Kesän parhaita - Fagervik, Barösund ja Elisaari

Vaikka edellisessä postauksessani summeerasin, että lomailu oli tänä kesänä haikeaa ja vähän vaikeaakin, on kesään ja lomaan mahtunut kuitenkin kauniita, iloisia ja onnellisiakin hetkiä. Sekä niitä kyyneleitä.

Mökkimme sijaitsee sen verran lähellä Lohjan harjua, että sinne kasaantuu pilviä ja sadettakin tulee lähiseutua enemmän. Säälle on tyypillistä se, että kauniit aamupäivät muuttuvat usein pilvisiksi iltapäiviksi. Minä olen erittäin aamu-uninen. Parin pilvisen päivän jälkeen katselin toinen kupillinen aamukahvia kädessäni sitä, kuinka sää alkoi muuttumaan taas aivan pilviseksi. Ennusteet tyyliin 7km päähän lupasivat täyttä auringonpaistetta. Päätimme lähteä retkelle. 

Retkikohteeksemme valikoitui entuudestaan tuttu Fagervik. Siellä on erittäin kaunista ja hyvä kahvila. Fagervikissä aurinkokin paistoi. 

Fagervikin kahvila

Korvapuustit olivat vielä lämpöisiä ja vadilta sai valita mieleisenä puustin. Valitsin sellaisen vähän vaaleamman. Lämmin puusti oli niin hyvä, että sillä pääsi kahvilatestauksessa top-3 sijoille. Jaoimme Hra Kepposen kanssa puustin ja kakkipalan. Amaretto-mansikka-mustaherukkakakku oli meidän makuumme hieman liian makeaa. Saatavilla oli vain perussuodatinkahvia, mutta se oli tuoretta ja hyvää.

Fagervikin työväenasuntoja

Fagervikissä toimi Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki vuosina 1646–1902. Sillä oli siis toimintaa neljällä vuosisadalla! Fagervikin alueella pääsee ihailemaan suloisia punamultaisia vanhoja työväen asuntoja ulkopäin. Ne ovat kaikki priimakunnossa ja pihat upeita kukkineen. Ehkäpä ne ovat loma-asuntoja nykyisin. Punamultaista kaunista kirkkoa voi katsella ainoastaan ulkoapäin. Se ja Fagervikin kartano ovat molemmat yksityisomistuksessa. 1773 valmistunutta kartanoa voi katsella matkan päästä ja sallittu kävelyreitti kulkee kartanon hienon muotopuutarhan vierestä.

Olimme retkellä arkipäivänä elokuussa. Kahvilassa oli muita asiakkaita, mutta muuten Fagervikissä oli todella hiljaista.

Söpö kirkko

Fagervikin kartano

Kartanon maita ja sivurakennus

Viehättävä, mutta meille jo entuudestaan tuttu, Fagervik oli äkkiä uudelleen katseltu ja kahvit hörpitty. Aloin miettimään, että mitäs nyt tehdään. Olen parina kesänä aikaisemmin yrittänyt saada viime tingassa pöydän ravintola Scolasta onnistumatta. Netissä näytti, että pöytävarauksille on hyvin tilaa, mutta päädyin soittamaan ravintolaan. Aurinko oli kuulemma juuri alkanut paistamaan terassille ja sinne mahtuu hyvin ja varauksia voi tehdä. Niinpä päätimme lähteä kahvien jälkeen syömään. Ruualle oli vähän aikaista, mutta ajattelimme että voisimme ottaa jotkut juoman ensin, nauttia auringosta ja sitten syödä jotain kevyttä.

Scola sijaitsee Barösundissa, jonne on kolmen minuutin lossimatka. Maakravulle tuntuu aivan oudolta, että Suomesta löytyy vieläkin niin paljon losseja ja myös näitä lyhyen matkan losseja. Kohti Barösundia ajaessamme tajusin, että Hra Kepponen ei ole ollut ikinä aikaisemmin lossin kyydissä. Vielä 55-vuotiaana voi saada uusia kokemuksia ihan koti-Suomessa.

Ei minullakaan ole kovin runsasta lossikokemusta. Kavereiden kanssa kävimme kerran Porvoon Pellingissä torilla lossimatkan päässä. Viisi vuotta sitten otin varsinaisen lossi- ja yhteysalus pikakurssin, kun vierailimme ystäväni Leenan kanssa hänen serkkunsa kotona Iniön ulkosaaristossa. Pikkaisen oli kuumottavat paikat, kun yhteysalukseen piti mennä peruuttamalla. Reissusta voit lukea täältä: Pikku Kepponen: Turun saaristossa.

Hra Kepponen odottaa elämänsä ensimmäistä lossikyytiä ja sopivast itse ratissa

Ravintola Scolan terassille kävi huikea paiste! Terassilla vähän tuuli, mutta ilman sitä olisimme saattaneet läkähtyä kuumuuteen. Minä rakastan meri- ja järvimaisemia, joten paikka oli kuin minulle tehty. Lisäksi siellä oli mukavan rauhallista.

Skool onnistuneelle retkipäivälle

Pikkaisen välillä ärsyttää alkoholittomien juomien hinnoittelu, joiden veroaste on kuitenkin selvästi alkoholijuomia pienempi. Alkoholiton siideri maksoi 50 senttiä alkoholillista vähemmän.

Minä olin luullut, että Scola olisi enemmän fine diningiin kallellaan oleva ravintola. Listalla oli monenlaista tyypillistä ravintola-annosta ja hinnat helsinkiläisten ravintoloiden keskitasolla. Hra Kepponen otti salaatin ja minä valitsin fish & chips annoksen. Ruoka oli perushyvää. Annoksemme eivät ansaitse sen kummempaa suitsutusta, mutta eivät myöskään haukkuja. 

Pisteet annoksen päällä olevasta fenkolista

Terassi on paikkana aika uniikki. Sieltä voi katsella kuinka lossi operoi salmen ylitse ja kuinka väylää pitkin lipuvat purjeveneet.

Ravintola on rakennuttu saaren vanhaan kouluun. Sisätilat kylpivät auringonvalossa ja sisustus oli raikas.

Ilta oli vielä nuori ja levoton Kepposka mietti, että mitäpä seuraavaksi. Päätimme, että ajelemme hieman saarella. Tiet ovat kapeat eikä meitä vastaamme tullut mitään kivoja maisemia. Sitten tuli viitta Elisaaren ulkoilualuelle ja siinä oli Helsigin vaakuna. Päätimme mennä katsomaan. Päädyimme parkkipaikalle ja sieltä kävelimme laiturille. Elisaarin Baröstä erotti kapea salmi. Jätesäiliöt hieman haisivat nenäämme, kun apeana katselimme, että miksi Helsingillä on ulkoilusaari, jonne pääsee vain veneen omistajat! 

Siellä siintää Elisaari! Pääseekö sinne vai veneenomistajat?

Rannan tiedotteista kävi ilmi, että Elisaareen on muutaman kerran päivässä sen aukiollessa ilmainen yhteysalus. Muuna aikana sinne voi soutaa itse kaupungin soutuveneellä, joita on laiturissa käytettävissä. Minun teki hirveästi mieli Elisaareen, mutta jännitti, että kuinka pääsen veneeseen, kun polveni taipuvat 90-110 astetta. Niin vaan kikkailin Hra Kepposen avustamana itseni soutuveneeseen!

Soutumatka kuulemma meni kevyesti, vaikka soutaja tässä irvisteleekin

Tervetuloa Elisaareen, takana saaren kahvila jossa pientä syötävää, A-oikeudet ja jätskiä

Istuskelimme kahvilan terassilla auringossa, söimme jätskit ja kävelimme luontopolkua pitkin tammilehtoon. Saari on luonnonsuojelualuetta. Siellä laiduntaa tänä kesänä kyyttöjä. Hra Kepponen kävi pistäytymässä saarella sijaitsevassa kartanossakin. Saaressa on ilmeisesti vain yksi vuokramökki, telttapaikkoja, saunavuoroja, vessat, suihkut, laavu ja ulkokeittiötilat. Siellä voi siis nautiskella kesästä muutkin kuin veneilijät! Ehdottomasti minua kiinnostaisi joskus palata Elisaareen. 

Ajankohtaiset tiedot Elisaaresta ja sen palveluista löytyy Helsingin kaupungin nettisivuilta sekä Elisaari - Vierasvenesatama Kaikille. Elisaaren rannassa oli pari SUP-lautaa ja yksi inkkarikanootti, joita voinee vuokrata kahvilasta.

Kaunis tammilehto

Kartano

Oli ihana retki! Päivästä sukeutui suorastaan seikkailu. Harvoin sitä tulee kuljettua samana päivänä sekä lossilla että soutuveneellä! Tämä päivä lukeutuu kesän parhaisiin minullakin ja Hra Kepposen lomaohjelmassa tämä ylitti Edvinin pizzat :)

Haikeaa, sekä vähän vaikeaa lomailua

Minulla oli vielä Afrikan reissun jälkeen kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäisestä lomaviikosta meni suurin osa Vaarin hautajaisten järjestämiseen. Loppuloma on mennyt lähinnä levätessä. Lomaan osui muutama meno, johon oli kavereiden kanssa ostettu liput aikoja sitten ja niihin jaksoin ponnistaa sekä pari muuta pienempää juttua. Pienet menot tulivat minulle aivan tarpeeseen. Muuten loma on mennyt mökillä oleillessa. Kaikki mökin ylläpitotyöt ovat edelleen rästissä, mutta sellaista sattuu.

Hiljainen hissutteluloma mökillä on pitänyt sisällään saunomista ja uimista sekä lukemista. Säät ovat olleet vaihtelevat ja uimavesi viileähköä. Lepo on tehnyt hyvää. Kesän kivoin juttu oli se, että joka paikkaan nousseet vattupuskat tekivät hyvin marjoja. Niinpä olen rannalla makoillut aurinkopedillä pää vattupuskan varjossa ja välillä sieltä marjoja napsien.

Ennen hautajaisia oli yksi huono yö ja heräsin jo viideltä. Harmistus hävisi heti, kun näin mikä usva nousi järveltä.

Aurinkopeti marjavälipalalla

Tässä sitä kurotellaan aurinkopediltä kohti vadelmia

Suuri marjastaja - poimin puoli kuppia vadelmia.

Viime kesänä pakastin 10kg mustikoita ja mansikoita ja kaverin kanssa poimimme 10kg kantarelleja. Tänä kesänä en ole pakastanut mitään.

Välillä on ollut niin kylmää, että aurinkopedillä on tarennut ainoastaan peiton kanssa

Kutsumaton vieras mökin portailla

Noita käärmeen hännänpäitä on näkynyt muutama. Kuopuksella on omasta mielestään varma havainto, että kyseessä on rantakäärme. Kuopus oli seissyt ihan vieressä. Kuopuksen havainnon vuoksi olemme ottaneet ihan rennosti näiden kutsumattomien alivuokralaisten kanssa. Ne luikertelevat ainakin minua karkuun nopeasti. Eikä rauhoitettua rantakäärmettä saa edes siirtää pihaltaan pois ilman erillistä lupaa. Toivon meille rauhallista yhteiseloa.

Mökkilomalla kuopuksen kanssa summeerasimme, että hän oli toukokuussa Firenzessä, keskimmäinen Kyproksella ja hänelle järjestettiin lakkiaiset, esikoinen oli Swedish House Mafian stadionkeikalla Virossa ja kaverinsa kanssa festareilla ja minä olin Afrikassa. Missä oli Hra Kepponen kesällä? No, ei missään. Eikä hänen kesälomaansa osunut mitään menoa. Niinpä lähdimme jonottamaan Espoon Kauklahden Edvin Pizza Napoletanaan. Satuimme sinne kesä ruuhkaisimpana iltana, mutta saimme ruokaa.

Edvin

Lautasella kolmea eri pizzaa, suoritimme siis suuren pizzan jaon

Minun pistaasipehmisannokseni, Hra Kepponen söin nougat pehmiksen

Suosittelin pehmista jälkiruuaksi kuopukselle, mutta hän ei kuunnellut suositustani (mikä yllätys taas, että nuori jätti kuuntelematta äitiään). Tiramisussa ei ollut mitään vikaa, mutta hieman pettyneenä kuopuksemme huokaisi "isoveljeni on pilannut minulta ravintolatiramisun, hänen tekemänsä on parempaa". Aika luksus ongelma :)

Pizzailta oli varsin onnistunut. Mutta siitä tulikin sitten vain kohokohta nro kaksi Hra Kepposen kesään. Myöhemmin lomalla tekemämme ex-tempore kahvilareissu Fagervikiin kasvoi ravintolareissuksi Barösundiin ja Hra Kepposen ensimmäiseksi lossimatkaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Vielä lopuksi sydämelliset kiitokset kaikille teille osanotosta meille niin rakkaan Vaarin poismenoon. Olisin halunnut vastata teille jokaiselle henkilökohtaisesti heti, mutta ainahan siitä tulee sellainen itku, etten vielä kykene.

Mukavaa uutta viikkoa! Minullakin alkaa ihan kohta työt.

Hyvästi Vaari

Vaarin hienosti alkanut toipuminen katkesi yllättäen. 

Vaari ehti olla sairaalassa hyvin pirteä ja kognitiiviset kyvyt palautuivat hyvin.  Sunnuntaiaamuna hän vielä oli pyytänyt hoitajaa auttamaan kännykkänsä kanssa. Sitten tapahtui jotain eikä vaari enää puhunut kuin muutaman sanan tai puristi kättä vastaukseksi. Sairaalalääkäri teki vielä saman iltana Vaarille saattohoitopäätöksen, keuhkokuumeen annetaan viedä vaari ja hoito keskittyy kipujen poistamiseen ja olon tekemiseen mahdollisimman hyväksi.

Kävimme Hra Kepposen kanssa kotona välillä nukkumassa vähän, muuten olimme Vaarin luona sairaalassa. Aluksi tuntui aivan käsittämättömältä, että rauhallisesti nukkuva ja vienosti kuorsaava Vaari, joka näytti ihan samalta kuin ennenkin, ei selviäisi. Reilu kolme vuorokautta saattohoidossa antoi aikaa minun mielelleni sopeutua tulevaan. Ehdin itkeä monet itkut ja jutella monet jutut.

Pojat ehtivät kaikki nähdä vaarin sairaalassa hyvää vauhtia toipumassa sekä käydä vielä jättämässä hyvästinsä sen jälkeen. Serkkuni ajoivat Vaarin pikkuveljen sairaalaan jättämään hyvästit. Silloin vaari vielä hetkeksi heräsi ja tiesi, että olimme kokoontuneet isommalla porukalla hänen luokseen.

Terveydenhuollon ammattilaiset ennustivat vaarille jo 60-vuotispäivistä alkaen lyhyehköä loppuelämää. Sydämen verisuonia pallolaajenettiin ja samoin alaraajojen laskimoita, Vaarille tehtiin ohitusleikkaus ja hän kävi lävitse raskaat syöpähoidot leikkausesta sytostaatteihin. Liikuntakyvyn vei vuonna 2017 murtunut jalka. Päästään Vaari oli skarppi ihan loppuun saakka. Tänä kesänä Vaari sai valmiiksi yli 100 sivun tekstin sukumme historiasta. Kuvat oli tarkoitus liittää vaarin kirjoitukseen minun kesälomallani. Teen parhaani projektin loppuun saattamisessa.

Vaari eli 89-vuotiaaksi. Suru hänen lähdöstään on syvä, mutta samaan aikaan tunnen kiitollisuutta. Vaari sai elää pitkän, onnellisen ja mielenkiintoisen elämän. Hän oli loppuun saakka henkisesti pirteä ja seurasi maailman menoa ja hoiti asiansa itse. Hän eli meidän perheemme mukana arjessa ja juhlassa.

Vaari on parin viime vuoden aikana puhunut voimien rajusta vähenemisestä sekä elämänhalun vähenemisestä. Hän valmistautui lähtöön ja valmisteli myös minua siihen. Minä kehittelin projekteja, odotettavia juhlia ja virstanpylväitä, vireyden ja elämänhalun ylläpitoon. 

Vaari toivoi nopeaa lähtöä suoraan omasta kodista. Tunnen kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että Vaari sai toivomansa lähdön. Olen kiitollinen myös siitä, että meillä oli mahdollisuus jättää hyvästit Vaarille ja viettää yhdessä hänen viimeiset vuorokautensa. Vaarin saattohoito toteutettiin hyvin, kiitos siitä Peijas AKOS1. 

Vaarin lähipiiri ehti kutistua hyvin pieneksi. Ennen sotaa syntyneistä miehistä harva elää melkein 90-vuotiaaksi. Vaarin piirin pienuus tuntui hieman raskaalta ja surulliselta asialta. Voimaa, lohtua ja toisen näkökulman asiaan tarjosi se, kuinka paljon minä ja perheeni olemme saaneet tukea ystäviltämme. Niin moni on sanonut minulle, että kaikkihan tietävät kuinka tärkeä isäsi oli sinulle ja sinä isällesi. Isäni oli suurin kannustaja elämässäni.

Suru ja ikävät tulevat aaltoina. Niiden jälkeen mieleen tulee kiitollisuus. Kiitos isä kaikesta.

Surullinen syntymäpäivä

Nyt kai olen virallisesti lähempänä 60 kuin 50 vuotta, koska täytin tällä viikolla 55. Ajelin synttäreitäni edeltävänä iltapäivänä mökille saunomaan ystävieni kanssa. Ystäväni Marjukka, joka on asunut yli vuosikymmenen Australiassa, vietti viimeisiä lomapäiviään Suomessa. Mukana oli meille läheinen lapsuudenystäväni Kirsi. Ilta hujahti taas hetkessä. Olemme sellaisessa elämänvaiheessa, että uusimpien kuulumisten vaihtamisen jälkeen, keskustelu kääntyy nopeasti muistelemaan menneitä. Lapsuutta ja etenkin teinivuosia. Minusta se on ihana rikkaus, että minulla on elämässäni ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut 46 vuotta.

Jäin mökille yöksi ja tarjoituksenani oli tehdä sieltä etätöitä ja tilata nuorisolta synttäreiden kunniaksi hyvää ruokaa ja kakkua ja ajaa takaisin kotiin nautiskelmaan niitä. Hieman klo 9 jälkeen soitti kotipalvelu. Isäni oli kaatunut aamulla aikaisin ja turvapalvelu oli käynyt nostamassa hänet ylös ja olivat auttaneet takaisin sänkyyn. Turva oli soittanut kotipalveluun ja sanonut, että asiakas oli limainen ja vaikutti flunssaiselta. Kotipalvelu tuli aamulla laittamaan isälle tukisukkia ja hänen kuntonsa oli niin huono, että he olivat soittaneet ambulanssin saman tien.

Puolen päivän jälkeen soitti Meilahden päivystyksen lääkäri. Oireiden perusteella isälläni oli pieni aivoinfarkti sekä myös keuhkokuume. Tila oli vakaa, mutta vakava. Aika usein vaarin kyvyistä pitää keskustella hoitohenkilöstön kanssa. Hänen pärjäämisensä arveluttaa ammattilaisia. Tähän saakka vaarilla ei ole ollut mikään muu heikkoa kuin liikkuminen. Hyvinä päivinä hän voi vähän töpötellä rollaattorin kanssa, huonot päivät menevät pyörätuolissa. 89v vaari hoitaa itse kaikki raha-asiansa ja kauppa-asiat netissä, hoitaa ruuat, hygienian ja jopa pyykit, annostelee lääkeensä ja pistää insuliininsä ja kirjoittaa tietokoneella kirjaa suvun historiasta.  

Lähdin sitten synttäriherkuttelun sijasta Meilahteen. Isäni oli sijoitettuna valvontahuoneeseen ja jouduin odotteleman 90min, että siellä oli sellainen tilanne, että pystyivät ottamaan minut sinne käymään. Vaari oli kyllä kehnossa kunnossa, mutta selvästi tunsi minut vaikka ei pystynyt puhumaan. Vielä illalla vaari siirrettiin oman kotikunnan sairaalaan.

Seuraavana päivänä lääkärin soittoa piti odotella taas ikuisuus. Lääkäri soitti ja kertoi, että vointi on selvästi kohentunut ja potilas pystyy vastaamaan kokonaisilla lauseilla ja sanoi, että voimme tulla vierailemaan isommallakin seurueella. Illansuussa lähdimme poikien kanssa katsomaan vaaria. Siinä alkumoikkailujen jälkeen vaari sanoi, että tarvitsisi kännykkänsä sekä kuulokojeiden latauslaitteen. Mikä valtava ero vuorokauden takaiseen tilanteeseen! Vaari lisäsi, että jaffa kuulemma maistuisi ihanalta. Jaffan hankinnan hoitohenkilöstö peruutti tiukasti "vasta maanantaina harkitaan ruokaa ja juomaa". Aivoinfarkti taisi kuitenkin jättää jälkensä käden motoriikkaan sekä jalan toimivuuteen. Aika näyttää, että alkavatko hermoradat alkavat toimimaan. Keuhkokuume on päällä edelleen ja kovasti toivon, että antibiootit toimivat ja vaarin kroppa kestää taudin rasituksen. Tällä hetkellä tilanne näyttää toiveikkaalta.

Oli kyllä taas sellainen vuoristorata vuorokausi, alkushokista pelkoon ja sitten toiveikkuuteen. Hauskemmat bloggausaiheet, kuten Afrikan elefantit ja leijonat, odottavat vuoroaan. Nyt suhaan kodin ja sairaalan väliä.

Oma perhe ansaitsee jälleen isot kiitokset. Yksi pojista jätti ilmaista olutta väliin, että pääsi katsomaan vaaria. Kun illalla tuskailin sitä, että nyt tarvitsen elimistön stressinpurkuun jotain makeaa, niin yksi pojista kävi ostamassa minulle suklaata. Yksi pojista sanoi, että hän voi tulla seuraksi useastikin sairaalaan, kun on nyt tässä kotosalla useamman päivän putkeen. Kiitokset Hra Kepposelle ja kuopukselle myös siitä, että he joivat kahdesti sunnuntaikahvit vaarin kanssa, kun minä olin reissussa. 

Hra Kepponen järjesti minulle minisynttärit: sain kukkia ja kakkua.

Takaisin kotona ja heinäkuun ensimmäinen arkipäiväni

Blogissa on ollut hiljaista, koska olin kahden viikon lomareissulla Afrikassa. 

Pikkaisen etukäteen jännitti, että miten reissu mahtaa mennä. Minulle oli muodostunut mieleeni haaverunko reissusta googlailun ja lukemieni juttujen perusteella. Lomamatkalla ystäväni Jonnan kanssa lensimme Zimbabwen Victoria Fallsiin ihailemaan putouksia. Kävimme katsomassa putoukset myös Sambian puolelta ja teimme siellä illallisristeilyn Sambesi-joella. Botswanassa kävimme safarilla ja sitten lensimme Namibiaan, jossa autoilimme 8 päivää. 

Varsinaisen reissusuunnitelman teimme Jonnan kanssa tekoälyllä. Tekoäly arvioi miten paljon aikaa kannattaa varata nähtävyyksiin, se tiesi mihin ajaa taksilla ja kuinka säästää tietyissä jutuissa rahaa sekä aikaa. Tekoäly ehdotteli myös Majoitusvaraukset teimme Booking.comin kautta yleensäkin, pari retkeä Viatorilta ja viimeiseen kohteeseen auto Europcarilta. Kaikki sujui erinomaisesti! Majoitukset olivat kivat ja toimivat, ruoka ihan ok eikä aiheuttanut vatsaongelmia, olo oli turvallinen ja näimme ja koimme aivan valtavasti. Loman toisella puolella luppoaikaa ei juurikaan jäänyt, joten loman jälkeen olo ei ole levännyt. Mutta olo on onnellinen.

Miten jalat ja selkä kestivät reissussa? Syön säännöllisesti Panadolia nivelrikkoon ja välttelen viimeiseen saakka ibuprofeiinia, koska se ei sovi mahalaukulleni. Otin reissun aikana viikon Burana-kuurin. Lisänä minulla oli apuvälineitä.

Hra Kepposelta lahjaksi saamani retkijakkara matkusti mukanani Afrikkaan. Victorian putouksilla kävelyä kertyy ja minun pitää päästä säännöllisesti istumaan. Kevyt retkijakkara on erinomainen apuväline. Yhtenä päivänä askelia kertyi yli 12000 ja toisena päivänä melkein 9000. Minulle nämä ovat todella isoja askelmääriä.

Kyllähän sitä kelpaa lepuuttaa retkijakkaralla tälläisissä maisemissa.

Tässä ei-niin-onnistuneessa kuvassa lepuutan selkää tien penkalla ennen Sambian maahantulomuodollisuuksia.

Minulta on muutaman kerran kysytty, että hävettääkö kulkea tuolin kanssa ulkoilemassa tai matkoilla. Miksi pitäisi hävetä? En häpeä silmälasejakaan. Tokihan rajoittunut kävelykyky 55-vuotiaana harmittaa, mutta en jää sitä neljän seinän sisälle harmittelemaan. Koska näppärillä apuvälineillä pystyy tekemään ja liikkumaan enemmän, niin olisihan se ihan tyhmää olla käyttämättä niitä. Aion sienestää tänä syksynä uuden jakkarani kanssa ja vannon, että vaikka tarvitsisin tulevaisuudessa rollaattorin niin se ei saa jäämään minua kotiin.

Toinen erittäin hyväksi osoittautunut apuväline on lihashuoltovasara. Fysioterapeuttini oli ostanut sellaisen tyttärelleen ja kokeili sitä minuun ja totesi, että siitä on apua raajojen liikkuvuuden ylläpidossa. Vasaran avulla huonompi polvi taipui vähintään 90 astetta koko reissun ajan. Iltaisin otin sellainen 10min vasaroinnin. Lihasvasara on ihanan kevyt käyttää.

Lihashuoltovasara, jonka voi näppärästi ladata kännykkälaturilla

Tänään minulla on ensimmäinen heinäkuinen arkipäivä ja myös työpäivä. Tämä viikko vaikuttaa ihanan hiljaiselta, ensi viikolla pomo palaa lomilta ja kun nämä kaksi viikkoa lusin töissä, niin sitten minulla on seuraava kahden viikon lomapätkä. 

Lähitulevaisuudessa olisi ohjelmassa mansikoiden pakastamista, toivottavasti ystävän kanssa treffit ja viimeistään ensi viikolla mökille etätöihin siirtymistä. Jäljellä olevasta lomasta on tarkoituksena viettää ensimmäiset viisi päivää maaten, uiden ja kirjoja lukien. Sitten pitäisi tehdä mökille hankintoja ja poistoja ja saada kaksikerroksisen aitan alakerta nuorisolle nukkumapaikaksi ja laitella rantaa. Matkasta haluan blogata lisää mahdollisimman pian ja lueskella blogeja.

Pullatesti: kärkikahinoihin nousee Flemari 20 ja viimeiseksi jää Way Bakery

Ystäväni Marjo oli huomannut Hesarin suosittelevan Cafe Flemari 20. Yhtenä iltapäivänä se osui kohdalleni ja poikkesin testaamaan heidän korvapuustinsa.

Flemari 20 leipoo korvapuustit juuritaikinaan. Niitä paistettiin aivan tavallisessa kotiuunissa. Englantia puhuva omistaja suhtautuu antaumuksella korvapuustien tekoon ja ottanut tavoitteekseen tehdä kaupungin parhaat korvapuustit. Paistamisen loppuvaiheessa korvapuustin sisään leipuri laittaa paistomittarin, jotta hän osaa ottaa pulla uunista juuri oikeaan aikaan. Ei voi kieltää, korvapuustin rakenne on erittäin onnistunut!

Tiskillä kiinnitin heti huomiota siihen, että korvapuustit ovat aika pieniä. Valitsen tummasuklaapuustin, koska se on selvästi isompi.

Tummasuklaapuusti ja cappucino

Taikina, rakenne ja paisto ovat kohdillaan

Peruskorvapuusteja, hinta 4€ kpl, tummasuklaapuusti 4,5€

Jututan myyjää ja hän kysyy, että mitä tykkäsin pullan koosta. Kuulemma moni asiakas on tykännyt pienemmästä koosta, ei tule syötyä liikaa kerralla. Minun mielipiteeni on se, että korvapuuston pitäisi ehdottomasti olla hieman isompi. Puustin ei tarvitse olla lautasen kokoinen, mutta nyt puusti on niin pieni että pullanautinto jää vajaaksi. Tummasuklaapuustin koko riitti juuri ja juuri. Kerroin mielipiteeni myyjällekin, enkä vain hymistellyt että onpas kivan pieniä pullia. En ymmärrä, että keitä ne ihmiset ovat joiden mielestä pieni pulla on parempi :)

Cafe Flemari 20 korvapuusti on niin maukas, että se on maistamieni puustien kärkikastia.

Korvapuustin sisälämpötilan mittaus käynnissä

Kahvilan kanssa samassa tilassa toimii osan viikkoa kukkakauppa

Listan jumbona ja meistä aika lailla ansaitusti on tällä hetkellä Way Herttoniemi. Herttoniemen toimipisteessä ei leivota itse vaan pullat tulevat Wayn leipomosta. Leivonnaisten valikoimassa oli korvapuusteja, jotka olivat minusta liian tummia, lisäksi kristallikierrepulla, banaanileivän viipaleita ja päällystettyjä muffinseja. Otin jokaista yhden ja sitten vielä yhden lisä korvapuustin, jotta yhteíslukumääräksi tuli viisi. Maistelun suoritimme koko perheen voimin. Toisena virallisena pullakriitikkona toimi esikoisemme.

Hintoja Way lounaskahvilassa ei näkynyt missään. Kuvittelin että pullalasku olisi 20€. Lasku tiskillä oli 27,70€. Koska mikään leivonnaisesti ei näyttänyt varsinaisesti kovin kutsuvalta, hetken aikaa mietin, että kehtaanko sanoa, että ostakaan niitä. No, en kehdannut.

Way Bakeryn pullat 

Banaanikakku oli maukasta ja mehevää, korvapuustit meidän makuumme liikaa paistettuja, kristallikierre oli maukas, päällystetty muffinsi aika mitään sanomaton. En voi sanoa, että tuotteet olivat huonoja. Sen voin sanoa, että meidän makunystyröitämme ne eivät hivelleet ja yhdistettynä testin korkeimpiin hintoihin Way Bakery jää  toistaiseksi jumbosijalle.

Pullatestauksessani menetin jokin aika sitten mahdollisuuden maistaa pullaa, jonka ystäväni jätti lautaselleen. Olimme kahvittelemassa Cafe Birgitassa ja ystäväni otti biscoff-tahnalla täytetyn pullan ja se jäi häneltä syömättä melkein kokonaan. En tullut maistaneeksi. Unohdin kriitikkoroolini ja ajattelin vaan, että en halua maistaa pahaa pullaa.

Seuraavaksi voisinkin testata pari huoltoasemapullaa.