6. joulukuuta 2021

Raatteentiellä

Yksi tämän vuoden kohokodistani oli heinäkuinen karhubongaus Martinselkosen eräkeskuksessa Kainuussa. Samaan reissuun saimme mahdutettua maisemayöpymisen upeassa Linnunpöntössä Jättiläisenmaassa ja tutustumisen Raatteentiehen. Raatteentie tuli matkaohjelmaamme vasta ajellessamme Martinselkoseen, kun näimme viitat sinne. 

Raatteentiellä talvisodan ihme tulee hyvinkin konkreettiseksi. Suomi oli hyvin valmistautumaton sotaan ja myöskin hirveässä varustepulassa. Suomi oli yrittänyt ostaa aseita Euroopasta, mutta auttamishalua ei löytynyt. Osalla sotilaista oli varusteina ase ja kokardi hatussa. Ilman sodanjulistusta Neuvostoliitto vyöryi tankkeineen rajan ylitse Suomussalmeen.  Rajan ylitse oli tulossa kokonainen puna-armeijan 44. divisioona järkyttävässä pakkasessa. Talvi oli yksi suosisadan kylmimpiä.

 
Talvisodan muistomerkki Raatteen portilla

Talviolosuhteet toimivat suomalaisten eduksi. Neuvostoliiton kalustossa oli pakkasen kesto-ongelmia, eikä se sopinut paksuun lumeen ja metsään. Suomen armeija liikkui suksilla ja käytti saartamistaktiikkaa ja onnistui antamaan hyökkääjille käsityksen että heidät saartanut joukko on huomattavasti suurempi.

Tilanne oli todella raskas Suomelle, mutta täytyy todeta, että ei se ollut yhtään sen helpompi 44. divisioonalle. Se koostui ukrainalaisista sotilaista. Ukraina oli pitkään yrittänyt itsenäistyä, mutta ensimmäisen maailman sodan mainingeissa se ajatui tiukasti Neuvostoliiton vallan alle. 44. divisioona oli kaukana kotoaan, hirveässä pakkasessa taistelemassa sotaa, jota kohtaan heillä ei ollut mitään sidettä. Osa sotilaista kuoli kylmyyteen. Myöskään muonitus ei toiminut hyökkäyksen loppuvaiheessa enää lainkaan. 44. divisioonan sotilaiden kohtaloksi oli sinetöity kuolema. 44 divisioona oli saanut aiemmin helpon voiton Puolassa, koska Puola antautui. Seuraavaksi heidät lähetettin hyökkäämään Suomeen. Suomen torjuessa hyökkäystä erinomaisesti, puna-armeijan joukon motivaatio alkoi rapautua. Rintamalta takaisin Neuvostoliittoon paenneet teloitettiin välittömästi, Suomeen sotavangeiksi jääneet vaadittiin takaisin Neuvostoliittoon ja heidät teloitettiin.

Raatteentien museossa on nähtävillä useita pienoismalleja taisteluista

Neuvostoliiton tarkoituksena oli edetä Suomussalmesta Ouluun ja katkaista Suomi kahtia ja jatkaa sieltä valloittamista etelään. Tällä Suomi olisi menettänyt maarajan Ruotsiin ja Norjaan ja pohjoisen huoltovarmuus olisi romahtanut saman tien. Sotasaalin joukosta löytyi äänilevy, jota oli tarkoitus soittaa voitonparaatissa Oulussa. Se kertoi Neuvostoliiton veljellisestä avunannosta Suomen sorretulle kansalle.


Kuvat Raattentien museossa ottamiani

 
Suomi torjui hyökkäyksen. Talvisodan ihme. Ilmaiseksi ihme ei tullut, talvisodassa kuoli suomalaisia kuoli yli 25000. Talvisota kesti kaikkiaan 105 päivää ja päättyi Moskovan rauhansopimukseen. Kansainvälinen yhteisö toki tuomitsi Neuvostoliiton ja erotti sen 14.12.1939. Sepä ei paljoa lämmittänyt varustepulaa kärsivää Suomea.

Olen syvästi kiitollinen itsenäisyyttämme puolustaneille <3

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Meidän retkemme Raattentielle sai koomisia piirteitä. Matkaseurani Jonna sai hyvän idean, että olisi parempi aloittaa Raatteentiehen tutustuminen sieltä, mistä Neuvostoliiton joukot tulivat. Jonna oli löytänyt Google mapsista hyvän kiertoreitin. Niinpä sitten lähdimme ajelemaan tuota reittiä.

Muutaman kilometrin jälkeen tien kunto alkoi heikentymään.

Tien kunto alkaa heikentyä

Tien kunto se vaan heikkeni, mutta yhtään levikettä kääntämistä varten ei tullut vastaan. Tien yli kaatuneita puita oli sahailtu siten, että autolla mahtui juuri ja juuri menemään. Hieman alkoi mietityttämään, että kuinka tämä reissu oikein päättyykään. Olimme jo hyvin lähellä rajaa ja sitten tapahtui digiajan tyypille katastrofaalinen juttu. Kännykkäkenttä katosi. Siinä mietimme, että edessä voi olla pieni patikka soittamaan hinauspalveluun, jos auto jää jumiin. Jatkoimme sitkeästi eteenpäin.

Sitten silmiimme osui jotain epätodellista. Vilaus maastopukuisesta miehestä, joka katosi samantien pusikkoon. Ihan kuin miehellä olisi ollut maastokuvioitu kypäräkin päässä. Mielikuvitus laukkasi hetken aikaa ihan ylikierroksilla. Lymyileekö puskassa Putinin joukot? Koska emme olleet halukkaita alkaa peruuttamaankaan, ei auttanut muu kuin kohdata salaperäiset joukot. Meitä oli kapella tiellä väistänyt pusikkoon kaksi maastopukuista retkeilijää, joilla oli maastokuvioidut lierihatut päässä.
 
Pysäytettiin herrojen kohdalla ja avattiin ikkuna. Jonna heti tokaisi, että pelästyttiin jo, että vapauttajat ovat tuleet itärajan ylitse. Miehillä oli huumorintaju kohdallaan ja sanoivat heti, että pelko pois suomineidot, me olemme vain eränkävijöitä. Tilanne oli niin absurdi, että hihityksestäni ei meinannut tulla loppua. Eränkävijät tiedustelivat, että mihin ihmeeseen suomineidot ovat autollaan kyseisellä tiellä menossa. Jonna totesi, että ainoa vaihtoehto on eteenpäin, koska ei olla kovin hyvin peruuttamaan. Sain uuden hihityskohtauksen. Miehet tiesivät kertoa, että tie tosiaan vie Raatteentiellä ja kohta tien kuntokin paranee huomattavasti. Neuvoivat, että rouvien kannattaisi Google mapsin sijasta näillä rajaseuduilla käyttää maastokarttaa ja ei ehkä ajella kaikkia rajateitä kännykkäverkkojen ulkopuolella pienellä Toyotalla pelkän Googlen varassa. Eränkävijät jatkoivat reilun sadan kilometrin patikkaansa ja me köröttelimme Raatteentien alkuun. Todettakoon, että reissumme eivät ole aina viimeisen päälle suunniteltuja ja joskus voisi käyttää enemmänkin harkintaa. Mutta saimme ihan hyvän käsityksen rajan tuntuman maastosta ja tiestön kunnosta ja kokemuksen mille nauraa jälkeenpäin. 

Suomineidot Raatteentiellä

Tähän päättyy Raattentie ja alkaa rajavyöhyke


Suosittelen vierailua Raatteen portin museossa ja Raatteentiellä ihan jokaiselle suomalaiselle.

12 kommenttia:

  1. Olipa hauska seikkailu suomineidoilla rajavyöhykkeen tuntumassa. Raatteen portin museossa oleva näyttely on pysäyttävä. Näyttelyn esineet esittelyteksteineen ja elokuva kertovat korutonta tarinaa Suomen sotahistoriasta. Suosittelen myös ehdottomasti käymään tutustumassa Raatteentien museoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni aikamoiseksi säheltämiseksi meidän ajomatkamme Raatteentielle. Hetken aikaa ihan oikeasti uskoimme, että pusikossa on Putin joukot tai vähintään sotaharjoitus :D En usko, että missään muualla päin Suomea mielikuvitus olisi laukannut samalla tavalla.

      Raatten portti on pysäyttävä paikka.

      Poista
  2. Raatteen tiellä pitäisi kyllä päästä tutkimaan näitä historiallisia maisemia. Olen lapsena käynyt mutta en paljoakaan muista paikoista. Raatteenmuseo olisi myös mielenkiintoinen. Katsoin historioitsija Teemu Keskisarjan dokkarin Raatteentietä ja laittoi ajattelemaan mitä tuo olisi edes mahdollista tehdä mutta niin se vain tehtiin! Tästä voit katsoa dokkarin jos et ole vielä nähnyt https://www.youtube.com/watch?v=-6eFMcKNSQ4
    Hieno kirjoitus tärkeästä paikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen vierailemaan uudestaan! Paikka on historiallisesti niin merkittävä Suomelle. Vasta paikan päällä selvisi, että alueelle voi ostaa opastetun kierroksen. Sellainen olisi varmasti avannut historiaa vielä paremmin.

      Kiitos tuosta linkistä. En ole nähnyt kyseistä dokkaria.

      Poista
  3. Mä kävin Raatteentiellä kerran ex tempore äiskän kanssa, kun oltiin menossa Rukalle. Oli kyllä ajatuksia herättävä paikka, vaikka en ollut perehtynytkään historiaan yhtä hyvin kuin sinä. Kiva että tuli tämä historiapuolikin nyt vähän tutummaksi.

    Nauratti tuo rajaseikkailu. Sellaista se on, kun mielikuvitus lähtee omille teilleen. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raatten portin museossa on tosi paljon informaatiota tarjolla ja loput googlailtiin siellä paikan päällä. Meilläkin vierailusta päätettiin ex tempore. Emme olleet tajunneet, että Raatteentie on niin lähellä Martinselkosen eräkeskusta. Menomatkalla nähtiin kyltit ja seuraavana päivänä oltiinkin sitten jo paikan päällä.

      Kyllä kuule sydän löi kuin kunnon urheilusuorituksessa, kun maastopukuiset tyypit katosivat puskaan :D :D :D

      Poista
  4. Tuonnekin pitää vielä päästä - kiitos kun annat näitä uusia ideoita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kannattaa käydä. Tuossa ylempänä kerroin, että alueelle voi ostaa opastuksiakin. En ehtinyt tutustua niiden hintoihin tai että saako opastuksiin ostaa yksittäispaikkoja. Sellainen varmaan avaisi historiaa vielä paremmin.

      Jos menee kesäaikana Raatteentielle, niin samalla reissulla voi käydä bongaamassa karhuja.

      Poista
  5. En ole ikinä ollut ko. paikassa, mutta ehdottomasti pitäisi mennä. Monet paikat, kuten tämä, ovat tulleet tutuiksi mm. Korsuorkesterin laulujen sanoituksissa. Kuulostaa retkenne niin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen vierailu Raatteentiellä ja Raatteen portin museossa.

      Korsuorkesteri on minulle täysin tuntematon, pitääpäs googlata saman tien.

      Poista
  6. Tuo on kyllä vaikuttava paikka. Muistomerkkikin kelloineen ja ne kivet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raattee portti on vaikuttava paikka! Siellä on pakko hiljentyä sen taistelutahdon edessä, jota Suomi osoitti Talvisodassa.

      Poista