30. maaliskuuta 2020

Karanteenipäiväkirja osa 3

Siitä on yli viikko, kun viimeksi kirjoitin karanteenielämästämme. Moni asia on viikossa muuttunut. Ensimmäinen koronakuolema tuli heti kirjoitukseni perään, nyt niitä on 11 ja Uusimaa on karanteenissa.

Ilman koronaa olisimme olleet viime viikolla Lapissa laskettelemassa ja hiihtämässä. Luonnollisesti jäimme kotiin, vaikka tuossa vaiheessa lennotkin vielä Lappiin pääosin kulkivat. Peruuntuneesta Lapin reissusta suurin osa kustannuksista jää omaksi tappioksi. Se jopa hetken aikaa harmitti. Harmituksen peitti alleen uusi tunne: pelko. Yhä useampi sairastuu vakavasti ja osa ei selviä. Minua pelottaa perheen, läheisten ja itsenikin puolesta.


Pelko on hyvä motivaattori. Omat poikani eivät todellakaan kuljeskele missään kodin ulkopuolella, ei kaupoissa, ei pallokentillä. Hra Kepponen joutuu käymään kaupassa, koska tätä jatkuvasti pohjattoman nälkäistä perhettämme ei oikein pysty pitämään ruuassa kotitoimituksilla, johtuen niiden pitkistä toimitusviiveistä.

Logiikalla ajatellen suomalaisista pieni osa sairastuu koronaan vakavasti ja vielä pienempi osa kuolee siihen. Valtaosa siis vaan odottelee, että koska elämä palaa normaaliksi. Vaikutukset talouteen tuntuvat varmasti useassa perheessä, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että niistä selvitään ja että vaikeudet eivät kohtaa koko kansaa laajamittaisesti. Suurin osa meistä selviää hyvin! Toivottavasti tämä kriisi opettaa lisää empaattisuutta ja halua tukea toisia. Se toivottavasti pieni joukko, johon korona iskee kovimmin, tulee tarvitsemaan muiden apua ja tukea.


Suurimmaksi osaksi olen pysynyt suhteellisen neutraalilla mielialalla. Uskon, että arjen rutiinit ovat ratkaisevassa asemassa. Etätöitä on pakko puskea normaaliin tahtiin. Välillä mieli harhailee ja en ole yhtä tehokas kuin ennen koronakriisiä. Pakko on vaan painaa töitä ja toivoa, että niitä vielä riittää tulevaisuudessakin. Perhe on pakko ruokkia. Perhe ja työ vievät niin paljon ajastani, että ehdin velloa kriisituskassa rajoitetusti.

Yritän tehdä asioita, joista tulee hyvälle mielelle. Ulkoilu on yksi sellaisista. Olen onnistunut löytämään suhteellisen rauhallisia ulkoilupaikkoja. En kuitenkaan suoriudu ulkoilemaan riittävän usein, on vaan niin paljon helpompaa jäädä sisälle. Taidan olla jatkuvassa raikkaan ulkoilman puutteessa. Yritän tihentään ulkoilutahtiani tulevaisuudessa.


Toinen kiva asia on perheen kanssa puuhailu. Nyt on ollut aikaa istua poreammeessa, askarrella ja leipoa. Pojat löysivät pakasteesta joululta ylitse jääneen piparkakkutaikinan ja halusivat leipoa sen. Tässä maailmantilanteessa pipareiden leipominen maaliskuussa tuntui hyvältä idealta. Ylimääräinen glögipurkki odottanee seuraavaa joulupursketta.



Miten sinä voit? Ahdistaako vai osaatko jopa nauttia omaan kotiin käpertymisestä?

Suomalaiset sananlaskut kuvitettuna sarja saa jatkoa. Olen jo miettinyt valmiiksi muutamia hyviä arvailtavia. Niitä tulee koko karanteenin loppuun 1-2 sananlaskua viikossa teille arvailtaviksi?

23. maaliskuuta 2020

Pieni pähkinä etätyöviikon alkuun

Koska emme aina jaksa ottaa itseämme vakavasti, päätimme yhdessä Hra Kepposen kanssa esittä teille kuva-arvoituksen näin uuden etäviikon piristykseksi. Mitä suomalaista sananlaskua Hra Kepponen esittää?


20. maaliskuuta 2020

Karanteenipäiväkirja osa 2 - etäkoulu

Se on vajaa viikko poikien etäkoulua, johon sopii paremmin sana epäkoulu, takana. Alakoululaiset saavat Wilman kautta päivittäisiä tehtäviä, kielistä tulee tehtäviä hieman isommissa kokonaisuuksissa. Joka arkipäivä jankutamme pojille, että tänään on etäkoulupäivä ja ensin hoidetaan koulutyö ja sitten vasta pääsee muihin puuhiin. Jankutuksesta huolimatta, poikamme viittaavat tähän ajanjaksoon toistaiseksi koronaLOMAna.

Ensimmäinen epäkoulupäivä oli aikamoinen. Herätimme pojat aamulla ja vetäydyimme Hra Kepposen kanssa omiin palavereihimme. Minulle jäi kahden palaverin väliin ihan pieni tauko ja juoksin katsomaan, miten pojilla sujuu koulutyö. Molemmat olivat menneet takaisin nukkumaan!!

Pääsin sitten herättelemään epäkoululaisia klo 11 jälkeen. Tuskailimme muutamien vanhempien kesken WhatsAppissa tilannetta ja muissakin perheissä oli vastaanvanlaisia haasteita.

Samaan aikaan toisaalla oli myöskin epäkoululainen hipsinyt takaisin nukkumaan 😂😂😂

Keskimmäisen luokkakaveri

Tälle perheelle olin kateellinen


Ilmaisimme ihailua WhatsApp-ryhmässä ja äiti kehotti katsomaan kuvaa hieman tarkemmin. Toinen katselee salaa kännykkäänsä ja toinen kaivaa nenäänsä. Molemmat olivat kiellettyjen asioiden listalla 😉 Mutta silti parempi suoritus kuin niissä perheissä, joissa lapset viettivät aamunsa lounasaikaan nukkuen 👍👍👍

Seuraavina päivinä onnistuimme tsemppaamaan keskimmäisen siihen, että hän tekee tehtävänsä heti aamusta. Kuopuksen kanssa väänämme epäkoulutyöstä edelleen. Hänen opettajansa oli keksinyt täyttää epäkoululaisten koulupäivää värittämisellä. Kuopus ei mitään inhoa niin syvästi kuin värittämistä. Hirveällä tsempillä sain keskimmäisen tekemään tehtävänsä.

Alla Euroopan ilmastovyöhykekartta a la väritystä inhoava viidesluokkalaiseni.

Tuskin meni ilmastovyöhykeasiaan tutustumiseen 2*45min. Voi olla, että 20min meni värittämisestä valittamiseen ja 15min työhön.

Karkeasti arvioiden päivän koulutehtäviin on kulunut maksimissaan puolet koulupäivästä. Aikaa jää siis etätöissä olevien vanhempien jatkuvaan häiriköintiin, pelaamisen ja veljien ärsyttämiseen. Ensimmäisen päivän jäätävän tappelun jälkeen riitely on onneksi laantunut normikinasteluksi. 

Pojista epäkoulun työmäärä oli juuri hyvä. Tulkitsin sen olevan siis alakanttiin. Sitten Wilmaan räpsähti tehtävät "koulun suurimmalta styrangilta" eli saksan ja ruotsin opelta. Ensin ajattelin, että ihan hyvä, että joku opettaja vaatii epäkoululta ihan kunnolla duunia. Sitten selvisi, että eihän pojat selviydy itsekseen kuin pienestä osasta kielten tehtäviä. Tehtävät vaativat vanhemmalta tukea. Oma ärsytyskynnykseni ylittyi, kun tajusin että joudummekin itse pitämään kahden lapsen saksan tunnit ja yhden lapsen ruotsin tunnit. Päästään epäopettajiksi mekin.

Epäkoulu varmasti haastaa opettajiakin. Pitäisi keksiä hyviä ja innostavia tehtäviä, eikä vaan värittämistä. Tehtävät pitää myös ehtiä tarkastamaan ja korjaamaan. Eikä tehtävien sopivan määrän arvioiminen ole yksinkertaista. WhatsAppissa tunnollisen oppilaan äiti kertoi, että hänen lapsellaan menee reilusti yli koulupäivän aikaa epäkouluun.

Yläkoululaisen epäkoulunkäyntiin emme ole vielä ehtineet perehtyä. Oletettavasti hänkin menee siitä, mistä aita on matalin ja porkkana-keppi-systeemillä joudumme tsemppaamaan häntäkin tekemään enemmän kuin ehdottoman minimin.

Eipähän tarvitse Hra Kepposen kanssa miettiä, että miten käyttäisimme vähäisen vapaa-aikamme karanteenissa, kun siitä ison osan haukannee epäkoulu ja epäkoululaisten tsemppaus ja patistus. Muodotuuko lauantai-illan all time favoriteksi Hra Kepposen saksan tunnit?

Tsemppiä pienten etäkoululaisten perheisiin!

18. maaliskuuta 2020

Karanteenipäiväkirja osa 1 - aktiviteettejä pojille

Osasin uumoilla, että korona vielä ravistelee Suomeakin, mutta tapausten runsas lukumäärä Italiassa ja Tirolissa tuli minulle todellakin yllätyksenä. En osannut edes kuvitella moista "koronaräjähdystä". Koen tilanteen pelottavana, mutta yritän olla ahdistumatta. Elämän on jatkuttava, vaikkakin poikkeuksellisissa oloissa.

Me vietimme jo viikonloppuna pikaisia ostoksia lukuunottamatta karanteeniviikonloppua. Pojat olivat jo tiistain pois koulusta ja siis jo ennen virallista ensimmäistä karanteenipäivää pojat ovat ilmiriidoissa keskenään. Huoh.

Jotta välttyisimme Kepposten maailmansodalta, aloin listaamaan karanteenipäiviin sopivia aktiviteettejä. Pojat pitää saada ulkoilemaan ja tekemään muutakin kuin pelaamaan netissä.

Ulkoilu:
-Meillä kaikkien aikojen suosituin ulkoiluttaja on ollut Pokemon Go. Puolitoista vuotta sitten innostuksemme lopahti, mutta nyt on aika jälleen aktivoitua. Se täytyy muistaa, että pokemon raidit ovat riski. Niissä pitää pitää riittävä turvaväli! Ajattelin, että pääasiallisesti kävisimme tuossa lähiraidilla siten, että pelaamme sen autosta ja sen jälkeen reippailukierros pururadalla.

-Frisbeegolf on sopiva koko perheen laji. Lajista innostuneilla on tietysti hirveä määrä erilaisia kiekkoja, mutta karanteenikatras voi pelata siten, että yksi frisbee per nenä.

-Monessa lähiliikuntapaikassa on ainakin mahdollisuus heitellä koreja perheen kesken. Baanalla Marian sairaalan läheisyydessä on myös ulkopingispöydät. Jos joku tietää muita ulkopingispaikkoja Helsingissä, niin vinkatkaa.

-Ulkoilualueilla on ilmeisesti ollut aikamoinen kuhina. Itselläni listan ykkösenä on Torronsuo. Uskoisin sen kiinnostavat alakoululaisia. Teiniä voi olla vaikea saada suolle.

-Olen aina miettinyt, että pitäisiköhän joskus kokeilla ulkokentillä pelattavaa padelia.

TV ja suoratoistopalvelut
Muistatteko kultaista 80-lukua, jolloin koko perhe kokoontui television ääreen? Meillä nykyisin lapset katselevat suoratoistopalveluita omilta laitteiltaan. Siihen voisi tehdä muutoksen ja aloittaa koko perheen telkkasessiot.

Ohjelmiksi suosittelen:
-Locke and Key Netflixiltä. Sarjassa nuoret löytävät vanhasta sukutalostaan mystisiä avaimia, joiden avulla voi tehdä mahdottomia asioita. Toki pahikset havittelevat myös avaimia. Sarja viihdyttää myös aikuista.

-Masked Singer. Koko perhe arvailemaan, että kuka piilottelee maskin takana.

-Big Mouth Netflisiltä. Olen kirjoittanut siitä ihan oman postauksen.

-Hayao Miyazakin anime-elokuvat, osa saatavilla Netfixillä.

Kädentaitojutut
-Meillä keskimmäinen on todella innostunut Warhammer ukkeleiden maalauksesta. Hänet kannustan pikaisesti takaisin armeijansa kimppuun ja pääsen/joudun itsekin varmasti maalaushommiin

-Suunnitelen vakavasti ostavani Legoja 11- ja kohta 13-vuotiaille. Lego architecture sarjan paketit joissa on päälle tuhat osaa tarjoavat varmasti ainakin yhdeksi viikonlopuksi haastetta pojille. Ehkä 15v tulee mukaan. Kiva paketti olisi vaikka joku Lontoo-vaihtoehdoista, koska muutaman vuoden takainen Lontoon reissu on vielä pojille muistissa.

-Monissa perheissä kootaan palapelejä. Minullahan ei hermo kestä sitä hommaa lainkaan, joten meillä tuskin kootaa koronakaranteenissa palapelejä.

Kokkaus
Kerrankin kun kaikki syövät yhtäaikaa, eikä ruoka-aikaa säätele kenenkään harrastus tai kiireiset kuljetukset, olisi mahdollista panostaa pienempien poikien keittiöopetukseen. Meillä koko perhe rakastaa leivonnaisia, joten leipominen vetoaa aina poikiin. Koronakaranteenin tavoitteena voisi olla, että keskimmäinen ja kuopus osaavat karanteenin lopuksi valmistaa spagettia ja jauhelihakastiketta ja että olemme leiponeen ainakin yhdet mokkapalat yhdessä.

Muuta:
-Lautapelit
-Äänikirjat
-Lukeminen, johon lapsiani on erittäin vaikea kannustaa :(

Mitkä ovat sinun vinkkisi koululaisten koronakaranteeniin?

12. maaliskuuta 2020

Etätöissä Esplanadilla

Elämäni on tällä hetkellä todella arkista. Töissä on töitä jo vähän liikaakin. Flunssa vaivaa edelleen ja siitä johtuen voimani eivät oikein riitä muuhun kuin töihin. Onneksi arjen sankarini Hra Kepponen on jälleen mallikkaasti pitänyt perheen ruuassa ja puhtaissa vaatteissa.

Jotain pientä piristystä pitää yrittää keksiä arkeen, jotta siitä ei muodostuisi pelkkää työpäivien katkeamantonta massaa, jossa mikään päivä ei eroa toisesta. Näin FB:ssä mielenkiintoisen mainoksen konseptista, jossa voi ostaa pääsyn työtilaan päiväksi, kuukaudeksi, vuokrata neuvotteluhuoneen "tai vaikka vuokrata itselleen minitoimiston. Samalla mainostettiin mahdollisuutta saada ilmainen päiväpassi. Palvelua myy UMA. (UMAn sivuilla voit rekisteröidä itsellesi ilmaisen päiväpassin).

Chattailin saman tien asiasta työkavereilleni. Päätimme lähteä neljän naisen porukalla kokeilemaan etäpäivää aivan Helsingin keskustassa Akateemisen kirjakaupan yläpuolella. Kun tarkaan valittu etäpäivämme koitti, niin porukasta yksi oli korona altistuskaranteenissa ja toisella olikin koko päivä puhelinpalavereja. Niinpä lähdimme työkaverini Sirpan kanssa UMAa kahdestaan.

Helsingin keskustassa kulkeminen on melkein kuin elämys kaltaiselle pientalolähiöstä kehä I pitkin toimistolähiöön ja takaisin jonottajalle. Elämykselliseltä tuntui myös kirkas auringonpaiste.


UMAn sijainti on mitä mahtavin, enempää keskustassa ei voisi olla. Alvar Aallon suunnittelema Kirjatalo on tyylikäs ja pidän erityisesti sen avarasta keskitilasta, johon valoa tulvii isoista prismanmuotoisista kattoikkunoista. Akateemisen kirjakaupan ja kahvilan valaistuksessa on käytetty Aallon suunnittelmia valaisimia ja sama linja jatkuu myös UMAssa.

UMAn on vaaleasti ja neutraalisti sisustettu. Saatavilla on sekä tavallisia pöytäpaikkoja että säädettäviä sähköpöytiä, muutamilla pöydillä on näyttöjä, jotain työpisteitä on rajattu enemmän sermeillä, on yhden hengen seisomapuhelinkoppeja, kahden hengen puhelinkoppi jossa pöytä ja tuolit, helpposäätöiset työtuolit, erilaisia lihaksia aktivoivia tasapainoilu seisonta-alustoja ja tulostin.

Akateemisesta kantautuu vaimeaa taustaääntä UMAn tiloihin. Siihen nähden millainen pulina omalla toimistollani käy, UMA on hiljainen. Jos taustakalina häiritsee, UMAssa on myös hiljainen alue, jonka muutamalle työpisteelle Akateemisen äänet eivät kanna.


Vuokrattava neuvotteluhuone

Oikealla puoleisen seinämän ylitse kurkatessa näkyy alas Akateemiseen kirjakauppaan

Hieno näkymä!

Valitsimme paikaksi kolmen hengen pitkän pöydän, jossa istuimme kahdestaan.
Wi-Fi toimi moitteettomasti.

Yksi UMAn valttikorteista on varsin miellyttävä kahvila. Kahvi ja tee kuuluvat hintaan. Jääkaapissa voi säilyttää omia eväitään, jos ei halua nautiskella keskustan hyvästä lounasvalikoimasta.


Kahvi oli hyvää ja tilat hienot, vaikka näytänkin synkältä ja väsyneeltä

Jos muuttuu työ, niin muuttuu työolosuhteetkin. Enpä muutama vuosi sitten osannut arvata, että Suomeen rantautuu tälläinen konsepti. Jos olisin yksityisyrittäjä ostaisin varmastikin kuukausi accessin UMAan. Siellä printterit toimii, sijainti mitä keskeisin, asiakkaan voisi tuoda tuohon kahvitilaan vaikka pikku palaveriin, omia tavaroita voisi säilyttää UMAn lukittavissa kaapeissa. Ei tarvitsisi miettiä toimitilan vuokrausta, kalustusta, siivousta, kahvin ostoa, vessan pesua, sen kuin vain pölähtäisi paikalle valmiiseen ympäristöön. Saa nähdä, että millaisia palveluita tulevaisuudessa on tarjolla. 

UMAlla on vastaanvanlaiset toimistot Esplanadin lisäksi myös Keilaniemessä sekä Kalasataman kupeessa sijaitsevassa Teurastamossa. Minua kiinnostaisi kokeilla myös Teurastamoa.

Tykkäsimme Sirpan kanssa päivästä. Se oli kivaa vaihtelua! Päivän tietysti kruunasi hyvä lounas. Intialaisen ravintola Samratin butter chicken oli paras versio vuosiin. Ihan törkeän hyvää.


3. maaliskuuta 2020

Varaudutko coronaan?

Tuntuu kuin helmikuu olisi mennyt ohitse yhdessä hujauksessa, vaikka aivan varmasti moni harmaa ja sateinen helmikuun päivä on tuntunut loputtoman pitkältä. Töissä on ollut kiirettä. Flunssa taisi painaa yleiskunnon ja vastustuskyvyn ihan pohjalukemiin. Oloni on aika nuutunut ja maanantaina hirveä nuha iski jälleen. Onnistuinkohan saamaan seuraavan viruksen heti edellisestä toivuttuani vai vieläköhän vanha virus jyllää?

Virukset taitavat olla melkein kaikkialla tällä hetkellä yleinen puheenaihe. Ainakin meillä työpaikalla on Corona-virus on ollut keskustelun aiheena. Viime viikon lopulla työantaja ilmoitti, että epidemia-alueilla oleskelleet joutuvat kahdeksi viikoksi kotikaranteeniin eli etätöihin. Italiassa laskettelemassa ollut työkaverini jäi suoraan lomalta palattuaan kotitoimistolle. Meillä oli tietenkin sovittuna tälle viikolle yhteinen etäpäivä ja luksuslounas, jotka nyt lykkääntyvät aikataulujen yhteensopivuusongelmien takia pitkälle tulevaisuuteen.

Kotikaranteeni ja peruuntunut lounas ovat mitättömiä juttuja verrattuna siihen, kuinka FB:n välityksellä seuraamme korealaisen entisen kolleegan raporttia kotikaupungistaan, jossa hän on ollut sairaalassa tehohoidossa coronan vuoksi. Pysäyttäviä ovat Pekingissä asuvan suomalaisen ex-kolleegan kuvat. Ruuhkainen ja ihmisiä normaalisti kuhiseva Peking oli vielä viime viikolla kuin aavekaupunki. Ketään ei näy missään.

Ex-kolleegan kuva ruuhka-aikaan junasta matkalla töihin Pekingissä

COD-19 on kirjaimellisestikin tullut lähemmäs. Muutaman kilometrin päässä kotoamme on Viikin normaalikoulu, jonka oppilaita ja jalkapalloilijoita on altistuskaranteenissa 150 henkilöä. Minä otan vielä toistaiseksi coronan suhteen rauhallisesti. Hra Kepponen ottaa vielä rauhallisemmin. Emme ole hamstranneet ruokaa, lääkkeitä tai vessapaperia. Käsidesivarannot on sentään täydennetty. Ehkä olisi syytä päivittää särkylääkevarastotkin ja ehkä siirtyä siihen, että jokaisella perheenjäsenellä on oma käsipyyhe. Iäkkäiden puolesta tunnen huolta. Muistissa on kuinka vuosi sitten ärhäkkä noroepidemia aiheutti kuolemia äitini hoivakodissa.

En halua mitenkään vähätellä pandemian tuomia riskejä ja pelkoja, mutta corona on pieni tekijä toistaiseksi verrattuna siihen, että malariaan kuolee noin puoli miljoonaa ihmistä ja nälkään noin 20 miljoonaa ihmistä.

Pelottaako COD-19?
Oletko varautunut coronaan?