Turkin ainutlaatuinen Cappadocia

Kesäisestä perhematkastamme Turkin Sideen on jäänyt kirjoittamatta Cappadociasta, joka ilmeisesti suomalaisittain kirjoitetaan Kappadokia.

Etsiskelin pitkään sopivaa retkeä Sidestä Kappadokiaan. Yleisin vaihtoehto on bussiretki, johon sisältyy yöpyminen. Ajomatkaa Sidesta Kappadokiaan kertyy kuutisen tuntia, joten istumista riittää kahden päivän retkelle. Koska kyseessä oli perhematkamme, ei kahden päivän retki yksikseni tullut kyseeseen. Niinpä aloin etsimään retkeä, joka tehtäisiin lentäen päivässä. Käytin todella paljon aikaa sen etsimiseen netistä, mutta en onnistunut varaamaan retkeä. Lopulta selvisi, että voisin ostaa retken näppärästi matkanjärjestäjäni Nazarin kautta. Retki oli kallis, yli tuplasti bussiretken hintainen, mutta Kappadokia on ollut haavelistallani pitkään, joten päätin avata kukkaron nyörini.

Siden sijainti retkelle lähtöön on huono. Lento lähtee Antalyasta, jonne on ajomatkaa toista tuntia. Ensin tietysti bussi kiertelee Siden hotelleja ja sitten kentällä pitää olla ajoissa. Niinpä lähtöni hotellilta oli 4:20. Mitä ei aamu-uninen Kepposka tekisi huippunähtävyyksien vuoksi ;) Retki oli minusta sekä aikaisen nousun että kalliin hinnan arvoinen!!

 Kappadokian alue sijaitsee ylängöllä ja lähimmältä lentokentältä oli vajaan tunnin ajomatka ensimmäiseen kohteeseen. Matkalla maisema oli tasaista ja aivan puutonta.

Järjestelyt olivat kaikkiaan toimivat. Retkelijöitä oli todella paljon, mutta englanninkielisiä vain pikkubussillisen verran. Pikkubussiin asettautuessa kävi niin, että paikkoja oli vähemmän kuin retkeläisiä. Yhden piti mennä istumaan kuljettajan ja oppaan kanssa etupenkille. Nuori naisopas ei huolinut istuimetta jäänyttä miestä viereensä, vaan halusi etupenkille naisen. Minä päädyin etupenkille.

Opas oli todella ammattitaitoinen ja mukava ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja ajomatkojen välillä. Erityisen mielenkiintoista oli oppaan tausta, hän on Kreikan turkkilaista sukua, joka on muuttanut pakkomuuton yhteydessä 1920-luvulla Kreikasta Turkkiin. Historian tuntemuksessani oli aukko, kun en ollut kuullutkaan tuosta 1,5 miljoonan ihmisen vaihdosta. Kuskin kanssa ei yhteistä kieltä juuri ollut, mutta näyteltiin sitten lastemme kuvia toisillemme tauoilla. Ajomatkaa kertyi Kappadokiassakin, koska kohteet sijaitsevat laajalla alueella.

Ennen ensimmäistä varsinaista kohdetta pysähdyimme katsomaan "eläinkiviä"

Dancing couple

Kappadokia sijaitsee vanhalla tuliperäisellä alueella, jossa on ollut tulivuoren purkauksia 2 miljoonaa vuotta sitten. Maaperä on kerroksittaista tulivuorenpurkauksesta tulleita ainesosia, joista osa on huokoista. Sade ja joet ovat aikojen kuluessa muokanneet alueelle erikoisennäköisiä kivipilareita, joita englanniksi kutsutaan termillä fairy chimney.

Nämä neljä kuvaa ovat paikasta Pasabag Valley

Maaperän ja "minivuorten" huokoinen materiaali on ollut myös helppoa työstää. Koska alueella ei ole juurikaan mitään rakennusmateriaalia saatavilla, ovat ihmiset kovertaneet itselleen asuntoja minivuoriin sekä maan alle. Ensin maan alla koverrettiin varastotilat, joissa oli tasaisen ja viileämmän lämpötilan ansiosta helpompi säilyttää elintarvikkeita. Seuraavaksi kaivettiin suojia eläimille. Kappadokia alue on ollut asuttua hyvin pitkään ja se on myös ollut kristitty alue. Kristityt olivat jatkuvassa konfliktissä ja laajensivat talojaan maan alle, jotta voisivat paeta persialaisia. Lopulta syntyi maanalaisia kaupunkeja, kuten Kaymakli, jossa myöskin vierailimme. Kaymaklista lisää myöhemmin.

Yksi tunnetuimmista Kappadokia kohteisten on Göreme, joka on UNESCON maailmanperintökohde. Göreme on tunnettu erityisesti jäljellä olevista kristittyjen temppeleistä. Alueella on aikoinaan asunut paljon munkkeja.

Munkkien "kerrostalo"asuntola Göremessä

Temppeleissä ei saanut kuvata frescoja, mutta tuosta saa hieman osviittaa aiheesta. Frescoista oli jäljellä vain osia.

Minulle Göremen ulkoilmamuseon mielenkiintoisin osuus oli vierailu kahvila-matkamuistomyymälässä, johon oppaamme meidät vei. Kun Göremestä tehtiin museoalue, asukkaat joutuivat muuttamaan pois. Kaupan vanha isäntä oli syntynyt talossa ja oli sen asukas neljännessä polvessa. Hän on vuokrannut kotitalonsa bisnekselleen ja saa asua siellä 2kk vuodesta. Hän asuu talossa kuumimmat kesäkuukauden, koska siellä on ihanan viileää verrattuna hyvin helteiseen ulkoilmaan. Kaupassa on seinillä kuvia kodista eri vuosikymmeniltä. Juomat voi nauttia omistajien parvekkeella, josta on hieno näkymä museoalueelle.

Omistajien makuuhuone kallion sisällä

Göremessä on mahdollisuus majoittua kiven sisällä. Kaupungissa on paljon hotelleja ja majoitustiloja, jotka on koverrettu kiven sisään. Tuollaisessa huoneessa yöpyminen olisi mielenkiintoinen kokemus. Kaukaa katsottuna Göreme on kuin emmentaljuusto, jokainen kukkula on kaivettu täyteen reikiä.

Göremen kaupunki

Sukelletaanpas seuraavaksi maan alle eli vierailuumme Kaymaklin maanalaisessa kaupungissa. Cappadocian alueella on paljon maanalaisia kaupunkeja, joista kaksi ovat museona. Rauhattomimpina aikoina kristityt viettivät paljon aikaansa maanalla. Tunneleihin on rakennettu ilmastointia sekä myös savupiippu. Yhteiskeittiössä kokattiin vasta pimeän aikaan, jotta viholliset eivät nähneet savua. 

Välillä käytävät olivat aika ahtaita ja matalia

Viinin valmistuspaikka. Pienempiä ovat olleet kappadokian väki.

Maanalaisen kaupungin sisätiloja

Museon ulkopuolella istui vanha rouva viettämässä aikaa. Opas kävi jututtamassa häntä ja kertoi minulle kysyneensä onko rouvan talossakin maanalaisia tiloja. Kuulemma on ja ne ovat olleet aikoinaan aktiivikäytössä. Rouva asuu nykyisin yksin ja hänen lapsensa ovat tukkineet sisäänkäynnin maanalle turvallisuussyistä. Olisipa mahtaa, jos oman talon alta pääsisi maanalaiseen kaupunkiin!

Retkemme kiersi vielä Pidgeon Valleyn ja Love Valleyn kautta ja matkalla lentokentälle pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Mother, Father and child nimen saanutta muodostelmaa. 

Love Valley

Mother, Father and child

Koska ollaan Turkissa ja perhearvot, niin muodostelmaan kuuluu olennaisesti takana kyttäävä anoppi ;)

Yleisin matkailukuva Kappadokiasta on sellainen, missä taivas on täynnä kuumailmapalloja. Lentoja tehdään vain aikaisin aamulla, joten minulla ei  ollut mahdollista nähdä kuumailmapallojen täyttämään taivasta. Tykkäsin retkestä todella paljon ja ehdin näkemään Kappadokiaa kivasti. Toki alueella saisi helposti kulumaan vaikka viikon luonnonihmeiden äärellä.

Turkin Side on hurmaava turistikylä

Perhelomamme hotelli Pegasos World sijaitsee lyhyen taksimatkan päässä Siden kylästä. Tuttavamme kehottivatkin meitä käymään Sidessä. Siellä voisi ihailla Rooman valtakunnan aikaisia raunioita, tehdä ostoksia (ken jaksaa tinkiä ja juoda teetä) ja kylässä olisi kuulemma kivoja ravintoloitakin.

Koska halusimme hyödyntää ihanat iltapäivän ja illan tunnit uiden päädyimme Sideen keskipäivän kuumuudessa. Ainoastaan keskimmäinen lähti mukaamme, esikoinen ja kuopus jäivät hotelliin siestalle. Lähteminen oli helppoa: takseilla oli kiinteät hinnat ja liikenteessä oli monia tilatakseja, joihin meidän viisihenkinen perhe olisi mahtunut mukavasti. Taksimatka maksoi 10€. Hotellin vierestä kulki myös bussi noin vartin välein ja sillä olisi päässyt eurolla per nenä.

 Tervetuloa Sideen, käynti Rooman valtakunnan aikaisen portin kautta

Rauniot ja sinisenä kimmeltävä meri tekivät keskipäivän kuumuudessa uinuvasta Sidesta varsin hurmaavan. Raunioita ei ole niin paljoa, että niitä pitäisi kierrellä tuntikaupalla, mutta niitä on sen verran, että ne saavat mielikuvituksen lentämään antiikin Rooman aikaan.

Komeita holvikaaria ja marmoripylväiden osia

Ihastuin erityisesti siihen, kuinka pienen korttelin puolikkaan alta oli kaivettu näkyviin Rooman aikaisia rakenteita ja lisäksi sinne oli aseteltu malliksi katulaattoja. Ympärillä oli tukirakenteet ja lasi, joten myös maan alle hatautunutta Rooman valtakuntaa pääsi ihailemaan. Harmi, että pölyisen lasin läpi oli aivan mahdoton saada kunnon kuvia.

Katumosaiikkia

Siden valokuvauksellisin raunio on ehdottomasti Apollon temppelin komea pääty. Onpahan ollut hieno paikka temppelille.

Rauniot alkavat komean kaupungin portin ja muurin ulkopuolelta. Siellä sijaitsee mm. amfiteatteri. Teatteri toimii museona, joten sisäänpääsystä joutuu maksamaan pari euroa. Teatteria on kunnostettu siten, että siellä järjestetään konsertteja ja oopperafestivaalit. Amfiteatterin vastapäätä on varsinainen museokin, joka keskittyy Siden historiaan, mutta sen jätimme tällä kertaa väliin.

Takana näkyy amfiteatterin katsomoa

Keskimmäinen tykkäsi todella paljon Amfiteatterista

Side oli kaunis kylä muutenkin. Tässä muutama tunnelma näpsy kauniista satama-alueesta.

Talot olivat söpöjä myös

Vaikka Side onkin viehättävä, en kuintenkaan olisi halunnut lomailla siellä ainakaan siten, että ateriat olisi pitänyt nauttia kylässä. Kaupankäynti oli makuuni liian kiihkeää. Yhden ylihintaisen shakkilaudan ostimme keskimmäisen kokoelmaan, kun tinkimishermoni eivät kestäneet pidempään :) Siinäkin piti hörppiä kylmää teetä, kuunnella laatuesitelmää shakkilaudasta ja heitellä nappuloita lattialle, jotta varmasti uskon niiden olevan aitoa metallia. Koska oli niin kuumakin, niin suunnitellut t-paitaostokset täksi ja seuraavaksi kesäksi jäivät tekemättä. 

 Poika oli todella onnellinen hienosta shakkilaudasta. Tässä siis koko reissun ostokset.

Täydellinen tympääntyminen tinkimiseen iski, kun ravintolan sisäänheittäjä näytti minulle ruokalistoja ja yritti kaupitella kaikkea listalta listahintoja halvemmalla. Ajatus siitä, että minun pitäisi jonkun kanssa jopa tinkiä ruuasta ja juomasta tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Toisillehan tinkiminen ei ole ongelma. Tuttavallani on varsinaiset hovihankkijat Turkissa ja hän saa sieltä hyvää laatua hyvään hintaan. Mutta minä en haluaisi tehdä lomallani mitään epämiellyttävää ja tinkiminen minulla kuuluu epämiellyttävien hommien joukkoon.

Kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt Siden viehättävyydestä. Jos satut lomailemaan jossain lähistöllä, niin kannattaa ehdottomasti käydä Sidessä.

Turkkipostauksien viimeiseksi olen säästänyt Cappadocian. Se oli todella vaikuttava! Kunhan loma koittaa, niin palaan Cappadociaan.

Mukavaa uutta viikkoa!

Lomakokemuksia Turkista

Vietimme kesäkuun ensimmäisen viikon lomalla Turkissa. Se oli meidän ensimmäinen "rantalomamme" Turkkiin. Minä olen käynyt useamman kerran Istanbulissa sekä työn puolesta että myös kerran lomalla.

Turkin viimeaikainen kehitys ei miellytä minua. Olen seurannut lehdistä maan tilannetta ja etenkin toimittaja Ayla Albrayrakin syytteitä ja tuomiota. Mietin, että kantaisin rahani jonnekin muualle. Poikien toiveena oli All Inclusive, runsaasti uima-allas neliömetrejä sekä vesiliukumäkiä. Muita vaatimuksia oli, että koko perheen on mahduttuva samaan huoneistoon tai perhehuoneeseen ja minulle pitäisi löytyä jokin mielenkiintoinen retkikohde. Näillä vaatimuksilla moni matkavaihtoehto rajautui pois hinnan takia ja Turkin matkojen edullisempi hintataso alkoi houkuttelemaan.

Valitsimme meille uuden matkanjärjestäjään Nazarin ja Pegasos World hotellin, jonka yhteydessä hehkutettiin Välimeren suurinta 10000 neliömetrin allasaluetta. Nazar ei erottunut muista matkanjärjestäjistä mihinkään suuntaan -ei hyvässä eikä huonossa. Kaikki toimi niin kuin pitikin. Turkkilainen lentoyhtiökin oli ihan ok, vaikka minä lentäisin mieluummin Finnairilla. Menomatkan ruoka oli aika heikko ja ne loppuivat myös kesken. Hra Kepposesta tosin tuli ihan nettovoittaja, koska korvauksena puuttuvasta, maksetusta ateriasta hän sai valita mieluisensa tuotteet snack-menusta.

Pegasos Worldin allas-alue oli lupauksien mukainen, kerrassaan mahtava! Altaaseen mahtui halukkaat vesileluineen tai pallopeleineen ja uintiin jäi silti vielä hyvin tilaa. Allasalue oli hyvin siisti ja vesi ihanasti 28-29 astetta. Me vietimme päivät melkein kokonaan vedessä.

Esikoinen pallottelemassa

Kuopus ja keskimmäinen sukeltavat

Merirosvolaiva olisi aivan mahtava leikki-ikäisten kanssa

Parhaimmat paikat altaan reunalla varattiin jo kukonlaulun aikaan, mutta me löysimme kivat paikat tosin pisimmän mahdollisen kävelymatkan päästä myöhemminkin päivällä. Allasalue täytti kaikki odotuksemme ja samoin teki myös hotellin oma vesipuisto. Liukuja oli ihan joka makuun, leppoisasta hurjaan ja jopa suuntavaistot sekoittavaan. Liukuihin oli 120cm pituusraja ja ilmeisesti osaan myöskin 10 tai jopa 12 vuoden ikäraja. Meidän pitkä 9-vuotias pääsi melkein kaikkiin liukuihin. Olimme toki etukäteen treenanneet, että jos vesiliukujen yhteydessä häneltä kysytään ikää, niin sehän on tietysti 10v. Hotellilla oli myös oma ihana ranta. Merivesi oli mukavat 25 astetta. Aalloissa kelluminen on yhä edelleen minun ja esikoisen yhteinen juttu :)

Tässä videopätkä meidän perheen suosikkilaskusta:

Esikoinen ja Hra Kepponen

Huone oli kiva perushuone, hyvin siisti, joskin pientä kuluneisuutta näkyvissä. Minusta huoneet olivat aika tilavat. Keskimmäinen valitti, että heidän sänkynsä oli todella kova. Minä en tykkää nukkua kovalla, mutta minusta meidän sänkymme oli hyvä. Varausta tehdessä ei käynyt ilmi, että perhehuoneistossa oli yksi ainoa wc. Meidän jengillämme niitä saisi olla kaksi. 

Ensimmäisenä iltana meitä odotti kivat koristelut

Ruuan suhteen pari ensimmäistä lomapäivää meni totutellessa. Hotellin kapasiteetti on ilmeisesti 3000 vierasta, mikä tietenkin näkyy siten, että ruokailussa on väkeä ja noutopisteitä todella monia. Ensin piti oppia, että mikä piste tarjoilee mitäkin, miten vaikuttaa illan teema ja mitkä ruuat ovat ylipäänsä meidän makuumme. Osa ruuista oli aika mauttomia, mutta aina löytyi kuitenkin jotain mieluista ruokaa. Jälkiruuat eivät olleet lainkaan meidän makuumme, mutta vaihtoehtoina oli hedelmiä. Juomia piti jonottaa yhdestä ainoasta juomapisteestä tai odottaa, että tarjoilija toi ne pöytään. Juomahomma oli kyllä Pegasos Worldin huonoin kohta. Illallisella juomia, siis jopa sitä cocista, siis joko odotettiin tai jonotettiin. Puolen litran muovisia vesipulloja oli sen sijaan saatavilla ihan joka paikassa, joka sitten johti siihen, että niistä hörpättiin vähän ja jätettiin roskiin. Se muovijätteen määrä harmitti! Alkoholijuomat olivat meistä heikkoja. Kaikkiaan ruoka jäi alle keskitason, etenkin kun jäätelö oli meistä kehnoa. Parhaiten hotellin keittiö valmisti turkkilaisia ruokia ja meidän esikoinen ja keskimmäinen löysivät niistä usein illan suosikin. Kuopus söi koko loman ranskalaisia ja kananugetteja, välillä hiukan pizzaa :D

Hotellin viheralueet olivat hienot

Palmukuja rantaan

Palvelu oli ihan hyvää. Baarissa tosin pieni tippi sai tarjoilijaan ihan eri lailla vauhtia ;) Lasten kanssa matkustaessa on erityisen mukavaa se, että turkkilaiset suhtautuvat mukavasti lapsiin ja usein lapset saavat heiltä erityishuomiota. Hotelli järjesti paljon erilaista ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille. Meidän keskimmäinen kävi useamman kerran jousiammunnassa ja kävimmepä rantabileiden ulkoilmadiscossakin flossaamassa.

Säät olivat aivan älyttömän hyvät, mutta vähän liian lämpimät meidän makuumme. Heti aamusta oli +32 ja iltapäivisin mittari näytti +37-39. Hyvistä säistä huolimatta minä palasin Suomeen lähes yhtä valkoisena kuin lähtiessäkin. Noissa asteissa ei meikäläinen pysty ottamaan aurinkoa.

Pegasos World sijaitsee n. 10 minuutin taksimatkan päässä Sidestä. Kävimme siellä keskimmäisen kanssa ihailemassa Rooman valtakunnan aikaisia raunioita. Piskuinen Side yllätti kauneudellaan, siellä kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Minua hermostuttaa turkkilaisen kaupankäynnin kiihkeys, joten meille oli ihan hyvä vaihtoehto pysytellä kauempana turistikylästä. Minun lomani kruunasi retki Cappadociaan.

Meillä oli kiva loma Turkissa. Minun on helppo ymmärtää, että miksi moni palaa Turkkiin yhä uudestaan. Voisin kuvitella palaavani sinne itsekin johonkin vähemmän kuumaan aikaan, jos vastaan tulisi reissu hyvällä hintalaatusuhteella. Minun sydämeni ei alkanut sykkimään erityisesti Turkille, vaikka se ihan kiva matkakohde olikin.

Lomalla voi ottaa rennommin

...mutta ei kuitenkaan niin rennosti kuin toivoin 😉. Poikien toiveesta valitsimme lomakohteeksi hotellin, jossa on jättimäinen uima-allas ja vesipuisto. Hinta-laatu-allasneliösuhde ratkaisi kohteeksemme tällä kertaa Turkin ja siellä Siden. Minä ja Hra Kepponen elättelimme toivetta, että hulppeat vesiaktiviteetit takaisivat meille mahdollisuuden lueskella varjossa. Varsin valitettavasti lapset kärttävät seuraamme ja ilman sitä tappelevat keskenään koko ajan. Jopa teini vaatii minua kanssaan pallottelemaan altaaseen. Siis se sama kundi, joka kotioloissa pitää kävellessäkin vähintään kahden metrin rakoa. Ei sen puoleen että pystyisin varjossakaan juuri lueskelemaan, kun lämmintä on varjossakin +35. Yritän siirtää täältä ylimääräiset 10 astetta pikimmiten Suomeen 🌞🌞🌞

Nyt takaisin altaaseen!
Mukavaa viikkoa!

Arvatkaas iskikö meidän poikiin vesilelukateus kun takana oleva mies ilmestyi flamingonsa kanssa altaalle 😂

Pieniä nautintoja arkeen

Arki on ollut alkuviikolla kiireistä ja työntäyteistä. Pientä hemmottelua on kuitenkin mahtunut sekaan.

Sokerimättölounas

Lopetin reilu vuosi sitten sokerin käytön kahvissa kokonaan. Tilasin toisen vanhoista suosikeistani eli Starbucksin caramel frappucinon. Jestas oli makea, mutta olihan se hyvää. Olisi pitänyt pysytellä sokerittomassa mocca frapuccinossa, koska pikkaisen oli ällö olo. Muffinsi ja suklaat jäivät iltapalaksi :)

Olen nautiskellut iltauinnista. Aivan yksikseni koko altaassa. Siellä soi rauhallinen taustamusiikki ja eteeriset öljyt tuoksuvat. Olen lötkötellyt myös turkkilaisessa saunassa (sielläkin yksin). Pidin siitä! Lämmitetyt seinät, penkit ja lattia tuntuvat ihanalta.

Kuva ei ole mustavalkoinen :) Hammam on harmaasta marmorista

Tiistai-illan aterian kruunasi jälkiruoka. Semolina sufflee oli ihan ok, mutta yllättävä ja loistava makuyhdistelmä oli vaniljajäätelöä, jonka päälle on ripoteltu kanelia ja vadelmakastiketta. Pitää ehdottomasti kokeilla, että toimiiko se kotikeittiössäkin.

Kepposkotoon ei ole tullut lisää saunoja tai uima-allasta eikä Hra Kepponen osaa vielä valmistaa kohokkaita. Olen siis taas reissussa.

Työmatkoilla hotellit ovat aina hyviä, mutta harvoin tulee vastaan mitään, jossa olisi ripaus luksusta. Tällä reissulla on. Huone on todella miellyttävä. Ihanat puulattiat, kauniita huonekaluja, sadesuihku, nuo kylpylätilat uima-altaineen ja aamiaisella vohvelikokki (munakaskokin lisäksi). Periaatteideni vastaisesti olenkin linnottautunut kaikeksi vapaa-ajakseni hotelliin. Hyvän hotellin lisäksi minulla on myös erittäin jännittävä dekkari menossa :)

Kaikesta huolimatta, odotan jo kovasti tavallista arkea kotona.

Kuvassa kehumani hotellihuone ei kovin kummoiselta näytä. Vika lienee kuvauskalustossa ellei peräti kuvaajassa ;) Tosin kuvista on suurin osa otettu surkealla kännykkäkameralla.

Huoneen ikkunasta näkyy tällaista:

Paikkana on tällä viikolla on Aasian puoleinen osa Istanbulia. Maailmanluokan kivikasanähtävyydet ovat Euroopan puolella, mutta olen ne nähnyt joten pysyttelen tiiviisti Aasiassa hotellissani.