3. maaliskuuta 2020

Varaudutko coronaan?

Tuntuu kuin helmikuu olisi mennyt ohitse yhdessä hujauksessa, vaikka aivan varmasti moni harmaa ja sateinen helmikuun päivä on tuntunut loputtoman pitkältä. Töissä on ollut kiirettä. Flunssa taisi painaa yleiskunnon ja vastustuskyvyn ihan pohjalukemiin. Oloni on aika nuutunut ja maanantaina hirveä nuha iski jälleen. Onnistuinkohan saamaan seuraavan viruksen heti edellisestä toivuttuani vai vieläköhän vanha virus jyllää?

Virukset taitavat olla melkein kaikkialla tällä hetkellä yleinen puheenaihe. Ainakin meillä työpaikalla on Corona-virus on ollut keskustelun aiheena. Viime viikon lopulla työantaja ilmoitti, että epidemia-alueilla oleskelleet joutuvat kahdeksi viikoksi kotikaranteeniin eli etätöihin. Italiassa laskettelemassa ollut työkaverini jäi suoraan lomalta palattuaan kotitoimistolle. Meillä oli tietenkin sovittuna tälle viikolle yhteinen etäpäivä ja luksuslounas, jotka nyt lykkääntyvät aikataulujen yhteensopivuusongelmien takia pitkälle tulevaisuuteen.

Kotikaranteeni ja peruuntunut lounas ovat mitättömiä juttuja verrattuna siihen, kuinka FB:n välityksellä seuraamme korealaisen entisen kolleegan raporttia kotikaupungistaan, jossa hän on ollut sairaalassa tehohoidossa coronan vuoksi. Pysäyttäviä ovat Pekingissä asuvan suomalaisen ex-kolleegan kuvat. Ruuhkainen ja ihmisiä normaalisti kuhiseva Peking oli vielä viime viikolla kuin aavekaupunki. Ketään ei näy missään.

Ex-kolleegan kuva ruuhka-aikaan junasta matkalla töihin Pekingissä

COD-19 on kirjaimellisestikin tullut lähemmäs. Muutaman kilometrin päässä kotoamme on Viikin normaalikoulu, jonka oppilaita ja jalkapalloilijoita on altistuskaranteenissa 150 henkilöä. Minä otan vielä toistaiseksi coronan suhteen rauhallisesti. Hra Kepponen ottaa vielä rauhallisemmin. Emme ole hamstranneet ruokaa, lääkkeitä tai vessapaperia. Käsidesivarannot on sentään täydennetty. Ehkä olisi syytä päivittää särkylääkevarastotkin ja ehkä siirtyä siihen, että jokaisella perheenjäsenellä on oma käsipyyhe. Iäkkäiden puolesta tunnen huolta. Muistissa on kuinka vuosi sitten ärhäkkä noroepidemia aiheutti kuolemia äitini hoivakodissa.

En halua mitenkään vähätellä pandemian tuomia riskejä ja pelkoja, mutta corona on pieni tekijä toistaiseksi verrattuna siihen, että malariaan kuolee noin puoli miljoonaa ihmistä ja nälkään noin 20 miljoonaa ihmistä.

Pelottaako COD-19?
Oletko varautunut coronaan?

18 kommenttia:

  1. en osaa vielä ajatella varautumista - Turkuhan on toistaiseksi tautivapaata aluetta :)

    Mietin lähinnä sitä karanteenia: en tiedä miten kestäisin kotona vetelehtimisen. Etätyöt? Olen onnistunut rajaamaan työt pois kotitilasta. Jos pitäisi tehdä etätöitä, miltä se tuntuisi? (jäisikö työmoodi päälle koko päiväksi?)
    Sairautta itseään en ole murehtinut.

    Varsinaista ruokavarastoa en vielä ole haalinut, vähän käsidesiä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta sujuu etätyö ongelmitta. On taas ollut niin paljon ruuhkaa kehällä, että mieli tekisi jäädä karanteeniin ilman käyntiä epidemia-alueella ;)

      Minä pahoin pelkään, että Suomessakin joudutaan altistuskaranteeneihin :(

      Poista
  2. Mun mielestä koronavirusta tai sen leviämistä on turha miettiä etukäteen. Se tulee, jos on tullakseen, vaikka jostain syystä uskon, ettei se omalle kohdalleni tule.
    Tyhmääkö? En tiedä.
    Ehkä jos lähipiirissä olisi tartuntoja, sitä pelkäisi enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä, jos pystyy elelemään niin, että korona ei vaikuta ei ajatuksiin eikä käyttäytymiseen. Meidän keskimmäinen on saanut kahdesti jälkitaudiksi keuhkokuumeen ja päätynyt sairaalaan ja lähipiirissä iäkkäitä, joten nopeasti kääntyy ajatus siihen, että kuinka pienentää riskiä sairastua.

      Poista
  3. Itseä kyllä vähän pelottaa miten tauti tulee leviämään, vai saadaanko se torpattua Suomessa siten, että sairastuneet eristetään. Nyt sairastuneiden laskettu kuolleisuusprosentti oli jo lähempänä 4:ää prosenttia ja se on paljon. Sata ihmistä riviin ja aina heistä neljälle elämä loppuu 100 %:sesti. Erityisesti murehdin iäkästä aitiäni, joka asuu kanssamme. Lapsiperheessä tiedän, että tautien leviämistä on vaikea rajoittaa (mahataudit esimerkiksi). En ole hysteerinen, mutta kyllä asia pelottaa. Hamstrannut en ole mitään, kotona on kuivaelintarvikkeita ja pakasteita. Kai sitä joku nyt oven taakse voi tuoda apua jos on tarpeen... Ellei nyt sitten tilanne ihan yhtä pahaksi äidy kuin tuolla Pekingissä. Toivottavsti ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset liikkuvat nykyisin niin paljon maailmalla ja taudin oireet voivat olla niin laimeita, että se ei eroa mitenkään tavallisesta pikkuflunssasta. Siksi on helppo uskoa, että Suomessakin tapahtuu vahinkoaltistuksia. Olettaisin, että väkilukuun suhteutettuna sairastumisluvut ja karanteenitoimenpiteet seuraavat Ruotsin ja Norjan lukuja. Toisaalta uskon, että suomalaiset ovat niin kuuliaisia, että kaikki karanteeniin määrätyt aikuiset noudattavat annettuja ohjeita.

      Poista
  4. Kyllä se pinnan alla mietityttää ja Pariisin matka olisi jo ostettu ellei... Eipä olisi kiva, jos matka yhtäkkiä peruutettaisiin ja matkaa voi aina siirtää. Mutta emme ole varautuneet ja järki on matkassa, mutta toki sitä miettii, ettei ihminen usko ennen kuin omalle kohdalle sattuu eli ottamaan vakavasti. Monenlaisia tunteita herättää.

    Aikamoinen tuo ruuhkajuna Pekingissä, vetää sanattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun isäni on haaveillut pääsevänsä vielä kerran Italiaan. Olin jo katsonut Venetsian alueelle hotellin ja lennot valmiiksi kesäkuuksi. Onneksi isällä oli matkaan liittyviä selvitettäviä asioita, jotka piti hoitaa ennen varausta. Tänä kesänä ei kyllä Venetsian alue kiinnosta lainkaan.

      Kansainvälisessä vientiyrityksessä mietityttää välillä, että kuka on oleillut missäkin tautialueella. Taudit tulevat lähemmäksi, kun ystävillä tai kolleegoilla on ollut alkueläimiä ja kaikenmaailman loistartuntoja, denguekuume ja malariaa.

      Poista
  5. Minä juuri kirjoitin toiseen blogikommenttiin, että olen kurkkua myöten täynnä koko koronaa ja että en meinaa varautua siihen millään lailla. Mutta ehkä Suomessa on kuitenkin (vielä?!) niin pieni mahdollisuus saada korona, että on varaa ajatella tällä tavalla. Tulisi varmaan ajateltua hyvinkin eri lailla, jos asuisi esim. tuolla Pekingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coronahomma on kyllä sellainen, että siitä riittää helppoa kirjoitettavaa iltapäivälehdille. Sinänsä tiedonvälitys on kyllä tarpeellista.

      Valitettavasti uskon, että Suomen koronatartunnat tulevat seuraamaan Ruotsin ja Norjan lukuja ja edessä lisää altistuskaranteeneja kouluihin ja työpaikoille.

      Poista
  6. En ole varautunut. Vilona prismassa ärsytti, kun muut varautuu ja säilykehylly oli tyhjähkö. 😃
    Toki asia mietityttää. Läpällä toivoin karanteenia=lomaa. Oikeasti tahdon olla terve.
    Aika huikea kuva pekingistä. Ja kauheaa jos kollega sairaalassa. Pysäyttävää kyllä.
    Pysy sinä nyt terveenä. Tuosta perusflunssastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Prismassa on ollut myös jotain toimitusvaikeuksia. Meidän Prismassa on outoja puutteita, kuten Eila Latte pikkutölkit ja tietyt myslit lopussa kokonaan. En jaksa uskoa, että juuri nuo olisivat hamstrauksen kohteena.

      Viimeisempien uutisten myötä, olen vähän sitä mieltä, että täytän pakkasta varmuuden vuoksi kalapuikoilla, ranskalaisilla, perunamuusilla ja nakeilla.

      Poista
  7. Minulla on aika alusta alkaen ollut sellainen olo etta tama on vasta alkua ja kehittyy vauhdilla ties mihin mittoihin. Tahan mennessa olen arvaillut oikein. Ainakin paniikin suhteen. Israelissa on kymmenia tuhansia karanteenissa. Sairastuneita toistakymmenta, kuolleita ei viela. Kovin arhakasti tuntuu kylla tsrttuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas Israelissa paljon ihmisiä karanteenissa. Tosin sunnuntaina taisi astua voimaan jonkinasteinen karanteeni koko Italian Lombradian alueelle, jossa se koskettaa 16 miljoonaa ihmistä.

      Toivottavasti Suomen tilannetta auttavat pienempi asukastiheys, hyvä tiedotus ja viranomaisten ohjeiden, kuten karanteenin, noudattaminen.

      Poista
  8. En ole toistaiseksi varautunut, mutta toisaalta pitäisi kai edes jollain lailla. Muutenkin olisi hyvä olla varautunut siihen, että mitä tahansa voi sattua ja siksi olisi hyvä olla viikon-parin ruokavaranto sekä tarvittavat lääkkeet kotona. Itse en vielä osaa pelätä, mutta olen kyllä tavallista varovaisempi ja välttelen ovenkahvoja ja hissinnappuloita :D Itselläni on perussairaus ja sen kautta olen riskiryhmässä. Sikäli mua hirvittää ihmiset, joilla ei ehkä hygienia- ja vastuukäsitykset ole niin kovin korkealla... (Tiedän, että meidän lasten koulussakin on ollut täi- ja kihomatotapauksia, joihin kunnan terveysviranomaisten on pitänyt puuttua, kun lasten vanhemmat eivät ole tehneet mitään, huh!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisten karanteeniuutisten jälkeen päätin, että minä täydennän sentään vähän lisää pakastinta. Sellainen helppo pikkuvarautuminen ;)

      Minä jaksan uskoa, että näin vakavan epidemian kohdalla, ihmiset kyllä noudattavat viranomaisten ohjeita ja pysyvät karanteenissa. Eri asia on se, että jos saa jostain tartunnan, jota ei osaa epäillä koronaksi. Meillä töissä on jo miesten työpöydille ilmestynyt käsidesipulloja.

      Nuo täi- ja kihomatotapaukset ovat hankalia. Kihomatoja ei meinaa saada hävitettyä välillä millään lääkekuurilla. Tuttavaperhe yritti 2 kierrosta reseptittömällä Pyrvinillä, lääkettä otettiin siis 4 kertaa kahden viikon välein. Kun se ei auttanut, piti hankkia reseptilääke ja siihenkin meni vielä kaksi kierroksta. Meillä meni aikoinaan kihomatolääkettä 3,5 pakkausta per kierros eli 7 pakettia, nykyhinnalla 84€. Tuttavaperheella on siis mennyt varmaankin 300€ kihomatotaistoon. Hoitohinnat saattavat muodostua osalle esteeksi. Toivotaan, että yksi kuuri riittää ja sitten vaiva uusiutuu. Täiden kohdalla luulen, että osa tartunnan saaneista ei vaan pese riittävän montaa kertaa hiuksiaan täishampoolla. En enää onneksi muista, kuinka monta pesua jouduimme tekemään viimeisimmän täitartunnan yhteydessä. Olisiko ollut 5 kertaa saastuneet päät ja 3 kertaa löydeksettömät päät.

      Poista
  9. Jotenkin sitä ei vaan osaa varautua eikä oikein edes huolehtia. Asia ei tunnu todelliselta. Samaan aikaan sitä pyrkii pitämäänkin itsensä ilman joka tuutista tulevaa lähes hysteriaa. Kuitenkin on vielä paljon isompia murheita/tauteja maailmassa, joista ei juuri kouhkata, vaikka tappavat enemmän ihmisiä.
    Olisi kai fiksu jos varautuisi, vielä kun kuuluu perussairauksien vuoksi vissiin riskiryhmään.
    Terveyttä ja rauhaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hysteriaan ei kannata sortua, koska se ei tuo kenellekkään mitään hyvää, vaan pelkästään kuluttaa henkisiä voimavaroja. Eipä tässä kai vielä varsinaisesti muuten pidä varautua kuin hyvällä käsihygienialla.

      Poista