16. lokakuuta 2022

Lissabonin nähtävyyksiä ja ruokia

Lissabon on sellainen kohde, johon matkustamisesta haaveilin pitkään. Ensin lentotarjonta oli huono, sitten lentoajat - ja hinnat olivat huonot ja sitten sain pakollisen vuorokauden Lissabonissa vuonna 2019, kun myöhästyimme jatkolennoltamme Helsinkiin. Tuo pakollinen vuorokausi Lissabonissa jätti hieman pahan maun suuhun. Helsingin kone oli vielä putken päässä, kun saavuimme muutaman muun matkustajan kanssa portille, mutta ovet oli suljettu. Minua odotti kotona hautajaisvalmistelut ja hautajaiset, onneksi oli välipäivä. Kentällä mikään ei toiminut ja kaikkialle oli järkyttävät jonot. Kun vihdoin pääsimme kotiin, ystäväni matkalaukku se jatkoi maailmalla seikkailuaan useita päiviä ja meillä molemmilla oli märät ja hiekkaiset uikkarit laukuissa. Uusi lentomme lähti tuolloin vasta puolilta öin, joten minulle ja ystävälleni Jonnalle jäi koko pitkä päivä aikaa kierrellä kaupungilla. Tuosta päivästä voit lukea täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2020/01/pakkopaiva-lissabonissa.html 

Lissabon valikoitui matkakohteeksemme sen takia, että Hra Kepponen ei ole käynyt siellä ja aika pintaraapaisuksi jäi minunkin tutustuminen kaupunkiin. Portugal on meille muutenkin aika tuntematonta aluetta. Minä olen käynyt Azoreilla ja Hra Kepponen Madeiralla. Olen jo pidemmän aikaa toivonut valmismatkapaketteja syksyyn Algarven alueella. Ehkä vähän turhaan toivon niitä, koska en tiedä, että voisimmeko lähteä viikoksi ja jättää nuorison keskenään ja nuoriso alkaa olla siinä koulutustilanteessa, että viikon omat lomat eivät ole mahdollisia. Sovimme, että otamme matkalla rennosti, emmekä ravaa aamusta iltaan nähtävyyksillä.

Rennon otteen varmistamiseksi varasin meille hotellin, jossa on uima-allas. Syyskuun lopussa säät olivat vielä aurinkoiset, lämpö nousi 23-25 asteeseen. Yhtenä hyvin tuulisena päivänä en käynyt uimassa. Muuten kävin altaalla joka päivä, parhaana kahdesti päivässä. Minä olisin voinut viettää vaikka kokonaisen päivänkin tuolla kattoterassilla.


Minulle allas on nykyisin myös niin tervetullut lisä kaupunkilomilla, koska vesijumppa auttaa kävelystä lukittautuvaan polveeni

Kattoterassin lastenaltaan puoli

Hotellihuone oli ihanan tilava ja moderni. Toinen peitto tuli heti toiveestamme sänkyyn. Hra Kepponen on kauhea peiton kahmija ja minä peiton myttääjä. Yhteinen peitto on minulle ehdoton EI.

Ensimmäiseksi kuvia Castelo Sao Jorgelta. Paikalla on pitkä historia, vanhimmat linnanrauniolöydökset ajottuvat 100 eKr. Linna on toiminut puolustuslinnakkeena, mutta myös kuninkaanlinnana. Linnanjäännöksetkin ovat kiinnostavat, koska niiden päälle pääsee kävelemään ja näköalat ovat hienot.

Linnan edessä on joskus ollut ilmeisesti vallihauta


Näkymiä ylhäältä nuurilta



Linnan alueella on todella hieno puusto. Minä tähyilin puita ahkerasti ja sain varsinainen yllätyspalkinnon. Huomasin, että yhdellä alueella puissa on riikinkukkoja lepäilemässä. Sitten näin valkoisen riikinkukon lentävän puuhun. Komeista näkymistä ja historiasta huolimatta minun kohokohtani linnalla oli riikinkukot puussa.
 
 




 
Kävimme vierailemassa UNESCON maailmanperintölistallakin olevassa Belemin tornissa. Se on rakennettu vuosina 1515-21 Vasco da Gaman löytöretkien kunniaksi sekä kaupungin puolustukseen. Alunperin torni oli keskellä jokea, mutta joki on ajan myötä muuttanut uraansa ja nykyisin torni on joen reunassa.



Hra Kepponen kiipesi ylös torniin

Pienen kävelymatkan päässä Belemin tornista on löytöretkeilijöiden monumentti. Sinnekin pääsee sisään, mutta sen jätimme tällä kertaa väliin, koska meillä oli jo kiire seuraavaan huvitukseen eli fado-konserttiin.


Fadokonsertti oli ihastuttava kokemus. Fado on laulettu Lissabonissa kahviloissa ja ravintoissa ja laulut ovat tyypillisesti haikeita lauluja elämän kovuudesta, menetyistä rakkauksista ja elämistä. Olen kuullut fadoa aikaisemmin ja minua konsertti hämmästytti, koska laulut eivät olleet niin haikeita kuin muistin. Moni laulu muistutti minua laulun kannalta ranskalaisesta chansonperinteestä. 12-kielinen fadokitara olikin sitten oma lukunsa. Kitaristi oli todella mahtava.



Sitten niihin ruokiin. Fado-konsertin jälkeen olimme sopivasti ravintola- ja yölämäkeskittymän vieressä ja lähdimme haeskelemaan sopivaa ruokapaikkaa Googlen avustuksella. Päädyimme jonottamaan ulkoisilta puitteiltaan vaatimattomaan Cabacakseen. Saimme pöydän vajaassa puolessa tunnissa ja odotellessa maistelimme vinho verdeä muovimukeista kadulla.

Alkupaloiksi pöytään oli katettuna leipää, oliiveja, makkaroita ja ne sai ostaa tai pyytää viemään pois. Me nälkäisinä aloittelimme niillä. Tarjoilija kehotti valitsemaan laavakivillä paistettavaa pihviä. Sitä oli kahta eri tyyppiä, joista toinen oli hieman kalliimpaa.Päädyimme ostamaan yhden molempia, olisi pitänyt ottaa sitä hieman kalliimpaa molemmat. Se oli niin erinomaista.

Pöytään tuotiin paksun lankun päällä kuuma laavakivi, jolla asiakas grillaili itse liha viipaleita. Pienissä kulhoissa oli kahta eri kastiketa ja suolaa. Vasemman puoleinen liha oli taivaallista!

Pienet "alkupalat", pihvit, pullo viiniä ja vedet kahdelle maksoivat n. 50€. Lihan määrään ja laatuun nähden hinta oli edullinen.

Yhtenä iltana söimme vietnamilaisessa perheravintolassa. Ruoka oli maukasta ja hinnat edulliset. Minä rakastan vietnamilaista ruokaa ja usein matkoillani päädyn syömään vietnamilaiseen ravintolaan. Parikymmentä vuotta sitten päädyin usein thaimaalaiseen ravintolaan, mutta vatsani ei aina siedä tulisuutta ja vietnamilaisesta on tullut uusi suosikkini. 
 
Kevätrullia. Tilasimme juomat, vettä kevätrullia, satayvartaita ja yhden nuudeliannoksen naudalla puoliksi, lasku oli alle 30€
 
Vietnamilaiselle ravintolalle vaihtoehtona oli portugalilainen enemmän gourmet-ravintola, mutta saimme sinne pöydän vasta toiselle päivälle. Sinä päivänä sotkimme aterioinnin niin, että söimme lounaan aivan liian myöhään. Olisi pitänyt olla nälkäisempi. O Nobre oli erikoinen kokemus. Paikalla oli ravintolan omistajapariskunta. Herra kierteli pöydästä toiseen toivotellen vieraita tervetulleeksi, montaa käteltiin ja halattiin. Rouva teki hetken aikaa samaan ja ruokaili yhdessä pöydässä ja ilmeisesti sitten meni valvomaan keittiötä joksikin aikaa. Rouva oli ravintolan pääkokki. 

Pöydässä oli samalla tavalla kuin muissakin ravintoloissa valmiiksi katettuja alkupaloja. Valitsin niistä marinoidut paprikat ja mustekalasalaatin. Mustekalan rakenne oli aivan täydellinen. Kyselinkin tarjoilijalta, että onko se kypsennetty painekattilassa, sous videssä vai kuinka. Tarjoilija kertoi, että käyttävät vain perinteisiä kattiloita ja paistinpannuja. Tarjoilija osoittautui varsin mukavaksi. Omistaja tuli pöytäämme kuulemaan, että me emme tilanneet alkupalaksi ravintolan erikoisuutta rapukeittoa ja päädyimme ottamaan yhden puoliksi. Annokset kyllä vaikuttivat täysikokoisilta.

Alkupaloja: oikealla sitä erinomaista mustekalasalaattia


Rapukeittoa tulee syötyä aika harvakseltaa ja ei ole mikään sellainen erikoisherkku. Rapukeitto oli varmasti hyvä rapukeitto, mutta täytti mahaa liikaa :D

Rapukeiton jälkeen jo mietin, että onko O Nobre kuitenkin vain keskinkertainen ravintola ja erinomaiset alkupalat sattumaa. Mitä vielä! Molemmat pääruuat olivat täydellisesti valmistettuja. Hra Kepponen tilasi pihvinsä, joka oli todella mureaa ja täydellisen mediumia. 
 
 

Minun annokseni oli Hra Kepposen annostakin selkeästi parempi. Tilasin merenelävä lautasen, jossa oli lisukkeena riisiä. Pelkästään riisikin oli niin erinomaisesti maustettu. Mereneläväannoksen kastike oli ihan törkeän hyvää.

Tämä annos menee top-10 annoksiini

Ravintolan erikoisuus oli kurpitsafondant. Teknisenä suorituksena ihan täysi kymppi, mutta miksi kurpitsa? Miksei suklaa? En vieläkään ymmärrä kurpitsajälkkäreitä

Ravintola tarjosi meille portviinit ja se oli niin hyvää.
 
 Sisäkuva O Nobresta. O Nobre oli hintatasoltaan lähempänä Suomen hintoja kuin aiemmin kokemiaimme Portugalin hintoja. Loppulasku oli noin satasen luokkaa ja siinä oli pari lasia viiniä per nenä.

Ajoimme sillä paikallisella Uberilla eli TVDEllä Sintraan ja kuljettajamme sanoi, että Portugal on tunnettu turskan syömisestä, että ehdottomasti minun pitää syödä turskaa Lissabonissa. Ainoa hyvä turskaruoka minulle on fish and chips, mutta päätin antaa turskalle mahdollisuuden mukavassa pienessä bistrossa selvästi keskustan ulkopuolella. Turska-annos oli vallan mainio.

Turskaa kaali-kasvis-leivänmuru pedillä

Lounastarjonnasta jäi myös epämukavia muistoja. Hra Kepponen sai lievän ruokamyrkytyksen portugalilaisesta makkaralautasesta. Parina päivä haukkasimme vain patongit lounaaksi. Kaupan kanapatongissa oli seassa isoja luunpaloja, siis molemmissa. Olimme aivan tyrmistyneitä. 

Sintrassa sain lounaalla näin kauniin jälkkärin

12 kommenttia:

  1. Edellisessä postauksessasi jo päädyin hymyilemään ja NYT se hymy vain leveni... monesta upeasta kuvasta, kerrotusta reisunne tunnelmasta ja varsinkin vietnamilaiseen ruokaan ihastumisesta!! Täällä toinen, sillä meillä on suorastaan etuoikeus "omistaa" ihana vietnamilainen vävy ja hänen perhe.... äiti, joka yrittää opettaa minua keittiön saloihin... ne ei vaan onnistu lainkaan samoin kuin häneltä... joku magig touch vaan puuttuu! Iloa ja energiaa pimeneviin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisit joskus valmistaa vietnamilaisen bravuurisi, kuvata ja postata reseptin :) Täällä olisi suuresti kiinnostusta sellaiseen postaukseen. Ylipäänsä olisi kiva lukea kokkauksesta vietnamilaisten sukulaisten kanssa.

      Minä kävin poikani ja muun reissuseurueen kanssa syömässä vietnamilaista myös Krakovassa. Ystäväni ei pidä mausteisesta ruuasta eikä halua syödä thaimaalaista. Olimme hänen kanssaan Vietnamissa ja aina löytyi hänellekin sopivaa ja hyvää ruokaa.

      Olen muutaman kerran syönyt filippiiniläistä ruokaa ja sekin on ollut tosi maukasta.

      Poista
  2. Nämä sun matkapostaukset on kyllä aina yhtä mielenkiintoisia (ja matkakuumetta herättäviä)! Olen itse ollut Lissabonissa kaksi kertaa parikymppisenä ja kovasti tekisi mieli mennä sinne uudestaan. Meillähän oli Portugali jopa yhtenä mahdollisena kohteena, kun viime talvena mietittiin tämän vuoden kesälomareissua, mutta jotenkin me aina vaan päädytään Italiaan 😂

    Nyt alkoi pikkaisen harmittamaan, etten varannut Pariisin syyslomareissulle semmoista hotellia, missä on uima-allas, juurikin tuosta syystä, minkä itse mainitsit, että pitkien kävelypäivien jälkeen altaaseen on niin ihana mennä rentoutumaan (ja mulla myös polvet, jotka ottavat vähän osumaa koko päivän kävelystä). Noh, ehkä joku toinen kerta sitten.

    Kivaa alkanutta viikkoa sinne! 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lissabon on kyllä kiva kaupunki ja näin syksyllä on mukavaa saada samalla valohoitoa. Minä kärsin kroonisesta matkakuumeesta jälleen, vaikka koronan aikana pääsin siitä hetkeksi eroon. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia paikkoja, joissa olisi ihana käydä. Italia on minun suosikkejani Euroopassa. Siellä on niin paljon nähtävää.

      Minulla on polvien takia yleensä aina melkein reissussa kuin reisussa uikkarit mukana. Jos polvi lopettaa koukistumisen, niin paras apu on vesijumppa ja sen päälle venytykset. Villeimmissä unelmissani opettelen itse tekemään akupunktiota polvelleni. Ei vaan taida löytyä opettajaa siihen.

      Kivaa viikkoa ja Pariisin matkaa!

      Poista
  3. Kivaltahan tuo Lissabon näyttää ja kuulostaa, vaikka sinne ei sitten keväällä lähdettykään (suunnitelmissa oli).

    Meillä pitää olla myös aina kaksi peittoa ja mieluummin vielä erilliset sängytkin. :-D Ollaan molemmat vähän sellaisia ongelmanukkujia, että pieni välimatka ei tee pahaa. Viimeksi Riiassa hämmästyttiin, kun soitettiin house keepingistä toinen peitto, ja respan täti toi peiton meille. Oli vissiin vähän vähennetty hotellista henkilökuntaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lissabon on kaunis kaupunki ja se oli vielä syyskuun lopulla ihanan aurinkoinen ja lämminkin.

      Tuo peitto juttu on meille aivan ehdoton ei. Mies kääriytyy peiton alla ja rohmuaa sen. Minähän useinmiten nukun peiton päällä :D Jos on kovin kapea sänky, niin sitten mieluummin kaksi erillistä kuin kapea parisänky.

      Poista
  4. Voi herra Kepposta, kun on kauhea peiton kahmija 😂. Kyllä meilläkin kaksi peittoa tarvitaan. Muuten mies jää palelemaan 🤭.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan erilainen lämmönsäätelykin. Hra Kepponen muumioituu peiton alle ja kasvot vain näkyvät, minä nukun suurimmaksi osaksi peiton päällä :D Omat peitot kunniaan ;)

      Poista
  5. Ihana Lissabon - nyt tuli matkakuume! Paljon tuttuja paikkoja ja nuo ruokakuvat. Juuri söin lounaan mutta taas tuli nälkä. Ihan hirveä peittojen kahmija Hra Kepponen. Minä olen sitä mieltä, että parisängyssä pitää aina olla kaksi erillistä peittoa. Kivaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin vaivaa matkakuume. Olisi niin ihana katkaista pimeä syksy jollain reissulla valoon. Onneksi tällä viikolla oli sentään kohtuullista ulkoilusäätä.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Minäkin muistan nuo Lissabonin riikinkukot. Ne olivat rohkeita ja niitä oli aika paljon tuolla linnalla.
    Aika eksoottista paistella lihapaloja itse kuuman levyn päällä ;) Muistan ihmetelleeni noita pöytään kannettavia kuppeja, vaikka niitä ei oltu tilattukaan. Erityisessä yhdessä ravintolassa, jossa mies valitsi akvaariossa uiskentelevista kaloista mieleisensä ja se laitettiin hänelle ruuaksi.
    Belem -leivokset olivat ihania! Niitä jäin myös kaipaamaan.
    Fado -konsertti oli varmasti hieno elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikinkukkoja oli tosiaan paljon linnalla ja siellä juoksenteli isoja laumoja poikasiakin. Rohkeimmat riikinkukot olemme tavanneet aikoinaan Ekeskovin linnalla Tanskassa, jossa riikinkukot olivat ulkokahvilassa kerjäämässä herkkupaloja :) Pojat eivät kuitenkaan uskaltaneet kädestä ruokkia niitä, vaikka uskon, että ne olivat siihenkin jo kouliintuneet.

      Belem leivokset tai pastel de natat joiksi kutsutaan niitä samoja leivoksia, jotka on tuotettu Belemin ulkopuolella, ovat ihania. Hotellin aamupalalla oli miniversioita ja aloitin jokaisen päivän pastel de natalla. Nam :)

      Poista