sitten kesäohjelmaa alkoi tulvia ovista ja ikkunoista ja olin melkein pulassa sen kanssa. Lisäksi mahtavan lämmin järvivesi mahdollisti pitkät vesijuoksulenkit ja loputtoman uimisen. Päätin suosia vesiaktiviteettejä, koska ne tekevät hyvää polvilleni. Taas jäi siis lukeminen suunniteltua vähäisemmäksi.

Lukulistalleni osui erinomainen kirja ja Pulitzer palkinnon voittanut kirja, joka oli minusta yllättävän heikko.

Kesän paras kirja oli ehdottomasti Minna Rytisalon Rouva C. Tiesin jo etukäteen, että mitä todennäköisimmin tulen pitämään siitä ja siksi olin säästellyt sen lukemista ajankohtaan, jolloin saan lukea kirjaa keskeytyksettä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin joutua jättämään hyvä kirja ja palata sen lukemiseen vasta päivien päästä. No, okei. Tiedän muutaman vielä ärsyttävämmän jutun, mutta tämä keskeytyslukeminen on kuitenkin erittäin ärsyttävien asioiden joukossa.

Olen aina ihaillut Minna Canthia. Hänen ajatuksensa ja päämääränsä olivat hänen elinaikanaan moderneja ja suorastaan radikaaleja ja silti ne ovat vielä tänä päivänä erittäin relevantteja. Minna on ajanut naisten asemaa, koulutusta, oman talouden hallintaa, tuonut esille päihdeongelmien perhevaikutukset ja kritisoinut rankasti luokkayhteiskuntaa. Kaikki asioita, jotka vaativat huomiotamme ja työtä vielä tänäkin päivänä.

Kirjaa lukiessani piti aina välillä muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin fiktio eikä faktaa. Minä eläydyin ja uskoin aivan täysin kirjan kasvutarinan nuoresta opiskelijatytöstä suurperheenäidiksi ja palon vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olin Minnan puolesta niin onnellinen, että hänen aviomiehensä osoittautui lempeäksi, rakastavaksi, puolisoaan tukevaksi ja Minnalle elintilaa antavaksi.

Minulle tämä oli todellakin 5/5 teos.

 

Rouva C. pyörii jo parissakin eri teatterissa näytelmänä ja niin haluaisin mennä katsomaan sitä Lahteen. Harmillisesti viikonloppuni ovat todella täynnä, mutta jatkan kalenterini järjestelyä toiveikkaana.

Sitten siihen kesän kehnoimpaan kirjaan. Suurin toivein aloitin lukemaan Elisabeth Stroutin kirjaa Olive Kitteridge, olihan kirja saanut Pulitzer palkinnon vuonna 2009. Kirjasta on tehty myös kiitelty tv-sarja alunperin HBOlle.

Minua Oliven synkkä ja kulmikas hahmo ei puhutellut lainkaan. Kirja oli kokoelma minusta aika yhdentekeviä kohtaamisia. En päässyt kirjan maailmaan sisään lainkaan. Minulle kirja jäi joukoksi sekalaisia sepustuksia ja luettuani ihmettelin, että miten kirja on saanut Pulitzer-palkinnon. Luin kuitenkin kirjan toiveikkaana loppuun. Loppukaan ei kohottanut lukukokemusta. Viimeisellä sivulla totesin, että kappas tämä loppui tähän.

Minulle tämä palkittu teos oli 2-/5 kategoriaa. Sain kuitenkin luettua loppuun saakka.

Sitten vielä kesän mielenkiintoisin lukemani dekkari: se oli ehdottomasti Claire Mackintoshin Annoin sinun mennä. Kirjassa ei tutkita perinteistä murhamysteeriä eikä jahdata sarjamurhaajaa vaan tutkitaan liikenneonnettomuutta ja etsitään paikalta paennutta auton kuljettajaa. Äiti päästää hetkeksi lapsensa kädestä irti, tämä säntää tielle ja jostain kaahaa auto lapsen päälle. Juoni on taidokkaasti rakennettu ja se imaisi minut täysillä mukaan. Tämä kirja oli nopeasti hotkaistu ja luen varmasti lisää Mackintoshin kirjoja. Tämä oli dekkarikategoriassa 4,5/5.

 

Kesällä minun piti ehdottomasti ehtiä vihdoin lukemaan Delia Owensin Suon villi laulu. Se on kirja, jota haluan lukea mahdollisimman pitkään keskeytyksettä. Ei sitten tullut lomalla toista sopivaa putkea, ensimmäinen meni Rouva C. lukemiseen.


Oliko sinulla joku erinomainen lukukokemus kesällä? Olisi ihanaa, jos jakaisit sen kanssani.

 

26. syyskuuta 2022

Reissuterveisiä Lissabonista

Nyt meillä on harvinaista herkkua Hra Kepposen kanssa: olemme kahdestaan ulkomaan matkalla. Edellisestä kerrasta on ehtinyt kulua kauan, vuonna 2014 olimme kahdestaan Lontoossa. Toki kotoa poissaoloa olemme harjoitelleet parina viime vuotena olemalla välillä mökillä kahdestaan ja sen lisäksi olemme olleet ainakin 3 irrallista yötä hotellissa kahden.

Olemme viettäneet pitkää viikonloppua Lissabonissa. Vielä on yksi päivä aikaa ja sitten paluu arkeen. Olemme ottaneet rennosti eikä minulle tyypillisesti ahnehtien näkemistä ja kokemista.

Olemme katselleet nähtävyyksiä, käyneet fado-konsertissa, syöneet hyvin ja minä olen uinut hotellin katolla olevassa altaassa hyvin tyytyväisenä. Kyllähän tälläiseen lomailuun aikuisten kesken voisi hyvinkin tottua, mutta vielä muutama vuosia perhe lomia teinien kanssa. Kivaa meillä oli koko jengillä kesällä Italiassa. 

Belemin torni

Castello S. Jorgelta kuva

Kaupunkinäkymää linnalta

Vähän liian raskas hotelliaamiainen 😆

Lämmintä on ollut +25 ja aurinkoista. Sunnuntaina oli aikamoinen tuuli.

Kivaa uutta viikkoa! 


22. syyskuuta 2022

Porvoo is always a good idea

Blogien välityksella tutustuneitten Säkenöivien Keksiäkäisten kanssa vietimme mukavan ja leppoisan syyspäivän Porvoossa. Syksyn ensimmäiset sävyt olivat juuri pulpahteet esille ja aurinko paistoi niin lämpöisesti, että kahvilan terassilla pystyi istumaan hetken aikaa t-paitasillaan.  

Porvoonjoki ja ihanasti punastunut pihlaja




Söimme lounasta Zum Beispielissa. Listalla oli montakin houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kaiksi meistä päätyi loheen kantarellikastikkeella ja kaksi lemon sauce burgeriin. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Zumiin. Minulla on edelleen maistamatta monien kehumat Gabriel 1763 ravintolan pizzat. Ehkäpä sinne sitten seuraavalla Porvoon vierailulla.



Kiertelimme hieman kauppoja. Pakolliset pienet ostokset tuli tehtyä Brunbergin myymälästä, muuten olin aivan ikkunaostoslinjalla. Tällä kertaa ihastuttavimpana kauppana koin Galleria Rahlingin. Onneksi kotona ei ole yhtään säilytystilaa, joten edes pienille astiaostoksille ei ole tilaa.


Pitää olla varovaisesti :) Ettei nyt vaan kävisi mitään :D
 
Vähän rennompaa poseerausta :)

Paras poseeraaja on gallerian pitäjän ihana löytökoira Travis


Sitten vuorossa vanhan Porvoon kaunein sisäänkäynti. Niin upeat kukat!



Löysin Porvoosta vielä avoimen pihapiirin Cafe Fannyn takaa, johon en ole ikinä aikaisemmin kurkannutkaan. Viehätyin siitä välittömästi.
 
 

Miten suloisesti vinksallaan. Kuinka kaunista onkaan kulunut ja epätäydellinen!
 
Lisää ihania istutuksia ja Säteileviä Keksiäkäisiä 



Kakkukahvit kuuluvat olennaisesti Porvoossa käymiseen ja tarkenimme juoda ne ulkona terassilla. Ihanaa luksusta.

Keski-ikäiset ne jaksaa sädehtiä koko päivän. Tämä on minusta niin ihana kuva.

Oli ihana päivä Porvoossa. Mukana menossa oli:
https://arkitaivas.blogspot.com/
http://kinttupolut.blogspot.com/
https://sutkautuksia.blogspot.com/

Kaipasimme kovasti sairastapauksen vuoksi kotiin jäänyttä:
http://meneeohi.blogspot.com/

Päivästä saamallani nais- ja aurinkoenergialla jaksoin ponnistaa seuraavana aamuna maauimalaan vesijuoksemaan. Sinäkin päivänä ennustettu vesisade oli mennyt jonnekkin muualle ja sain melkein puolet ajasta nauttia valohoidosta. Ihanaa kun syyskuussakin on aurinko paistanut.


 

18. syyskuuta 2022

Pieni pihakatsaus - kasvoiko muuta kuin voikukkia?

Jokavuotinen tavoitteeni on ryhtyä puutarhaihmiseksi. Toteutuminen on aika lailla samalla tasolla säännöllisen ja kuntoa kohottavan liikunnan kanssa. Yllättävissä ja ennalta arvaamattomissa purskeissa tulee tehtyä jotain :)

Isäni on viherpeukalo ja isänäiti oli samanlainen. Ihailen kovasti ystävieni ihanasti kukkivia pihoja ja himoitsen samanlaista itselleni. Mukavuudenhalu, keväisin vaivaava raju koivuallergia, kesäisin runsas retkeily ja mökkeily ja ihan rehellinen laiskuus estävät upeasti kukkivan pihan saavuttamista. Lisäksi perennapenkistäni kuolee aina talvisin kasveja. Tiedän jotain kasveista ja osaan toki lukea kasvien lappuja, mutta olen kaukana kätevästä puutarhurista.

Olohuoneen ikkunan alla on ainoa perennapenkkini. Siinä menestyy parhaiten pionit, karpaattien kellokukka, akileiat ja pieni kukkainen tuntematon ruusulajike. Muutaman vuoden siinä pärjäilee milloin mikäkin perenna, kunnes se jonain talvena kuolee pois. Minun perennapenkkini ei kuki ilman jokakeväistä kunnon lannoitusta. Keväällä kitken penkin hyväksi ja pioneiden kukintaan saakka jaksan hoitaa sitä kohtuullisesti. Joka syksy suunnittelen hyvää kitkentää ja kenties jotain syyslannoitusta. Saan aikaiseksi kehnon kitkennän. Tänä vuonna jäi levittämättä uuden kuorikatteet, joten syksyn rikkaruohoshow on aikamoinen.

Tällä kaudella kukista nauttiminen ei mennyt aivan putkeen. Krookukset kukkivat silloin kun olin reissussa. Hra Kepponen vahvisti nähneensä muutamia värikkäitä kukkia nurmikolla. Pionit tekivät runsaasti kukkia ja kukat avautuivat juuri ennen Italian matkaamme. Koska lämpöä oli reilusti tiesin, että kukinnoista ei ole mitään jäljellä palatessani. Niinpä soitin naapurille ja kysyin, että haluaisiko hän pionini maljakkoonsa. 


Matala ja pienikukkainen ruusu aloittelemassa kukintaansa. Se tekee todella paljon kukkia ja kukkii pitkään.

Ruusu on ainoa, mistä olen kunnolla saanut nauttia tänä kesänä. Siitä on riittänyt maljakkoon.
 
Minun pioneita naapurin maljakossa

Keskinkertainen menestys oli isäni pihalta alunperin olevat liljat. Liljat viihtyivät pitkään hyvin toisella kulmassa perennapenkkiä ja siirsin sieltä ylimääräisiä vastakkaiseen kulmaan. Sitten se rehevä liljakulma kuolikin yllättäen.

Menneiden vuosien liljakulma

Minikokoinen mansikkamaa olisi tarvinnut lannoituksen ja paremman kastelun. Tänä kesänä ei maksanut vaivaa verkottaa taimia.

Tänä kesänä ostin edulliset kesäkukat: pelargonioita ja begonioita. Jonain kesinä olen heti keväällä ostanut orvokkeja, sitten kesällä vaihtanut ne muihin kesäkukkiin ja ihan kesän lopuksi ostanut vielä krysanteemit. Tänä kesänä on menty sillä mitä kesäkuun alussa hankin.

Uusiokäytän noita vanhoja muoviamppeleita. Tänä vuonna laitoin siihen kaksi begoniaa.

Vielä pienet ja nuppuiset pelargoniat ja hieman murattia

Juuri ruukkuihin laitettuina. Tummanpunainen on ollut ulko-oven edessä varjoisemmassa paikassa ja kukkii edelleen. Vaaleanpunainen kuoli mökkeillessämme.
 
Eniten olen jäänyt kaipaamaan noita upeita liljoja ja sitten valkoista korkeaksi kasvavaa syksyllä kukkivaa kukkaa, jonka nimeä en enää tiedä. Se oli perennapenkkiini aivan liian korkea, mutta se kukki usein syyskuun loppuun saakka.
 
Tätä kaipaan niin paljon, että olen miettinyt, että jos hankkisin ison ruukun ja yrittäisin saada sen menestymään siinä. Kunhan onnistun ensin googlaamaan, että mikä kukka on kyseessä

Perennapenkin lisäksi pihalla on havuallas, jonka tuija on hurahtanut aivan liian isoksi ja se pitäisi kyllä muotoilla. Tuijan alla on minimansikkamaamme. Ulkoterassilla on kaksi pientä istutuslaatikkoa. Yleensä olen kasvattanut niissä hieman salaattia ja yrttejä. Tänä kesänä niissä on kasvanut naapurilta saatua maa-artisokkaa. Saattaa olla että ensi vuonna maa-artisokkaa tulee kokonainen lavakauluksellinen. Se kasvaa hyvin.
 
Harmikseni lahjaksi saamani pensasmustikat eivät selvinneet talven ylitse tai sitten päätyivät jänisten suuhun. Pensasmustikoita olisin valmis yrittämään uudestaan. Kuinka ihanaa olisikaan saada puuron päälle mustikoita omalta pihalta. Samalla lailla olen haaveillut vadelmista, mutta nekin kuolivat ja sitä ennen tekivät vähäisesti marjoja.
 
Haavenani olisi helppohoitoisia, hyvin talvehtivia ja näyttäviä perennoja. Toistaiseksi ainoaksi varsinaiseksi menestykseksi voidaan lukea pioni. Tarvitsisin ainakin toisen vastaavan kukan. Tässä kohtaa otan kaikki vinkit vastaan.

Minun ei ole tullut juurikaan kuvattua pihaa kokonaisuutena. Muutama räpsy löytyy lähinnä pienemmistä tai isommista juhlista.

Minun synttäreiltä, kalusteita lainassa myös naapurista

Synttäribileet

Kotibrunssilla lasiterassilla

Lasitettu terassi, pari vuotta sitten vaihdoin tuolit keveisiin ja pinottaviin muovituoleihin. Ne ovat olleet mieleiset. Ne käyvät kivasti yhteen ruokailutilan pöydän ja tuolien kanssa, joten tarvittaessa nostamme ne sisään.

Afternoon tea lasiterassilla

Lasiterassin jatkeena oleva "sun deck", pihan aurinkoisin paikka

Pahimpaan korona-aikaan tavattiin vaaria ulkona. Vaari istui lasitetulla terassilla ja meidän perhe takit päällä ulkoterassilla ja vaarille tarjoiltiin hanskat kädellä ja maski naamalla nopeasti. Pystyimme kuitenkin tällä lailla tapaamaan.

Tämän kesän pihahankinta oli riippumatto. Se on ihana. Tosi vähän ehdin siinä olemaan. Joku oli aina häätämässä minua siitä tai koko pihalta pois.

Talon päätypihalla on vielä reilusti hyödyntämätöntä tilaa.

Suunnitelmia ensi kesäksi:
-maa-artisokan kasvatuspaikka
-lisää ainakin jotain komeita liljoja
-uusi yritys pensasmustikoiden kasvatuksessa
 
Sitten vielä se kysymys, että kukkiko voikukka? Toki, toki. Olen luopunut taistelusta voikukkien osalta. Elämme rauhanomaisesti rinnakkain. Nurmikomme leikkaa nykyisin robottileikkuri ja se on pitänyt kukkivien voikukkien määrää hillittynä.