Sarvikuonoja ja upeaa Namibian luontoa

Matkatarinat kesältä Namibiasta jatkuvat. Tämä kokemus tapahtui ajallisesti Etoshan kansallispuiston jälkeen, mutta Etoshasta on niin paljon kuvia, videioita ja kirjoitettavaa, että se vaatii enemmän aikaa työstämiseen, siksi nyt sarvikuonoihin.

Ajoimme Windhoekistä useamman tunnin lähemmäs Sossusvleitä ja Namibian aavikkoa. Olimme valinnet We Kebi Safari Lodgen majapaikaksemme hienojen maisemien ja hauskan näköisten mökkien vuoksi. Saavuimme sinne hyvin aikataulussa ja päätimme ostaa pienen auringonlaskun ajoretken lodgen omilla mailla. 

Tämä tie vie lodgelle

Söpöt mökit, joissa todella huikea huonekorkeus

Namibiassa oli todella paljon korkeita tiloja lodgeissa

Minä jäin hetkeksi oikasemaan selkääni sängylle ja Jonna päätti mennä ravintolan terassille ottamaan yhden GT:n. Hetken päästä Jonnalta alkoi tulla viestejä, että tule heti terassille, mutta liiku hiljaa äläkä kolistele. Äkkiä!

Ravintolan terassin edessä on pieni juomapaikka ja sen ympärillä vihreää ruohoa. Siellä oli neljä sarvikuonoa.

Minulla ja sarvikuonoilla on väliä muutama metri ja sähköaita

Sarvikuono on melkein kiinni ravintolan terassissa

Sarvikuonot olivat todella lähellä. Se tuntui aivan uskomattomalta. Sekä himpun verran pelottavalta. Olin jo aikaisemmin sarvikuonot ohittaessani huomannut, että ne ovat todella arkoja elämiä ja siksi uskalsin aika rennosti nauttia näkemästäni ja hengitellä :)

Jonna terassilla

"Elämäni gin and tonic" tuumasi Jonna

We Kebi lodgella on iso maa-alue ympärillään, jossa asustaa kasvissyöjiä monessa koossa. Heillä on kauempana juomapaikka, jolle he tekevät safariajoja. Tämä lodgen edustan pienen juomapaikan ympärille muodustuva tuore ruoho houkuttelee eläimiä. Sarvikuonot eivät käy siellä päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Tällä kertaa ne viipyivät paikalla ehkäpä vartin. Ne olisivat olleet paikalla ehkä pidempäänkin, mutta muitakin turisteja tuli terassille ja lisääntynyt liike selvästi vaivasi niitä. Meillä kävi tuuri.

Huikean sarvikuonokohtaamisen jälkeen lähdimme retkelle. Eläinbongausten osalta anti oli hieman vaatimatonta, mutta ympäristö oli niin kaunis, että olimme erittäin tyytyväisiä retkeen.

Bongasimme wildebeestejä, pari kirahvia ja seepraa ja muutamia muita ruohonsyöjiä

Jestas kuinka kaunista heinikkoa!

Olin ensimmäistä kertaa tälläisen maiseman edessä ja se lumosi minut täysin. Ehkä osittain siksi, että en osannut odottaa tälläistä. Sydän meinasi taas pakahtua.

Luonto tällä planeetalla on niin monimuotoinen ja upea, että se tarjoaa loputtomasti elämyksiä! Myös kotimaassa. 

Upea illallissali. We Kebin ruoka oli ehkä vähän vaatimatonta, mutta se on ymmärrettävää, koska keittiötä pyöritetään pääosin reilun 4t ajomatkan päästä kerran viikkoon kuljetettavilla raaka-aineilla.

Vaari ehti näkemään WhatsAppilla kanssani nämä sarvikuonotkin <3. Pistin videoita perheellekin ja samaan aikaan meidän keskimmäiselläkin oli ihana eläinkohtaaminen. Hän oli päässyt katsomaan pieniä, suloisia koiranpentuja.

Tassun heilutus Savosta sarvikuonoille!

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit
3. Pikku Kepponen: Safaripäivä Botswanan Chobessa

4. Pikku Kepponen: Automatkailua Namibiassa

Mukavaa viikonloppua!

Automatkailua Namibiassa

Kesäkuinen Afrikan matka jatkui Victoria Falls kylästä Namibiaan. Lensimme yhdessä Windhoekiin ja siellä tiemme erosivat Jonnan tyttären kanssa. Laitoimme hänet matkatavaroineen puolen päivän kaupunkikierrokselle, jonka jälkeen hän lensi takaisin Suomeen. Me Jonnan kanssa lähdimme autovuokraamoon.

Emme olleet laskeneet onneksi kilometrejä kovin tarkasti etukäteen. Reilun viikon aikana mittariin kertyi yli 2400km. Tie maan pääkaupungista Windhoekista Etoshan kansallispuistoon oli suureksi osaksi hyvää asfalttitietä, loppupätkä kapeampaa, kuluneempaa tietä. Etoshassa ajoimme "safariajot" itse. Windoekistä Sossuvlein suuntaan tiet olivat suurimmaksi osaksi sorateitä, joiden kunto oli vaihteleva. Koska etäisyydet ovat pitkiä, niitä sorateitäkin piti ajella ihan kunnon nopeudella, jotta ehti kohteeseen aikataulussa. Ansaitsin matkalla uuden tittelin "Queen of gravel", kengittelin niin reippaasti soratieosuuksia. Valitsemallemme reitille osui pari ikävää vuoriston ylitystä ja ne hoitelee yleensä ystäväni Jonna.

Namibiassa on vasemman puoleinen liikenne. Me molemmat Jonnan kanssa ajamme aika sujuvasti mitä tahansa ritsaa millä tahansa puolella tietä kohtuullisessa liikennekulttuurissa. Minulla on yksi heikkous, aivoni eivät meinaa mitenkään kääntyä käyttämään hallintalaitteita, jotka ovat väärinpäin. Vilkun sijasta saan päälle tuulilasinpyyhkijät. Kaupunkiliikenteessä kyydissäni olevan kuuluu tarkkailla, että olenko onnistunut saamaan vilkun päälle kaistanvaihdon yhteydessä. Nambian liikenne oli onneksi mukavan leppoisaa. 

Ajoreittimme: Windhoekista suuntasimme pohjoiseen Etoshan kansallispuistoon, jonka lähistöllä majoituimme kahdessa eri paikassa. Sitten ajoreittimme palasi takaisin Windhoekiin. Sieltä ajoimme yhtäkyytiä Sesriemiin ja majoituimme todella upean luonnon keskellä syrjäisessä lodgessa. Sesriemistä teimme päiväretken Sossuvleihin ja sen jälkeen majoituimme Solitaireen. Sieltä ajoimme lentokentälle.

Jonkinmatkaa Wihdoekistä Etoshaan kulkee aivan priima moottorie 120km/h rajoituksella

En ole ikinä saanut liikenteessä mitään sakkoja, pari pysäköintivirhemaksua on tullut. Virallisesti sakkosaldoni on edelleen nolla, mutta heti ensimmäisenä ajopäivänä sain Namibiassa elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Nopeusrajoitus oli 100km/h. Olin tien hitain, koska ajelin vain 112km/h. Mutta ajelin tutkaan. Kun poliisi viittilöi minua tienvarteen, vilkun sijasta laitoin tietenkin päälle tuulilasinpyyhkijät. Kun Jonna tirskui siinä niitä tuulilasinpyyhkijöitä, niin vahingossa etuikkunan sijasta avasinkin molemmat takaikkunat. Minä joudun poliisin puhutukseen ja kaveri vieressäni nauraa kuollakseen.

Sakkoprosessi on maassa monimutkainen ja sakot pitää mennä maksamaan poliisiasemalle. Kas kummaa, turistille olisi helpotusta saatavilla ja sakot voisi maksaa paikanpäällä käteisellä. Uskon, että summastakin olisi voinut neuvotella. Yleensä näissä tilanteisessa minulla leikkaa nopeasti, mutta nyt päädyin kiltisti maksamaan koko pyydetyn noin 50€ summan. Se raha meni oletettavasti poliisien lounaskassaan lyhentämättömänä.

Seuraavissa kuvissa on erilaista soratietä nähtävänä. Ne saattoivat olla hyvin autoa täristäviä ja ajoittain myös isoilla kuopilla. Plussaa siitä, että tiet olivat leveitä.

Aika hyvä soratie

Ylängöllä vuorien välissä

Heikompaa soratietä

Tässä ollaan aika kuumottavassa nousussa, tie on kapea ja näkyvyys tulevaan olematon

Sorateistä huolimatta emme kokeneet rengasrikkoa. Se johtui varmaan siitä, että vuokrasimme mukaamme extra vararenkaan eli meillä oli niitä kaksi. Ystäväni on molemmilla Namibian reissuillaan joutunut renkaan vaihtoon.

Namibiassa etäisyydet ovat pitkiä ja yksi tärkeä asia onkin huolehtia siitä, että muistaa tankata ennen autiommalle alueelle siirtymistä. Meidän ajoreitin varressa oli hyvin huoltoasemia. Huoltoasemilta sai ostaa elintarvikkeita, osasta lämmintä ruokaa ja vessat olivat yleensä siistit. Joka paikassa toimi pankkikortti. Huoltoasemat olivat poikkeuksetta palveluasemia. Tankkauksen maksamista varten maksupääte tuotiin autoon.

Ensimmäisen tankkauksen meille teki Paavo. Tämä Paavo ei tiennyt nimensä olevan alunperin suomalainen. Sain luvan kuvata Paavon ja lähettää kuvan perheelleni, koska minulla on poika nimeltä Paavo.

Kävimme pääkaupungissa ruokakaupassa, bensa-asemilta sai lähinnä sipsejä, keksejä, juomia, karkkia ja jäätelöä

Juomavalikoiman laajuus ja maustetut maidot hämmästyttivät

Namibiassa on jonkin verran suomalaisia nimiä, ne ovat kaikuja menneisyydestä. 1800-luvun puolivälissä maahan tuli suomalaisia lähetystyöntekijöitä ja sen vuoksi suomalaisiin nimiin voi törmätä edelleen. Martti-nimi nousi 1990-luvun alussa hetkelliseen suuren suosioon. Namibian itsenäistymisneuvotteluja ja -projektia johti YK:n edustajana Martti Ahtisaari.

Huoltoasemien ympärillä oli jonkin verran lapsia kerjäämässä. He näyttivät fyysisesti onneksi hyväkuntoisilta. Jonnan kanssa hieroimme näitä tilanteita varten jonkinlaisen strategian ja sovimme budjetin. Tällä kertaa strategiamme oli antaa ruokaa. Ostimme lapsille leipää, pasteijoita, maitoja, mehuja ja appelsiinejä. 

Koin Namibian turvallisena matkakohteena kahdelle naiselle. Infrastruktuuri oli yllättävän hyvää. Lentokentältä ostimme molemmille edullisesti paikalliset SIM-kortit. Matkailijapalvelut kaikki olivat oikein hyviä. Luontomatkailumaana Namibia on ihan maailman kärkikastia, siellä on erikoista luontoa ja paljon eläimiä. 

Majoituksen hintataso on vaihteleva. Maassa on paljon kalliita tai keskihintaista kalliimpaa majotusta ja palvelua. Me emme tällä kertaa koestaneet mitään niistä, vaan olimme valinneet keskihintaista majoitusta. Ne olivat kaikki todella siistejä ja miellyttäviä. Söimme yleensä aina illallisen majapaikassamme. Ruoka oli tasoltaan vaihtelevaa, mutta aina ihan syötävää. Ostettavissa oli yleisesti etelä-afrikkalaisia viinejä.

Windhoekista löysin netin perusteella aivan ihastuttavan linnahotellin. Yövyimme siellä yhden yön.

Hotel Heinitzburg

Hotellin tervetulodrinkki

Söimme illallisen hotellissa. Minä söin pihviä. Itse liha oli erinomaista ja annos todella iso, mutta kaikki lisukkeet olivat mauttomat. Ystäväni otti jälkiruoka-annokseksi "strutsinmunan" joka oli valkosuklaakuorrutettua jäätelöä. Se oli kekseliäs ja herkullinen annos.

Strutsin muna jälkiruoka

Munan sisällä oli sorbettia ja jäätelöä

Namibiasta jäi todella hienot muistot! Koimme siellä unohtumattomia luontokokemuksia ja kaikki sujui erinomaisesti. Kokemuksia on niin paljon, että olen päättänyt jakaa ne kolmeen erilliseen postaukseen. Seuraavaksi vuoroon tulee Etoshan kansallispuisto.

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit
3. Pikku Kepponen: Safaripäivä Botswanan Chobessa

Banksy-näyttely Turussa

Banksy on maailman tunnetuin katutaiteilija. Hänen henkilöllisyytensä on edelleen varmistamatta, vaikka hän on aloittanut uransa katutaitelijana jo 1990-luvulla Bristolissa. Keväällä 2026 Reuters esitti aiempaa vakuuttavammat todisteet siitä, että Banksy on bristolilainen Robin Gunningham. Gunningham ei ole kommentoinut asiaa. 

Tyypillinen Banksyn teos on mustavalkoinen seinään maalattu kuva, jossa on useinmiten poliittinen tai yhteiskunnallinen viesti. Banksy käyttää pääasiassa sapluunatekniikkaa, jonka avulla teokset voidaan toteuttaa nopeasti julkisiin paikkoihin. Moni epäilee, että ainakin teosten toteutuksien takana on ryhmä, koska niitä on ilmeistynyt julkisiin tiloihin niin nopeasti ja kenenkään huomaamatta. Viimeisin kohu oli kun Lontoon ydinkeskustassa muraali ilmestyi historiallisesti arvokkaan Royal Courts of Justicen seinään kenenkään huomaamatta syksyllä 2025. Teoksessa tuomari näyttää lyövän maassa makaavaa mielenosoittajaa nuijalla.

Teos Royal Courts of Justicen seinässä

Banksy on osallistunut varsin kitsaasti taidenäyttelyihin. Monissa Euroopan kaupungeissa on erilaisia Banksyn näyttelyitä ja ne eivät ole Banksyn hyväksymiä eikä niissä yleensä ole nähtävillä Banksyn alkuperäisiä teoksia. Tokihan katutaidetta on aika hankala viedä näyttelyihin, koska seinät irtoavat ja siirtyvät huonosti. Nämä näyttelyt sisältävät kopioita Banksyn teoksista ja ne on koostettu näyttelykuraattorien omien näkemysten mukaisesti. Tälläinen on myös "Mystery of Banksy - A Genius Mind Turku" näyttely. Tekoäly sanoi minulle, "Jos haluat kokea hyvin tehdyn Banksy-elämykseen ja tutustua hänen elämäkertaansa, enemmän kuin tutustua varsinaiseen taidemuseon alkuperäisteosnäyttelyyn, sopii Turun näyttely sinulle hyvin". 

Koska liput oli hankittu ja Sirpa lupasi ajaa meidät sinne, päätin lähteä, vaikka retki olikin pian isäni menehtymisen jälkeen. Näyttely on avoinna 25.10 saakka.

Vierailupäivänämme heinäkuisena lauantaina oli kävijöitä, mutta ei varsinaista ruuhkaa. Vaikka en ole mitenkään erityisesti seurannut Banksyä, hän on ollut niin paljon esillä mediassa viimeisen parikymmenen vuoden ajan, että iso osa teoksista oli jollain lailla tuttuja. Eniten minua puhuttelivat sotaa kritisoivat teokset sekä kulutuskriittiset teokset. Kulutuskriittiset teokset eivät kaikki aukea ensinäkemällä, koska esimerkiksi en tunnistanut Tescon mainossloganien vääntämistä irvokkaaksi, koska koko Tesco ja sen suuryritysasema on minulle aika tuntematon.  

Näyttely oli mielenkiintoinen kokemus, mutta ehkä kuitenkin se jäi jotenkin laimeaksi. En tiedä, mitä odotin, mutta jäi sellainen tunne, että odotukset eivät aivan täyttyneet. 

Näyttelyssä saa kuvata vapaasti ja alla muutama minua eniten puhutelluista töistä (tai siis niiden kopioista)

Tämä kuului suosikkiteosteni joukkoon

Tämä on myös suosikkejani

Flower Thrower on yksi Banksyn tunnetuimmista teoksista ja minusta ehkä se paras. Teos ilmestyi alun perin Länsirannalle Israelin ja Palestiinan konfliktialueelle vuonna 2005.

Tämä teos on myös suosikkejani. Destroy capitalism t-paitoja myytävänä 30€.

Tuosta Destroy capitalism kritiikistä voisi sanoa, että Banksylle itselleen on käynyt kuin tuossa teoksessa. Työt on alunperin tehty nimenomaa katutaiteeksi ja levittämään yhteiskunnallisia viestejä. Banksy on tehnyt hyvin vähän teoksia myyntiin. Silti monien teosten osalta näyttelyssä kerrottiin, että kuinka suurella miljoonasummalla niitä on myyty. Jopa iso pala seinää on irroitettu, jotta Banksyn työ pystyttiin myymään. Osta miljoonilla katutaidetta yksityiskokoelmaasi on kuin tuo yllä oleva teos.

Banksy on itsekin kritisoinut teostensa kauppalista arvoa. Banksy teki myytäväksi muutaman sadan vedoksen sarjan tunnetuimmasta teoksestaan "Girl with balloon" . Yksi teoksista oli tehty siten, että kehyksen sisään oli sijoitettu silppuri, jonka piti tuhota työ, jos se menee kaupaksi Sotheby'sin huutokaupassa. Teos myytiin siellä vuonna 2018 miljoonalla punnalla ja silppuri alkoi silppuamaan työtä. Prosessissa meni jotain pieleen ja keskeytyi ja teoksen arvo nousi 25 miljoonaan.

Alla Youtube video siinä kuinka, työ tuhoutuu huutokaupassa.

Kiinnostaako Banksy?

Kiinostaako katutaide? Jos kiinnostaa ja et ole vielä käynyt katsomassa Pasilan muraaleja tässä linkkiu postaukseeni niistä Pikku Kepponen: Pasilan muraalit ja aarrekartta

Mukavaa viikonloppua!