Maailman kilteintä koiraa ei enää ole

Olen blogiini kirjoittanut, että appivanhempien koira Xantippa eli Tippa eli Tipsu on ollut viimeisen vuoden aikana hyvin paljon meillä, johtuen appivanhempieni heikentyneestä terveydestä ja anopin muutosta hoivakotiin.

Tippa on ollut olennainen osa poikiemme elämää. Muistan, kuinka koira tuli anopilleni, kun minä olin hyvin tuhdisti raskaana. Koiranpentu makoili pullean vauvamahani päällä ja esikoinen potkutteli mahan sisäpuolella. Pojat ovat kaivanneet Tippaa ja halunneet hänet omaksi koirakseen. Tänä vuonna voisi sanoa haaveen toteutuneen.

Tippa oli maailman ihmisyställisin koira. Hän heittäytyi toiveikkaana kenen tahansa tuntemattomankin jalkoihin kerjäämään rapsutuksia. Pienempänä Tipalta saattoi tulla ilopisut, kun saavuimme maalaismummolaan. Pienenkin poissaolon jälkeen Tippa oli kohtaamisesta niin riemuissaan. Tippa on ollut hyvin pitkämielinen ja kärsivällinen poikien kanssa ja jos hän sai liian kovakouraista kohtelua, Tippa pakeni sohvan alle piiloon. Tippa on ollut uskollinen tekemään etätöitä kotona kanssani. Hän on kannustanut minua makaamalla jalkaterieni päällä. Tippa haluaa olla perheyhteydessä ja on osoittanut sitä nukkumalla sänkymme alla.

Tippa täytti kesällä 14 vuotta. Kaikenlaista sairautta ehti jo tuohon ikään kertyä, mutta Tippa on ollut pitkään todella reipas.  Tällä viikolla Tipan kunto alkoi huonontua ja veimme Tipan eläinlääkäriin. Vasta siellä tajusimme, että eläinlääkärillekin häntää heiluttavan ystävämme tilanne oli muuttunut pahaksi. Valitettavasti hoitoyritykset eivät tuottaneet toivottua tulosta ja Tipan oli aika lähteä.

Tervehdysasento - sekä omalle väelle että vieraille

Ilman lupaa valkoisella sohvalla

Tipsu oli myös autoilunaisia

Tipsu suhtautui vesiturvallisuuteen hyvin vakavasti. Aina oli valvoja paikalla.

Myöskään vieraita ei jätetty valvomatta, kuvassa työkaverini Sirpa meloo maalaismummolassa.

Lapset tykkäsivät välillä nukkua Tipan kanssa alakerrassa. Tällä kertaa Tippa valtasi koko patjan.

Hyvästi uskollinen ystävämme.

Keskimmäinen totesi, että hänen lapsuutensa taisi päättyä nyt. Ei ole enää Tippaa ja appi on ilmeisesti löytänyt ostajan Virtojen kesämökille, joten kohta ei ole sitäkään. Lapsuuden kesien parhaat jutut ovat nyt päättyneet. Tulee uusia muistoja, uusi kivoja paikkoja, mutta kyllä molemmat säilyvät sydämissämme. Etenkin Tipsu.

Täydelliset lomasäät

Ihan uskomattoman hienot lomasäät! Lomaa on takana kaksi viikkoa ja siihen osunut ainoastaan yksi sateinen päivä. Ihanaa hellettä näyttää sääennuste vielä viimeisellekin lomaviikolleni.

Toinen lomaviikko on kulunut uidessa ja läheisiä ja ystäviä tavatessa. Pojilla meinasi jo kiinnostus perusuimiseen lopahtaa kokonaan, mutta toki vilkkaat kundit keksivät kaikenlaista muutakin puuhaa vedessä.

Järkevä vesipuuha on uusi pumpattava kajakki. Se on vesilelun ja oikean kajakin risteytys. Aivan kuivana siinä ei selviä. Kajakilla pääsee todella kovaa ja mikä parasta se voi kaataa ja tulla kajakin kanssa uiden takaisin.  Jopa meidän teinimme innostui kajakista ja tehnyt sillä muutaman kilometrien lenkkej. Minäkin olen käynyt sillä pidemmällä lenkillä. Pienemmillä pojilla pitäisi olla pelastusliivit päällä ennenkuin uskallan laskea heidät kauemmas.

Kuopus ja poikien kylässä käynyt kaveri

Esikoinen

minä

Mitä yhteistä on kaikissa kuvissa?

Tietenkin meidän virallinen vesiturvallisuusvalvoja. Anopin koira saattaa saada jonkun stressivaivan näistä meidän vesipuuhistamme. Jos laiturilta poistuu liian kauas, koira aloittaa huolestuneen vinkunan ja yrittää seurata rantoja pitkin. Soveliaan matkan raja on ylitetty, kun virallinen vesiturvallisuusvalvoja haukkuu :) Yritämmekin jättää koiran sisään mökille, mutta siitä se vasta huolestuminen tulee, kun lauma katoaa eikä koiraa oteta mukaan. Niinpä meillä on useinmiten virallinen vesiturvallisuusvalvoja tarkkailemassa tilannetta laiturin nokassa. Hän on ottanut myös tehtävän yrittää nuolemalla kuivata kaikki vedestä nousevat perheenjäsenet.

Hieman arveluttavampaan lomapuuhaan kuuluu tee-se-itse sukelluskello. Tässä harrastuksessa virallisena valvoja toimii Hra Kepponen, joka kellottaa sukelluskellossa oleskelu aikaa. Sukelluskellohan on lieriö, joka lasketaan veteen ja sen sisään jää ilmatasku. Pojat keksivät, että sukelluskellon voi tehdä aivan itse ämpäristä. Ämpäristä on riittänyt paljon hupia.

En todellakaan uskalla kenellekkään tätä leikkiä suositella, mutta alla kuvasarja sukelloskellon käytöstä. Turvallisuussyistä meillä saa vetää toistaiseksi henkeä sukelluskellosta vain kerran.

Sukeltaja valmistautuu yhdessä avustajan eli painon kanssa

Huolellinen valmistautuminen on tärkeää, että syntyy ilmatasku

Sukellukseen tarvitaan paino, koska tämä sukelluskello ei ole tehty raskaasta materiaalista

Sukellus käynnissä

Lomaruuat koostuvat vain helpoista ja nopeista jutuista. Pojat ovat ihastuneet kaupan valmiiseen torttupohjaan, joten lomaruokavalioon on kuulunut marjakakut. Kuopuksen palaan ei kuulemma pidä vaivautua laittamaan mitään marjoja. Hänestä parasta on kakkupohja ja kermavaahto :)

Marjatorttu vaarin tyyliin

Viimeisen lomaviikkoni lopuksi haaveilen yhden naisen roadtripistä Pohjanmaan suuntaan. Muuten jatkamme samaan tyyliin veden äärellä tekemättä mitään sen kummempaa.

Kivaa alkavaa viikkoa!

Noin viikon parhaat

Minä poden edelleen koivuallergiaa ja elelen neljän seinän sisällä. Huonontunut vointini on omaa syytäni. Koska en arvannut tämän kevään olevan näin karmea, lupasin että hoidamme appivanhempien koiraa. Koira on selkeästi heikentänyt vointiani. Vointiani on todennäköisesti haitannut myös se, että vanhingossa söin useamman päivän allergialääkettä, jonka parasta ennen päivä meni jo kaksi vuotta sitten. Olen niin loman tarpeessa!!

Kuopus muuti alakertaan nukkumaan varapatjalle koiran kaveriksi. Vaan kuinkas kävikään? Koira metsästää öisin parempaa tyynypaikkaa ja jos kuopus kierähtää riittävästi sivuun, koira on heti pää tyynyllä. Kuopus antoi periksi ja siirtyi takaisin omaan sänkyynsä ja koiruus köllöttelee päivin öin pää tyynyllä hyvin tyytyväisenä.

Ennen patjanvaltausta koiruus kävi omin luvin oleilemassa uudella valkoisella nahkasohvallamme. Kun minä tulin alakertaan, niin koira poistui heti sohvalta. Jos pojat tulivat alakertaan, niin koira jatkoi tyytyväisenä sohvalla köllimistään. On nuo koirat aika epeleitä :)

Ihan itse valtasin

Noin viikon aikana näin ja kuvasin aivan upean auringonlaskun. Kotoamme ei näy auringonlaskut, joten niitä pitää aina ajaa ihailemaan jonnekkin. Minulla on nykyisin vakiopaikka, johon hurautan autolla muutamassa minuutissa. Toivottavasti Helsingissä osataan suojella tätä ainutlaatuista luontoa, joka levittäytyy moneen kaupungin kolkkaan.

Auringonlasku Kulosaaressa

Työpaikan pullapiiriin yksi miesjäsenemme oli leiponut itse saksalaisen juustokakun, joka valmistetaan maitorahkasta. Oli todella hyvää, parempaa kuin tuorejuustosta tehty uunissa paistettu amerikkalainen juustokakku. Saksalainen versio syödään ilman mitään kastikkeita, mutta minä voisin hyvin yhdistää Amerikan ja Saksan ja tarjoilla saksalaisen juustokakun vadelmakastikkeella. Pullapiiriin kuuluu myös pari muutakin leipovaa miestä. Arvostan!

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa merellisissä maisemissa Vuosaaren Villa Ullas kahvilassa, joka toimii Helsingin kaupungin työnohjauspisteenä nuorille. Ajatelkaas, kuinka hieno konsepti: pulla/kakkukahveilla voit tukea nuorten työkokeilua ja auttaa heitä tulevaisuutensa rakentamisessa!

Vaarin kanssa kahvilaretkellä

Sokerina pohjalla viikon parhaat listalla on kauden ensimmäinen uinti ja rantasauna maalaismummolassa. Vesi oli viileää, mutta se ei poikia haitannut ja jopa minäkin tarkenin uidan ihan kunnon lenkin. Toivottavasti kesäkelit eivät nyt sitten tänä vuonna rajoitu kevääseen! 

Rakastan tuota vaaleanvihreää sävyä

Talviturkin heitto suoritettu

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Karvainen kunniavieras

Viime viikon paras juttu oli ehdottomasti karvainen kunniavieraamme. Appivanhempien kohta 13-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira oli meillä viikon hoidossa. Koirarouva on hyvin ihmisrakas ja kova kerjäämään rapsutuksia. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia koiran ja poikien kanssa.

Kuopus odotti kovasti koiran tuloa meille. Koska yläkerrassa on kaikenlaista tavaraa lattialla, joka ei saisi päätyä koiran suuhun, rajasimme koiran oleskelun alakertaan. Järjestelyyn pettynyt kuopus päättikin sitten siirtyä patjalle olohuoneen lattialle. Tasapuolisuuden nimissä myös keskimmäinen kävi nukkumassa olkkarin lattialla. Koira nukkui söpösti lapsen jalkopäässä.

Kaverukset

En pidä ajatuksesta, että koira ja ihminen nukkuvat samassa sängyssä. Mutta enhän hennonnut tuota iloa lapselta kieltää. Etenkään sen jälkeen, kun kuopus silmät sädehtien sanoi "Koiran kanssa nukkuminen on niin ihanaa! Se on paljon parempaa kuin ihmisen kanssa nukkuminen." Voi toista murulaista ❤️.

En onnistunut siinäkään, että pidetään koira pois tyynyltä ja peitolta ;)

Koirarouvan ulkoilutuskin sujui hyvin, esikoinen hoiti oman osuutensa hienosti. Säät eivät todellakaan suosineet koiran ulkoilutusta, viikon yleisin lenkkisää oli räntäsade.

Lenkillä 29.4. Ulkona on valoisaa klo 21:30, linnut laulaa ja maata peittää lumi

Kun koirarouva haettiin pois vappuaattona, oli meillä suorastaan haikea olo. Hetken aikaa tuntui niin oudolta liikkua kotona, kun jaloissa ei pyöri rapsutusten kerjääjää. Eikä kukaan istunut jalkaterieni päällä etätöitä tehdessäni. 

Vappua vietimme tänä vuonna laiskotellen. Aattona herkuttelimme kotitekoisilla kananugeteilla ja vapunpäivänä oli vuorossa vohvelikestit. Kävimme moikkaamassa vaaria ja teimme vähän pihatöitä koko perheen voimin.

Lounaskutsu Hobbittilaan

Joidenkin elämässä on erittäin mielenkiintoisia lounaskutsuja. Olisipa minullakin!

Tervetuloa meille arvon konna! 

Valitettavasti emme ehtineet lakaista ja meillä on vähän pölyistä.

Olet kuulemma vähän talvipötkötellyt. Tosi hienoa, että jaksoit tulla meille!

Kasvatimme itse salaatin kasvimaallamme. Toivottavasti maistuu.

Pikkukonna toivottaa mukavaa sunnuntaita!

Nyyh, ne eivät enää syö meidän varpaitamme

Kesäloman pieniä tragedioita oli se, että kilpikonnamme eivät enää himoitse varpaita. Etenkin Noppa oli aikaisemmin suuri varpaitten vaanija. Noppa seuraili myös sormea mielellään. Mökillä konnat ovat vapaana ruokailutilassa ja aikaisemmin siellä piti tarkkailla, ettei konnat nappaa kiinni varpaasta ;)

Joku voisi sanoa, että on aivan toivottavaa, että kesken ruokailun ei konna tarraa kiinni varpaaseen tai että aamiaisella ei kuulu huutoa: "Jalat ylös, konnat vaanii varpaita!"

Minä sanon, että mökkiruokailusta jäi puutumaan jotain olennaista!

Saa napata! Näyttää hyvin lupaavalta, kohta pikkukonna haukkaa

Ohi meni :(

Noppa ei edes vilkaise varpaita :(

Nyyh, ne eivät enää syö meidän varpaitamme :(

Kilpikonnan yölliset seikkailut

Yhtenä yönä konnat nukkuivat kanssani samassa huoneessa mökillä mummin koiran takia. Isompi konnamme Noppa päätti jälleen esittää yöeläintä ja kuljeskeli pimeässä tunteja hirvittävästi kolistellen. Minun uneni kärsivät pahasti. Kirottu yökyöpeli! 

Tänä iltana surffailin netissä ja hiukan ennen puolta yötä havahduin salaatin rouskutukseen. Noppa oli jälleen herännyt yökyöpelöimään. Hetken päästä havahduin siihen, että Noppa veti hirvittävällä nelivedolla pitkin kesämökkiä. Portti oli jäänyt auki. Lähdin seuraamaan, mitä Noppa tekee öisin.

Ensimmäinen mielenkiinnon kohde oli iltalukeminen.

Mökkilukemiston kultakimpale eli Tex Willer

Noppa taitaa olla enemmän digiviihteen ystäviä, mutta ei lähtenyt televisio päälle, vaikka kuinka Noppa puski digiboxia päällään. Tyhmä vehje!

Sitten löytyi jotain aivan mahtavaa: kumisaapas! Napsuna vaan kuului, kun Noppa yritti nakertaa kumisaapasta iltapalaksi. Oli mokoma vaan niin sitkeää.

Sikasitkeitä nämä Tretornit

Konnamaiseen tyyliin asioilla voi olla kolme tarkoitusta: se on joko syötävää tai kaivettavaa tai sen ylitse voi kiivetä. Toisella yrityksellä tuli täysosuma.

Kumisaapashan olisi aivan täydellinen yöpymispaikka!

Täydellinen uusi pesä!

Hirveä sähinä kävi, kun Nopalta riistettiin saapas pois

Pienempi konna sentään nukkuu yöt :)


***
Konnamme ovat uimataidottomia maakilpikonnia, lajiltaan nelivarvaskilpikonnia. Molemmat on hankittu Faunattaresta. Kaikki konnajutut: http://pikkukepponen.blogspot.fi/search/label/lemmikki
***

Taaperoikäinen chimamutanttikilpikonna

Jos poikasi väittää, että mutanttininjakilpikonnia on oikeasti olemassa, kannattaa uskoa. Kepposilla on näyttää aiheesta todistusaineistoa! Alla meidän oma taaperoikäinen chimamutanttikilpikonnamme.

Vaviskaa pahikset! 

Ravia jalat!

Joko uskotte mutanttininjakilppareihin?

Lomameininkiä

Mikä ihana aurinkoinen maanantai ja vielä lomapäivä. Meillä on Hra Kepposen kanssa lomarahavapaat ja olemme koko perheen yhteisellä lomalla.

Hra Kepponen hankki meille loman kunniaksi aikuisille kassillisen juomia :)



Mehän tykkäisimme olla lievästi hunningolla, mutta ei kannata huolestua pikkukepposet pysyvät hallinnassa. Kassissa oli vain piccolopulloja :D



Hunningon sijasta olemme viettäneet maanantain rinteessä Himoksella. Upea sää. Aurinko on paistanut koko päivän ja on ollut ihanan lämmintä ja niin keväistä.



Keväistä on kotonakin! Kevään ja lomasen kunniaksi meidän isompi kilpikonna Noppa heräsi talvihorroksesta. Olemme nähneet todella harvoin Nopan juovan, mutta nyt melkein kuului latkina :)

Konna kukkakedolla

Kauneusunet :)

Pikkukonna toivottaa ihanaa perjantaita!

Talviuni vs. krokotiiliratsastus

Päivän mietelause kuuluu: "Miksi vaipua talvihorrokseen, jos voi ratsastaa krokotiililla?"

Isompi konna Noppa horrostelee, mutta vauvakonna tepsuttelee ilonamme :)

Koulu- eikun konnakiusaaja

Isompi konnamme Noppa on varsin persoonallinen matelijaksi, meidän oma mielensäpahoittaja. Mököttämisen ohella Noppa osoittautui valitettavasti myöskin koulukonnakiusaajaksi. Kahtena ensi kuukautena vauvakonnalla oli useampaan kertaan verinaarmuja takajaloissa. Konnakiusaaja- Noppa oli käynyt puremassa. Onneksi vauvakonnan jalat paranivat hyvin.

Vauvakonna on oppinut karkaamaan kylvystä :)

Riidan syynä oli ruoka. Noppa meinasi isomman oikeudella, että pienellä ei ole mitään asiaa ruokakupille. Riita ratkesi sillä, että pikkukonna ruokittiin toisessa päätä terraariota tai matkaterraariossa.

Ajoittain Noppa saattaa tunkea pienen ruokapaikalle ratsaamaan tarjoilun ja verottamaan kuppia. Enää Noppa ei yleensä pure vaan työntää pienen pois. Kun esikoinen käy napakasti sanomassa "EI" Nopalle, konna selvästi huomaa jääneensä rysän päältä kiinni ja peruuttaa pois pienen ruokapaikalta. Ein sanominen riittää saamaan Nopan kääntymään myös kesken suunnittelemansa ruokaryöstöretken. Minä en voi vieläkään uskoa, että Noppa osaa reagoida noin. Toisaalta en tiedä montako kymmentä kertaa esikoinen on nostanut Nopan pois ryöstöretkeltä eitä hokien :)

"Apua, putoan ruokavuorelta!!!"

Myös ruokakupin ankeutettu sisältö on helpottanut sopua. Valtaosa konnien ruuasta koostuu nykyisin matelijoille tarkoitetuista heinäpelleteistä, lisukkeena tuoretta vihreää eli tähän aikaan vuodesta pihalta löytyviä kasvia. Sitten joskus herkkupäivänä romainea ja vielä harvemmin vähän hedelmää. Pelletteihin siirtyminen kävi loppujen lopuksi helposti, vaikka Nopalla on ollut tapana nirppanokkailla ruuan suhteen. Nykyisin pelletit voi aivan hyvin laittaa myös yhteiseen kuppiin. Jos Noppa on sitä mieltä, että hän syö ensin, niin Noppa makaa kupin päällä syödessään :) Pellettejä jää aina pienelle syötäväksi.

Ruokailun ulkopuolella konnat puuhailevat omiaan. Konna kävelevät ja kiipeilevät sillalla ja Noppa seisoo lasia vasten. Sitten kun lötkötyttää, niin konnat usein makoilevat lämpölampun alla kilpi kilvessä. Kesälomalla yllätin konnat lämpölampun alta niin, että Noppa piti päätään vauvan kilven päällä.

Välillä ollaan sovussa. Söpöläiset konnat!

Pikkukonna menee ensin nukkumaan ja yleensä Noppa menee myöhemmin johonkin lähettyville nukkumaan.

Pikkukonnalle ison kapulasillan kiipeäminen on välillä ollut vaikeaa. Niinpä ostimme pientä varten pienen kapulasillan. Vauvakonna on ajoittain tykännyt olla pikkusillan alla. Tietenkin isomman hönöläisenkin on pitänyt käydä kokeilemassa. Sillä seurauksella, että Nopalla on sitten ollut silta selässään kiinni :D

"Moi mä oon Noppa. Kilven lisäksi minulla on selässä tälläinen kätevä silta"

Taisi olla ilkikurinen kuopus, joka kävi sujauttamassa terraarioon muovisen kilpikonnan. Noppa ei noteerannut sitä mitenkään. Vauvakilppari yhtenä päivänä rekisteröi muovikilpparin. Ensin muovikilpparia piti tuijottaa kaula pitkänä. Sitten sen luokse piti mennä. Sitten töniä sitä päällä, että kukas oot. Muovikonna ei tietenkään tuttavuuden hierontayrityksiin vastannut mitenkään. Aikansa pieni yritti tuttavuutta. 

Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Vauvakonna meni puraisemaan muovikonnaa takajalasta! 

Niin se käy helposti siirtyminen konnakiusatusta konnakiusaaksi. Hyi, hyi!