Ensimmäinen epäkoulupäivä oli aikamoinen. Herätimme pojat aamulla ja vetäydyimme Hra Kepposen kanssa omiin palavereihimme. Minulle jäi kahden palaverin väliin ihan pieni tauko ja juoksin katsomaan, miten pojilla sujuu koulutyö. Molemmat olivat menneet takaisin nukkumaan!!
Pääsin sitten herättelemään epäkoululaisia klo 11 jälkeen. Tuskailimme muutamien vanhempien kesken WhatsAppissa tilannetta ja muissakin perheissä oli vastaanvanlaisia haasteita.
Samaan aikaan toisaalla oli myöskin epäkoululainen hipsinyt takaisin nukkumaan 😂😂😂
Keskimmäisen luokkakaveri
Tälle perheelle olin kateellinen
Ilmaisimme ihailua WhatsApp-ryhmässä ja äiti kehotti katsomaan kuvaa hieman tarkemmin. Toinen katselee salaa kännykkäänsä ja toinen kaivaa nenäänsä. Molemmat olivat kiellettyjen asioiden listalla 😉 Mutta silti parempi suoritus kuin niissä perheissä, joissa lapset viettivät aamunsa lounasaikaan nukkuen 👍👍👍
Seuraavina päivinä onnistuimme tsemppaamaan keskimmäisen siihen, että hän tekee tehtävänsä heti aamusta. Kuopuksen kanssa väänämme epäkoulutyöstä edelleen. Hänen opettajansa oli keksinyt täyttää epäkoululaisten koulupäivää värittämisellä. Kuopus ei mitään inhoa niin syvästi kuin värittämistä. Hirveällä tsempillä sain keskimmäisen tekemään tehtävänsä.
Alla Euroopan ilmastovyöhykekartta a la väritystä inhoava viidesluokkalaiseni.
Tuskin meni ilmastovyöhykeasiaan tutustumiseen 2*45min. Voi olla, että
20min meni värittämisestä valittamiseen ja 15min työhön.
Karkeasti arvioiden päivän koulutehtäviin on kulunut maksimissaan puolet koulupäivästä. Aikaa jää siis etätöissä olevien vanhempien jatkuvaan häiriköintiin, pelaamisen ja veljien ärsyttämiseen. Ensimmäisen päivän jäätävän tappelun jälkeen riitely on onneksi laantunut normikinasteluksi.
Pojista epäkoulun työmäärä oli juuri hyvä. Tulkitsin sen olevan siis alakanttiin. Sitten Wilmaan räpsähti tehtävät "koulun suurimmalta styrangilta" eli saksan ja ruotsin opelta. Ensin ajattelin, että ihan hyvä, että joku opettaja vaatii epäkoululta ihan kunnolla duunia. Sitten selvisi, että eihän pojat selviydy itsekseen kuin pienestä osasta kielten tehtäviä. Tehtävät vaativat vanhemmalta tukea. Oma ärsytyskynnykseni ylittyi, kun tajusin että joudummekin itse pitämään kahden lapsen saksan tunnit ja yhden lapsen ruotsin tunnit. Päästään epäopettajiksi mekin.
Epäkoulu varmasti haastaa opettajiakin. Pitäisi keksiä hyviä ja innostavia tehtäviä, eikä vaan värittämistä. Tehtävät pitää myös ehtiä tarkastamaan ja korjaamaan. Eikä tehtävien sopivan määrän arvioiminen ole yksinkertaista. WhatsAppissa tunnollisen oppilaan äiti kertoi, että hänen lapsellaan menee reilusti yli koulupäivän aikaa epäkouluun.
Yläkoululaisen epäkoulunkäyntiin emme ole vielä ehtineet perehtyä. Oletettavasti hänkin menee siitä, mistä aita on matalin ja porkkana-keppi-systeemillä joudumme tsemppaamaan häntäkin tekemään enemmän kuin ehdottoman minimin.
Eipähän tarvitse Hra Kepposen kanssa miettiä, että miten käyttäisimme vähäisen vapaa-aikamme karanteenissa, kun siitä ison osan haukannee epäkoulu ja epäkoululaisten tsemppaus ja patistus. Muodotuuko lauantai-illan all time favoriteksi Hra Kepposen saksan tunnit?
Eipähän tarvitse Hra Kepposen kanssa miettiä, että miten käyttäisimme vähäisen vapaa-aikamme karanteenissa, kun siitä ison osan haukannee epäkoulu ja epäkoululaisten tsemppaus ja patistus. Muodotuuko lauantai-illan all time favoriteksi Hra Kepposen saksan tunnit?
Tsemppiä pienten etäkoululaisten perheisiin!
:D
VastaaPoistaanteeksi, ei saisi nauraa...
Mutta en voi mitään ajatukselle, että lähitulevaisuudessa ja hamaan ikuisuuteen asti koko perhe odottaa lauantai-illan saksantunteja. Lauantaipussit ja muut nakosteltavat kainalossa inuavat että milloin aloitetaan :D
On taatusti tekemistä tuon nuorison kanssa!
Jossain ehdotetiin, että aamu pitäisi aloittaa koulumatkalla, eli pukeutumisella ja ulkoilulla - ja siitä sitten opiskelun kimppuun.
Veikkaan että melkoisen työlästä, mutta saattaisin itse kokeilla.
Kommentistasi sainkin ajatuksen, että viikonlopun saksan tunteja voisi kyllä siivittää jollain pikkuherkulla. Vaikka popcornia ja pullaa, niin voisi kotikoulu sujua paremmin.
PoistaPieni happihyppely ja pukeutuminen varmasti saisi päivän alkamaan skarpimmin. Minulla vaan ei anna aamurutiinit myöden, että saisin nuo epelit ulko-ovesta pihalle :D
Tsemppiä kovasti sinne etäkouluun:) Varmasti haastavaa niin opiskelijoille, vanhemmille kuin koulullekkin. Toivotaan että päästäisiin pian palaamaan arkeen ja tämä Corona uhka väistyisi! Toivottavasti saatte olla terveinä! Mukavaa viikonloppua♥
VastaaPoistaSaas nähdä, että kuinka kauan karanteenielämä jatkuu. Epäilen, että kuukauden karanteeni ei riitä :( Pitää ottaa vaan päivä kerrallaan.
PoistaKivaa viikonloppua! Pysy terveenä!
On ollut kyllä työläs viikko, huhhuh. Meillä olemme kotona minä etätöissä, ysiluokkalainen ja viitosluokkalainen etäkoulussa ja eskarilainen muuten vain kikkailemassa.
VastaaPoistaEn ole ollut koskaan näin kiireinen! Töissä on aivan jäätävä hoppu, siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Lisäksi koulutyön ohjaaminen ja eskarilaisen pitäminen aisoissa ja koko lössin ulkoiluista ja ruokailuista huolehtiminen samalla kun itse roikun Teams-palavereissa... Ei ole kyllä helppoa eikä kevyttä.
Mutta täytyy antaa pisteet meidän nuorisolle. Ovat sopeutuneet tilanteeseen kiitettävästi. Viitosluokkalainen tarvitsee koulupäivien aikana jonkin verran tukea ja välitsekkauksia, mutta tekee hommia koko ajan paremmin ja paremmin. Heidän luokkansa otti keskiviikkona käyttöön Teamsin ja nyt opettajatkin ovat paremmin läsnä. Ysiluokkalainen hoitaa hommansa onneksi täysin itsenäisesti; ilmaantuu vain välillä huoneestaan syömään tai lähtee kamera olalla ulos valokuvaamaan.
Meidän päivät menevät yleensä näin:
- Klo 7.30 puoliso lähtee töihin ja minä herään. Laittelen aamupalatarvikkeet lapsille valmiiksi, keitän itselleni kahvia, valmistan myös itselleni aamiaisen ja käyn herättämässä keskimmäisen noin klo 8.
- Syömme keskimmäisen kanssa aamiaisen, hän pyrähtää pihalla ja autan hänet koulutyön alkuun omassa huoneessaan. Samalla tsekkailen jo omaa Teamsiani ja sähköpostiani.
- Klo 9 minulla starttaa yleensä palaverirumba. Eskarilainen herää omia aikojaan, ilmestyy keittiönpöydän ääreen syömään aamiaista ja yrittää pysytellä hiljaa kun minä kokoustan. Kirjoittaa paljon lappuja. :-) Saa syötyään mennä katsomaan lastenohjelmia Yle Areenasta.
- Ysiluokkalaisen koulu alkaa aina kymmeneltä, joten hän herää noin klo 9.30, hotkaisee nopean aamiaisen ja painelee huppu päässään takaisin huoneeseensa käynnistelemään tietokonetta.
- Klo 11-12 on tarjolla lounasta. Lapset syövät kukin sopivassa välissä. Aika omatoimisesti; minä vain lataan kokousteni välissä linjaston keittiön sivupyödälle ja he käyvät siitä ottamassa. Omilla kokoustauoillani lähinnä yritän ehtiä tsekkaamaan viitosluokkalaisen tehtävät, kannustamaan häntä eteenpäin, haukkaamaan itse jotain ja keksimään eskarilaiselle seuraavan puuhan. Onneksi hän on kova piirtelemään, askartelemaan, leikkimään ja rakentelemaan legoilla.
- Lounaan jälkeen pistän eskarilaisen pihalle. Hän viihtyy pihassamme itsekseen; leikkii, kiipeilee puissa, vuoleskelee rappusilla jne. Ulkoilum jälkeen hän saa pelata Pleikalla.
- Kun viitosluokkalainen saa kouluhommat valmiiksi, hän ottaa vähän välipalaa ja lähtee ulkoilemaan. Saman tekee ysiluokkalainen, yleensä noin tuntia myöhemmin.
- Sitten vaihtuu pelivuoro viitosluokkalaiselle ja eskari patistetaan muihin puuhiin.
- Olen lopetellut omat työni noin klo 17. Syömme päivällistä ja lähdemme yleensä vielä ulkoilemaan jonnekin kotikulmia kauemmas (miinus teini, joka linnoitautuu katsomaan GOTia, lukemaan dekkareita tms.).
Mielestäni pärjäämme aika ok. Raskasta ja kuluttavaa on, mutta uskon, että tämä kestetään. Itse olen iltaisin niin poikki, etten ole todellakaan jaksanut mitään kotijumppia tai mitään. Kirja käteen ja sitten nukkumaan.
Lapsilla on ikävä kavereita, mutta onneksi on whats app, videopuhelut ja some. Harrastustauot ovat myös kova paikka heille, mutta yllättävän hyvin ymmärtävät tilanteen.
Meillä on tässä keväässä vielä sellainen surullinen lisämauste, että äitini sai (odotetun ja pelätyn) Alzheimer-diagnoosin tällä viikolla. Yritän jaksaa käsitellä sitäkin asiaa. Hän on vielä nuori, vasta 66-vuotias, ja edelleen työelämässä.
Ihan jäätävää settiä. Meillä on oikaistu hieman noissa ulkoiluhommissa, joka tietenkin kostautuu yleisenä levottomuutena. Arkisin ne ulkoilevat, jotka suorituvat sinne itse. Kuntokestävyyteni ei riitä siihen, että jaksaisin raahata lapset pihalle. Viikonloppuisin sitten ulkoillaan enemmän.
PoistaOlen pahoillani äitisi Alzheimer-diagnoosista. Se on raskasta koko perheelle. Toisaalta diagnoosi on siinä mielessä hyvä juttu, että vasta sen avulla pääsee oireita hidastavan lääkityksen pariin ja siten hyviä vuosia on mahdollista saada enemmän. Toivon, että lääkitys hidastaa äiti sairautta ja teillä on vielä paljon yhteistä hyvää aikaa. Toivon sinulle ja perheellesi voimia tulevaan ja tsemppiä kotikoulurumbaan.
Täällä eilen just mietin, että pitäisi pitää päiväkirjaa aiheesta. Anteeksi, tässä postauksessa oli jopa humoristisia muotoja, jotka nauratti näin kohtalotoverina.
VastaaPoistaEka päivä herätti hieman hämmennystä ja vastustusta, mutta mennyt yllättäen hyvin, tytöt ovat tehokkaampia näin, kun saavat aamulla nukkua pitemään. Ovat paremmalla tuulellakin, jopa perheen kuopus, jolla luonnetta piisaa.
Tsemppiä ja varmasti tullaan vielä näkemään ihan kaikenlaisia päiviä tämän tiimoilta. :)
Olihan tuo etäkoulun aloittaminen aika koominen yritys ;) Tosin osasin meidän sakilta odottaa juurikin tuonlaista käytöstä. Toivottavasti ensi viikko menee asiallisemmissa merkeissä ja vähemmällä komentamisella.
PoistaTsemppiä karanteeniin!
Tämä tilanne vaatii kyllä aikamoista sopeutumista kaikilta, niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan. Ehkä se arki hetken kuluttua muotoutuu uudessa tilanteessakin normaaliksi ja koulusta innostutaan paremmin. Terveyttä ja iloa sinne!
VastaaPoistaKotikaranteeni, jossa 5 ihmistä pyörii samoissa tiloissa 24/7 ja joista kaksi on vilkasta poikaa, on vähän raskas kuvio. Ei auta muu kuin suhtautua huumorilla :D Ja eihän tämä nyt ole vielä skenaario pahimmasta päästä lainkaan. Uskon, että etäkoulukin alkaa sujua pienen hapuilun jälkeen paremmin.
PoistaToivottavasti pysytte terveinä!
On tämä ollut haaste 1.luokan opellekin. Tällä hetkellä pidän etäkoulua whatsappin välityksellä. Vanhemmat saa seuraavan päivän tehtävät Wilman kautta ja oppilaat saavat ne wa-ryhmään tunti kerrallaan videoina ja ääniviesteinä ja palauttavat ne minulle kuvina henkilökohtaisilla viesteillä. Kaiken viesteinä tapahtuvan kommentoinnin, neuvomisen ja kehumisen lisäksi pyrin soittamaan kaikille videopuhelun pari kolme kertaa viikossa. Tässä on aikamoinen pyöritys 25 etäoppilaan ja kahden lähioppilaan kanssa. Vähän helpotti kun sai whatsappin koneelle niin ei tarvi puhelinta näpyttää kuin ääniviesteinä ja videoissa ja puheluissa..
VastaaPoistaTsemppiä etäkouluun! Uskon kyllä, että opettajillekin etäkoulu tuo omat haasteensa. Noin äkkiseltään veikkaisin että suurimmat haasteet osuvat juurikin alkuopetukseen, jossa pienet koululaiset vielä opettelevat koulunkäyntiä ja perustaitoja. Toiseksi haasteelliseksi kohdaksi arvioisin yläasteen, jossa osan oppilaista on etäopetuksessa vielä helpompi pudota kärryiltä.
PoistaIhan mahtavan hyvin pidät yhteyttä oppilaisiisi! Tsemppiä kevääseen.